Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Andiee - 21.09.2007 23:16:09
-
Title: Sokea
Author: Andiee
Ship: Harry/Draco
Genre: Angst/emo, romance, song
Rating: K-11
Disclaimer: Hahmot kuuluvat J.K Rowlingille, muuten tarina on minun keksimäni
N/A: Tämä on ensimmäinen ficcini jonka julkaisen, joten toivottavasti tykkäätte siitä :--) Kommentoikaahan toki !
Sokea[/b]
Viileä auringonpaiste pistää silmääni. Herään. Katsahdan vierelläni nukkuvaa henkilöä. Hänellä on kauniit tumman ruskeat, jossei mustat hiukset, komeat särmikkäät kasvot, kauniit pitkät ripset ja niin edelleen. Voisin luetella hyviä asiota hänestä vuosikausia. Hän ei kuitenkaan ole minun. Olen tuntenut sinut jo pitkään, ja eilen sain taas kerran sen mitä halusinkin. Annoit sen minulle kylmästi, mutten välitä siitä, kunhan saan sinut edes hetkeksi.
Olit humalassa, kuten minäkin. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Näin sinut tanssilattialla ja minulle tuli pakottava tarve lähestyä sinua jotenkin. Kävelin luoksesi ja vedin minut tanssimaan kanssasi. Tanssit niin lähellä minua. En pystynyt enää hallitsemaan itseäni: suutelin sinua. Yllätyin kun et vastustellut vaan tulit suudelmaan mukaan himokkaasti. Kuiskasit korvaani pitkän ja ihanan suudelman jälkeen "Haluatko lähteä täältä." Vastasin myöntävästi. Tilasin taksin ja menimme meille.
Heti ovesta sisään päästyäsi suutelit minua intohimoisesti ja aloit hyväillä minua. En pystynyt vastustamaan sinua, enkä edes halunnut. Kun olimme saaneet takit pois yltämme ohjasin sinut makuuhuoneeseeni, kaadoin sinut sängylleni ja riisuin mustan t-paitasi. "Oletko aivan varma?" kysyn, et vastannut mitään vaan aloit riisumaan housujani. En enää jaksanut ajatella, ihanat suudelmasi olivat kuin huumetta.
Sait viimein kaikki vaatteet yltäsi. Olimme päällekkäin, alasti. Työnnyit hiljaa sisääni saaden minut huokaamaan. "Olen aina halunnut tätä... ole kiltti, älä lopeta..." et vastannut mitään katsoit vain suoraan silmiini.
Makasimme vierekkäin, sinä syleilit minua. Olin niin onnellinen. Nukahdin lämpimän kehosi vierelle.
Heräsit juuri. Katsot minua muttet sano mitään. Nouset ja kävelet nostamaan vaatteitasi. Katselen kun puet. Hymyilen sinulle, mutta sinä välttelet katsettani. Sanot minulle hiljaa "En tiedä miten tämä tapahtui, mutta se oli virhe" En ymmärrä sinua. Minun tekisi mieli huutaa sinulle, huutaa sinulle etten ole virhe. En pysty siihen, katson kyynel silmin kun poistut makuuhuoneestani vilkaisemattakaan minuun. Kuulen kun ulko-ovi aukeaa ja taas sulkeutuu. Olet poissa, haluat itkeä. En voi uskoa että kutsuit minua taas virheeksi.
Harry tämä on tapahtunut niin monta kertaa. Mikset voisi alkaa rakastaa minua, niinkuin minä rakastan sinua?
Don’t go and leave me
And please don't drive me blind
You don’t believe me
But you do this every time
Please don’t drive me blind
Please don’t drive me blind
I know you’re broken.
Placebo - Blind
-
Minä pidin, nätti kertomus. Aika perinteinen, mutta kivasti kerrottu, tuo kohta, missä herätään vierekkäin, on ihastuttava. Samoin kuin tuo saman "virheen" toistuminen aina. Muutamia pikkuvirheitä tekstissäsi oli, voisit ehkä pyydystää itsellesi betan, joka auttaisi karsimaan ne pois. Mutta kiitoksia tästä. :)