Genre: muka hauskaEikä vain muka, mä nimittäin sain tästä mainiot naurut ;D
Junpei yritti olla kohtelias tytölle, jonka valkku oli päättänyt noin vain ottaa mukaan poikien joukkueseen.Rikon aivoituksista ei tuu kukaan ottamaan koskaan selvää ;D Ihanasti kyllä fanifiktiologiikka nostaa päätään tässä ficissä, mut se lisää tämän hauskuutta. Tykkäsin kans siitä että oot käyttänyt vuorosanoissasi savoa ♥ Tuo ihanan lisäsäväyksen tähän! Ja muistuttaa mua siitä, että oon pitkään halunnut ficata Stadin slangilla (vaikken mä sitä normisti pahemmi sprookaakaan, juuristani huolimatta 😅)! Mut kyl mä vielä joku päivä!
Hän huomasi kerran omastakin suusta karkaavan "voe tokkiisa", minkä jälkeen hänen teki mieli pestä suunsa saippualla.Mielessäni kuulen Hosoya Yoshimasan sanovan "voe tokkiisa" ja naurattaa 😂😂 Ihana myös toi Hyuugan reaktio omiin puheisiinsa. Kehtaaks täs ees myöntää et mul ois varmaa about sama reaktio? ;D No joo ei ihan, mut pakkoha sitä stadilaisena vähä tökkiä!
Tossa lopussa mulla alkoi soida päässä ihan puskista Nylon Beatin Viimeinen ;D Se olkoon sinun ja Hyuugan soundtrack ja The Biisi!Larjus olet paras! Oon iät kaiket kuunnellut Nylon Beatia, vaikka se onkin vuosien jalkoihin jäänyt aikalailla, mutta piti ihan verestää muistia ja iski itkunaurut, enkä voi lopettaa nauramista, koska Viimeinen osuu ja uppoo. ;D <3 Ehkä paras mielleyhtymä ikinä tuo biisi ja älä pahastu, mutta lisään sen alkutietoihinki !!! :D Parasta ikinä..! <3
Odo en todellakaan pahastu! Ihana vaa kuulla että random heittoni osui ja upposi noinkin hyvin ;D ♥Osu liikaa, nauran yhä. Oon joko tosi väsynyt oikeasti tai sitten mulla on kieroin huumorintaju ja nauran liikaa itselleni. ;D
Osittain pallon puute johtui yksinkertaisesti siitä, ettei Odolla yksinkertaisesti pysynyt pallo käsissään yrityksistä huolimatta. Se karkaili useammin kuin Kuroko heitti ohi korista.Samaistun Odon hahmoon kovasti, koska oi voi, minäkin olen tosi lyhyt ja ihan hyödytön joukkuelajeissa. Olin kyllä näppärä heittämään koreja, mutta ei se paljon koulun liikuntatunneilla auttanut, kun muuten en tajunnut pelistä tuon taivaallista! Tässä tapauksessa Odosta paljastuu kuitenkin hauskasti ihan aitoa hyötyäkin, mikä ilmenee kivasti siinä, miten loppua kohden Junpei tuumii, että kentällä olisi tyhjää ja hiljaista ilman Odoa. Hiljalleen kapteeni selvästi kiintyy Odoon, vaikka valmentajan päähänpistot ihmetyttävätkin, ja alkaapa hän jopa arvostaa tämän sinnikkyyttä ja intohimoa. Lopetus onkin tosi hymyilyttävä, kun suhde syveneekin kenties vastoin odotuksia. ♥ Ja looginen, koska onhan joukkueen kapteenissakin varmasti samanlaista intohimon paloa ja (savolaista) sisua kuin Odossakin!