Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Vlad - 02.10.2012 12:01:04
-
Title: Uskallatko?
Kirjoittaja: Vlad
Genre: Romanceslash
Ikäraja: K11
Paritus: Sirius/Remus, mainintana Peter/OFC
A/N: Tämä tosiaan osallistuu OTP10-haasteeseen parituksella Sirius/Remus. Tämä syntyi illalla, kun teki mieli kirjoittaa Kelmejä. Tekstin laadusta en ole ihan niin varma, mutta tätä oli kiva kirjoittaa ja toivon, että tätä olisi myös kiva lukea. Ehkä vähän ei-niin-tyypillinen Kelmificci mulle, mutta mukavaa tän parissa oli. Jotenkin tuntuu, että ylikäytin enteriä, mutta olkoon. :D
Syystuuli paiskoi ulkona lehtiä ympäriinsä, mutta sisällä Rohkelikkotornissa oli lämmintä ja kotoisaa. Takkatuli rätisi oleskeluhuoneessa ja nojatuoleissa istui satunnaisissa rykelmissä oppilaita läksyjä tehden tai iloisesti nauraen. Kaikkein iloisin ja nauravaisin porukka kuitenkin koostui neljästä nuoresta rohkelikosta, jotka nauroivat takkatulen ääressä.
"Ja sitten minä kiepautin sauvaani ja Ruikuli kaatui omaan noidankattilaansa", James lopetti kertomuksensa dramaattisesti taikasauvaansa heilauttaen.
Sirius oli kuolla nauruun. Pojan mustat hiukset valuivat kasvoille ja hän piteli vatsaansa. Peter hihitti hyväksyvästi Jamesin kertomukselle, mutta vilkuili vaivihkaa muotokuva-aukon suuntaan, missä kaksi tyttöä kikatti kovaan ääneen. Toinen heistä oli Mary, sievä vitosluokkalainen, johon Peter oli salaa hiukan ihastunut. Remus taas ei osallistunut muiden ilonpitoon, hänestä Kalkaroksen kiusaaminen oli alkanut muuttua naurettavaksi.
Ruskeatukka laittoi pisteen muodonmuutosten läksytutkielman loppuun ja työnsi kirjat huokaisten laukkuunsa. Sirius siirtyi istumaan hänen syliinsä ja juoksutti sormiaan Remuksen ruskeiden hiusten läpi. Remus huokaisi taas ja kietoi kätensä Siriuksen ympärille ja nojasi päällään tämän selkään.
"Tiedättekö totuus vai tehtävä -pelin?" James kysyi.
"Senkö, jossa kysytään häröjä asioita ja on pakko puhua totta? Joo!"
Remus hymyili. Sirius rakasti kaksimielisiä pelejä. Siriuksesta oli ihanaa päästä utelemaan Kelmien seksisuhteista ja rakkauselämästä. Remus oli varma, että Sirius olisi taas innoissaan esittelemässä kysymyksiä muiden yhden yön suhteista, eikä ruskeatukka halunnut kertoa totuutta. Hänelle naurettaisiin.
James laski taikasauvansa pöydälle ja pyöräytti. Hivenen ilmassa leijuvan sauvan kärki osoitti Siriusta. Peter ulvoi naurusta ja James hymyili ovelasti. Remus ei voinut olla virnistämättä. James oli tunnettu siitä, että esitti pahoja kysymyksiä. Sirius olisi pulassa.
"Sirius, kuinka monen kanssa olet ollut sängyssä?"
"Höh, ei tuo edes ole paha! Hmm, Marian, Lisa, Daisy... En muista." Siriuksen kasvot olivat tyynet, mutta Remus oli näkevinään aavistuksen punaista toisen poskilla.
"Ei riitä! Kerro tarkemmin!" James yllytti.
"Yli kymmenen."
Sirius kumartui pyöräyttämään sauvaa. Remuksen kurkkua kuristi. Kunpa ei olisi hänen vuoronsa. Sauvan kärki pysähtyi ruskeatukan kohdalle. Remus tukahdutti voihkaisun. Sirius ei meinannut kyetä hillitsemään nauruaan ja James ulvoi ihan avoimesti naurusta.
"No niin herra Lupin, kenestä pidät? Ei ystävänä, vaan rakkaussuhde."
Remus nielaisi. Hän ei halunnut vastata, mutta tehtävä voisi olla pahempi. Kumpi olisi pienempi paha?
"En halua vastata. Tehtävä."
"Sitten saat... Hmm, Sarvihaara auta, mikä olisi hyvä tehtävä Kuutamolle?"
"Miten olisi: Valitse kuumin kundi ja suutele tätä intohimoisesti. Näin aluksi."
Voi helvetti.
Remus katseli oleskeluhuoneessa olevia ihmisiä. Jokainen oli jollain tapaa vastenmielinen, paitsi yksi. Remus punastui jo pelkästä ajatuksesta. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja yritti olla ajattelematta, kuinka James tulisi ulvomaan naurusta. Kuitenkin jo ajatus ainoan oikeasti kuuman kundin suutelemisesta sai suden ravaamaan levotonta ympyrää ruskeatukan sisällä.
Voi helvetti.
Remus painoi huulensa sylissään istuvan Siriuksen huulille. Susi hänen sisällään ulvoi riemusta ja ennen kuin Remus ehti estää itseään, hän näykkäisi Siriuksen alahuulta, mikä sai mustatukan murahtamaan. Suudelmaan vastattiin pienen hämmentyneen tuokion jälkeen sellaisella innolla, että se oli viedä Remukselta jalat alta, vaikka hän istuikin tukevasti upottavassa, punaisessa nojatuolissa.
Suudelman loputtua Remus kumartui pyöräyttämään taikasauvaa ja yritti salata hengästyksensä. Sauva pysähtyi Siriuksen kohdalle.
"En ole ikinä tiennytkään, että olen näin kuuma, vaikka tiedänkin että minulla on varsin hyvät lihakset", Sirius nauroi.
Remus loi hehkuvien silmiensä katseen Siriukseen. Susi oli harvinaisen pinnassa, vaikka hän yritti tavallisesti kaikin keinoin pitää inhoamansa puolen itsestään kurissa.
"Sirius, mikä on sinun suurin pelkosi rakkausrintamalla?" Remus oli varma, ettei Sirius haluaisi vastata.
"Tehtävä."
Remus olisi voinut melkeinpä kehrätä onnesta.
"Mene rakastamasi ihmisen kanssa sänkyyn. Tiedät kyllä, mitä sitten pitää tehdä."
Sirius nousi ja kumarsi Remukselle ja kiskoi tämän makuusaleihin. James pyöritteli silmiään, mutta susi Remuksen sisällä lauloi Hallelujaa.
-
Aww. Ihanaihanaihana. Oon lukenut tän niin monta kertaa, että oli pakko tulla kommailemaan. Mutta awws!!
Minä ja mun hyvät kommentit..
-
Iltaa kommenttikampanjasta :D Ihan alkuun voisin vaikka todeta, että pidin ficcisi tunnelmasta :) Se oli mukavan lämmin, ja kesti alusta loppuun saakka. Takkatulen lämpö ikäänkuin hehkui sormenpäihin asti ruudun läpi, ja koko tilanteeseen pääsi muutenkin helposti sisälle. Olihan se ehkä aika moneen kertaan jo ennenkin kerrottu tilanne, mutta varsinkaan näin suositun parituksen kohdalla kliseetöntä tekstiä on suurinpiirtein mahdoton tuottaa, joten ei puhuta siitä sen enempää. Varsinkin kun toteutit ficin ihan mukavasti muutenkin.
Parin ensimmäisen kappaleen ajattelin että onpas ficissi mukavan sellainen... viaton, tyytyväinen, mutta tietenkin myös omalla tavallaan kelmimäinen tunnelma. Ja sitten Sirius yhtäkkiä kaivautuukin Remuksen syliin, huh. En väitä, ettenkö olisi hieman yllättynyt tästä. Yleensähän (tai ainakin niissä S/R ficeissä joita itse olen lukenut), pari ei ole näin avoimesti yhdessä. Kai? Se tavallaan toi tiettyä vaihtelevuutta erityisesti Remuksen hahmoon, joka ei ollut ihan niin kiltti ja tunnollinen hahmo kuin mitä yleensä. Ehkä jotenkin vapaampi, villimpi? Mutta ei ainakaan niin ujo kuin yleensä ficeissä kuvataan. Mainittiinhan tuolla tosiaan useaan kertaan myös tuo susimaisuus. No, ehkä se johtui Siriuksen lamauttavasta vaikutuksesta ;D Oli miten oli, tällainen Remus ei ollut ollenkaan huono, ei siis missään nimessä. Peter oli jotenkin ihastuttava pienessä ihastumisenpoikasessaan, mukavaa, ettei hän jäänyt ihan tarinan ulkopuolelle. James on helppo kuvitella tuollaisena yllyttäjänä ja vierestä räkättäjänä, kiva muuten että sekä Peter ja James ottivat ystäviensä seurustelun noin hyvin vastaan. Hmm, ehkä en heti uskoisi varsinkaan Remusta suutelemaan Siriusta keskelle oleskeluhuonetta, mutta jokaisella on tietenkin omanlaiset visionsa ficcinsä suhteen, joten ei siitä sen enempää :)
Parista jutusta haluaisin ficissäsi kuitenkin huomauttaa, kun kerrankin huomasin jostain ficistä jotain moitittavaa, eh :D
Sitten saat... Hmm, Sarvihaara auta, mikä olisi hyvä tehtävä Kuutamolle?"
Tuosta alusta oletettavasti puuttuu yksi lainausmerkki.
Remus painoi huulensa sylissään istuvan Siriuksen hulille.
Yksi u-kirjain on saattanut hukkua jonnekin tuosta viimeisestä sanasta.
Muita kirjoitusvirheitä en ainakaan muistaakseni löytänyt. Ficissä oli kuitenkin ehkä hieman liikaa toistoa tiettyjen sanojen kohdalla. Esimerkiksi Remuksen kuvailussa käytetty "ruskeatukka" mainittiin tekstissä ainakin neljä kertaa. Ei siinä mitään, mukava adjektiivihan tuo oli, mutta tällaisessa lyhyessä tekstissä sen toisto pisti vähän silmään. Toinen oli tuo "ulvoa" naurusta tjs, joka esiintyi ficissä aika monta kertaa. Mitään muuta nipotettavaa en sitten ficistä keksikään. Kokonaisuudessaan tämä oli oikein kiva, lämpöinen kelmipätkä, joka sai kyllä hymyilemään entistä leveämmin. Kiitos! :)
-
molli, kiitos. Kommenttisi sai leveän hymyn huulilleni.
Kuurankukka, hihi... Mun päässäni Remus on sellanen vähän erilainen kun ehkä yleisesti ajatellaan. Ja todellakin osoittaa tunteensa Siriukseen julkisesti (kaikissa mun ficeissä). Remus ei todellakaan ole mun fanonissa mitenkään erityisen kiltti tai tunnollinen, toki sellanenkin, mutta myös villi. En mäkään kyllä ihan heti näkisi Remusta suutelemassa oleskeluhuoneessa (koska ehkä vähän ujo), mutta mitäpä sitä tekis, kun saa sellasen tehtävän.
Kiitos virheiden bustaamisesta, nappasinkin ne heti pois. Oon huono keksimään mitään kuvailevia adjektiiveja...
-
Heiip! c:
Luin tämän aamulla ja voi että, suloinen alku tälle päivälle! :3 Vaikka totuus ja tehtävä onkin hiukan klisee, niin yleensä kliseet on niitä parhaita kuitenkin!
Tässä oli kiva tunnelma ja syksy on aina kiva juttu. Ja Kelmit oli suloisia ja no, tästä tuli vain niin hyvä mieli, etten oikein osaa edes sanoa mitään. Vaikka pääjuoni olikin hyvin ylikäytetty klisee, se ei kuitenkaan haitannut ja niin.
James oli niin... James. Ja Sirius ja wow confused! Oliko Sirius ja Remus tässä yhdessä jo ennen vai mitä? Tai siis, ei kaverit tuolla tavalla toisiaan lähentele. Ainakaan pojat. Ainakaan yleensä. Tai en ainakaan uskoisi.. Mutta kuten Kuurankukka jo sanoi, "ruskeatukka"-adjektiivi toistui aika monesti. Mutta pikkuvikoja. c:
Anywayyy, tää oli oikein mukava ja en osaa kommentoida. Kiitos tästä!
- Kaapo
-
Kaapo, ihan tarpeeks ihana kommentti :D Sait oiikeiin ison hymyn mun huulille. Mä en oikeestaan ollut ajatellut sitä, oliko Remus ja Sirius jo yhdessä. Jotain pientä niillä ainakin oli. Hiii, oon ihan sekasin. ;D
-
MsMacAvity, kiitos kommentista. Itse tykkään lukea Kelmeistä eniten Remuksen näkökulmasta ja itse kirjoittelen aina Remuksen näkökulmasta, koska en sattumoisin osaa Sitiuksen näkökulmasta kirjoittaa. Jotenkin Remuksen päähän pääsee helpommin. Hui, kun kaivoit näin vanhan tekeleen esille, mutta ihanaa, että miellytti. Kiitos valtaisasti!
-
jep, oon kirjottanu tän liian nopeesti puhelimella keskellä yötä 7 vuotta tän julkaisun jälkeen :--D mutta kuitenkin, tälleen kello 00.31 yöllä nostatti hymyn huulille, olis kyllä tosin varmaan päivälläkin mutta oon tässä jo pari tuntia lukenu Sirius/Remus fluffyä ja kaikkea mahdollista 😳 ihana teksti kuitenkin, jos joskus näät tän kommentin!
-
ajatuksiin kadonnut, kyllähän minä kommentin näen! En tosin tiedä, miksen saanut tästä ilmoitusta :D Kiitos kuitenkin suunnattomasti kommentoinnista, ihanaa että joku lukee näitä mun vanhojakin tekstejä. Vaikka olenkin kirjoittajana mennyt eteenpäin ja kehittynyt, niin silti aina lämmittää mieltä, kun joku löytää tiensä näiden vanhojen tekstien pariin.