Nimi: Lähes täydellinen yhtäkuin
Kirjoittaja: kani itse
Ikäraja: K-11
Paritus: Sirius/Remus
Varoitukset: lievästi humalainen Remus, poikasuudelma
Summary: ”Miksi sinä pureskelet huultasi niin usein?”
A/N: Osalllistuu Slash10 (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=26084.0):n. Tämä on jälleen yksi näistä perusfluffyistä, joita ei tarvitse sen kummemmin tulkita. Sijoittuu kelmien kuudenteen kouluvuoteen.
Lähes täydellinen yhtäkuin
Remus oli humalassa suloinen.
Ei siis missään järkyttävässä räkäkännissä, puhekyvyttömänä ja irstailevana, ei koskaan. Eikä Remus koskaan ollutkaan sellainen.
Parin tuliviskipaukun jälkeen kultaiset silmät heräsivät henkiin, tanssivat ympäristöään tarkkaillen ja nauru kirposi pureskelusta turvonneiden huulien välistä helposti ja kevyesti, ihan kuin Siriuksella ja Jamesilla.
”Miksi sinä pureskelet huultasi niin usein?” Sirius ei voinut olla kysymättä. Lähinnä siksi, että loistavat silmät plus hampaiden väliin napattu alahuuli olivat lähes täydellinen yhtäkuin pojan ”Haluan suudella Remusta”-yhtälölle.
Alkoholin rohkaisemana ruskeahiuksinen rohkelikko kiemurteli lähemmäs ja tuijotti Siriusta niin kovin läheltä. Toinen vetäisi automaattisesti päätään kauemmas saadakseen itsehillintänsä kestämään.
”No tietysti siksi, koska – ”
”Koska?”
”Koska – Äh, ei mitään.”
Silmien palo hiipui hiukan, Remuksen lämpö vetäytyi Siriuksen rintakehältä.
Ei tarpeeksi tuliviskiä.
Epäyhtälö alkoi ilmestyä, pakottaen mustahiuksisen pojan tarrautumaan toisen paidan etumukseen. Yhdellä nopealla liikkeellä Sirius runnoi huulensa Remuksen hämmennyksestä raottuneelle suulle ja olisi voinut alkaa laulaa onnesta tuntiessaan kultasilmän vastaavan.
Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen levisi jäätävä hiljaisuus.
Peter kompastui jalkoihinsa ja pudotti täyden boolimaljan saaden sen hajoamaan säpäleiksi.
James hihkaisi ja alkoi apinoida ympäri huonetta yllyttäen muutaman huispauskaverinsa mukaan.
Sirius nauroi vasten Remuksen huulia ja näykkäisi alempaa pehmeästi.
”Mistä sinä tiesit?”
Remuksen lähes ujo kysymys sai aloitteen tehneen pojan vetäytymään.
”Sinähän tykkäät numeroista, etkö? No katso, sinä olet lähes täydellinen yhtäkuin minulle.”
”Eihän – eihän noin voi sanoa! Eihän tuo ole edes kunnollista kieltä!”
Sirius vaiensi toisen nopeasti kohottamalla toista kulmaansa tavalla, joka oli ainoa Mustan suvulta peritty asia, josta saattoi kantaa minkäänlaista ylpeyttä.
”Katso nyt. Sinulla on minuun eheyttävä vaikutus. Viimeisen kuukauden aikana olen miettinyt yhtälöitä enemmän kuin koskaan ja nyt opin jo lauserakenteesta.”
Remus hymähti.
”Sinä olet ihan hassu.”
”Ja sinä olet syötävän suloinen.”