Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Kuolonsyöjäprinsessa - 10.08.2016 20:04:42

Otsikko: Ilman sua en oo mitään, S [Ginny/Draco]
Kirjoitti: Kuolonsyöjäprinsessa - 10.08.2016 20:04:42

Ficin nimi: Ilman sua en oo mitään
Kirjoittaja(t): Kuolonsyöjäprinsessa (minä)
Oikolukija/Beta: Ei oo
Tyylilaji/Genre: angst, draama
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Ginny/Draco
Varoitukset: puhekieli, kirjoitusvirheet, itsemurha (hukkuminen)
Vastuunvapaus: Kaikki minkä tunnistatte kuuluvan J.K. Rowlingille, kuuluu hänelle.

A/N: Osallistuu haasteisiin: Oneshot10 (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=42009.msg800596#msg800596) (526 sanaa), Potter-pokeri eli Valloita Potter-hahmo (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43165.msg817608#msg817608) (Ginny) ja Kerää kaikki hahmot -haaste (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=16082.msg314966#msg314966) (Ginny Weasley (Potter))
Lopussa oleva biisi on Avril Lavignen I miss you.

Ilman sua en oo mitään

– Meidän pitää puhua.
– Sä aiot jättää mut, etkö aiokin?
– Aion…
– Mitä mä tein väärin? Mikset sä rakasta mua enää?
– Ei se oo sun vika! Mä en vaan tunne enää samoin, kun sä.
– Draco… Sä lupasit, että et jätä mua koskaan!
– Tiedän. Anteeksi…
***
Niin mun koko elämä pirstoutui… Tiesin kyllä, että mun ei pitäis luottaa, mutta luotin silti.
Mä rakastin Dracoa enemmän kun mitään muuta, mutta miks?
Se lupas mulle. Se lupas, että me ollaan ikuisesti yhdessä. Se lupas, että ei jätä mua ikinä.
Kysyin siltä, kenen takia se jätti mut ja sain vastaukseksi vaan muminaa.
Näin sen poskessa huulipunaa. Huulipunaa, jota vain yks ihminen käyttää. Pansy Parkinson.
Kysyin siltä, miksi se otti Pansyn mun tilalle. Sain vastaukseksi vaan olankohautuksen.
Näin lattialla rintaliivit, kokoa 75D. Tiesin sen olevan yksi syy.
Kysyin siltä, miksi se oli mun kanssa alun perin. Sain vastaukseksi häpeän punan sen poskilla.
Näin pöydällä lapun. Se oli sopimus. Olin vaan hyväuskoinen tyttö. Koko juttu oli vaan veto.
Kysyin siltä, oliko mikään aitoa. Sain vastaukseksi vaan pienen päänpudistuksen.
Silloin tiesin, mitä mun pitää tehdä.
***
Mä lähdin ulos kävelemään. Ulkona oli jo pimeää ja tuuli puhalsi kylmästi mun kasvoille.
Mun punaiset hiukset liehuivat tuulessa. Kyyneleet valuivat pitkin mun punaisia poskia.
Ajattelin sitä ja sen sanoja. Se ei rakastanut mua, mutta mä rakastin sitä.
Mä kävelin pitkin katuja, kunnes löysin istumapaikan. Mä istuin alas ja aloin kirjottaa.
Kirjotin, kuinka paljon mä sitä rakastin. Kirjotin jokaisen tuntemani tunteen ylös.
Kerroin, mitä tunsin, kun me tavattiin ekaa kertaa. Kerroin, mitä mä tunsin, kun se halas mua.
Kerroin, mitä mä tunsin, kun me riideltiin ja kerroin, mitä mä tunsin, kun totuus selvis mulle.
Mä kirjotin kaiken sen ylös. Mun kyyneleet valui poskia pitkin kirjepaperille.
Mä en välittänyt.
Mä jatkoin kävelemistä, kunnes löysin auki olevan putiikin. Ostin postimerkkejä ja lähetin kirjeen sille.
Kassaneiti tuijotti mua, kun katsoin sitä, silmät itkemisestä punaisina ja, kun puhuin sille ääni väristen.
Se kysyi onko mulla kaikki hyvin. Mä valehtelin. Sanoin, että kaikki on hyvin, vaikka mun maailma oli murentunut.
Sen katseesta näki, että se ei uskonut, mutta se ei kysellyt. Ei mun asiat kuulunu sille. Ei se edes tuntenut mua.
Tiputin kirjeen postilaatikkoon, kädet täristen. Muutama kyynel vierähti mun poskelle.
Toivoin, että olisin ollut muutakin kuin yks veto, mutta tiesin, että en ollut.
***
Kävelin meren rantaan. Meri oli lähes tyyni.
Kastoin varpaat veteen. Otin askeleen ja toisenkin. Olin polviin asti vedessä. Vesi oli kylmää.
En tuntenut mun jalkoja. Astuin taas askeleen eteenpäin. Tunsin meren kylmyyden mun lantiolla.
Taas yks askel eteenpäin. Kylmyys oli huumaavaa.
Mua pelotti, mutta tiesin, että mulla ei ollut vaihtoehtoja. En voinut elää ilman sitä.
Astuin kaks askelta eteenpäin. Vesi ylettyi jo rintoihin asti.
Vielä muutama askel. Vettä oli jo kaulaan asti.
Vesi poltteli, vaikka se oliki kylmää.
Halusin antautua sen syvyyksiin.
Käännyin selälleni. Tunsin, kuinka mun hiukset kastui.
Olin varma, että ratkaisu oli oikea.
Toivoin vielä viimeisen kerran, että se tulis mun luo ja kertoisit rakastavansa mua.
Se ei tullut.
Kuiskasin viimeiset sanani ja antauduin pimeydelle.
’Ilman sua en oo mitään’
***
I miss you. Miss you so bad.
I don’t forget you.
Oh it’s so sad.
I hope you can hear me.
I remember it clearly.

Otsikko: Vs: Ilman sua en oo mitään, S [Ginny/Draco]
Kirjoitti: Kaira - 22.08.2016 17:06:44

Kommenttikampanjasta päivää!

Kiitos fikistäsi, Kuolonsyöjäprinsessa. Luin alkutekstit vähän huolimattomasti, ja siksi yllätyin  siitä, että Ginny päätyi lopussa itsemurhaan - heh, voin syyttää vain itseäni. Mutta sitten itse palautteeseen!

Käytät fikissäsi todella monta tyylikeinoa, esimerkkinä keskitetty teksti, kursiivilla eroteltu dialogiosuus alussa, puhekielisyys, napakat, sivulauseettomat lauseet, laulunsanojen käyttö ja tekstin jakaminen osiin *-merkillä. Paljon siis tavaraa yhdessä tekstissä! Se antaa fikillesi omaleimaisen ulkonäön ja tunnelman, johon minun piti hetken aikaa totutella. Itse ehkä kuulun vähemmän on enemmän -koulukuntaan mitä tehokeinoihin tulee, mutta toisaalta, onhan tämä myös oikein vaikuttavaa. Jos haluat, voisit ehkä jatkossa kokeilla tehdä yhden fikin aina yhden tai muutaman tehokeinon varaan: esimerkiksi pelkkä songfic. Tässä fikissä laulunsanat tuntuivat hieman irrallisilta ja luulen, että jossakin toisessa yhteydessä ne olisivat voineet päästä arvoiseensa asemaan ja tehdä suuremman vaikutuksen lukijaan. Toki jos koet tämän olevan tyylisi, pysy siinä ja ota siitä kaikki irti! :)

Yleensä en ole puhekielisten fikkejen suurin fani, mutta tässä se toimi, sillä linjasi oli selkeä ja kirjoitusjälkesi täsmällistä. Lisäksi en nähnyt mitään ihmeellisempiä kirjoitusvirheitä, mikä oli oikein hyvä! Lyhyet, napakat lauseet sopivat masentuneeseen, ehkä teinimäiseen tunnelmaan joka puhekielisyydestä usein välittyy. Sain fiiliksen, että Draco ja Ginny ovat tässä aika nuoria. Se johtuu ehkä vedonlyönnistä, joka on usein käytetty aihe teinileffoissa tai siitä, miten lyhyen seurustelun päättyminen ajaa Ginnyn niin suuriin tunnekuohuihin, että hän päätyy itsemurhaan. Kuvailet nuoria tunteita hyvin ja runsaasti. Ilahduttavaa, että fikki oli niin kuvailupainotteinen dialogin sijaan!

Kuvailusta puheenollen pidin siitä, miten "Vesi poltteli vaikka se olikin kylmää". Sehän herättelee mielikuvitusta! Vaikka vesi on kylmää, se polttelee ihoa jäisyyden vuoksi? Vai tuntuuko vesi polttavalta koska Ginnyllä on kiire lopettaa elämänsä? Vai polttaako se siksi, että Ginny ei ehkä oikeasti haluaisi tehdä itsemurhaa mutta päätyy siihen, koska tuntee ettei ole muuta vaihtoehtoa? Mielenkiintoista!

Draco oli tekstissä tosi IC, kylmä ja etäinen. Jopa niin etäinen, että aloin pohdiskella oliko hän kuitenkin onnistunut kehittämään oikeita tunteita Ginnyä kohtaan? Dracohan ei vastaa kunnolla Ginnyn kysymyksiin: mumisee, punastelee vain ja pudistelee vaisusti päätään. Ei kuulosta pojalta, joka iloitsee voitetusta vedosta! Hyvin siis kirjoitettu rivienväliin Dracon omia tunteita. Ginny puolestaan tuntui omituisen alistetulta. Kirjojen tuttu Ginny olisi laittanut aikamoisen taistelun pystyyn saatuaan kuulla olevansa vain vedonlyönnin uhri.

Ihmettelin vähän miksi Ginny menee ostamaan postimerkkejä. Miksi hän ei lähetä viestiään Dracolle pöllöllä?

Joka tapauksessa, kiitos mielenkiintoisesta lukukokemuksesta :) Pidin erityisesti lopusta, johon olit ladannut roppakaupalla tunnetta ja dramaattista kuvailua. Jos vielä jotain sanoisin, kehottaisin ehkä jatkossa välttelemään keskitettyä tekstiä. Ainakin itselläni se vähän vaikeuttaa lukemista.

Otsikko: Vs: Ilman sua en oo mitään, S [Ginny/Draco]
Kirjoitti: Kuolonsyöjäprinsessa - 22.08.2016 19:01:01

Kaira: Ihan ensimmäiseksi, kiitos ihanan pitkästä ja rakentavasta kommentista! :) Itsekin olen miettinyt juuri noita asioita, varsinkin tuota keskittämistä ja niitä laulunsanoja. Mä itse ajattelin, että Draco olisi ehkä kahdenkymmenen ja Ginny siten sen yhdeksäntoista.
Noista Dracon tunteista en mee sanomaan yhtikäs mitään, mutta tuo vesiasia (oman kokemukseni perusteella ainakin) tulee siitä, että on niin kiire lopettaa oma elämä ja siten se polttelee kamalasti, kun et kuitenkaan ole aivan varma päätöksestäsi. Ja Ginnystä vain halusin tehdä tuollaisen alistuvan. Se postimerkkiasia oli ajateltu niin, että he asuivat jästilontoossa ja elivät jästielämää.
Kiitos vielä! :)