Nimi: Mitä kummallisimmissa paikoissa
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Genre: huumori, (romantiikka)
Hahmo(t): Keith/Lance, Pidge
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Voltron ei ole minun, joten kunnia kelle kuuluu.
A/N: Joulukalenteriin 2017 pientä Voltron-huumoria, jonka päätin julkaista ihan näinkin. Huumori ole vahvinta alaani, mutta ehkä tämä vähän saisi hymisemään. : D
Mitä kummallisimmissa paikoissa
“Lopeta —”, Lance vaikeroi, “älä työnnä!”
Keith puristi huulensa yhteen ja kiemurteli vasten Lancea, mikä sai toisen posket punoittamaan.
“Ole hiljaa”, Keith sihahti, mutta Lance jatkoi valitusvirttään.
“Keith. Tiesitkö, että sinulla sei —”
“Mitä ihmettä te kaksi teette siellä?” Pidge parahti kurkistaessaan pyykkikuiluun, josta oli kuulunut omituista mutinaa ja muuta epämääräistä. Vaikka pyykkikuilu oli pimeä, paljasti luukusta tulviva valo molempien kirkkaanpunaiset kasvot. Pidgellä ei ollut aavistustakaan, mistä oli kyse, mutta ei hän voinut sanoa täysin yllättyneensä löytäessään kaksi paladiinia pyykkikuilusta.
Varsinkin, kun kyseessä oli Keith ja Lance, jotka viime aikoina olivat löytyneet mitä kummallisimmista paikoista. Kukaan ei vain tuntunut tietävän, mistä oikeastaan oli kysymys ja Pidge päätti ottaa asiasta vihdoin selvän.
“Minä pudotin aseeni kuiluun”, Lance valehteli surkeasti, “ja Keith auttoi, mutta jäimme jumiin pyykkitupaan.”
Jostain syystä jälkimmäinen osa kuulosti enemmän totuudelta, vaikka sekin tuntui olevan aika huteralla pohjalla, kun Pidge arvioi tilannetta.
“Lance, tämä on sinun syytäsi.”
“Eikä ole!”
“Onpas.”
“Eihän!”
“Olkaa nyt molemmat hiljaa ja tulkaa ylös”, Pidge parahti. Kaksikko oli viime aikoina ollut aivan mahdoton. He olivat kinastelleet ehkä normaaliakin enemmän tai vähintään haastaneet toisiaan mitä typerimmissä asioissa.
Ja jotenkin tuijottaessaan toisiaan vasten nojaavia miehiä pyykkykuiluissa väittelemässä mihin tahtiin heidän pitäisi nousta ylös, nousi Pidgen mieleen vanha Maan sananlasku.
“Rakkaudesta se hevonenkin potkii”, Pidge mutisi lähes huomaamattaan, eikä edes tajunnut sanoneensa asiaa ääneen ennen kuin Lance älähti.
“Ei kyse ole mistään sellaisesta!”
Keith tuhahti, mikä kaikui kuilusta ja hetken aikaa kuului nahistelua, joka sai Pidgen virnistelemään.
“Vai sellaista peliä teillä on!” Pidge naurahti ylpeänä, kun oli keksinyt vihdoin omituisen mysteerin, joka miehiä oli vaivannut. Kumpikaan ei kuitenkaan nähnyt Pidgen voitonriemuista ilmettä, sillä miehet tippuivat oman huutokuoronsa saattelemana takaisin pohjalle.
“Idiootti.”
“Itse olet.”
Pyykkikuilusta kaikuessa loput "hellittelynimet" ja vähän muutakin Pidgeä punastutti niin, että hän ajatteli jättää jatkossa mysteerien selvittämisen jonkun toisen huoleksi ja pysytellä seuraavat viikot mahdollisimman kaukana pyykkituvasta.
Olkoonkin ovi jumissa tai ei.