Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Bizzarre - 24.07.2011 23:10:39
-
Alaotsikko: K-11, An/Fr, Ge/Fl
Rowin kaikki minkä tunnistatte kirjoista!
Nimi: Liekehtivä pikari alà kauhukolmikko
Ficcaaja: Bizza
Beta: Dragon
Ikäraja: Umm, varmuuden vuoksi K-11
Tyylilaji: Huumori, draama, adventure, parodia
Paritukset: Olen miettinyt tähän Angelina/Frediä ja George/Fleuria. Ja toki muutakin kivaa.
Varoitukset: Sekoilu..? ja lievä kiroilu.
Haastaja: Nevilla
A/N: Kovassa inspiraationpuutteessa selailin haastetopaa, ja sieltä pomppasi silmään niin inspiroiva haaste, että se oli pakko ottaa. En ole ihan varma osastosta.
Harry tai Cedric ei osallistuisikaan Tylypahkan ottelijana, vaan heidän sijaansa Fred tai George Weasley
-Koetukset voisivat olla samanlaisia tai erilaisia, ihan miten ficin kirjoittaja haluaa
-Jossain koetuksessa toinen kaksosista loukkaantuisi, ja toisen pitäisi esittää tätä
-Romanssia Fleurin ja toisen kaksosista välille voisi kehitellä, mielellään siten että Fleur aikoisi juonitella ja heikentää kaksosen kisakuntoa mutta ihastuisikin oikeasti.
Prologi
Kun liekehtivän pikarin piti ensimmäisen kerran liekehtiä, se ei onnistunutkaan ihan odotetusti. Liekit polttivat laput täysin, ja niin koetuksia piti siirtää myöhemmäksi, kunnes pikari taas liekehtisi. Pari kuukautta sitä piti odottaa, mutta lopulta odotus kuitenkin palkittiin. Pikari aaloitti toimintansa juuri Gred ja Feorge Fred ja George Weasleyn syntymäpäivän jälkeen.
"Hei, Fred! George! Pikari toimii, ja nyt me ei tarvita edes vanhetuslientä!" huusi Lee Jordan oleskeluhuoneen toisella puolella kirjettä kirjoittaville kaksosille.
Kaksoset kohottivat päänsä lähes yhtä aikaa tuijottamaan Leetä, joka virnisti niin että hampaat välkehtivät. Hitaasti kaksostenkin naamat sulivat ilkikuriseen hymyyn, ja pian he nauroivat maailmanvalloitusnaurua niin että koko oleskeluhuonen tärähteli.
~*~
Illalla, kun kukaan ei näe, hiipivät kaksoset ja Lee pikarille ja antavat nimensä sekä koulunsa sen huomaan. Samalla retkellä käydään myös keittiössä varastamassa yöpalaa (keksejä, makkaroita, kermakaljaa ja mansikoita), loitsukäytävällä heittelemässä hitaasti laukeavia lemupellettejä ja Voron työhuoneessa vaihtamassa Norriskan ruoat laksatiivisiin vanhustenkarkkeihin.
~*~
Suuren salin tunnelma on jännittynyt. Tuhannet silmät (ei silmäparit, muistakaamme yksisilmäiset! ) katsovat Dumbldorea, joka puolestaan katsoo Voroa, joka katsoo laatikkoa käsissään. Puista ja harmaata laatikkoa, jonka sisällä on pikari. Liekehtivä ja vanha pikari.
Dumbledore nousee seisomaan ja sanoo hymyillen rauhallista hymyään: "Rakkaat oppilaat ja oppilasvieraat, on tullut aika saada tietää ottelijoiden nimet! Toivottavasti tämä onnistuu paremmin kuin viimeeksi. Ja kuten silloinkin sanoin, kun kuulette nimenne, siirtykää neuvotteluhuoneeseen, jossa teille annetaan lisäohjeita. Pidemmittä puheitta (ette varmaankaan jaksa enää odottaa), liekehtivä pikari, olkaa hyvä!"
Oppilaat huutavat innoissaan, tätä he ovat odottaneet. Jokainen täysi-ikäinen puristaa onnea tuottavaa jäniksenkäpälää, neliapilaa tai vierustoverin kättä. Liekehtivä pikari sylkäisee ensimmäisen lappunsa.
"Viktor Krum, Durmstrang!" (Huispauksen ystävät taputtavat hurjasti ja pitkään, Durmstrangilaiset vaikeroivat).
"Fleur Delacour, Beauxbatons!" (Pojat villiintyvät, tytöt tuhahtelevat, Beauxbatonslaiset itkevät).
"Fred Weasley, Tylypahka!" (Rohkelikot kiljuvat innosta, Luihuset valittavat tuskaansa ja vahtimestari repii hiuksiaan, George Weasley sekoaa Lee Jordanin kanssa täysin).
A/N2: Saa toki jättää tassunjäljen jos tykkäsi prologista.
-
Hei tämähän alkoi lupaavasti (siis tähän mitä ilmeisemmin ja toivottavimmin on jatkoa seuraamassa?)!
Hmmm... Mitäs tästä nyt kertoisi...
No ideasta on hyvä aloittaa, sehän tässä herätti ensin mielenkiinnon. Mietinkin joskus, mitä olisi seurannut, jos Fred ja George olisivat jollain ilveellä onnistuneet sujauttamaan nimensä pikariin alaikäisyydestään huolimatta. No, pian se selviää. :D Kisaamaanhan he olisivat tietysti joutuneet (tai omalta kannaltaan päässeet), jos nimi pikarista olisi putkahtanut, joutuihan Harrykin, vaikka oli vasta 14-vuotias.
Parituksista sen verran, että vielä tällä hetkellä minusta tuntuu hankalalta kuvitella George/Fleuria, mutta eihän sitä vielä voi sanoa, että millainen vuosisadan rakkaustarina siitä voi kähkeytyä. Sen sijaan Angelina/Fred tuntuu paljon luontevammalta, varmaankin siksi kun kerran he niissä samoissa huispausporukoissa pyörivät kirjoissa. Tuo "Ja toki muutakin kivaa" parituksien kohdalla sytytti muuten pienen mielenkiinnon liekin...
Teksti tyyliltään oli oikein mukavaa luettavaa, puksutti sujuvasti eteenpäin ja oli varsin hauskaakin. Kolmikon sivutoimiset yökepposet, hah! :D Tosin aikamuodon vaihtuminen imperfektistä preesensiin kesken kaiken hiukan kummastutti, mutta taas toisaalta kun on muutamasta lyhyestä kohtauksesta koostuva prologi kyseessä, se ei ehkä haittaa hirveästi (varsinkin kun tosiaan on tuollainen pikkujuttu vaan).
Mutta mitenkäs se pikari nyt noin epäkuntoon oli mennyt, ja alkoi toimimaan, yllätys yllätys, juuri kaksosten synttäreiden jälkeen? Ettei vain olisi ollut jo(i)llaku(i)lla tekemistä asian kanssa? ;DD
Tassunjälki jätetty, innolla jatkoa odotellaan! :)
-
Kiitos Skottiruutuinen_aamutakki, oli ihanaa saada noin pitkä kommentti! Toi alku on eri aikamuodossa, kun se on tavallaan menneisyyttä, ja toi muu sitten sitä "oikeeta" prologia. Jatko varmaan tulee imperfektissä, en ihan vielä tiedä. Sitten tuo G/F, piti saada Fleur kaksosille, ja kun G-paralla ei Pottereissa sanota tanssiparia, niin otin sitten F-rakkaan. Mutta joo, kiitos vielä kerran kommentista!
-
Tää vaikuttaa tosi lupaavalta! :) Fleur/kaksonen kuulostaa mielenkiintoiselta paritukselta! Jatkoa vaan tulemaan! :)
-
katsiah_ kiitos sinullekin kommentista!
Ja suuret kiitokset myös nopealle ja tehokkaalle betalleni, Dragonille!
1. luku, jossa juhlitaan ja `parannetaan yleistä ilmapiiriä huumorin keinoin`
"Noniin, minä olen Ludo Bagman, ja olen saanut kunnian kertoa teille ottelun säännöt. Ensimmäinen koetuksenne on kuukauden päästä, loput kolme pitkin kouluvuotta. Ette saa pyytää apua keneltäkään opettajalta tai aikuiselta, oppilaatkaan eivät saa suoraa apuaan tarjota. Saatte loppuvuoden vapaata kokeista."
"Neljä koetusta?" hämmästeli Fred.
"Niin, no, eiköhän joulutanssiaiset voi laskea koetukseksi", virnisti Ludo.
"Pyh. Minun mielestäni tuollainen on täyttä `ömpötystä. Joulutanssiaiset ovat `auska tapa`tuma", tuumi Fleur Delacour (Se veelan näköinen tyttö, jota Ron ja George kuolasivat. Fred ei ymmärttänyt miksi, koska Angelina oli hänen mielestään paljon kauniimpi).
"Krhmmph", äännähti Viktor Krum. Kaikki katsoivat poikaa, mutta tämä ei sanonut koko iltana mitään muuta.
Ludo katseli ympärilleen, kuin varmistaakseen, ettei kukaan puuttunut, äkkäsi rehtoreiden saapuneen ja sanoi: "Me olemmekin jo tutustuneet sääntöihin, onko rehtoreilla lisättävää? Ai ei? Hyvä, sitten kisaajat voivatkin mennä tovereidensa luo."
"Niin, emmehän halua pilata juhlia puuttumalla niistä!" huudahti Fred, lähtien samalla hiippailemaan kohti ovea, pois juuri koristelemansa patsaan luota (kukaan ei edelleenkään ole saanut peikkoa esittävän patsaan kirjavaa peruukkia, ulospäin sojottavia pilailulaseja ja rivouksia huutelevaa suuta irti).
~*~
Rohkelikkotornissa oli mahtavat bileet käynnissä. Fred ja George esittelivät uusimpia pilailuruokiaan, mm. kananugetteja ja porsaan sisäfilettä. "Näyttää tavalliselta ruoalta, mutta tekee syöjänsä joksikin aivan muuksi kuin kylläiseksi!"
Kotitontuilta hankittu kermakalja ja hehkusima sekä erinäiset naposteltavat ("Ei, Hermione, ihan totta! Me ei pyydetty niitä tekemään pullista tuon muotoisia! Me sanottiin, että muotoilevat kaiken muistuttamaan Frediä!" *Hermione heittää jättimäisen peniksen muotoisen pullan pois*)
Musiikki oli hankittu Deanilta, koska hän oli ainoa, joka omisti Sex Pistolsien levyjä. Musiikin kuuntelu loppui arvatenkin lyhyeen, sillä kolmannen ensiluokkalaisen pyörryttyä uhkasi Hermione kirjoittaa kaksosten (ja Deanin) vanhemmille.
Loppuillasta -siis yöstä -siis varhaisesta aamusta kiinnitettiin Rohkelikkojen oleskeluhuoneen seinälle juliste, jossa oli kuva Fredistä ja teksti: "Fred on numero yksi! Mennäänkö naimisiin?!"
Kukaan ei tunnustanut kirjoittaneensa tekstiä, mutta Neville, joka poti "kamalaa krapulaa", oli koko päivän hyvin vaitonainen kaksosten lähettyvillä.
Juhlien koristelusta ei ollut vastannut kukaan, mutta jostakin kaksosten pilaräjähdejuhlanpiristys-paketeista riippumattomista syistä yön aikana koko Rohkelikkotorni, koulun vessat ja muutama ylin kerros olivat muuttuneet erilaisten teemabileiden irvikuvaksi.
Rohkelikkotorni oli suunnilleen siedettävä hautakivineen ja -arkkuineen, mutta Myrtin vessan prinsessahäät-teema ei todellakaan ollut mikään pikkujuttu raatokukkakimppujen ja kimppuun hyökkäävien tyllihameidensa kanssa (ja kuvitelkaa Myrtin vollotus, kun hän tajusi, ettei Harry tulisikaan sulhaseksi hänelle).
~*~
"Aäh, kamala, kamala olo! Aieiih, koskee, sattuu! Hys, ei saa huutaa, Fred pipi. Mikä ihmeen ääni tuo oikein on? Auh, pääni..."
"Surrurrurrurr...surrurr...surrurururrrrrrrrrrurrusurr..."
"Fred, auttaisikohan päänsärkyysi mahdollisesti se, että ottaisit tuon kirotun hatun, jonka aijoit lähettää Malfoylle, pois päästäsi?"
"Hmmh *Tunnustelee päätään, löytää hatun ja kiskaisee sen irti* Jo helpotti! George-rakas, minkä kirouksen me tuohon hopevihreään käärmemalliin laitoimmekaan?"
"Valekrapulan, homonpaljastimen ja tarpeeksi pitkään käytettynä muunnosloitsun rohkelikon väreihin. Sekä tietysti inhottavan äänen."
"Siihen täytyy ehdottomasti lisätä vielä loitsu, joka estää sen riisumisen."
"Lähettäkää mielummin ikipysyvä peniksenlämmitin."
"Lee! ...itse asiassa tuo oli aika hyvä idea. Tämä hattu on mielestäni aina ollutkin enemmän armaan liemien herran tyyliä."
Ja niin kaksoset sekä Lee riensivät valmistamaan uutta, upeaa myyntiartikkelia ja pakkaamaan paria `varhaista joululahjaa ihailijoilta`.
A/N: Jätä toki kommentti, saa olla myös hymiö! Rohkaisee aina kirjoittamaan.
-
Luku oli vähän sekava,mutta silti ihan hyvä :) Kirjota toki lisää ja pian! :)
ps.en välttämättä aina ehdi/jaksa(olen laiska :D) kommentoida,mutta luen tätä silti :)
-
Jatkoa! Nimittäin oli hyvä ;)
-
A/N: Tässä on kestänyt, eikä luku ole kovinkaan pitkä, mutta ainakin jotain.
2. luku, jossa koetaan ensimmäinen koetus
Aamu valkeni kirkkaana, linnut lauloivat ja Lee hakkasi Georgen avustukselle Frediä, jotta tämä nousisi ylös ja menisi aamupalalle.
"En tahdo! Nukuttaa vielä ja puuro on pahaa-aa-aa!" Fred huusi kuin Dudley Dursley.
"Ensimmäinen koetus on tänään. Sinun täytyy syödä, että jaksat. Mieti Angelinan raivoa, jos pilaat Tylypahkan maineen!" muistutti George veljeään.
Kuten arvaatte, lähti Fred kiltisti aamupalalle, söi puuronsa ja pekoninsa, mietti, mitä joutuisi kohtaamaan ja tajusi, ettei häntä jännittänyt yhtään. Hän rakasti esiintymistä. Yleensä yleisönä oli pelkkä Tylypahka, mutta nyt Taikaministeriö ja muut silmäätekevät saisivat nähdä hänen kykyjään.
Fred virnisti pöydän toisella puolella istuvalle Georgelle, läppäsi kättä vieressään istuvan Leen kanssa, suuteli syliinsä ilmestynyttä Angelinaa ja taputti ohi menessään Colin Creeveytä olalle. Tämä esitys ei unohtuisi koskaan. Keneltäkään (mitä merkitystä oli sillä, ettei hän vielä tiennyt mitä koetuksessa piti tehdä?).
~*~
Kaikki kolme kilpailijaa seisoivat ringissä keskellä huispauskenttää. Jokainen puristi käsissään taikasauvaa rystyset valkoisina. Tai siis, kaikki paitsi Fred, joka leikitteli taikasauvallaan ja näytti äärimmäisen pitkästyneeltä. Mitä siitä, että sadat silmäparit tuijottivat häntä? Merlin sentään, sehän oli suuri kunnia!
Ludo Bagman saapui areenalle päällään turkoosi kaapu, joka näytti siltä kuin siinä olisi korsetti. Ludon (paheet) tuntien se oli hyvin mahdollista. Ludo taikoi äänensä kuuluvammaksi, ja alkoi selittää koetusta.
"Nämä kolme hurmaavaa kilpailijaa saavat kohdata myyttisiä petoja, mörköjä ja taikaolentoja tälle kentälle rakennetussa rinnakkaistodellisuuden tapaisessa! Heidän tehtävänsä on yrittää löytää paluuportaali. Näette koko ajan mitä tapahtuu, mutta kilpailijat eivät näe teitä! Jos joku kilpailija joutuu pulaan, rientää opettaja paikalle pelastamaan tilanteen.Kilpalijat lähtevät yhtä aikaa, mutta suoritukset näytetään vielä varsinaisen koetuksen jälkeen tuolta suurelta valkokankaalta erikseen, jotta kilpailijatkin voivat nähdä tapahtumat! Kaikki taiat toimivat niin kuin pitääkin, eli toinen todellisuus ei vaikuta niihin. Pidemmittä puheitta siis, herrat Weasley ja Krum, neiti Delacour, tätä tietä olkaa hyvä."
Yleisö taputti villisti ja George hoilasi Leen kanssa jotakin, mikä kuulosti suunnilleen Tylypahkan laululta, mutta jonka sanat olivat hieman muunnellut;
Tyly tyly tyly tyly Tylypahka,
tahdomme Fredin voittavan,
oommepa köyhiä komistuksia
tai rikkaita rumiluksia.
Täyttää jollakin kilisevällä
voisit tämänkin taskun,
sillä kärpäsenraadot ja nöyhtä valtaa
kohta tyhjän lompakon.
Siis kaljuunoita voita paljon,
köyhyytemme poista,
parhaasi tee, me teemme myös,
vaikka välillä menisi pieleen.
Kentällä Fred hymyili. Hän tekisi parhaansa, totta vieköön! Mutta nyt oli aika astua tuntemattomaan paikkaan, älliä vaativiin kiperiin eläintenkäsittelypulmiin, juosta kohti vaaroja syli avoinna. Unelmat auttaisivat pysymään pystyssä, pilailupuoti oli enää parin askeleen päässä.
~*~
Fred, Fleur ja Viktor olivat tuskin työntäneet toisen jalkansa sinimustana sykkivän spiraalin läpi, kun he jo löysivät itsensä jostakin kovasti marsilaisviidakkoa muistuttavasta paikasta. Maa oli punaruskeaa ja pölyistä, mutta siellä täällä kasvoi reheviä heinätupsuja, väriltään violetteja. Erilaiset kummalliset, kyhmyiset ja käkkyrärunkoiset puut muodostivat tiheän, mutta helposti läpäistävän metsikön. Puiden oksilla kiemurteli kauniskukkaisia köynnöskasveja ja niiden kukissa surrasivat värikkäät koppakuoriaiset. Paikka oli hyvin kaunis, mutta piilevä vaara kuiski viekoittelevasti kolmikon korvissa. Oli aika lähteä eri teille, Fred pojoiseen, Fleur etelään ja Viktor itään.
~*~
"Raowwrrr! Krlumm slerhhua!.............Pthyi! Hgei gtyvfiää!"
Fred kuunteli tarkkaavaisena jonkin pedon kiukuttelua. Vuosikausia hän oli treenannut mielialojen tulkitsemista äänestä (Mollyn avustuksella), ja nyt se vihdoin tuotti toivottua tulosta. Tuo vielä näkymättömissä oleva peto ei selvästikään pitänyt äsken saalistamastaan ruoasta. Nälkäiset pedot ovat niitä kaikkein pahimpia, joten Fred katsoi parhaaksi liueta paikan päältä ja etsiä toinen peto voitettavaksi. Ooh, ja tällä kertaa mielummin sellainen, joka olisi juuri syönyt.
Oli kulunut jo noin viisi minuuttia kisakolmikon teiden eroamisesta, ja Fred suorastaan janosi toimintaa. Ehkä olisi sittenkin pitänyt jäädä tappelemaan äskeisen otuksen kanssa. No, kai jotakin ilmaantuisi jossakin vaiheessa niin pääsisi vähän harjoittamaan sitä mitä kaksoset kuitsuivat `tappavan hauskaksi magiaksi`.
Ja tuskin kului minuuttiakaan, kun Fred näki harvinaisen ruman peikon rynnistävän itseään kohti. Peikon nenästä valui vihreää limaa, sen turkki oli kuin Dumbledoren parta harjaamattomana ja sen silmistä paistoi suunnaton rakkaudenkaipuu. Peikko ääntelikin kuin liikaa siirappia vetänyt Malfoy.
"Öhm. Tuotah tota noin. Mitäs tässä keksisi? Ööööööööö Kautta likaisten varpaitteni!" Fred huusi juuri kun peikko oli halaamassa häntä. Peikko jähmettyi paikoilleen ja alkoi voihkia ja huohottaa ja sen silmät lasittuivat. Fred oli loitsinut Röllikirouksen, joka sai erittäin tyhmät ihmiset näkemään vähäpukeisia metsänhenkiä ympärillään. Alunperin loitsu oli kehitetty Crabbelle ja Goylelle, mutta se toimi näköjään myös peikkoihin.
Fred kuljeksi ympäriinsä vielä tunnin, kohtasi muutaman minotauroksen ja yhden menninkäisen, mutta muuten oli hiljaista. Sillä eihän kauniita seireeneitä laskettu hirviöihin? Oli miten oli, Fredin jäljiltä minotaurokset ratkesivat juomaan (muistutus itselle: älä ärsytä kaksosia, jos et halua viettää seuraavaa 20 vuotta selibaatissa), menninkäinen lopetti uhkapelaamisen (kuka olisi uskonut, että köyhä pojankloppi osaisi huijata pokerissa ja voittaa sulmun alkupanoksella 100 kaljuunaa?) ja seireeneistä tuli Welhowitsien vakiasiakkaita ("Valikoimissamme on lemmenjuomaa, pilailukosmetologiaa, päiväuniloitsuja...").
Lopulta hän pääsi portaalille. Se oli yhtä epämääräisen sinimusta kuin aiempikin spiraali, mutta se ei sykkinyt samalla tavalla. Fred hyppäsi siitä läpi ja päätyi huispauskentälle, hän oli ensimmäinen ja aploodit sen mukaiset. Hetken kuluttua ilmestyi Fleur ja hänen perässään Viktor. Fred sai 42, Fleur 35 ja Viktor 33 pistettä. Tuomarien mielestä jotkut Fredin loitsuista olivat liian traumaattisia alaikäisille, mikä tietenkin vähensi pisteitä.
~*~
"Voi Fred sinä voitit ne! Nyt mennään pitämään omat bileemme tuolla makuusalissa."
"Oi, Ang, mahtava idea. Ei kai haittaa jos testaamme samalla nämä uudet kuvioidut kondomit?"
"...No jos olet varma etten tule raskaaksi..."
Ja niin kaksi hahmoa häipyivät juhlivien Rohkelikkojen luota yksityisbileisiin, joiden ainoa ulkopuolinen todistaja, rupikonna Trevor, oli seuraavan viikon kolme astetta normaalia vaaleampi ja alkoi täristä peloissaan aina kun näki kaksi ihmistä lähekkäin.
A/N: Comments?