Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Fairy tale - 06.12.2018 09:27:38
-
.
-
Voi kiitos paljon, tämä oli ihana palanen! (ja pahoittelut, että ehdin kommentoimaan vasta nyt...)
Tässä tarina itsessään oli suloisen lämmin, pieniä lapsia, jouluvalmisteluja ja lumiukko! Kotitontut olivat hirmuisen sympaattisen oloisia, ja söpöt nimet ilahduttivat!
Mutta nostan nyt esiin mieltä lämmittäneitä yksityiskohtia. Ensinnäkin vauvannutun neulominen oli ihanaa, samoin (vanhempien) kyllästykseen asti luettu satu. Paha henkikin on sitkeästi ollut paikalla alusta lähtien! Ja tietysti lohikäärmepehmo palleroisissa pikku nyrkeissä (ja kuolaisessa suussa). Tui tui! <3
Kiitos vielä pehmoisesta lahjasta!
-
Kiitos tästä fikistä. Tuli ihan inspiraatiota kirjoittaa oma jouluinen teksti. Ajatella että jouluaattoon on vain viikko ja 50 minuuttia.
-
Kiitos tästä, Kotikolon ensimmäisestä joulusta oli oikein kotoisaa lukea! Hassua ajatella, että joskus lapsia oli vasta 1-2...
-
Miten minulta on jäänytkin tällainen väliin. :) Aivan hellyttävää tunnelmaa. Bill ihanan innoissaan vauvasta äidin masussa ja Jänistys Pänistyksen seikkailuista. <3
Ja ajatuskin siitä, kuinka pikkuinen Bill istuu Arthurin hartioilla hormiverkkomatkalla... Awws.
Arthur oli tarttunut tilaisuuteen saada käyttöönsä kaksi kotitonttua kahden viikon ajaksi kotiinsa.
Johan oli kätevä lahja työnantajalta! Peukku moiselle käytännöllisyydelle! :) Nyt taisi tulla erityiseen tarpeeseen tämä palvelus. (Juuri nyt tuntuu, että pari kotitonttua menisi täälläkin. ;) )
Ennen kotiin lähtöä hoitaja otti heidän perheestään vielä valokuvan, jonka he saisivat muistoksi perheen pienimmän syntymäpäivästä.
Kun muistaa, että kamera oli kuitenkin vielä melkoinen ylellisyysesine siihen aikaan, olipa hienosti tehty sairaalalta. :)
Myöhäisillan lumiukkoa myöten suloinen perhetarina, vielä sukulaisetkin kylässä ja kaikki mallillaan maailmassa, mikä sen onnellisempaa. Ja minusta oli ihana yksityiskohta, että Molly oikein komensi kotitontutkin syömään itsensä kylläisiksi! :)
-
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Valitsin tämän tarinan, koska tämän lämminhenkinen nimi vetosi minuun ja halusin lukea jotain jouluista ja perhekeskeistä. Tämä osoittautuikin ihastuttavaksi joululukupalaksi, joka sai minut tyynelle ja iloiselle mielelle! Luen niin kovin mielelläni Molly/Arthuria, sillä heidän välisensä suhde on kaunis ja lämmin ja kestänyt vuosien varrella monia kolhuja kuitenkaan särkymättä. Minusta on mukavaa lukea suurperheen vilinästä ja vilskeestä, mutta nautin kyllä kovasti myös syventymisestä tähän aikaan, jolloin vasta toinen perheen lapsista syntyy. Tämä tarina tavoittaa minusta jotenkin tosi hyvin sen, miksi Mollylla ja Arthurilla kenties on lopulta niin monta lasta - he rakastavat paitsi toisiaan, myös joka ikistä lapsistaan. Se välittyy tässä ihanasti, kun Arthur pientä Charlieta ensimmäistä kertaa syleillessään miettii, onko isäksi tuleminen joka kerta yhtä sykähdyttävää.
Arthurin ja Mollyn välisen suhteen lämmöstä ja huolenpidosta kertoo myös se, miten Arthur tuntuu alussa sanattomasti vaistoavan, että Mollya painaa jokin. Arthur selvästi tuntee vaimonsa perin pohjin, kun tietää, että parin viikon kotitonttuapulaiset olisivat iso helpotus jouluhälinän keskellä, vaikka Molly yleensä tykkääkin pitää langat omissa käsissään ja puuhata kaiken itse! Voin hyvin kuvitella, että Molly tomerana ja aikaansaavana ihmisenä on tottunut järjestämään juhlan kuin juhlan omin käsin, mutta viimeisillään raskaana ollessaan ei hänkään ymmärrettävästi kaikkeen pysty. Siksipä Arthurin yllätys on hyvin ajateltu ja ihastuttava! :) Voin vain kuvitella Mollyn helpotuksen, kun hän saapuu jouluksi kotiin sairaalasta ja isossa talossa tuoksuukin puhtaus ja ruoka. Minusta on muuten niin samaistuttavaa, miten Molly haistaa puhtauden, koska puhtaus todellakin tuoksuu eikä melkein mikään ole ihanampaa kuin puhdas ja siisti koti. ♥
On hauskaa lukea myös pikku-Billin touhuista. Hän elää jännittäviä aikoja, kun saa seurakseen pikkuveljen, vaikkei veljestä vielä hetkeen varsinaiseksi leikkiseuraksi olekaan. Olet mielestäni onnistunut kirjoittamaan pienen lapsen tosi realistisesti! Hymyilin monille Billin ihanille, lapsenmielisille jutuille, kuten tälle:
”Ei se osaa leikkiä”, Bill totesi ja naurahti vähän.
Niin suloisen suoraviivainen toteamus, juuri lapselle ominainen! Pakko muuten hihkua, miten hauskaa ja sopivaa on, että Charlie saa ensimmäiseksi joululahjakseen juuri lohikäärmepehmolelun. Taikamaailmassa tuntuu muutenkin tapahtuvan paljon tällaisia mielenkiintoisia sattumia, joten Billin lahjasta tuli minulle ihan Potter-fiilikset. Niin kuin tietysti koko tästä tarinasta, koska hahmot ja tapahtumapaikat ovat niin rakkaita ja tuttuja ja ne kuvaillaan tässä tarinassa elävästi ja uskottavasti.
Kiitoksia paljon tästä lempeästä perhetarinasta, tykkäsin! :-* -Walle