Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Sirina Black - 15.11.2010 20:52:33
-
Nimi: Herra Pikkunälkä ja epäonnistumisen katkera kalkki
Kirjoittaja: Sirina Black
Ikäraja: S
Genret: draama, wnb-huumori
Varoitukset: Ei kai mitään ole sellaista, joka varoituksen tarvitsisi. Paitsi nälkä.
Fandom: Pikkunälkä aka Danone Danion keltainen örkkimörkkikiusankappale
Vastuuvapautus: En omista Pikkunälkää, Danone Danio omistaa. En saa rahaa tai muutakaan arvokasta tästä, pelkkää omalaatuista mielihyvää. Mitä ei voi tunnistaa Danonen mainoksiin kuuluvaksi, kuuluu minulle.
Yhteenveto: Eipä tiennyt Pretzel Pikkunälkä, ettei päivä tulisi onnistumaan niin kuin olisi pitänyt.
A/N: Okei. Outo olen ja silleen, mutta minun mielestäni tuo keltainen örkkimörkkikiusankappale on suloinen otus.
A/N2: Osallistuu Fandom10 -haasteeseen, fandomilla Pikkunälkä (-mainokset). Vuosi raapalehtien haasteeseen. Lisätty vielä Multifandom -haasteeseen.
Sanamäärä: 200+300+100
1.
Kun herra Pretzel Pikkunälkä sai päivän työlistan pieniin keltaisiin käsiinsä, hän oli tyytyväinen huomatessaan, että hänen vakituiset asiakkaansa olivat listalla. Lisäksi listalle oli laitettu suloisen neiti Caramel Pikkunälän muutamat asiakkaat. Caramel -neiti oli sairastunut pikkukuumeeseen, joka aiheutti ruman sinisiä pikkupaukamia muuten niin kauniin keltaiseen ihoon, josta jokainen Pikkunälkä -yhtiössä työskentelevä Pikkunälkä oli hyvin ylpeä.
Pretzel piti Caramelista kovasti, sillä toisin kuin muut Pikkunälkäneidit, Caramel oli erilainen. Ei aivan kirkkaankeltainen niin kuin muut Pikkunälät, vaan pehmeästi toffeen väriin vivahtava. Pretzel oli yrittänyt pyytää Caramel -neitiä seurakseen asiakaskierrokselleen, mutta milloin mistäkin syystä nuori neiti oli kieltäytynyt.
Alkuun Pretzel oli ajatellut, että Caramel tahtoi pitää siveästä ulkokuorestaan kiinni eikä sen takia halunnut lähteä treffien tapaisille herraseurassa, mutta sitten neiti olikin yllättäen ollut työkeikalla yhdessä herra Bean Pikkunälän kanssa. Se se vasta olikin ollut shokki Pretzelille, sillä hän tiesi millainen naisten naurattaja Bean oli. Ei hoitanut edes hommiaan tunnollisesti, sillä hän oli kunnon gigolo. Beanille kelpasi niin Pikkunälkäneidot kuin ihmisneidotkin.
Miten häpeällistä käytöstä, sillä Pikkunälkä -yhtiön sääntöjen mukaan ihmisiin ei saanut ottaa muuta kontaktia kuin aiheuttaa näille päänvaivaa ja ikäviä näläntunteita vatsassa aina silloin kun sitä vähiten osattiin odottaa.
Pretzel epäili, että Bean oli töissä yhtiöllä vain sen takia, ettei muuten päässyt neitien läheisyyteen.
2.
Eipä osannut Pretzel aavistaa lähtiessään tutulle kierrokselleen, ettei päivästä tulisi lähellekään sellainen kuin hän oli kuvitellut aamulla lähtiessään pienestä, keltaisesta kotimökistään työpaikalleen. Mitenpä pieni örkkimörkki olisi voinut tietääkään, että juuri sinä päivänä olisi pitänyt jäädä kotiinsa nukkumaan eikä nostaa keltaista peittoaan pois päältään.
Kierros alkoi nuoresta ja ehkä turhankin innokkaasta juristilupauksesta, herra Jönssonista, joka unohti usein syödä aamupalansa ja lounaansa. Pretzelille se oli ehkä paras paikka, sillä herra Jönsson ei koskaan muistanut, että Pikkunälkä ilmestyi aina pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Kiusattuaan tarpeekseen asianajaja Jönssonia, Pretzel siirtyi seuraavan asiakkaansa, neiti Hiltusen luokse. Neiti Hiltunen oli johdon assistentti eikä hänellä ollut kiireeltään aikaa syödä aina silloin kun nälkä alkoi kalvaa vatsalaukkua. Ei joutunut Pretzel pettymään, sillä neiti Hiltunen istui edelleen tietokoneensa äärellä ja näpytteli johtaja Kempin sanelemia nauhoja kirjeiksi.
Pretzel maiskutteli ärsyttävästi neiti Hiltusen korvan juurella, pöläytti ilmaan herkullista ruoantuoksua sumutinpullosta ja hihitti kuullessaan kovan murinan neidin vatsan seutuvilta. Pretzel olisi halunnut jäädä vielä hetkeksi kiusaamaan neiti Hiltusta, mutta aikataulu oli kiireinen eikä yhdelle asiakkaalle saanut suoda enempää kuin maksimissaan vartin aikaa.
Oli aika siirtyä Caramelin ensimmäisen asiakkaan, rouva Tuovin luokse. Pretzel tiesi, että rouva oli kova tapaus, sillä tämä ei ollut vielä koskaan unohtanut syödä ruokaansa. Rouvan kanssa oli rankkaa tehdä työtään, mutta onnistumisesta sai aina suuren bonuksen. Pretzel oli kuullut, että niillä kerroilla kun Caramel oli onnistunut aiheuttamaan ärsyttävää Pikkunälkää rouvalle, oli Caramel saanut bonuksena ylimääräisen kuukausipalkan.
Pretzel meni suurin odotuksin ja loistavalla itseluottamuksella rouva Tuovin luokse. Mistäpä hän olisi voinut tietää, että rouva Tuovi söi lounaansa aina tiettyyn kellonaikaan, ei koskaan ennen eikä jälkeen puolen päivän. Ei kukaan ollut kertonut hänelle, että rouvan luokse kannatti mennä aina ensimmäisenä.
Yrityksistään huolimatta Pretzel ei onnistunut aiheuttamaan rouvalle nälkää eikä inhottavaa tunnetta vatsassa. Ensimmäistä kertaa koko Pikkunälkä -yhtiössä työskentelyaikanaan hän oli epäonnistunut täydellisesti tehtävässään.
Pretzel oli kuullut vain huhuja siitä mitä tapahtui epäonnistujille.
3.
Kun Pretzel palasi muuten onnistuneelta asiakaskierrokseltaan toimistolle, häntä vastassa olivat kaikki yhtiön korkea-arvoiset johtajat, aina alkaen toimitusjohtaja, herra Kasim Pikkunälästä lähiesimies, rouva Jellybean Pikkunälkään.
Pretzel tiesi olevansa ongelmissa, sillä jokainen paikalla oleva pomo katsoi häntä pahasti ja pettyneinä. Nolostumisen tuoma puna nousi Pretzelin kasvoille ja sai Pikkunälän näyttämään väriastiaan pudonneelta.
”Potkut!” kitisi Jellybean -rouva ja ojensi kätensä nappaamaan Pretzeliltä ovikortin itselleen.
Kuinka noloa olikaan kävellä ulos Pikkunälkä -yhtiön tiloista kaikkien Pikkunälkien katseiden seuratessa entisen työtoverin menoa. Pretzel kuuli ivalliset naurahdukset, joita muutamat Pikkunälät eivät onnistuneet pitämään sisällään.
Siniset kyyneleet valuivat pitkin Pikkunälän poskia, maalaten ihon vihertäviksi paikoista joihin osui.
A/N3: Anteeksi, tämä on oikeasti outo.
-
Erityisen rakentavaa kommettia ei nyte irtoa, mutta tämä piristi päivääni. Jos mulla minkäänlaisia ennakko-odotutuksia tämän fandomin ficin suhteen oli, ne ylittyivät; tämä oli hyvällä tavalla outo ja kerronta sopi hienosti Pikkunälkä-hahmon tyyliin.
Melkein itse ymmärrän, mitä yritän sanoa, mutta anyway. Kiitos ja kumarrus, tykkäsin! :)
-
Awww! Voi Herra Pikkunälkä - parkaa n__n Ne mainokset on niin surullisia, Pikkunälkähän tekee vain työtään! :< Ja rakastunutkin poloinen vielä on. Voi raukkaa, sääliähän toista pitää! Omituisuus on vain hyvästä, Sirina :D
Siniset kyyneleet valuivat pitkin Pikkunälän poskia, maalaten ihon vihertäviksi paikoista joihin osui.
Sniff.
Kiitos, tätä oli ilo lukea :D
Garesu
-
Tämä oli jotenkin niin syvästi outo, että vaatii paljon huomiota osakseen. Eipä sillä, minä en oikein voi sietää nointa Danonen mainoksia, utta silti jos joku kirjoittaa niistä ficin niin lukeminen on MUST. Enkä pettynyt, tämä oli jotenkin erittäin omituisella tavalla söpö ja ennen kaikkea omalaatuinen. Eniten pidin noista kaikista pöhköistä nimistä, voisin hihitellä rouva Jellybeanille koko päivän. Vai itkevät pikkunälät sinisiä kyyneliä? Miten kerrassaan eriskummallista, mutta hyvällä tavalla.
Ihana, kiitos tästä.
T: jjb
-
Kuten muut ovatkin jo todenneet, tämä oli aivan mahtava. Rakastan sitä mainoksen pikkunälkää, minusta se on niin söpö ja sympaattinen, ja tässä se oli sitä jopa vielä tavallistakin enemmän. Voi toista <3
Kerrontatyyli sopi fandomiin todella hyvin, pidin siitä, miten asiat ilmaistiin hirveän yksinkertaisesti. Eikä silti tullut sellaista oloa, että kirjoitettaisiin jostain täydellisistä tomppeleista, ei suinkaan - jotenkin tästä tuntui välittyvän sellainen lajille ominainen ajattelutapa :D Tykkäsin myös hirveästi noista pikkunälkien etunimistä, aivan mahtavia! Erityisesti minulle oli mieleen keskushenkilön nimi Pretzel, vaikka tykkäsin kyllä muistakin, kun niistä rakentui niin kivasti kokonaisuus.
Ankaraa toimintaa kyllä työpaikalla, enpä ollut aavistanut, että epäonnistumisen kalkki olisi ihan noin katkeraa. Niin ja ficin nimi oli myös ihan mahtava, tähän sopi hyvin kliseet ja kuluneet sananparret. Aivan ihastuttava kokonaisuus, en osannut odottaa tämän tekevän näin syvää vaikutusta, täytyypä seurata noita pikkunälkä-ficcejäsi jatkossa! Kiitoksia tästä.
-
WHAT?! :'''D
Täydellisen friikki ja loistava ficci! xD Ne mainokset on parhaita ikinä! xD
Sulla oli kiva ajatus tässä, että Pikkunälät on töissä jossaki yhtiössä! ;D
Se se vasta olikin ollut shokki Pretzelille, sillä hän tiesi millainen naisten naurattaja Bean oli. Ei hoitanut edes hommiaan tunnollisesti, sillä hän oli kunnon gigolo. Beanille kelpasi niin Pikkunälkäneidot kuin ihmisneidotkin.
Miten häpeällistä käytöstä, sillä Pikkunälkä -yhtiön sääntöjen mukaan ihmisiin ei saanut ottaa muuta kontaktia kuin aiheuttaa näille päänvaivaa ja ikäviä näläntunteita vatsassa aina silloin kun sitä vähiten osattiin odottaa.
Pretzel epäili, että Bean oli töissä yhtiöllä vain sen takia, ettei muuten päässyt neitien läheisyyteen.
Ylisöpöä! :'D Kiitos tästä! xD
-
Awww, ihana~!
Ei pikkunälästä vois paremmin kirjottaakaan. Kiitos. :D
-
En oo varmaan ikinä lukenu mitään näin outoa, joka olisi samaan aikaan noin tajuttoman suloista. Mä vieläpä satuin vihaamaan noita mainoksia ja Pikkunälkä-örkkiä, mut tää antoi, no, sanotaanko vaikka että ihan uudenlaista näkökulmaa tohon öppiäiseen. ;D
Siis vitsit miten hyvin oot keksinyt noi kaikki hahmojen nimet ja just ton yhtiöhomman ym. Aivan ihanaa oikeesti. Harmi että Herra Pikkunälälle kävi noin huonosti, tosi kohtuuton työnantaja oli kyllä sillä! Ja ikäviä työkavereita, kun tuolla tavalla nauroivat. :<
Voi voi. Kiitos tästä kummallisesta lukukokemuksesta.
-
No, outouden vuoksi minunkin oli pakko hipsutella lukemaan tämä.
En pettynyt lainkaan, sillä tämä oli todella mainio ja kertakaikkisen suloinen pikku tarina. En varsinaisesti ole Danonino-mainosten ystävä, mutta kieltämättä rumassa ja örisevässä Pikkunälkä-hahmossa on jotakin hellyyttävän hupaisaa. Sitä paitsi, tuon mainoksen ansiosta koirallani on lempinimi 'Pikkunälkä', koska isäni mielestä se näyttää ihan tältä mainoksen örvelöltä, mutta ei siitä sen enempää : D
Vaikka oletkin luonut Pikkunälälle paljon kuvitteellisia piirteitä, se tuntuu edelleen tosi uskottavalta, ja melkein voisin nähdä tämän tarinan mainosversionakin. On ensinnäkin tosi suloista ja kekseliästä, että olet kehitellyt idean Pikkunälkä-yrityksestä, joka työllistää erilaisia Pikkunälkä-otuksia, joilla jokaisella on oma etunimi (Pretzel<3) ja persoonallisuus. Tekstissä tykkäsin erityisen paljon pikku-sanan toistamisesta. Ja monista pikku yksityiskohdista, kuten vaikkapa tuo ruoantuoksua sisältävä sumutinpullo ja keltainen mökki ja keltainen peitto, ne olivat söpöjä lisäyksiä, jotka värittivät tekstiä. Loppuratkaisu oli kyllä niin väärin, herra Pretzel Pikkunälkää käy todella paljon sääliksi... :< *sniff*
Kaikin puolin ihana, vaikkakin outo (hyvällä tapaa tietenkin). Kommenttini ei tosin ole mistään järkevimmästä päästä, mun piti oikein pinnistellä, etten käyttänyt joka ikisessä lauseessa sanoja 'suloinen' tai 'söpö'. Kiitän!
- V.
-
Tämä oli äärimmäisen outoa luettavaa siksi, että ihmiset on kutsunu mua Pikkunäläksi siitä lähtien, kun tämä mainos näytettiin ekan kerran :D Olen omaksunut Pikkunälän jo käytännössä nimekseni, joten oli kummallista lukea fikki henkilö(i)stä, jonka mukaan mut on lempinimetty :DD
Mutta itse tarinaan siis. Tämä oli kiinnostava ja tosi hyvin kirjoitettu, ottaen huomioon fandomin. Ei jokainen ihminen kykenis kirjoittamaan näin täydellistä ja lopussa tunteisiinkin vetoavaa tarinaa tv-mainokseen keksitystä otuksesta, josta ei tiedetä mitään muuta kuin nimi ja se, että se on keltainen. Kirjoitustyyli oli sopivan söpöä ja yksinkertaistettua, tällaiseen ei mitkään pliirumplaarumit sopis. Hahmot oli hauskasti nimetty.
Vaikka tää oli toki hauska, niin silti kävi sääliksi Herra Pikkunälkää, jolle kukaan ei kertonut rouvan terveellisistä elämäntavoista :( Vähän epäilytti, että toiset jättivät tiedon tarkoituksella kertomatta, koska eivät Pikkunälät ilmeisesti ole kovinkaan ystävällisiä olentoja. Häiritsee vain vähän se, että Pretzel sai heti ekasta epäonnistumisesta potkut, mutta sitten Caramel ei ilmeisesti ollut hänkään aina onnistunut, ainakaan kohdasta
Pretzel oli kuullut, että niillä kerroilla kun Caramel oli onnistunut aiheuttamaan ärsyttävää Pikkunälkää rouvalle, oli Caramel saanut bonuksena ylimääräisen kuukausipalkan.
päätellen. Miksi siis Caramel sai edelleen pitää työnsä, mutta Pretzel ei? Onko kyse syrjinnästä?
Mutta kaiken kaikkiaan, lisää tällaisia! :D
Tom^^ aka Pikkunälkä.
-
Voi ei, Pikkunälkä! ♥ Muistan ne vanhat mainokset hyvin, ja minustakin Pikkunälkä oli ihan mielettömän söpö ;D Niistä tais joskus olla saatavilla jotain pehmolelujakin, sellainen olis voinut olla hauska...
Fici itsessään oli mielestäni oikein sympaattinen ja söpökin. Hauska ajatella, että erilaiset Pikkunälät ovat töissä yhtiössä, jonka tarkoitus on saada ihmiset tuntemaan nälkää :D Mulle tuli tästä sekä aiheensa että kirjoitustyylin takia mieleen vähän niin kuin jokin lastenkirja. Uskon, että tällainen voisi upota lapsiin siinä missä minunkin ikäiseen ;D Ihania kaikki erilailla nimetyt Pikkunälät ja söpöt sanavalinnat (ja pikkukuume ;D ♥).
Mutta voi herra Pikkunälkä parkaa! Ei kuulosta kovin reilulta, että saa potkut yhden epäonnistumisen takia, varsinkin kun jäi se fiilis että Caramel on epäonnistunut saman asiakkaan kanssa useammankin kerran :< Tai sitten Caramel on jokin firman johdon lemmikki eikä hänen epäonnistumisensa siksi ole ongelma, ja onnistumisista vain palkitaan. Voi, voi, toivottavasti Pretzel tuosta jotenkin selviää. Mitähän muuta Pikkunälkä voi tehdä työkseen? 🤔 Itse ainakin olettaa, ettei uramahdollisuudet niin kovin suuret ole (ellei heillä sitten ole suunnilleen samanlaista yhteiskuntaa kuin meillä. Ota ja tiedä).
Joka tapauksessa ja kaiken kaikkiaan suloinen fici, joka oli kiva bongata Finin syövereistä. Ihanaa, miten laaja fandomkattaus meillä täällä on :D ♥