Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Maissinaksu - 14.12.2023 23:57:04
-
Ficin nimi: Kolmantena iltana
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: MatchaBlossom
Genre: Arkihöttö ja nukkumaanmeno
Summary: Helppo se Kojiron oli moralisoida, jos niikseen. Toisilla kun oli suhteellisen säännöllinen arkiaikataulu.
A/N: Minulla on sellainen kutina kuin olisin kirjoittanut tästä samasta aiheesta jo ainakin yhden ficin. 😅 No mutta kukas minä olen inspiraatiota taklaamaan! Ehdinpäs vielä julkaistakin sen vanhan vuorokauden puolella, hohoo!
***
Niin paljon univelkaa kuin Kaoru sietikin, ihmiskehoa ei ollut tehty kestämään sitä loputtomiin. Parina edellisenä iltana hänen olisi tehnyt mieli pötkähtää vällyihin jo iltakahdeksalta, mutta olosuhteiden pakosta hänen oli täytynyt korkata kuppi tai pari vihreää teetä jatkaakseen väkipakolla muutaman olennaisen työtehtävän. Lopulta hankkeet olivat kestäneet pitkälle aamuyöhön.
Kolmantena iltana peräkkäin moinen stuntti ei vain suostunut onnistumaan, ja niinpä Kaoru oli – Carlan vakaiden kehotusten myötä – hyväksynyt inhimilliset rajoitteensa ja todennut Kojirolle käyvänsä vaihteeksi aikaisin nukkumaan. Kojirosta se oli ollut vain mukavaa; tämä oli kuluneina iltoina toivottanut hänelle hyvät unet pusuineen ja mennyt tapansa mukaan unille ennen kymmentä. Samalla tämä oli kainosti kysynyt häntä seuraksi, mutta Kaoru oli ikäväkseen joutunut torppaamaan ehdotukset. Kojiro ei ollut enää vuosiin vaivautunut moralisoimaan häntä terveellisemmän uni- ja ruokarytmin osalta, mutta Kaoru saattoi tulkita tämän pehmeästä hymystä hellän moittivan sivumaun.
Helppo se Kojiron oli moralisoida, jos niikseen. Toisilla kun oli suhteellisen säännöllinen arkiaikataulu.
"Kaoru, kello on seitsemän."
"Tiedän."
Kojiro pisti päänsä heidän makuuhuoneeseensa, jonka työpöydän ääressä Kaoru oli kököttänyt hyvän tovin. "Mitäs sen piti tarkoittaa?"
"Laitan vielä tämän viimeisen sähköpostin."
"Niin, niin..."
"Olen tosissani, älä jaksa", Kaoru suutahti lempeän toruvalle äänensävylle ja painokkaasti näpytteli viimeiset kanjit viestiinsä. Yhtä enterin painallusta myöhemmin Kaoru laski läppärinsä kannen alas ja nousi tuolista niin sutjakasti kuin hänen lyijynpainavat jalkansa soivat.
"Sehän meni hienosti", Kojiro virkkoi ja veti hänet halaukseen. "Mitäs jos seuraavaksi menisit kylpyyn, kun vesi on mukavan kuumaa?"
"Hmm... Kuulostaa hyvältä."
"Teen meille sillä välin vähän iltapalaa", Kojiro mutisi hänen hiuksiinsa. "Vähän foccaciaa, tomaattia, basilikaa... Mitäs tykkäät?"
"Kuulostaa hyvältä..."
"Sinulla on kovin laaja sanavarasto tänä iltana."
"Pah..."
Kaoru ei olisi millään tahtonut irrottautua Kojiron halauksesta, mutta kuuma kylpy tuli enemmän kuin tarpeeseen. Rakentavan tovin vedessä lilluskeltuaan ja pari lämmintä leipää mutustettuaan hänen olonsa oli tyytyväinen ja niin raukea, että hän olisi voinut nukahtaa melkein seisaalleen. Kaoru tiedosti toimivansa kuin hidastetussa filmissä tehdessään iltatoimensa loppuun ja suuntasi sitten kulkunsa hämärästi valaistuun ja mukavan viileään makuuhuoneeseen. Kojiro makoili selällään omalla puolellaan petiä ja ojensi kätensä silitelläkseen häntä, kun hän oikaisi tämän viereen. Kello näytti puoli yhdeksää.
"Haluatko heti nukkua?"
Kojiron äänensävy ei ollut ehdotteleva, mutta Kaoru silti aavisti, mitä tällä oli mielessään.
"Äh, ei tänään... Sori, olen liian väsynyt..."
"Älä yhtään pahoittele", Kojiro hymähti sipaistessaan hänen hiuksiaan ja sammutti valon. "Unta sinä ansaitsetkin heti paikalla."
"Mmm... öitä..." Puhuminen kävi sekunti sekunnilta haasteellisemmaksi.
"Nukuhan hyvin, Kaoruseni."
"...saako tulla kainaloon?"
Kojiro päästi hiljaisen naurahduksen ja mönki lähemmäs häntä. "Tottahan toki."
Kaoru painoi päänsä Kojiron rotevalle rintakehälle ja nautiskeli tämän käsivarren painosta kyljellään. Usein hän arvosti omaa tilaa nukkuessaan, mutta sillä kertaa leppoisa ja pehmoinen läheisyys vei voiton. Kaoru ei ehtinyt kuunnella Kojiron hiljaisia ja rauhoittavia sanoja kauaakaan lipuessaan höyhensaarille ennätysajassa.
"Olet rakas", Kojiro supatti viimeiseksi, ja Kaorun onnistui hymyillä ja siten osoittaa kuulleensa ja tuntevansa samoin.
-
Oon aina ollut sitä mieltä, että samasta aiheesta voi kirjoittaa vaikka viistoista ficiä ja muutaman päälle, jos inspistä riittää :D Ja mikäs sen ihanampaa kuin arkihöttöily? ♥ Kaorun uniongelmat ovat kyllä erinomainen ficin aihe, on se niin raasu. Mut ihanaa kun Kojirou siitä huolehtii ♥
"Mitäs jos seuraavaksi menisit kylpyyn, kun vesi on mukavan kuumaa?"
"Hmm... Kuulostaa hyvältä."
"Teen meille sillä välin vähän iltapalaa", Kojiro mutisi hänen hiuksiinsa. "Vähän foccaciaa, tomaattia, basilikaa... Mitäs tykkäät?"
Oi että, kelpais mullekin ♥
"...saako tulla kainaloon?"
No ääää 🥺🥺 Kui söpöä. Arvostan aina sitä, kun Kaorukin suoraan sanoo jotain tollaista, avoimesti osoittaa halunsa olla lähellä Kojirouta ♥ Ja onhan se varmasti ihanaa nukahtaa omaan rakkaansa lämpöiseen syliin. Voi että näitä höpsyköitä, ovat niin ihastuttavia yhdessä.
"Olet rakas", Kojiro supatti viimeiseksi, ja Kaorun onnistui hymyillä ja siten osoittaa kuulleensa ja tuntevansa samoin.
Voiiiii ♥♥ Niin suloista! Niin kuin tämä koko muukin fici, aivan hurmaava! Kiitokset tämän kirjoittamisesta ♥