Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Larjus - 25.08.2021 19:34:48
-
Title: Silmälasivaras
Author: Larjus
Chapters: Lyhyehkö oneshot
Fandom: Bungou Stray Dogs
Characters: Dazai Osamu, Kunikida Doppo
Genre: Pilke silmäkulmassa raapusteltua arkidraamaa tai jotain, sama meno ku yleensäkin
Rating: S
Disclaimer: Asagiri Kafka ja Harukawa Sango ovat sarjan alkuperäiset ideanikkarit. Minulla ei ole oikeuksia hahmoihin tai heidän maailmaansa, lainaan vain. En ole saanut tämän ficin kirjoittelusta korvausta keneltäkään.
Summary: ”Minä tiedän, että tämä on taas niitä sinun kujeitasi”, Kunikida tokaisi sitten, kun Dazai ei sanonut mitään. ”Missä minun lasini ovat!?”
A/N: Mun oli PAKKO kirjoittaa tällä idealla Kunikidazaita, vaikka se nyt ei mikään ihmeellinen tai edes uusi ole. Ja ei tää kai virallisesti edes oo Kunikidazaita, kun varsinaista shippimateriaalia ei ole ilmassa mutta… Niinku mä oon aiemmin jo sanonut (moneen kertaankin): OTP on aina OTP ;D Kyl se aina jostain sieltä läpi puskee.
Mukana fandomeita valloittamassa (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51329.0).
Silmälasivaras
Töihin hukkuminen ei ollut koskaan mitään helppoa tai mukavaa hommaa, mutta Kunikida oli siinä hyvä, ja saattoi jopa sanoa, että hän myös piti siitä. Hän oli töitään kohtaan aina tarkka ja tunnollinen ja halusi tehdä etsivätoimiston hyväksi kaikkensa.
Sekin päivä oli Kunikidalla tyypilliseen tapaan varsin työntäyteinen. Hän oli juuri hakenut itselleen perehdyttäväksi paksun pinkan litteroituja haastatteluita ja muuta tutkintamateriaalia ja pudotti paperit sylistään työpöydälle niin että vain rysähdys kuului. Sitten hän istui varsin sulavaliikkeisesti pöytänsä ääreen valmiina käymään saamansa aineiston alkuun pintapuolisesti läpi, jotta voisi sitten lajitella ne sopivaan lukujärjestykseen. Hänen oikea kätensä hapuili silmälaseja pöydän päältä. Ilman niitä lukemisesta ei tulisi mitään.
Hänen kätensä haroi vain tyhjää.
Kunikidan jo valmiiksi myrkynvihreiden silmien katse muuttui entistäkin myrkyllisemmäksi. ”Dazai!” hän sihahti hiljaa itsekseen. Jopa hänen äänensä tihkui myrkkyä. Seuraavassa sekunnissa hän oli ponkaissut tuolistaan ylös niin, että syntyvä ilmavirta sai muutaman paperin siististä pinosta leijailemaan lattiallekin asti. Ne olivat kuitenkin nyt Kunikidalle toissijaisia, sillä mikään ei tainnut olla hänelle tärkeämpää kuin Dazain ojentaminen aina, kun tämä oli keksinyt jotain typerää hänen päänmenokseen (ja myös vaikkei olisikaan). Että se kiero pirulainen kehtasikin pihistää hänen silmälasinsa sillä välin, kun hän oli pomon puheilla!
Kunikida harppoi halki etsintätoimiston Dazaita etsiessään niin rivakkaan tahtiin, että poninhäntä heilui perässä kuin salkoon nostettu lippu tuulisena päivänä. Hän keräsi puoleensa muutamia uteliaita katseita, mutta kukaan ei ainakaan ääneen ihmetellyt, mihin hän oli menossa. Kaipa sen tiesi sanomattakin.
”Dazai!”
Kun Kunikida viimein löysi Dazain, tämä istui työpöydän ääressä lukemassa. Toki kyseessä oli Ranpon työpöytä, jonka päällä Dazai vain lepuutti jalkojaan samalla, kun luki sarjakuvalehteä ja teki senkin vielä pidellen lehteä väärin päin käsissään, mutta kuitenkin. Kunikida ei tiennyt, mikä häntä näyssä ärsytti eniten. Ehkä Dazai ihan noin vain yleisesti.
”Mitä nyt, Kunikida-kun?” Dazain äänensävy sai olla miten kysyvä tahansa, Kunikida kyllä kuuli sen lomassa piileskelevän omahyväisen ja kujeilevan tietäväisyyden.
”Älä esitä typerää!” Kunikida ärähtikin. ”No niin, alapas laulamaan.”
Oli hyvin lähellä, että Dazai avaisi suunsa ja lurittelisi muutamat sävelet, kun Kunikida sitä kerran oikein erikseen pyysi, mutta hän päättikin pitää suunsa kiinni. Muussa tapauksessa Kunikida olisi todennäköisesti tukkinut sen hänen puolestaan.
”Minä tiedän, että tämä on taas niitä sinun kujeitasi”, Kunikida tokaisi sitten, kun Dazai ei sanonut mitään. ”Missä minun lasini ovat!?”
”Oho, oho, ovatko silmälasisi kadoksissa?”
”Kielsin jo sinua esittämästä typerää! Tiedän, että pihistit lasini sillä välin, kun olin poissa pöytäni äärestä. Toivottavasti sait siitä päivääsi tarpeeksi huvia. Mutta nyt on leikki loppu, ja minulta tuhlaantuu turhaan arvokasta työaikaa tällaiseen…”
”Herttaista, miten omistautunut olet muutamalle paperinpalalle, mutta nyt haukut kuitenkin väärää puuta: minä en ole lasejasi vienyt. En tällä kertaa.”
Jokin (tai oikeastaan mikään) Dazain ilmeessä ei kuitenkaan vakuuttanut Kunikidaa, jonka ohimosuoni tykytti taas ahkerasti ja joka sitten turhautuneena tilanteeseen tarrasi kiinni tämän kauluksista. Dazai pysyi tyynenä, mutta hänen kasvoillaan karehtiva ilkikurinen hymy syveni muutaman asteen.
”Turhaan sinä minua kuristat, Kunikida-kun”, Dazai sanoi, ”sellainen ei vie sinua yhtään lähemmäs lasiesi löytämistä. Minä en niitä ole vienyt, olet varmaan vain ihan itse ne kadottanut.”
”Rohkenen epäillä”, Kunikida murahti. Hän tiesi laskeneensa lasit työpöydälleen. ”Mutta sinäkö vannot, että tämä ei ole tekosiasi?”
”Vannon, vannon”, Dazai vakuutteli Kunikidan mielestä vähän turhankin innokkaasti. Tämä kuitenkin päästi irti hänen kauluksistaan.
”No, minä uskon sinua, tällä kertaa”, tämä sanoi sitten kulmat yhä kurtussa. Dazain hymy syveni entisestään, sillä tiesihän hän, miten hyväuskoinen Kunikida osasikaan olla – varsinkin hänen kanssaan. ”Mutta jos saan jostain selville, että tämä on edes jollain asteella sinun syytäsi, minä höyhennän sinut!”
”No sehän passaa”, Dazai hykersi. ”Ja muuten, Kunikida-kun.”
”Mitä?”
”Onnea etsintöihin.”
Dazai oli alun perin aikonut sanoa jotain muuta, mutta Kunikidan ärtynyt ilme, joka oli hänen mielestään suorastaan herttainen, sai hänet muuttamaan mielensä. Kunikida ei vastannut hänen onnentoivotuksiinsa, murahti vain jotain, mikä kuulosti lähinnä ruokakuppiaan vartioivalta koiralta, ja katosi. Dazai nosti väärin päin olevan sarjakuvansa kasvojensa tasalle mutta keskittyi vielä hetkeksi Kunikidaan ja tämän kiukkuun. Ehkä hänen pitäisi mennä seuraamaan vierestä, miten tämä jatkoi silmälasiensa metsästystä. Todennäköisesti ei kuluisi kauaa kunnes Atsushi tai joku muu avittaisi tätä sen verran, että kertoisi silmälasien nököttäneen koko ajan tämän päälaella, mutta ehkä Dazai sitä ennen ehtisi itselleen muutamat naurut saamaan.
Hän laski lehden käsistään ja lähti etsimään itselleen sarjakuvaa huomattavasti tyydyttävämpää viihdettä.
-
Jei, mahtavaa saada lisää BSDtä luettavaksi ja vielä näitä kahta pöhelöä. Voi Kunikida, sääliksi vähän käy, kun pitäisi olla pääsemässä työn touhuun, mutta jotain olennaista puuttuu. :D Totta kai ensimmäinen ajatus on, että Dazai on ne pöllinyt, koska totta kai, siltä ketkulta odottais jotain just sellasta. Pölliny varmaa jokaiselta etsivätoimiston tyypiltä jotain. :D
Aww, olipa tässä toimivaa sanailua! Varsinkin tuo "oho oho" kohta, jota en nyt puhelimella lähe lainailemaan tuolta.
Jehnaa, olipa kivaa lukea tätä ja kivaa, että oot inspiroitunu tästä fandomista! ^^
-
Grenade: Pitäs varmaa sanoo että nimeonmaan näitä kahta pöhelöä, koska en vain saa niiden höhlästä hahmodynamiikasta tarpeeksni :D (+ Kunikida on niin ihana kaikin puolin en kestä.)
Kunikidalla on paljoa kestämistä Dazaissa, se kun tuntuu sabotoivan toisen työskentelyä ihan vain omaksi ilokseen ;D Vaikka samaan aikaan ovatkin niin hyvä työpari. Kunikidan automaattinen oletus on tietysti, että kun lasit puuttuu pöydältä niin Dazai on ne vienyt, sillä eihän hän nyt niitä minnekään jättäisi lojumaan, ihan turha edes etsiä ;D Suoraan vaa Dazaita hiillostamaan, vaikka tämä nyt ei lopulta ollutkaan syypää - tällä kertaa (koska tietysti monesti Dazai on se varas ollut). Sattuu sitä Kunikidallekin joskus niitä ideaalin vastaisia virheitä, taitaa joskus keskittyä töihin ja suorittamiseen liikaa, voi raukkaa.
Pölliny varmaa jokaiselta etsivätoimiston tyypiltä jotain. :D
No siis aivan varmasti! Ja sitten sillä on laatikko johon se on tallettanut kaikki saaliinsa :D Kunnon harakka.
kivaa, että oot inspiroitunu tästä fandomista! ^^
No siis joo, niinhän sitä on päässyt käymään :D Vähä kyl itteänikin hämmentää, että miten oon jo peräti yhdeksän ficiä saanut tästä fandomista aikaiseksi, kun mulla on paljon pitkäaikaisempiakin rakkauksia (ja muutenkin sydäntä lähempänä olevia sarjoja), joista oon kirjoittanut huomattavasti vähemmän. Mut on varsinkin nää kaks niin hauskoja kirjoittaa (ihana ku tykkäät niiden sanailusta ♥), ja kai sitä sarjan synkkyyksien ym. vastapainoksi haluaa hölmöilyä vähän enemmän (uusia kausia Waniin kiitos).
Kiitokset kommentista, ihana ku tykkäät lukea näitä ♥ Motivoi aina itteekin kirjoittaa ku tietää, että on joku jonka kaa höpistä tästäkin sarjasta.
-
Mainiota aamua ja hei vaan tuolta Kommenttikampanjan puolelta! Pahoittelut myös siitä, että taidan olla venyttämässä kommiksen aikarajoja tämän kommenttini kanssa, muuttohommat ja opiskelujen alku hyvin näppärästi imaisivat kaiken ajan viime viikosta. Mutta tässä sitä nyt ollaan, lukuhetken ja kommentin kera! Tämä olikin varsin mukavaa luettavaa tämmöiseen astetta hitaampaan aamuun, toki kun arkidraamaa tykkään lukea niin sinänsä tämä olisi sopinut mihin tahansa vuorokaudenaikaan tahansa, mutta nyt tämä oli erityisen kiva. Tähän myös kuuluu se pakollinen "fandom-ei-ole-tuttu-mutta-voin-vilkaista"-maininta, minusta on hauska lukea myös niitä vieraampia fandomeita ja tutustua sen kautta myös uudenlaisiin dynamiikkoihin sun muihin.
Tässä tekstissä tykkäsinkin oikein erityisen paljon Kunikidan ja Dazain välisestä dynamiikasta! Oli melkein jopa huvittavaakin, miten Kunikidan mielessä silmälasivaras olisi automaattisesti Dazai, vaikka oikeastaan mitään todisteita ei siitä ollut – mutta kaipa se on niin, että jos menneisyydessä joku on syyllinen tarpeeksi monta kertaa, niin hän on sitä myös aina tilaisuuden tarjoutuessa ;D Kunikidan ärsyyntymistä (jopa raivoa?) oli kuvattu tosi elävästi, oli helppo kuvitella hänet marssimassa Dazain luo miltei savu korvista nousten. Dazain reaktio Kunikidaan oli ihanan ärsyttävä, etenkin kun tyyppi tietysti näki ne lasit Kunikidan otsalla! Ja siis eipä Dazaita voi siitä syyttää, ettei hän lasien olinpaikkaa paljastanut, alkaen ihan jo Kunikidan käytöksestä mutta toki myös sen takia, että ärtynyt Kunikida on ilmeisesti Dazaista herttainen. Ai että.
Nokkela sanailu teksteissä on aina mun ikuinen lemppari, ja tässä sitä olikin oikein olan takaa! Se pääseekin oikeuksiinsa erityisesti tämmöisten kaksikkojen kanssa, kun ollaan ihan satavarmoja ettei tykätä toisesta mutta sitten siellä jossain syvällä ollaankin ehkä ihan toista mieltä. Tän tekstin idea on minusta tosi hauska ja hauskuutta lisäsi entisestään se, miten lasit olivatkin koko ajan Kunikidan otsalla. Todellakin hihittelin täällä erityisesti Dazain repliikeille. Tätä olikin erittäin kiva lukea, tämmöiset tilanneficit ovat älyttömän miellyttäviä. Nämä kaksi ovat myös kiinnostavia hahmoja (erityisesti yhdessä), ja jälleen kiinnostuin uudesta fandomista. Tietämättömyys ei tätä lukukokemusta haitannut, mutta jos joskus päädyin Bungou Stray Dogsiin tarkemmin tutustumaan niin olisi varmaan kiva lukea tämä uudelleen sen myötä. Kiitos tästä tekstistä, tämä oli oikein kiva!
-
Ei tartte yhtään pahoitella Vuorna, kiva vain kun kommentoit 😊 Minustakin on hauska lukea aina välillä vieraitakin fandomeita, joskus oon sitä kautta tehnyt löytöjä (tutustuttavien sarjojen suhteen). Ehdottomasti suosittelen Bungou Stray Dogsia joko katsonta- tai lukulistalle, se on hyvä sarja. Toki sisältö ja yleinen sävy ei pohjimmiltaan ole niin kevyttä ja älytöntä kuin meno mun ficeissä (paitsi BSD Wan!issa), vaikka on siellä huumoriakin mukana (ja Kunikidan ja Dazain välinen vuorovaikutus on myös just tätä ;D).
Oli melkein jopa huvittavaakin, miten Kunikidan mielessä silmälasivaras olisi automaattisesti Dazai, vaikka oikeastaan mitään todisteita ei siitä ollut – mutta kaipa se on niin, että jos menneisyydessä joku on syyllinen tarpeeksi monta kertaa, niin hän on sitä myös aina tilaisuuden tarjoutuessa ;D
Kunikidan mielessä muita syyllisiä ei olekaan ;D Dazain yksi harrastuksista on ihan selvästi Kunikidan ärsyttäminen, ja tämän tavaroiden pihistäminen on yksi vakiokeino (toinen on tämän hyväuskoisuuden hyväksikäyttäminen). Lisäksi Kunikida on ihan mielettömän tarkka ja tunnollinen (ja sillä on parhaimmillaan jopa sekuntiaikataulu), niin eihän se voi mitenkään olla mahdollista, että hän itse olisi laittanut lasinsa väärään paikkaan :D Pakko olla ulkopuolisten tekosia.
Ja vaikka näiden suhde on hyvin paljon sitä, että Dazai koettelee Kunikidan hermoja ihan omaksi ilokseenkin, niin pohjimmiltaan he luottavat toisiinsa aina tositilanteessa ja ovat erinomainen työpari. Kunikidalla varmasti menee joskus ihan oikeasti hermot Dazaihin, mutta kyllä hän tästä silti pitää ♥ Rakastan tämmösiä hahmodynamiikkoja, joten tätä(kin) oli mielestäni hauska kirjoittaa, etenkin tota dialogia. Ihana kuullakin, että tykkäsit tästä ficistä ja sen hönökaksikon sanailusta ♥ Kiitokset kommentista.