Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Sekoleptikko - 23.02.2010 09:14:50
-
Fandomit: NANA, Gentlemen’s Allience Cross, Nälkäpeli, Naruto, Titanic, APH
Ikäraja: K-11 // Beyond lisäsi pakolliset alkutiedot
Eli tämä on yleinen topic muiden fandomien raapaleilleni. Enjoy <3
Title: Kiireessä tulee vääriä ilmeitä
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: NANA
Disclaimer: NANA, Hachi ja Takumi (iiik<3) ovat Ai Yazawan luomuksia, eivät minun. Minä vain leikin.
Genre: Draama
Pairing: Hachi(aka Nana Komatsu)/Takumi
Rating: S
Summary: Tuijotan hetken korun perään kykenemättä liikkumaan, tekemään elettäkään nostaakseni helmikorvakorun lattialta.
A/N: Spurttiraapaleen innoittama, multifandomiin NANAlla ja fanfic 50 (aiheena Trapnestin ja Blastin jäsenet) sanalla 27. Näkö. Ensimmäinen NANA-ficcini ikinä, hih. : )
”Hachi, tule jo.”
Säpsähdän yllättyneenä ja korvakoru putoaa kädestäni. Se kilahtaa vienosti pöytään osuessaan ja seuraan sen pudotusta ja kierimistä lattialla lähes ulottumattomiini. Tuijotan hetken korun perään kykenemättä liikkumaan, tekemään elettäkään nostaakseni helmikorvakorun lattialta. Korun tausta on edelleen nipistettynä sormieni välissä, mutta lasken sen hitaasti pöydälle ja vilkaisen peiliin tarkastaakseni meikin.
Sitä ei olisi pitänyt tehdä. Tuijotan hetken hätääntyneenä omaa peilikuvaani, jonka silmät ovat kosteat ja ilme väärä. En näytä umpirakastuneelta, miltei vaimolta ja äidiltä, joka on lähdössä syömään miehensä kanssa. Riuhtaisen itseni irti tuosta järkyttyneestä kuvasta, kumarrun poimimaan korun ja jatkan sen kiinnittämistä korvaani.
”Ihan kohta Takumi. Ihan kohta.”
-
Title: Kynsien hoidosta minuuteen
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: Gentlemen's Alliance Cross
Disclaimer: Haine kuuluu Arina Tanemuralle.
Genre: Draama/angst
Rating: S
Summary: Suoristaudun ja laitan lapasen takaisin käteeni, ettei sormia ala paleltaa. Tunnen pienen syyllisyyden piston, kun näen, miten kynsien uusi lakka on lohkeillut.
A/N: Spurttiraapaleen innoittama, fandom kymppiin ja ficlettiin pakollisilla sanoilla. Tätä oli ihana kirjoittaa.
Asfaltti tuntuu kylmältä paljaan käden alla. Sen ei pitäisi yllättää minua, on tässä sen verran usein tullut maattua turpiin saaneena, verta vuotavana, piestynä, potkittuna, naurunalaiseksi jouduttuna… Ei, käsken itseäni pysäyttämään ajatusketjun. Ei, minä en palaa siihen aikaan, sitä Hainea ei enää ole. Nyt on vain Haine, joka on hyvä ihminen, tunnollinen oppilas, keisarin rakastettu, platina ja kaikkien esikuva.
Suoristaudun ja laitan lapasen takaisin käteeni, ettei sormia ala paleltaa. Tunnen pienen syyllisyyden piston, kun näen, miten kynsien uusi lakka on lohkeillut ja ainakin kolme, ei vaan neljä pientä koristekiveä on hävinnyt. Madoka ei tule pitämään tästä, hänellä meni ikuisuus saada kynteni näyttämään niin hyvältä.
Huokaisen ja lähden kävelemään kohti kotia, niin minä ainakin yritän, mutta jalkani eivät tunnu tottelevan. Ne vievät minua vanhoihin, tuttuihin paikkoihin, joissa minulla oli tapana viettää aikaa silloin kun olin… Ei, kiellän itseäni uudestaan. Sitä puolta minusta ei enää ole, ei tule koskaan olemaan enää. Ei vaikka kuinka se koputtelisi ja soittaisi ovikelloa, minä en avaa. Minä en palaa siihen mustuuteen, varjoihin, minä en palaa sinne, uskokaa jo!
Suljen suuni säikähtäneenä, olen huutanut ääneen ja hengästynyt tunnekuohusta. Mutta kuitenkin kotiovella, turvassa. Kaivan avaimia taskustani, avaan oven enkä pysty estämään helpotusta, joka pyyhkäisee ylitseni astuessani kynnyksen yli. Turvassa.
-
Oioi, NANAa! Jee! Luin tosiaan vaan tuon ensimmäisen raapaleen, kun en toisen fandomista tiedä mitään. :---D (Voisit kirjottaa joskus Full Moon-ficin, jos olet lukenut....) Ja ooh! Sulla on Fanfic50:ssäkin NANA fandomina! Ihanaa! (Pliiiiis kirjota mulle Yasu/Shionia!)
Kirjotat yleensäkin tosi kivoja raapaleita, eikä tämä ollut poikkeus. Olet saanut sisällytettyä sataan sanaan paljon asiaa, ja kuten olen jo sanonutkin, tykkään eniten raapaleista, joissa on selkeä alku ja loppu. :> Mulla on hirveän ristiriitaset tunteet tätä paritusta kohtaan. Ensin olin ihan itku kurkussa, että miksi Hachi teki näin Nobulle, mutta nyt fanitan kyllä Hachi/Takutoa! (Yuri on Nobulle paljon parempi<3)
Sijoittuuko tämä canoniin? Muistan jotenkin hämärästi tällaisen kohtauksen. Joka tapauksessa, minusta olet tiivistänyt tähän hienosti sen, miltä ko. suhde alussa näytti. Tuo otsikko on mahtava!
En osaa sanoa mitään viisasta, joten tyydyn vain tykkäämään isosti. Kiitos!
e: muahhahaa! tai siis sori! ei nää kyllä mitään isoja tai olennaisia spoilereita ole, joten oo rauhassa. (yritän muistaa ensi kerralla...)
-
sugared: Arvasin, että löydät tän jotenkin : DD NANA-ficcejä ei vain koskaan voi olla liikaa : )) Ja kyllä mie tuohon 50:iin vielä kirjoitan sen Shin/Leilankin : ) JA SINÄ SPOILAAT MINUA, vaikket tarkoitakaan sitä. Mutta mulla ei ole aavistustakaan, kuka on Yuri tai Shion, että nyt hieman pohdintaa peliin kommenttien kanssa neitiseni! : D Tää periaatteessa pohjautuu canoniin, koska tälläisiä kohtauksia taitaa olla useampikin, mutta sinänsä sävelsin omasta päästäni. Ja ole hyvä <3
Purriainen: Tapaamme taas : ) Kirjoitan lisää, pakkohan se on, koska sarja on niin ihana (käännöksestä en sano mitään). Kiitos kommentistasi
-
Title: Kaljusta rumpalista ja laulavasta kuningattaresta
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: NANA
Disclaimer: NANA on Ai Yazawan, ei minun. Muuten Yasu olisi minun... Eiku siis vain leikin.
Genre: Draama
Pairing: Nana Oosaki/Yasu
Rating: S
Summary: Ihmiset näyttävät nuoremmilta nukkuessaan, Nana muisti Yasun joskus sanoneen
A/N: Tää on omistettu sugaredille, koska se on toivonut Nana/Yasua ja koska se vaan on niin hassu ja söpö, kun se aina haluu NANAa : )) Ja koska tämä paritus on niin paras.
Kalju tuntui oudolta sormien alla, kun oli tottunut lyhyihin ja karheisiin hiuksiin, Nana ajatteli katse Yasussa. Katse kävi hitaasti läpi rumpalin jokaisen kasvonpiirteen, lävistyksen reiän ja pienet viat, joita ei lavalla huomannut.
Ihmiset näyttävät nuoremmilta nukkuessaan, Nana muisti Yasun joskus sanoneen, kun Nobu oli sammunut ja he, Nana ja Ren, olivat tuhertaneet tämän kasvoihin ”lapsi” ja ”vauva”. Nobu oli seuraavana aamuna herännyt krapulaisena, mutta hyvällä tuulella, kunnes oli mennyt katsomaan itseään peilistä. Nobu oli mököttänyt viikon.
Muisto nosti hellän hymyn Nanan huulille ja samalla hän tukahdutti nauruntyrskähdyksen. Yasun pitäisi nukkua aurinkolasit päässä, ei kukaan muuten hänen viereensä uskaltautuisi. Paitsi Nana.
-
Jee, NANAa!
Arvaatkin ehkä jo, että tykkäsin tästä. Tykkäsin ja paljon. Pidin kovasti siitä, miten olet käsitellyt paritusta ja ihastuin tähän asetelmaan. Halutessaan heidät voi ajatella vain hyvinä ystävinä tai vaihtoehtoisesti jonakin ihan muuna. Mun ajatukset tätä paritusta kohtaan on kauheen ristiriitaset: toisaalta Nana/Ren 4-ever ja toisaalta taas ei.
Mutta joo, asiasta kukkaruukkuun. Tämä oli kertakaikkisen suloinen paketti. Sulla on aina tosi hyviä ja omaperäisiä ideoita, kaikista raapaleista löytyy jotain uutta. Toistan varmaan näitä samoja juttuja joka kommentissa, mutta arkisuus viehättää minua. Teksteissäsi on aina kiinnostavia yksityiskohtia, mutta joskus niiden epäolennaisuus häiritsee. Jotkut lauserakenteet ovat myös turhan monimutkaisia. Esimerkiksi
Ihmiset näyttävät nuoremmilta nukkuessaan, Nana muisti Yasun joskus sanoneen, kun Nobu oli sammunut ja he, Nana ja Ren, olivat tuhertaneet tämän kasvoihin ”lapsi” ja ”vauva”.
tämän olisi mielestäni voinut pätkiä kahdeksi lauseeksi.
Yasun pitäisi nukkua aurinkolasit päässä, ei kukaan muuten hänen viereensä uskaltautuisi. Paitsi Nana.
Awww, ihana! Kiitos, yritän olla vastedeskin söpö ja hassu.
-
sugared: Kiitos kommentistasi. Tuo on aika hirmu virkkeeksi, mutta katson jos pätkin sitä myöhemmin. Lisää on tulossa <3
Title: Motivaatiota ampumiseen
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: Nälkäpeli
Disclaimer: Nälkäpeli on Suzanne Collinssin, ei minun
Genre: Draama
Pairing: Peeta/Katniss & Gale/Katniss
Rating: Sallittu
Summary: Katnissin kasvot kumartuvat suutelemaan Peetaa ja säpsähdän
A/N: Ensimmäinen Nälkäpeli-ficcini evah! : DD Osallistuu multifandomiin. Omistan tän Vehkalle/Nevillalle, koska se inspaa mua hirveesti kirjoittamaan Nälkäpeliä ja sen takia kai luin sen kirjan alunperin. : ) Olet ihana <3
Rauhoitu ja hengitä syvään. Keskity ja eläydy saaliin rooliin. Katnissin ääni toistuu päässäni kuiskauksina, aivan kuin hän olisi olkani takana neuvomassa. Kohotan hiljaa jousen. Keskity, muista, että väärästä paikasta ammutusta saa vähemmän rahaa Hässäkässä. Keskity, keskity… Katnissin kasvot nousevat mieleeni ja tunnen kuinka lihakseni rentoutuvat.
Jännitän jousen, mutta juuri kun olen laukaisemassa, Katnissin kasvot kumartuvat suutelemaan Peetaa ja säpsähdän. Viereinen oksa kahahtaa ja oravaa loikkii vikkelästi pakoon. Kiroan itsekseni. Älä anna sen vaikuttaa, se on Nälkäpeli, he vain haluavat pysyä hengissä.
Huomaan uuden oravan ja jännitän jouseni uudestaan. Kuvittelen oravan pään tilalle Peetan kasvot ja ensimmäistä kertaa ammun suoraan silmään.
-
Oh, luin journalistasi että olet kirjoittanut Nälkäpeliraapaleen ja tietenkin se piti heti syöksyä lukemaan. :D Omistuksen nähdessäni olin jotenkin hirveän iloinen, nyt on taas ollut aika raskas viikko ja tuollaiset pienemmätkin pilkahdukset piristävät kovasti. Kiitos siis. <3
Tykkäsin raapaleen ideasta. Ylipäätään tykkään paljon siitä, että Nälkäpelistä kirjoitetaan jonkun muun kuin Katnissin näkökulmasta välillä, kun häneen ehtii kirjoissa tottua niin kovasti (ja henkilökohtaisesti pidän monista muista hahmoista enemmän, vaikka toki Catnipissakin on särmää.) Gale on kirjoissa yksi niistä hahmoista, joista kyllä pidän, mutta josta ei minun mielestäni kerrota läheskään tarpeeksi. Jos Collins olisi kertonut enemmän Galesta, hän olisi paljon varteenotettavampi kilpakumppani Peetalle. :P
Tämän ficin idea on näppärä. Metsästäminenhän todella on se asia, joka yhdistää Galea ja Katnissia, joten tuntuu luontevalta, että se on otettu tilanteeksi tähän raapaleeseen. Myös kokonaisuus on aika hieno, mustasukkaisuuden puhkeaminen esiin ja sitten sen "tukahduttaminen" ajatusten suuntaamisella "ratkaisuun". (Olipas kömpelö lause, huoh. :P) Kuitenkin, minusta tämä oli oikein onnistunut ja aika erikoinen raapale, kirjoittelehan ihmeessä lisää Nälkäpelistä sitten kun inspiraatio taas iskee. :)
-
Nevilla: Kiitos kommentista ja ihanaa, että sun viikkos piristyi. : ) Miekin tykkäisin lukea tekstejä enemmän Galesta, koska hänestä kerrotaan ihan liian vähän. Ainakin toistaiseksi, mutta ehkä kolmas osa tuo tähän asiaan muutosta? : ) Nälkäpeliä on toivottavasti tulossa lisää mahdollisimman nopeasti, keep on the channel. : )
Title: Pelko hallinnan menetyksestä
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: NARUTO
Disclaimer: NARUTO, Kakashi ja Iruka eivät ole minun, vaan Masashi Kishimoton.
Genre: Draama
Pairing: Kakashi/Iruka
Rating: K -11
Summary: Tämä suhde on kaikkea muuta kuin yksinkertainen
A/N: Eka Naruto-ficci ikinä tai ainakin toooosi pitkään aikaan : ) KakaIru on mun pitkäaikainen suosikki ja varmaan tyyliin joku kolmas slash-paritus, josta oon tykännyt. Ficlettiin aiheella Likapyykki ja yhtyeeseen (Happoradio) biisillä Pelko. Enjoy <3
”Minä rakastan ja haluan sinua, niin yksinkertaista se on.”
Tämä suhde on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, minun tekee mieli huutaa päin sinun kasvojasi. Miten sinä pystyt sanomaan tämän olevan yksinkertaista? Etkö sinä pysty ymmärtämään, että minulla on elämäni akatemian opettajana ja samalla pitäisi tehdä tehtäviäkin silloin tällöin.
”Niinkö?” Pystyn sanomaan ainoastaan yhden sanan enkä taaskaan kyseenalaista mielipidettäsi ääneen. Käännyt kuitenkin sängyllä, koska sinä kai aavistat taas jotain olevan vialla.
”On se. Usko minua.”
Minä haluaisin, mutta en pysty. En täysin ainakaan, koska minä pelkään liikaa. Pelkään, että tämä todella on niin monimutkainen suhde kuin ajattelen sen olevan ja että sinäkin huomaat sen. Kyllästyt siihen monimutkaisuuteen ja jätät minut. Älä mene.
”Hyvä on.”
”Älä sano noin, jos et usko siihen. Miten sinä voit ikinä puhua oppilaillesi tiimin sisäisestä luottamuksesta, jos luotat minuunkin noin vähän?”
Auts, nyt osui ja upposi.
”Anteeksi, minä vain… Minusta tämä on monimutkaista, Kakashi. Minä pelkään, että putoan kärryiltä ja menetän hallinnan tähän.”
” Ei sinun tarvitse pelätä, Iruka. Jos putoat kärryiltä, minä pidän kiinni ja putoan myös. Enkä minä valita, jos sinä menetät hallinnan aina silloin tällöin.”
Huokaisen ja antaudun miesystäväni suudelmaan. Pian ylläni on jälleen muutama vaate vähemmän ja huokaisen tyytyväisenä. Ehkä minä todella pelkään turhaan.
-
Title: Suolainen unelma
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: Titanic
Disclaimer: Titanic kuuluu itselleen ja Titanic-leffa (eli Rose ja Jack) James Cameronille, ei mulle.
Genre: Draama
Pairing: Rose/Jack
Rating: K -11
Summary: Minä en voi muuta kuin nauraa, rakastua ja ihmetellä, kuinka kauniisti meri toistaa auringonlaskua
A/N: Katsoin vasta Titanicin ja se inspiroi suuresti kirjoittamaan. Jack on vain niin grau, että ei mitään rajaa. : ) Menee vuosi raapalehtien kakoseen (liian monta jäljessä!).
Kädet puristuneena hellästi ranteideni ympärillä, hänen rintakehänsä selkääni vasten. Leuka hartiallani, suloiset ja käheät kuiskaukset korvissani. Minä en voi muuta kuin nauraa, rakastua ja ihmetellä, kuinka kauniisti meri toistaa auringonlaskua. Suljen silmäni vian pieneksi hetkeksi ja vedän jälleen kerran meri-ilmaa keuhkoihini, tällä kertaa rentoutuneena ja onnellisena. Tämä hetki, tämä on minun onneni.
Kuvittelen mielessäni, miten laiva saapuu satamaan ja astun laivasta pois. Käsi kädessä Jackin kanssa, kädessäni lupaus ikuisesta onnesta ja rakkaudesta. Ensi kertaa elämässäni odotan jotain tuntematonta, aidosti uteliaana.
Sitten hätkähdän hereille, kun kimeät sireenit täyttävät ilman. Jackin ääni katoaa, samoin auringon lämpö. Herään painajaiseen kolmenkymmenen vuoden takaisesta unelmastani.
-
Löysin haun kanssa ton Nälkäpeli raapaleen.
Nälkäpeli vihan liekit myös on ihan sairaan hyvä kirja, mutta siitä löytyy tosi vähän ficcejä suomeks.
Kirjota siis ihmeessä siitä lisää!
~teinirinsessa
-
Title: Sopimuksista rehellisyyden humalassa
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: Axis Powers Hetalia
Disclaimer: APH, Islanti ja Suomi kuuluvat Hidekaz Himaruyalle.
Genre: Draama & angst
Rating: Sallittu
Summary: Norja inhoaa, kun Islanti juo, joten Islanti tekee sen salaa ja hiljaa. Ja aina vain useammin Suomen luona.
A/N: Osallistuu Se iankaikkinen rakkaus-haasteeseen aiheella rehellinen, toverellinen rakkaus. Ja ficlettiin likapyykillä. Enjoy <3
” Onko se oikeasti niin pahaa, että ihmiset kirjoittavat adressin sitä vastaan?”
Islannin horjuva ääni tavoittaa Suomen korvat ja hän kääntää katseensa toiseen. Islanti tuijottaa eteensä ja puristaa molemmin käsin lasia. Suomi nappaa nopeasti puolitäyden lasin pois nuoremman hyppysistä ja siirtää sen syrjään. Norja inhoaa, kun Islanti juo, joten Islanti tekee sen salaa ja hiljaa. Ja aina vain useammin Suomen luona.
”Finnland, onko se oikeasti niin väärin? Se on elinkeino!”
Suomi katsoo Islantia hiljaa ja siirtää tuolinsa lähemmäksi. Hetken mielijohteesta hän kietaisee kätensä juopuneen valtion ympäri ja painaa päänsä tämän valkoisiin hiuksiin.
”Finnland, vastaa!” Islanti mumisee kasvot Suomen rintaa vasten painettuna.
”On se. Sinun pitäisi ymmärtää valaidenpyynnin vääryys jo siitä, että sitä eivät tee enää moni muu kuin sinä ja Japani.”
”Mutta niistä saa ravintoa! Et sinä voi pakottaa minun ihmisiäni lopettamaan syömistä!” Islanti sanoo turhautuneena ja kyyneleet tuntuvat pyrkivän silmiin. Miksi vain Finnland osaa sanoa asiat näin.
Suomi istuu hetken hiljaa ja silittää Islannin selkää. ”Ei sinun tarvitse sitä täysin lopettaa, mutta vähentää ainakin. Ne kuolevat sukupuuttoon. Sinä et halua siitä yksinäsi vastuuseen, joten sinun on pakko vähentää sitä. Ihmiset menettävät töitään, mutta niin menettävät kaikkialla muuallakin, muista syistä. Tämä ei ole sinun vikasi.”
Suomi taluttaa Islannin hitaasti sohvalle ja asettaa hänet makuulleen. Hän vetää nuoren miehen päälle peiton ja istuu lattialle, käsi Islannin kädessä. Islanti tärähtelee nyyhkytyksistä ja hänen aina viileä ulkokuorensa murenee hiljalleen. Finnland ei hyssyttele, vaan silittää peukalollaan hänen kämmenselkäänsä.
”Islanti, sinun on luvattava kaikille, että vähennät sitä. Näin sinä osoitat, että välität meistä muista, tulevista ihmisistä, ympäristöstämme ja luonnosta.”
”Mutta minähän välitän!”
”Minäkin välitän sinusta, Islanti, ja juuri siksi me käymme tätä keskustelua. Nyökkää, jos lupaat –” Suomi jättää lauseensa kesken, kun Islanti nyökkää hiljaa ja sulkee silmänsä.
”Minä lupaan.”
Kun Islanti on nukahtanut, Suomi hiipii ylös työhuoneeseensa ja alkaa luonnostella paperille uutta sopimusta Islannille.
-
Title: Pelko
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: Nälkäpeli
Disclaimer: En omista, vaan Suzanne Collins on kaiken kehittänyt
Genre: Puhdas angst
Rating: S
Summary: Itketti, palelsi, pelotti.
A/N: Menee ficlettiin aiheella "liian isot saappaat". Toinen Nälkäpeli-fic ikinä, hih : ) Oli kiva ja ihana kirjoittaa, vaikka ahdisti. Mutta siis, Katniss <3
Itketti, palelsi, pelotti. Tuntui, että tuuli voisi kaataa minut kumoon. Vatsaa kurni, mutta jotain ruokaa sentään olin syönyt. Toisin kuin viikko sitten, nyt äiti oli hieman enemmän herännyt ja minulla oli oikeastaan voimaakin. Ainakin vähän. Pelotti.
Olin hiipinyt aamulla pois kotoa, ottanut aamiais-osuuden leivästä, kiivennyt aidan yli. Hain lähimmästä piilosta yhden isän minulle tekemistä jousista ja istuin nyt puun juurella. Kuulin rasahduksen, säikähdin ja kiipesin puuhun.
Itketti oma säälittävyyteni, säikähdin oravaa. Itketti isän kuolema ja se, että minun pitäisi metsästää yksin. Kylmä tuuli palelsi luihin asti, siltä se ainakin tuntui. Ja nyt pelotti, kun tajusin, millaisen aukon minun odotettiin täyttävän.
-
Jeij, lisää Nälkäpeliä <3
Oliks toi siis siitä kun Peeta oli antanu sen leivän?
Tää oli tosi kiva pieni, vastapainoo Nälkäpelille, jossa koko ajan tapahtuu jotain.
~teinirinsessa
-
Aijai, NANA - ficcejä. Tykkäsin tuosta ekasta. Siinä jotenkin tuli kauheasti esiin Hachin ja Takumin persoonallisuus, vaikkakin Takumi sanoi vain yhden lauseen. Itseasiassa kun aloin lukemaan NANAa, vihasin Takumia mutta on se ihan hyvä tyyppi. ;)
Okei, en jaksanut lukea muita, tulin tähän lähinnä NANA - ficcien takia. ;D
(Uskallanko toivoa pidempää NANA-ficciä? :o)
Garesu
-
teinirinsessa: Aww, kiitos kommentistasi :3
EpikFeil & Garesu: Kiva kun piditte : D Tosiaan Nanaa on ootettavissa ja nyt ainakin seitsemän lähiaikoina, kun aattelin spurttailla : D
Title: Väsyneenä meren toisella puolen
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: NANA
Disclaimer: NANA on Ai Yazawan luomuksia, eivät minun. Minä vain leikin.
Genre: Angst
Rating: Sallittu
Wordcount: 200
Summary: Ja täällä kukaan ei tunne häntä
A/N: Spurttiin sanalla unelias + FF50 (Trapnest + Blast) sanalla 41, Missä? Juu, eli spurttailen, joten lisää Nanaa tulossa tässä kohta : ) Ja pakko saada tuota FF50:ä käyntiin.
Jotkut aamut käynnistyivät hitaammin kuin toiset ja tämä tuntui olevan niitä aamuja, Leila ajatteli kun makasi sängyllä hotellihuoneessa. Heillä oli viikko lomaa ja hän oli vain lähtenyt seuraavalla lennolla Yhdysvaltoihin, ottamatta mukaansa muuta kuin vaatteita parille päivälle, kevyemmät kengät ja yöpymisvälineet. Hän oli kaivannut Amerikkaa ja sitä miten suoraan ihmiset täällä puhuivat, toisin kuin Japanissa. Ei ollut turhia kohteliaisuus-fraaseja, joissa ei ollut sisältöä kenellekään. Ja täällä kukaan ei tunne häntä, joten hän voi liikkua missä vain ilman valeasuja.
Leila nousi ja käveli ikkunalle. Ulkona näkyi miljoonia ihmisiä, jotka kävelivät joka suuntaan, kaiken värisiä autoja ja niin paljon elämää, että se tuntui hypnoottiselta. Hetken tuijotettuaan hän päätti mennä suihkuun, pukeutui, nappasi laukkunsa ja aurinkolasinsa ja lähti ulos. Ei ollut mitään järkeä jäädä tuijottamaan jotain, mihin voisi osallistua itsekin. Ja tuon kulman takana pitäisi olla se hyvä kahvila, joka tarjosi eurooppalaisia aamiaisia, johon isä oli häntä vienyt aina välillä.
Ulkona oli hauska kävellä väkijoukossa ilman sitä pelkoa, että joku huutaisi ”Trapnestin Leila!” ja kaikki alkaisivat osoitella häntä. Täällä hän oli kuka tahansa, jolla oli aasialaista perimää ja koska hän puhui sujuvaa englantia, kansalaisuuttakaan ei voinut päätellä niin nopeasti. Se oli helpottavaa ja samalla turruttavaa, sillä tätä hän ei voisi koskaan tehdä kotona.
-
Title: Kivuliaita tomaatteja
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: NANA
Disclaimer: NANA on Ai Yazawan luomuksia, eivät minun. Minä vain leikin.
Genre: Draama
Warnings: SPOILAA NANAA, eli älä lue jos et ole lukenut kahdeksatta osaa.
Rating: Sallittu
Wordcount: 200
Summary: ”Täällä on lippu iskän bändin keikalle! Se on mummolaan ja siitä on tosi pitkä aika!”
A/N: Spurttiin sanalla lippu. Perheilyarkea, tykkään : ) Ei mulla muuta
Hei, Nana. Muistatko sen yhteisen Trapnestin keikkamme?
”Äiti, äiti! Katso mitä minä löysin!”
Lasken keittiöveitsen kädestäni, pyyhin käteni ja käännyn Satsukin äänen suuntaan. ”Mitä sinä löysit?”
”Täällä on lippu iskän bändin keikalle! Se on mummolaan ja siitä on tosi pitkä aika!” Satsuki heiluttelee lippua toisessa kädessään ja rutistaen samalla Trigger-kiertueen pamflettia. Mustat hiukset ovat auki ja sekaisin, vaikka tyttö on yrittänyt ojentaa niitä pinneillä. ”Äiti, kuka siellä on ollut?”
Otan lipun hiljaa tytöltä ja tarkistan, vaikka tunnistaisin paperin missä tilanteessa tahansa. ”Äiti oli siellä Nanan kanssa, kulta”, vastaan hymyillen ja annan lipun takaisin. ”Meillä oli silloin tosi hauskaa, joten se on vieläkin tallessa. Ja sitä ei saa hukata tai ottaa leikkeihin, pamfletin voit ottaa, jooko?”
Lapsi nyökkää ja lähtee viemään lippua takaisin. Käännyn takaisin tomaattien puoleen ja jatkan siivuttamista. Satsuki rakastaa tomaatteja, kuten Takumi. Takumi ostaa aina mahdollisimman tuoreita, vaikka ne maksaisivatkin enemmän, jos Junkolta ei ole saatavilla vähään aikaan. Tuntui puuduttavalta pilkkoa niitä maalaistomaatteja samaan aikaan kun Satsuki selasi sohvalla Trigger-pamflettia ja kikatteli sille, miten hassun näköinen isä oli. Minä en kaivannut kovinkaan usein niitä pitkiä hiuksia.
Minulla on se lippu vieläkin ja kun se välillä hypähtää esiin jostain, vaalin sitä vielä enemmän kuin silloin. Mutta edelleen, itken onnesta.
-
Title: Kaunista höyryn takana
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: NANA
Disclaimer: NANA on Ai Yazawan luomuksia, eivät minun. Minä vain leikin.
Genre: Fluffi
Pairing: Naoki/Mari
Rating: S
Wordcount: 100
Summary: ”Meistä on tullut oikeita julkkiksia, minutkin tunnistetaan viimein kadulla!”
A/N: Spurttiin sanalla huurre + FF50 (Trapnest + Blast) sanalla 29. Talvi. Hih, musta tää on vain tosi suloinen paritus, johon en ole kai törmännyt aiemmin : D
”Hei, onko tuo Naoki!”
”Mitä, missä? Tahdon nähdä!”
”Tuolla, tuo blondi! Violetti takki, katso nyt!”
Mari painoi seitsemännen kerroksen nappia hississä samalla kun Naoki keskittyi suomaan faneilleen hymyn muistoksi. Toinen tytöistä kiljahti innostuneena juuri ennen hissien ovien sulkeutumista ja Naoki naurahti.
”Meistä on tullut oikeita julkkiksia, minutkin tunnistetaan viimein kadulla!” Hän kehaisi ja tuuppasi Maria kyynärpäällään. Mari hymyili huvittuneena pukkaisten takaisin.
Ulkona oli pakkasta ja Marin lasien linssit olivat höyrystyneet matkalla autosta hotellin aulaan, mutta nyt ne alkoivat jo seljetä nopeasti. Naoki ei osannut nimetä kovin montaa yhtä kaunista asiaa, kuin Marin ilme höyryn takana kun hän suuteli naista huulille.
-
Title: Astetta kotoisampi blondi
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: NANA
Disclaimer: NANA on Ai Yazawan luomuksia, eivät minun. Minä vain leikin.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Wordcount: 100
Summary: Pidän vääränlaisesta musiikista ja väärästä sukupuolestakin pääosin.
A/N: Spurttiin sanalla kotoisa + FF50 (Trapnest + Blast) sanalla 38. Valo. Tämä on tälläistä Naokin päänsisäistä elämää. Tai on toivottavasti, mutta personally tässä mulla on jo otetta kirjoittamisesta ja se on mun tavoitteeni, koska se on ollut hieman hukassa.
Nykyään minulla on varaa värjätä hiukseni vaaleiksi kampaajalla. Ennen ostin kaupasta värin ja käytin mahdollisimman säästeliäästi kotona kylpyhuoneessa ja toivoin, etten metelöisi ja herättäisi muuta perhettä. Hei eivät ymmärtäneet, että minun piti olla blondi, sillä silloin minulla oli kaikkein mukavin ja kotoisin olla.
Ahdistaa, koska minun pitäisi sääntöjen mukaan olla tummatukkainen ja hiljainen. Pidän vääränlaisesta musiikista ja väärästä sukupuolestakin pääosin. Olin huono koulussa ja muutenkin välillä hieman hidas. Rumpujenkaan suhteen en ole luonnonlahjakkuus, harjoittelen vain niin paljon vieläkin, että kelpaisin Takumin projektiin.
Ainoa mitä osaan, on olla hiljaa kun teen jotain kiellettyä ja sen lisäksi olen loistava flirttailija ja vitsinkertoja.
-
Title: Nukahdistus
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: NANA
Disclaimer: NANA on Ai Yazawan luomuksia, eivät minun. Minä vain leikin.
Genre: Draama
Pairing: Hachi/Takumi
Rating: S
Wordcount: 200
Summary: Hän oli valinnut Takumin kyyneliä pidätellen, huutoja niellen, sirpaleita keräten sekä oksennellen.
A/N: Spurttiin, FF50 (Trapnest + Blast) sanalla 39. Pimeys, yhtyehaasteeseen (Happoradio) kappaleella Nukahdistus ja Ficlettiin Biisin nimellä. Tuleepas angstista, mutta mun suurinta herkkua on Nanan ja Takumin perhedraama, joka jatkuu koko ajan.
Ahdisti nukkua Takumin vieressä. Tai oikeastaan maata ja pyöriä, ei hän voinut nukkua, miten hän voisi, sillä hänellä oli huono olo, Takumikaan ei nukkunut, kukaan ei nukkunut, ahdisti. Nana ei voinut karata sängystä, mutta samalla oli pakko. Hän oli valinnut Takumin kyyneliä pidätellen, huutoja niellen, sirpaleita keräten sekä oksennellen. Koska tätä minä haluan Satsukille, piste.
Nanan oli välillä kovin hankala muistaa periaatettaan, sillä välillä hän oli yksin ja ikävöi ja rakasti ja välillä he rakastivat kaksin ja välillä taas kumpikaan ei jaksanut rakastaakaan. Silloin tuntui, että revittiin haavoja auki ja syvennettiin, että ne eivät varmasti umpeutuisi ikinä, eivät missään vaiheessa, siitä Nana oli välillä varma. Mutta hän oli valinnut satunnaiset itkut ja naurut, tukevapohjaisen ja turvallisen lapsuuden Satsukille. Siitä päätöksestä piti pitää kiinni.
Töitä, töitä ja töitä, pakko jaksaa, pakko suunnitella eteenpäin, mitä tehdään Renin pilvelle ja kaikille jauhoille, miten säilytetään Leila erossa Shinistä, siitä kakarasta. Miten saataisiin Naoki fiksummaksi vaikka sillä ei ollut väliä, koska Naoki oli vähiten esillä, hän ei seurustellut, hänen ei tarvinnut piilotella muuta kuin huonoa koulumenestystä, joka oli ymmärrettävää, rokkarilta.
Takumi makasi aloillaan ja inhosi pyöriviä ajatuksiaan. Kerrankin hän saisi nukkua, mutta uni ei tullut. Ei ilmeisesti Nanallekaan, vaikka tämä ei vastaillut hänen satunnaisiin kuiskailuihinsa.
-
Ooh, jopa olit tehnyt monta NANAa! Iih, kivaa! :3
Ihanaa nähdä Trapnestin jäsenten pään sisälle. Erityisesti Naokin! Naokia näkyy sarjassa aivan liian vähän :) Nuo molemmat rääpäleet oli jotenkin niin Naokia. Hassua, en oo ikinä ajatellu että Mari/Naoki vois toimia. n__n Marille oon aina parittanu Leilaa! Ihan hyvä paritus, suloinen tuossa rääpiksessä! Mari on sulonen. :3
Nakumia, jei! Aika angstisia raapaleita molemmat, mutta hyvin kirjoitettu. Tuon uusimman nimi on ihana, Nukahdistus! En vain tykännyt sen tunnelmasta. Mulle Nakumi on suloinen paritus, tuo oli jotenkin liian... vastenmielinen? No ei sentään, mutta Nana oli jotenkin vastentahtoinen. Just sitä sanaa hain! Vastentahtoinen. Taitavasti kirjoitettu, mutta tunnelma ei ollut kiva.
-
Title: Seuralaisista
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: NANA
Disclaimer: NANA on Ai Yazawan luomuksia, eivät minun. Minä vain leikin.
Genre: Draama
Pairing: Naoki/Mari
Rating: S
Wordcount: 200
Summary: Mari oli myös jotain käsittämätöntä, kun hän osasi aavistaa Naokin (tai kenen tahansa) mielihalut oikealla hetkellä.
A/N: Spurttiin, FF50 (Trapnest + Blast) sanalla 5. Päivät. Lisää Mari/Naokia, jippii! : )
Marin sormet kutittivat Naokin niskaa näpriessään miehen hiuksia puolihuolimattomasti. Mari luki lehteä sängyllä istuen ja hänen toinen kätensä seikkaili Naokin hiuksissa. Tällaiset aamut olivat parhaita, kun pääsi viimeinkin rankan työrupeaman jälkeen kotiin ja jonkun seurassa. Kun päivällä ei olisi mitään ja sai vain maata seuralaisen kanssa sängyssä. Sitä paitsi Mari oli paras kahvinkeittäjä, jonka Naoki tunsi, joten tämän aamun ihanuus jatkuisi sängyn ulkopuolellekin.
Mari oli myös jotain käsittämätöntä, kun hän osasi aavistaa Naokin (tai kenen tahansa) mielihalut oikealla hetkellä. Joten, heti kun Naoki oli ajatellut kahvia, Mari painoi suukon hänen poskelleen ja sanoi lähtevänsä keittämään kahvia. Tämä kerta oli tarpeeksi mones, että Naokin ei tarvinnut tulla ottamaan tavaroita esille.
Naoki katsoi, kuinka Mari napitti paitaansa kiinni ennen kuin lähti kohti keittiötä, lehti kädessään ja tukka sekaisin. Hän tuijotteli naisen perään ja kuunteli tämän kopistelua keittiössä, venytteli ja nousi vetäen itsekin paidan päällensä. Tässä vaiheessa häneen iski aina pieni omantunnonpisto hänen ja Marin satunnaisesta suhteesta, sillä bändi ei tarvinnut enää yhtään seurustelu-kohua lehdistölle, mutta vielä he olivat salassa. Kai Takumi, Ren, Leila ja muut vain olettivat Marin olevan Naokin seurana ja toisin päin kun he tulivat yhdessä studiolle tai minne vain. Mutta sillä ei ollut väliä, koska enempää he eivät tarvinneet.
-
Title: Kohtalokas kampaaja
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: NANA
Disclaimer: NANA on Ai Yazawan luomuksia, eivät minun. Minä vain leikin.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Wordcount: 100
Summary: Kampaamon ovi päästi kilahduksen, kun Misato astui sisään.
A/N: Spurttiin. Tällä kertaa Misaton päänsisäistä maailmaa.
Kampaamon ovi päästi kilahduksen, kun Misato astui sisään. Edessä oli pieni tiskin tyyppinen pöytä, jossa istui tylsistyneen näköinen nainen viilaamassa kynsiään. Kynnet olivat siniset ja pitkät ja Misato huomasi puristavansa omat kyntensä nyrkkiin piiloon.
”Hei. Tulin leikkauttamaan hiukseni ja sitten oli värjäys, nimellä Uehara”, hän rohkaisi itseään ja sai naisen kohottamaan katseensa. Nainen nyökkäsi, laski viilan ja ohjasi Misaton tiskin taakse ja siellä yhteen tyhjistä kampaamotuoleista. Hän peitti Misaton sylin suojakaavulla ja samalla tyttö menetti näköyhteytensä hikoaviin, toisiaan puristaviin käsiinsä. Hän kuuli, kuinka kampaaja kolisteli laatikoitaan, suihkutti vettä tai hoitoainetta Misaton hiuksiin ja kampasi sitä suoremmaksi.
”Miten paljon leikataan pois?”
-
Ai kamala, mitä vauhtia sinä teet näitä! :D
Tykkään Mari/Naokista koko ajan enemmän! Mutta eikös Mari oo lähinnä Leilan avustaja/lapsenvahti? n__n Kai se on koko bändin käytettävissä. :) Tuossa uusimmassa on ihania vihjauksia suuntaan ja toiseen. ^^ Marilla on ihan selkeesti yliluonnollisia kykyjä!
Sitten tuo, joka kertoo Misatosta. Melko arkinen se oli, ilmeisesti tuo kertoo uusimmista hiuksista? Kivaa kuvailua tässäkin. Mukavaa päästä Misaton pään sisälle. n___n
Garesu ♥
-
Ää, miksi en ole lukenut näitä! :---|| Kommentoin nyt vain Nukahdistusta, koska valitsin sen raapalepiiriä varten, mutta yritän ehtiä lukaista muutkin myöhemmin!
Oi voi, tykkäsin oikein kovasti. Jo otsikko on ihanan kekseliäs. Musta tuntuu etäisesti siltä, että oon joskus aikaisemminkin sanonut näin, mutta pidän näiden raapaleittesi tyylistä, arkisuudesta, johon sekoittuu aina jotain nokkelaa ja syvällistä. Niin kuin tässäkin. Kaksi aviopuolisoa, kumpikaan ei saa unta, kysymys kuuluu: miksi he eivät valvo yhdessä? Musta tässä oli samaa tunnelmaa kuin NANAssakin Hachin ja Takumin välillä, he ovat hirveän kaukana toisistaan, vaikka yrittävätkin päästä lähelle.
Pitkät, pilkkuja vilisevät lauseet sopivat hyvin ilmaisemaan yöllistä ajatuksenlentoa, mutta muutaman pisteen tai edes ajatusviivan olisi kyllä voinut johonkin väliin lisätä. Vähän pisti silmään myös Reiran nimittäminen Leilaksi – okei, en tiedä, miten se on suomenkielisissä käännöksissä, mutta itse olen kovin kiintynyt Reiraan. Tai edes Laylaan. :--D Mutta joo, kerranhan tuo vain häiritsee.
Ei ilmeisesti Nanallekaan, vaikka tämä ei vastaillut hänen satunnaisiin kuiskailuihinsa.
;___;<3
Kirjoittaisitpa lisää. Esim. Nana/Yasua tai Nobu/Yuria. :---) Kiitos oikein paljon lukukokemuksesta! <3
-
Oii, NANA -ficcejä! :D
Naoki/Mari voisi kyllä toimia, molemmat kun jätetään canonissa aika vähälle huomiolle... Naoki on jotenkin tosi sympaattinen, myös tossa sun kirjottamassa raapaleessa ;D
Ja sitten kaikki ne Hachista ja Takumista kertovat, Hachista paistaa just sellaista katkeruutta ja epävarmuutta mitä uskon sen kokevan "Oikeestikin" Mutta toisaalta sille oikein, mitäs petti Nobua
>:(
Takumi puolestaan on yhtä kylmä kun aina. Jotenkin naurahdin "Miten saada Naoki fiksummaksi vaikka sillä ei ollut väliä" -kohdalle. Vaikka sitä ei ollu ehkä tarkotettu hauskaksi voisi kuvitella Takumin ajattelevan just niin. Oon ite niin aloittelija etten osaa tässä ny syvällisemmin selittää :P
Btw, mä inhoan Hachin ja Takumin suhdetta. Nobu ois käyny Hachille tuhat kertaa paremmin. Ennen mä inhosin Takumia syvästi mut sen bonustarinan jälkeen aloin hiukan ymmärtää sitä. Ei se varmaan edes ymmärrä, mitä käsite "rakastaa" tarkottaa. (Paitsi...hihi ;))
Mut joo, suomiversiossa se nimi on Leila, omasta mielestäni Reira kyl kuulostaa oudolta... Mut ajatteleekohan Leila kuitenkin ittensä Laylana?
-
Vähän tuntemattomampien fandomien raapalepiiristä iltapäivää! Lueskelin tuolta ton sun Nukahdistusta-raapaleen siis. (Hitsit, kun on hankala nimi kirjotettavaksi! ;D) Fandomista en siis tiedä tuon taivaallista, mutta eipä se kovin kauheasti tässä kohtaa häirinnyt. Kiva pätkä oli kyllä, tai no kiva ja kiva, mutta siis hyvin kirjotettu ja oli sillei tavallaan kiva lukea, vaikka en tosiaan siitä fandomista tiennytkään alunperin yhtään mitään.
Mun mielestä sun kirjotustyylisi on aivan ihanan omaperäinen! Tai ainakaan mä en ole kauhean usein törmännyt tällaisiin raapaleisiin (tai muunkaanlaisiin teksteihin), joissa olisi rakennettu lauseet tolla lailla pilkulla erottamalla, mikä painottaa sitä, että kertoja ei saa unta. Vaikka tää olikin toisaalta todella ahdistava teksti, niin sä olit osannut kirjoittaa sen jotenkin todella nätisti, mikä on mun mielestä kohtalaisen harvinaista.
Nanan oli välillä kovin hankala muistaa periaatettaan, sillä välillä hän oli yksin ja ikävöi ja rakasti ja välillä he rakastivat kaksin ja välillä taas kumpikaan ei jaksanut rakastaakaan. Silloin tuntui, että revittiin haavoja auki ja syvennettiin, että ne eivät varmasti umpeutuisi ikinä, eivät missään vaiheessa, siitä Nana oli välillä varma.
Tää kohta oli niin hienosti kirjoitettu, että oli ihan pakko lainata se! Ja toi on myös valitettavan totta varmaan aika monessa ihan oikeessakin parisuhteessa, mutta sä oot onnistunut kuvaamaan tollasen ahdistavan tilanteen sen verran nätisti, ettei itse sentään rupea masistelemaan täällä...
-
Vähän tuntemattomampien fandomien raapalepiiristä iltaa minun osalta taasen! :) Nukahdistus oli tarkoitus lukea ja kommentoida, joten nyt hoidan sen kommenttiosuudeen! Lisäks liitän tän toiseenkin haasteeseenn, nimittäin kommenttiterttuun.
Mun on pakko kertoa, etten tiennyt koko fandomista yhtään mitään; oon kyllä kuullut sen nimen joskus ja varmaan jonkun kaverin hyllyssä nähnyt kyseistä mangaa (kai se oli manga vai oonko ihan hakoteillä lol) joten en oikeestaan ollu perillä näistä suhdekuvioista, mut yritin!
Yleensä kerron eka hahmoista ja et pidinkö niistä, mut mulle ne ei olleet tässä niin tuttuja tai läheisiä et osaisin sanoa mitään in characteriudesta tai muustakaan, joten aloitan siitä, että tää oli jännästi kirjoitettu. Toisaalta tykkäsin tosta, miten käytit paljon pilkkua mutta toisaalta se haittasi välillä lukemista; vähän kuin olisit pakolla jatkanut virkettä yhä pidemmälle ja pidemmälle? Mutta silti se sopi joo tähän teemaan, väsyneenä on vaikea saada selkoa omiin ajatuksiin ja on turhauttavaa, kun uni ei tule, niin se jotenkin heijastui tuosta tekstin rakenteesta. Otit kivasti noita risteileviä ajatuksia esille, toi enemmän ja enemmän esille sitä, miten aivot jotenki vasta heräilee ku pitäis mennä nukkumaan. Tykkäsin siis siitä!
Sitten hahmoihin; noissa ekoissa kappaleissa mä onnistuin vielä pysymään mukana, vaikka fandom olikin mulle uppo-outo. Piti kyllä pariin kertaan lukea, että ymmärsin Takumin olevan Nanan aviomies (kai..? :D) ja Satsuki heidän lapsensa. Mutta kun toi kuvio valkeni mulle, niin ymmärsin ton koko ahdistusjutun ja tykkäsin siitä heti. Vaikka en siis fandomista mitään tiedäkään niin tästä tuli ilmi ainakin ne seikat, että Nana on Satsukin takia pysynyt Takumin kanssa ja siitä plussaa, että vaikka lukijan piti tehdä vähän aivotyötä niin se totuus sieltä paljastui ja hyvä juttu siis, että lukijallekin jää jotain muutakin mietittävää kuin nätit sanat.
Sitten käsittääkseni nuo seuraavat kappaleet olivat Takumin päästä ja sitten tulikin jo sellainen asia- ja hahmoryöppy, että meni vähän ohi ne jutut kun en siis tiedä yhtään taustaa tälle, mutta jos unohdan oman tietämättömyyteni niin juurikin noista Takumin ajatuksista kävi ilmi se ahdistus, ehkä vielä vähän paremmin kuin Nanan mietteistä, sillä ainakin mulla on tosi usein juuri tota ennen nukkumaan menoa: kaikki asiat tunkee päähän samaan aikaan ja samalla rytinällä. Joten sillä saralla hienosti onnistuttu! Ja tosiaan, perhehän siinä on loppujen lopuksi keskipisteensä. Esitetään nukkuvaa ja piilotetaan ahdistus unettomuuden taa.
Koska ficci oli tosiaan se raapale, niin enempää mä en oikeastaan osaa repiä siitä irti - paitsi että hieno otsikko! Pidän tuollaisista sanaleikkipareista :) Kiitos ficistä!
-
Uusi lukija Hieman tuntemattomampien fandomien raapalepiiristä.
Mullekin täysin outo fandom ja luin siitä Nukanahdistuksen. Oiva sana muuten kuvaamaan sitä, kun pyörii unettomana sängyssä, tuskaisten ajatusten kanssa, lakanoiden nukan ympäröimänä.
Muakin häiritsi se pilkkujen määrä Nanan ajatuksia lukiessani, mutta kuten niin moni muukin on sanonut, unettomana ajatusvirta on juuri tuollaista.
Mutta hän oli valinnut satunnaiset itkut ja naurut, tukevapohjaisen ja turvallisen lapsuuden Satsukille. Siitä päätöksestä piti pitää kiinni.
Lapsensa takia uhrautuva äiti.
Nanan oli välillä kovin hankala muistaa periaatettaan, sillä välillä hän oli yksin ja ikävöi ja rakasti ja välillä he rakastivat kaksin ja välillä taas kumpikaan ei jaksanut rakastaakaan.
Hienosti niputettu yhteiselon arki.
Paljon olet saanut tunnelmaa tähän raapaleeseen.