11. Toivoton tapaus (osa 1: Reki)
Reki nukkui aina vain huonommin eikä hän voinut kovin hyvin. Hän oli päivisin väsynyt ja levoton eikä hän jaksanut keskittyä oikein mihinkään. Koulutehtävät olivat haastavia ja paikoillaan istuminen oli tuskallista. Hän tiesi, että hänen pitäisi käydä lääkärissä jotta hänelle voitaisi etsiä sopivampi lääkitys, sillä nykyinen ei auttanut tarpeeksi ja viime kuukausina adhd-oireet olivat vain pahentuneet. Häneltä jäivät toisinaan koulutehtävät tekemättä kokonaan ja skeittailukin junnasi paikallaan eikä hän oppinut mitään uutta. Hän oli aina vain turhautunut ja se pisti mielen matalaksi.
Kun hän oli skeittipuistossa kolhaissut polvensa, hän istui nurmikolle ja murjotti. Mistään ei tullut mitään. Läksyt eivät kiinnostaneet eikä hänestä koskaan tulisi mitään. Tuskin hän pääsisi lukion huonolla päästötodistuksella mihinkään. Hän oli toivoton tapaus.
”Reki?” Langa ihmetteli.
Reki ei sanonut mitään, tuijotti vain ilmeettömänä maahan. Langa ei kysellyt enempää, istui vain vierelle ja antoi Rekin olla. Reki kyllä puhuisi jos halusi. Rekin päässä humisi ja häntä väsytti. Kotona häntä odottivat tekemättömät tehtävät, mutta hänen pitäisi päästä nukkumaan. Hän nousi, otti reppunsa alkoi kävellä kotiinsa, sillä kipeä polvi ei kestänyt skeittaamista. Langa seurasi häntä alakuloisena.
”Minun täytyy päästä nukkumaan”, Reki sanoi.
”Nähdään huomenna”, Langa sanoi ja lähti kotiinsa. Reki oli ollut viime aikoina väsynyt, mutta nyt näytti siltä että hänen masennuksensa alkoi nostaa päätään. Iloinen Reki tartutti iloisuuttaan muihinkin, mutta alakuloinen Reki vetäytyi ja se sai Langankin olon kurjaksi. Ei hän osannut auttaa.
Reki yritti nukkua. Hänen aivonsa olivat totaalisen sumussa, mutta silti uni pysyi kaukana. Hänen päässään vilisi synkkiä ajatuksia eivätkä hänen jalkansa löytäneet sopivaa ja levollista asentoa. Niinpä hän selasi puhelimeltaan vielä uusia videoita, mutta skeittailuvideot saivat hänet vain tuntemaan itsensä huonommaksi kuin muut ja niinpä hän yritti keksiä muuta katsottavaa. Hän luki tyynynsä alla olevaa bl-mangasarjaa. Ei sarjassakaan aina kaikki mennyt hyvin, mutta päähenkilöt tukivat toisiaan ja he selvisivät lopulta aina kaikesta. Mangakin tuntui kurjalta ja tarina loppui aivan kesken. Rekillä oli vielä yksi keino, joka toisinaan auttoi häntä rentoutumaan ja toi hetkeksi hyvää oloa. Niinpä hän työnsi kätensä housuihinsa.
*
Reki tuijotti uusia lääkepakkauksia. Lääkäri oli määrännyt hänelle uusia lääkkeitä kokeiltavaksi ja annostuskin olisi aikaisempaa erilainen. Hän ottaisi aamuisin pitkävaikutteisen lääkkeen, mutta sen lisäksi hän ottaisi jatkossa illalla lyhytvaikutteisen lääkkeen vähän ennen nukkumaan menoa, jolloin hän toivon mukaan saisi myös paremmin nukahdettua. Lääkäri oli kieltänyt energiajuomat, joita Reki oli viime aikoina juonut pysyäkseen koulussa hereillä. Ne sotkivat lääkkeiden vaikutusta ja pahimmillaan vain lisäsivät levottomuutta. Lisäksi hänen pitäisi mennä joka ilta samaan aikaan nukkumaan. Reki tiesi että se oli täysin mahdotonta. Eihän hänellä olisi viikonloppuisin elämää laisinkaan!
Oli maanantai ja Reki oli saanut pitää muutaman sairauslomapäivän, jotta saisi nukkua ja levätä ja totutella uusiin lääkkeisiin. Hän ei ollut nähnyt Langaakaan kokonaiseen neljään päivään ja se oli pieni ikuisuus. Nyt hän odottikin että Langa tulisi ja he tekisivät yhdessä läksyjä ja katsoisivat sitten televisiota. Viimein ovikello soi.
”Minulla on varmaan kahden viikon edestä tehtäviä tekemättä”, Reki voihkaisi. Ja Langa toi uusia.
”Tehtävä kerrallaan. En minäkään muuhun pysty”, Langa sanoi.
Reki teki englannin kielen tehtäviä ja Langa modernin japanin tehtäviä, kuten he aina maanantaisin tekivät. Se oli yhtä tuskallista kuin aina ennenkin. Tehtävät eivät antaneet armoa.
”Tämä on ihan hirveää. En voi kuvitella itseäni lukion kolmannella”, Langa sanoi ja näyttikin surkealta.
”Kello on paljon. Mennään katsomaan uusi jakso”, Reki sanoi.
He menivät katsomaan uutta jaksoa sarjasta Japan Sinks. Sarja oli edennyt sen kahdeksanteen jaksoon. Reki oli yhtä jännittynyt, kuin aina sarjaa katsoessaan ja Langaa jopa vähän hymyilytti kuinka Reki eläytyi tapahtumiin joka solullaan.
Sen jälkeen he kipusivat portaat ylös Rekin huoneeseen ja päättivät jatkaa vielä koulutehtäviä.
”Sain uudet lääkkeet ja nyt pitää ottaa toinen lääke aina iltaisin tähän aikaan”, Reki kertoi ja otti lääkkeensä.
”Auttavatko ne?” Langa kysyi.
”Syön näitä nyt kuukauden ja sitten tapaan lääkärin vielä uudelleen. En tiedä vielä onko näistä parempi apu kuin edellisistä”, Reki huokaisi ja lysähti pieneksi epätoivoiseksi mytyksi lattialle.
Langa jatkoi vielä Rekin avustuksella japanin kielen läksyjä ja Reki aloitti urheasti paikkaamaan rästiin jääneitä tehtäviään.
”Voitko auttaa minua huomennakin? Tämä jäi vielä pahasti kesken”, Langa pyysi. ”Ja tietysti minä autan sinua, kuten aina.”
”Mieleni tekisi skeittipuistollekin”, Reki myönsi. ”Mutta jos sataa, niin kuin tänään niin tehdään sitten läksyjä.”
Sadetta riitti vielä seuraavillekin päiville. Joulukuun puolivälissä Okinawan yli pyyhkäisi raju taifuuni. Ja koska oli torstai, oppilaat saivat poikkeuksellisesti torstain ja perjantain vapaaksi koulusta. Reki ja Langa käyttivät päivät järkevästi, mutta äärimmäisen tylsästi koulutehtävien vääntämiseen.
*
Kun kelit paranivat, he palasivat skeittipuistolle. Viikonloppuna S:llä Adam ilmoitti että turnaus alkaisi uudenvuoden aattona. Turnauksessa kisattaisi myös temppuja. Reki ei ollut järin innostunut tästä uudesta turnauksesta, sillä hän ei ollut päässyt harjoittelemaan temppuja ja sen lisäksi hänestä tuntui että hänen vähätkin tempputaitonsa olivat ruostuneet parin viime kuukauden aikana. Hän oli parempi radalla, kuin puolipaipilla. Hän vilkaisi Langan suuntaan ja mietti kuumeisesti osaisiko hän olla rehellisesti ja vilpittömästi tukemassa Langaa, vaikka ei itse osallistuisikaan. Hän myönsi että se oli todella vaikeaa. Kateuden peikko istui hänen olallaan ja ilkkui. Mutta kateus ei johtunut Langan taidoista, vaan siitä että muut pääsisivät jakamaan jotain kivaa Langan kanssa.
”En ole varma osallistunko”, Langa sanoi yllättäen. Rekin silmät suurenivat ihmetyksestä, mutta hän ei sanonut mitään.
Langa näytti tavallista levottomammalta ja hän halusikin yllättäen aikaisemmin pois koko alueelta. Kun he olivat jättäneet S:n selkänsä taakse Rekin oli pakko kysyä mistä kenkä puristi.
”Oletko kunnossa?” Reki kysyi.
”En tiedä”, Langa vastasi. Oli hän fyysisesti kunnossa, mutta hänen henkinen puolensa ei ollut. Jokin vaivasi häntä tavallista enemmän ja se tunne vain vahvistui kun he olivat S:llä.
”Jos haluat osallistua turnaukseen, niin minä olen puolellasi. En halua olla esteenä tällä kertaa”, Reki sanoi.
”Ei ole kyse siitä”, Langa sanoi.
”En ymmärrä. Etkö halua tänään enää skeittailla vai mistä on kyse?” Reki uteli.
”Haluan kyllä skeittailla ja voimme mennä vielä skeittipuistolle, mutta jokin S:llä tuntuu väärältä tai erilaiselta kuin ennen”, Langa selitti.
He skeittasivat vielä puistolle ja harjoittelivat siellä temppuja. Kun Reki onnistui uudessa tempussaan monen yrittämisen jälkeen, hän hymyili leveästi.
Langa oli iloinen Rekin puolesta. Oli ollut hyvä päätös tulla kahdestaan skeittipuistolle suuren hälisevän ihmispaljouden keskeltä. Langalla oli ollut painostava tunne, että kaikki odottivat hänen osallistuvan turnaukseen. Mitä tapahtuisi, jos hän ei osallistuisi? Harmittaisiko häntä myöhemmin?
Yhtäkkiä Reki ei enää näyttänytkään iloiselta, vaan mietteliäältä. Mitä nyt oli tapahtunut?
”Reki?”
”Tämä on jo toinen viikonloppu, kun unohdin iltalääkkeeni”, Reki voihkaisi.
”Ei kai vielä ole myöhäistä?” Langa varmisti.
”Olisi ollut parempi ottaa se jo pari tuntia sitten. Mutta en haluaisi mennä kotiin”, hän sanoi.
”Minä tulen mukaan”, Langa sanoi heti. ”Tai siis... jos sinulle sopii.”
Rekin ilme kirkastui. He olivat viimeksi yöpyneet yhdessä heidän telttaretkellään.
”Tule!” Reki sanoi ja oli jo menossa.
*
Tuli joulu. Se ei näkynyt Rekin perheessä mitenkään erityisesti, mutta Rekin isä tuli useammaksi viikoksi kotiin työmatkoiltaan. Langa ja hänen äitinsä sen sijaan laittoivat kotia jouluiseksi ja Reki viihtyikin paljon Langan luona. Hän sai vatsansa täyteen perinteisiä kanadalaisia jouluruokia, mutta jälkiruoaksi oli tyypillinen japanilainen mansikkakakku ja muita herkkuja.
Sunnuntaiaamuna Rekin kännykkä piippasi: Tule joulukirkkoon. Siellä ei ole kivaa olla yksin.
Reki vastasi: Ok, tulen.
Lähtöön olisi yli tunti aikaa joten hän ehtisi syödä ja käydä suihkussa. Kyllä hän mielellään meni Langan seuraksi, mutta ne pari saarnaa, joita hän oli kuunnellut olivat olleet outoja. Rekille oli jäänyt mieleen synti ja synti ja taas kerran synti. Niin ja Jeesuksen kuolema. Ei hän ollut vielä oikein osannut laittaa palasia paikoilleen mistä siinä kaikessa oikein oli kyse. Hän oli miettinyt uskoa ja oli yrittänyt ymmärtää miksi Jeesuksen piti kuolla ja mitä se oikein tarkoitti että hän kuoli koko maailman syntien takia. Miksi jonkun piti kuolla sen takia? Eikö Jumala olisi voinut toimia toisella tavalla?
Reki ilahtui nähdessään kuinka kirkkosali oli koristeltu jouluiseksi. Salin etuosassa oli kaunis joulukuusi ja seinillä oli havukoristeita ja valosarjoja. Salin sivuosassa oli pieni jouluseimi, jota Reki jäi ihmettelemään. Joku oli rakentanut seimiasetelman ja etsinyt siihen sopivia nukkeja ja tehnyt niille puvut. Asetelmassa oli myös eläimiä. Reki mietti että olisi joskus kiva rakentaa jotain vastaavaa. Siinä saisi tehdä vähän puutöitä, etsiä luonnosta heinää, hiekkaa ja kiviä.
”Katso”, Reki sanoi osoittaen seimiasetelmaa Langalle. ”Haluaisin tehdä itsekin tuollaisen.”
”Sen haluaisin nähdä. Sinä osaat tehdä tuollaisia”, Langa sanoi.
He istuutuivat seimen lähelle istumaan. Tilaisuus alkoi muutamalla jouluisella laululla.
Joulun saarna kertoi Jeesuksen syntymästä ja elämästä ja siitä kuinka koko Jeesuksen elämä huipentui hänen varsinaiseen tehtäväänsä kuolla ihmiskunnan syntien tähden. Reki katseli seimiasetelmaa ja ymmärsi nyt mitä se kuvasi. Jeesus oli syntynyt tallissa ja nukkunut seimessä.
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Jeesus sanoi ”Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.”(Joh. 6:39)
”Jeesus eli maan päällä synnittömän elämän ja oli sen tähden Jumalalle kelpaava. Sen tähden myös Jeesuksen kuolema pystyi sovittamaan meidän syntimme. Mutta Jeesus ei jäänyt hautaansa, vaan nousi kuolleista ja sen tähden Jeesus voi luvata omilleen että hän itse herättää heidät kuolleista, kuten hän itsekin nousi kuolleista. Sen tähden me iloitsemme”, pastori saarnasi.
Rekin mielessä syttyi oivallus. Jeesus ei vain kuollut, vaan nousi kuolleista? Siitäkö animeissa toistuvat inkarnaatiotarinat oli keksitty?
”... ja koska Hän elää, on hän voimallinen pelastamaan ja parantamaan vielä tänäänkin”, pastori puhui ja Reki mietti että eihän kukaan kuollut ja hautaansa jäänyt voinutkaan ketään parantaa. Vain elävä voisi parantaa. Vain elävä! Mitä tämä kaikki oikein tarkoitti? Rekillä olisi paljon pohdittavaa.
”Jeesus myös antoi lupauksen siitä, että eräänä päivänä hän saapuu maan päälle takaisin. Silloin hän ei tule tänne enää vauvana, eikä hän kuole ristillä, vaan hän saapuu voittajana ja kuninkaana. Se päivä tulee yhtäkkiä ja yllättäen, eikä se päivä ole enää kaukana. Me elämme tässä maailmassa niin pimeitä aikoja ja kaikki merkit näyttävät sitä, että Jeesukseen paluuseen on enää vain pieni hetki. Maailman keskiyöhön on enää minuutti aikaa, jos sitäkään. Me emme tiedä saapuuko Jeesus noutamaan omiaan keskiyöllä vai vasta sen jälkeen. Meidän tulee olla valmiita, kun hän saapuu”, pastori puhui. Eikä Reki ymmärtänyt enää mitään. Saarnan alku oli ollut selkeä ja Reki oli oivaltanut Jeesuksesta jotain uutta. Mutta mitä oli tämä puhe siitä, että Jeesus tulee pian maan päälle vielä uudelleen?
Tilaisuus päättyi jouluiseen kahvipöytään, jonne Reki ja Langa liittyivät vähän ujoina. Joku heitä vähän vanhempi nuori mies tuli heidän kanssaan juttelemaan. Toisessa pöydässä oli muutama heidän ikäisensä tyttö kikattamassa ja he vilkuilivat Rekin ja Langan pöytään. Reki ei ollut aivan varma, näyttikö muutama tytöistä tutulta. Olivatko he heidän koulusta lukion ykkösiä? Joku vaahtosammuttimen kokoisista kirkkovieraista osoitti Rekin punaisia hiuksia sormellaan, mutta Reki vain hymyili leveästi takaisin. Langa mietti kehtaisiko ottaa vielä neljännenkin joulupiparin. Kun hän oli varma, ettei kukaan huomannut, hän otti ja söi.
Joulun ja vuodenvaihteen ajan oli koulusta lomaa. Reki vietti muutaman yön Langan luona koska siellä oli jouluinen tunnelma ja oli kiva vaihteeksi olla Langan kotona. Päivisin he skeittailivat ja olivat ulkona ja iltaisin he katselivat olohuoneessa televisiota tai makoilivat Langan huoneessa patjalla katselemassa You tube-videoita. Langan luona oli rauhallisempaa. He olivat kuunnelleet muutaman saarnankin Rekiä mietityttävistä aiheista, kuten Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja nyt viimeisimpänä Jeesuksen takaisin tuloon liittyvän puheen. Se sai heidät molemmat miettimään asioita.
”Jos Jeesus tulee tänään tai huomenna takaisin, en taida olla valmis”, Reki sanoi vaikeana.
”Sinä menetät vain syntisi, jos seuraat Jeesusta”, Langa sanoi.
”Sinä tiedät ettei se ole Japanissa ihan niin yksinkertaista”, Reki sanoi. ”Monet menettävät perheensä ja sukunsakin.”
”Mitä luulet että sinun vanhempasi tekisivät? Heittäisivätkö he sinut pihalle?” Langa kysyi.
Reki oli pitkään ihan hiljaa ja mietti.
”En tiedä”, hän sanoi viimein.
Langa vakavoitui vähän ja katsoi Rekiä. Hän ei ollut oikeastaan ajatellut, kuinka erilaista olisi olla Jeesuksen seuraaja Japanissa kuin Kanadassa. Mutta heidän kuulemansa puheen mukaan se ei tulisi missään päin maailmaa yhtään helpommaksi vaan päin vastoin. Kristittyjä vainottaisi aina vain enemmän.
”Jos sinun perheesi ei jostain syystä hyväksyisi sinua kristittynä, voit aina muuttaa tänne meille”, Langa lupasi. Se oli vähintä mitä hän saattoi Rekille sanoa.
”Kiitos Langa.”
”Katsoin yhtenä päivänä erään rohkaisevan puheen”, Langa sanoi ja laittoi videon pyörimään. Nauhalla puhui japanilainen nuori mies joka oli asunut myös Kanadassa ja joka oli tullut uskoon. Hän kävi nyt Raamattukoulua Japanissa. Reki kuunteli ja Langalle tuli asiaa keittiöön ja vessaan. Sillä aikaa kun Langa oli pois, video päättyi. Ja silloin näyttöruudulle paljastui sivuvalikko Langan seuraamista You tube – kanavista ja lista muista katsottavista videoista. Osa otsikoista oli japanin kielisiä ja osa englannin kielisiä, mutta Reki kyllä ymmärsi mitä niissä luki. Hän tuijotti ruutua ensin suu auki. Sitten hänen sydämensä alkoi hakata kovemmin. Oliko Langa katsellut ja kuunnellut tällaisia aiheita? Videoitten otsikot saivat Rekin korvat kuumottamaan ja hänelle tuli tunne että tämä ei ollut tarkoitettu hänen silmilleen. Aiheet olivat hyvin henkilökohtaisia, eikä hän ollut puhunut sellaisista Langan kanssa. Hän päätti että oli parempi painaa tietokoneen kansi alas, mutta silloin Langa tuli takaisin ja tuijotti tietokoneensa ruutua kasvot kalpeina. Reki katsoi silmät suurina Langaa.
”Anteeksi Langa”, Reki mumisi ja katsoi sitten hämillään kohti lattiaa.
12. Toivoton tapaus (osa 2: Langa)
Langa oli saanut iloita muutaman kokonaisen kuukauden Jumalan rakkaudesta ja kaikki oli tuntunut hyvältä ja näyttänyt valoisalta. Hänestä tuntui että Jumala kuuli rukoukset ja Jeesus oli lähellä. Hän oli kuitenkin pettynyt siihen, että huomasi samojen syntien ja vikojen roikkuvan hänessä edelleen. Oli viikonloppu ja hänen äitinsä oli lähtenyt töihin. Hän oli nukkunut pitkään ja syönyt aamupalaa. Häntä kiusasivat samat ajatukset ja mieliteot mitä ennenkin ja hän yritti parhaansa pitääkseen ne poissa, mutta ei onnistunut siinä. Kiemurreltuaan aikansa hän löysi itsensä makaamasta selällään sängyllään, antoi periksi nautinnolle ja mielikuville söpöstä punapäästä. Se vain tuntui niin hyvältä, vaikka sen jälkeen hän potikin huonoa omaatuntoa siitä, että ei ollut onnistunut vastustamaan kiusausta vaan lankesi siihen aina vain uudelleen ja uudelleen.
Asia kiusasi häntä nyt vielä enemmän, kun hän yritti rimpuilla siitä pois! Sehän oli aivan nurinkurista. Mitä lujemmin hän päätti tehdä jotain muuta ja ajatella jotain muuta, sitä kovemmin hänen kehonsa reagoi. Ei hän pystynyt kovin montaa tuntia kärvistelemään haluissaan, kun antoi uudelleen periksi. Langa alkoi olla varma siitä, että Jumala oli kyllästynyt häneen, kun hän aina vain lankesi uudelleen samaan syntiin. Hän oli asiansa kanssa aivan yksin. Hänen ongelmansa oli yksinkertaisesti niin nolo, ettei sitä voinut nostaa päivänvaloon. Ei koskaan. Hän oli toivoton tapaus. Niinpä hän etsi vastauksia Internetistä. Muiden puheitten ja saarnojen lisäksi hän löysi aiheesta puheita ja opetuksia.
Sinä sunnuntaina hän meni äitinsä kanssa kahdestaan kirkkoon, sillä Reki oli sairauslomalla ja nukkui. Langa meni yksinään istumaan takariville ja toivoi ettei kukaan huomaisi häntä. Tuntui oudolta istua siellä ilman Rekiä. Muutamat tulivat kuitenkin kättelemään häntä ja toivottivat hänet tervetulleeksi. Alkulaulu ja alkusanat menivät Langan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän tunsi itsensä kerta kaikkiaan huonoksi ja arvottomaksi. Sitten alkoi päivän saarna.
”Haluan muistuttaa meitä siitä, että me, jotka olemme uskoon tulleet, olemme siirtyneet kuoleman valtakunnasta Jumalan lapsiksi ja olemme Jumalan valtakunnan kansalaisia. Meidän syntisyytemme tai lankeemuksemme eivät muuta sitä asiaa miksikään. Me olemme Jumalan lapsia. Se ei muutu, vaikka meistä tuntuisi kuinka huonolta tai kelvottomalta. Kun pysymme Jeesuksessa, Hän on meidän kanssamme ja hänen verensä puhdistaa meidät kaikesta synnistä”, pastori puhui.
Langa huokaisi. Hän kyllä tiesi miten asiat olivat, mutta sen kaiken omaksuminen ei ollut niin helppoa. Oliko hänen elämänsä sittenkään muuttunut mitenkään pyhemmäksi, kun hän oli päättänyt seurata Jeesusta. Ei hän edes kauheasti huudellut ja mainostanut uskoaan ja miksi hän edes tekisi niin, kun ihmiset näkivät kuinka yksinkertainen hän oli. Miten näin typerä voisi olla jonkun Jumalan suosiossa? "Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh. 15:3-5) Pastori jatkoi puhettaan ja siteerasi välillä Raamattua.
”Meidän identiteettimme on Jumalan lapseus, eikä se vanha minä joka vieläkin kamppailee synnin kanssa. Nykymaailma kyllä tarjoaa meille muita identiteettejä ja antaa niitä vastaukseksi, mutta me olemme enemmän eikä meitä enää leimaa meidän syntimme. ”Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.”(1 Tim. 4:10) ”Tämä meidän ruumiillinen kehomme on monien sairauksien, vaivojen ja syntien rasittama. On aivan selvää, että Jumalan omat kaipaavat päästä Luojansa luokse, jotta he saavat jättää tämän maallisen majan lopullisesti ja tilalle tulee uusi ja täydellinen.” Langa kuunteli ja takertui jokaiseen sanaan, sillä hän oli väsynyt omaan kierteeseensä ja kaipasi kipeästi vastauksia.
”Ja sinä joka kamppailet yksinäsi, muista että Jumala kuulee kaikki rukoukset. Meidän syyttäjämme on paholainen ja se kyllä syyttää meitä viimeiseen hengenvetoomme saakka”, pastorin ääni kuului jostain kaukaa. ”Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.”(Hepr. 4:16) ”Jeesus on meidän ylimmäinen pappimme. Ei hän meitä hylkää eikä jätä. Jeesus on jo voittanut paholaisen kaiken vallan. Me voimme hävitä taisteluja, mutta sota on jo voitettu.”
Langa oli sillä hetkellä hajoamispisteessä. Hänellä oli aivan liikaa ajateltavaa. Miten ihmeessä hän käytännössä ravistelisi väärän identiteetin yltään ja väärät ajatusmallit päästään? Eivät ne jättäneet häntä rauhaan.
Illalla Langa viimeisteli koulutehtäviään ja pakkasi reppunsa uutta alkavaa viikkoa varten, kun hänen puhelimeensa tuli viesti Rekiltä. Langaaa... täällä on kurjaa yksin. Ikävä ;-(
Langa luki viestin ja jokin lämmin läikähti hänen sisuskaluissaan. Rekillä oli ikävä häntä! Voi Rekiä. Ei hän yleensä mitään sellaista viestitellyt, mutta he eivät olleet nähneet toisiaan muutamaan kokonaiseen päivään. Mitä ihmettä sellaiseen viestiin voisi vastata. Sitten hänen näytöllään näkyi että viesti on poistettu. Reki, mitä ihmettä?
Langa päätti vastata poistettuun viestiin.
Nähdään huomenna illalla. Minä joudun tässä välissä vielä kouluunkin, voisit sääliä minua. ;-)
Kului muutama minuutti ennen kuin Reki vastasi viestiin. Ja ensin vastauksena tuli punasteleva hymynaama ja kasvot käsillään peittävä emoji. Sinä ehdit nähdä sen viestin?!
Näin toki. Olet ihan paras. Langa vastasi ja liitti perään vielä halinallen kuvan.
Nähdään huomenna. Reki kirjoitti vielä ja perässä oli sydänten ympäröimä hymynaama.
*
En tiedä osallistunko.
En ole vielä päättänyt osallistunko skeittiturnaukseen.
Ensin oli satanut pari viikkoa eikä ollut lainkaan ihanteellista olla ulkona. Sitten S:llä mikään ei yhtäkkiä ollutkaan niin kuin aikaisemmin. Jokin tuntui väärältä, mutta Langa ei heti käsittänyt mitä se oli. Hänen päänsä sisällä oli ristiriita monesta asiasta, mutta hänellä oli sillä hetkellä hyvin vähän vastauksia.
”Jeesus, tarvitsen sinun apuasi. Tarvitsen vastauksia. Mitä minun pitäisi tehdä?” Langa kipuili. Kun hän etsi vastauksia Internetistä ja You tube - videopuheista, vastaan tuli välillä ristiriitaisiakin neuvoja vaikka kaikki perustelivat näkemyksiään Raamatulla. Mutta yksi vastaus nousi ylitse muiden. Uskovat eivät voineet lisätä pelastukseen yhtään mitään. Ei omia tekoja. Jeesus oli jo tehnyt ja sovittanut aivan kaiken - menneet, nykyiset ja tulevatkit synnit. Ihmisen omat teot eivät lisänneet jollain lailla omaa pyhyyttä, sillä pelastettu uskova on jo täysin pyhä Jeesuksen tähden. Jeesuksen omissa asuu Pyhä Henki, eikä se ollut jotain sellaista mikä tänään on, mutta huomenna se olisi poissa.
Jeesuksen omat saattoivat vastustaa syntejä, houkutuksia ja paholaista Raamatun sanalla. Mutta oli yksi laji syntejä, joihin ei auttanut taistelu, nimittäin himot. Kaikenlaiset mieliteot ja himot. Niihin oli selkeä ohje. Paetkaa!
”Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.”(2 Tim. 2:22) Pakeneminen tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että tuli välttää niitä tilanteita, joiden tiesi johtavan syntiseen tekoon, hänen tapauksessaan liikaa yksin olemista, joka johti helposti turhautumisen hetkiin ja mielikuvien ruokkimiseen. Ja toinen ohje oli viettää enemmän aikaa Jeesuksen kanssa ja täyttyä Pyhällä Hengellä. Lihalliset teot kuoletettiin Hengellä.
Sitten hän mietti mitä ihmettä hän tekisi turnajaisten suhteen. Toinen puoli häntä halusi ehdottomasti mukaan kisaamaan parhaimpia vastaan. Asian nurja puoli oli se, että hänellä oli nyt muutaman kerran ollut S:llä outo ja kiusaantunut olo. Hän tuijotti puhelintaan ja ruudulla vilkkuvaa turnajaiskutsua. Pitäisikö hänen kysyä Miyalta? Shadowlta? Cherryltä ja Joelta? Hän arvasi jo mitä he vastaisivat. Myös he odottivat että hän osallistuisi.
”Reki, mitä minä teen?” Langa kysyi tyhjältä huoneeltaan.
Jos haluat osallistua turnaukseen, niin minä olen puolellasi. Rekin sanat nousivat hänen mieleensä. Hänellä ei ollut enää paljoa aikaa opetella uusia temppuja. Miya oli opettanut jo melkein kaiken mitä hänellä oli takataskussaan.
*
Jouluaattona Langa koristeli äitinsä kanssa olohuoneessa olevan joulukuusen. Sen lisäksi hän siivosi oman huoneensa ja laittoi ikkunalle yhden valosarjan ja toisen seinälle. Sitten hän auttoi äitiään keittiöllä. Pöytä oli viimein katettu ja ovikello soi. Reki oli kutsuttu jouluaterialle heidän luokseen. Hän oli pukeutunut joulunpunaiseen huppariin ja sen taskusta hän otti pienen paketin ja laittoi sen kuusen alle. Olohuoneessa soi hiljalleen jouluinen musiikki ja kun ilta pimeni ja verhot olivat kiinni, ei mistään voinut päätellä että ulkona ei ollutkaan lunta.
”Täällä on oikein jouluista”, Reki totesi ihmetellen. Okinawalla oli talvisin kausivaloja ja pientä joulukoristusta, mutta nyt hän näki miten tavallinen koti puettiin jouluun. ”Pidän tästä!”
”Ole hyvä Reki. Syö niin paljon kuin haluat”, Nanako sanoi. Langa ja Reki vaihtoivat katseen ja täyttivät lautasensa.
”Kävipä hyvin että tänä vuonna joulu osui viikonlopulle”, Nanako sanoi. ”Minun oli helpompi saada vapaaviikonloppu.”
Langa otti lisää kalkkunaa ja perunamuusia. Reki sen sijaan söi jo jälkiruokia, sillä hän halusi maistaa kaikkea sitä, mitä Kanadassa yleensä jouluna syötiin.
Syömisen jälkeen Langa laittoi jouluelokuvan pyörimään ja he katsoivat sen.
”Tämä on suosikkielokuvani monen vuoden takaa. Katson sen joka joulu”, Langa kertoi.
Reki katseli elokuvassa seikkailevia poroja talvisessa maisemassa. Hänen ajatuksensa lensivät jonnekin kauas lumiseen Kanadaan, jonne hän vielä kerran halusi matkustaa. Hän halusi kokeilla lumilautailua ja rakentaa lumiukon ja katsella revontulia, joita elokuvassakin oli.
Elokuvan jälkeen Langa ojensi kuusen juurelta paketin äidilleen ja antoi toisen Rekille. Hänelle oli kaksi pakettia.
Reki oli ostanut Langalle sormiskeittilaudan ja piirtänyt sarjakuvan, jossa seikkailivat Langalle ennestään tutut hahmot, nimittäin chibi-Reki ja chibi-Langa. Reki oli piirtänyt heidän patikkaretkensä sarjakuvaksi käärmeineen, hämähäkkeineen ja villisikoineen kaikkineen!
”Reki, olen sanaton. Tämä on aarre”, Langa sanoi.
Rekin paketista paljastui taskukokoinen mangaraamattu. Se oli englanninkielinen, mutta Rekin yllätykseksi Langa oli kääntänyt joitakin kertomuksia japaniksi. Lisäksi paketissa oli pieni puinen poro, jolla oli punainen kaulahuivi.
”Kiitos Langa”, Reki sanoi leveästi hymyillen.
Myöhään illalla Reki luki kotona ensimmäisen kertomuksen mangaraamatusta. Langa oli kirjoittanut vähän muutakin, kuin vain kääntänyt kertomukset. Alussa oli viesti Langalta. Hyvää joulua Reki. Koska en kääntänyt aivan kaikkea, loput jäävät sinun tehtäväksesi. Ja jos pyydät oikein kauniisti, niin voin kääntää tekstejä lisääkin. :-)
Sunnuntaiaamuna Rekin kännykkä piippasi: Tule joulukirkkoon. Siellä ei ole kivaa olla yksin.
Reki vastasi: Ok, tulen.
Reki söi, kävi suihkussa ja pakkasi reppunsa yökyläilyä varten, sillä hän saisi olla Langan luona muutaman yön. Hän muisti pakata lääkkeensä ja hän otti mangaraamattunsakin mukaan. Rekiä hermostutti vähän mennä kirkolle yksin, mutta kun hän näki Langan odottavan häntä kirkon pihalla, jännitys hävisi. Tilaisuuden jälkeen heillä oli aikaa skeittailla ja olla ulkona. Langan luona he söivät ja makoilivat patjalla jossa heillä oli koko joukko tyynyjä ja muutama peitto. Hämyistä huonetta valaisivat ainoastaan jouluvalosarjat. Langa nukahtikin hetkeksi ja heräsi siihen, että Reki piti häntä tyynynään.
”Tiesitkö että sinun pääsi on painava?” Langa vitsaili Rekin pään painaessa hänen vatsaansa.
”Tietysti painaa, koska se on täynnä painavaa tietoa ja viisautta”, Reki vastasi oitis.
”Paraskin puhuja”, Langa sanoi.
”Mitä tekisit jos voittaisit tuhat miljoonaa jeniä?” Reki kysyi.
Langa oli hetken hiljaa ja joutui laskemaan mielessään paljonko tuhat miljoonaa oli Kanadan dollareissa. Lopulta hän laski sen kännykällään ja sai tulokseksi reilut yhdeksän miljoonaa dollaria.
”En tiedä. En tarvitse niin paljon rahaa”, Langa sanoi.
”Minä varmaan perustaisin oman skeittailutarvikeliikkeen”, Reki totesi.
”Mihin sinä sellaista tarvitset jos saat olla työssä sellaisessa niin kuin nytkin?” Langa ihmetteli.
”Hmmm”, Reki mumisi. ”Ehkä sillä saa perustettua skeittilautatehtaan.”
”Mutta sinulla on jo oma pieni skeittilautatehdas”, Langa sanoi.
”Minunko pieni paja on tehdas?” Reki naurahti.
”Ostaisin mieluummin skeittilautani pienen pajan puodista kuin tehdaskaupasta”, Langa sanoi.
”Oh?” Reki totesi.
Vapaapäivät kuluivat leppoisasti skeittaillen ja työvuoroja tehden. Lähestyvän skeittiturnauksen takia ihmiset asioivat liikkeessä tavallista enemmän. Langa ja Reki yrittivät mennä ajoissa nukkumaan, mutta heillä oli paljon puhuttavaa ja kello oli usein yli keskiyön, kun he saivat unta. He katselivat joitakin You tube – videoita Kanadan talvesta ja Hokkaidon talvesta. Lisäksi he kuuntelivat muutaman saarnakin Rekiä mietityttävistä aiheista. Yksi aiheista käsitteli Jeesuksen paluuta maan päälle. Yhdessä he pohtivat maailmanmenoa ja maailmassa olevaa pahaa.
”Minulle tarjottiin kerran tupakkaa ja luulin että se oli ihan tavallinen sätkä”, Reki kertoi. ”Mutta se olikin jotain muuta.”
”Mitä se sitten oli?” Langa kysyi.
”Se oli marihuanaa. Pääni meni siitä aivan sekaisin ja näin ihan olemattomia. Onneksi äiti ei kotona tajunnut, oli se sen verran noloa.”
”Tuosta tulikin mieleeni yksi video jonka katsoin tässä eräänä päivänä”, Langa sanoi. ”Tässä on mielenkiintoinen ja rohkaiseva tarina, jonka haluan että kuuntelet.” Langa laittoi videon pyörimään ja Reki kuunteli kuinka japanilainen nuori mies kertoi huumehuuruisesta elämästään Kanadassa ja ja kuinka hän oli löytänyt Jeesuksen ja kävi nyt Raamattukoulua Japanissa. Videota oli vielä hetki jäljellä, kun Langalle tuli asiaa keittiöön ja vessaan. Hän ei ollut lainkaan varautunut siihen, mitä sen jälkeen tapahtui.
Kun hän tuli tuli takaisin huoneeseensa, Reki tuijotti tietokoneen näyttöä hämmentynyt ilme kasvoillaan. Kun heidän yhdessä katsomansa You tube-video oli päättynyt, oli näytölle läjähtänyt kaikki Langan viime viikkoina katsomat aiheet otsikoineen.
Kristitty ja homoseksuaalinen identiteetti. Jumalan lapsen identiteetti. Onko masturbaatio syntiä? Seksuaaliset synnit ja niistä vapautuminen. Miten voi vastustaa kiusauksia?
Reki kääntyi katsomaan häntä silmät suurina.
”Anteeksi Langa”, Reki mumisi ja katsoi sitten hämillään kohti lattiaa.
Langan kasvoja kuumotti. Hän oli aivan sanaton ja vähän järkyttynyt, että Reki sain tällä tavalla tietää kaikesta siitä, mitä hänen päänsä sisällä tapahtui.
13. Tunteiden hyökyaallokossa
Reki kääntyi katsomaan häntä silmät suurina.
”Anteeksi Langa”, Reki mumisi ja katsoi sitten hämillään kohti lattiaa.
Langan kasvoja kuumotti. Hän oli aivan sanaton ja vähän järkyttynyt, että Reki sai tällä tavalla tietää kaikesta siitä, mitä hänen päänsä sisällä tapahtui. Hän jähmettyi paikoilleen eikä osannut sanoa mitään. Yhtäkkiä hän vain pelkäsi että Reki lähtisi pois ja jättäisi hänet yksin. Miten ikinä he voisivat puhua tästä? Pitikö Reki häntä valehtelijana? Tämä oli todella kiusallista. Ei tämän näin pitänyt mennä! Jokin kirkui Langan sisällä ja silloin hän huomasi että Reki katsoi suoraan häneen. Reki oli hämillään, mutta hänen katseensa oli lämmin.
”Langa”, Reki kuiskasi ääni käheänä. ”Oletko... tykkäätkö...?” Reki sanoi ja osoitti sormellaan tietokoneen näyttöä jossa Langan videoitten otsikot tuntuivat kirkuvan Langan koko elämän auki ja sen hetkiset ongelmat julki.
Kristitty ja homoseksuaalinen identiteetti. Jumalan lapsen identiteetti. Onko masturbaatio syntiä? Seksuaaliset synnit ja niistä vapautuminen. Miten voi vastustaa kiusauksia?
”Reki! Älä jätä minua”, Langa parahti pelästyneenä. Hän käänsi Rekille selkänsä ja istui sängylleen. Sillä hetkellä hän todella pelkäsi että Reki sanoisi tai tekisi jotain, mitä hän ei kestäisi. Jotain mikä rikkoisi Langan pieniksi palasiksi. Hän oli huono puhumaan ja surkea ilmaisemaan itseään ja tunteitaan. Nyt hän vain toivoi että Reki ymmärtäisi. Sitten Langa tajusi, että Reki istui hänen vierelleen. He istuivat hetken kiusallisen hiljaa. Reki kokosi rohkeuttaan sanoa jotakin, sillä Langa vaikutti olevan pois tolaltaan.
”Langa. Sinä olet paras ystäväni. En minä ole menossa mihinkään”, Reki kuiskasi. Silloin Langa uskalsi jälleen hengittää.
”Anteeksi Reki”, Langa mumisi.
”Mitä sinä pyydät anteeksi?” Reki ihmetteli. ”Sinä voit kertoa minulle. Kun minä kerroin sinulle että pelkään pimeää ja mustaa olentoa, sinä et nauranut. En minäkään naura sinulle.”
”Mitä minä sanoisin?” Langa sanoi.
”Oletko sinä homo? Tykkäätkö sinä pojista?” Reki kysyi. Langasta niin suorat kysymykset tuntuivat kuin pyssynpiipusta lähteneiltä luodeilta. Mitä hän voisi vastata.
”Minä... en tiedä miten sanoisin sen. Minä tykkään jostakusta, mutta en halua olla homo. En aio ottaa sitä nimikettä itselleni.”
”Tykkäätkö sinä jostain pojasta joka jäi Kanadaan?” Reki kysyi.
”En”, Langa vastasi vähän liiankin nopeasti. Hän ei ollut jättänyt ketään jälkeensä Kanadaan, koska se oli Reki! Hän säikähti ja toivoi ettei Reki tajuaisi yhdistää asioita keskenään.
”Saanko vielä kysyä jotain?” Reki uteli.
Langa nyökkäsi osaamatta odottaa mitä Reki kysyisi. Reki rykäisi ja keräsi rohkeuttaan. Kyllä heidän luokkansa pojat puhuivat avoimesti kaikenlaisesta mitä he touhuilivat ja toisinaan varmasti vähän liioittelivatkin.
”Sinä runkkaat?” Reki totesi ennemmin kuin kysyi. Vastaus oli jo päivänselvää.
”Jep”, Langa myönsi.
”Jees, kukapa ei”, Reki totesi. ”Mutta en ymmärrä kieltääkö usko kaiken? Onko kaikki vain syntiä? Eikö sitten olisi ollut parempi kun ei olisi syntynytkään?” Reki kummasteli. Langa lysähti kasaan. Miten ihmeessä hän olikaan joutunut tähän soppaan?
Langa huokaisi syvään.
”Jeesuksen seuraajan identiteettiin ei kuulu enää synnillinen identiteetti. Minä olen Jumalan lapsi”, Langa selitti. ”Ei se määritä minua mitä minun korvieni välissäni liikkuu, eivätkä tunteetkaan”, Langa sanoi. ”Vaikka mieleni tekisi valehdella ja varastaa joka päivä, en ole valehtelija enkä varas. Vaikka haluaisin juoda viinaa, en ole juoppo ja jos tykkään...”, Langan oli vaikea saada sitä kakistettua ulos suustaan. ”Vaikka tykkään jostain pojasta, ei se tee minusta ho...”, Langa nielaisi loput. Reki ihmetteli, sillä ei hän ollut tuollaista näkökulmaa koskaan ennen kuullutkaan. Kaikki muut sanoivat asiat aivan toisella tavalla. Oli itsestään selvää että oli homo jos tykkäsi pojista tai bi, jos tykkäsi molemmista niin kuin hän itse. Eihän sitä saanut nappia painamalla pois päältäkään.
”Mutta... tai siis. Ei kukaan ole koskaan ennen sanonut noin”, Reki kummasteli.
”No haluaisitko itse olla huora? Tai runkkari? Tai narkkari?” Langa luetteli.
”Minä olen bi-seksuaali”, Reki sanoi. ”Tai siis ehkä vähän.”
Nyt oli Langan vuoro katsoa Rekiä. Oli Rekilläkin salaisuuksia, sanomattomia asioita joita he eivät olleet toisilleen jakaneet.
”Mitä tarkoittaa ehkä vähän?” Langa kysyi. Silloin Reki oivalsi mitä Langa tarkoitti.
”En minä ole kokonaan bi. Tarkoitan että joskus vain tunnen jotain sen suuntaista”, Reki sanoi ja totesi itsekin kuulostavansa epäselvältä.
”Tuota minä juuri tarkoitan!” Langa sanoi. ”Ei joku tunne, kokemus asiasta tai haluaminen määritä ihmisen koko identiteettiä. Miksi koko minuus leimataan? En suostu ottamaan sellaista leimaa vastaan.”
”Minä en ole homo vain sen takia että tykkään jotenkin väärällä tavalla. Kun haluaisin tykätä toisella tavalla”, Langa sanoi.
”Voiko tykätä väärällä tavalla? Sekö sitten on syntiä?” Reki kysyi ja huokaisi sitten.
”Täytyyhän naimisissa olevienkin hallita omia tykkäämisiään. Silloin on sitouduttu yhteen ihmiseen eikä ole sopivaa olla miten vain tai tehdä mitä vain. Jeesuksen seuraajat on kutsuttu pysymään Jumalan lapsen identiteetissä. Kerron vain sen mitä olen viime viikkoina oppinut”, Langa sanoi.
Kyllä Reki sen käsitti. Oli hänkin asioita miettinyt, eikä Langa ihan väärässäkään ollut.
”No onko runkkaaminen syntiä vai ei?” Reki kysyi. Langa värähti ja peitti kasvonsa käsillään.
”Pitääkö sinun kysyä kaikkea noin suoraan?” Langa vingahti.
”Olen vain utelias”, Reki totesi.
”Siitä on kahta eri näkökantaa. Mutta kaikki sanovat että se on syntiä, jos... jos katsoo samalla pornoa, tai jotain kuvia tai fantasioi jotain samalla kun tekee sitä.”
”No mietitkö sinä jotakuta kun...”, Reki aloitti.
”Reki! Älä kysy noin noloja. En kerro”, Langa sanoi.
”Ok”, Reki sanoi. ”Anteeksi. Ei sinun tarvitse kaikkea kertoa.”
”Pidätkö sinä minua nyt täysin tiukkapipona ja hihhulina, joka ei saa edes hengittää poikien suuntaan ettei vain... ettei”, Langa ei löytänyt enempää sanoja.
”Jumala tässä se tiukkapipo on jos minulta kysytään. Enkä voi väittää etteivätkö uskovaiset ole vähän myös”, Reki myönsi.
Sitä Langa vähän pelkäsikin ja lysähti kasaan. ”Kireitä, umpimielisiä, suvaitsemattomia, tekopyhiä, kaksinaamaisia, hihhuleita, toisten tuomitsijoita...” Oliko hän sanonut sen kaiken ääneen?
”Sinä olet cool... ja paras ystäväni”, Reki sanoi. ”Et sinä ole tekopyhä”, hän lohdutti vielä.
He jatkoivat vielä keskusteluaan. Reki kertoi joskus katsoneensa pornoa, mutta hänelle riittivät pikkusiskon bl-mangasarjat. Langa myönsi katsoneensa pornoa vielä kesällä, mutta ei enää sen jälkeen. He juttelivat myös siitä kaikesta, mitä lieveilmiöitä S:llä oli. Rekikin myönsi että siellä tapahtui synkkiä asioita. Siellä liikkuivat huumeet ja varastettu tavara. Siellä juopoteltiin avoimesti ja ihmiset etsivät yhdenillan suhteita. Siellä oltiin avoimia kaikelle sellaiselle, mitä ei päivänvalossa nähty ja mitä ei pidetty julkisesti täysin sopivana. Silloin Langa käsitti että se oli yksi syy siihen, miksi hänen olonsa tuntui siellä niin levottomalta. Kun hän oli saanut uudistua uskossaan, kaikki sellainen häiritsi enemmän eikä se tuntunut siltä maailmalta, johon hän kuului. Se tuntui vieraalta, koska hän ei ollut osa sitä kaikkea vaan kulki siellä kuin muukalaisena vieraalla maaperällä.
”Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä." Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. (1 Piet. 1:13-17)
”Reki. Skeittari minussa sanoo, että haluan sinne ja mieleni tekee osallistua turnaukseen. Mutta se toinen puoli minussa ei tunne kuuluvansa sinne”, Langa selitti.
”Aiotko osallistua turnaukseen vai et? Koska jos sinä osallistut, niin silloin minäkin osallistun”, Reki sanoi.
”Minä osallistun”, Langa sanoi ja painoi puhelimessaan olevaa ilmoittautumispainiketta. ”Sinne mennään skeittaamaan ja kilpailemaan eikä tekemään mitään tyhmyyksiä.”
Reki hymyili leveästi. Oli siis aika keskittyä harjoittelemaan temppuja.
”Mitä sanot jos pyy...? Langa aloitti.
”...pyydämme Miyan mukaan skeittiparkille?” Reki lopetti Langan lauseen.
He nyökkäsivät toisilleen ja läpsivät ylävitoset yhteiselle ajatukselleen. Sellaista tapahtui silloin tällöin. Reki ei voinut olla miettimättä Langaa sielunkumppaninaan. Langa oli samalla aaltopituudella monessa asiassa.
*
Seuraavina päivinä Ishikawan skeittipuistossa oli muitakin, kuin Langa, Reki ja Miya. Kun koulusta oli lomaa, monilla oli aikaa tehdä kaikkea kivaa. Muutamat ohikulkijat jäivät seuraamaan skeittailijoiden temppuja. Koska turnajaiset olivat tulossa, riitti heillä myös työvuoroja skeittiliikkeessä. Reki työskenteli liikkeessä ja Langa kävi toimittamassa muutaman tilauksen kotiovelle saakka. Yleisesti kuhistiin siitä, kuinka turnajaisten pisteytys toimisi ja millä tavalla voittaja selvitettäsiin. Huhun mukaan Adam järjesti S:lle jotain uutta, sillä sinne oli nähty kuljetettavan muutaman rekkalastillisen verran tavaraa ja rakennusaineita.
”Kuinka hän viitsii laittaa rahaa sellaiseen?” Langa ihmetteli.
”Nah, jollain on vähän enemmän pelinappuloita mitä meillä muilla”, Reki totesi.
”Mietin vaan että se on kuitenkin laitonta aluetta, jossa ei varsinaisesti saisi edes oleskella. Saati että hän rakennuttaa sinne jotain”, Langa sanoi.
”Hän tulee kuitenkin työllistäneeksi ihmisiä toimillaan”, Oka totesi. ”Enkä epäile etteikö hän siivoa jälkiään turnajaisten jälkeen.”
Vuoden viimeinen päivä oli perjantai. S:lle kokoontui suuri joukko väkeä seuraamaan turnajaisten aloitusta. Kello oli yksitoista ja olisi vain tunti vuoden vaihtumiseen. Musiikki soi tuttuun tapaan ja monet testasivat alueelle tuotuja uusia skeittiramppeja ja esterataa. Varttia vaille kaksitoista kaiuttimista alkoi soida Daruden Sandstorm ja sitä tahdittivat värilliset laservalot valaisten koko aluetta. Sen jälkeen Adam ilmaantui valojen keskelle ja ilotulitteet alkoivat paukkua joka suunnasta.
Kymmenen... yhdeksän... kahdeksan...
”Kaikki tänne”, Joe huudahti ja viittoili muita luokseen. Langa, Reki, Miya, Cherry, Shadow ja Oka menivät Joen ja hänen muutaman seuralaisensa luokse, muodostaen ringin. He tarttuivat toisiaan hartioilta ja liittyivät muiden lähtölaskentaan.
...seitsemän... kuusi... viisi... neljä...
Shampanjapullon korkki poksahti auki ja ilotulitteet valaisivat taivasta.
…kolme... kaksi... yksi... !!! Hyvää Uutta Vuotta!!!
Valtava huuto kuului kaikkialta ja raketit paukkuivat. Juoma virtasi ja halauksia vaihdettiin.
”Olkaa hyvä”, Cherry sanoi ja tarjosi nuorillekin juomaa. ”Tämä on luvallista juomaa. Älkää luulkokaan että tarjoaisin muuta.”
”No ei luulla, ei tulisi mieleenikään”, Reki sanoi silmiään pyöräyttäen. Hän oli kyllä oppinut että Cherry oli joissakin asioissa tiukka, mutta aivan oikeassa. Kun ilotulitus laantui, nousi Adam lavalle julistaen turnajaiset alkavaksi. Alkukarsinta sisälsi radan, jossa piti tehdä viisi erilaista temppua onnistuneesti jotta pääsi jatkoon. Temppuja sai tehdä enemmänkin, mutta viisi niistä pitäisi onnistua. Yleisö hurrasi. Karsintoihin osallistui lopulta lähes kuusikymmentä kisaajaa, joista muutama oli hieman liian juovuksissa päästäkseen jatkoon. Aamun pikkutunneilla jatkoon oli selviytynyt osallistujista puolet. Reki hymyili, sillä hän oli muiden tavoin mukana jatkoon päässeiden joukossa ja se oli sillä hetkellä merkittävä asia.
*
Rekiä jännitti mennä lääkärille uudelleen. Hän ei ollut huomannut että uusi lääke olisi auttanut mitenkään erityisesti enempää, kuin vanhakaan. Ja häntä hävetti myöntää, että iltalääke oli unohtunut useammin kuin muutaman kerran. Iltalääke oikeaan aikaan otettuna oli auttanut vähän ja hän oli nukkunut hieman aikaista paremmin. Hänen ei ollut tarvinnut turvautua energiajuomiin. Lääkäri oli päättänyt nostaa hänen aamulääkkeensä annostusta ja nyt kokeiltiin miten se vaikuttaisi seuraavan kuukauden ajan. Lääkäri oli painottanut, että hänen pitäisi heti palata matalampaan annokseen, jos suurempi annos aiheuttaisi sivuvaikutuksia, kuten sydämentykytystä tai huonovointisuutta.
Koulun jälkeen työvuoro skeittiliikkessä sujui uusien lääkkeiden jälkeen tavallista tahmeammin. Hänen olonsa tuntui hetkellisesti kuin hidastetulta filmiltä. Hän avasi suuria pakkauslaatikoita ja tyhjensi niiden sisältöä täydentäen hyllyjä. Langa oli jäänyt kouluun tukiopetustunnille. Reki oli miettinyt paljon Langaa viime viikkoina. Langa tykkäsi jostain pojasta ja Rekin mielessä oli muutaman kerran käynyt sellainen mahdollisuus, että se olisi hän itse! Langa ei ollut sitä kertonut, eikä Reki halunnut painostaa. Langa kuitenkin viihtyi hänen seurassaan eikä osoittanut olevansa kiinnostunut muusta kuin skeittailusta ja muista aktiviteeteista. Ei Langa työntänyt häntä pois kun hän meni halaamaan. Langa oli kantanut häntä muutaman kerran reppuselässään. Reki oli heistä kahdesta kuitenkin se, joka hakeutui herkemmin lähelle. Langalta se ei käynyt aivan niin luonnostaan. Langa vaikutti olevan ehkä aikaisempaa varovaisempi kuin ennen heidän joululoman aikaista keskustelua.
”Reki, käyn viemässä pari toimitusta joten pidähän puoti pystyssä”, Oka sanoi. Reki nyökkäsi. Liikkeessä kävi muutama asiakas, mutta sitten tuli korvia huumaava hiljainen hetki. Reki säikähti ja hypähti ilmaan, kun ovi kävi. Se oli Langa, joka oli niin maansa myyneen näköinen, että Reki oli hetken aivan varma, että Langa sanoisi että hän joutuisi käymään lukion toisen luokan uudelleen.
”Joudun tekemään vielä monta ylimääräistä tehtävää, jotta pääsen luokalta”, Langa huokaisi synkkänä.
”Sinun on pakko päästä luokalta”, Reki sanoi ja tiesi kuulostavansa julmalta.
”Tiedän”, Langa sanoi. ”Mutta katso tätä”, hän jatkoi ja otti paksun pinon modernin japanin kielioppi- ja kirjoitusjärjestelmän monisteita repustaan. Reki kalpeni.
”Mitä nuo ovat?” hän kysyi.
”Tässä on tehtäviä lukion ensimmäisen vuoden kursseilta. Yritän näiden avulla paikata kaikkea sitä, mitä en vielä osaa.”
”Voi rähmä, näyttää pahalta. Otan osaa kamu”, Reki sanoi tarttuessaan Langaa hartioista. Ja kun Langa laski päänsä lannistuneena Rekin olalle, ei Reki voinut muuta kuin antaa halauksen, jonka tarpeessa Langa sillä hetkellä toden totta oli.
16. Minuutti keskiyöhön
Reki heräsi uuteen aamuun ja samassa pieni jännitys kouraisi hänen vatsaansa. Tänään hän menisi kasteelle! Hänen äitinsä tulisi pikkusiskojen kanssa katsomaan. Reki kaivautui takaisin peittonsa alle ja kurkisti sitten pienestä peitonraosta huoneeseensa.
”Jeesus”, hän sanoi. ”Minua jännittää.”
Minä olen sinun kanssasi. Älä mistään murehdi.
”Tiedän, mutta ei se siihen auta, etta vatsani on ihan kuralla ja...”, Reki sanoi ja ryntäsi siinä samassa vessaan.
Saat olla kiitollinen että sinulla on isompi vessahätä nyt. Niin se ei tule enää myöhemmin.
”Okei, okei”, Reki sanoi. ”Tiedän, etten voi paeta sinua edes vessassa istuessa. Kai minä sitten kiitän sinua siitä että minulla on koti jossa on siisti vessa”, Reki huokaisi.
Sellaista Rekin elämä oli nyt. Hän kuuli Jumalan äänen ja saattoi keskustella Jeesuksen kanssa. Se oli turvallista, hänestä pidettiin huolta. Ja silti hän oli ihminen jonka piti syödä, juoda, nukkua, käydä vessassa ja koulussa ja syödä adhd-lääkkeitä. Moni asia oli aivan kuten ennenkin. Ja samalla hänen sisäinen elämänsä oli muuttunut. Oli ihmeellistä kuinka jotkut asiat olivat muuttuneet yhdessä sekunnissa. Ja mitä hän oli Langan kanssa jutellut, niin moni asia muuttui sitten vähitellen pienin askelin, sen verran mitä ihminen antoi Jumalalle tilaa elämässään. Reki oli nyt kuitenkin vastannut Jumalan kutsuun alkaa kulkea sitä tietä, minkä Jumala hänelle viitoitti.
Reki katsoi puhelimellaan olevaa valokuvaa 13-vuotiaasta Langasta, joka oli menossa kasteelle. Langan omasta päivästä oli aikaa jo useampi vuosi. Reki söi, pakkasi reppuunsa pyyhkeen ja vaihtovaatteet ja skeittaili kirkolle, josta pieni seurue lähtisi yhteiskyydeillä meren rannalle. Seurakunnalta oli tullut väkeä rannalle ja kaikki istuivat leppoisasti ruohikolle. Pastori sanoi muutaman sanan kasteesta ja puhui sitten kasteelle menijöille. Rekin lisäksi oli neljä muuta, jotka olivat menossa kasteelle ja jokainen sanoi jotakin vuorollaan. He tunnustivat uskonsa Jeesukseen ja kertoivat haluavansa mennä kasteelle. Reki näki Langan istuvan äitinsä ja Rekin äidin ja pikkusiskojen vieressä. Langan äiti näytti tekevän tuttavuutta Rekin äidin kanssa.
Oli Rekin vuoro kävellä mereen. Hänellä oli yllään valkoinen t-paita ja ohuet mustat verryttelyhousut. Kun hänen puolestaan oli lyhyesti rukoiltu, hänet upotettiin veden alle ja nostettiin sieltä ylös. ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.”(2 Kor 5:17) Kaste kuvasi vanhan syntisen elämän hautaamista ja uuden elämän aloittamista Jeesuksen seuraajana. Reki kävi uimakopissa vaihtamassa kuivat vaatteet ylleen ja sen jälkeen hän sai paljon halauksia. Myös hänen äitinsä tuli halaamaan kyynel silmäkulmassa.
”Näytät iloiselta”, hänen äitinsä sanoi.
”Minä olenkin”, Reki vastasi.
”Lupasin tarjota hampurilaisaterian”, Langa sanoi. Reki nousi skeittilautansa päälle ja pienessä hetkessä hän oli kadonnut Langan kanssa tien päälle.
Langan äiti tuli Rekin äidin vierelle.
”Älä murehdi. Rekillä on nyt kaikki hyvin”, Nanako sanoi.
Masae katsoi häntä ja syvällä sydämessään hän tiesi että asia oli niin. Reki oli nyt kaksi viikkoa ollut iloinen ja rauhallinen. Rauhallisempi kuin moneen kuukauteen. Aivan kuin pahin levottomuus ja keskittymisen häiriöt olisivat väistyneet. Reki oli nukkunutkin paremmin.
”Tiedän”, Masae sanoi.
*
Oli tyypillinen perjantai-ilta. Reki ja Langa skeittailivat S:lle seuraamaan haasteita ja vastaamaan heille esitettyihin haasteisiin. Adamia oli näkynyt harvemmin vuodenvaihteen turnajaisten jälkeen ja silloin kun mies ilmaantui paikalle, oli ilmassa aina jonkinlaista draamaa. Sitä ei puuttunut tälläkään kerralla. Adam oli skeittaillut yhtä aikaa kolmea melko taitavaa vastustajaa vastaan ja silti voittanut heidät. Siitäkös miehen ego oli paisunut entisestään. Hän janosi lisää haasteita ja hän tulikin piirittämään voittonsa jälkeen Langaa. Reki näki punaista ja hänen silmissään musteni, sillä Adam koski Langaa aivan estottomasti antaen kätensä liukua Langan yläselältä koko ajan alemmas ja alemmas...
”Älä koske häneen!” Reki ärähti.
”Ja sinähän et sitä määrää”, Adam vastasi ylimielisesti nostaen leukaansa ylemmäs.
”Kyllä minulla on oikeus määräillä. Hän on minun ystäväni”, Reki uhosi edelleen.
Langan poskia ja korvia kuumotti koko tilanne. Hän oli hyvin tietoinen kuinka Adamin käsi liukui alemmas ja oli viimein hänen lantiollaan hyvin omistamisenhaluisena. Ei ihme että Reki oli vihainen.
”En skeittaa tänään”, Langa sanoi ja lähti kävelemään pois tilanteesta. Hän ei halunnut katsoa taakseen. Hän keskittyi vain siihen, että pääsi tilanteesta kauemmas. Hän oli kuuro sille, kuinka yleisön joukossa supistiin ja juoruiltiin.
”Katso nyt ylimielinen pölvästi mitä sait aikaan!” Reki haukkui Adamin ja lähti Langan perään. Kun Adam näytti hiiltymisen merkkejä ja siltä että hän olisi voinut antaa Rekille selkäsaunan, tuli Joe väliin.
”Jo riittää”, Joe sanoi liioitellun rauhallisella äänellä. Hän antoi Rekin juosta Langan jälkeen. Adam sen sijaan nakkeli niskojaan ja virnisti ärsyttävästi.
”Langa. Oletko kunnossa?” Reki kysyi kun hän tavoitti Langan.
”Olisin halunnut skeittailla. Olisin voinut ottaa haasteenkin vastaan. Mutta... minä”, Langa sanoi. Reki kuunteli. Hän tiesi, että olisi voinut itsekin käyttäytyä hillitymmin ja fiksummin. Mutta kun kyseessä oli Langa ja häneen kohdistuva huono käytös ja käpälöinti, Reki ei osannut hillitä itseään.
”Minä... vain jäädyn tuollaisissa tilanteissa enkä osaa tehdä tai sanoa mitään. Haasteeseen vastaaminen tuollaisen jälkeen ei olisi ollut hyvä ajatus. En olisi pystynyt keskittymään siihen kunnolla”, Langa sanoi.
”Odotetaan hetki ja mennään takaisin. Ei anneta periksi tuolle paksupäiselle pukupellelle”, Reki sanoi.
Langa nyökkäsi.
”Olet oikeassa. Odotetaan hetki”, Langa myöntyi ja istahti kivelle. Hän lähetti ajatuksissaan pikaisen rukouksen Jumalalle ja huokaisi syvään.
Vähän myöhemmin he palasivat katsomaan haasteita, eikä mikään enää häirinnyt sitä iltaa. Adam oli löytänyt uusia haasteita ja kaikkien mielenkiinto kohdistui jo uusiin juoruihin ja uusiin skandaaleihin. Ilta jatkui mukavasti ja Langa meni Rekin luo yöksi, jossa he puhuivat pikkutunneille asti. Rekin luonnosvihossa oli uusia ideoita paitojen painatuskuvista. He suunnittelivat myös koko päivän kestävää melontaretkeä ja uutta telttaretkeä. Reki oli piirtänyt muutaman uuden chibi-Langan ja chibi-Rekin kuvan, joissa yhdessä hahmot olivat melomassa ja toisessa kuvassa istuivat rantahiekalla katsomassa auringonlaskua.
”Vaikka vain istuisimme ja katselisimme pilviä, aurinkoa, sadetta tai värikästä auringonlaskua...”, Reki sanoi. ”...voisin olla siinä vaikka kuinka kauan. Minun ei tarvitse selittää sinulle mitään. Ei perustella mitään. Ei yrittää päteä tai esittää mitään...”, hän jatkoi.
”Minä haluan että menemme uudelleen telttailemaan. Ja melomaan, kuten tässä kuvassa. Ja katsomaan hienoa auringonlaskua, Jumalan taidemaalausta kuten sinä aina sanot”, Langa vastasi. ”Jos minun pitäisi valita kenen kanssa olisin autiolla saarella, niin valitsisin sinut”, hän sanoi vielä. ”Koska... koska sinä olet kaikkein tärkein minulle.”
Reki katsoi Langaa ja hymyili vähän ujosti.
”Minäkin pidän sinusta”, Reki sanoi sitten.
Langa meni vähän hämilleen.
”Reki, mitä?” hän ihmetteli. Tietysti hän tykkäsi Rekistä mutta ei hän ollut sitä ääneen sanonut.
”Minä tiedän että sinä pidät minusta”, Reki sanoi.
”Minä, mutta... se... kun”, Langa änkytti. Ja silloin Reki otti Langan kasvot käsiinsä.
”Kaikki se, mitä sinä teet tai sanot minulle. Se, miten sinä olet minun kanssani. Kaikki se, mitä sinä jaat minun kanssani. Kaikki se on jo puhunut puolestaan. Minä tiedän Langa. Minä tiedän että olen sinulle tärkeä ja että sinä rakastat minua. Ja minä, vajavainen Reki, sinun ystäväsi yritän vastata siihen kaikkeen juuri sillä tavalla, mikä olisi hyvää ja parasta. Minä tiedän ettei sinulla ole helppoa ja minkä kanssa kamppailet. Minä yritän olla tekemättä siitä vaikeampaa”, Reki sanoi.
”Kiitos Reki”, Langa kuiskasi.
”Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:9-10)
*
Kesätauko koulusta oli samaan aikaan sekä ihanaa että kamalaa. Langa vietti siitä ensimmäiset kaksi viikkoa Kanadassa ja se tuntui ikuisuudelta. Rekillä oli ikävä ja Langalla oli vähintään yhtä kova ikävä olla erossa. Aikaero oli monta tuntia ja puhelut kalliita, joten he yrittivät pärjätä viestittelemällä. Sillä aikaa kun Langan päivät täyttyivät isovanhempien luona olosta, isän haudalla käynnistä ja muutamien serkkujen tapaamisesta, Rekin arki oli sitä samaa mitä aina ennenkin. Hän täytti päivänsä työvuoroilla skeittiliikkeessä, skeittaili Miyan kanssa ja oli muutaman kerran lapsenvahtina. Ja silloin hän sai idean. Hän sai pienet kaksoset innostumaan skeittilaudasta ja niin Rekin päivät täyttyivät ulkona pikkusiskojen kanssa. Kaksoset hädin tuskin pysyivät laudoilla, vaikka he eivät liikkuneet metriäkään. Heillä olikin kypärät päässään, joka suojaisi heitä kolhuilta.
Ja sitten eräänä päivänä Koyomi skeittasi pihalle Rekin vanhalla skeittilaudalla. Reki pyllähti maahan kaksosten kanssa, mutta Koyomi esitteli taitojaan.
”Milloin sinä olet oppinut skeittamaan?” Reki ihmetteli
”Sinä aikana, kun sinä olet hengannut Langan kanssa ja seikkaillut milloin missäkin”, hänen siskonsa sanoi.
”Et ole voinut oppia tuota kaikkea itsekseen”, Reki totesi.
”En olekaan. Minulla on ollut hyvä opettaja”, Koyomi sanoi.
Rekin suu loksahti auki. Kuka? Missä? Milloin?
”Mutta...”, Reki änkytti. Koyomi vain nauroi sydämensä pohjasta.
”Saat ottaa minut mukaan S:lle”, hän kuiskasi veljensä korvaan.
Rekin silmien väliin ilmestyi ryppy.
”S:llä on melko raju meininki. Siellä tapahtuu hämäriä asioita”, Reki sanoi.
”Minä tulenkin sinne sinun siipiesi suojissa. Haluan nähdä paikan. Ehkä totean ettei siellä olekaan mitään ihmeellistä”, Koyomi totesi.
Reki mietti hetken. Koyomi luotti häneen ja hän olisi ihan kohta itse 18-vuotias. Miyakin oli ollut siellä jo. Miya! Oliko Miya opettanut Koyomia? Nuo kaksi eivät olleet puhuneet hänelle ja Langalle mitään.
”Olkoon menneeksi, hankin sinulle pääsyn”, Reki sanoi.
”Olet loistoveli!”
Elokuun kahdeksantena päivänä oli maanantai.
Reki ja Langa toteuttivat viimein melontaretkensä. He pakkasivat kajakit täyteen eväitä ja juotavaa, meloivat muutaman tunnin ja pitivät rannalla evästauon ja uivat. Ja iltapäivällä he meloivat takaisin. Sinä iltana Sia la lucessa oli pieni yksityistilaisuus kun siellä juhlittiin Rekin 18-vuotis syntymäpäivää. Langa oli tuonut Rekille tuliaisia ja syntymäpäivälahjan Kanadasta. Joe paistoi kaikille pizzat, Cherry, Shadow, Miya ja Oka olivat koonneet Rekille leikekirjaa, jossa oli kuvia viimeisen parin vuoden ajalta S:ltä ja vähän muualtakin. Langa oli valinnut leikekirjan viimeiseksi kuvaksi Rekin kastekuvan ja se oli todistuksena muillekin siitä, että Reki oli aloittanut uuden elämän. Sama Reki ja monet samat kujeet, mutta kuitenkin uusi Reki. Kuva herätti vähän keskusteluakin ja niin Reki ja Langa saivat avata vähän elämäänsä mitä se oli Jeesuksen kanssa.
”Tiesitkö että Sia la luce tarkoittaa ”Tulkoon valo” ja se on suoraan Raamatusta?” Langa kysyi Joelta.
”Tiesin sen kyllä, mutta en ole koskaan ajatellut sitä sen syvällisemmin”, Joe myönsi. Sillä hetkellä oli jotain pientä kylvetty Joen ja muidenkin mieliin. Cherry vain nosti kulmiaan ylös. Miya oli kuullut Rekin uudesta elämästä jotain ennenkin.
”Jumala sanoi: Tulkoon valo! Ja valo tuli.” (1. Moos.1:3)
*
Reki ja Langa olivat käyneet yhä useammin myös seurakunnan nuorten tilaisuuksissa. Siellä käsiteltiin Raamatusta aiheita laidasta laitaan ja myös nuoria kiinnostavia aiheita ja paljon ajankohtaisia aiheita, kuten asiaa tekoälystä, mediavaikuttamisesta, seurustelusta ja Raamattukursseista. He tutustuivat muutamaan heidän koulussaan olevaan uskovaiseen nuoreen. He saivat kuitenkin huomata, että kukaan muu ei välittänyt skeittaamisesta. Sitä he eivät kuitenkaan vielä tienneet, että tilanne muuttuisi ja eri seurakuntien nuorilla olisi vielä eräänä päivänä oma skeittiyhteisönsä Okinawassa.
Reki tunsi piston sydämessään, kun hän kuunteli Raamattutuntia toisten ihmisten rakastamisesta, palvelemisesta ja nöyrtymisestä. Hän käsitti, että voittaisi oman ärtymyksen ja vihan, kun alkaisi rukoilla ja siunata ihmistä, joka aiheutti häiriötä tai vihastumista. Hän puristi kätensä nyrkkiin ajatellessaan jotain Adamin kaltaista, mutta joutui nöyrtymään siinä, että juuri sellaiset tilanteet kasvattivat häntä ihmisenä. Hänen pitäisi valita siunaaminen kiroamisen sijaan, niin ärsyttävää kuin se olisikin. Siitä Jeesuksen seuraamisessa oli kyse. Valintoja joka päivä. Valintoja ikävissäkin tilanteissa tehdä oikein.
”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” (Room. 12:14-15) ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda. Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.” (Sananlaskut 25:21-22)
Langa oli omissa mietteissään. Hän mietti Jumalan rakkautta ja paljon vajavaisempaa ihmisen rakkautta. Siinä missä Jumala rakasti täydellisesti ja pyyteettömästi, ihmisen rakkaus jäi aina vajaaksi ja ihminen odotti usein vastarakkautta muilta. Tai vähintäänkin hyväksyntää. Ihmiset oli kutsuttu rakastamaan ja palvelemaan toisiaan. Perheen tehtävä oli huolehtia lapsistaan ja puolisoiden toisistaan. Perheetönkin saattoi saada paljon ystäviä. Hyvät ystävät olisivat suuri siunaus ja apu elämän varrella. Yksikin ystävä riitti, Langa huomasi miettivänsä. Jumala oli antanut hänelle Rekin lisäksi muitakin ystäviä vaikka Reki olikin läheisin ja Reki oli se, jonka kanssa hän saattoi jakaa sielunsa pölyisempiäkin nurkkia ja niitä ajatuskomeroita joista löytyi luurankoja.
”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” (Joh 15:13) Langa mietti olisiko hän valmis kuolemaan, jotta hänelle läheiset ja tärkeät ihmiset saisivat elää? Olisiko hän valmis uhrautumaan? Langa käsitti että olisi paljon pyydetty. Hän ei varmasti siihen pystyisi, mutta Jeesus pystyi ja teki sen.
*
Syyskuussa taifuunit mellastivat yli Okinawan. Yksi taifuuni ei riittänyt vaan kuun puolivälin jälkeen Japania kuritti vieläkin pahempi taifuuni Nanmadol. Se vyöryi Okinawan yli, mutta pahempaa jälkeä se sai aikaan Kyushun saarella. Reki ja Langa olivat puskeneet ulkona sateisen kelin läpi Langan luokse mutta tuuli vain yltyi. Reki lähetti äidilleen viestin että hän yöpyisi Langan luona. Nanmadoliksi nimetyn taifuunin oli ennustettu olevan Japanin historian pahimpia. Uutisissa seurattiin tiiviisti kuinka tuhoisaa jälkeä taifuuni jätti jälkeensä. Kun se viimein linkosi myös Tokion yli, sieltä näytettiin uutiskuvaa kuinka vesi tulvi kaduilla ja kuinka suuri puu oli kaatunut yksityisen asunnon oven eteen tukkien sen.
Langa katsoi kuinka televisiossa näytettiin kuinka pelastuslaitoksen väki sai suuren puun siirrettyä syrjään ja kuinka asuntoonsa loukkuun jäänyt ihminen saatiin pelastettua ja vietyä ambulanssiin. Langalle tuli hetkeksi kummallinen tarve rukoilla tuon ihmisen puolesta.
”En tiedä miksi, mutta minulle tuli tarve rukoilla tuon ihmisen puolesta, joka juuri vietiin ambulanssilla pois”, Langa sanoi. Reki nyökkäsi ja yhdessä he rukoilivat. Samalla he muistivat myös niitä monia muita, jotka tarvitsivat apua taifuunin jälkeen. He eivät sinä päivänä tienneet, että uutisissa kaukaa kuvattu henkilö oli Japanin tunnetuin viulunsoittaja, Ugetsu Murata. Mutta vuosia myöhemmin he saivat kuulla Ugetsu Muratan tarinan tuosta päivästä ja kaikesta siitä, mitä taifuunin jälkeen tapahtui.
”Tällaisina pimeinä päivinä, kun taifuunit pimentävät koko Okinawan, mieleen nousee pastorin saarna siitä, että tämän maailmanajan keskiyöhön on vain minuutti aikaa. Mutta sitten kun aurinko taas paistaa, sen unohtaa helposti”, Reki totesi.
”Sellaisina päivinä, kun elämä tuntuu synkältä ja liian raskaalta, odotan, että Jeesus tulisi jo. Mutta sitten kuitenkin olisi kiva elää vielä hetki tätäkin elämää. Mutta aivan kuin jokin sanoisi minulle, että emme ole täällä enää kokonaista kymmentä vuotta”, Langa sanoi. ”Ehkä emme niinkään kauan.”
Reki nielaisi. Oli hyvinkin mahdollista, että hän ei ehtisi juhlia 28-vuotis syntymäpäiviään. Se veti hänen ensin mietteliääksi, mutta sitten hän nosti katseensa ja hänen kasvoilleen nousi tuttu Rekimäinen aurinkoinen hymy. Hän nyökkäsi.
Millaisia polkuja elämä kulkisikaan, heillä oli toisensa, ystäväpiirinsä, tukijansa ja perheensä. Heidän kanssaan kulki Ikiaikojen Jumala, joka oli luvannut olla heidän kanssaan päivien loppuun saakka. Reki nosti kätensä infinite-merkkiin johon Langa vastasi. Sitten Langa vielä pörrötti Rekin punaisia hiuksia, jotka olivat olleet jo valmiiksi sekaisin.
”Olen halunnut tehdä noin jo kauan”, Langa sanoi ja hymyili Rekille, hänen sielunkumppanilleen.
Yahweh, Rapha, Elohim, Shaddai,
Jireh, Adonai ilmentää itsensä.
Minä olen, Parantajasi,
Korkein Jumala, Kaikkivaltias,
Varustajasi, Herra joka, ilmoittaa itsensä.
Sun kunniasi on läsnä tässä
paikassa, Herra teet jotain suurta,
herätä usko ihmeellinen.
Jos te palvotte, ilmoittaa Hän itsensä.
Jos te kutsutte, ilmoittaa Hän itsensä.
Jos te etsitte, ilmoittaa Hän itsensä.
(vapaa suomennos Fairy tale)
You tubessa: https://www.youtube.com/watch?v=AJb2oY29hwc
17. Viisi vuotta myöhemmin
Langa heräsi siihen, että kissa puski päätään hänen kylkeensä. Oli aika herätä uuteen työpäivään. Suuren huoneen toisella puolella oleva patja oli tyhjä. Reki oli jo mennyt töihinsä. Langa nousi, antoi kissalle ruokaa, kävi suihkussa ja söi. Oli aika ruokkia kissahotellin vieraat ja jakaa niille huomiota ja rapsutuksia ja siivota kissanvessat. Langan oma kissa seurasi mukana, kun hän teki kierrostaan vanhassa japanilaistyylisessä talossa ja huolehti että hotellin vierailla oli mahdollisimman mukavat oltavat.
Muutaman suuren huoneen lisäksi talossa oli pienempiä huoneita. Huoneissa oli raapimapuita, tikkaita, pahvilaatikoita ja juoksuratoja katonrajassa asti. Kaikkea sitä mistä kissat pitivät. Jokaisella kissalla oli oma soppi, oma tuttu nukkumapaikka ja lelunsa mukanaan. Langa jutteli jokaiselle kissalle, harjasi niiden turkkia tai antoi olla rauhassa, jos kissa niin halusi.
Langa mietti uudelleen sitä, mitä hänelle oli viime viikolla ehdotettu. Häneltä oli pyydetty, että hän voisi ottaa kissojen lisäksi muitakin lemmikkieläimiä hoitoonsa, kun niiden omistajat olivat matkoilla tai tarvitsivat muuten hoitoa koirilleen, pupuilleen, marsuilleen ja papukaijoilleen. Okinawalla oli sellaiselle palvelulle kysyntää, kun ihmisillä oli tarvetta asioida Japanin suuremmilla saarilla. Langa oli nyt miettinyt asiaa, rukoillut asian puolesta ja hän ajatteli että olisi valmis laajentamaan hotellitoimintaa muillekin lemmikkieläimille. Tosin hän tarvitsi avuksi muitakin, kuin Rekin. Mutta hän osasi nimetä heti ainakin kaksi tai kolme henkilöä, jotka tulisivat mielellään tekemään työvuoroja.
Langa asteli pihan poikki käsityöverstaalle, josta kuului reipasta musiikkia. Reki viimeisteli tilausta, joka oli koskenut hupparien painantaa. Hän pakkasi Sapporoon lähtevää tilausta pahvilaatikkoon.
”Huomenta Reki”, Langa sanoi kohottaen kätensä tervehdykseen.
”Huomenta Langa”, Reki vastasi ja laittoi musiikkia pienemmälle.
”Tarvitsetko tänään apua?” Langa kysyi.
”Minulta puuttuu puumaaleja ja kankaanpainatusvärejä. Ja tämä laatikko pitäsi postittaa. Jos olet lähdössä liikenteeseen niin apu tulisi tarpeeseen. Alan työstämään kohta kolmea skeittilautaa jotka tilattiin Fukuyamasta”, Reki sanoi ja ojensi kohta ostoslistan Langalle.
”Mitä mieltä olet, jos laajennamme kissahotellia niin, että tänne voisi tulla muitakin lemmikkielämiä?” Langa kysyi. ”Miya ja Koyomi ainakin voisivat ottaa työvuoroja”, hän lisäsi.
”Kaikin mokomin. Jos meillä alkaa olla töitä liikaa, niin sitten palkkaamme vielä jonkun lisää”, Reki sanoi.
”Lähden nyt sinne kauppaan täydentämään kissaruokavarastoja ja haen kissanhiekkaa. Ja ostan nämä maalit samalla. Muistathan pitää tauon ja käydä katsomassa hotellivieraita samalla?” Langa sanoi ja otti postitettavan laatikon mukaansa.
Reki nyökkäsi. Hän piti oikein kovasti heidän hotellivieraistaan ja eläimet olivat hyvää vastapainoa sille puurtamiselle mitä hän pajassa teki. Kun hoitoon tulevat kissat olivat selvinneet säikähdyksestä ja viettäneet ensimmäisen vuorokauden nojatuolin alla tai pahvilaatikossa, ne tulivat usein uteliaina tekemään tuttavuutta ja puskivat käsivartta vasten huomiota hakien.
*
Reki oli päässyt lukion jälkeen taide- ja muotoilualan oppilaitokseen ja Langa oli aloittanut eläintenhoitajan koulutuksen. He opiskelivat molemmat Nahassa kolme vuotta ja viimeisenä opiskeluvuonna heille oli alkanut hahmottua yritysidea, kun Okinawan kissahotelli etsi uutta omistajaa. Talo oli suuri ja vanha ja sen pihalla oli varastorakennus, jonka nähdessään Reki innostui vielä enemmän. Kun Langa kantaisi päävastuun kissahotellista, Reki voisi ottaa päävastuun verstaasta jossa hän saattoi tehdä kaikenlaisia käsitöitä kuten skeittilautoja, kissan raapimapuita, paitojen painatusta ja paljon muuta pientä, mikä pajalla olisi mahdollista. He voisivat toimia toinen toistensa apukäsinä tarpeen mukaan. Ja kun kysyntää oli enemmänkin, he olivat heti ensimmäisenä kesänä voineet palkata Miyan avukseen koko kesäksi ja muutaman nuoremman tekemään tuntitöitä.
Vuosien aikana oli ehtinyt tapahtua paljon.
Reki oli suunnitellut seurakunnan nuorille hupparipainatuksen ja siitä oli lähtenyt idea myydä painatuksia enemmänkin. Reki oli myös taiteillut paljon muutakin seurakunnalla ja ollut mukana lehden kuvittamisessa. Langa oli löytänyt yllättävän tehtävän seurakunnalla, kun hänen englanninkielen taitoaan tarvittiin. Langa käänsi esitteitä, mainoksia ja lehtiä kieleltä toiselle. Lisäksi hän oli avuksi kun jostain tuli seurakunnalle niitä, jotka eivät osanneet englannin lisäksi japania lainkaan. Langa oli ollut hyvillään, kun löytänyt tehtävän, jossa saattoi olla avuksi ja hyödyksi.
Toiminta S:llä oli vähitellen hiipunut, kun siellä käynyt vanhempi sukupolvi oli asettunut elämässään aloilleen ja samaan aikaan nuoremmat olivat luoneet itselleen uusia skeittiyhteisöjä. Reki ja Langa olivat aloittaneet oman ryhmänsä, johon tuli mukaan monia heidän lähipiiristään mutta myös seurakunnalta ja jotkut olivat heitä paljon nuorempia. Heillä oli oma t-paitansa ja oma hupparinsa ja heidät tunnettiin Gospel Skaters – ryhmänä.
*
Muutaman kuukauden kuluttua
Langa tuli koiralenkiltä ja palasi lemmikkihotellille, jonka portinkaareen Reki oli tehnyt upeasti kaiverretun puisen kyltin jossa luki: ”Ihmistä ja eläintä sinä autat Herra.” (Ps. 36:7)
Koyomi oli juuri siivoamassa marsunhäkkiä ja yksi pienemmistä kissoista seurasi häntä joka paikkaan. Samaan aikaan pihan perällä soi räppi kun Reki maalasi skeittilautaa tilaajan toiveen mukaisesti ja Miya valitsi laatikosta sopivat pyörät laudan alle.
”Kuka haluaa vaaleanpunaisen skeittilaudan?” Miya ihmetteli.
”Tämä tulee toiselle kaksosista”, Reki sanoi tarkoittaen pikkusiskoaan. ”Hän halusi ehdottomasti vaaleanpunaisen.”
”Tämä on coolimpi”, Miya sanoi osoittaen kuivumassa olevaa mustan ja violetin sekoitusta olevaa lautaa.
”Se on toiselle kaksosista”, Reki nauroi.
Reki jätti vaaleanpunaisen skeittilaudan kuivumaan. Oli aika pitää tauko. Päätalolla Reki työnsi liukuoven syrjään eikä meinannut millään uskoa silmiään. Keittiössä oli vuohi. Vuohi!!!
”Reki. Oletko nähnyt...?” Langa tuli kissa sylissään keittiölle. Hän näki vuohen, joka söi juuri jotain mikä muistutti Rekin vanhaa t-paitaa ja Rekin, joka tuijotti otusta silmät suurina.
”Mitä tuo täällä tekee?” Reki kysyi osoittaen vuohta sormellaan.
”Se näyttää pistävän poskeensa sinun t-paitaasi”, Langa totesi ja tyrkkäsi kissan Rekin syliin.
”Kuules tuhma poika”, Langa sanoi vuohelle ja alkoi repiä t-paitaa sen suusta. ”Mitä minä sanon emännällesi jos saat vatsanpuruja tuosta riekaleesta?”
”Riekale?” Reki sanoi hölmistyneenä.
Miya ratkesi nauramaan, sillä hän ei ollut nähnyt mitään yhtä huvittavaa pitkästä aikaa. Rekin ja Langan seurassa ei koskaan tarvinnut pitkästyä.
”Ole hyvä”, Langa sanoi ojentaessaan repaleisen t-paidan Rekille. Riekale totisesti. Reki alkoi nauraa.
”Tämä kaveri asuu viikon verran ulkokarsinassa. En tiedä miten se tänne keittiöön pääsi”, Langa selitti. Kun he olivat päättäneet ottaa hotellille vastaan muitakin lemmikkieläimiä, he olivat päättäneet että kaikki olivat tervetulleita tapauskohtaisesti. Jos jokin ylitti Langan osaamisen tai sietokyvyn, raja kulki siinä. Heillä oli ollut hoidossa kerran yksi minipossukin. Tämä vuohi oli kyllä eksoottisin hoidokki tähän mennessä.
Illalla kun Reki oli sulkenut työpajan oven ja Langa oli käynyt kaikki hotellin eläinvieraat läpi, he söivät keittiöllä ja menivät sitten suureen huoneeseen, jossa heillä oli patjat lattialla ja lattiantasossa olevat tuolit. Pienen pöydän äärellä he usein istuivat, joivat teetä, katsoivat televisiosta uutiset ja kävivät läpi mennyttä päivää ja kertasivat mitä seuraavana päivänä olisi ohjelmassa. Heillä oli tapana lukea yhdessä hetki Raamattua ja rukoilla monien asioitten puolesta. He olivat kiitollisia siitä, että heillä oli työtä ja toimeentulo. Heillä oli myös mahdollisuuksia auttaa, jos joku heidän lähipiiristään tarvitsi majapaikkaa, työtä tai ruokaa. Jumala oli siunannut heidän yritystoimia niin, että heillä oli mahdollisuus auttaa niitä, jotka tarvitsivat apua.
Televisiouutiset olivat vuosi vuodelta synkempiä ja maailma oli aina vain levottomampi. Mellakoita oli ympäri maailman ja niissä kuoli tuhansia ihmisiä. Sotia ja sodanuhkaa oli monin paikoin ja luonnonkatastrofit olivat aina vain rajumpia. Viime vuosina Okinawan ylikin oli pyyhkäissyt muutama harvinaisen raju taifuuni. Nälkää ja kristittyjen vainoja oli aina vain yleisemmin maailmalla. Uusia tauteja riehui siellä täällä. Robotiikka ja tekoäly oli otettu yhä yleisemmin käyttöön ja sen myötä ihmisen sähköinen jäljittäminen oli helppoa.
Kaiken sen keskellä Reki tunsi itsensä levolliseksi. Häntä eivät pelottaneet yön kauhut eikä se, että Japani saattaisi jonain päivänä upota mereen. ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa.” (Joh. 14:27)
Kun televisio oli kiinni, huoneessa vallitsi hetken täysi hiljaisuus. Langa silitti sylissään olevaa kissaansa, joka usein nukkui hänen jaloissaan. Kyyneleet kastoivat hänen poskensa. Hän oli edelleen vielä kovin keskeneräinen monissa asioissa. Vaikka paljon oli muuttunut ja paljon hyvää oli tapahtunut, oli myös paljon sitä, mikä edelleen painoi taakkana. Hänellä oli kaiken sen murheen keskellä ikävä taivaan kotiin, jossa kaikki olisi viimein hyvin ja täydellistä. ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”(Joh. 16:33)
Lemmikkihotellin koiravieras oli tottunut nukkumaan ihmisen seurassa, joten sen peti oli tuotu huoneen liukuoven lähelle. Langan tyrmistykseksi hänen kissansa tassutteli koiranpetiin ja jäi koiran vierelle nukkumaan. Reki katsoi Langaa ja ymmärsi. Näitä päiviä ja raskaita hetkiä tuli ja tänään Langa oli mieli matalalla ja surullinen. Toisena päivänä oli hänen vuoronsa. Miten eri tavalla hänen elämänsä olisikaan kulkenut, jos Langa ei olisi muuttanut Okinawalle ja myllännyt kaikkea ylösalaisin – kuitenkin hyvällä tavalla.
”Mennään nukkumaan”, Reki kuiskasi.
Langa nyökkäsi vähän.
Langa meni patjalleen ja veti peiton ylleen. Reki meni huoneen toiselle puolelle oman patjansa luokse. Hän kuitenkin siirsi patjansa niin, että se oli vastapäätä Langan patjaa ja heidän tyynynsä osuivat toisiinsa. He tekivät niin aina, kun toisella oli mieli maassa ja kurja olla. Reki tarttui Langan käteen ja piti siitä kiinni niin kauan, että Langa nukahti.
Minä ymmärrän sinua Langa. Elämä on usein vaikeaa ja se hyökkää rajusti vastaan. Minä ymmärrän, koska se sama on minunkin mielessäni, ahdistus joka painaa ja murhe siitä, että jotkut asiat eivät koskaan saa täyttymystä. Sinä olet kuitenkin minun sielunkumppanini ja se on paljon enemmän, kuin uskalsin toivoa.
"Sillä vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele.” (Hepr. 10:37)
Kirjoittajalta: Mitä tapahtui lukujen 16. ja 17. välissä? Paljonkin. Jos minulla riittää aikaa, niin Reki ja Langa seikkailevat jälleen.