Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Pura - 02.05.2023 17:25:19

Otsikko: Critical Role: Ilta ennen loppua | S | Pike/Scanlan | melankolinen fluff
Kirjoitti: Pura - 02.05.2023 17:25:19

Nimi: Ilta ennen loppua
Kirjoittaja: Pura
Fandom: Critical Role / The Legend of Vox Machina
Ikäraja: S
Paritus: kevyt Pike Trickfoot/Scanlan Shorthalt
Genre: melankolista pohdiskelua ja vähän fluffia
Vastuuvapaus: En omista mitään enkä tee tällä rahaa.
Varoitukset: -
Yhteenveto:
Scanlan on liehitellyt häntä huonolla menestyksellä jo vuosia, eikä yksi kirjelappunen voi olla tarpeeksi saamaan häntä taipumaan. Ei tässä tilanteessa, ei millään.


A/N: Tämä sijoittuu jonnekin C1Ep53-54 tienoille, eli juuri ennen taistelua Umbrasylia vastaan.

Ensimmäinen kerta kun kirjoitan tästä parista! Olen nyt kahlannut ensimmäistä kampanjaa läpi, ja yllätyksekseni Scanlanista on kovaa vauhtia tulossa lempihahmoni.

Tämä osallistuu 12+ virkettä (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=53014.0) -haasteeseen.

Spoiler: Sanat • näytä

1. kirje
2. syyllinen
3. henkäys
4. mikäli
5. viluinen
6. sininen
7. suoni
8. taipua
+ jokeri
9. koti
10. toistaa
11. puu
12. ennalta
13. vaihtaa
14. silti
15. virta
16. laventeli
17. väristä

-


Ilta ennen loppua



Huoneen toisella puolella Scanlan ja Grog kolauttavat puiset oluttuopit yhteen ja nauravat; Pike istuu omillaan takkatulen ääressä ja puristaa taskussaan tiukaksi rullaksi käärittyä kirjettä. Hänellä pitäisi kai olla syyllinen olo - hänhän nimenomaan lupasi lukea kirjeen vasta sitten, kun Scanlan joskus on kuollut ja kuopattu - mutta ei Pike voinut uteliaisuudelleen mitään. Hänestä pääsi lukiessa pöllämystynyt henkäys jos toinenkin, ja hänestä tuntuu kuin hän yhä edelleen haukkoisi henkeä, kuin hän olisi aivan unohtanut kuinka hengittää.

Huomisen pelko painaa hartioita ja kylkiluita kasaan, vaikka Pike tietääkin ettei siitä hermoileminen mitään auta; mikäli he onnistuvat tappamaan lohikäärmeen, kaikki on hyvin - ja mikäli eivät, no, silloinkaan heistä kukaan tuskin jää henkiin kärsimään seurauksista.

Tuli rätisee ja tanssii iloisesti hänen vierellään, mutta silti Pike on viluinen. Hänen tekee mieli pyytää Scanlania pystyttämään jo maaginen kartanonsa jotta hän pääsee kääriytymään pehmoiseen sänkyynsä suuren ja lämpimän sinisen peitteen alle - eikä ehkä yksin niin kuin aiemmin. Hän ei kuitenkaan tee sitä, ja pelkkä ajatuskin saa hänen sydämensä hakkaamaan tiuhempaan ja veren kohisemaan hänen suonissaan. Scanlan on liehitellyt häntä huonolla menestyksellä jo vuosia, eikä yksi kirjelappunen voi olla tarpeeksi saamaan häntä taipumaan, ei tässä tilanteessa, ei millään.

Toisella puolella huonetta Scanlan istuu nyt hiljaa ärsyttävän komea virne naamallaan, kuunnellen kun Grog selittää jotakin suuret kädet heiluen, eikä Pike voi olla kuvittelematta, millaista olisi jos heidän elämänsä olisi aivan toisenlaista. Jos he eivät olisi seikkailijoita ja koko mantereen viimeinen toivo lohikäärmejoukkoa vastaan; jos hän olisi vain tavallinen tyttö, papitar joka ehkä jonain päivänä veisi kotiin näytille keikarimaisen laulajan. Ehkä he toistaisivat samanlaista köydenvetoa kuin nytkin, haluaisivat aina toisiltaan liikaa tai liian vähän tai liian erilaisia asioita… tai ehkä heillä olisi mahdollisuus rakentaa yhdessä jotakin hienoa.

Puulattia narahtelee hiljaa Piken askelten alla kun hän nousee ylös ja kävelee huoneen poikki toisten luo. Scanlan kääntyy heti häntä kohti hymy huulillaan, aivan kuin olisi ennalta arvannut hänen olevan tulossa. Pike vastustaa halua vaihtaa suuntaa ja paeta sittenkin ulos tai kellariin tai minne tahansa muualle.

“Tee tilaa”, hän vaatii ja istuu Scanlanin viereen, niin lähelle että tuntee toisen lämmön kylkeään vasten; järjen ääni takaraivossa vastustelee, mutta hän tekee sen silti.

Grog ja Scanlan jatkavat väittelyä jostain turhasta ja Pike antaa puheen virran rauhoittaa itseään, teeskentelee hetken että tämä on aivan tavallinen ilta eikä huomenna tapahdu mitään pahaa. Scanlan tarjoaa hörpyn omasta tuopistaan ja Pike hyväksyy sen kerrankin ehdoitta, nauttii oluen vahvasta mausta ja miehen tutusta tuoksusta lähellään; laventelia ja bergamottia ja jotain mausteista. Jos hän hiukan värisee - kylmästä tai pelosta tai jostain aivan muusta syystä - Scanlan ei kiinnitä siihen huomiota, nojaa vain mitään sanomatta oman vakaan olkansa Piken olkaa vasten.

---

Otsikko: Vs: Critical Role: Ilta ennen loppua | S | Pike/Scanlan | melankolinen fluff
Kirjoitti: Kelsier - 19.05.2023 20:17:47

Kommenttikampanjasta hei!

Voi Pike, ei ihme, jos kirje sai tunteet heilahtelemaan puolelta toiselle. Ihania ja Pikelle sopivia ajatuksia tässä sinun tarinassasi. Loppu on jotenkin todella lohdullinen, kun se Scanlanin olkapää on siellä vakaana joka tapauksessa. Tosi kiva löytää ja lukea Critical Role/Voc Machina -ficcejä Finissä.

Kiitos, kun kirjoitit! :-*

-Kel

Otsikko: Vs: Critical Role: Ilta ennen loppua | S | Pike/Scanlan | melankolinen fluff
Kirjoitti: Maissinaksu - 28.03.2024 20:01:20

Ääää, tämä oli niin hurmaava ja taas kerran ällistelen sitä virkehaasteen kohdalla, miten upeasti kriteerit on saatu täytettyä ilman väkisinvääntävää vaikutelmaa. 😍

En ole itse kunnolla perehtynyt Criticalin kampanjoihin, ja perustankin suurimman osan tiedoistani animaatioversiolle, mutta voi että miten rauhallinen (ja samalla jännittynyt) tunnelma tässä oli. Minulla on lämmin kohta tälle shipille, vaikka se olisikin loppujen lopuksi vähän hankala saada toimimaan, koska tällainen juupas-eipäs-joko-taiko on kovin uuvuttavaa molemmille ja muuta. Epäselvät statukset, mutta tunteita löytyy. ❤️ Ja ää kun miettii mikä kaikki olisikin mahdollista, jos tilanne olisi erilainen. 🥺❤️ Ihana tuo loppukin, kun voi juoda samasta tuopista ja istua lähellä. Hitsit, en muistanutkaan, miten mainio Piken ja Scanlanin dynamiikka on!

Kiitus tästä! 🖤

- Mai

Otsikko: Vs: Critical Role: Ilta ennen loppua | S | Pike/Scanlan | melankolinen fluff
Kirjoitti: Larjus - 05.10.2025 18:32:21

Olipas kiva lukea pitkästä aikaa Critical Rolesta ficciä! Pike ja Scanlan ovat kivoja hahmoja ja shippinäkin siitä tykkään. Pidin tarinan tunnelmasta, se tuntui minusta loppujen lopuksi aika lämpöiseltä (varsinkin loppua kohden), vaikka seuraava päivä pelottaa ja muutenkin ilmassa on epävarmuutta ja monimutkaisia tunteita. Takkatulta kehiin niin tunnelma lämpenee aina heti monta astetta ;D

Lainaus

jos hän olisi vain tavallinen tyttö, papitar joka ehkä jonain päivänä veisi kotiin näytille keikarimaisen laulajan. Ehkä he toistaisivat samanlaista köydenvetoa kuin nytkin, haluaisivat aina toisiltaan liikaa tai liian vähän tai liian erilaisia asioita… tai ehkä heillä olisi mahdollisuus rakentaa yhdessä jotakin hienoa.

Voi ääää, tulee väkisinkin vähän surku molempien hahmojen puolesta 🥺 Harvoinpa jossittelu mitään auttaa, mutta niin, jos asiat olisivat toisin... Kuka tietää, olisiko tilanne sama, vai olisiko heillä sittenkin mahdollisuus olla kunnolla yhdessä ilman huolta tulevasta tai mistään muustakaan.

Lainaus

järjen ääni takaraivossa vastustelee, mutta hän tekee sen silti.

Onneksi järkeä ei aina tarvitse eikä välttämättä kannatakaan kuunnella! :3c

Loppu oli kyllä suloinen. Onneksi voi edes hetken verran teeskennellä, että mitään pahaa ei ole tapahtumassa ja kaikki on tavallisen turvallista. Hienovaraista mutta todella toimivaa dynamiikkaa ja vuorovaikutusta Scanlanin ja Piken välillä, tykkäsin ♥ Koko tarina oli todella kivasti kirjoitettu, tykkäsin tosi paljon, enkä muuten tajunnut ennen kuin vasta Maissinaksun kommentin myötä, että hetkonen, tämähän oli osa 12+ virkettä -haastetta! Ihailen sitä, miten sujuvan ja sulavan tekstin olit saanut aikaiseksi, koska itse en olisi siihen pystynyt.