Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: hymykuoppa - 05.08.2011 21:46:53
-
Title: Hiljaiset kyyneleet
Genre: angst
Author: hymykuoppa
Paring: Severus/Lily
Raiting: S
Summary: Taistelen, voimaa säästelen, jos joku sattuis kutsuni kuulemaan. Epäilen, täältä selvii en.
A/N: Kuuntelin Elävänä haudattu (http://www.youtube.com/watch?v=tRn8VEmC-5c) kappaletta Suvi Teräsniskalta, ja se kosketti mua kovin. Inspiroi sitten tähän ficciin, jonka mukana ko. Kappale kulkee. Eli hyvin lyhyt one-shot.
Hiljaiset kyyneleet
On niin kylmä, palelee,
silti haluun tietää,
miksi lähdit etkä sanonut sanaakaan.
Severus katsoi lasittunein silmin ulos ikkunasta. Katu oli tyhjä, kylmä marraskuinen viima puski sisään väljistä ikkunankarmeista. Miehen sormet liikahtivat refleksinomaisesti kohdatessaan yllättävän viileyden.
Näin kylmyys takertuu,
ja huuleni sinertää,
kuka voisi auttaa täältä pakenemaan.
Hän ei voinut ymmärtää sitä. Kuinka se oli mahdollista? Nainen, jota Severus rakasti – poissa? Mies ei voinut nähdä häntä enää, kuulla naisen vienoa ääntä. Silittää punaisia hiuksia, katsella hymyileviä kasvoja, niitä vihreitä silmiä.
Päädyin hiljaisiin kyyneliin,
ikävän kaupunkiin, turhiin haaveisiin.
Kyyneleet olivat kohonneet huomaamatta silmiin, raskaiden luomien sulkeutuessa. Niiden hetken kuluttua avautuessa, suolaiset kyyneleet valuivat värittömille kasvoille. Kasvoille, joilla ei ollut valunut kyyneliä moneen vuoteen. Tuo neste tuntui vieraalta, kuin se ei olisi kuulunut Severuksen kehoon. Niin kauan siitä oli, kun mies oli viimeksi antanut tunteilleen vallan.
Toinen siivistä katkaistiin,
miten voi sattuu niin,
nyt oon syvällä niin
sydän elävänä haudattiin.
Sotkuisen ikkunaruudun takaa erottui sumeasti hennot lumihiutaleet, jotka leijuivat hiljakseen tuulen syleilyssä. Severus vetäisi katkonaisesti henkeä. Hän ja Lily olivat jahdanneet lumihiutaleita, niin vahva vaikutus naisella nuoreen mieheen oli ollut, että sai hänet leikkisälle tuulelle. Lily oli saanut kaivettua romantiikan esiin Severuksesta, lämmittänyt hänen sykkivän sydämensä, antanut sille eliksiiriä. Voimaa, jota rakkaudeksi kutsuttiin.
Ehkä joudun taipumaan,
silti haluun tietää,
miksi lähdit etkä sanonut sanaakaan.
Ei, Lily ei ollut kuollut. Hän oli langennut jonkun toisen jalkoihin. Komea, tummatukkainen Rohkelikko oli voittanut hänen sydämensä. Kelmi, joka oli kaikki kouluvuodet tehnyt Severuksen olon onnettomaksi. Mutta Lily oli auttanut hänet sen kaiken läpi. Kaunis Rohkelikon tyttö, hän oli pitänyt Luihuisen puolia, ollut hänen ystävänsä.
Hänen rakastettunsa.
Toiveen rippet katoaa,
epätoivo viiltää,
pala palalta se kaiken hajottaa.
Severus painoi katseensa nuhjuiseen pöytään jonka äärellä istui. Pöydän, jonka päältä oli eräänä aamuna löytänyt viestin. Pienen pergamenttirullan, jonka uumenissa oli ollut kaksi sanaa. Sanat, jotka raastoivat miehen sielua, iskivät puukkoja hänen sydämeensä. Kaksi vaivaista sanaa, jotka saivat hänet tuntemaan niin vahvasti.
Anna anteeksi.
Päädyin hiljaisiin kyyneliin,
ikävän kaupunkiin, turhiin haaveisiin.
Toinen siivistä katkaistiin,
miten voi sattuu niin,
nyt oon syvällä niin,
sydän elävänä haudattiin.
-
Tää oli ihana, herkkä - ihanan herkkä.. <3 En pääse millään yli Sev/Lily parituksesta eli oli heti pakko lukea, otsikkokin niin ihana. Mm, toistanko mä jotenkin ihanaa? Mutta kuitenkin, laulun sanat sopi hyvin noihin väleihin ja kirjotusvirheitäkään en tainnu bongata?
I like, Sev/Lily forever :-*
-
FakeLove, oow, kiitos :) Et sä toista ;)
-
Kaunis, ja biisikin sopi hyvin tähän tekstiin. Erityisen koskettavaa on tuo Severuksen itku. Ihan oikeasti, vaikka mies onkin noin ihana, niin sitä on kamalan vaikea kuvitella itkemään.
-
Kiitoksia :) oikeastaan kirjotiin tämän ficin tuon kappaleen ympärille. Yleensä kirjoitan ficin ja liitän kappaleen sen ympärille. :D Jotain eroa, kai? :D
-
Vaikea sanoa, mitä olin mieltä tästä tekstistä. Kai se oli ihan ok. Tosin aika tavallinen, eikä saanut aikaan minussa suurempia tuntemuksia. Saattaa johtua osittain ainakin siitä, että olen lukenut niin paljon ficcejä tästäkin parituksesta, katsonut fanat-kuvia, videoita ynnä muuta, ynnä muuta. Ei sieltä jää mieleen kuin ne kaikista omaperäisimmät ja erikoisemmalla juonella varustetut. Tavallaan toisiaan muistuttaviin teksteihin turtuu.
Tämä ei ollut mielestäni mikään toivoton tapaus, eikä edes huono. Minulle jäi tästä vähän sellainen maku, kun tekstin eteen ei oltaisi nähty kauheasti vaivaa. En tiedä mikä totuus on, mutta sellainen olo vain jäi.
Kiitos lukukokemuksesta!
-
Ooi... Ihana <3 Vaikkakin surullinen. Mutta ehkä se sopii minulle tällä hetkellä kun olen hiukan kipeä ja kaikkea... Mutta takaisin tähän tekstiin. Otsikko sai minut tämän lukemaan ja tykkäsin aivan hirvittävästi tästä ja olet hyvin kuvaillut Severuksen tunteen ja tuonut ne esiin.
Kiitoksin Walto
-
kiitoksii molemmille :)
-
Justiinsa etsin jotain Lily/Seve ficciä, kun se on vaan niin ihana paritus ;) Perus Severusangstiahan tämä oli, mutta hyvää sellaista! Ei ihme, että sait inspiraatiosi tuosta kappaleesta, jonka synkät lyriikat vetoavat ainakin minuun 8)
-
oih miten ihanasti kirjoitettu teksti tämä nosti tunteita sisälläni. Huokaus Severus parka mutta eihän hän voinut tietää Lilyn rakastunneen Jamesiin. Kuvailit tämän kauniisti ja oikein taidokkaasti, minusta oli mukavaa lukea vaihteksi tälläinen ficci joka herättä sisällä tunteita ja tuntemuksia.Liikutuin kovasti tämän ficcin kauneudesta kuvailusta joka oli kaunis ja se laulu sopi tähän todella hyvin!
Minä kiitän tästä ficcistä
Kuolotar
-
Oi voi, kiitos kovasti molemmille! :)
-
Oi, mä aina avaan Sev/Lily-paritukset suurin odotuksin, enkä kyllä pettynyt !
Teksti oli herkkää, sujuvaa ja virheetöntä. Laulukin oli oiken täydellinen tähän.
Ja Severuksen itku, voi raukkaa : (
No, kiitos tästä, pidin paaljon ! :D
-
oi voi kiitos :)