Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Sarkku - 16.03.2010 14:29:30

Otsikko: Twilight: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 6. ilmestynyt!) K-11
Kirjoitti: Sarkku - 16.03.2010 14:29:30: Nimi: How lucky can a girl be
Author: RangerRainbow
Suomentaja: Sarkku
Beta: hannm
Genre: Angst (lievä), horror (lievä), humor
Fandom: Twilight
Pairing: Lue niin selviää ;)
Rating: K-11
Fandom: Twilight
Disclaimer: Kaikki hahmot ja paikat kuuluu Stephenie Meyerille, ne hahmot joita et tunnista on kirjottajan omia.
Warnings: Kuolemaa
Summary: Entä jos Bella tapaisi Volturit 5-vuotiaana?
Alkuperäinen ficci: http://www.fanfiction.net/s/5399752/1/How_lucky_can_a_girl_be Olen saanut luvan kirjoittajalta.

//Karolain lisäsi ikärajan otsikkoon ja myöhemmin linkin alkuperäiseen

Trailer

Olen Isabella Swan ja 5 vuotta vanha. Äitini ja isäni kuolivat päivää ennen syntymäpäivääni. Se oli lauantai ja silloin sain selville, että ystäväni oli lähdössä. Mutta hän lupasi tulla takaisin ensi viikolla tietäen, että se on syntymäpäiväni. Vanhempani kuolivat viikkoa ennen sitä. Mutta nyt minulla on uusi perhe, sekä elämä jota odottaa.

Tässä kysymys. Mitä muuta enää voisi mennä pieleen elämässäni?

Pitäisikö minun jättää vampyyri-perheeni?

Mitä mielestäsi tapahtuisi jos

Bella tapaisi Aron, Marcuksen, Caiuksen, Renatan, Felixin ja tietysti Demetrin kun hän olisi 5?

TN: Suuret kitokset betalle hannm:lle. Tämä on ensimmäinen käännös ficci toivottavasti pdätte :) Kommenttia saa laittaa ::) Olen saanut luvan kirjoittajalta
Otsikko: Vs: How lucky can a girl be
Kirjoitti: Allu - 16.03.2010 14:45:05: ihan hyvä idea jään seuraamaan ;)

Lainaus käyttäjältä: Sarkku - 16.03.2010 14:29:30
Äitini ja isäni kuolivat päivää ennen syntymäpäivääni. Se on lauantai ja silloin sain selville, että ystäväni oli lähdössä. Mutta hän lupasi tulla takaisin ensi viikolla tietäen, että se on syntymäpäiväni. Vanhempani kuolivat viikkoa ennen sitä.
siis kuolivatko Bellan vanhemmat päivää vai viikkoa ennen Bellan syntymäpäivää? No ei sillä mitään väliä, ehkä olen vaan jotenkin tyhmä :D Kirjoita ehdottomasti jatkoa.
Otsikko: Vs: How lucky can a girl be
Kirjoitti: Vanamo - 16.03.2010 14:56:11: Vaikutti ihan hyvältä, vaikka mun mielestä traileri oli hiukan sekava.. Mutta se on vaan mun mielipide.. :-X Mutta jään seuraamaan, laita jatkoa vaan! ;)
Otsikko: Vs: How lucky can a girl be
Kirjoitti: Sarkku - 16.03.2010 15:21:25: Allu: No hyvä että saan jo nyt lukijoita :D. Bellan vanhemmat kuoli viikkoa ennen Bellan syntympäpäivää. Suomentelen para-aikaa ekaa lukua eli jatkoa saadaan toivottavasti piakkoin. Kiitos kommentista!

Twaikkari: Joo traileri on kyllä vähän sekava kieltämättä... Mukava että haluat jatkaa lukemista vaikka traileri olikin vähän sekava. Kiitos kommentista.
Otsikko: Vs: How lucky can a girl be
Kirjoitti: mellonami - 16.03.2010 15:25:04: mielen kiintoista. jatkoa kiitos
Otsikko: Vs: How lucky can a girl be
Kirjoitti: E_Bella - 16.03.2010 15:40:27: Lainaus
Se on lauantai ja silloin sain selville, että ystäväni oli lähdössä.

Pitäisi varmaan olla Se oli lauantai ja silloin..." ja niin eespäi.. :D

Kiinnostavaa! Jatkoa jään seurailemaan :)
Otsikko: Vs: How lucky can a girl be
Kirjoitti: Scaramouche - 16.03.2010 15:45:12: Tää oli ihan mielenkiintoinen. Taidanpa jäädä seurailemaan. :D

Sellanen vain että eikö tuossa pitäisi mainita, jos tämä kerran on käännösfic?
Otsikko: Vs: How lucky can a girl be
Kirjoitti: Embuu - 16.03.2010 16:38:32: Hei tää kuulostaa tosi mahtavalta! :D
Jatka ihmeessä. Pidän muutenkin todella paljon tälläisistä
ficeistä missä Bella on Volturien luona tms..
Kiitos lisää merci :)
Otsikko: Vs: How lucky can a girl be
Kirjoitti: Sarkku - 16.03.2010 17:54:11: Kiitos kaikista kommenteista, korjaan kaikki ne virheet joita sanoitte, on välillä ihan hyvä saada rakentavaakin.
Lähetin juuri uuden luvun betattavaksi eli sen pitäisi tulla tänne piakkoin. :)
Otsikko: Vs: How lucky can a girl be
Kirjoitti: Karolain - 16.03.2010 18:11:03: Tämä on siis käännös? Ookei. Viititkö siis mainita siitä otsikossa. :) Tyyliin KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be, tai jotenkin muuten. Ja sen lisäksi olisi hyvä laittaa alkuperäiseen ficciin linkki, jos joku vaikka haluisi lukea tämän englanniksikin. ;)

Ja kai muistit kysyä alkuperäiseltä kirjoittajalta luvan alkaa kääntää tätä?

Eipä minulla muuta.

//Lisäsin alaotsikkoon muuten aikaisemmin tuon ikärajan, jos et huomannut. Muista vastaisuudessa laittaa sekin sinne.
Otsikko: Vs: How lucky can a girl be
Kirjoitti: Anaid - 16.03.2010 18:14:48: joo, vaikutti ihan kivalt, oon kyl tämmösen lukenu aiemminki, mut ei haittaa :P
Jatkoo
Anaid
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be
Kirjoitti: Sarkku - 22.03.2010 15:17:31: Kiitos kommenteista kaikille!
Karolain: Kiitos noista korjauksista, en itse ollut vielä kerennyt/muistanut laittaa niitä... ::) Ja sain luvan alkuperäiseltä kirjoittajalta.
Jatkoa tulee luultavasti tässä alkuviikosta...
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be
Kirjoitti: Sarkku - 24.03.2010 13:44:24: T/N: Tässä on ensimmäinen luku toivottavasti pidätte... :)

1. What have we found

Kun heräsin aamulla, vanhempani tervehtivät minua.

”Bella!”, äiti ja isä sanoivat yhtä aikaan ja hymyilivät rakastavasti.

Hymyilin toosi isosti ja pidin käsiäni auki halatakseni heitä molempia.

Menimme alakertaan syömään aamupalaa. Kun olimme syöneet, kuulimme ovelta koputuksen. Äiti meni avaamaan, ja kun hän pääsi sinne, hän sanoi: ”Huomenta David, mikä tuo sinut tänne näin upeana aamuna?”

Niin.. David. Hän on parhaan kaverini isä. Hymyilin ja juoksin ovelle ja tervehdin parasta ystävääni, Lillyä. Halasimme toisiamme ja sitten David sanoi: ”No… Ajattelin, että Lilly haluaisi viettää viimeisen päivänsä kaupungissa ystävänsä kanssa…” Äiti näytti siltä, että hän voisi purskahtaa itkuun.

Katsoin Lillyä, jolla oli punaiset turvonneet silmät ja hän alkoi itkeä. En huomannut, että olin myös alkanut itkeä, ennen kuin Lilly sanoi: ”Belly Bye kiltti, älä itke”. Jatkoin itkemistä tietämättä, kuinka lopettaa ja tarrasin häneen niin kuin henkeni riippuisi siitä.

Lilly raahasi minut sohvalle, ja yritti saada minua rauhoittumaan. En pystynyt. En voinut. En pystyisi olemaan ilman häntä. Rakastin Lillyä. Olimme kuin siskokset! Hän oli kuin minun toinen puoliskoni. Hän täydensi minut. Hän oli aina siellä auttamassa läpi paksun ja ohuen. Läpi hankalan ja helpon, aivan kuin olisimme naimisissa… vain se osa että huolehdimme toisistamme.

”Lilly sinä…….. et voi….. jättää…. minua”. Nyyhkytin, se oli kuin minulta vietäisiin joku elämästäni. Hän vain piteli minua ja sanoi: ”Tiedän, mutta minun on lähdettävä. Lupaan käydä usein luonasi”. Se rauhoitti minua hiukan. Mutta sitten katsoin häntä ja sanoin: ”Lupaatko?” Hän nyökkäsi ja piti pikkurilliä pystyssä, että tarttuisin siihen, ja sanoi: ”Pikkurillilupaus. Sinä tiedät, että pidän pikkusormilupaukseni”.

Tartuin hänen pikkurilliin omallani ja annoin poskipusun samalla kun hänkin antoi minulle ja sanoimme yhtä aikaa ”Pikkurillilupaus.” Se oli meidän pikkurillilupaus. Pojat ajattelivat että poskipusu-osa oli tyhmä. Mutta me teimme aina sen. Joskus se jotenkin rauhoitti meitä. ”Okei”, sanoin ja halasin häntä tiukemmin. Hän halasi minua takaisin, ja laitoimme pyörimään lempi elokuvamme Toy Storyn. Kun olimme katsoneet sen, katsoimme seuraavaksi Leijonan kuninkaan. Sen jälkeen hänen täytyi lähteä kotiin ja pakata. ”Belly Bye, lupaan tulla huomenna takaisin sanomaan heipat. Pikkurillilupaan.” Meidän molempien perheet katsoivat, kun teimme pikkurillilupauksen ja hymyilivät meille. Sitten David sanoi: ”Älä huoli Belly. Lupaan tuoda hänet takaisin ensiviikonloppuna, okei?” Nyökkäsin, juoksin halaamaan hänen jalkojaan, kyräilin häntä ja sanoin: ”Jos et tuo mun Lilly Byetä lauantaina takaisin, niin mä satutan sua.” Hän hymyili,pörrötti minun hiuksiani ja sanoi:

”Säälin sitä poikaa, joka saa sinut… Mutta olet kyllä tarpeeksi kova pärjätäksesi yksinkin. Lupaan tuoda hänet takaisin, okei?” Mietin sitä hetken, ja sanoin hymyillen: ”Vain jos pikkurillilupaat!”. Hän nosti minut ja piti jättimäistä pikkurilliään esillä, minä tartuin siihen omallani. Pussasimme toisiamme poskille ja hän laski minut alas ja sanoi ”No nähdään huomenaamuna ipana.” Vilkutin kuistilta heille, kunnes heitä ei enää näkynyt ja menin takaisin sisälle.

Minä, äiti ja isä menimme keittiöön syömään iltaruokaa, meillä oli hampparia. Ruuan jälkeen autoin isää tiskaamisessa ja äiti laittoi astiat kaappiin.

Yhtäkkiä ovelta kuului koputus ja äiti meni avaamaan. Kun hän pääsi sinne, ovi aukesi ja kuului aseen laukaus. Äiti kiljui kovaa, korvia raastavaa, verta hyytävää kiljuntaa. Isä katsoi ulko-ovelle, mutta hänellä ei ollut paljoa aikaa toimia.

Oven pielessä seisoi nainen joka piteli asetta ja ampui isää rintaan. Aloin kirkua ja juoksin nopeasti vierasta pakoon. Mutta hän oli nopeampi ja tarttui minua hiuksista ja alkoi raahata ulos autoon samalla kun huusin: ”PÄÄSTÄ IRTI!” Hän ei hellittänyt otettaan ennen kuin olimme auton takapenkillä. Hän piteli minua rintaansa vasten ja sanoi: ”Kaikki on hyvin kulta, minä olen tässä. Kaikki hyvin.” Kuka tämä nainen oikein oli, ja mitä hän tarkoitti sillä, että olen hänen kultansa. Ei hän ole minun äitini. Minun ÄITINI on kuollut tämän henkilön takia! Aivan kuten isäni!

Tiesin että pystyisin pääsemään pakoon, mutta en myöskään tykännyt käyttää voimaani ihmisten satuttamiseen. Mutta jos minun täytyy, minä aion. Ja nämä ihmisethän tappoivat vanhempani! Kukaan muu kuin Lilly ei tiennyt lahjastani. Hän oli ainut ihminen, kenelle olin kertonut. Aloin nähdä keltaista silmissäni. Tartuin naisen paidasta ja aloin itkeä kovemmin tietäen, että jos näen keltaista, ja itken kovasti, ympärilläni olevat ihmiset kärsivät paljon.

En ole oikeastaan koskaan testannut tätä, koska olen normaalisti peloissani. Kerran kyllä kokeilin sitä pieniin, pahaa aavistamattomiin pupuihin nähdäkseni miten se toimii. Testasin sitä 4 lemmikki pupuun. Autossa vallitsi hiljaisuus, mutta kun kiljuminen alkoi, auto pysähtyi. 30 sekunnin päästä nainen ja mies eivät sanoneet enää mitään ja naisen ote löystyi ympärilläni. Lähdin juoksemaan kotiin.

Emme olleet enää kotikadullani, minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta, missä olimme. Mutta siellä oli 6 viitallista henkilöä tarkkailemassa minua. Juoksin niin kauan, että näin kotikatuni tienkyltin. Sitten näin kotini ja juoksin sitä kohden. Minulla oli vieläkin se tunne, että minua tarkkailtaisiin. Näin sinistä usvaa ja laitoin kilven ympärilleni. Kukaan ei voi nähdä sitä. Se auttaa minua olemaan tuntematta mitään kun kaadun tai leikkaan itseäni. Mainitsinko jo, että olen kömpelö?
Kun olin melkein talolla, yksi niistä viitta ihmisistä asetti kätensä hartialleni. Sitten kaksi heistä lähti talolleni. Silloin purskahdin itkuun. Vanhempani ovat kuolleet ja olen yksin tässä maailmassa. Paras ystäväni muuttaa huomenna, enkä voi mennä hänen mukaansa.

Yhdellä viitta hahmolla oli huppu alhaalla ja hän oli mies. Hän nosti minut ylös, tuuditteli minua ja sanoi: ”Kaikki on hyvin pikkuinen. Minä lupaan pitää huolta sinusta.” Katsoin häntä ylöspäin ja näin hänen kauniit kasvonsa ja sanoin ”Pikkurillilupaus!”. En tiedä miksi mutta luotin tuohon muukalaiseen ja hän hymyili ja piti pikkurilliään pystyssä ja näytti hiukan hämmentyneeltä ja sanoi samalla kun tartuin hänen pikkurilliin ”Pikkurillilupaus!”. Emme tehneet poskipusu-osaa koska hän ei tiennyt sitä. Mutta silti tuntui siltä että voisin luottaa häneen.

Hän piteli minua, kun käveli katua pitkin. Samalla minä nukahdin, ja käärikö hän huovan ympärilleni?

Aro POV.

Caius, Marcus ja minä aloimme kyllästyä normaaliin: ’Annetaan muiden pyydystää ruoka meidän puolesta.’ Se on kyllä ”turvallisempaa” mutta kaipasimme yöllisiä vaelluksia metsästämässä ”ruokaamme”.

Päätimme mennä Forksiin, joka sijaitsee Washingtonin osavaltiossa. Valitsimme sen paikan koska ensiksikin: emme ole olleet siellä koskaan ennen ja toiseksi, haluan käydä kaupungissa, jonka nimi on haarukka. Hei haloo. Kaupunki nimeltä haarukka. Sinäkin nauraisit sille. Meidän lisäksi mukaamme lähti Renata, Felix ja Demetri.

Kun pääsimme Port Angelesin lentokentälle, Felix ja Demetri menivät varastamaan kaksi autoa. Renata pyöritti silmiään ja sanoi: ”idiootit” tarpeeksi matalasti vampyyrien korville ja me kaikki nauroimme vähän, paitsi Marcus. Hän ei enää nykyään näytä paljoa tunteitaan. He molemmat tulivat takaisin mukanaan musta Audi A4 2.0T Quattro ja hopea Volkswagen CC 3.6 4Motion. Huokaisin, ja menin Volvoon veljieni ja Renatan kanssa. Felix ja Demetri tappelivat, kumpi saa ajaa ja minä katsoin Renataa. Kunnes hän nousi autosta, meni toisen auton ajajan paikalle ja sanoi molemmille pojille ”Menkää nyt vain sinne hemmetin autoon, menisittekö?”, hän kysyi. Pojat katsoivat toisiansa ja menivät murjottamaan takapenkille. He tiesivät, että jos Renata ajaa, he molemmat istuvat takana.

Ajoimme koko matkan Forksiin ja taisimme kiilata muutaman auton siinä matkalla. Sitten haistoimme veren. Katsoimme toisiimme ja lähdimme kohti veren hajua. Kun tulimme lähemmäs, näimme pienen tytön, jota vietiin pois kotoaan. Josta tuli se veren haju. Tyttö vaikutti fiksulta, kun hän ei taistellut vastaan. Jatkoimme katselemista kunnes kuulimme kiljuntaa ja näimme vähän… keltaista? Hänen ruskeissa silmissään?

Katsoimme toisiamme ja yhtäkkiä kiljunta loppui. Juoksimme vampyyri nopeudella katsomaan häntä. Hän oli juoksemassa takaisin taloon, mutta ennen kuin hän ehti sinne, otin hupun pois päästäni ja laitoin käteni tytön olkapäälle. Odotin, että näkisin hänen ajatuksensa mutta en nähnyt mitään. Hän puhkesi itkuun. Caius ja Felix menivät taloon sisälle ja näkivät molemmat vanhemmat kuolleina. Kun he tulivat takaisin minulla oli tyttö käsilläni. Tuuditin häntä käsilläni sanoen: ”Kaikki on hyvin pikkuinen. Minä lupaan pitää huolta sinusta”. Minä vain tuijotin hänen kasvojaan, ne ovat niin kauniit ja hänen SILMÄNSÄ! Sitten hän sanoi ”Pikkurillilupaus!” Katsoin häntä hiukan hämmentyneenä mutta silti hymyilin. Joten nostin pikkurillini ja hän tarttui siihen ja sanoimme samaan aikaan ”Pikkurillilupaus!”. Hän näytti rauhallisemmalta ja asettautui käsilleni paremmin ja nukahti. Käärin hänet viittaani kuten huovan. Silloin Marcus ja Caius sanoivat ”Mitä sinä oikein ajattelet?” Keskustelimme siitä hiljaa kävellessämme takaisin autoille ja kerroin heille, etten pysty lukemaan hänen ajatuksiaan. Renata sanoi: ”Kummaa… Kun yritin siirtää häntä pois luotasi, hän vain seisoi”. Me kaikki Tuijotimme Renataa ja Marcus vastasi: ”Pidetään hänet, mutta meidän täytyy salata hänet muilta vampyyreilta.” Sitten hymyilin ja sanoin ”Rakas pieni lapsi… Minkälaisia lahjoja sinä oikein omistat?” Katsoin häntä sillä aikaa kun muut katosivat metsästämään. Tapasimme myöhemmin autoilla ja lähdimme takaisin Italiaan, kotiimme. Mukanamme ihmislapsi josta tulee osa vampyyrimaailmaa ennen kuin täyttää 20 vuotta.
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 1. ilmestynyt!)
Kirjoitti: mellonami - 24.03.2010 16:01:52: voi tämä on ihana:) lisää kiitos! muistuttaa Voiman kilvet-fictiä(siis volturit+bella)
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 1. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Vanamo - 24.03.2010 16:05:08: Nooh, tää on ihan ok. ;) En tiedä oonko tymä vai mistä se johtuu, että jotkut kohdat ovat mielestäni hyvin sekavia. Muutaman virheenkin löysin, mutta eivät ne lukemista paljon haitanneet. Kuvailua olisi pitänyt muutamassa kohdassa olla paljon enemmän, eikä tuo Bellan vanhempien kuoleminen oikein ollut todentuntuinen.. Mutta sehän ei sinusta johdu, vaan tarinan kirjoittajasta. Suomennat ihan hyvin, laita jatkoa vaan, jään seurailemaan kyllä.
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 1. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Anaid - 24.03.2010 19:06:34: Joo, tää oli tosi hyvä, jotkut kohdat tosiaan vaikutti vähän sekavilta...
Mutta muuten tosi hyvä jatkoo vaan!
Anaid
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 1. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Embuu - 25.03.2010 13:48:24: Oi oi. Hieno jatkoa, hienoa kertakaikkisesti..
Mutta aika sad juttu että Bellyn vanhemmat tapettiin.. Ja ketä ne oikeen tappo?? :o
Siistii et vampyyrit lähtee toiselle puolellle maata vaan metsästämään! :D
Jännä juttu kans toi itku+keltaset silmät- juttu, hyvin jännä..
Kiitos ja lisää kiitos ;)
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 1. ilmestynyt!)
Kirjoitti: E_Bella - 25.03.2010 14:53:51: Jesjes! "haloo, minkä kaupungin nimi on haarukka?" repesin.. :D
Ihanaa tekstiä, vaikka hieman ihmetytti tuo "Hei, lähdetäänkö metsästämään toiselle puolelle Amerikkaa?"- tyyliin, mutta ei se niin minua haittaa.
Tulinpahan vain tänne sanomaan, että olen täällä ja aioin lukea.
Ei miulla kai muuta. :D
Jatkoa<3
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 2. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Sarkku - 31.03.2010 19:07:27: T/N: Kiitos kaikille kommenteista ja anteeksi en jaksa vastata kaikkiin erikseen... Elikkäs tässä tulee luku 2! Kiitos rakkaalle betalle hannm:lle, ilman sinua tästä oisi tullut täysi sekamelska! Risuja ja ruusuja saa lähetellä.. :)

Luku 2.

Bella POV.

~Uni maailma

Jahtasin perhosta keskellä kenttää, kun kuulin äitini kutsuvan minua: ”Bella?”, hän sanoi. Katsoin olkani ylitse nähdäkseni äitini katsovan minua samalla, kun isä oli kietaissut kätensä äidin vyötärön ympärille.

Hyppelehdin vanhempiani kohden unohtaen kauniin perhosen jota olin jahtaamassa. ”ÄITII!”, huusin ilosta ja rupesin juoksemaan äitiä ja isää kohti. Mutta he jatkoivat liikkumista taaksepäin puuta kohti.

Vanhempani kävelivät puun luokse ja sanoivat: ”Me rakastamme sinua meidän oma belly bye! Älä unohda, että olemme aina luonasi Isabella!” He molemmat koskettivat puuta ja katosivat. Minä jäin yksin kentälle perhosen ja puun kanssa.

Yhtäkkiä puu kadotti koko loistonsa ja lehtensä ja näytti siltä kuin se olisi kuollut. Kentän hiekka muuttui mustaksi, aurinko muuttui punaiseksi ja perhonen muuttui karhuksi.

Huusin vanhempiani tulemaan takaisin, mutta he eivät tulleet. Katsoin, kun karhu lähestyi minua kohti ja silmissäni oli keltainen hohde, kun se karjui minulle.

Se paiskasi tassunsa poskeani vasten ja tunsin veren tulevan haavasta, mutta en tuntenut muuta kuin tuskaa siitä, että vanhempani jättivät minut. Karhu rupesi karjumaan tuskasta kun pakotin voimani siihen. Sitten se kaatui maahan eikä tehnyt mitään. Se ei hengittänyt.

Rupesin kiljumaan kun sininen ja punainen usva keltaisen kanssa valtasi silmäni. Silmäni hohtivat sinistä, punaista ja keltaista. Sytytin puun tuleen ja ympäröin sen sinisellä kilvelläni. Nostin sen juurineen ja heitin sen toiselle puolelle kenttää. Lisää kuolleita puita ilmestyi liekeissä samalla kun kiljuin.

Kaikki syttyi liekkeihin ja käperryin palloksi mustaan hiekkaan samalla kun itkin.~

Heräsin kun itkin takapenkkiä vasten. Sitten tunsin kylmät kädet ympärilläni, jotka vetivät minut vasten kylmää kivistä vartaloa. ”Shh… Itke vain pikkuinen”, mies kujersi rauhoittavalla äänellä. Hänen äänensä kuulosti tuulikelloilta, mutta en välittänyt siitä. Laitoin pikkuiset käteni hänen kylmän kivisen kaulan ympäri ja pidin tiukkaan kiinni kun itkin hänen niskaansa.

”Haluan äidin”, sanoin nyyhkytyksieni välistä samalla kun kyyneleet valuivat pitkin naamaani. Hän taputti selkääni ja hieroi ympyröitä varovasti ihooni. Hengitin syvään ja huomasin hänen tuoksuvan ruusunnupuille ja liljoille.

Toisella puolella istui joku tyttö joka sanoi: ”Kaikki kyllä järjestyy pikkuinen”. Katsoin naista ja läpi miehen otteen, joka piteli minua, kurotin käsiäni naista kohden. Kurotin häntä kohden koska halusin hänen pitelevän minua.

Hän katsoi miestä joka piteli minua ja huokaisi ja otti minut miehen käsiltä, mutta hän ei hengittänyt. Hän ei hengittänyt? ”Miksi et hengitä?”, kysyin. Mutta hän vain piteli minua. Kiedoin hennot käteni hänen ympärilleen, hän tuoksui paremmalta kuin mies.

Hän katsoi kuljettajaa ja sanoi jotain liian matalalla äänellä minun kuultavakseni ”Mitä?” Hän katsoi minun hämmentyneitä kasvojani, huokaisi ja sanoi ”Mikä sinun nimesi on pikkuinen?”
Katsoin hänen kauniita kasvojaan ja sanoin: ”Isabella… Mutta pidän enemmän Bellasta. Paras ystäväni Lilly sanoo minua belly byeksi”.

Hän hymyili minulle alas ja sanoi: ”No Bella, minun nimeni on Renata. Tässä ovat Caius, Marcus ja Aro”. Hän osoitti jokaista jotka olivat kanssamme autossa. Hymyilin heikosti, mutta hymyni ei ulottunut silmiin asti. Katsoin Renataa ja kysyin: ”Mikä sinä olet?”, he kaikki jäykistyivät sille mitä sanoin. Renata hymyili pehmeästi ja vastasi: ”Lupaatko ettet kilju?” Katsoin häntä ja hymyilin vähän ja sanoin ”Pikkurillilupaus!” Pidin pikkurilliäni pystyssä kun hän otti siitä kiinni omallaan ja hymyili lämpimästi ja sanoimme: ”Pikkurillilupaus!” Samaan aikaan tietysti.

Hän mietti vähän aikaan miten kertoisi minulle. Sitten hän puuskahti ja sanoi: ”Bella… Oletko koskaan kuullut vampyyreistä?” Katsoin häntä hämmentyneenä ja kysyin: ”Nukutteko te arkuissa?” Renata, Marcus, Caius ja Aro nauroivat toteamukselleni. Minä liityin mukaan ja sanoin: ”Anteeksi Ren”. Hän hymyili lämpimästi ja sanoi ”Se on okei Bella. Yritä nyt nukkua vähän niin herätän sinut kun pääsemme uuteen kotiisi. Okei?” Hymyilin ja kömmin hänen kainaloonsa samalla kun hänen kätensä olivat ympärilläni ja nukahdin uudestaan.

Aro POV.

Odotimme, että Bella nukahtaisi ennen kuin menisimme koneeseen. Kun pääsimme sinne, aloitimme hiljaisen keskustelun. ”Näyttää siltä, että Bella pitää sinusta Renata”, Marcus katsoi ensin tyttöä sitten Renataa. ”Ei oikeastaan. Hän näkee Renatan vain ystävänä, ei muuna”, sanoin tunteettomalla äänellä.

Renata katsoi tyttöä ja sanoi ”Hänen silmänsä olivat niin kauniit. Ne näyttivät suklaalta. Ihmeellistä. Hän näyttää vauvalta jonka siskoni sai. No, silmistä kumminkin”. Felix katsoi Renataa ja sanoi: ”Aww… Neiti sydämetön alkaa pehmetä!” Renata katsoi Felixiä ja sanoi ”Pää kiinni, Felix.” Hän istui hiljaa noin viisi minuuttia ja alkoi sitten puhua Demetrin kanssa. Käännyin Isabellaa kohden ja katsoin hänen untaan kun mietin, mitä voimia tämä tyttö oikein omaa.

Kun hän oli autossa, näytti että hänellä olisi sama voima kuin Janella mutta hän voisi tappaa sillä. En haluaisi kokea Bellan lahjaa ollenkaan. Mutta meidän täytyisi silti miettiä mitä voi tapahtua. Jos muut vampyyrit saavat selville että pidämme Bellan, he voivat käyttää häntä meitä vastaan.

”Hmm…” Veljeni katsoivat minua ja sanoivat samaan aikaan ”Mitä?” Hymyilin ja sanoin: ”No… Jos aiomme pitää Bellan siihen asti kun hän täyttää 20, meidän täytyy pitää hänet turvassa siihen asti”. Marcus sanoi siihen: ”Meidän täytyy sijoittaa hänet lähelle, jotta Felix ja Demetri voisivat pitää paremmin silmällä häntä”. Felix ja Demetri katsoivat meitä, virnistivät ja sanoivat: ”Totta kai. Ei se meitä haittaisi yhtään”.

He virnistivät ja alkoivat suunnitella, mitä kaikkea he voisivat tehdä Isabellan kanssa. ”No. Olen huolissani myös siitä, että miten hän suhtautuu siihen, kun kerromme hänelle”. Marcus katsoi minua ja hymyili vaihteeksi ja sanoi: ”En näe siinä mitään ongelmaa”. Hymyilin hänelle mutta hymy vaimeni ja hän sanoi ” Joudumme kuitenkin pyytämään apua toiselta perheeltä kun aika koittaa.”

Caius katsoi minua, rypisti otsaansa ja sanoi: ”Minun mielestäni ei. Me pystymme tähän ilman apuakin, Aro”. Katsoin veljeäni ja sanoin: ”Mutta mietipä rakas veljeni. Siitä voi olla meille etua loppujen lopuksi!” Marcus katsoi minuun ja sanoi: ”Minun täytyy olla samaa mieltä, koska sinä tiedät että epäonnistuisimme siinä”. Naamani laski ja huokaisin. Sanoin: ”Tapa pilata hetkeni”. Menin takaisin ajatuksiini ja tuijotin Bellaa, aion kohdella häntä kuin tytärtä, en työkalua.

Näemme kaikki aikanaan mitä Bellasta tulee. Kaartini tulee olemaan hänelle kuin perhe. Hänen koulutuksellaan pitää olla väliä. Mutta kaartini, vaimot ja veljeni opettavat hänelle kaiken mitä täytyy. Hymy karkasi huuliltani kun katsoin Bellan nukkuvan. Yhtäkkiä hän sanoi ”Nätti… KATSO PERHONEN!” Nauroimme kaikki hiljaa ja katsoimme hänen nukkuvan ja puhuvan unissaan koko matkan Italiaan saakka.

Siniset usvasilmät= Mentaalinen ja fysikaalinen kilpi.
Keltaiset usvasilmät= Samanlainen kuin Janen lahja, mutta sillä voi tappaa.
Punaiset usvasilmät= Voi sytyttää tulen.
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 1. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Vanamo - 31.03.2010 19:18:31: Tykkäsin tästä luvusta huomattavasti enemmän kuin ekasta. Hyvin oli suomennettu tämä, ei ollut epäselviä kohtia toisin kuin ensimmäisessä luvussa! :D Toivottavasti tulee jatkoa pian, mielenkiintoni heräsi.
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 2. ilmestynyt!)
Kirjoitti: mellonami - 01.04.2010 08:49:05: Ohoh! Bellahan on voimakas
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 2. ilmestynyt!)
Kirjoitti: E_Bella - 01.04.2010 11:09:59: Jaksoin nousta tietokoneen ääreen.. Kiepeänä kotona yksin, kuumetta +38. Ei kovin mukava olo.. :(
Niin, mutta lukuun. Tykkäsin enemmän kuin ekasta. <3 ;)
Bella on voimakas flikka. :D
Mutta jatkoa pyydän normaaliin tapaan. (:
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 2. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Anaid - 01.04.2010 20:36:43: Tosi siistit noi Bellan "kyvyt"
Hyvä oli, en osaa muuta sanoa
jatkoa, kiitos
Anaid
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 2. ilmestynyt!)
Kirjoitti: anonym. - 01.04.2010 22:12:12: Lainaus
Hän näkee Renatan vain ystävänä, ei muuna.” Sanoin tunteettomalla äänellä.
mun moka, sinne jäi ainakin yksi virhe vielä. elisiis tuon "ei muuna" jälkeen ei tule pistettä, tämän " merkin jälkeen tulee pilkku & välilyönti ja s-kirjain kuuluisi olla pienellä.
kiva luku oli joo :D
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 2. ilmestynyt!)
Kirjoitti: culliina - 05.04.2010 18:34:39: Tosi hyvä!
Häiritsi tosin, kun Volturit ei puhuneet kirjakieltä... Kirjassahan niin on.
Kumminkin hyvä.
Volturien persoonat on muuten aika paljon... pehmeemmät. Tai Aro on aika Aro, mutta Caiushan on yleensä jotenkin... kovempi... kylmempi. Ja Marcushan ei sano yleensä mitään- saati sitten kilttiä tai lämmintä, tai hymyile.
Ei oikeestaan haittaa, kiinnitti vain huomiota. Mut olis kiva, jos voisit jatkossa kirjottaa kirjakieltä.
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 2. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Sarkku - 09.04.2010 23:10:00: Kiitos kaikille kommenteista!!! :D
Olen pahoillani mutta tällä viikolla ei välttämättä tule jatkoa, koska huomenna on syntymäpäiväni ja olen ollut koko viikon hiukan laiskahkolla tuulella... ::)

culliina: Juu yritän tästä lähtien laittaa kirjakielellä Aron, Marcuksen, Caiuksen ja vaimojen repliikit. Juu Marcukselle tuli joku hempeyden puuska yht-äkkiä.

hannm: Ei se haittaa ettet huomannut korjata sitä... Yritän löytää sen ja korjata.
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 2. ilmestynyt!)
Kirjoitti: mellonami - 10.04.2010 11:42:50: Onneksi olkoon:)
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 2. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Sarkku - 23.06.2010 20:29:18: T/N:Kiitos mellonami oikein paljon! Antakaa pliis anteeksi että oli näin pitkä tauko! :'( En rupea selittelemään... Ajattelin laittaa nyt uuden luvun juhannuksen kunniaksi :) Toivottavasti pidätte!

3. My new home

Bella POV.

Renata kantoi minua kohti autoa, ja roikuin hänessä vielä hiukan, kun menimme sisälle. Olimme juuri poistuneet lentokentältä, ja kun he eivät olleet pitäneet käsistäni kiinni kävellessämme porttien läpi, aloin panikoida. Pelkäsin, että kadottaisin heidät.

Renata nosti minut, ja piti sylissään ilman ongelmia. ”Renata?” Renata katsoi alas minuun, ja minä katsoin takaisin utelias ilme kasvoillani. ”Niin Bella?” Punastuin ja kysyin häneltä: ”Missä sinä, Aro, Marcus, Caius, Felix ja Demetri asutte?” Puna laskeutui pian poskiltani, ja Renata hymyili minulle ja sanoi:

”No Bella, me kaikki asumme linnassa muutaman meidän kaltaisemme kanssa. Haluaisitko tavata heidät, kun pääsemme sinne?” Hymyilin hänelle lämpimästi ja nyökkäsin. ”Olisi ihanaa tavata loput heistä!” sanoin ääni täynnä jännitystä.

Eikä aikaakaan, kun kävelimme halliin, jossa sinisilmäinen nuori nainen istui pöytänsä ääressä. Hän katsoi meitä ja sanoi: ”Hyvää iltaa kaikille. Olen iloinen, että palasitte kaikki retkeltänne.” Hän hymyili lämpimästi jokaiselle, ja sitten hänen katseensa viipyi minussa. Renata piteli vieläkin minua.

Hän pyöritti silmiään, ja sitten mieleeni tuli, etteivät he varmaan tuo tavallisesti ihmisiä kotiinsa. Mutta silti, äitini oli sanonut, että kaikkien piti aina olla kiltti kaikille. Renata hymyili hänelle ja sanoi: ”On hyvä olla täällä taas, Shay.”

Sitten Felix meni Shayn luokse, ja nojasi pöytään, minkä ääressä hän istui, ja sanoi: ”Lisäksi meillä on vihdoin huippuhyvä likka pelaamassa videopelejä kanssamme!” hän kuulosti niin innostuneelta, että se sai minut hymyilemään oikein isosti. Tuntui siltä, että naamani voisi pudota, ja sanoin: ”Se olisi ihanaa Felix! Mutta sinun täytyy ensin opettaa minua!” Katsoin Renataa, että hän laskisi minut alas.

Kun hän laski minut alas, katsoin heitä ja sanoin: ”Voinko tavata nyt loput? PLIIS!” Käytin iloisinta ja jännittyneintä ääntä, jonka osasin, hyppiessäni ylös alas. Demetri purskahti nauruun, ja muut seurasivat esimerkkiä. Nyin Aron lattiaan ulottuvaa viittaa ja kysyin kitisevällä äänellä: ”Kiltti voidaanko me mennä tapaamaan loput? Haluaisin niin kovasti tavata heidät.”

Aro katsoi alas minuun hymyillen ja sanoi: ”Selvä se, Bella” Hän tarttui jääkylmällä kädellään omaani, ja minä raahasin häntä ovi rykelmää kohti kuitenkaan tietämättä, minne olin menossa. Kaikki nauroivat taas ja Aro sanoi: ”Bella rakas, se on väärä suunta” Hän hymyili lämpimästi minulle, ja silloin katsoin Felixiä koiranpentu-murjotuksella ja kysyin: ”Voitko sinä näyttää tien, kun minä raahaan Aroa perässä?” Felix katsoi ilmettäni joka oli aivan maassa, kyyneleet melkein vuosivat yli. ”Okei Bella, tätä tietä” Olin taas iloinen, ja hypyt alkoivat lisääntyä askelissani, joten meinasin ohittaa Felixin muutamaan kertaan, mutta muistin, että hän näytti tietä ja minä raahasin Aroa.

Demetri purskahti vähän väliä nauramaan, ja välillä Marcus ja Caius liittyivät mukaan. Renata katsoi minua ihailevin silmin, ja yhtäkkiä Aro vinkaisi ja sanoi: ”Felix… MENE NOPEAMMIN!” Hän sanoi sen aivan, kuin hän olisi itsekin viisivuotias. Hän katsoi alas minuun, ja päästin irti Aron kädestä. Juoksin Felixin luokse ja rupesin raahaamaan häntäkin mahdollisimman hitaasti.

Demetri oli nyt nauramassa lattialla niin kovasti, että näytti siltä, ettei ollut tapaa lopettaa sitä. ”Nopeammin senkin hidastelijat!” huusin Demetrille. Hän katsoi minua huvittuneena, ja minä hymyilin hänelle lämpimästi.

Sitten nurkan takaa tuli lyhyt tyttö, joka kysyi: ”Mitä helvettiä sinä siinä naurat Demetri?” Hän katsoi Felixiin jota minä yritin raahata, ja hän rupesi hymyilemään huvittuneesti, ja katsoi Aroa.

Hymyilin hänelle, ja kävelin hänen luokseen: ”Minä olen Bella… Kuka sinä olet?” kysyin ujosti ja ojensin hänelle kättäni ravistettavaksi. Hän näytti huvittuneelta, mutta ei ottanut kädestäni kiinni ja sanoi: ”Minun nimeni on Jane.”

Hän hymyili minulle pirullisesti, sitten Aro kyräili häntä muut mukanaan. Katsoin ympärilleni shokissa. ”JANE KILTTI, LOPETA!” Hän ryhtyi murisemaan minulle, ja minä juoksin piiloon Felixin jalkojen taakse kiertäen käteni toisen ympäri.

Hän heitti itsensä Felixin päälle. Laitoin kilven minun ja Felixin ympärille sekä toisen hänen ympärilleen, ja heitin hänet mahdollisimman kauas meistä. Kaikki näyttivät olevan shokissa, ja katsoivat minuun, silmistäni pystyi erottamaan sinisen usvan.

Aro laskeutui minun tasolleni, ja sanoi: ”Bella kulta. Kaikki on hyvin, lupaan, ettei hän satuta sinua.” Minä katsoin häntä, ja kysyin: ”Miksi hän sitten katsoo minuun noin?” Tiukensin otettani Felixin jalassa, ja hän nosti minut ylös pidellen minua käsillään samalla, kun Aro silitti hiuksiani, ja sanoi: ”Koska hän ei ymmärrä, miksi toimme sinut tänne.”

Nyökkäsin, ja hautasin kasvoni Felixin viittaan. Sitten Renata sanoi: ”Meidän pitäisi laittaa hänen huoneensa valmiiksi.” Sitten Caius avasi suunsa, ja sanoi: ”Asia on hoidossa, soitin Chelsealle, kun olimme matkalla tänne ja pyysin häntä laittamaan tornin valmiiksi Isabellalle.” Renata nyökkäsi, ja Felix sanoi ”Me Demetrin kanssa pysymme aina hänen luonaan, Aro.” Kaikki hymyilivät minulle, ja minä hymyilin heille takaisin, mutten koko sydämestäni, ja sanoin pienen kiitoksen.

Felix ja Demetri kävelivät hiljaisuudessa huonettani kohti. Kun pääsimme sinne, kuulin tytön kiljaisevan. Katsoin ylös katsoakseni häntä, mutta hän olikin aivan edessäni ottamassa minua Felixin ja Demetrin käsistä, ja piteli minua käden mitan päässä. Hänellä oli iloisin hymy naamallaan, ja pian minunkin naama vastasi siihen. ”Sinä olet varmaankin Isabella!” hän sanoi äänellä, joka oli täynnä puhdasta iloa.

Hymyilin hänelle lämpimästi, ja vastasin: ”Kyllä, mutta tykkäisin enemmän, jos kutsuisit minua vain Bellaksi. Ja kuka sinä olet?” Hän tanssi minä käsivarsillaan samalla, kun Felix ja Demetri seurasivat häntä sisälle. ”Minä olen Chelsea! Ja tämä, pikku Bella, on huoneesi! Toivottavasti pidät liilasta! Ja SINISESTÄ!” Katsoin huonettani, se oli iso. Kiljaisin, kun näin ison sängyn, ja pysähdyin hetkeksi.

Juoksin sänkyä kohden, ja kiipesin sille samalla, kun Chelsea, Demetri, ja Felix katsoivat minua hymy korvissa nauraen. Rupesin hyppimään sängylläni, kun Aro harppoi huoneeseeni ja sanoi ” Isabella Marie Swan Volturi!" Lopetin pomppimisen ja katsoin häntä.
”Niin?”

Hän katsoi minua ankarasti ja sanoi: ”Ei enää hyppimistä sängylläsi. Voisit pudota ja satuttaa itsesi!”

Katsoin lattiaan, ja kiipesin alas sängyltä, ja vastasin: ”Anteeksi Aro- setä.” Aro nappasi minut käsivarsilleen, ja pyöritti ympäri huonetta iloisena, ja sanoi: ”Annan anteeksi lapsukainen!” Hän halasi minua, ja minä halasin takaisin.

Pian hän lähti, ja vatsani päätti ilmoittaa olemassaolostaan murisemalla. Chelsea katsoi minuun ja kysyi: ”Haluaisitko syödä jotain, Bella?” Nyökkäsin ja kysyin ”Voisinko saada lättyjä?” Chelsea katsoi minuun, ja kysyi: ”Osaatko tehdä taikinan?” Nyökkäsin, ja neuvoin Chelseaa tekemään niitä, lätyistä tuli hyviä!

Kun olin syönyt, huomasin, että Felix ja Demetri pelasivat jotain. Hiivin heidän taakseen, ja päätin saada Demetrin hyppäämään. Päätin nojautua hänen lähelle, ja nuolaista hänen naamaansa. Hän oli niin uppoutunut peliin, että hyppäsi pystyyn, ja katseli shokissa ympäri huonetta. Kaaduin maahan, koska nauroin niin kovaa.

Felix liittyi mukaan nauruuni. Kun rauhoituimme, he opettivat minua pelaamaan Mario's go karts peliä. Olin aivan hämilläni ensimmäiset 30 sekuntia, ja sitten potkin heitä pyllyille! Demetri hyppäsi ylös, ja huusi ”UUSINTA! HÄN HUIJASI!” Katsoin häntä, ja vastasin: ”ENPÄ!” ”JOOPA!” ”ENPÄ!” Me jatkoimme samaa rataa niin kauan, kunnes kävimme Felixin hermoille, joten hän tuli meidän riidan väliin, ja rupesimme pelaamaan smash bro melee peliä.

Niin kuin ensimmäisessäkin pelissä, potkin taas heitä pyllyille, mutta tällä kertaa riitelimme Felixin kanssa huijasinko, vai en. Sitten Demetri mumisi ”Minähän sanoin, että hän huijaa. Mutta eihän Bella huijaa, hän on luonnon lahjakkuus” Hymyilin, ja pussasin häntä poskelle ja sanoin ”Kiva, että ajattelet noin!” He molemmat halasivat minua, ja sanoivat: ”Meillä tulee olemaan todella hauskaa napero, todella hauskaa… ja katsomme jokaista liikettäsi… et koskaan voi tietää, mitä jekkuja meillä on sinulle varastossa!” He jättivät minut vaihtamaan vaatteet, ja viettämään aikaa Renatan kanssa.

Hän oli minulle kuin isosisko, mitä minulla ei koskaan ollut. Minä pidin hänestä, pidin todella. En voinut olla miettimättä, miten elämäni muuttuisi, ja kun se muuttuu, minun tulee olemaan vaikeaa ymmärtää sitä kaikkea.
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 3. ilmestynyt!)
Kirjoitti: phoebeZ - 23.06.2010 21:23:23: Oho. En olekaan kommannut tähän vielä, lukenut kyllä olen ja tykkään kovasti (;
Bella on hiirmuisen söpö tollasena pikkusena ; >>
jatkoa vaan (;
kiitoksia ♥
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 3. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Anaid - 23.06.2010 22:03:48: Oi tää on ihana!
Bella on just tommonen ihana 5v!

Lainaus
”Voinko tavata nyt loput? PLIIS!” Käytin iloisinta ja jännittyneintä ääntä, jonka osasin, hyppiessäni ylös alas.

Lainaus
Juoksin sänkyä kohden, ja kiipesin sille samalla, kun Chelsea, Demetri, ja Felix katsoivat minua hymy korvissa nauraen. Rupesin hyppimään sängylläni

Lainaus
”ENPÄ!” ”JOOPA!” ”ENPÄ!”

Bellan kyvyt on kyl tosi siistei!
Jatkoa, äkkiä!
Anaid
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 3. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Lööperiikka - 23.06.2010 22:39:45: Tämä muistuttaa voiman kilvet ficciä. Onkohan näillä sama kirjoittaja tai jotain... ???
Mutta jokatapauksessa pidin kovasti! Noi Bellan kyvyt ovat tosi upeita! :o
Mutta toivottavasti saat nopeasti jatkoa suomennettua! <3
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 3. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Sarkku - 24.06.2010 00:09:45: Lööperiikka:Kiitos kommentista, olen itsekkin miettinyt samaa... En ole varma milloin saan jatkoa laitettua kun ollaan aika paljon mökillä perheen kanssa, mutta lupaan jatkaa suomentelua heti kun kerkeän!

Anaid:Kiitos kommentista :D No hyvä että sain Bellan kuullostamaan oikean ikäiseltä!

phoebeZ:Kiitos sinullekkin kommentista, hyvä että tykkäät!

Eli niinkuin sanoin lupaan laittaa jatkoa heti kun olen saanut suomennettua ja takaisin betalta. Ja ainiin kiitos hannm!

Sarkku
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 3. ilmestynyt!)
Kirjoitti: culliina - 24.06.2010 11:11:39: Jotenki ihana, kun Bella ei ujostele yhtää ja on niin ilonen ja sellanen aito napero ;D Vaikka vaikee kyllä kuvitella sitä isompana Edielle, mut ei se haittaa. Ihana, ku joku kerranki kirjottaa Voltureista tollain kivasti eikä sillai, et ne on ilkeitä :D
Mut tykkäsin tästäki ja se jatko on toooosi kiva ;D
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 3. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Blooms - 24.06.2010 16:57:32: Olin lukenut jostain aikaisemmin nuo kaksi essimmäistä lukua ja unohtanut tämän kokonaan. Mutta nyt törmäsin tähän uudelleen. Minusta tämä muistuttaa kauheasti ficiä Voiman kilvet mutta tämä on jotenkin tämä on myös omalla tavalla erinlainen.
Bella on jotenkin todella yli reipas ehkä ikäisekseen. Tai itse olin kauhean ujo lapsi ja en osaa ajatella pikku lapsia samanlaisina mitä Bella on nyt tässä. Mutta kaipa hänenlaisia lapsia on jossain ja tämähän on vain mielipiteeni.
Jossain kohdissa esim ekassa luvussa Bella vaikuttaa jossain kohdin ehkä liian viisalta ikäisekseen jotenkin.

Mutta jatkoa vaan, tämä on hyvä fic (:

~Blooms
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 3. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Ginerva - 07.07.2010 23:15:42: Vitsi. Saat uuden lukijan. Tää on niin hyvä :D Löysin tän kun etin voiman kilvet ficiä. Tää on aivan sairaan hyvä. Suomennat tosi hyvin. En löytänyt yhtään kirjotus virhettä.
Toivon että suomentaisit pian lisää ;)
Ginerva :-*
Ps. Bella on niiiin ihana :)
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 3. ilmestynyt!)
Kirjoitti: raww! - 08.07.2010 23:56:47: Tää vaikuttaa aikas paljon kyllä Voiman Kilveltä :D Vaikka silti tämä ei ole yhtään niinkuin se ;D Mutta eihän se haittaa.
Taisin yhden virheen löytää, mutta en nyt sitä jaksa etsiä.. Tai voihan olla ettei se ollut virhe (minä ja mun äidinkieli :D)
Oli aikas jännät noi Bellan kivyt :D
Yritän ainakin tästä lähin seurata ja kommentoida siinä samalla ;D
Jatkoa? ::)

~raww!
Tuli jotenkin sekava kommentti?
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 3. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Sarkku - 09.07.2010 12:14:55: culliina: Kiitos kommentista ja hyvä että tykkäät :)

Blooms: Kiitos sinullekkin kommentista ;) Itse olin ujo sekä aika puhelias lapsi samaan aikaan.. Minusta itsestänikin välillä tuntui siltä että Bella oli vähän liian viisas ikäisekseen, mutta kai se on vaan niin erityinen napero...

Ginerva: Vau kiitosta vaan kommentista sinnekkin! Virheettömyys saattaa johtua siitä että on niin hyvä beta, koska omat tekstini on aina täynnä punakynää koulussa... ::)

raww!: Kiitos kommentista :D Kyllä tajusin mitä tarkoitit, eli ei ollut kauhean sekava

Elikkäs en lupaa mitään että kuinka nopeasti jatkoa tulee... Koska me lähdetään huomenna venäjälle ja senjälkeen mennään taas mökille ::) Sain eilen muistitikun niin yritän suomentaa sille mahdollisimman paljon ja lähetän betalleni, eli uudet luvut voi tulla joko minun tai hannm lähettämänä. Jatkoa ei varmaan tule ennen 19 pv. ellen laita betaamattomana ja siitä tulisi vasta katastrooffi! Nyt tuli sekava vastaus mutta toivottavasti saatte selvää ;D

Sarkku
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 4. ilmestynyt!)
Kirjoitti: anonym. - 07.08.2010 19:19:54: Tässä seuraava luku. Lähetän tämän Sarkun puolesta, koska hän on matkoilla.Anteeksi, että siinä kesti näin pitkään.

4. Birthday Omg pink and frilly dress

Bella POV.

Heräsin lauantaina, enkä voinut odottaa, että se alkaisi. Minä, Felix, Demetri ja minun ihana isosiskohahmoni Renata aiomme pelata pelejä koko päivän tänään. Minusta, tuntui että tänään on jokin erityinen päivä. Laitoin sen kuitenkin syrjään mielessäni, ja menin pukeutumaan shortseihin, t-paitaan ja matalapohjaisiin kenkiin. Tästä päivästä tulisi todella hauska.

Kun tulin ulos vaatekaapistani, en nähnyt ketään. Mietin, missä kaikki voisivat olla. Jättivätkö he minut tänne aivan yksin? Kyyneleet vuosivat ylitse, kun ajattelin yksin jäämistä. Se oli kaikki, mitä minä ikinä olin. Yksin.

Kävelin päähuonetta kohti. Se oli paikka, missä kaikki ruokkivat itsensä. Yritin olla ajattelematta sitä sillä tiesin, että minusta tulisi yksi heistä jonain päivänä. Mietin aina, että ajattelisin sitä myöhemmin, kun se aika olisi lähellä.

Kun avasin käytävän ovet, se mitä näin sai minut punastumaan, mutta samalla hyvin iloiseksi siitä, ettei perheeni ollutkaan jättänyt minua. Rupesin hyppimään ylösalas siinä paikalla.

Felix POV.

Kun Belly oli nukahtanut, minä, Demetri ja Renata ryhdyimme hommiin. Kyllä. Tiesimme, että hän oli käynyt paljon läpi viisivuotiaaksi ja tiesimme myös, että seuraavana päivänä olisi hänen syntymäpäivänsä! Lupasimme myös, että pelaisimme videopelejä koko päivän.

Meillä oli Bellalle omat juhlat ”ruokintahuoneessa”, niin kuin Bella tykkäsi kutsua sitä. Joka tapauksessa sen kuului olla joka vuosi niin, että leikimme hänen olevan prinsessa, ja me olimme hänen nöyriä palvelijoitaan. Tästä tulisi hänen paras päivänsä.

Tai ainakin me toivoimme niin. Koristelimme huoneen sinisellä ja punaisella, sillä ne olivat hänen lempivärinsä. Outoa? No jaa.
Teimme hänelle pientä kakkua. Siinä luki ”Hyvää syntymäpäivää Isabella Marie Volturi!” Hän ei halunnut muistoja vanhasta elämästään, ja me kaikki tiesimme sen. Hänen mielestään oli mukavaa säilyttää vain hyvät muistot, sillä huonojen muistelu olisi liian tuskallista hänelle.

Kuulimme askelia isojen ovien takaa, ja valot olivat vieläkin päällä kun Bella avasi ison oven. Mutta kun hän hymyili, hän näytti niin iloiselta. Kaikki rupesivat laulamaan ”Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Isabella! Paljon onnea Prinsessa!” Sitten kaikki lopettivat ja minä sanoin: ”Prinsessa Isabellan kuuluisi näyttää Tuhkimolta, mutta me emme välitä, sillä me kaikki RAKASTAMME sinua Belly!” Olin liian uppoutunut hetkeen, kun Renata ja Demetri löivät minua pääni sivuille ja sanoivat: ”Se on Prinsessa Isabella sinulle, palvelija!” Katsoin heihin ja takaisin hymyilevään Prinsessaan. Kumarsin ja sanoin:

”Anteeksi Prinsessani. Olin liian uppoutunut hetkeen, koska on teidän syntymäpäivänne! Annatteko koskaan palvelijallenne anteeksi?” Bella mulkaisi minua ja vastasi: ”Ei, en anna”. Hän pysähtyi miettimään hetkeksi hymyillen pirullisesti, ja jatkoi: ”Paitsi jos sanot nämä sanat täsmälleen samalla tavalla kuin minä sanon ne!” Pysähdyin hetkeksi ja mietin. Tämä oli kuin veisi tikkarin lapselta! ”Felix. Haluan, että toistat perässäni ’Minä Felix Corny Volturi’” En pitänyt siitä, mihin tämä oli menossa, mutta toistin sen silti. ”Minä Felix Corny Volturi.” Bella hymyili ja jatkoi ”Lupaan, että Prinsessa Isabella Volturi.”

En todellakaan pitänyt tästä, ja kaikki vain nauroivat minulle. Aioin niin kostaa tämän hänelle! ”Lupaan, että Prinsessa Isabella Volturi.” Hän rupesi nauramaan ja sanoi ”Saa luvan tehdä minulle Felix Volturille MUODON MUUTOKSEN! Enkä pysty tai aio estää häntä, ja lupaan pitää niitä vaatteita koko loppupäivän!’” Silmäni suurenivat ja sanoin ”Saa luvan tehdä minulle Felix Volturille MUODON MUUTOKSEN! ENKÄ PYSTY TAI AIJO ESTÄÄ HÄNTÄ JA LUPAAN PITÄÄ NIITÄ VAATTEITA KOKO LOPPUPÄIVÄN!” Halusin itkeä. Mahtavaa; minun kuusivuotias pikkusiskoni aikoi laittaa minut pukeutumaan johonkin. Taisin juuri kuolla vähän sisältä päin.

Bella hyppeli luokseni, tarrasi kädestäni ja raahasi minua hänen huonettaan kohti sanoessaan ”Isosisko, tarvitsen vähän apuasi!” Hän ulisi, kun raahasi minua minun huutaessani Demetrille. ”ÄLÄ ANNA HÄNEN VIEDÄ MINUA KAVERI! MINÄ LUULIN, ETTÄ OLIT VELJENI!” Bella pysähtyi yhtäkkiä, virnisti katsoessaan Demetriin ja sanoi ”DEMETRI! TULE KANSSAMME. MINUN TÄYTYY PUKEA SINUT MYÖS!” Ou jee. Oikean kokoisia nukkeja. Demetri katsoi minua jäätävästi ja sanoi ”TÄMÄ ON SINUN JA IDEASI VIKA, TOIVOTTAVASTI OLET TYYTYVÄINEN!” Hymyilin hänelle ja sanoin ”No, veliseni. Sinun ei ollut pakko suostua ideaani, mutta suostuit, joten se tekee sinusta syyllisen myös!” Hän kirosi niin matalalta, ettei Bella kuullut.

Meidät raahasi tuomioomme kuusivuotias tyttö. Vau, tästä tulee upeaa.

Bella POV.

Kunpa Felix ja Demetri tietäisivät, mikä heitä oli vastassa. Aloin kikattaa hillittömästi. Felixille ajattelin jotain röyhelöistä ja pinkkiä. Demetrille taas jotain sinistä ja vähemmän röyhelöistä. He katsoivat minuun, mutta minä vain hymyilin ja sanoin Renatalle millaista halusin, ja hän lähti etsimään jotain sen tapaista, mutta hän tuli takaisin tuhat kertaa paremman kanssa, mitä pyysin. TN: Katso kuvat alempaa.

Minä ja siskoni Ren autoimme pojat pukuihin. Demetri oli se onnekas, mutta Felixin ilme oli korvaamaton. Renata otti kuvat heidän ilmeistään ja mekoistaan, joita he pitivät yllään. Jätimme heidät vaihtamaan vaatteet, ja löysimme täydelliset korkokengät, jotka sopivat heidän asuihinsa MYÖS! Tämä on paras syntymäpäivä ikinä tähän mennessä!

Kun Felix ja Demetri harppoivat mekoissaan ja korkkareissaan näkyviin, en voinut muuta kuin nauraa. Kävelimme takaisin huoneeseen missä juhlat pidettiin. Kun ovet aukenivat, minä hypin juhliini, mutta Felix ja Demetri eivät seuranneet minua niin kuin Renata.

”Demetri ja Felix. Tuokaa pehvanne tänne, tai pakotan teidät tänne omin voimin!” He eivät siltikään liikkuneet, joten käärin kilpeni heidän ympärilleen, ja liikutin heidät näkyviin ja laskin alas.

He tulivat viereeni ja kaikki nauroivat heille, mutta minun naamalleni oli juuttunut iso hymy. Otin kakkua, jonka he olivat tehneet minulle ja se oli uskomattoman ihanaa. Pelasimme paljon pelejä, mutta kaiken pitää loppua aikanaan. Sain paljon lahjoja, mutta Aro vaikutti siltä, että olisin saanut enemmänkin, jos olisin pyytänyt.

//Felixin mekko: http://i697.photobucket.com/albums/vv337/cutie62/dress.jpg

JA Demetrin: http://i1013.photobucket.com/albums/af256/wedding-dress198/jpg.jpg
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 4. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Aimtist - 13.09.2010 22:37:59: Jatkoo! Aatella et mä just löysin tän ja tää on näin hyvä! JATKOO SIIIS!

JATKOOOOO!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 4. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Rassermus - 15.09.2010 11:01:03: Tää on hyvä.
Tää muistuttaa vähän tota voimien kilpi vai mikä olikaan. Mut ei se haittaa.
Tykkään tästä ja tää on hyvin kirjotettu.
Toivottavasti tulee jatkoo pian^^
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 4. ilmestynyt!)
Kirjoitti: phoebeZ - 15.09.2010 18:37:04: aivan järkyttävän sulonen (;
Bella on vaan niin söpö ja se, että Felix ja Demeitri tekee melkein mitä vaan se pyytää on myös ihanaa
ja noi kuvat tossa lopussa teki tästä vielä paremman! ; >>
kiitoksia ja jatkoa pian?? ♥
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 4. ilmestynyt!)
Kirjoitti: jissio - 17.09.2010 17:22:14: Bella on aivan ihana! Jatkoa :D
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 4. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Engel- - 19.09.2010 12:25:48: Tää on aivan ihana fic! Jatkoa nopeesti tulemaan!!'

♥~ Engel-
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 4. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Kuura - 05.11.2010 16:17:19: Olethan saanut kirjoittajalta luvan kääntää tätä ficciä? Jos olet, siitä on mainittava tekstin alussa.
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 4. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Sarkku - 14.11.2010 10:47:14: T/N: No nyt laitan vihdoin viidennen luvun, antakaa anteeksi että kesti näin kauan... Tämä luku on betaamaton eli löytyy jonkinverran virheitä. Toivottavasti pidätte.

5. Vegetarian Vampires? Really?

5 vuotta myöhemmin!

Bella POV.

Olen asunut nyt 5 vuotta vampyyri perheeni kanssa. Olen innoissani ja uskomattoman onnellinen! En voisi toivoa parempaa perhettä. Rakastan siskoani Renataa ja veljiäni Felixiä ja Demetriä. En ole tullut oikein toimeen Janen kanssasuurimmasta osasta aikaa mutta nyt olemme hyvissä väleissä.

Jane käveli huoneeseeni ja sanoi ”Bella Aro haluaa nähdä sinut!” hänen äänensä kuulosti stressaantuneelta ja minä ihmettelin miksi hän haluaa nähdä minut.

”Okei olen tulossa älä huoli Jane. Anna minulle vain viisi minuuttia!” huusin hänelle alas. Menin vaatekomerooni ja otin mustat pillifarkut ja punaisen t-paidan jossa luki ’ The best family is A VAMPIRE family!' laitoin myös jalkaan parin matalapohjaisia kenkiä ja tulin ulos.

Demetri ja Felix nauroivat kun tulin ulos. Katsoin heihin ja sanoin ”Olen iloinen että perheeni pystyy nauramaan jollekin mikä on totta.” pudistin päätäni ja menin ulos ja Demetri ja Felix lopettivat pelinsä ja kävelivät kanssani.

Kun, tulin oville kuulin Aron huutavan jollekin. O-ou tämä ei vaikuta hyvältä. Odotin ovien ulkopuolella Demetrin ja Felixin kanssa kun odotimme että Aro sanoisi että voimme tulla sisään.

Seisoin siinä hermostuneena ja mietin mitä voisi olla meneillään. Voisikohan hän olla vihainen siitä kirjeestä jonka jätin hänelle joissa luki ’Kieltäydyn juomasta ihmis-verta kun minut muutetaan. Eli teidän pitää muuttaa tottumuksenne tai tapan itseni kun minut on muutettu koska en halua olla hirviö.’

Kyllä olen 11 tällä hetkellä mutta en siltikään suostu tappamaan ihmisiä vain pysyäkseni hengissä. On pakko olla toinen tapa elää.

Felix ja Demetri hätkähtivät kun kuulimme Aron huutavan ”BELLA TULE TÄNNE JA HETI!” Avasin oven kun olin hengittänyt muutaman kerran syvään ja sanoin ”Niin Aro.” Tiesin ettei kannata sanoa setä kun Aro on vihainen. Koska se saa hänet vielä vihaisemmaksi, kun yritän nuoleskella häntä. Se saattoi toimia kun olin nuorempi. Mutta ei enää.

Kävelin Aron luokse ja sanoin ”Halusit puhua minulle?” Aro mulkoili minua ja sanoi ”Bella..” Minä virnistin sille minkä tiesin olevan tulossa mutta hän huokaisi ja sanoi ”Bella rakas. Minä en aio huuta sinulle. Mutta minun täytyy puhua sinulle tästä kirjeestä jonka löysin pöydältäni, en enempää kuin viisi minuuttia sitten.” Hengitin syvään ja sanoin ”Kieltäydyn juomasta IHMIS verta elääkseni setä.” Hän veti minut hänen käsille ja asetti hänen syliinsä.

Hän hymyili alas minulle ja sanoi ”Tiedän. Mutta haluan että ymmärrät jotain ensin.” Annoin hänelle pienen hymyn ja sanoin ”Ja se on?” Hän nauroi ja sanoi ”Sinun ei tarvitse juoda ihmisen verta elääksesi lapsi. Ja ymmärrän miltä sinusta tuntuu.”

Hän nauroi ja sanoi ”Tiesitkö että minulla on ystävä joka ei ole koskaan eläessään juonut ihmisverta?” Minä haukoin henkeä ja sanoin ”MITÄ? Kuka hän on?” Hän hymyili minulle ja sanoi ”Se oli yli 300 vuotta sitten kun ystäväni Carlisle, ei koskaan maistanut ihmisverta paitsi kun muutti henkilöitä laumaansa… tai perheeseen niin kuin hän sanoo sen.” Haukoin henkeä uudestaan ja sanoin ”Voinko tavata heidät Aro?” Hän hykersi ja sanoi ”Et kulta tällä hetkellä. Koska, muista olet silti ihminen.”

Huokasin ja sanoin ”Ainiin.” Hän myhäili ja sanoi ”Mutta.” Katsoin häneen ja nyt hymyilin oikeasti ja hän sanoi ”He ovat tulossa tänne muutaman vuoden sisällä ja Luulen että voit silloin tavat heidät.” Minulta pääsi vingahdus ja he kaikki nauroivat innostukselleni. Aro odotti että lopettaisin ja katsoi minuun ja sanoi ”Mutta suosittelen sinun viettävän enemmän aikaa muiden vegetaari laumojen kanssa.” Pääni heilui puolelta toiselle kuin humalaisella ja sanoin ”Onko useampia kuin yksi?”

Hän hymyili ja sanoi ”No… Tämä lauma on kuin perhe myös. He asuvat Alaskassa. Ja yksi kaartin jäsen asuu siellä sielunkumppaninsa kanssa.” Hymyilin kun Aro siirtyi seuraavaan laumaan.

”Tämä seuraava lauma josta aion kertoa, on ollut olemassa yli 600 vuotta. He ovat minun erittäin hyviä ystäviä. Saattaisi olla mahdollista että saan heidät suostumaan ottamaan sinut asumaan heidän kanssaan muutamaksi kuukaudeksi.” Hän katsoi Demetriin ja sanoi ”Voisitko yrittää tavoittaa Nicin puolestani. Demetri katosi ja tuli takaisin ja sanoi ”Sain Shayn kiinni.” Hän hymyili Arolle joka aloitti sanoen ”Nyt Bella. Minä aion kertoa sinulle 5 vampyyristä siinä perheessä.”

Ennen kun hän aloitti, hän hengitti syvään ja sanoi ”Nyt. Nic on johtaja ja hänellä ei ole vieläkään elämänkumppania. Mutta tapa millä hän löysi elämäntapansa, on täsmälleen sama kuin Carlisle löysi. Mutta hänen tarinansa on henkilökohtaisempi.” Hän katsoi minua ja hymyili surullista hymyä ja jatkoi ”Hänen vaimonsa muutti hänet heidän kuherruskuukautena. Kun, hän heräsi, hän kuunteli vaimonsa selityksen ja pakotti hänet juomaan ihmisistä mutta. Mutta hän tappoi naisen koska hän oli lopettanut Nicin elämän. Ja koska hän ei kertonut mikä hän on.”

Haukoin henkeä ja sanoin ”Niin surullista.” Tunsin olevani katkera naista kohden joka muutti hänet kertomatta. ”Jokatapauksessa Bella. Hänet muutettiin 16 vuoden ikäisenä. Silloin ei ollut väliä minkä ikäisenä meni naimisiin. Mutta nainen väitti olevansa 18 vaikka hän oli jähmettynyt 20 vuoden ikään.” Hän veti taas henkeä ja jatkoi. ”Eli hän taisteli sitä vastaan mitä oli ja asui metsissä mutta yhtenä päivänä karhu kulki hänen ohitse ja ennen kuin huomasikaan hän oli juonut karhun tyhjiin.” Katsoin Aroa suurin silmin ja kysyin ”Oikeastikko?” hän hymyili ja sanoi ”Kyllä. Hänen laumalaisensa muuttuivat ja hän pian löysi heidät. Heillä oli sama näkökulma ihmismaailmaan ja pian törmäsimmekin heihin.”

En ollut varma mitä ajatella, mutta he kaikki olivat varmaan hyviä koska eivät juoneet ihmisistä. Hymyilin ja sanoin ”Haluaisin kuulla heidän tarinansa heiltä itseltään Aro. Haluaisin tietää mitä liikkui heidän mielessään silloin.” Hän hymyili alas minulle ja sanoi ”No he asuvat Alaskassa eli voit tavata molemmat Alaska laumat myös sen joka on ollut olemassa yli 600 vuotta.” Nousin ylös ja lähdin hyppelemään ovea kohti ja sanoin ”KIITOS ARO SETÄ!” Hyppelehdin ovelle ja sitten hän sanoi ”Tulehan Bella takaisin tänne.” Huokaisin ja menin takaisin hänen luokseen ja menin seisomaan hänen eteensä ja sanoin ”Niin?” Hän katsoi minuun ja sanoi ”He tulevat tänne huomeniltana ja sitten sinä Demetri ja Felix lähdette heidän kanssa Alaskaan. Toivon että he tulevat rakastumaan sinuun kultaseni. Toivon myös että sinä tulet viihtymään myös heidän kanssa.”

Käännyin ympäri ja sanoin ”Selvä, kiitos!” kun pääsin ovista ulos ja Demetri ja Felix seurasivat ja minua sanoin ”Lyön vaikka vetoa että rökitän teidät molemmat Halossa!” he katsoivat toisiinsa ja virnistivät ja sanoivat yhteen ääneen ”OLEN NIIN MUKANA!” Vietimme loppu päivän pelaillen pelejä ja minä todellakin voitin heidät ja he huokaisivat ja Felix sanoi ”Meidän todella pitää lopettaa se että kaikkitietävä pikkukakara rökittää meidät!” Katsoin heihin ja hymyilin kun menin vaihtamaan pyjamaan ja sanoin ”Jep, teidän pitää hankkia uusi harrastus.” He tuijottivat toisiaan ja heittivät ohjaimet minua kohti ja huokaisin samalla kun laitoin kilven ympärilleni ja heitin ne takaisin heitä päin. Ne osuivat heitä päähän ja minä rupesin nauramaan kun he rupesivat kiroamaan ja suunnittelemaan kostoa minulle.” Menin sänkyyni ja käärin kilven ympärilleni ja Demetri ja Felix suunnittelivat että he tekisivät jotain minulle nukkuessani, mutta he eivät pysty koskemaan minuun tai sänkyyni.

Kun nukahdin näin parasta unta mitä ikinä olin nähnyt.
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 5. ilmestynyt!)
Kirjoitti: amorgirl - 21.11.2010 15:16:12: Täähän on mielenkintosta.
Olisin luullu, et Aro ois sinänsä ollu vähä vihasempi Bellalle sinänsä.
Ihan mielenkiinnolla odotan, haluun tietää miten etenee ku Bella tapaa Cullenit

♥:llä am
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 5. ilmestynyt!)
Kirjoitti: phoebeZ - 21.11.2010 21:35:29: juu u.. tää luku oli kiva.
muutamia virheitä näin siellä täällä, mutta ei mitään niin isoa että ois enemmän häirinnyt(:
odotin kanssa Arolta hieman vahvempaa reaktiota, mutta toisaalta Bellahan on niiden kaikkien lellikki. toisaalta olisi ollut myös kiva nähdä Aron suuttuvan kunnolla (;
mielenkiinnolla odotan, että Bella näkee Cullenit ja nuo muutkin laumat : >>
kiitoksia ja jatkoa pian! ♥
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 5. ilmestynyt!)
Kirjoitti: Sarkku - 22.11.2010 18:23:42: Tässä on seuraava luku... Ajattelin laittaa tämänkin kun oli kerran valmiina. Ei ole edelleenkään betattu. Tykkään kommenteista :) eli risuja ja ruusuja tänneppäin.

6. Vegetarian coven! Meeting them!

Bella POV.

Uni

Leikin jossakin puistossa pienen söpön mustavalkoisen kissan kanssa. Heitin keppiä sille. Kun heitin kepin se meni hakemaan sen ja rupesi järsimään sitä. Nauroin hassulle kisulle ja sanoin ”Tule tänne kisu.”

En tiennyt sen nimeä joten kutsuin sitä kisuksi. Sitten se mustavalkoinen kissa kääntyi ja katsoi minua. Samalla kun se kääntyi, se rupesi muuttamaan muotoaan. Katsoin kun se muuttui kokonaan mustaksi, se näytti ihan pantterilta.

Sillä oli isot tassut, silmämme olivat samalla tasolla. Se karjui minulle ja silmät näyttivät siltä kuin että se olisi juuri löytänyt aterian viikon nälkään näkemisen jälkeen.

Katsoin sitä kauhuissani, peruutin hitaasti poispäin. Se otti askeleen minua kohden kuin saalistaja, se karjui uudestaan. Rupesin itkemään ja nyyhkyttämään, mutta se teki sen. Se hyppäsi ilman halki minua kohti.

En ymmärtänyt miksi en käyttänyt ollenkaan lahjaani. Mutta se laskeutui päälleni ja puraisi kurkkuani. Yritin päästä pois mutta valitettavasti se oli tukevasti päälläni. Se puraisi kovempaan niin että kurkkuni aukesi. Rupesin kiljumaan kivusta.

Sitten pimeys pyyhkäisi ylitseni, juuri ennen kun niin tapahtui kuulin vampyyrin murinaa jostain. Ennen kun näin kuka se oli, upposin pimeyteen.

Kun heräsin, olin sairaalassa. Siellä oli ärsyttävä piipittävä ääni aika lähellä sitä missä olin. Tiesin että se oli sydänmonitori. Mutta se mikä teki minut enemmän pelokkaaksi, oli se tuntematon joka oli huoneessa kanssani. En pystynyt näkemään häntä. Siellä oli sumua hänen ympärillä.

En tiennyt mitä tämä tarkoitti mutta rupesin kiljumaan kun hän lähestyivät minua.

~Uni loppui~

Heräsin itkien ja kiljuen ja vedin peiton pääni ylitse. Pidin kilven päällä ja pidin kaikki poissa huoneestani. Kuulin kilpeeni törmäämisiä ja jotkut huusivat minua että päästäisin heidät sisään.

En aikonut enkä voinut. En tiennyt miksi käyttäydyin niin mutta halusin sillä hetkellä äitini. Mutta en voinut koskaan saada häntä lohduttamaan minua. Itkin vielä muutaman tunnin ja sitten vihdoin siirsin kilpeä sen verran että se peitti vain vartaloni että he voisivat tulla luokseni.

Renata ja Aro olivat ensimmäiset jotka astuivat huoneeseeni. Renata piti minua häntä vasten ja sanoi ”Bella? Oletko kunnossa? Ehkä sinun ei pitäisi mennä Alaskaan.” Katsoin ylöspäin häneen ja pudistin päätäni eiksi ja sanoin ”Olen silti menossa sinne piditpä siitä tai et. Jokatapauksessa se oli vain uni ja kyllä minä pystyn pitämään itsestäni huolta.” Hän nyökkäsi ja suuteli päätäni mutta pääni suutelemisen sijasta hän suuteli kilpeäni.

Aro otti minut Renatalta ja sanoi ”Minun rakas pikku Bella. Mitä unta näit tällä kertaa pikku muffinssini?” Katsoin häntä ja kerroin samalla kun pidin Arosta kiinni ja kääriydyin hänen syliinsä.

”Olin puistossa leikkimässä mustavalkoisen kissan kanssa ja sitten heitin sille keppiä ja se rupesi järsimään sitä keppiä. Sitten se kääntyi ja katsoi minua, ja muuttui pantteriksi. Sitten se karjui ja hyökkäsi kimppuuni ja raateli kurkkuni auki sitten kuulin vampyyrin murisevan sille ja sitten vajosin pimeyteen. Heräsin sairaalassa ja vampyyri käveli minua kohti. Mutta en pystynyt näkemään kuka se oli tai kuka se voisi olla.”

Aro piteli minua samalla kun päästin kilpeni alas, hän suuteli otsaani ja sanoi ”Demetri ja Felix ei anna mitään tapahtua sinulle pikku Bellani.” Hymyilin ylöspäin sedälleni ja sanoin ”Tiedän setä mutta se ei auta unien kanssa, olen nähnyt tällaisia ennenkin.” Demetri otti minut Aron käsiltä ja piteli minua itsellään ja sanoi.

”Aww come on Bella. Se päivä jolloin annamme jotain tapahtua sinulle, on se milloin minä ja Felix molemmat olemme kuolleet. Mikä ei tapahdu koskaan lähiaikoina.” Kiemurtelin hänen otteessaan ja sanoin ”Te ette kuole koskaan jos se minusta riippuu.” Hän nauroi ja taputti päätäni ja laski minut lattialle. Sitten Felix nappasi minut ja pyöritti meitä ympyrää ja sanoi.

”Sitä odotellessa, PIDETÄÄN HAUSKAA!” Minä hymyilin ja nauroin ja sanoin ”Antakaa minun mennä vaihtamaan vaatteet sitten voimme aina pelata… Piilosta?” He molemmat hymyilivät ja huudahtivat ”EN JÄÄ!” sen jälkeen mumisin ja sanoin ”Saamme muutkin pelaamaan elikkä menkää keräämään muut kokoon.” Hymyilin ylös heille ja Felix laski minut alas ja lähti.

Aro ja Renata katsoivat minua ja hymyilivät ja lähtivät myös. Menin komerooni ja otin tummansinisen t-paidan, parin sinisiä farkkuja, siniset matalapohjaiset kengät ja ison mustan hupparin. Se ei ollut liian iso että se olisi ollut mauton, mutta olen aika varma että Jane aikoo muuttaa sen jonain päivänä.

Kun olin, pukeutumassa kaikki keräytyivät huoneeseeni kun tulin ulos komerostani kaikki odottivat minua. Hymyilin heille ja sanoin ”EN JÄÄ!” sitä seurasi monta ’en jäätä’ ja selvisi että Alec jäi.

Reilun tunnin tai kahden piilos leikin jälkeen me kaikki kyllästyimme ja sitten Aro tuli luokseni ja sanoi ”Oletko valmis tapaamaan Nic’in ja hänen perheensä?” Katsoin Aroon ja hymyilin hänelle ja sanoin ”KYLLÄ!” Hypin ylösalas ja samalla sanoin ”Ovatko he täällä?” Hän näytti huvittuneelta ja sanoi ”Kyllä he ovat odottamassa aulassa tällä hetkellä. Kunhan saan sinut aloillesi hetkeksi.” Yritin mutta silti kiemurtelin ja näytin innostuneelta.

Kävelin Aron, Demetrin ja Felixin kanssa valtaistuinsaliin. Jane tuli luoksemme ja sanoi ”Mestari Aro Nic ja hänen laumansa on valtaistuinsalissa.” Hän nyökkäsi ja hymyili alas minulle ”Mahtavaa! Heitä kohta siunataan meidän erikoisella muffinssi kokemuksella!” Hän nosti minut käsilleen ja kohta jo olimme isojen ovien edessä. Aro laski minut alas lattialle ja sanoi ”Nyt minun upea Bella haluan että käyttäydyt kunnolla, selvä?” Hymyilin takaisin hänelle ja sanoin ”Ainahan minä Aro setä.” Hän hymyili minulle ja suuteli otsaani ja sanoi ”Hyvä!”

Aro avasi oven ja näin ihan kaikki kaartin jäsenet, Aron ja Caiuksen vaimot viiden vampyyrin kanssa jotka muodostivat vegetaari lauman, tai no perheen. Aro käveli ensin sisään ja sitten minä seurasin häntä Demetri ja Felix sivuillani.

Ne viisi vampyyria jotka seisoivat keskellä huonetta, katsoivat Aroa, sitten heidän tuijotuksensa upposi minuun. Olin ujo aluksi koska en juuri tuntenut heitä ollenkaan. He hymyilivät ja yksi heistä sanoi ”Hyvää iltaa Aro.” Aro hymyili heille ja sanoi ”Kiitos Nic että tulit ja toit loput perheestäsi mukanasi!” Hän taputti käsiään ja katsoi minuun ja hymyili samalla kun hymyilin, takaisin hänelle hän sanoi ”Nyt, kaikki tässä on minun helmeni Bella.” Minä hymyilin ja sanoin ”En ole mikään helmi Aro setä.” He kaikki nauroivat, kun Nic katsoi minuun, tai ainakin luulen että hänen nimensä oli Nic, ja sanoi ”Tule tänne lapsonen.” Katsoin Aroon, kun hän, nyökkäsi minä menin hitaasti hänen luokseen ja sanoin ojentaen käteni ”Minun nimeni on Isabella, mutta kutsukaa minua Bellaksi.” Hän hymyili minulle ja minä hymyilin takaisin pienesti.

”No Bella mukava tutustua sinuun. Olen Nic. Tämä on perheeni.” Hän ravisti hellästi kättäni ja samalla viittoi perheeseensä päin. Nicillä oli mustat hiukset ja kultaiset silmät, hän oli kaunis ja erilainen mitä olin koskaan nähnyt. Mutta silti tiesin, paremmin ettei hänen kimppuun kannata hyökätä. TN: Katso lauman jäsenten kuvat alhaalta Sitten hän sanoi samalla kun asetti kätensä olkapäilleni ja käänsi minut kasvokkain miehen jolla oli myös kultaiset silmät mutta hänen hiuksensa olivat lyhyemmät ja peittivät toisen silmän ja hiukset olivat muutenkin blondit. Huomasin myös että he kaikki olivat pukeutuneet mustaan t-paitaan, valkoisiin farkkuihin ja skeittikenkiin.

”Tämä on Matt.” Matt hymyili minulle yksinkertaisesti ja sanoi ”Kiva tavata sinut vihdoin Bella.” Hymyilin hänelle ja sanoin ”Kuin myös Matt.” Seuraava henkilö jolle minut esiteltiin, oli Mattin vaimo Misty. Hänellä oli kultaiset silmät niin kuin lopuillakin heistä. Mutta hänen hiuksensa olivat liila siniset. Olin vieläkin hämilläni miksi hänen hiuksensa olivat liila siniset kun yhtäkkiä ne muuttuivat verenpunaiseksi. Haukoin henkeä ja katsoin Niciin ja sitten Aroon selvä hämmennys kasvoillani. Misty hymyili alas minulle ja sanoi ”Älä huoli Bella.” Katsoin takaisin häneen ja hän sanoi ”Minä pystyn muuttamaan ulkomuotoani.” hän nauroi vähän ja sanoi ”Mukava tavata sinut Bella ja odotan innolla että voin tutustua sinuun paremmin.” Hymyilin hänelle ja sanoin ”Odotan todella innolla että voin tutustua sinuun myös Misty!” Olin todella innoissani ja odotin oikeasti että tutustuisin paremmin häneen.

Katsoin henkilöä joka oli Mistyn vieressä ja hän näytti mahtavalta. Hänellä oli tavalliset pitkät hiukset mutta ne olivat valkoiset! Ja hän näytti hyvältä. Hän voisi olla hiton enkeli. Se mitä kuulin seuraavaksi sai minut nauramaan. ”Tämä on Angel.” En voinut sille mitään että minä nauroin. Kaikki tuijottivat minua, sitten katsoin jalkoihini ja sanoin ”Anteeksi… Minä vain luulin aluksi Angelia oikeasti enkeliksi.” kaikki nauroivat sille ja sitten hän hymyili minulle ja sanoi ”Älä huoli Bella monet ajattelevat vampyyreistä niin, mutta kiitos kumminkin Bella.” Hymyilin ylös hänelle ja sanoin ”En malta odottaa että saisin tutustua sinuun paremmin Angel.” Hän ¨hymyili minulle lämpimästi ja katsoin hänen sivulleen.

Pojalla oli blondihkot hiukset edestä ja huulikoru ja hiukset oli takaa mustat. Se näytti hyvältä hänellä. ”Bella tässä on Shane.” Nic esitteli viimeisien jäsenen hänen perheestä. Katsoin Shane’iä ja sanoin ”Hei Shane. On kiva tavata teidät kaikki viimein! Mutta en malta odottaa tutuastua teihin kaikkiin paremmin.” Hymyilin hänelle ja hän hymyili takaisin ja sanoi ”En malta odottaa tutustua sellaiseen henkilöön, joka myös ajattelee, että minun Angelini on enkeli.” Annoin hänelle ison hymyn ja hän vastasi siihen. Katsoin heitä kaikkia ja sitten takaisin Aroon ja sanoin. ”Detä voinko näyttää heille heidän huoneensa?”

Aro katsoi minuun ja sanoi ”Tietysti rakas Bellani. Toivon että te loput nautitte niistä kahdesta päivästä jotka vietätte täällä.” hän hymyili ja lähti huoneesta. Katsoin takaisin Niciin, Mattiin, Mistyyn, Angeliin ja Shanenne ja sanoin innoissani. ”Tulkaa JO minä näytän teille huoneenne!” Ryhdyin hyppelehtimään ovelle ja muut seurasivat minua nauraen innostukselleni.

Meillä tulisi olemaan paljon hauskaa. En malta odottaa että pääsisin kysymään heiltä kaikki 20 kysymystäni.
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 6. ilmestynyt!) K-13
Kirjoitti: Kuolotar - 10.06.2012 21:38:40: oo mahtava ficci.

Bella parka kun vanhemmat on kuollut :'(
Onneksi Volturit ottivat Bellan kasvatettavakseen.
Uni oli hyvin kirjoitettu ja varsin vakuutta,tää on kirjoitettu todella hyvin. ;)

Kuolotar
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 6. ilmestynyt!) K-13
Kirjoitti: Alise-Mary - 22.06.2012 00:24:11: Tän tarinan idea on aika samanlainen kun yhden toisenkin, mutta selviä eroja löytyy.
Tää on hyvä. Oisko mahdollista saada jatkoa vielä näinkin pitkän tauon jälkeen?
Otsikko: Vs: KÄÄNNÖS: How lucky can a girl be (Luku 6. ilmestynyt!) K-13
Kirjoitti: Anskubits - 23.06.2012 02:53:34: Lainaus käyttäjältä: Alise-Mary - 22.06.2012 00:24:11
Tän tarinan idea on aika samanlainen kun yhden toisenkin, mutta selviä eroja löytyy.
Tää on hyvä. Oisko mahdollista saada jatkoa vielä näinkin pitkän tauon jälkeen?
Niimpä, tämä muistuttaa Voiman kilvet ficciä aika paljon, mutta eroja on :)
Se ei ole sun vikasi, vaan ficin kirjoittaja on varmaan lukenut tuon voiman kilvet ficin fanfictionista ja saanut siitä ideoita. Tai sitten ne on muuten vaan samanlaisia :)

Mutta jatkoa nopeasti suomennathan? :)