Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Maissinaksu - 24.05.2016 16:40:00
-
Ficin nimi: Auringonkehrä
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Inuyasha
Ikäraja: S
Genre: Draama
Summary: Omasta mielestään Rin ei ollut erityisen lahjakas oikein missään, mutta kukkaseppeleistään hän osasi olla ylpeä.
A/N: Päätin ottaa kesän tavoitteekseni lukea Inuyasha uudelleen. Vielä en ole projektia aloittanut, mutta heräsin kyseiseen fandomiin pikaisesti. Tekisipä mieli poimia voikukkia ja tehdä niistä seppele, vielä kun ne eivät ole muuttuneet sellaisiksi nöyhtäpalloiksi. :D
***
Rin hyräili itsekseen punoessaan auringonkeltaisista kukista seppelettä. Näppärät sormet pujottivat taitavasti kukan toisensa perään yhtenäiseksi kehäksi, kunnes jäljellä oli enää päiden sitominen yhteen. Hän poimi keltaisesta merestä erityisen vankkavartisen yksilön ja harjaantunein ottein viimeisteli askareensa. Rin ei ollut tietääkseen koskaan kuullut niiden kukkien nimeä, mutta sen hän osasi kertoa, että loppukesällä niistä muuttuisi pikemminkin punaisia kuin keltaisia.
Omasta mielestään Rin ei ollut erityisen lahjakas oikein missään, mutta kukkaseppeleistään hän osasi olla ylpeä. Niiden tekeminen oli aina ollut ajanviete, johon paeta kurjaa todellisuutta. Aina siitä lähtien, kun hän oli jotenkin vain oppinut kukkaseppeleiden punomisen, tilaisuuden tullen hän oli livahtanut kylästään pelloille ja itkenyt hiljaiset kyyneleensä kukkien terälehdille. Enää hänen ei tarvinnut itkeä, vaan aurinkoisia kasvoja valaisi keskittyneisyys, kun hän työnsi sidoksensa pään punottuun ketjuun.
Rin nyökkäsi tyytyväisenä aikaansaannokselleen, mutta tajusi samassa pienen pulman. Se oli toinen seppele, jonka hän oli tehnyt sinä aikana, kun he olivat pysähtyneet matkanteoltaan. Kohottaessaan katseensa hän näki kauempana A-Unin lepäämässä puun katveessa ja Jaken-herran talsiessa tavanomaisen levottomasti lähistöllä. Sesshōmaru-herraa ei edelleenkään näkynyt missään. Rin arveli tämän olleen poissa jo ainakin tunnin, muttei osannut olla huolissaan. Sesshōmaru-herraa kyvykkäämpää korkea-arvoista yōkaita ei ollut olemassakaan.
Jaken-herra sen sijaan murehti jatkuvasti kaikkea. Ehkä kukkaseppele ilahduttaisi, Rin ajatteli, mutta tekelettään katsellessaan hän totesi sen vähän liian suureksi Jaken-herralle. Kaulakorunkin asemassa se olisi ollut vain tiellä. A-Unkaan tuskin olisi osannut arvostaa seppelettä. Kaiken lisäksi sillä oli kaksi päätä, joten hän saisi tehdä toisellekin oman, ettei sen tarvitsisi näyttää ihan hupsulta. Siltikin, siihen asti, kun Sesshōmaru-herra palaisi ja komentaisi heidät taas liikkeelle, hänellä ei ollut juurikaan muuta tekemistä kuin kukkaseppeleet. Kolmaskin olisi valmis tuota pikaa.
Hän oli juuri ehtinyt poimia pienen nipun punottavaksi päätyviä yksilöitä, kun Jaken-herran kimeä ääni kajahti ilmoille.
”Ooh, Sesshōmaru-herra! Hän palaa takaisin!”
Rin nousi ja pudisteli irtonaiset terälehdet kimonostaan. Kolmannen seppeleen tekeminen sai nyt jäädä.
”Lähdetään, Rin”, Sesshōmaru-herra sanoi, kun hän oli juossut kuuloetäisyydelle.
”Selvä!” hän vastasi iloisesti. Vaikka hän ei ollut missään vaiheessa epäillyt herransa turvallisuutta, hänestä oli aina helpottavaa nähdä tämän palaavan heidän luokseen haavoittumattomana ja yhtä ylpeänä kuin aina.
Sesshōmaru-herra loi katseen kukkapeltoon ja sitten häneen. ”Olet pitänyt itsesi kiireisenä.”
Vaistomaisesti Rin kosketti kukkia päässään ja tarttui tukevammin kiinni mukana kanniskelemastaan seppeleestä. ”Ne ovat kauniita, mutten tiedä niiden nimiä.”
”Haluatko tietää?” suuryōkai kysyi.
”Kyllä, olkaa niin kiltti!” hän innostui.
”Ne ovat auringonkehriä.”
”Niinkö?” Rin katsoi seppelettä kädessään. Kukat tosiaan olivat kuin pieniä aurinkoja vieri vieressä. ”Miten sievä nimi.”
Sesshōmaru-herra käänsi katseensa Jaken-herraan, joka urheasti paimensi itseään moninkertaisesti suurempaa A-Unia. ”Tule, mennään.”
Rin nyökkäsi, mutta puraisi sitten huultaan hivenen hermostuneena. Häntä hitusen epäilytti, uskaltaisiko kysyä asiaansa, mutta päätti sitten rohkaistua.
”T-tuota, Sesshōmaru-herra?”
”Niin?”
Hän veti henkeä jännittyneesti ja nosti kukkaseppelettä hieman. ”Ehdin tehdä toisenkin poissaolonne aikana. Haluaisitteko sen?”
Sesshōmaru-herra katsoi hänen aikaansaannostaan rauhallisen ilmeettömänä ja kääntyi sitten poispäin.
”Minä en välitä kukista. Voit pitää sen.”
”Hoh, hölmö tyttö!” Jaken-herra moitti kipitettyään lähemmäs ja heilautti omituista sauvaansa häntä kohti kuin olisi hätistänyt kärpäsen ympäriltään. ”Sesshōmaru-herralla on paljon tärkeämpää tekemistä kuin olla kiinnostunut mokomista rehuista! Meidän täytyy – aijauts!”
Loppuosa otuksen lauseesta katkesi vinkasuun, kun Sesshōmaru-herra ohimennen ja tyynesti tyrkkäsi palvelijansa jalallaan kumoon rangaistuksena suunsoitosta. Sellaista se oli aina. Aiemmin Rin olisi ollut ehkä harmistunut läksytyksistä, mutta nyt hänen kasvojaan valaisi hilpeä hymy.
”Tulkaa, Jaken-herra!” tyttö huusi noustuaan A-Unin selkään. Toisen seppeleen hän asetti yōkain vasempaan päähän keksimättä sille parempaa paikkaa, muttei mennyt kuin pieni hetki ja oikeanpuoleinen pää haukkasi siitä ison palan itselleen. Se, mitä seppeleestä jäi jäljelle, putosi nurmelle ja päätyi vasemmanpuoleisen pään suihin. Rin kikatti tekeleensä kohtalolle itsekseen ja tuumi, olisiko hänen pitänyt kerätä A-Unia varten kunnon nippu auringonkehriä popsittavaksi.
”No niin, matkaan sitten!” Jaken-herra kimitti ja loikkasi itsekin yōkain selkään. Rin tarttui satulasta tukevasti ja loi viimeisen silmäyksen kukkaniittyyn. Samalla hän katsahti kauempana edellä astelevaa suuryōkaita ja virnisti pienesti itsekseen.
Kullankeltaiset auringonkehrät tuskin olisivat pukeneet Sesshōmaru-herraa.
-
Inuyashaa Finissä, jes! Tähän fandomiin harvemmin tulee törmättyä, vaikka luulisi sen olevan nostalgista kauraa yhdelle jos toisellekin. Itse luin silloin suomijulkaisun tahtiin vuonna keppi ja kivi, mutta valitettavasti lukeminen jäi sitten kesken. Vuosien aikana ne aiemmatkin osat ovat päätyneet jonnekin ja nyt oon haaveillut, että saisin koko sarjan jostain! Toivottavasti ficcaat tästä lisää, koska vaikka omat muistikuvat hieman takkuaa, enkä silloin kuitenkaan aikoinaan sarjan loppuun asti päässyt niin ihana päästä lukemaan näitä. Se, että tässä on mukana Sesshōmaru on ihan kultaa, koska se oli/on oma lempparini. ♥
Sen perusteella, mitä muistan hahmot tuntuivat omilta itseltään, ja uskonkin sen olevan niin. Olen tykästynyt näihin sun kevyemmän puoleisiin ficceihin, joissa on tällaisiä lämpimiä kohtauksia. Rin on hauska ja oli kiva lukea seppeleiden teosta ja pohdinnasta, kenelle se sitten lopulta menisi. Kun tajusin, että se aikoo kysyä asiaa Sesshōmarulta, pelkäsin, että se ottaa sen vastaan... Ideana se olisi ollut uskomattoman hauska ja soma, mutta ei canoninmukainen. Onneksi Sesshōmaru pysyi tässä coolina, eikä ottanut sitä! Lopetus oli kaiken kaikkiaan aivan erinomainen. :D Ei ne olisi kyllä pukeneetkaan. Samoin se, miten toiselle seppeleelle lopulta kävi.
Oikein kiva pätkä, jota oli ilo lukea ja samalla nostalgisoida vanhaa lempparisarjaa. :) Ehkäpä mä jostain saisin ne mangat metsästettyä vielä joku kaunis päivä! Pidemmittä puheitta kiitos tästä. Pitää vilkaista ja kommentoida tuo sinun toinenkin Inuyasha ficcisi hieman paremmalla aikaa ja fiiliksissä. (Nyt oon ihan tällaisen S-tason matskun tarpeessa!)
-
Odolle kiitoksia taasen! 8)
Itselläni oli yläasteella suuri ernukausi, joka toisaalta jatkuu osittain tänäkin päivänä, ja Inuyasha oli ensimmäisiä mangasarjakuvia, joita aloin seurata. Lieneekö ollut peräti se ihan ensimmäinen. Joka tapauksessa nostalgia tämän sarjan kohdalla on huimaa ja antaa omalla tavallaan ainakin osittain anteeksi sen, että sarja venyi turhan pitkäksi. Vuosien varrella hankin ja luin koko sarjan, mutta näin jälkeenpäin todeten siitä olisi hyvin voinut tulla parikymmentäkin kirjaa lopullista lyhyempi. :p
Inuyashan kohdalla olen ympäri nettiä törmännyt lukuisiinkin ficceihin, mutta harvat niistä ovat tukeneet omia intressejäni. Lisäksi löytyy monia AU:ita, johon en sinänsä osaa antautua nauttimaan tai sitten hahmot ovat usein vähän ooc tai mukana on kummallisia parituksia. En tosin väitä, että SessNara olisi yhtään sen älykkäämpi. xD Finissä en ole kyseiseen fandomiin käsittääkseni törmännyt, mutta ehdottomasti sitä kaipaisi lisää.
Alusta asti oli selkeää pitää Sesshy kylmän coolina, vaikka toisaalta olisihan se ollut jännää tökätä kukkaseppele päähän. xD Uskottavuus olisi kuitenkin kärsinyt huomattavia vaurioita. Inusta olisi tarkoitus kirjoittaa enemmänkin heti kun sopiva tilaisuus kävelee vastaan. Mangapokkareitakin löytyy varmaankin antikvariaateista sun muualta. Conien kirpparipöydältä olen myös bongaillut monet kerrat. Siitä hyvä keräilytavoite! :D
- Ayu
-
Tää fici on ollut jo hyvän tovin mun lukulistalla, ja nyt oli viimein hyvä aika lukea se 🙏 Rin on niin suloinen hahmo ja aattelinkin, että tässä vois hyvinkin olla hänen lisäkseen muukin Sesshoumarun lössi mukana. Ja oikeassa olin! 😊
Tää oli kyllä just niin soma ja herttainen fici niin kuin uskalsin odottaakin. Yritän just muistella, harrastiko Rin sarjassakin kukkaseppeleitä - en oo varma, mutta kukkia hän ainakin joskus poimi. Kukkaseppeleet kyllä sopivat hänelle hyvin! Vähänkö söpöä, että hän miettii niiden lahjoittamista muille ♥ Mua alko ihan hirveesti hymyilyttää kun pääsin siihen kohtaan, jossa avatiin Rinin ajatuksia Jakenista, koska Jaken on ihan paras hahmo, niin lutunen ja symppis mutta pahasti aliarvostettu 💔 Siin on kans vähä tsukkomin vikaa, ja tsukkomit on mun heikkous ;D
Kaiken lisäksi sillä oli kaksi päätä, joten hän saisi tehdä toisellekin oman, ettei sen tarvitsisi näyttää ihan hupsulta.
Ihanaa päättelyä Riniltä ;D Semmosta lapsenomaista, mutta lapsihan hän onkin. Ja oon samaa mieltä hänen kanssaan! Tai mitä jos toiselle päälle tulisi harmitus, jos ei saisi omaa seppelettä?
Sesshōmaru-herra katsoi hänen aikaansaannostaan rauhallisen ilmeettömänä ja kääntyi sitten poispäin.
”Minä en välitä kukista. Voit pitää sen.”
Kunnon tsundere :D Tai no, Sesshoumaru on ehkä enempi kuudere jos joku dere-tyyppi pitäis valita mut... ;D Tää on kyllä se kaikista odotetuin reaktio ja vastaus häneltä. Hauskat on kyllä mielikuvat Sesshoumarusta kukkaseppele päässään, mutta ehkä siinä kärsisi moisen daiyoukain ylpeyskin... 😅 Ja joo, ei se keltainen oikein ole hänen värinsä, eikä kukat oikee sopis muutenkaan. Siinä Rin on ihan oikeessa.
Että oli ihana fici, lämpönen ja söötti tunnelmaltaan :3 Tykkäsin oikein paljon.