Finfanfun.fi
Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Swizzy - 21.05.2012 19:02:10
-
Title: Liian särkynyt
Author: Swizzy
Betat: Nelxis ja Sirppi
Genre: Angst, deathfic
Pairing: Noup.
Disclaimer: Minun.
A/N: Puhekielen kokeilua. Ystävästä jonka pelkäsin menettäneeni, onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, mutta sen pelon ajalta. Felkku, tää on sulle ja tiedät ite kuka oot.
Liian särkynyt
Kun ensimmäistä kertaa kuulin susta, hymyilit ja sait mutkin hymyilemään. Myöhemmin sun hymys ei enää ollu aitoja, etkä osannu itkeäkään. Sun sydämes oli rikottu ja loit liian paksun suojamuurin sen ympärille. Sulla oli tuhansia lukkoja, mulla vain yksi avain.
Halusin korjata sut, liimata sun sydämes palaset, mutten onnistunut. Ehkä sussa oli liikaa sirpaleita enää koskaan yhteen palaamaan. Enhän mä kuitenkaan sua rakastanut, niin kuin rakastettua rakastetaan, rakastin sua niinku ystävää rakastetaan. Ja rakkauttahan sä tarvitsit. Se sut rikko, se sut olis korjannutkin.
Mut silti rakastin sua liikaa irti päästämään. Mä tunsin sut vaan sisältä, olisin halunnut enemmän. Olisin oikeasti joskus halunnut nähä sun kauniin hymys ja tietää että se on aito, ja mä en olisi ollut ainut syy miks tässä elämässä oisit kiinni pyristellyt. Mä olisin halunnu sun olevan onnellinen.
Eihän mulla nyt ole vaihtoehtoja, paperit kostuu mun kyynelistä ja hautajaisissa istun mustiin pukeutuneena, kun en sua saanut kiinni pitämään.
-
EI KÄYNYT EI KÄYNYT EI KÄYNYT MÄ OLEN ELOSSAAAAA....
...mut oon silti sanaton.
Miks sä oot noin ihana. Yhyy, tuu tänne halaamaan mua. Onneks en oo kuollu, en olis päässy lukee tätä. Tää on kaunis. Kuvaa tosi hyvin mun tilannetta (jos ei oteta lukuun sitä et en oo vielä kuollu). Mut mä en osaa kuvailla tätä muuten ku kauniiks. (Paitsi et mun hymy ei oo kaunis.) Toi übersurullinen musa tos taustalla on varmaan yks syy siihen et silmiä poltteli.
Toi "puhekielen kokeilu" sopi tähän tosi hyvin no tietty koska kysees oon mä joka vihaan kirjakieltä, ja se teki tän jotenki todellisemmaks.
Sulla oli tuhansia lukkoja, mulla vain yksi avain.
Ja rakkauttahan sä tarvitsit. Se sut rikko, se sut olis korjannutkin.
Mä olisin halunnu sun olevan onnellinen.
Kiitos.
-
Tonks, kiitos! Mä mitään ihana oo. Olin vaan surullinen ja pakko purkaa se sanoiks. Hymyt on kauniita, älä väitä ettei omas olis. Tää jotenkin tuntui luonnollisemmalta puhekielellä, huomasin sen jo ekassa lauseessa, joten mitä turhia kirjakieleksi laittamaan. Kiitos.