Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: hedge14 - 04.01.2016 00:06:09
-
Nimi: Elonkorjuu
Kirjoittaja: hedge14
Ikäraja: K-11
Fandom: Mass Effect 3
Genre: Angst
Hahmot: Shepard, Reapers
Summary: "Ei ollut sotaa. Mutta taistelu oli." Perustuu indoctrination-teoriaan pelin lopusta.
-Elonkorjuu-
Totuus on, että ei ollut mitään sotaa. On vain korjuu.
Jäljellä on vain tuhkaa, tuhoa. Liittoutuneiden joukkojen viimeiset jäänteet karkaavat galaksin hiljaisiin nurkkiin, toivoen turhaan, että heitä ei löydettäisi. Heidät löydetään kyllä. Viimeinenkin alus, viimeinenkin sotilas. Kyllä, niin tulisi tapahtumaan.
Ei ollut sotaa. Mutta taistelu oli.
Se on päättynyt. Shepardin palaneilla kasvoilla olisi voinut leijua viimeinen hymy, jos hänen ihonsa ja kasvojensa lihakset eivät olisi palaneet jähmettyneeksi irvistykseksi. Uni oli katkera ja lohduttava. Nyt se on poissa ja Shepard on kuollut.
Oli melkein pettymys, että Shepard ei koskaan herännyt unestaan. Ei koskaan nähnyt valheen taakse ja kohdannut omaa tuhoaan. Oman lajinsa, maailmansa tuhoa.
Heillä oli ollut monta tahdotonta orjaa. Shepard olisi voinut olla yksi niistä. Hänestä olisi pitänyt tulla yksi niistä. Silti. Shepard oli pyristellyt vastaan, uhmannut mahdotonta. Kuolema oli lahja. Helposti annettu, ilman syytä. Eivätkä he Shepardia enää edes tarvinneet, sillä edelliset orjat olivat kylväneet tarpeeksi vainoharhaa ja vihaa. Korjuu alkoi kuten pitikin ja korjuu jatkuu niin kuin pitääkin, eikä Shepardin kuolema vaikuta mitään mihinkään.
He lentävät, he laskeutuvat. Hiljalleen kaikki palaa.
Tuhka leijuu kuin Shepardin unissa, joita he olivat katselleet. Shepard oli juossut ääneti, hengittämättä. He olivat antaneet ihmisen juosta perässään.
Tavalla tai toisella Shepard oli aina tullut jäljessä. Juossut, lentänyt, leijunut. Huutanut ja purrut huulta, painanut päätään vasten omia käsiään. Shepard luuli olevansa myöhässä. Shepard luuli, että hänellä oli toivoa. He tietävät, että hänellä ei ollut koskaan mahdollisuutta voittoon.
Shepard oli ainoa, joka taisteli. Nousi, yritti. Muut vain seurasivat, räpiköivät omassa saamattomuudessaan.
Ei ollut sotaa, mutta yhden lyhyen hetken oli jotain, joka sytytti tunteen heidän sisällään. Nyt se on mennyttä.
He tulevat lähemmäksi. He katsovat palanutta ruumista, ainoaa, joka makaa tällä aukealla. Sotilas, komentaja, ystävä. Heille hän oli jotain, mitä ei voinut kutsua viholliseksi, mutta samalla jotain, jonka satuttaminen sai heidät ääneen.
Eloon.
Orgaaninen elämä on virhe. He ovat täydellisiä. He ovat ja elävät, ja hän ei. He tietävät, että unohdus odottaa Shepardia. He tietävät, että he unohtavat hänet. He tietävät, että Shepard maatuu, geneettinen data katkeaa.
He tietävät, että kuolleet voi herättää eloon.
He vetävät Shepardin luokseen.
Tiputtavat hänet palavan Lontoon liekkeihin.