Author: Sole
Fandom: Varjojen kaupungit
Genre: Drama, Angst, Romance, H/C
Rating: K-11
Pairing: Maryse/Imogen, Maryse/Robert
Disclaimer: Varjojen kaupungit kuuluu Cassie Clarelle
Summary: Mitään muuta herrasmiesmäistä Robertissa ei ole kuin sateenvarjo.
Osallistuu Saaga-haasteeseen ja Femmekymppiin.
Drialle.
Morsian (ja hänen morsiamensa)
1. Kihlat
Marysella on yllään kirkkaanpunainen mekko, joka myötäilee hänen vartaloaan, ja tuntuu vain hiukan liian tiukalta vyötärön kohdalta. Hän laskee kätensä vatsalleen ja hymyilee vieraille. Hän tietää näyttävänsä kauniilta siitäkin huolimatta, että mekko ei tunnu enää aivan yhtä sopivalta kuin hänen sovitettuaan sitä ompelijalla vain kaksi viikkoa aikaisemmin. Silloin mekko on istunut hänelle täydellisesti. Hän on näyttänyt siinä kauniimmalta kuin koskaan, ja Imogen on sanonut Robertin olevan maailman onnellisin mies saadessaan hänet omakseen. Sitten Imogen on suudellut häntä poskelle, ja hän on kääntänyt päätään niin, että tämän huulet ovat koskettaneet hänen suutaan.
Maryse painaa sormenpäänsä vatsalleen. Hän pitää hymyn kasvoillaan ajatellessaan Imogenin käsiä, jotka ovat kiertyneet hänen vyötärölleen ja vetäneet häntä lähemmäs. Se värähtää vasta hänen ajattellessaan sitä, kuinka erilaiselta hänen vyötärönsä on silloin tuntunut. Kuinka paljon kapeammalta.
Marysen hymy muuttuu irvistykseksi ja sitten takaisin hymyksi. Hänen kauniit kasvonsa ja punaiset, hymyilevät huulensa vievät huomion pois hänen käsistään, jotka painavat hänen vatsaansa niin rajusti, että hänestä tuntuu vaikealta hengittää. Hänen pitkät mustat kiharansa peittävät hänen jännittyneet olkapäänsä ja ryöppyävät pitkin hänen selkäänsä piilottaen näkyvistä törröttävät lapaluut. Muutama kihara valahtaa sisään mekon kaula-aukosta, ja Imogen, joka seisoo hänen vieressään hymyttömänä työntää ne hänen korviensa taakse ja hipaisee hellästi hänen paljasta ihoaan puoliympyrän muotoisen kaula-aukon yläpuolella.
Maryse värähtää, ja Imogen hymyilee hänelle surumielisesti. Imogen sysää painavat kiharat hänen olkapäiltään niin, että ne jäävät paljaiksi, ja hän tuntee hiusten painon selkäänsä vasten. Imogenin sormet koskettavat hänen olkapäitään, ja tämä liu'uttaa ne hänen käsivarsiaan pitkin alemmas ja kietoo ne hänen ranteidensa ympärille. Imogen ottaa hänen kätensä käsiinsä ja laskee ne vasten hänen kylkiään. Hän kohottaa kasvojaan ja yrittää tavoittaa Imogenin katseen, mutta tämä katsoo sisään hänen mekkonsa kaula-aukosta, eikä hymyile enää. Imogenin suu on surullinen, ja Maryse tahtoisi sen suutelevat hänen suulleen surullisia suudelmia.
Tahtoisi melkein enemmän kuin tahtoo Robertin.
Silti se on lopulta Robert, joka suutelee häntä nopeasti vieraiden hurratessa.
Myöhemmin, kun Robert on juonut liikaa ja riisunut puvuntakkinsa, Maryse näkee tämän parvekkeella suutelemassa naista, jolla on pitkät, tämän poskille kalterimaiset varjot heittävät ripset. Robert liikuttaa suutaan naisen huulilla kuin olisi juuri mennyt kihloihin tämän kanssa, ja sormus Marysen nimettömässä puristaa tiukemmin kuin punainen mekko puristaa hänen vyörätöään. Robert työntää naista vasten parvekkeen kaidetta, ja tämä kietoo käsivartensa Robertin kaulaan. Robert naurahtaa humalaisesti ja nainen kikattaa Robertin laskiessa kätensä tämän vatsalle.
Maryse lähtee parvekkeelta ja pidättelee kuumia kyyneliä. Hän kohtaa Imogenin katseen portaissa, mutta antaa askeltensa muuttua juoksuksi ja pakenee juhlavierailta hänen ja Robertin makuuhuoneeseen.
Makuuhuoneessa hän heittäytyy sängylle ja riisuu mekon kiemurrellen yltään. Hän nykii sen päänsä yli ja heittää mytyksi lattialle. Hän makaa sängyllä pelkissä alusvaatteissa samanlaisena myttynä kuin mekko lattialla, ja itkee lohduttomasti. Kyynelet kirvelevät hänen silmissään ja poskillaan, ja imeytyvät niihin typeriin, silkkisiin lakanoihin, jotka Robert on ostanut hänelle kosittuaan häntä. Ne tuntuvat liukkailta hänen kuljettaessaan sormiaan pitkin niiden pintaa. Aivan yhtä liukkailta kuin Robert on tuntunut hänen sylissään heidän tehtyään sen ensimmäisen kerran. Toisella kerralla Robert on tuntunut vielä silkkilakanoitakin liukkaammalta. Robertin hikinen iho ja tämän matala ääni hänen korvassaan kuiskaamassa tämän rakastavan häntä.
Se siitä rakastamisesta.
Maryse nousee istumaan sängyllä ja yrittää saada kihlasormuksen irti sormestaan. Se ei kuitenkaan irtoa, vaan pysyy hänen nimettömässään kuin ei aikoisi lähteä koskaan irti.
Maryse laskee kätensä sormukselta pyöristyneelle vatsalleen ja korjaa ajatuksiaan: se ei lähtisi koskaan irti.