Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Sinikeiju - 27.01.2011 15:08:09
-
// Alaotsikko: James/Sirius, S
Nimi: Tilaisuuksista
Ikäraja: S
Paritus James/Sirius
Tyylilaji: angst
Vastuuvapaus: Rowlle kaikki kunnia hahmoista.
Haasteet: random10
Yhteenveto: Miehet eivät itke
KK: Menin sitten lupaamaan Menschenille, että kirjoitan ficin millä tahansa parituksella. Tämä heitettiin ja tässä on lopputulos. Nimestä kiitos shaylille.
James Potter
27.3.1960 – 31.10.1981
Vihollisista viimeisimpänä kukistetaan kuolema
Seisoin Godrikin notkon hautausmaalla ja katselin parhaan ystäväni hautaa. En pystynyt käsittämään vieläkään hänen olevan poissa, vaikka hänen kuolemastaan oli useita vuosia.
En koskaan ollut saanut tilaisuutta kertoa Jamesille tunteistani. Hän oli ollut niin rakastunut Lilyyn. Olin ollut bestmanina heidän häissään, vaikka sydämeni oli huutanut tilaisuuden vääryyttä. Pidin kuitenkin suuni kiinni. Möläytykseni olisi vain pilannut kauniin tilaisuuden.
”Rakastan sinua, James. En vain koskaan saanut tilaisuutta kertoa sitä. Tai olisi minulla ollut tilaisuuksia, mutta sinä olit niin rakastunut Lilyyn, että olisin vain pilannut ystävyytemme kertomalla tunteistani. Tulen aina rakastamaan sinua.”
Laskin mukanani tuoman kynttilän haudalle sytyttäen sen. Liian monia oli menetetty. James oli yksi heistä. Räpyttelin silmiini kohonneet kyyneleet. Miehet eivät itke.
-
Huh, mitä mä oon oikein syönyt kun mä luen vapaaehtoisesti James/Siriusta?? Hyi kauhea... :D
Siis tässä ei ole mitään henkilökohtaista. Mä vaan oon sitä mieltä että James kuuluu Lilylle ja sen perittaminen miehille on ihan yliarvostettua. mutta siltikin mä jotenkin sorruin ja tässä lopputulos: mä taisin jopa tykätä siitä. Pitää varmaan mitata kuume kun pääsen kotiin... ;D
Tuo oli ehkä koko ficin kauhistuttavin ja samalla ihanin kohta, to miehet eivät itke, koska se on niin totta ja samalla niin täyttä hevonpaskaa. Totta kai miehet itkee, ne ei vaan näytä sitä eikä ne tahdo näyttää sitä. Tää on yks hieno esimerkki siitä.
Ja mulle tuli muuten nyt ahaa-elämys siitä, miksi mä tykkään tästä ficistä huolimatta parituksesta: siksi, että huolimatta parituksesta tää on luultavasti paras fic jonka mä oon tänään lukenut, ja se on jo paljon, koska mä oon lukenut tänään aika helkkarin paljon ficcejä. :) Ja tästä tekee hyvän niin moni asia, että se paritus jää vain toissijaiseksi ongelmnaksi, jos siksikään. En mä oikeasti halua ajatella sitä ongelmana, mä vaan oon niin pirun yksavioinen että pidetään Sirius Remuksella ja James Lilyllä. En mä silti estä muita kirjoittamasta ja tykkäämästä siitä, koska hei, joukosta löytyy sitten loppujen lopuksi tällaisia helmiä joista me kapeakatseisetkin tykkäämme. :D
Juuh, eipä siinä sitten muuta, tulin vaan ilmoittamaan että oolen lukenut ja - vastoi luontoani - myös tykännyt. :)
-
James/Siriusta on aika paljon ja silti sitä tulee luettua aika vähän. Ehkä suurin syy kuitenkin se, että Sirius/Remus on parempaa ja muutenkin James/Sirius on jotenkin vaan niin... vaikee paritus nieltäväks usein, ettei sitä sitten lue niinkään helposti. Tiedä sitten mistä se johtuu, mutta itellä huomannu moisen tapahtuvan aika usein, vaikka kuitenkin tietää, että finistäkin löytää monta oikeasti hyvää James/Siriusta. Silti jotenkin välttää... :(
Silti on ihan hyvä, että nyt tän lukasin, koska nosti pientä haikee mielistä tunnelmaa ja taisin hymyillä tyhmästä tässä samalla lukiessa (onneks odo ei tainnu huomata - tässä syy, miksen lue yleensä ficcejä muiden seurassa :'DD). Koska paritus ei oikeastaan ole niin suora, vaikka Sirius tuokin tunteensa tässä esille hyvin vahvasti. Se on sellainen yksipuoleinen, vääriä tuntemuksia parasta ystävää kohtaan, joka on selkeästi hetero, että olisi edes tyhmää mennä kertomaan mitään siitä pienemmästäkään tunteet ripposesta. Varsinkin, kun siellä oli kohta hän oli ollut niin rakastunut Lilyyn toi jotenkin siihen tilanteeseen upeaa järkevyyttä ja selvyyttä. Että tilanne oli tosiaan tämä ja muuta oli sitten turha edes toivoa.
Siriuksesta en ehtinyt kunnolla saada kiinni, kun sen verran lyhyt ficci oli, mutta herra vaikutti IC:ltä, vaikka mie jäin kaipaamaan lisää sitä surumielisyyttä ja angstia. Koska itse miellän Siriuksen todella angstiksi jätkäksi, varsinkin Jamesin ja Lilyn kuoleman ja Azkabanin jälkeen se olisi mennyt ihan omalle tasolleen. Koska vaikka Rowling on kuvannut Siriuksen todella iloiseksi persoonaksi mie kuvittelen siihen kuuluvan sitä perheestä heijastuvaa angstausta. Kuitenkin, mie pirin herrasta tästä, vaikka en saanutkaan ihan otetta. (tosin, sekin saattaa johtua tästä, että oon valvonu ihan liikaa :'D)
Kirjotustyylistä pidin, selkee, hieman karu kuvailu ja sitten vaan semmonen, että se miellytti :) Mie en osaa sanoo nytten muuta, mutta pidin ihmeellisen paljon, joten kiitän ja kumarran tästä suloisesta :-*
-
Ää, silmäni suorastaan paloivat, kun täällä mollataan J/Sää! Sehän on maailman hienoin ja ihanin paritus, joka kaiken lisäksi on hyvin viitteellisesti poimittavissa canonista! Hieman offina, en oikeasti käsitä, miten ihmeessä ihmiset tykkää Remus/Siriuksesta, hehän eivät mitenkään sovi yhteen. :D Mulla meni heti koko kommentointipakka sekaisin, kun järkytyin näin paljon. :DD Noh, asiaan...
Ensiksikin tuo nimi oli aivan ihastuttava! Tykkään aivan älyttömästi kaikista –sta ja -stä päätteisistä nimistä, ja yleensäkin nimistä, jotka ovat hieman väännettyjä siitä perusmuodosta johonkin suuntaan. Mutta niin, Tilaisuuksista oli kauniin yksinkertainen ja paljonpuhuva. Lyhyt, ytimekäs ja toimiva. Pidin myös tuosta summarystä ja samalla viimeisestä lauseesta. Kuvastaa hyvin Siriuksen katkeroitunutta luonnetta, ja miten miehet ei tosiaan mukamas voi itkeä. Lopetuksena lause oli erityisen toimiva ja lopetti ficin kauniisti, toisaalta taas karun toteavasti.
Aloitus oli minusta myös varsin tunteellinen ja hieman erikoinen. Lukija tajusi heti, mistä on kyse, ja samalla sitten tunnelmakin oli tavoitettavissa. Tuo lausahdus vihollisista viimeisimpänä kukistetaan kuolema, saa ihan kylmät väreet menemään iholla. Se on hirveän kaunis, ja toit sen minusta ficciin onnistuneesti. Hyvä aloitus siis kaiken kaikkiaan. Ja pidän kyllä sun tyylistä muutenkin. Kauniin yksinkertaista ja selkeää, ei mitään ylimääräistä ja turhaa. Lukeminen on helppoa, ja tekstistä saa nauttia täysin siemauksin.
Sen sijaan mua jäi hieman häirtsemään pari kohtaa. Ensiksikin Sirius puhuu parhaasta ystävästään, mikä sinällään on ihan okei. On aika IC-mäistä Siriukselta piilotella oikeita tunteita, ja kaiketi J/Sn yksi viehätys onkin se, että he ovat nimenomaan parhaita ystäviä. Jotenkin silti olisin ehkä kaivannut jotain tunteikkaampaa, vaikka nyt kun asiaa ajattelenkin, niin ehkä tuo oli juuri loistava tuollaisenaan, ja mikään muu siihen ei olisikaan sopinut. Hehän kuitenkin olivat bestiksiä, ja kuten tässä ficissä tulee (valitettavasti) ilmi, rakkaus taisi olla yksipuolista. Sen sijaan tossa Jamesin suuresta rakkaudesta Lilyyn oli pientä toistoa, ja erityisesti tuossa Siriuksen puheenvuorossa (olipa tyhmä sana) se särähti melkoisesti. Tuskin Sirius olisi koskaan pystynyt sitä ääneen sanomaan, saatika sitten Jamesin haudalla alkanut noin kauheasti selittelemään. No, tuo repla oli kuitenkin tunteikas, ja ehkä Sirius oli pitänyt tunteitaan liian kauan sisällään, ja hän sai viimeinkin tilaisuuden sanoa kaiken haluamansa. (:
Mutta kaiken kaikkiaan tämä oli oikein hyvä näkemys J/S;stä ja heidän suhteestaan. Raapaleet ovat aina mukavia lukea, ja sun kirjoittamana tämä oli kyllä oikein mukava lukukokemus. kiitos!
-
Tämä taitaa olla jo toinen James/Sirius minulla tänään, enkä edes tykkää parituksesta ;D Näin pienillä ikärajoilla ne kun yleensä ovat ihan luettavia, niin kuin oli tämänkin.
Minusta kaikkein ihaninta tässä oli alku, kirjoitat hyvin ja saat Siriuksen tunteet Jamesin haudalla välittymään hyvin. Mitään negatiivista tästä ei ole sanottavaa, paitsi viimeisestä virkkeestä, joka on Summaryynkin valittu lause "Miehet eivät itke." Jokin siinä sai minut kavahtamaan vähän, ei mielestäni sopinut paikalleen, vaan pikemminkin onnistui vähän latistamaan muuten herkän tarinan tunnelman ihan viime metreillä. Lause vain on jotenkin niin klisee ja korni, ei välttämättä edes sopiva siihen kohtaan ja tilanteeseen. Kyllä mies voi ja hänen kuuluukin itkeä, jos on menettänyt rakkaansa. Siitä yksi pieni miinus muuten kivaan lukukokemukseen.
Eulalia
-
Mulle ei kannata mennä lupaamaan paljoa mitään ikinä ku seuraukset on sitte vähä sitä sun tätä. ;D
Mutta eniveis, pidän kovasti tästä. Asia pysyi kasassa ja tunnetila välittyi hienosti. tekis kovasti mieli lainata tuolta vaikka Kiirunan kommentti, se ku kiteyttää kaiken parhaiten..
James/Sirius oli kiva heittää sulle ku muuten jämähdät vielä siihen Sirius/Remukseen, so don't worry, multa saat paeituksen jos toisenkin ja potkun kirjottamiseen kaupan päälle. Ja sitte eksytään aiheesta...
Lopusta pidin erityisesti, surullisen kuuluisa lause "miehet eivät itke".
Äh jos meen vaan suosiolla kattoon Kung Fu Pandaa vielä ku tä kommentti on joten kuten järkevässä mallissa? Näin teen joo...
~ Schieni kiittää tästä ja käppäilee matkoihinsa
-
Unreasetä lusmuilee koulussa, ja tässä on tulos. Luen ficcejä. No, mutta hyvän ficin tulin listauksestasi valinneeksi. Se fakta, että fini on täynnä Sirius/Remus, muttei James/Sirius ficcejä on minusta huutava vääryys. Joten hyvä, että täällä jotkut paikkailevat asiaa.
Ollakseen niin lyhyt ficci, niin täytyy sanoa että sait mahdutettua siihen mielettömästi tunnetta. Se taitaa muita tekstejäsi vilkaisseena ollakin vahvuuksiasi. Itse tietysti koen asian niin, että James ja Sirius ovat villeinä nuoruusvuosinaan olleet yhdessä salaa muilta kuutamoöissä, mutta kyllä tämä näinkin toimii. Sehän on kirjoittajan itsensä päätettävä asia muutenkin. Sirren tunteet haudalla seisoessaan olivat hyvin realistisia, juuri näin mies olisi varmasti ajatellutkin.
Jos pienen miinuksen haluat kuulla, niin se on sitten se fakta, ettei tämä ollut niin angstia kuin annetaan ymmärtää. Tai no, olihan se siis angstia, mutta mun kieroutunut mieleni kokee angstin n. 3x suurempana. MUTTA se ei nyt ole kuitenkaan mikään murhe, sillä teksti oli hyvää ja se epätoivoinen tunnetila parhaan ystävänsä/elämänsä rakkauden menettämisestä välittyi loistavasti.
Siirtyäkseni takaisin epäselvästä miinuksestani positiivisten ilojen valkeaan valoon, niin kerron kuinka paljon pidinkään lopusta. Ainainen kysymys: Voivatko miehet itkeä on aina toimiva ratkaisu. Ja voit kutsua minua säälimättömäksi paskiaiseksi, joka mielellään lukee muiden kitumisesta, mutta hautausmaaficit ovat aina omiaan tälle ominaisuudelle. And i just love it! Toimii, on hyvää ja ah. No kaikkea.
Joo, eipä tässä muuta. Hyvän pienen ficin olet saanut aikaan (:
- Un