Finfanfun.fi
		Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: LillaMyy - 06.10.2018 15:15:48
		
			
			- 
				Otsikko: Hiljainen kuuntelija
 Kirjoittaja: LillaMyy
 Ikäraja: S
 Hahmot: Laura, Milla ja mä
 Oikolukija: -
 Tyylilaji: draama
 Haasteet: LW16
 K/H: Sain Lyrics Wheelin bonarin lyriikkani ja kirjoitin tämän jo vähän vahingossakin. Mitään en siis oikeastaan suunnitellut tai muuta, tämä tuli vaan aika lailla tajunnanvirtana noiden lyriikoiden pohjalta. :D Kiitoksia siis lyriikoiden lähettäjälle, nämä ihan todella inspasivat!
 
 
 
 Hiljainen kuuntelija 
 Kolmen euron kuohuviini kuplii Lauran lasissa, kun se selittää jotain sen kuvioista. Mä kuuntelen sitä puolella korvalla. Mä tulin sen ja Millan kanssa istumaan iltaa ihan vaan sen takia, ettei ne tukkisi mun whatsappia ongelmillaan.
 
 Jostain kumman syystä mä olin aina se, jolle Laura ja Milla selitti ongelmistaan, vaikka mä en ehkä ollutkaan se paras ongelmien ratkoja meidän viiden hengen porukassa. Sami tai Pate oli ne, joilta kannatti kysyä neuvoa, eikä multa. Mutta silti kaksi kolmesta naisesta avautui aina mulle. Mä en ollut ikinä vaivautunut kysymään syytä, mutta ehkä se johtui siitä, että mä osasin olla hiljaa ja vaan kuunnella. Ehkä ne vain kaipasi jonkun, joka jaksoi kuunnella niitä.
 
 Mä kaadan olutta kurkkuuni, kun Laura selittää, että sen ja sen ex-miehen välit on kiristyneet niiden kahden lapsen huoltajuuden takia. Laura haluis pitää lapset Pohjanmaalla, mutta Janne haluis viedä ne etelään, mihin sen työpaikkakin siirtyi. Päästän jonkun myötätuntoisen äänen, kun Laura hiljenee kaheksi sekunniksi.
 
 Milla on yllättävän hiljanen koko illan aikana. Se vaan näyttää siltä, kuin jotain olisi pielessä. Laura kysyykin siltä, että onko sillä ongelmia nykyisen vai entisen kanssa. Ei kuulemma kummankaan, joten Laura jatkaa omista ongelmistaan puhumista. Mä vaan pyydän baarimikolta kolmannen kaljan ja jatkan hiljaista kuuntelemistani.
 
 Kun Laura saa viimein ongelmavyyhtinsä läväytettyä kaikkien nähtäväksi, Milla toteaa, että kello alkaa olla jo niin paljon, että pitäisi varmaan lähteä könyämään kotia kohti. Mä hörppään viimeisetkin kuolat mun kolmannen kaljan pohjilta ja nousen tuoliltani.
 
 Morjestan ovella tuttua pokea ja kaivan heti ovesta ulos päästyäni tupakka-askini esille. Tarjoan Millalle ja Laurallekin, mutta tuttuun tapaan molemmat kieltäytyvät kunniasta. Se on kuitenkin tapa, josta on melkein yhtä vaikea päästä eroon kuin itse tupakoinnistakin.
 
 ”Tosi kiva, Jukka, että sä jaksoit taas lähteä meidän kanssa yksille! Sami ja Pauliina missasi paljon, kun ei lähteneet mukaan”, Milla sanoo kävellessään joukon etunenässä taksitolpalle. Mä vaan kohautan olkiani ja sytytän tupakkani. Musta tuntuu aina, että multa ei edes kysytä, haluanko mä lähteä mukaan vai en. Kaikki vaan aina olettaa, että mä olen aina valmis lähtemään baariin, seurassa kuin seurassa.
 
 
 
 Maija Vilkkumaa - Siks ku mä halusin
 
 Laura menee kohta psykoosiin
 Ei sit vitsei mun whatsappiin
 Tilataan kolmen euron kuoharii
 Puhutaan elämästä
 Sil on sen kutsumaton vapaus uus
 Kiristinyt yhteishuoltajuus
 Mut nyt se sanoo
 Mun tulevaisuus alkaa tästä
 
 Ja tähän se loppuu
 Se mun ainainen vikinä
 En naputa, taputa, apuu huuda enää ikinä
 Mä kuljen, enkä kato taaksepäin
 Ja jos katonki niin sanon
 No tää meni näin
 
 Ja se meni siks ku mä halusin
 Ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen
 Mä menin sinne ja takasin
 Ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen
 
 Siks ku stereot soi ja ehkä siks ku mä voin
 Mutta eniten kaikista noist se oli
 Siks ku mä halusin
 Ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen
 
 Milla on menny vähä hiljaseks
 Me kysytään nykyinen vai ex
 Se sanoo ei oo kyse sellasest
 Kaikki hyvin sillä tiellä
 
 Mut joka asia sen duunissa
 On aina päätetty jo salilla ja
 Kultainen lomarahavankila
 Vaan pitää sen siellä
 
 Se sanoo tähän se loppuu
 Se mun ainainen vikinä
 En lymyile, hymyile väkisin mä enää ikinä
 Mä lähden, enkä kato taaksepäin
 Jos ne kysyy miksi sä teit näin
 
 Mä sanon siks ku mä halusin
 Ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen
 Mä menin sinne ja takasin
 Ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen
 
 Siks ku stereot soi ja ehkä siks ku mä voin
 Mutta eniten kaikista noist se oli
 Siks ku mä halusin
 Ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen
 
 Ja mä haluan olla niin kuin ne
 Aamuyöllä mä supisen peilille
 Sano se
 Sano se
 Sano siks ku mä halusin
 Siks ku mä halusin
 
 Se oli siks ku mä halusin
 Ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen
 Mä menin sinne ja takasin
 Ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen
 
 Siks ku stereot soi ja ehkä siks ku mä voin
 Mutta eniten kaikista noist se oli
 Siks ku mä halusin
 Ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen