Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Rins - 18.01.2011 22:38:20

Otsikko: Täydelliset naiset, Kolme tähteä etelään, K11, Tom/Lynette, romance, (angst)
Kirjoitti: Rins - 18.01.2011 22:38:20

Kirjoittaja: teinirinsessa
Ikäraja: K11
Genre: Romance, (angst)
Fandom: Täydelliset naiset
Paritus: Tom/Lynette, Tom/Annabel

A/N: Juu, eli mun toinen fandomnanoni. cassablelle ihan järjettömän suuret kiitokset, tää koko juttu olis jääny ihan vaan suunnitelman tasolle ilman sua, susta on ollu tosi paljon apua suunnittelemisessa ja kaikessa. Kiitos <3

-------

Kaikki alkaa siitä...
”Tämä voi olla uusi alku.”
”Minulle tulee niin ikävä.”

Kun Lynette saa uuden työpaikan
”Tätä minä olen odottanut koko elämäni.”
”Ja minä olen onnellinen puolestasi.”

Hän on ollut epävarma...
”Takanani on niin paljon alamäkiä.”

Mutta vihdoin kaikki tuntuu selvältä
”Tänne minä todella kuulun.”

Lynette tapaa miehen…
”Lynette Lindquist.”
”Tom Scavo. Mukava tavata.”

Josta hän alkaa kiinnostua
”Haluaisitko lähteä lounaalle kanssani?”

Miehellä on kuitenkin tyttöystävä.
”Mitä sinä luulet tekeväsi?”

Edessä on draamaa...
”Pysy erossa hänestä.”
”Kuka sinä olet minua määräämään?”

onnea...
”Minulla ei ole koskaan ennen ollut näin hauskaa.”
”Ilo on minun puolellani.”

ristiriitoja...
”Minä en ala madella sinun takiasi.”
”Minä voisin.”

ja lopulta pettymys
”Minä todella luulin, että tästä voisi tulla jotain.”
”Olen pahoillani.”

Voittaako rakkaus...
”Rakastatko sinä minua?”
”Valitettavasti.”

Vai jäävätkö unelmat toteutumatta?
”Odota.”
”Ole kiltti ja mene pois.”

teinirinsessa esittää:

Kolme tähteä etelään

Otsikko: Vs: Kolme tähteä etelään, K13
Kirjoitti: nami - 19.01.2011 16:08:31

Mä... mä... joku kirjoittaa Despiksistä! Pompin suunnilleen tuolillani tämän tosiasian takia, oikeasti - olin stalkkeri ja bongasin sun viestin jo tuolta Fandomnanotopasta, ja silloinkin jo olin pudottaa silmät päästäni ja kihertelin tyhmästi itsekseni. Mä pahoittelen tämän kommentin lyhyyttä - oon yrittänyt pyrkiä vähän pidempiin kommentteihin, mutta... tarvitseeko edes sanoa, miten huono oon trailereiden kanssa? :'D No, ihan sama, pointti oli että voisin niin sydämöidä sut siitä hyvästä että Despiksistä olet päätynyt kirjoittamaan ja todellakin odotan tälle jatkoa.

Joka tapauksessa, tykkäsin tästä trailerista muutenkin kuin fandomin takia. Tämä jättää kaiken aika lailla auki, herättelee kiinnostusta ja kysymyksiä, muttei kerro liikaa. Pidin myös siitä, että tämä on niin yksinkertainen, tykkään kyllä myös kilometritrailereista mutta tämä oli jotenkin ihanan hallittu ja simppeli, vaikkei loistanut erikoisuuksilla tai omaperäisillä jutuilla tai millään nerokkailla huumoripläjäyksillä - eikä missään nimessä olisi tarvinnut, jos genreissä on romance ja angst niin trailerin tarkoitus ei kyllä olekaan saada nauramaan kaksin kerroin :'D Eli siis, tämän trailerin yksinkertaisuus oli enemmän plussa kuin miinus, tykkäsin.

Ja sitten, itse ficin juonen/idean pika-analysointi. Mulla ei ole tietoa enempää kuin mitä traileri ja alkutiedot antaa ymmärtää, mutta sain sellaisen kuvan, että tämä kertoo Tomin ja Lyneten suhteen alkuajoista ja vaikeuksista ja siitä, miten he sitten päätyivät loppujen lopuksi tuohon avioliittoonsa. Ja sitten tähän jotenkin liittyy tämä ah-niin-ihana Annabel, jonka kanssa Tom sitten säätää jotain... muuta mä en tässä väsähtäneessä keskiviikkoiltapäiväfiiliksessäni oikein saa irti :'D Mutta joka tapauksessa, hyvältä vaikuttaa, Tom ja Lynette on tuossa sarjassa mun suosikkihahmoja - tai no, Tom on, Lynetteen mun suhde on hieman ristiriitainen, joten ficci heidän suhteestaan kiinnostaa väkisinkin.

Mä en ala tuota traileria quottamaan, se on sen verran yksinkertainen ja niukahko, etten oikein osaa poimia mitään erityistä kohtaa, joten ehkä lopettelen tän rimanalituskommenttini tähän. Toivottavasti tästä saa jotain irti eikä tämä ole ihan kauhean randomia selittelyä, jään odottelemaan tähän ficciin jatkoa edelleen tuolilla pomppien malttamattomana, iso kiitos siitä että oot Despiksistä innostunut kirjoittamaan :-)

          ~nami

Otsikko: Vs: Kolme tähteä etelään, K13
Kirjoitti: shaya - 19.01.2011 21:10:48

Namnam.

Olin ihan innoissani tästä jo silloin kun mietit tätä, ja olen mielettömän iloinen ja innoissani, että tosiaankin aiot kirjoittaa Täykkäreistä! Lynette ja Tom eivät varsinaisesti kuulu lempihahmoihini, oikeastaan pidän heistä ehkä vähiten koko sarjan perusporukasta - jotenkin heidän tarinansa on vain ihan mielettömän tylsä, tai ei ainakaan minua sytytä, mutta en missään nimessä sanoisi inhoavani heitä tai mitään. Itse asiassa päin vastoin, on hyvä että kirjoitat juuri heistä, jos vaikka onnistuisit syventämään heidän hahmojaan, niin, että mullekin avautuisi. :D Rakastan myös get2getheriä, joten kivaa nähdä, millaisen alkutaipaleen Tomille ja Lynettelle kirjoitat - puhumattakaan sitten tuosta Annabel-kuviosta, hih.

Trailereista on tosiaan vaikeaa sanoa juuri mitään, mutta joo. Oikeastaan aika rohkea veto kirjoittaa historia parille, jonka tiedetään jo päätyvän naimisiin ja saavan monta lasta ja kaikkea - se saattaa joissakin tapauksissa jopa pilata koko ficin, mutta sun kykyihin on kyllä sen verran luottoa, että en usko niin käyvän. Eiköhän tässä jännitystä riitä, vaikka lopputuloksen tietääkin. ;) Muita hahmoja tässä Täydellisistä naisista ilmeisesti ei ole, kun he kai tutustuivat vasta Wisteria Lanella (lukuunottamatta Reneetä, joka oli Lynetten collegekaveri), mutta silti olisi kivaa jos tässä olisi vähän sarjan fiilistä, vaikka genreinä nyt romance ja angst onkin.

Hmh, musta ei kyllä irtoa mitään fiksumpaa. Tsemppiä nanoiluun niin saadaan pian jatkoa, eikö? <3

Otsikko: Vs: Kolme tähteä etelään, K13
Kirjoitti: Rins - 27.01.2011 20:49:40

cassable: Jep, mäkään en ikinä oo mitään täykkäreistä oo lukenu, joten tää tuntu ihan täydelliseltä idealta. Toivottavasti tulee sit toimiinkin :D Lyneten menneisyydestä on paljastettu sen verran vähän, että siitä saa varmaan kehitettyä aika paljon. Lynette on kuitenkin todella hankala hahmo kirjottaa, oon huomannu nyt kirjottaessa. Kiitos kehuista ja kommentista (:

nami: Täykkärit on <3 Mun lempisarjani, joten tuntuu melko luonnolliselta kirjottaa siitä. Tom ja Lynette hahmoina on ihan parhaita, Tom varsinkin. Toivottavasti saan ne pysyyn sellasina kun ne on sarjassa. Kiitos kommentista (:

shayl: Mä lupaan, että tähän tulee paljon mutkia matkaan, ennen kun päädytään siihen lopputulokseen, mikä sarjassa kerrotaan. Vai päädytäänkö sittenkään? ;) Mä kyllä yritän saada tähän jotain Täykkärimäistä, voi vaan tulla oleen vähän vaikeeta kun ei vielä Wisteria Lanella olla. Mutta tosiaan, yritetään. Kiitos kommentista, arvostan sitä (:

Prologi

Lynette tuijotti ikkunasta ohi meneviä maisemia ja mietti, miten paljon jätti taaksensa.

Hän katsoi sivusilmällä Penelopea, parasta ystäväänsä, joka istui nyt tiukasti auton etulasista tuijottaen. Hän oli vaatimalla vaatinut, että saisi auttaa Lynetteä muutossa, ja lopulta halusi vielä kuljettaa tämän uuteen kotiinsa.

”En vieläkään pysty käsittämään, että oikeasti muutat”, Penelope huokaisi. Lynette katsoi häntä. Hän käsitti tilannetta vielä vähemmän. Hän oli asunut koko elämänsä samassa kaupungissa, syntynyt, opiskellut ja tehnyt töitä. Miten hän yhtäkkiä voisi sopeutua jonnekin muualle, pieneen kaupunkiin nimeltä Fairview?

Mutta samalla, kun hän jännitti kaiken tutun ja turvallisen jättämistä taaksensa, hän odotti innoissaan tilaisuutta uuteen alkuun, ja ennen kaikkea sitä, että hän pääsisi todistamaan kykynsä työssä, joka viimeinkin vastasi hänen koulutustansa. Ja kyllähän Lynette tulisi pärjäämään. Hän pärjäsi aina.

”En haluaisi luopua sinusta”, Penelope sanoi vielä, mutta Lynette pudisti päätänsä. Hän muisti päivän, jolloin sai tietää uudesta työpaikastaan.

Hän oli hakenut johtoportaan paikkaa melkein vitsillä, hän ei koskaan olisi uskonut saavansa sitä. Kuitenkin, viikko sen jälkeen, kun hän oli käynyt työhaastattelussa, puhelin soi ja näytöllä vilkkui kyseisen toimiston puhelinnumero.

”Haluaisimme sinut enemmän kuin mielellämme töihin meille”, ilmoitti miesääni puhelimessa. Jo samana iltana Lynette sai faksin kautta työsopimuksen, jonka hän laittoi takaisin allekirjoitettuaan sen.

”Et sinä voi lähteä täältä! Mitä minä muka sitten teen?!” oli Penelope kauhistellut, kun Lynette kertoi uudesta työpaikastaan.
”Tätä minä olen odottanut koko elämäni. Tilaisuutta näyttää kaikille, että mistä minut on tehty.”

”Tiedän. Ja minä olen onnellinen puolestasi. Tietenkin olen. Minä vain… sinä olet paras ystäväni. Olen väkisinkin huolissani, eikö?”
Lynette hymyili, hän arvosti tätä piirrettä Penelopessa. Hän välitti vilpittömästi ihmisistä, eikä pelännyt kertoa sitä. Ei Lynettekään mikään tunteeton ollut, hän oli vain jo aikoja sitten rakentanut ympärilleen muurin, jonka läpi ei niin vain päässyt.
”Takanani on niin paljon alamäkiä. Olen mielestäni ansainnut uuden alun.”

Sen jälkeen tehtiin sopimus, joka lupasi sen, että yhteyttä pidettiin tarpeeksi usein. Ettei kävisi niin kuin yleensä kävi, kun ystävät muuttivat eri kaupunkeihin; alussa soiteltaisiin useita kertoja viikossa, vähän ajan päästä kerran kuukaudessa, ja lopulta lähetettäisiin vain joulukortteja. Ei, niin ei mitenkään voinut käydä.

**

Lyneten tavarat oli lähetetty hänen uuteen kotiinsa jo melkein viikko sitten. Nyt hänellä oli mukana vain yksi matkalaukku. Entisen asuntonsa hän oli luovuttanut muutama päivä sitten, ja asunut sen jälkeisen ajan Penelopen luona. Itse hän olisi halunnut olla hotellissa, mutta hänen ystävänsä ei suostunut siihen.

Penelope väänteli radion nappuloita niin, että hänen lyhyet, ruskeat hiuksensa menivät silmien eteen. Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu autoa ajava ihminen, Lynette olisi ollut huolissaan. Penelopeen hän kuitenkin luotti. Ja niin, jo muutaman sekunnin päästä nainen nosti päänsä ja alkoi katsella tietä, jolla ei juuri sillä hetkellä näkynyt yhtäkään autoa.

Matka jatkui tavallisen juttelun parissa seuraavan tunnin. Kumpikaan ei halunnut mainita edessä olevaa eroa, ei, kun ei ollut pakko. Jos siitä ei puhuttu, sitä ei tarvinnut myöskään ajatella. Eikä sitä silloin tulisi tapahtumaan.

Kun matkaa ei ollut jäljellä enää kuin kymmenisen kilometriä, Penelope sanoi, että heidän pitäisi pysähtyä syömään jotain. Ja koska Lynette ei vastustanut ajatusta, naiset etsivät pienen kahvilan, johon he saattoivat mennä juomaan kupit kahvia.
Jokin tuntui painavan ilmaa. Jokin, jota ei pystynyt sanomaan ääneen, koska se tuntui liian lopulliselta. He olivat jo aikuisia, he olivat olleet ystäviä yli kaksikymmentä vuotta, heidän olisi pitänyt pystyä puhumaan siitä suoraan. Lynette katsoi Penelopea, joka oli painanut päänsä alas ja tuijotti nyt tiiviisti puista pöytää, kuin se olisi ollut kiinnostavinta maailmassa.

”Hei?” Lynette sanoi ja sai Penelopen katsomaan itseään. ”Ei tämä ole maailmanloppu.”
”Mutta asiat eivät enää koskaan tule olemaan niin kuin ennen”, Penelope mutisi synkkänä.

”Ei”, Lynette myönsi. ”Mutta tämä on mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Tämä voi olla uusi alku.”
”Minulle tulee niin ikävä sinua”, Penelope sanoi ja Lynette näki, kuinka hänen ystävänsä silmät kiilsivät kyynelistä. Lynette otti ystävänsä käsistä kiinni ja puristi hiljaa. Hän ei päästäisi irti.

Kymmenen minuutin päästä naiset pääsivät jatkamaan matkaa. Pian he olivat pienen puutalon edessä, jossa oli kaunis puutarha ja sininen postilaatikko.
Se oli Lynetellä vain vuokralla, sillä hänen ei olisi ollut mitään järkeä ostaa omaa taloa. Talossa oli vain yksi makuuhuone, keittiö, olohuone ja kylpyhuone. Vuokra oli kuitenkin edullinen, kun ajatteli, että talo oli vain muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Tähän mennessä Lynette oli nähnyt sen vain kuvissa, mutta vihdoinkin hän pääsisi katsomaan sitä oikeasti.
Lynette avasi raskaan ulko-oven, ja astui eteiseen. Sisällä oli lämmin, ja ilmassa tuoksui metsä. Hän uskoi, että kyseinen asunto oli hänelle paras mahdollinen.
Hän otti kengät pois ja meni istumaan olohuoneen sohvalle. Se tuntui pehmeältä. Ilmassa oli jännitystä, mutta myös haikeutta. Nyt olisi aika jättää menneisyys taakse, ja ottaa tulevaisuus vastaan.

Sitä Lynette oli odottanut useita vuosia, ja nyt se sitten viimein tapahtuisi. Ja hän oli varma, että hän oli oikeassa paikassa.

Hän oli tullut kotiin.

------

A/N: Tää nyt oli vähän lyhyt, mutta eikö prologi saakin olla? (:
Ensimmäisestä luvusta sitten pidempi.
Kommentteja tuleen sitten vaan ;)

Otsikko: Vs: Kolme tähteä etelään, K13
Kirjoitti: shaya - 07.02.2011 17:34:40

Okei, tästä tulee kyllä vähän pikainen kommentti, koska oon huono aikatauluissa ja hupsis, mutta kuitenkin!

Oh, en tosiaan tullut ajatelleeksikaan, että tämä ei ehkä päädy, ainakaan suoraan, itse sarjan loppuratkaisuun, mutta tokihan se on mahdollista sekin. Joka tapauksessa, musta on mielenkiintoista, että kirjoitit prologin tällaisesta tilanteesta - vanhoista ystävistä, viimeisestä kohtaamisesta. Mietin, että oikeastaan se on aika hyväkin; nyt lukijalla on edes jonkinlainen mielikuva Penelopesta, ja naisesta haluaa lukea vielä lisää, vaikka tietääkin, että Lynetten ja hänen tiet tulevat eroamaan. Ystävien etääntymisestä on aina jännää lukea, siitä, kuinka päivistä tulee viikkoja, viikoista kuukausia ja kuukausista vuosia, ja lopuksi suhde on enää se perinteinen joulukorttisuhde, että toisesta kuulee kerran vuodessa ja silloinkin vain sen yhden kaksi lausetta, kortista ja vuodesta toiseen. Ja vaikka tytöt sen perinteisen lupauksen tuossa tekivätkin, en vain jaksa uskoa sen pytävyyteen. :D

Penelope joka tapauksessa vaikutta oikein sympaattiselta hahmolta, tykkäsin hänestä jo nyt - tietysti hänessä on selkeästi omat puutteensa ja rasittavuutensa, mutta ainakin pieninä annoksina ja luettuna hänestä jäi päälimmäisenä mieleen hyvä kuva. Lynette itse taas oli, no, oma itsensä, jollakin tapaa koko ajan asteen kylmempi kuin Penelope, mutta ihana kuitenkin. Jotenkin yllätyin siitä, että Lynette muutti Fairviewiin, olisin jotenkin kuvitellut hänen ja Tomin tapaavan jo collegessa jossain muualla tai vastaavaa, mutta en toki valita. Hieman jäi mietityttämään myös se, mitä nuo Lynetten alamäet ovat mahtaneet olla? (Pakko hihkua, että tykkään sun kirjoitustyylistä - tässä on selkeästi jo nyt tuollaisia pieniä koukkuja, jotka jäävät kaihertamaan, niin että tahtoo lukea lisää.)

Maailman kämäisin (...ja myöhäisin) kommentti loppuu nyt, mutta lupaan ihan oikeasti kommentoida paremmin ekaan lukuun! ♥

Otsikko: Vs: Kolme tähteä etelään, K13
Kirjoitti: momentum - 09.02.2011 08:06:06

Kommenttikamppanjan kautta eksyin lukemaan tätä ja ihmettelin hiukan, kun ei tässä ole kuin vasta prologi ja nyt jo pitäisi kommentoida...hmm...mutta yritetään!

Kovin paljon ei tästä alusta osaa oikein sanoa mitään, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta tarinalta! Täydellisiä naisia tuli katsottua joku pari ekaa tuotantokautta, nyttemmin niiden katsominen on jäänyt, mutta Lynette ja Tom olivat aina yksi suosikkiparituksistani, joten siksi eksyin tätäkin tarkastelemaan! Traileri lupaa hyvää, joten toivottavasti luvassa hurjia ja mielenkiintoisia tapahtumia! Prologikin oli sujuvasti kirjoitettu, eikä se minusta ainakaan liian lyhyt ollut!

Mutta jatkoa odotellessa!  :)