Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: mursuhilleri - 30.08.2025 20:52:45
-
Nimi: Hiekkapaperi
Ikäraja: S
Paritus: Petunia/Molly
Genre: angst/draama/emt
A/N: Tässä tiedostossa oli päiväys 28.4.2025, oon silloin kirjoittanut tän yhdeltä istumalta ja onnellisesti unohtanut koko tekstin neljäksi kuukaudeksi. Tänään sit löysin tämän ihan yllättäen tiedostojen sekamelskastani! Muistan, että eräs ystäväni (aion linkata tämän sinulle, terkkulit sinne vaan) antoi mulle 7 inspissanaa, joista syntyi tämmöinen kumma pieni mikroficcisarja. Tää on aika downeri mutta toivottavasti viihdyttää edes jotakuta :D Kiitos ja hei.
Hiekkapaperi
1. Pehmeä
Mollyn iho tuntui pehmeältä sormien alla. Petunia ei saanut siitä koskaan tarpeekseen. Hänen oma ihonsa oli kuiva kuin hiekkapaperi ja jopa halkeili usein. Mollyn iho oli pehmeä kuin pienellä lapsella, vaikka oli yli kolmenkymmenen.
Petunia itse oli kaksikymmentäkolmevuotias ja hänen ihonsa rapistui rapistumistaan vuosi vuodelta.
2. Koralli
Petunia veti ylleen Vernonilta lahjaksi saadun korallinpunaisen kesämekon, jota inhosi sydämensä pohjasta. Se teki hänen olonsa heti vähän kireäksi. Se oli muistutus Petunian todellisesta elämästä toisaalla.
Kuinka hän toivoikaan, että voisi vain jäädä tähän hetkeen ikuisiksi ajoiksi.
3. Synkkä
“Minun täytyy lähteä nyt”, Petunia sanoi tutkien käsilaukkunsa sisältöä. Hän tarkisti, että kaikki oli mukana. “Voisitko viedä minut takaisin kotiin?”
“Toki”, Molly sanoi. Hänen kasvoillaan käväisi synkkä häivähdys, mutta se pyyhkiytyi pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Molly tarjosi käsikynkkäänsä kaikkoontumista varten. Petunia tarttui siihen ja hymyili surullisesti, kuin anteeksi pyytäen, vaikka hän tiesi, että he olivat kumpikin yhtä syyllisiä.
4. Kahleet
Koti tuntui tukahduttavalta. Koti oli kuin kahleet, jotka lukitsivat hänet paikalleen. Hän sulki etuoven perässään ja huhuili Yvonnea.
“Shh, lapset ovat päiväunilla”, Yvonne kiirehti sanomaan.
“Kiitos, kun vahdit heitä”, Petunia kuiskasi, jottei herättäisi Dudleyta ja Harrya.
“Totta kai”, Yvonne tokaisi ja halasi Petuniaa. “Sinäkin tarvitset oman aikasi.”
5. Valkea
Illalla Petunia keitti itselleen ja Vernonille teetä. Hän laittoi Vernonin teehen maitoa niin, että se oli melkein valkeaa. Vernon joi teensä aina sillä tavalla. Petunia istuutui olohuoneessa nojatuoliin ja maistoi kuumaa juomaa.
“Missä sinä olit tänään?” Vernon tivasi yhtäkkiä äkäiseen sävyyn.
“Mitä?” Petunia hätkähti kysymystä.
“Kun tulin ruokatauolla käymään kotona - ajattelin yllättää vaimoni - niin täällä olikin Yvonne pitämässä taloa pystyssä,” Vernon kertoi pettyneenä. “Sanoi, että tarvitsit omaa aikaa.”
“Minä tosiaan tarvitsin sitä”, Petunia sanoi hiljaa katse teekupissaan.
“Onko sinulla joku toinen?”
6. Syvällisyys
Petunian oli pakko lopettaa tapailu Mollyn kanssa oman perheensä tähden. Ja myös Mollyn perheen. Vaikka hän kuinka paljon halusi paeta arkeaan Mollyn kanssa, se ei voinut enää jatkua.
Petunia oli ensi kerran tavannut Mollyn Lilyn ja Jamesin hautajaisissa. Hän ei ollut edes kertonut Vernonille käyneensä siellä.
Ensin he olivat kirjoitelleet kirjeitä toisilleen, sitten tavanneet joitain kertoja ja lopulta vetovoima oli käynyt molemmin puolin niin vastustamattomaksi, etteivät he olleet voineet pysyä erossa toisistaan.
Tästä eteenpäin heidän oli pakko pystyä.
7. Lumoava
Kun Petunia saapui porttiavaimella Kotikolon eteiseen, Molly tervehti häntä tuttuun tapaan hilpeästi. Hänellä oli kirjava essu yllään, tukka sotkuisella nutturalla ja jauhoa nenänsä päässä. Hän oli lumoava näky Petunian mielestä. Petunia puri alahuultaan, ennen kuin sai sanotuksi: “Tämän täytyy loppua.”
“Olen samaa mieltä”, Molly sanoi ja puristi suunsa viivaksi. Petuniasta tuntui äkkiä siltä, kuin häntä olisi isketty vatsaan. Hänen oli vaikea hengittää.
“No se oli sitten sillä selvä”, Petunia sai vaivoin sanottua. “Saanko vielä porttiavaimen takaisin kotiin?”
“Et ihan vielä”, Molly sanoi ja riisui essun yltään. “Tahdon sinut vielä viimeisen kerran.”
A/N2: Huomasin tässä julkaistessa, ettei kuudes mikro mee mitenkään kyllä tohon inspissanaan, mutta no jaa, menköön ;D Ehkä se oli sitten tosi syvällinen muuten vaan.
-
Aika jännä paritus, mutta tarkemmin ajatellen varsin yhteensopiva. Näissä hahmoissahan on oikeastaan paljonkin samaa, molemmille oma perhe ja koti ovat tärkeät, ja myös Molly osaa olla välillä ennakkoluuloinen ja tuomitseva. Kun he puolestaan ulkoisesti (samoin kuin heidän kotinsa, perheensä ja elämänsä yleensä) ovat niin erilaiset, syntyy siitä yhdistelmästä varmasti vahva vetovoima. Arvelin alkuun, että tässä ehkä jätetään hämärän peittoon, kuinka suhde on saanut alkunsa, mutta kerrottiinhan sekin, ja tapaaminen tuolla tavoin kuulostaa realistiselta (ei tosin olisi haitannut, vaikkei realismia olisi ollutkaan ;D). Muutenkin näissä lyhyissä pätkissä onnistutaan kertomaan yllättävän paljon ja kiinnostavasti varsinkin Petunian tunne-elämästä!