Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Deph - 16.04.2011 22:35:34
-
Nimi: Täydellisenä nukkena
Fandom: Twilight
Kirjoittaja: Deph
Ikäraja: S
Paritus: Rosalie/Emmett
Tyylilajit: angst, romance, drama one-shot, AU(=kaikki ihmisiä)
Vastuuvapaus: S. Meyer omistaa Rosalien ja Emmettin, loput taitaakin sitten olla minun.
Tiivistelmä: Ja kaikki ajattelevat, että olen kaunis, olen kuin täydellinen nainen täydellisessä maailmassa, vierelläni varakas, täydellinen mies. Ja kaikki on hetken niin kuin pitääkin: täydellisesti.
A/N: Tykkään tästä ficistä jotenkin älyttömästi, en tiiä miks :-D Tätä oli ihana kirjoittaa ja tykkäsin kirjoittaa juuri tällä tavalla. Toivottavasti tekin tykkäätte (jopa niin paljon että kommentoitte)! Inspisbiisi on ehottomasti Aqua - Barbie girl (http://www.youtube.com/watch?v=ZyhrYis509A) :D
Haasteena OTP10.
Täydellisenä nukkena
Lasit kohoavat kohti kattoa ja sanat jäävät kaikumaan huoneeseen. Hetken hiljaisuus, kun kultaista nestettä katoaa sirojen huulten välistä, toiset vain esittävät siemailevansa; ehkä he ovat entisiä alkoholisteja, jotka pelkäävät uutta juomiskierrettä tai absolutisteja.
Lasit lasketaan alas, ne unohtuvat kapeisiin sormiin ja puheensorina alkaa. Joku huomaamaton, näkymätön käy painamassa hiljaisen musiikin päälle ja ihmiset nauravat keskenään. Ehkä aidosti, ehkä eivät.
”Olet kaunis tänään.”
Kuiskauksesi sivelee olkapäätäni ja nostaa hymykuopat poskilleni. Sanot niin aina, se on ihanaa. En tiedä, puhutko totta, mutta haluan uskoa. Tai olla välittämättä totuudesta.
”Kiitos.”
Sinunkin poskessasi on se suloinen hymykuoppa, meidät taidetaan tuntea niistä. Olemme se hymyilevä, rikas pariskunta vailla lapsia. Häitä on juhlittu jo vuosia sitten, mutta rakkauden hedelmää ei kuulu. Eikä selityksiä. Juorut kiertävät, ehkä naisella on jo vaihdevuodet - mutta ikää on tuskin lainkaan! - tai ehkä heillä ei ole rahaa pitää lapsesta huolta! Mutta juoruilijat näkevät, ettei se ole totta: vaimon kallis iltapuku ja miehen kiiltävät autot puhuvat muuta.
”Hyvin klassinen ja kaunis puku, Rosalie.”
Jälleen yksi valkea hymy, sen saaja on vanha ja ruttuinen nainen, jonka lasi on tyhjä ja timanttikaulakoru tuskin aito. Hänen katseensa on täynnä iäkästä terävyyttä, seassa kateutta, kun nuorempi on varakkaampi ja kauniimpi. Silti hän väläyttää hymyn, vähän väkinäisen.
”Kiitos.”
Ja ihmiset puhuvat, keksivät turhia kohteliaisuuksia ja nurkassa, kiiltelevien kattokruunujen loisteen ulottumattomissa, vaihtuvat hiljaiset juorut. Kyllä, herra Warringtonilla on suhde taloudenhoitajaan ja kyllä, suuren kartanon äkäinen rouva on nähty juhlissa viimeviikolla.
Sinä iltana kiitän monesti, ihmiset sujauttelevat nokkelasti kohteliaisuuksia minulle, varakkaalle rouvalle, joka nämä tasokkaat juhlat on järjestänyt. Vastaan heille yhtä ystävällisesti, kohteliaisuuksiin kohteliaisuuksilla ja väläytän hymykuoppia, joita he rakastavat. Ja kaikki ajattelevat, että olen kaunis, olen kuin täydellinen nainen täydellisessä maailmassa, vierelläni varakas, täydellinen mies. Ja kaikki on hetken niin kuin pitääkin: täydellisesti.
Kunnes viisari hiipii numeroita ylemmäs, ihmiset hyvästelevät poskisuudelmin ja lupauksin. He lupaavat tulla käymään, he lupaavat valmistaa kakkua lainatulla reseptillä, he lupaavat itsensä vaikka miljoonien velkoihin, sillä ei niitä lupauksia pidetä.
Ja kun ovi sulkeutuu, sinä painat kätesi vyötärölleni ja suutelet poskeani. Nyt me voimme yrittää vielä miellyttää heitä vähän, kokeilla, saisiko rakkautemme maailmaan pienen lapsen.
Muttet huomaa, että valkea pilleri häviää kapeiden huulieni välistä suuhun ja kyynel valuu poskelleni, kun lähdet kylpyhuoneeseen. Ei rakkauden hedelmää tänään, ei koskaan.
-
Mä pidin tästä hirveästi, joten et ole ainoa! Vaikka inspiskappale oli Barbie Girl, johon en pysty suhtautumaan vakavasti sitten millään, teksti kuitenkin oli hyvin vakavasävyinen. Tykkäsin kovasti itse ideasta, kaikista noista onnellisuuden ja täydellisyyden kulisseista, juhlissa lausutuista kohteliaisuuksista ja hymyistä ja kateellisista/ihailevista vieraista, kaikesta. Rosalien hahmon sisäinen alakuloisuus oli aistittavissa koko ajan, ja lukija ymmärsi alusta lähtien täydellisen elämän olevan vain pintapuolista, mutta silti olit onnistunut lisäämään loppuun jotain yllättävää, eli pillerit. Jäin hiukan miettimään, että mitä tuossa lopulta on takana - onko Emmett laittanut Rosalien syömään pillereitä vasten tämän tahtoa, vai onko Rosalie itse valinnut ettei halua antaa Emmettille lasta, koska tietää, ettei heidän suhteessaan ole kaikki kunnossa. En tiedä, onnistuinko sitten missaamaan jotain rivien väliin kätkettyä, mutta mulle tuo lopetus jätti ficin juuri oikealla tapaa auki ja herätti ajatuksia.
Sitten on pakko vielä ylistää sun kirjoitustyyliä, tämä teksti oli aivan ihanaa luettavaa. Siinä oli jotain persoonallista, mutta omanlainen tyyli ei tuntunut väkisin haetulta, vaan teksti soljui eteenpäin luontevasti ja sitä oli miellyttävää lukea ja olit ujuttanut mukaan paljon mielenkiintoisia sanapareja. Oikeasti, tämä oli kirjoitettu aivan ihanasti.
Olemme se hymyilevä, rikas pariskunta vailla lapsia. Häitä on juhlittu jo vuosia sitten, mutta rakkauden hedelmää ei kuulu. Eikä selityksiä. Juorut kiertävät, ehkä naisella on jo vaihdevuodet - mutta ikää on tuskin lainkaan! - tai ehkä heillä ei ole rahaa pitää lapsesta huolta! Mutta juoruilijat näkevät, ettei se ole totta: vaimon kallis iltapuku ja miehen kiiltävät autot puhuvat muuta.
Tämä kohta oli erityisen hienosti kirjoitettu, tykkäsin kovasti, ja toistan vielä itseäni ja kehun sua siitä, miten luontevalta tämä tuntui lukea.
Kunnes viisari hiipii numeroita ylemmäs, ihmiset hyvästelevät poskisuudelmin ja lupauksin. He lupaavat tulla käymään, he lupaavat valmistaa kakkua lainatulla reseptillä, he lupaavat itsensä vaikka miljoonien velkoihin, sillä ei niitä lupauksia pidetä.
Tämäkin kohta kiinnitti huomiota, tietysti positiivisella tapaa. Ensinnäkin tuo ihan ensimmäinen lause, viisari-juttu, se oli jotenkin niin hienosti sanottu, enkä muista tällaiseen ilmaisuun aikaisemmin törmänneeni. Tässä pätkässä ihastutti myös se, miten ihan parilla lauseella saatiin luotua taas niin hienosti kuvaa tuosta Rosalien ja Emmettin elämästä ja heidän "ystävä"piirinsä maailmasta ja sen pinnallisuudesta.
Eli, öh, toistan itseäni vielä vähän lisää ja sanon vielä kerran, että pidin tästä ficistä ihan mielettömästi, todella kauniisti ja omanlaisesti kirjoitettu, olit saanut loihdittua melko lyhyestä tekstistä tosi vaikuttavan (: Kiitos tästä.
-
nami, oi, ihan ekana kiitos ihanasta ja pitkästä kommentista! ♥ Joo, Barbie girl ei ole ihan niitä vakavimpia biisejä, mutta jossain ihme hulluttelupuuskassa sen kuuntelin. Sanoja kun aloin miettimään, niin sieltähän sen idean löysin :> Ihan oikeasti, ihana kuulla, että Rosalien alakuloisuus oli havaittavissa koko ajan, sillä olin vähän epävarma huomaako lukija ennen loppua, että täydellisyys on vain pintaa. Mulla on oma teoriani tuon pillerin syönnin suhteen, mutta jos se kerran jää auki, niin parempi niin (ite aattelin varmaan koko ajan tiettyä lopetusta, enkä tajunnut, että tuohon voi keksiä muitakin vaihtoehtoja ennen kuin mainitsit sen.) Kiitos kehuista ♥ En ole aiemmin tainnut kirjoittaa juuri tällä tyylillä, mutta nyt iski joku ihmeinspis ja tekstiä vaan tuli :D Ite tykkään tästä tavasta jopa enemmän kuin ns. normaalistani, mutta katsotaan nyt iskeekö joku inspis kirjoittaa vielä tällä tyylillä lisää. Kiitos vielä kerran!
-
Huulten väliin sujahtavan valkoisen pillerin perusteella ficci lienee AU, jossa Emmet ja Rosalie olivat ihmisiä. Vampyyrit eivät pysty lisääntymään keskenään eikä vampyyrinaisten tarvitsen siitä syystä käyttää ehkäisyä; eiköhän pilleri kuitenkin ollut ehkäisypilleri? namin tavoin minäkin mietin oliko ehkäisypillereiden syöminen Rosalien oma valinta vai oliko vaaleaverikkö pakotettu siihen, koska hän kyynelehti.
Pidin oikein paljon siitä mitä olit saanut aikaan tästä parituksesta, joka on kirjoissa tylsä, hajuton ja mauton – kun taas tämän ficin Emmetin ja Rosalien suhteessa on sopivasti tragediaa ja pitkiä, haarautuvia säröjä. Kaunis nainen ja hänen vierellään oleva täydellinen varakas mies viettävät näennäisesti täydellistä elämää iltapukuineen ja autoineen, he olivat osa seurapiirejä ja heidän järjestämillään kutsuillaan oli paljon hienoja vieraita. Vaurausidylli oli kuitenkin vaillinainen ja rakkaus hedelmätön kuin tuulen tuivertama aro, sillä lapsesta ei ole vieläkään tietoa. Kuvasit myös osuvasti seurapiirihenkilöiden elämää. Sitä että kaikki ovat ulkoisesti kohteliaita toisilleen sekä hillittyjä ja hienostuneita, mutta toisten selän takana juoruillaan säälimättömästi tehden halventavia olettamuksia; rouvalla on vaihdevuodet tai pariskunta ei ole hankkinut jälkikasvua heikon taloudellisen tilanteen takia.
Kiitos!
-
Harvoin kommentoin näillä osastoille mitään, kunhan lueskelen, mutta ajattelin nyt tehdä poikkeuksen.
Kirjoissa Rosalie/Emmet on parituksena väritön, kun hahmot itsessään ovat kuitenkin vahvoja hahmoja. Tämä ficci toi kivaa ulottuvuutta paritukseen ja hahmoihin. Emmettiin varsinkin, hänestä tuli jotenkin ymmärtäväinen kuva - vaikka vaimo ei lasta saanutkaan niin hän pysyi tämän vierellä tietäen heitä ympäröivistä juoruista. Rosaliestä tuli kovin yksipuoleinen kuva ja loppu olikin kiva, sillä se toi jotain erilaista kulmaa häneen. Tykkään toimivista avoimista lopuista ja tämä oli sellainen.
Tykkään AU-maailmoista, mutta toivoisin pysyvän kohtuudessa. Tässä kaikki olivat heittäytyneet menemään, vampyyrit ihmisinä, ei muita kuin Rosalie ja Emmett, he olivat kuuluisia ja Rosalie ei halunnut vauvaa. Tuntuu että veit alkuperäisestä tarinasta vain pieniä osia, ne jotka sinua kiinnostivat, mutta jätit epämiellyttävät sikseen. Tämä olisi toiminut paremmin jollain muulla fandomilla tai jopa originaalina, tämä tuntui olevan tunnistamaton alkuperäisestä fandomistaan, enkä totta puhuen olisikaan keksinyt tarinan olevan twilightia ellen olisi tiennyt hilluvani täällä Forksissa.
Kirjoitusasusi on hiton nättiä, tätä oli ihana lukea monipuolisten kuvausten takia. Oli sopivasti adjektiiveja, substantiiveja ja verbejä, et värittänyt viivan yli kuin juuri sopivasti saaden kuvan näyttämään kauniimmalta. Jotkut eivät osaa tätä tekniikkaa ja jotkut pelkäävät epäonnistumista ja pidättäytyvät tällaisesta tyylistä, sä hallitsit kuvaa selvästi ja tiesit mitä teet. Mieleeni painui erityisesti hymykuoppa-kohta, tykkään hymykuopista ja kaikki siinä ympärillä oli sujuvaa.
Kiitoksia :)
oho, 1500. viesti...