Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Renana - 19.03.2013 17:45:52
-
Kirjoittaja: Renana, ohoi!
Ikäraja: S
Genret: söpsöttelyä
Fandom: Doctor Who
Hahmot: 11. Doctor, Amy ja sitruunaperhonen
Vastuuvapaus: Tohtori, Amy, Rory, TARDIS tai mikään muukaan minkä tunnistatte sarjaan kuuluvaksi, ei ole minun, enkä saa kirjoittelustani rahaa. Ihanat hahmot kuuluvat luojilleen ja BBC: lle.
Tiivistelmä: Tohtori on hukannut jotain elintärkeää. Ei ihan kirjaimellisesti, mutta melkein.
A/N: Ihka eka Doctor Who-ficcini, älkää kiltit syökö mua! Ideahan lähti Vuodenaika-haasteesta ja eräältä ystävältäni saamasta sanalistasta (löytyy ficin jälkeen), ja no... hauskaa tätä oli kirjoittaa. Kommentteja rakastan ja ficcihän menee Vuodenaika-haasteen kesä-osuuteen.
Aavikkoetsintää
Arizonan kesä on kuin Marsissa missä tahansa tulevaisuudessa. Hikipisaroiden vihaama, pölyinen ja karu. Kaksisydämisen miehen mielestä kaunis. Mutta oman mielipiteensä takia hän on nyt galaktisen hälyttävässä pulassa.
Tohtori tietää niskansa olevan ravunpunainen. Mutta jatkaa pitää. Palovammoja voi hoitaa vaikka Mariaanien haudassa. Toimii
paremmin kuin pakastehernepussi, viimeinen aikavaltias ajattelee ärtyneesti. (Pakasteherneallergia seikkailualtistaa turhankin paljon ollakseen tylsä sairaus.)
Pian Tohtorin kädet pursuavat samettihiuspantoja, rikkinäisiä laskimia, intiaanien hampaita ja muuta tuikitarpeellista aikamatkailijalle. Otsalle ilmestyy kolmas huoliryppy. Hän etsii tärkeämpää kuin tuikitarpeellista.
Rannekellon vääntynyt viisari osoittaa suurinpiirtein puoltapäivää ja hellepitoinen ilma kirvelee keuhkoissa. Tohtori juo neljännen keinotekoisen mansikan makuisen pillimehun, ja taittelee pahvitetran housujen taskuun. Onnekseen hän löysi erään punaisen kallion kyljestä jättiläisen haukkaaman aukon (hänen lapsena hankkimansa satumieli ei ole kuollut tuhansissa vuosissa) ja onnekseen varjon toinen asukas, sitruunaperhonen, piti ällömakeasta mansikkamehusta myös. Hyväntahtoinen lahjonta ei ole haitallista, mutisee ikuinen matkalainen mielessään ja päiväuni muuttuu houkettelevasta toteutuvaksi.
Tohtori havahtuu avaruusvalaita kuhisevista unistaan, kun kesäpäivä on kääntymässä kesäiltaan. Aavikkoa valtaa neliömetri neliömetriltä viileys, joka kankeuttaa kädet, jalat ja siivet. Ajan herra nappaa varovasti kohmeessa olevan sitruunaperhosen kämmeniensä suojaan ja ryömii puolikyyryssä ulos. Soraa värjää Roryn keittämän marjapuuron värinen vaaleanpunainen. Aurinko on laskemassa ja hänen on pidettävä kiirettä.
Perhonen kurittomien hiussuortuvien seassa ja taskut täynnä roskia ja aarteita Tohtori jatkaa venähtänyttä etsintäänsä. TARDIS on jo varmasti huolissaan omasta varkaastaan, puhumattakaan Amysta, aikavaltias miettii ja käy pikaisen keskustelun kuvitteellisen enkelin ja pirun kanssa. Hän ei ole oikein varma kumpi voitti (ihmisten keksinnöt ovat joskus kovin hankalia ymmärtää), mutta kääntyy epävarmasta tuloksesta huolimatta takaisinpäin.
Ja kompastuu mustekynään. Tai no, oikeastaan äänimeisseliin, mutta toimii myös mustekynänä viimeisimmän päivityksen myötä.
”Äänimeisselini!” Tohtori huudahtaa ja hymyilee leveästi, niin että huuto ja hymy sekoittuvat keskenään kuin purukumien maut. Iloinen ajan herra laittaa kaivatun esineen jakkunsa sisätaskuun keikkumaan hypähtelyjen tahdissa, ja suuntaa kohti omaa sinistä poliisikoppiaan, jonka avoinna olevasta ovesta häntä katsoo punaiset hiukset ja itsepäisen luonteen omaava pää. (Älkää huolehtiko, muutkin osat Amysta ovat tallessa mutta Tohtorin silmiltä vain näkymättömissä.)
”Löysitkö äänimeisselisi?”
”Paljon muutakin”, Tohtori vastaa ja ojentaa kulmiaan rypistelevälle Amylle punasamettisen hiuspannan ja sekamelskan värisen esiliinan (Rory saisi vastekin tehdä marjapuuroa). Sitruunaperhosen hän laskee varovasti ohjauspaneelille ja vetää vivusta niin että TARDIS heilahtaa. ”Olet pian ensimmäinen sitruunaperhonen Nollakohdassa”, kaksisydäminen mies kuiskaa ääneen ja iskee silmää hämmentyneelle perhoselle.
A/N: Sanat: tulevaisuus, Mariaanien hauta, hiuspanta, laskin, hampaat, sitruunaperhonen, mustekynä, nollakohta, kumi (pientä sääntöjenkiertoa, mutta eihän se ole vaarallista, kai?)
-
Löysin tarinan googlesta hakusanalla "Aikavaltias" :D täytyi rekisteröityä foorumeille ihan vain sanoakseni että oli kiva lukea, lukisin mielelläni tarinan kaltaista "kevyttä" Doctor Who:ta lisää! Kirjoitustyylisi on vallan kiva :)
-
Oh. (pistin muuten vitoskauden soundtrackin soimaan tähän taustalle ja itken feelsejäni vähintään kolmesti, joten älä ihmettele kommentin sekavuutta :-))
Tykkäsin tästä tekstistä ihan tosi tosi paljon! Doctor (forgive me, en oo koskaan oppinu käyttämään suomenkielisiä nimityksiä!) oli ihana lapsenomainen itsensä, juuri sellainen kuin Eleven pohjimmiltaan onkin. Pienet yksityiskohdat tekstin joukossa tekivät lukemisesta yllätyksellistä, sillä ainakaan mulle ei ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen se, että Doctor tykkäisi mansikkapillimehusta?! Mutta söpö pikkujuttu se oli siellä tekstin joukossa ja syvensi hahmoa aika paljon näinkin lyhyen tekstin aikana.
Yks asia josta en niin kamalasti tykännyt oli se, että Doctoriin viitattiin usein kiertoilmauksilla, kuten aikavaltias ja kaksisydäminen mies. Sellaisia kohtia oli mun mielestä ehkä jopa turhan liikaa, mutta sehän menee aika lailla mielipideasian piikkiin. Toisaalta kuitenkin tykkäsin siitä, kun Doctorista puhuttiin TARDISin omana varkaana, koska The Doctor's Wife on yks mun lempijaksoista koskaan. puhumattakaan siitä että Amy olis ollu huolissaan Doctorista koska minussa elää Amy/11-shipperi
(Pakasteherneallergia seikkailualtistaa turhankin paljon ollakseen tylsä sairaus.)
En ihan tajunnut tätä lausetta. Siis onko Doctor allerginen pakasteherneille ja mitä siitä allergiasta seuraa??? Altistaako se seikkailuille vai mitä häh. Mina ei ummartaa. ):
Tai no, oikeastaan äänimeisseliin, mutta toimii myös mustekynänä viimeisimmän päivityksen myötä.
Tosi suloinen kohta! <3
Kaiken kaikkiaan tää oli tosi ihana ja yksityiskohtainen teksti, josta tykkäsin erittäin paljon. Varsinkin Rory keittämässä marjapuuroa oli ihastuttava mielikuva. Kiitos kovasti tästä tekstistä, ja jatka kernaasti DW-ficcien parissa! :-*
-
DrWho, kiitos paljon!
Kristen, (joo ei mikään sekavuus haittaa ollenkaan!)
Ihanaaa, että tästä tykätään! Tää voi olla joidenkin mieleen liiankin höpsöttelevä (mut DW on itessäänkin aika höpsöttelevä) Ja jee, sain tosiaan Elevenin omaksi itsekseen.
Niin, no se. Musta vaan on hirveen tyhmää toistaa koko ajan joko Tohtori tai hän, mut se tosiaan on mielipideasia! Ja The Doctor's Wife <3333.
(Pakasteherneallergia seikkailualtistaa turhankin paljon ollakseen tylsä sairaus.)
En ihan tajunnut tätä lausetta. Siis onko Doctor allerginen pakasteherneille ja mitä siitä allergiasta seuraa??? Altistaako se seikkailuille vai mitä häh. Mina ei ummartaa. ):
Uh, no siis. Lause viittaa siihen, että Tohtorilla on pakasteherneallergia ja se pakasteherneallergia on joskus ollut syynä jollekin sen seikkailulle.
Kiitos tosi paljon kommasta, tälläisiä söpsötteleviä DW -ficcejä tulee vielä!
-
Tykkäsin tästä paljon :). Tohtori oli ihanan IC. Ihanan ficin olet tehnyt hauskoine yksityiskohtineen.
(Pakasteherneallergia seikkailualtistaa turhankin paljon ollakseen tylsä sairaus.)
Tykkäsin tästä kohdasta ja mansikkapillimehusta ;D
Toivottavasti jatkat näiden DW-ficcien parissa, sillä kirjoitustyylisi on ihana :-*
Kiittäen, roxy