Finfanfun.fi
Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: Remoteness spectator - 12.07.2025 00:04:37
-
Title: Tanssi kanssain, Maurice
Author: Remoteness spectator
Pairning: Maurice Woodward/Thomas Taylor
Rating: K-11
Genre: Romance, slash, historiallinen draama
Warnings: Viittauksia seksiin, ikärajaan sopivaa sensuellin kiusoittelevaa menoa.
Keywords: Herrasmiesrakkaus, edvardiaaninen aika, kesähömppä, romanssi, survivor’s guilt, Englanti, maaseutu, salaisuus
Summary: On vuosi 1912. Liikemies, sellisti, ja kielletty rakkaus. Kesä ja lempi ovat kukkeimmillaan, mutta Maurice ja Thomas joutuvat luovimaan yhteiskunnassa, jolle heidän suhteensa on rikos. Mauricen asema Lontoolaisen tavaratalon johtoportaassa tekee hänet alttiiksi julkiselle katseelle. Uskaltaako hän ryhtyä tanssiin rakastamansa miehen kanssa?
A/N: Täällä sitä taas ollaan. Maurice ja Thomas ovat seikkailleet (ja tavanneet) yhdessä aiemmassa tarinassa, Käyn kohti sinua (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=54395.0) (K-11) mutta tämä toimii aivan mainiosti erillisenä tarinana eikä mitään pohjatietoa tarvita. Kommentit aina tervetulleita!
Tämä tarina on voittopuolisesti lempeän aistillinen kesätarina, vaikka myös synkempiä aiheita sivutaan, ja edvardiaaninen asenneilmapiiri on toki läsnä (homoseksuaalinen toiminta määriteltiin Englannissa rikokseksi vuonna 1885 ja oli yhä kriminalisoitua vuonna 1912).
Siitä puheen ollen – Julkaisen mahdollisesti jossain vaiheessa eräästä lämpimästä kohtauksesta myös korkeamman ikärajan version sille kuuluvalle osastolle :P Linkkaan sen silloin tähän.
(Kannustan muuten kaikkia tekemään profiilin, jos haluaa nähdä Finin kaikki osastot!)
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
(https://i.imgur.com/F5eKytx.jpeg)
1.
”Samaan aikaan kuin normaalisti, sir?” ajurini kysyi avattuaan moottoriauton takaoven.
”Kyllä vain – kello viideltä, Arthur”, nyökkäsin hänelle hajamielisenä ja astuin ulos aamuisen vilkkaalle Regent’s Streetille.
Hän palasi ajurin paikalle ja ajoi matkoihinsa moottori huristen, samalla kun minä tuijotin tavaratalon näyteikkunaa kummastuneena. Yksi päättömistä mannekiineista näytti pyörtyneen – se makasi kahden muun jaloissa selällään, yllään kauden uutuusleninki, ja sen kädet sojottivat kohti kattoa kuin apua pyytäen.
”Mitä ihmettä…” mutisin itsekseni, ja astelin nopein askelin sisään tavarataloon kultakirjaimisen kyltin alta, jossa luki The Sovereign.
”Hyvää huomenta, herra Woodward!” Mary tervehti minua iloisesti asetellessaan parfyymejä pöydälle. ”Kuinka voitte tänään?”
”Mary – liike avautuu kymmenen minuutin kuluttua, ja yksi mannekiineista näyttää saaneen jonkinlaisen sairaskohtauksen ikkunassa”, huomautin hieman levottomana vastattuani tervehdykseen, ja pyyhkäisin hatun päästäni. ”Voisitko korjata asian heti paikalla? Se ei ole mielikuva, jota haluamme mainostaa asiakkaillemme.”
”Oih, olen pahoillani!” Mary huudahti yllättyneenä ja naurahti: ”Se uusi leninki on niin painava, ettei mannekiini meinaa pysyä pystyssä se yllään. Olen käynyt nostamassa sen jo kerran.”
”Ainakin se on merkki laadukkaasta kankaasta”, vastasin ja hymyilin hieman.
Jatkoin matkaani ohi erinäisten esittelypöytien, joille oli pinottu elegantisti eri tuotteita – houkuttelevia voiteita, saippuaa, hammaspulveria, kesäisiä huiveja ja solmioita. Tavaratalo loisti puhtauttaan, enkä huomannut muita epäkohtia joihin puuttua, ennen kuin ovet avautuisivat asiakkaille. Oli tärkeää, että kaikki olisi täydellistä – joka päivä.
”Huomenta, Harold”, tervehdin tavaratalomme varastovirkailijaa ja osakasta noustuani portaat toiseen kerrokseen. ”Onko isäni tulossa tänään käymään toimistolla?”
Harold teki parhaillaan jonkinlaista inventaariota miesten hansikkaista kirjoituslehtiö kädessään, jonka hän todennäköisesti palauttaisi toimistoni pöydälle myöhemmin.
”Ah, Maurice”, hän totesi ja kääntyi hymyillen puoleeni, pienet lasit puolimatkassa nenällään. ”Hänellä on tapaaminen lounasaikaan erään italialaisen suutarin kanssa, joten epäilen, että hän tulee. Tiedäthän sinä italialaiset – syövät ja jaarittelevat ikuisuuden!”
Hymähdin hieman ja mietin, ettei isäni todennäköisesti pannut pahakseen, että joutui viettämään päivänsä hyvän ruoan parissa. Hän oli pitkään toiminut The Sovereignin kasvoina ja hoitanut pääosan tapaamisista ja paperityöstä, mutta koska hän oli ikääntyvä mies, oli hän viimeisen vuoden aikana luovuttanut osan tehtävistään minun ja Haroldin harteille, ja käynyt toimistollaan satunnaisemmin.
Tunsin suurta vastuuta työstäni, ja vaikka olin siihen saakka tehnyt liiketoimintaani lähinnä yrityksemme kulisseissa, olin yllättäen saanut enemmän näkyvyyttä asiakkaidemme ja paikallisten keskuudessa, koska minun luultiin hukkuneen Atlantilla vain kolme kuukautta takaperin.
”Kylmä alkukesä takasi sen, että nahkahansikkaat ovat olleet suuressa suosiossa”, Harold hykerteli tyytyväisen kuuloisena kirjatessaan jotakin muistikirjaansa, ja havahdutti minut ajatuksistani. ”Yli tuhat paria myyty toukokuussa, voitko uskoa!”
Vaihdoimme vielä muutaman tuttavallisen sanan, kunnes jatkoin matkaani toisen kerroksen perällä sijaitsevalle käytävälle, jossa toimistoni sijaitsi. Tammipuinen pöytä odotti minua ylväänä, ja vilkkaalle, kavoiden kopseen ja moottoriautojen hurinan täyttämälle Regent’s Streetille antava ikkuna siivilöi huoneeseen aamun valoa.
Ripustin hattuni naulaan ja heitin puvuntakkini tuolin selkämykselle ennen kuin kävin töihin.
Aurinkoinen kesäpäivä tuntui lupailevan huomattavaa lämpöä.
Enemmän kuin saatoin aavistaakaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
A/N: Mukavaa kirjoittaa vaihteeksi jotain vähemmän traagista. Tämä tarina on oikeastaan kirjoittanut itse itsensä, ja olen antanut sen tulla paperille sitä mukaa :D
-
Oi, onpa kiva päästä lukemaan Maricesta ja Thomasista lisää! Hauska myös päästä tutustumaan heihin vähän arkisemmassa ympäristössä, kuin ensin prameissa puitteissa Titanicilla ja sitten tragedian keskellä. Tässä olikin heti paljon arkisempi tunnelma, kun oltiin työpaikalla. Mielenkiintoista, miten paljon julkisuutta luulo hukkumisesta on tuonut Mauricelle. Tekstissä oli jälleen kivasti yksityiskohtia, joista sai hyvin kiinni, minkälaisessa ympäristössä ollaan! Jään mielenkiinnolla odottamaan, millainen tarina tästä kehkeytyy. :)
-
Skorpioni: Kiva kun löysit tänne! <3 Yllätyin vähän itsekin, että uutta tarinaa pukkaa näinkin nopeasti, mutta silloinhan se on toki kirjoitettava kun inspiraatio iskee :D Maurice-parka ei ehkä yhtä mielellään paistattele julkisuudessa kuin isäpappansa, mutta lienee joutunut tunnetun isänsä takia lööppeihin ollessaan muutaman vuorokauden kateissa maailmalta ja ylipäätään osallisena kys. turmassa.