Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Nukkemestari - 22.03.2013 01:51:20
-
Ficin nimi: Anarkistinen teehetki
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Pokka pitää
Tyylilaji: ”No aika fluffyä tää o” , oneshot
Ikäraja: S
Paritus: Richard/Elizabeth
A/N: Old School Fandom-haasteeseeni. Katseltiin Pokka pitäätä kaverin kanssa ja sitten tuli mieleen et voisin kirjoittaa tästä, ja pakko sanoa että olen aika tyytyväinen tähän kevyeen söpööön höttöilyyn. Ainii, 200 uuden aiheen aloitukseni. Ei sentään ihan 200 ficcini, vaikka sinnekään ei ole kauhea matka (tai sit se menee jo ohi, jos kaikki raapaleet laskee erikseen, uskoisin)
Anarkistinen teehetki
Richard hyräili tyytyväisenä ja lapioi uudelle ruusupensaalle sopivaa kuoppaa. Puutarhassa työskentely keskellä auringonpaistetta, Hyacinthin vaatimuksesta ylipukeutuneena oli rankkaa. Toisaalta se antoi hänelle hetken vapaudessa, ilman vaimonsa toinen toistaan omituisempia vaatimuksia. Oven avaus hänen selän takanaan rikkoi rauhan.
”Richard! Onko sinun pakko huohottaa noin raskaasti?” Richard kuuli vaimonsa äänen oviaukosta. Hän pakotti kasvonsa peruslukemille, ennen kuin kääntyi.
”Kuinka?” Richard sanoi ja kääntyi.
”Sinun pitäisi hengittää sisääsi luonnon raittiutta, ei pilata sitä vulgaareilla ääntelyilläsi, kultaseni”, Hyacinth sanoi ja vilkuili naapuriin. Hän mitä ilmeisimmin toivoi näkevänsä naapurinsa Elizabethin veljen, Emmettin.
”Mutta Hyacinth, minulla on kuuma!”
”Richard, oletko sinä huonolla tuulella? Sinä tiedät kuinka tarkka olen rahvaanomaiselta näyttämisen kanssa.”
”Tiedän. Liian.”
”Mitä sanoit, kulta?”
”En mitään, Hyacinth, en mitään.”
”Hyvä. Lopeta tuo hengitys. Ja lopeta kailottaminen, se on niin alaluokkaista”, Hyacinth huusi ja asteli takaisin sisään.
”Sinä se tässä kailotat”, Richard mutisija huokasi vilkaistuaan ensin, että hänen vaimonsa oli varmasti kuulomatkan ulkopuolella.
Puutarhakaan ei tuntunut niin piristävältä Hyacithin pyörähtäessä siellä kuin mikäkin hurrikaani. Richard kuuli oven avauksen ja oli jo henkisesti valmis kohtaamaa vaimonsa uudelleen, kun tajusi äänen tulevan eri suunnalta. Oven avaus oli sitä paitsi liian varovainen ollakseen Hyacinthin ohjesääntöjen mukainen. Vaikka mistä sitä hänestä tiesi.
Richard käänsi päänsä ja näki Elizabethin astuneen varovasti ulkoilmaan.
”Reitti selvä, hän on sisätiloissa”, Richard sanoi. Elizabethin ilme kirkastui.
”Sehän on mukavaa”, hän sanoi. ”Anteeksi, tuo oli vähän epäkohteliasta vaimoasi kohtaan.”
”Ei se mitään, ajattelisin aivan samaa jos asuisin naapurissa”, Richard sanoi ja asteli heidät erottavan matalan aidan luo.
”En ymmärrä miten sinä jaksat”, Elizabeth sanoi ja hymyili hiukan hämmentyneellä tapaansa. ”Olen kyllä kysynyt sitä aiemminkin.”
”Toisinaan tuntuu etten minäkään ymmärrä. Se on vain tottumista.”
”Sinä jaksat aina olemaan niin positiivinen Richard”, Elizabeth sanoi hymyillen ja samassa se eräs lause putkahti Richardin päähän. Hän sanoi sen erityisemmin miettimättä:
”En aina. Lähinnä kun sinä olet lähellä.”
Elizabeth avasi suunsa kuin sanoakseen jotain, mutta sulki sen ja hymyili. Tämän pienen ajatuskatkon jälkeen hän sanoi: ”minä olen miettinyt jo tässä jonkin aikaa…”
”Mitä?” Richard sanoi malttamattomana. Hänen sydämensä hakkasi.
Elizabeth nosti hiukan alas painuneen katseensa ja katsoi Richardia syvemmälle silmiin kuin kukaan oli koskaan katsonut.
”Haluaisitko tulla teelle luokseni?”
Richard hymyili ja sanoi: ”mielelläni.”
Hän tarkasteli heidän välissään olevaa aitaa, jota hänen vaimonsa ei ylittäisi vaikka lauma villitiikereitä olisi hänen kannoillaan. Tosin tiikerit taitaisivat jäädä kakkoseksi hänen vaimolleen.
”Hyacinth tulee valittamaan tästä.”
”Mistä hän ei valittaisi?” Elizabeth vastasi ja ojensi varovasti toista kättään. Richard tarttui siihen, nosti jalkansa anarkistisen korkealle ja ylitti aidan.
He katsoivat hetken toisiaan, alkoivat nauraa ja katosivat sitten Elizabethin taloon hermostuneen hihityksen saattelemina.
-
Enpä ole ennen lukenut yhtään Pokka pitää -fikkiä, mutta hihittelin jo otsikolle. :) Richard ja Elizabeth, anarkistit Hyacinthin diktatuurissa!
Sarjaa olen katsonut viimeksi varmaan viisi vuotta sitten, mutta ai että kun tämä kyllä tavoitti Hyacinthin kantavan äänen ja Richardin jupinat ja silmienpyöritykset. :D Tykkäsin keskustelusta muutenkin, ja Elizabethkin oli kovin oma itsensä, lipsahtaa sellainenkin epäkohteliaisuus kuin Sehän on mukavaa, hihi.
Tää oli kyllä söpö ja sympaattinen, hirmuvallan alla eläville suo mielellään tällaisenkin hetken. Jaa-a, pysyiköhän teekupit käsissä paremmin kuin Hyachinthin kanssa vai hermostuttiko muista syistä? :)
-
nosti jalkansa anarkistisen korkealle
Loistavaa! Mahtavaa! Upeaa! ;D ;D ;D
Tää oli tosi hauska :D Tai siis hahmot IC, check. Tilanne tuttu, check. Yllättävä käänne (jonka tosin paritus alkutiedoissa paljasti :P), check. Huumoria, check. Jne jne. Plus mä en tiennyt, että Elizabeth ja Emmett on sisaruksia, luulin aviopariksi O.O Oon vissiin kattonut liian harvoja jaksoja :D
Lollero tolle sun tyylilajille x) Mutta joo, toivottavasti noi kaksi saa toisensa, olis aika ihanaa <3 Ehkä voisit kirjoittaa jatkon, jossa ne myrkyttää rouva Ämpärin ja hautaa sen kukkapenkin alle? :P
Kiitos muru <3
-
Mitäköhän tästä pitäisi sanoa? Kai sen ainakin että tää oli tosi hauska ja hyväntuulinen. Piristi siis päivää, kiitos! En oikeen osaa sanoa ovatko hahmot kuinka IC, kun on pitkä aika siitä, että olisin tätä sarjaa katsellut. Ainakin Hyacithin ääni oli aivan kohdallaan ja kyllä Richardkin vaikutti omalta kärsivältä itseltään. Jotenkin olisin halunnut nähdä Elizabethin ja Richardin suhteesta enemmänkin kuin pienen tilannetuokion, mutta oikeastaan tämä tällaisenaan voisi sujahtaa itse sarjaankin sopivasti. Richard ei uskaltaisi oikeastikaan ottaa kauheita irtiottoja Hyacithista joten teehetki on jotenkin ihana kapina ele Elizabethin kanssa. :D
-
Ficcisi on yhtä hyväntuulinen kuin tv-sarjakin :)
-
Kiitän kaikkia kullanmuruja kommenteista :)
-
Pelkäsin aluksi, että tää on jotain okein fluffyhöttöistä jonka takia oksentaisin sateenkaaria, mutta tämähän oli juuri ihana!
Richard on Pokka Pitää -hahmoista ehdottomasti paras, ja Elizabethin tärinä vastaa omaani normaalissa ruokapöydässä. Sympatiat molemmille. :'D En tiedä oonko kahtonut kyseistä sarjaa vähän liikaa, kun melkein jo kuulin korvissani Hyacinthin huutavan "Richard!". Tämähän oli mainio, aivan hykertelen tyytyväisyydestä! Tykkäilin ihan mielettömästi, ja voisipa olla mukavaakin lukea lisää tästä fandomista.
Muuten, oliko tässä kohtaa kirjoitusvirhe? Kun se vaikutti sellaiselta:
”Richard! Et voi onko sinun pakko huohottaa noin raskaasti?”
-
Muuten, oliko tässä kohtaa kirjoitusvirhe? Kun se vaikutti sellaiselta:
”Richard! Et voi onko sinun pakko huohottaa noin raskaasti?”
Siihen on jäänyt jotenkin pala aiempaa pätkäää :D "Etkö voisi huohottaa hiljempaa" ja "onko sinun pakko huohottaa noin raskaasti" yhdistyneet vahingossa.
-
Tämä on ensimmäinen Pokka pitää fandomin ficci, johon olen törmännyt. Täytyihän tämä lukea, sillä sarja on yksi suosikkisarjoistani.
Kirjoittamasi teksti oli oikein mukava ja päivää piristävä ficci. Richard, Elizabeth ja Hyacinth olivat kaikki onnistuneita hahmoja, juuri sellaisia kuin he sarjassa olisivat. Lukiessa melkein kuulin Hyacinthin tietyn äänensävyn, jolla hän miestään komentaa ja jakelee loputtomia ohjeita. Elizabethia kohtaan tunnen syvää sympatiaa siitä hyvästä, että ressukka joutuu omasta kodistaan poistuessaan olemaan varovainen, ettei törmäisi naapuriinsa. Richard-parka joutuu kestämään hirmuvaltaa kotonaan, mutta kestää kaiken ihailtavan hyvin. Richard ja Elizabeth ansaitsevat välillä rauhallisen teehetken, jolloin kupitkin ehkä pysyvät kädessä, eivätkä putoa kalliille matolle. : )
”Sinun pitäisi hengittää sisääsi luonnon raittiutta, ei pilata sitä irstailla ääntelyilläsi, kultaseni”, Hyacinth sanoi ja vilkuili naapuriin.
Tämä kohta osui silmiini. Käyttäisikö Hyacinth sanaa irstas? Ehkä enemmänkin vulgaareilla ääntelyilläsi?
-
Kiitän! Loistava parannsehdotus tämä kohta:
”Sinun pitäisi hengittää sisääsi luonnon raittiutta, ei pilata sitä irstailla ääntelyilläsi, kultaseni”, Hyacinth sanoi ja vilkuili naapuriin.
Tämä kohta osui silmiini. Käyttäisikö Hyacinth sanaa irstas? Ehkä enemmänkin vulgaareilla ääntelyilläsi?
-
Tää on jo jonkin aikaa levännyt mun lukulistalla, ja nyt sit viimein tuli tää ihan luettuakin :D Pokka pitää on ollut mulle jo ala-asteikäisestä asti tärkeä sarja, ja hyvinhän tämä vääntyy ficimuotoonkin. Oot tavoittanut hahmot ja heidän äänensä mainiosti, niinkin hyvin että mä kuulin kaikki vuorosanat just niillä äänillä. Hyacinth kiekumassa juttujaan suomeks oli kyllä aika mielenkiintoinen kokemus ;D
Richard on kyllä aika reppana ja hän kerää sympatiat osakseen oikeastaan joka jaksossa. Tässäkin kävi häntä sääliksi, kun joutuu taipumaan Hyacinthin määräysvallan alla. Mutta onneksi on hänelläkin kapinamahdollisuutensa :D Elizabethkin varmasti tykkää teehetkestä, jonka aikana ei tarvitse pelätä viskovansa posliinikuppeja lattialle. Ja tekee pieni hengähdyshetki Richardillekin hyvää.
Arvostan sitä, että paritusaspekti Richardin ja Elizabethin välillä on pieni ja hento, koska eipä paljoo roisimpi näille hahmoille sopiskaan 😅 Tarpeeksi anarkiaa jo siinäkin, että nostellaan jalkoja aidan yli :D
Oli kyllä viihdyttävä pieni lukukokemus! Kiitän~
-
Kiitos kovin! Mukavaa että viihdyit tämän parissa!
-
Ei pitänyt mun pokka ;D Mainio teksti, hihii...
-
Tämä on kyllä legendaarinen ohjelma, jota joskus aikoinaan tuli katsottua aina silloin tällöin, kun äiti seurasi tätä innoissaan.
Jo pelkkä ficin nimi on ihanan brittiläinen. Tässä oli kyllä hyvin sitä samaa fiilistä kuin sarjassakin. Richard-parka, millaista elämää hän joutuukaan viettämään puolisonsa takia. Ja siis mitä enemmän tuota niiden suhdetta jää miettimään, niin onhan se oikeasti aika kamala ja haluisin vaan pelastaa Richardin moiselta. Mutta samalla toki kovin viihdyttävä. Miua huvitti jo heti alkuun tuo, että sisällekö asti Hyacinth kuulee miehensä hengityksen XD Ehkä hän voisi hieman antaa toiselle tilaa ja vaikka öö antaa toisen hengittää. Tuo kohtaus antaa kyllä hyvän kuvan siitä, millainen meininki näiden huushollissa oikein on. Ja siksi olikin ihanaa, että Elizabeth tuli pelastamaan Richardin! Ihana pieni anarkistinen teko tosiaan, kiivetä nyt aidan yli naapurin puolelle. :D Toivottavasti heillä oli oikein mukava teehetki <3