Ikäraja: K-11
Fandom: Hobitti
Paritus: Bilbo/Thorin
Genre: draama, fix-it
Tiivistelmä: Kts. alla oleva haaste. Bilbon matka on täynnä makuja.
Disclaimer: Tolkienin maailma, minun mielikuvitus.
A/N: Osallistuu Kaiken maailman ficlettejä -haasteeseen: Käytä tällä viikolla ficletissäsi olennaisena osana jotakin makua: kitkerä, makea, hapan, imelä, kirpeä, savuinen... Voit myös valita jonkin tietyn aineen maun, kuten kahvin, appelsiinin tai vaikkapa ruisleivän. Kunhan valitsemasi maku/maut ovat isossa osassa ficlettiä! Iski hemmetinmoinen inspiraatio ja se piti ehdottomasti päästä heti purkamaan näppäimistölle, ja mistäpä muusta fandomista kuin Hobitista. :D
M A I S T A M A U T M A A I L M A N
*
Bilbon suussa maistuu edessä ravaavan ponin kavioista lentävä pöly, kun ensimmäinen päivä kääpiöiden kanssa on kääntymässä iltaan. Hän köhii ja tavoittelee toisella kädellään vettä, joka hölskyy pullossa hänen vyötäisillään, mutta ohjat kädessä se on kovin vaikeaa. Pöly on tarttunut hänen kuiville huulilleen ja se saa Bilbon tuntemaan olonsa tavallista likaisemmaksi ja tunkkaisemmaksi, mutta hän arvelee sen olevan vasta alkua. Jossain edessäpäin Thorin viittoo jonoa pysähtymään. Bilbo, joka ei ole oikein tullut juttuun poninsa kanssa, lennähtää äkkipysähdyksen voimasta vasten ratsunsa pörheää harjaa ja maistelee jouhitukkua suussaan. Se on imenyt itseensä illan kosteutta, ja Bilbo ähkii itsensä äkkiä pystyasentoon, vaikka joku lienee jo huomannut hänen toilailunsa. Kukaan ei kuitenkaan naura, ja se rauhoittaa Bilbon omaa mieltä, mutta ei suinkaan janoa tai nälkää.
*
Elrondin vieraana heille tarjoillaan ruokia, jotka herättävät Bilbon makunystyrät eloon useita viikkoja kestäneestä unesta. Jopa vesi on raikkaampaa kuin mikään Bilbon aiemmin kokema, ja hän pehmittää sillä matkan kuluttamaa suutaan monen pikarillisen verran. Kääpiöt eivät tunnu jakavan Bilbon mielipidettä ruuan maukkaudesta, mutta he ottavat mallia Thorinista ja pistelevät poskeensa kaikkea mitä pöydällä on. Kellään ei ole varaa nirsoilla, ei edes vanhojen kaunojen tähden. Ohimenevän hetken Bilbo kokee syvää arvostusta ennen kaikkea Thorinia kohtaan, joka istuu pöydässä jääräpäinen ilme istutettuna kasvoilleen, mutta ottaa kuitenkin sen mitä on annettu ilman suuria vastaväitteitä. Ehkä pinnan alla hän suunnittelee jo lähtöä.
*
Thorin makaa puolitajuttomana Azogin hukan edessä ja Bilbo ei harkitse mitään, kun hän syöksyy savusta kirkkauteen ja iskee sokeasti, mutta osuu. Suupieleen valuu veren karkea maku, kun ryntäys vaatii veronsa ja Bilbo kaivaa sormillaan maata odottaessaan vastaiskua, jota ei koskaan ehdi tulla. Ennen kuin hän huomaakaan tuuli jo piiskaa hänen kasvojaan ja hetkeksi jokainen solu hänessä maistaa pelastuksen, mutta veri kuivuu hänen suuhunsa ja jää kiusaamaan aina kallionkielekkeelle asti. Se ei kuitenkaan haittaa häntä syleilyssä, joka on lämmin ja kiittää, että Bilbo on sotkenut itsensä vereen vuokseen. Ilmassa väreilee, kun Bilbo tärisee tuntemuksiensa vallassa.
*
Bilbo ei tiedä miltä epätoivo maistuu, mutta kuvittelee että sen täytyy muistuttaa sitä koleaa ja kylmää ilmaa, joka ympäröi hänet hetkellä, jolloin Azogin terä lävistää panssarittoman kuninkaan. Hän huutaa raivoisasti ja juoksee jäälle, kompastelee ja lyö maahan tielleen osuvat örkit, mutta ei ehdi minnekään kun osat ovat jo vaihtuneet ja Thorin rankaisee Azogia viimeisen kerran. Kotkat kiljuvat voitokkaasti samalla kun jään pintaan kaatuu täysin uupunut Bilbo ja henkitoreissaan kytevä Thorin, eikä hetkeen mikään tai kukaan kykene havahduttamaan kumpaakaan.
*
Ensimmäinen kunnon ateria sodan jälkeen on kuihtuneelle Bilbolle häkellyttävä aistien kimara. Jokainen haju ja maku on kaksinkertainen, kun turtuneet aistit heräävät eloon ja oppivat taas toimimaan. Päivät Ereborissa venyvät viikoiksi ja niitä helpottaa tieto toipuvasta Thorinista. Bilbo syö, hän juo, hän hengittää, mutta vasta Thorinin kävellessä omin jaloin pois sairastuvalta tajuaa hän, mikä vielä kaihertaa. Karhea käsi ei epäröi, kun Bilbo astelee lähemmäs, ja kutkuttava parta osuu hobitin huuliaan vasten niin hellästi, että Bilbon sisällä räjähtää. Viimeinenkin solu hänen sormenpäissään sykähtää eloon ja hän tajuaa valuttavansa suolaisia kyyneliä suudelmaan, koska hän rakastaa ja tietää, että niin tekee myös Thorin.