EEEEEEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!!!
Eitäävoiloppuunäineitäävoiloppuunäineitäävoiloppuunäin...
Melkein viis vuotta vanha ficci...
Sano pliiiiiis, että tää on vaan pitkällä tauolla ja tää jatkuu ihan niinkun just NYT!
Niin jännään kohtaan jäi...
“Sitten heidän on täytynyt erota jostain syystä. Ehkä Catherine sai selville, että Stone on kuolonsyöjä.”
“Ei aivan”, kuului ääni ovelta ja sekä Ted että Amy säpsähtivät säikähdyksestä. Ovella oli Mark Stone, joka nojasi rennon näköisenä ovenpieleen ja pyöritteli taikasauvaa sormiensa välissä. “Ei aivan.”
oijjoijoi...
“Se selviää vain yhdellä tavalla”, Ted sanoi ja nousi ylös tuoliltaan. “Mennään käymään hänen luonaan. Jos hän on siellä, meillä on täysi oikeus kysellä häneltä vähän. Dan on kuitenkin ystävämme. Jos hän taas ei ole siellä… meillä on hyvä tilaisuus vähän penkoa hänen työhuonettaan.”
“Oletko tosissasi?” Amy virnisti ja nousi hänkin ylös. “Kuulostaa mukavalta.”
“Mukavalta?” Ted toisti huvittuneena, kun he astuivat ulos kirjaston ovesta.
“En ole ikinä penkonut opettajan työhuonetta”, Amy sanoi ja pyyhkäisi kasvoilleen valahtaneet hiuksensa olkapään ylitse.
“En minäkään”, Ted totesi. “Paitsi kerran. En kyllä kuvailisi sitä kovin mukavaksi.”
“Aijaa?” Amy kohotti kulmiaan. “Et ilmeisesti olekaan niin kiltti kuin luulin.”
Ted kohautti olkiaan. “Etkö muka itse koskaan rikkonut vähän sääntöjä Tylypahkassa?”
“Minä olin Korpinkynnessä”, Amy sanoi ja kohotti leukaansa. “Me keskityimme opiskeluun.” Hän virnisti. “Kenen työhuonetta sinä pengoit?”
“McGarmiwan.”
“Olisi pitänyt arvata. Miksi?”
Niiiin hyvvä... Teddy <3 tui tui....
joo, en osaa antaa YHTÄÄN MITÄÄN rakentavaa. Sori. ;D
<3:lla,
Muffini100 :D