Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Hiljainen Talvi - 23.03.2013 21:26:50
-
Ficin nimi: Onnettoman onnellisuus, tai sen vastakohtainen onnellisuuden kaipuu.
Kirjoittaja(t): Minä Tulienkelisi
Fandom: Näkijän taru
Tyylilaji:FLUFFY
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Yönsilmä/Tulienkelisi
Yhteenveto: Yönsilmä on kulkenut vuosia FitzUljas Näkijän mukana, ja nyt hän palaa kotiin ja tapaa tytön.
Varoitukset: No, ei kai?
Disclaimer: Kappale kuuluu Sonata arcticalle, ja kaikki muu tunnistettava Robin Hobbille
A/N:Idea lähti jo jonkin aikaa sitten itämään, sitten tylsyyttäni kirjoittelin tämän nyt.
Onnettoman onnellisuus, tai sen vastakohtainen onnellisuuden kaipuu.
"I could see my life, short film passing my eyes"
Yönsilmä oli väsynyt kulkemaan maailman halki, hetkellisesti matkustaminen oli hienoa, mutta hän kaipasi rauhallisuutta, matkusteltuaan vuosia. Hän saattoi nähdä oman elämänsä kulkevan silmiensä edessä, hän näki sen sadevesi tynnyrissä, joen virtaavassa vedessä tai peilissä.
Eräänä päivänä ajan ollessa valmis hän löytää Fitzin kanssa hylätyn mökin, kumpikin on väsynyt kulkemaan, joten he päättävät jäädä mökkiin. Ja talvi tulee, muuttuu kevääksi ja silti he ovat paikallaan. He olivat löytäneet kodin.
Yönsilmä istuutuu kalliolle ja antaa ajatustensa kulkea. Hän muistelee tyttöä jonka oli tuntenut vuosia aiemmin. Hän oli ollut Yönsilmän katseiden vangitsija, hän oli ollut söpö ja mukava. Kuitenkin Yönsilmä oli valinnut Fitzin ja kulkenut tämän mukana. Hän oli vuosia kulkenut nämä muistot mielessään, varjellut tuota tyttöä mielessään.
Yönsilmä sulki silmänsä ja antoi tuulen pyyhkiä ylitseen. Hän tiesi sisimmässään tehneensä silloin oikean valinnan. Hän oli unelmoinut tuosta tytöstä kovasti, nauttinut muistoistaan. Hän oli muistellut heidän keskustelujaan, tytön naurua.
Yönsilmä avaa silmänsä kuullessaan ääniä takaansa, nuori nainen kävelee kalliolle. Hänen vatsansa on pyöristynyt ja kasvoilla on hymy.
”Mikä on saanut sinut noin vakavaksi?” Hän tiedustelee vieressään istuvalta mieheltä
”Muistelen sinua, silloin kun olit vain tyttönen.”
Nainen hymyilee miehelle, ja mutisee jotakin sellaista kuin ettei ole koskaan ollut ”tyttönen”.
”Kultaseni olit silloin kuin aurinko. Poltit silmiäni, sait minut sekaisin päästäni, kuitenkin sade tai harmaat pilvet saivat sinut katoamaan. Vuodet poissa viereltäsi olivat kuin harmautta.”
”Et kertonut mikä minä olen nyt sinulle.”
”Sinä olet kuu. Aurinko voi sammua, kuu loistaa aina. Aurinko on liian kirkas, mutta sinä olet pehmeä, kaunis. Olet minulle kaikki. Annetaan muille auringot ja pidetään itse loputtomuus.”
Nainen nauraa Yönsilmän sanoille, ja painaa päänsä tämän olalle.
”Olet uskomattoman kohtelias.”
-
Näkijän taru -trilogia ei ole minulle ennestään tuttu, mutta luettuani tämän ensimmäiseen kertaan päätin kuitenkin vilkaista googlesta hieman taustatietoja. Paljoa ei löytynyt, mutta kuitenkin edes hieman siitä, minkälaisella matkalla Fitz on ollut. Päästyäni vasta kolmannen osan arvosteluun löysin maininnan Yönsilmästä, joka päähenkilönä kiinnosti kaikkein eniten. Yllätyin tosin, kun arvostelussa mainittiin Yönsilmän olevan susi, eikä ihminen? Se hieman hämmensi seuraavaa lukukokemusta, kun kuitenkin ajattelin edelleen Yönsilmän olevan ihminen, jollaisena tämä teksti oletettavasti kuuluikin lukea. Mutta kuitenkin, nyt itse ficciin!
Luen todella harvoin ficcejä, joissa kirjoittaja on itse mukana. Ei vaan ole se minun juttuni, mutta tänään on "kokeilen uutta"-päivä niin uuden fandomin lisäksi päätin pitkästä aikaa lukea tällaistakin hahmoasettelua. Tulienkelisi oli tarinassa pääasiassa sivussa ja ajatusten kohteena, joten se, että ylitin tottumuskynnykseni ei juurikaan häiriintynyt. Parastapa lisätä itsensä tekstiin on ehkä pitääkin sellaista matalaa profiilia, kuten tässä. Yönsilmä vaikutti ihan mielenkiintoiselle, huumorintajuiselle hahmolle, josta tosin on vaikea sanoa oliko IC vai ei, kun ainut asia tosiaan mitä hahmosta sain selville ei kertonut oikeastaan yhtään mitään tekstin kannalta. :D
Fluffuinen pätkä oli kevyt ja sellainen, jonka sai luettua helposti alusta loppuun. Ficissä puhuttiin pitkistä matkoista, mutta olisin toivonut niihin ehkä enemmän sisältöä: millaisia matkoja? Lyhyissä teksteissä lyhyys on monesti niiden hyvä- ja huonopuoli. Tässä nimenomaan tarinasta jäi uupumaan jotain, kun asioita ei kerrottu edes lyhyesti kovin tarkkaan vaan lähinnä sivuutettiin kaipuulla. Sen kuvailussa oli onnistuttu ihan hyvin ja tykkäsin tästä lauseesta:
Hän oli vuosia kulkenut nämä muistot mielessään, varjellut tuota tyttöä mielessään.
Tytön varjeleminen mielessä on kiva ilmaus, joka tosiaan oli sellainen miellyttävä ja voimakas. Oli myös hienoa, että noiden kahden vuosien jälkeisen tapaamisen jälkeen oli tapahtunut muutosta tytössäkin, joka ei ollut enää tyttönen. Yönsilmän näkymys auringosta kuuksi oli myös hauska, mutta myös omalla tavallaan viisas ja sellainen, joka kertoi hahmon pohdiskelleen asioita matkallaan. Ehkä hän oli löytänyt vastauksen nimenomaan silloin, mikä tai kuka tyttö hänelle oikein oli tai tulee olemaan.
Otsikosta taas: Onnettoman onnellisuus olisi toiminut yksinään paljon paremmin kuin liian pitkä jatko tai sen vastakohtainen onnellisuuden kaipuu. Tai -sanan eteen ei myöskään tule pilkkua. Vastakohtaista onnellisuuden kaipuuta en myöskään ymmärrä tekstin kannalta, joten pelkkä Onnettoman onnellisuus toimisi paremmin - ainakin minun mielestäni. Voi tosin johtua siitäkin, että pidän lyhyistä ja yksinkertaisista otsikoista eli makukysymys.
Kiitokset kuitenkin tästä tekstistä ja taustatutkimus Näkijän tarusta sai kiinnostumaan itse fandomistakin! Pitää varmaan itsekin tutustua ihan koko kirjasarjaan. :)
-
Kommenttikampanjasta iltaa ja anteeksi.
Mä tosiaan varasin tän jo jonkin aikaa sitten, mutta ihan unohdin koko tekstin ja nyt vasta korjaan vahinkoni kommentoimalla tätä. Ihan ensinnäkin... Kuten Odoshikin tuossa sanoi, myöskään mulle fandom ei ole tuttu, eikä kirjailijakaan, vaikka fantasiakirjoja luenkin tavallista enemmän. Etsin kuitenkin hieman taustatietoa noista kirjoista ja arvioita, jotta saisin hieman enemmän selville.
Yönsilmä vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta, mitä sain taustojen selvittämisestä esille. Ja kuten Odoshi tuossa aiemmassa kommentissaan mainitsi, myös mua hämmensi hieman se, että olit tehnyt hänestä ihmisen tässä ficissä, kun hän on alunperin susi. Mutta se ei suinkaan häirinnyt mua, vaikka olisin toivonutkin siihen enemmän syvyyttä hahmona, kertonut ehkä hieman enemmän taustoja ja kertonut myös tuosta tytöstä enemmän, missä hän ja Yönsilmä ovat tavanneet. Tykkäsin tuosta, miten Yönsilmä vertaa tyttöä aurinkoon ja kuuhun ja on ajatellut tätä, vaikka onkin kulkenut pitkän matkan Fitzin kanssa.
Fluffyinen, lyhyt ja helppolukuinen tämä oli, mua jäi hieman tosin häiritsemään aikamuotojen vaihtelu kesken tekstin, kun oon tottunut siihen, että teksti liikkuu yleensä yhdessä aikamuodossa.
Mutta kiitos tästä..
-Haruka