Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: NiNNNi - 10.01.2010 12:36:00

Otsikko: Twilight: Esmen kadonnut lapsi (K-11) [9.luku 1.8!]
Kirjoitti: NiNNNi - 10.01.2010 12:36:00

Ficin nimi: Esmen kadonnut lapsi
Kirjoittaja(t): Minä, NiNNNi
Oikolukija/Beta: mariamo, prologi+3 asti, 4-8 Ewelyn, ja 9 eteenpäin Ruttu (;
Fandom: Twilight
Tyylilaji/Genre: Draama
Ikäraja: Varmaankin K-11
Paritus/Päähenkilöt: Normi, paitsi Bella puuttuu ainakin näin alussa.
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Esmen lapsi jäi henkiin synnytyksestä, mutta Esme meinaa kuolla synnytyksessä. Carlisle muuttaa hänet vampyyriksi. Mutta seitsemäntoista vuotta myöhemmin Esme tekee päätöksensä.
Varoitukset: Varmaan tällä näkymin pelkkää rumaa kielenkäyttöä

A/N: Kerrotaan pääosin Esmen kuvakulmasta, mutta katsoo sitten myöhemmin. Moniosanen, enkä tiedä vielä monta osaa on tulossa. Nimi on väliaikainen, otan vastaan ehdotuksia. :)

Prologi

EsmePoV
''Onneksi olkoon! Saitte kauniin ja terveen tyttö vauvan.'' Kuulin lääkärini Carlisle Cullenin sanovan. Olin tietenkin iloinen, olin aina toivonutkin tyttöä, vaikka en tietenkään sillä tavalla miten olinkin tullut raskaaksi. Nimittäin raiskaamalla.

''Esme? Kuuletko minua?'' Carlisle kuiskasi korvani juureen. Kivut olivat suuret synnytyksen jäljiltä, ja se oli vienyt kaikki voimani. Mutta keräsin kaikki voimani, jotta saisin nyökättyä päätäni Carlislelle, lempilääkärilleni monen vuoden takaa, sekä tietenkin fantasioitteni henkilöksi.

En tiennyt olinko onnistunut, mutta sitten hän jatkoi; ''Esme, olet menettänyt hyvin paljon verta, emmekä meinaa saada vuotoa tyrehtymään.'' Olin lähellä etten ollut jo menettänyt tajuntaani. Jokin näkymätön voima veti minua kohti pimeää. Enkä jaksaisi enää kauaa vastustella tätä lumoavaa voimaa.

Kuulin ovien käyvän, huomasin hoitajien poistuvan. Ainoastaan Carlisle jäi seurakseni. ''Esme.. Olet lempipotilaani näiltä vuosilta, enkä ehkä saisi kertoa tätä sinulle, mutta minulla on tunteita sinua kohtaan.'' Sanoista ei meinannut saada selvää, ne alkoivat sotkeutua toisiinsa. En halunnut luovuttaa vielä pimeälle. Pitäisi kestää vielä hetki.

''Esme?'' Carlislen hiljainen ääni keskeytti ajatukseni ja herätti mielenkiintoni uudestaan. ''Esme, en halua menettää sinua, joten minulla on ratkaisu tähän kaikkeen, jos vain itse tahdot.'' Mitä hän oli puhumassa? Ratkaisu? Jokin mikä estäisi kuolemani? Ei hän nyt sentään mikään jumala ollut. Ei hän voisi estää kuolemaani mitenkään, kukaan ei voisi.

''Joten, jos annat luvan, estän kuolemasi. Mutta muista, se on lopullista. Sitä ei voi enää koskaan peruuttaa.'' En vieläkään ymmärtänyt häntä. Hän ei ollut koskaan ennen puhunut näin salaavasti. ''Se-selittäisitkö?'' Sain sanottua.

''Esme, minä olen vampyyri. Se selittää ihoni kylmyyden, vaalean ihoni sekä sen etten ole vanhentunut päivääkään näinä viime vuosina. Joten, jos annat luvan, muutan sinut vampyyriksi ja selviät hengissä. Haluatko sitä?'' Vampyyri? Eihän sellaisia ole olemassa. Kertoisiko hän kohta, että hänellä on lemmikkinä ihmissusi? Ei taruolentoja ole olemassa. Vai olisiko sittenkin? Jos he olivat niin taitavia, että ihmiset eivät osanneet arvatakkaan. Luotin siihen tietoon vahvasti ja siksi vastasinkin; ''Kyllä, muuta minut, jos lupaat pysyä vieressäni ikuisuuden loppuun.''

''Tietenkin Esme, mikään ei voi estää minua. Olen kanssasi ikuisuuden, joka ikinen päivä tästä lähtien.'' Valmistauduin, en tiennyt miten hän toimisi. Ja sitten se osui. En ollut osannut odottaa sellaista. Purema kaulaani. Ei, olin luullut, että jokin ruiske tai vastaavaa, mutta en puremaa. ''AAAHH!!'' Suustani pääsi. Mikä tuska. Vastaavaa en ole koskaan ennen tuntenut.

Mutta sitten kaikki pimeni. Vaivuin syvemmälle itseeni. Hyvästi lapseni. Tyttöni. Ehkä joskus tapaamme vielä.

Muistelin tuota muistoa säännöllisesti, jottei se pääsisi karkuun ja häviäisi kokonaan. Ne olivat olleet olemassa oloni tuskallisimpia päiviä. Sitä kipua en tulisi koskaan unohtamaan. Enkä edes haluaisi, sillä siihen liittyi hyviäkin asioita. Tyttövauvani, Carlisle, sekä tämä uusi perheeni. Edward, perheen vanhin 'lapsi', sen jälkeen tuli Rosalie ja nyt kolme vuotta sitten Rosalien pelastama Emmett. He kaikki kolme tuntuivat kuin omilta lapsilta. Ja niinä heitä pidinkin ja toivoin, että he pitivät minua taasen äitinään.

Mutta jostain kumman syystä olin viimeisinä kuukausina miettinyt biologista lastani. En tiedä mistä se on saanut alkunsa, mutta tahtoisin tutustua häneen. Hän olisi nykyään jo seitsemäntoista vuotias, melkein täysi-ikäinen. Tahdoin tutustua häneen ja kuulla hänen sanovan minua äidikseen. Halusin hänen voivan kertoa normaalit nuorten ongelmat minulle, eikä hänen sijaisvanhemmilleen. Halusin hänet elämääni. Päätökseni oli tehty. Etsisin seitsemäntoista vuotiaan tyttäreni.

---

Kommentit olisi kivoja, ja kertokaa mielipiteenne kannattaako jatkaa edes. :)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: kjatri - 10.01.2010 13:06:23

Tämä on minun mielestäni mielenkiintoinen.. : ) Jatkoa kehiin vaan! :D

Prologin perusteella ei voi vielä paljoa sanoa.. :D

Minulla on mielessä yksi lapsi ehokas... mutta olen hiljaa.. :DD

Loove,
~kjatri

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Carlia - 10.01.2010 13:39:15

Ööm.. Hitsit, mää tykkäsin! Muuta en osaa sanoa. :) Joten, kirjuutathan jatkoa? ;)

~ Carlia

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 10.01.2010 13:48:59

Kiva huomata että ideastani tykätään. Kirjottelen tällä hetkellä jo ykköslukua kovalla vauhdilla, joten saan sen ehkä betalleni parissa päivässä ;)
kjatri: Kiitos kommentistasi! :D Pian pääset sanomaan mielipiteesi ensimmäisestä luvusta. ;)
Carlia: Kiva, että tykkäät. :) Kirjottelen jatkoa pian. ;) Kiitos kommentista! :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: mariamo - 10.01.2010 14:27:51

Lainaus

Minulla on mielessä yksi lapsi ehokas... mutta olen hiljaa.. :DD

Hih, mullaki tuli yks tyttövauva mieleen  ::)
Tosi kivan nimen keksit tälle :)
Eipä tässä mitään järkevämpää voi sanoa ::)
Pidän edelleen ideastasi, ja jatkoa odotan :D ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Virheellinen - 10.01.2010 14:55:37

Kuulostaa mielenkiitoiselta. Jään seuraamaan :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: kakku. - 10.01.2010 15:13:47

Tää onki ihan uus idea! (: Jään kyllä seurailemaan :)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Ewelyn - 10.01.2010 15:15:27

Kiinnostukseni heräsi totaalisesti. Tällaista en olekaan ennen nähnyt!  :o

Joten ilmoittaudun lukijaksi. Saat minun puolestani tehdä vaikka 50 lukua, ei se haittaa.  ;)

(Kröhöm. Aika lailla sekava kommentti, mutta ei tässä mitään järkevää pystykään laittamaan kun luki äsken ihanan prologin.)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Hiroya - 10.01.2010 15:18:04

WHOOOOAA!! O__O
Heh, todellakin kekstit mielenkiintosen aiheen ;D Mä ainakin alan seuraamaan. Ehkä minusta ei ihan vakituista kommentoijaa tule, mutta lukija ainakin :D
Hehee, jatkoa vaan tulemaa ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 10.01.2010 15:24:13

mariamo: Ainahan saa arvailla. :D Kva että tulit kommentoimaan vaikka oot lukenu tän jo aikasemmin :)
Virheellinen ja katriqqq: Kiitos! Toivottavasti pysytte loppuun asti sitten. ;)
Chewy: Itsekkään en ole törmännyt tälläiseen ideaan ja joskus vain tuli mieleen Esme ja sen lapsi. :) Ja katotaan nyt et sanko ees kymmentä lukuu pystyyn. ;) Kyl kaikki kommentit käy mainiosti. ;)
Hiroya: Kiitos, kiitos! :) Toivottavasti kuitenkin muistat edes silloin tällöin kommentoida ;) Jatkoa pian tulossa. ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: jaina - 10.01.2010 15:26:09

Jes, vihdoin jotain muuta kuin ah niin ihanaa Bellaa tai Alicea.

Esme on mielestäni mielenkiintoinen henkilö ja hänestä olisi hyvin mielenkiintoista lukua lisääkin. Toivottavasti jatkat tätä ficciä pian, tarina vaikuttaa todella hyvältä. Tekstisi oli sujuvaa eikä virheitäkään tainnut olla, tosin niitähän en edes etsinyt   ! :)

Tuo muisto oli muuten tosi mielenkiintoinen. Kiva, kun Carlisle tunnusti tunteensa tuollaisessa tilanteessa. <3

Kiitoksia tästä, jään odottelemaan ensimmäistä lukua.

Olisi myös mielenkiintoista lukea muutama luku Carlislen näkökulmasta. Hän kuitenkin on myös nähnyt lapsen ja on iso osa Esmen elämää.

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 10.01.2010 15:35:31

jaina: Kiitos. :) Aika moni taitaa tykätä että kirjoitetaan muistakin kuin Bellasta ja Alicesta. :) Jatkoa yritän mahdollisimman pian laittaa ja kiva kuulla että teksti oli hyvän kuuloista. :) Ja taidan ottaa vinkkisi käyttöön ja kirjoittaa ensi tai seuraavaan lukuun Carlislen kuvakulmasta. ;) Kiitos vielä. :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: E_Bella - 10.01.2010 18:32:42

yeah.. ^^ ficci Esmestä! no, muista kuin tavallisesti
jatkoa jään seurailemaan...   =D   tavallisesti

~E_Bella~

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: offcorse - 10.01.2010 20:51:38

Ei yhtään hullumpi.. itseasiassa pidin paljon :) Jatkoa, kiitos!

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Kotitonttu - 10.01.2010 21:50:32

Mulle tuli mielee yks lapsi, mut  saas nähä :p
Jatkoa, tosi hyvä idea tällänen!!

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Tattinen` - 10.01.2010 22:13:48

Ilmoitus<3 Uusi lukija 8)
Ihanaaaa  pitkin jatkoa tää oli erittäin hyvä ja virheitäkään ei löytynyt <3  :D
Tää oli tosi erikoisesti keksitty et  ottais kokonaa esmen näkökannalt<3
Pian Jatkoa ootan innolla ja seuraan himona 8)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 11.01.2010 14:43:01

Amanecer: Kiitos! Tällä näkymin seuraavaan lukuun on tulossa pätkä Carlislen kuvakulmasta. Muutkin ovat toivoneet. ;) Ja ainahan lapsiehdokkaita saa olla. :D Se selviää sitten joskus. ;)
E_Bella: Kiitos! :D
offcorse: Kiitos! ;)
Kotitonttu: Kiitos, useilla taitaa olla lapsiehdokas mielessä. Katotaan arvaako kukaan oikein. :D
Tattinen`: Virheettömästä tekstistä saat kiittää betaani mariamota. :D Ja kittos kiitos! <3

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Julma-Nala - 11.01.2010 16:23:35

Minäkin täällä pyörittelen ehdokkaita päässäni ::) No, täytyy odottaa *mutinaa*

Jatkoa vain ja pian!

~Nala~

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Rassermus - 11.01.2010 18:41:03

Toivottavasti se lapsi on se kenet mä ja varmaa useemmatki toivoo^^
Joo.^^ Tää on ihana ja muutenki lutunen idea ja tällee<3
Jatkoa pliiis<3

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 11.01.2010 18:46:28

nalinea: Kiitos kommentistasi! Yritän saada aina lukuja mahdollisimman nopeaan, ettette joudu kauaa kärsiin. :D Ja ainahan ehdokkaita saa olla. ;)
Rassermus: Onneksi monilla on lapsiehdokkaita niin katotaan sitä sitten kuka on oikeassa. Itsekkään en ole vielä sata prosenttisen varma kuka lapsi on. ;D Ja jatkon olen laittanut jo betalle menemään ja hän on luvannut tarkistaa sen täksi illaksi. ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Deph - 11.01.2010 18:59:54

Tää oli erilainen...yleensä on jotakin B/E paritus ficcejä, mutta on kiva kuulla välillä Esmenkin näkökulmasta jotakin. Tykkäsin ja toivon jatkoa! <3

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Arosalie - 11.01.2010 19:02:44

Oi kinka nerokas idea ficille! En ole minäkään ennen lukenut tällaista.
Esmen näkökulmasta osaat kirjoittaa tuon alun perusteella niin hyvin, että jäänpä tätä seuraamaan  :)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: SabSab - 11.01.2010 21:49:58

Heii, tää vaikuttaa kivalle :D
Mä ainakin jään seuraamaan :)
Jotenkin mulla tuli Bella sillee jännästi tossa mieleen, vaikkakin se siihen tuskin liittyy XD
Mutta, tykkään :)
Jatkoa? :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 11.01.2010 21:52:00

ewii_: Kiitos, laitoin tänne just sen takii ettei täällä oo tälläsiä aikasemmin :)
Arosalie: Kiitos! :D
SabSab: Eihän sitä koskaan tiedä :D En itsekkään vielä tiedä sata prosenttisen varmasti. ;)

A/N: Sain ensimmäisen luvun jo valmiiksi ja toivon todella että pidätte tästä. :) Tässä on pieni pätkä Carlislen kuvakulmasta jota pari henkilöä toivoi. Tulen jatkossakin kirjoittamaan hänen kuvakulmastaan jos se onnistui kohtalaisen hyvin :)  Ja suuret kiitokset jälleen betalleni mariamolle :D


1.Luku

EsmePoV
''Carlisle! Olen tehnyt päätökseni.'' Kuulin kuinka Carlisle siirsi työhuoneessaan penkkiään ja nousi. Sekuntia myöhemmin hän seisoi edessäni epäilevästi. ''Minkä suhteen Esme?'' ''Kyllä sinä tiedät, aion etsiä lapseni.'' Carlislen ilme muuttui hetkessä surulliseksi. ''Olen pahoillani Esme, mutta luin juuri kuukausi sitten, että tyttäresi on kuollut.'' Se ei ole mahdollista. Ei hän saa olla kuollut. ''Carlisle, olet erehtynyt henkilöstä! Hän ei voi olla kuollut!'' Tuntui kuin pikari olisi isketty hiljenneen sydämeni läpi. Tämä tuska oli kymmenen kertaa pahempaa kuin vampyyrin myrkky.

''Esme, olen niin pahoillani. Olisin kertonut, jos olisin tiennyt sinun ryhtyvän etsimään tytärtäsi.'' Hän astui askeleen lähemmäksi ja painoi minut rintaansa vasten. Yleensä hänen tuoksunsa ja halauksensa veivät huonot asiat mielestäni, mutta ei tällä kertaa. Tätä tuskaa ei voisi kukaan muu parantaa kuin tyttäreni, mutta hän oli kuollut.

''Mutta Carlisle, entä jos se onkin huijausta, jos kuolema onkin lavastettu?'' Yritin keksiä mitä vain, jotta Carlisle sanoisi 'voisithan sinä olla oikeassa' tai 'niin se on ihan selvästi niin', mutta ei. Hän vain ravisti päätään. ''Esme, miksi kukaan ikinä lavastaisi oman adoptiolapsensa kuoleman? Siinä ei ole mitään järkeä.''

Mutta tarvitsiko kaikissa asioissa olla järkeä. Ei, ei tarvinnut. ''Carlisle, minä otan asiasta selvää. Pidit siitä tai et.'' Minulla on jostakin kumman syystä kummallinen tunne koko asiasta. Selvittäisin kaiken juuria myöten. ''Hyvä on Esme, autan sinua jos olet valmis kestämään kaiken. Myös sen jos tyttäresi on oikeasti kuollut.'' ''Tietenkin olen. Minun on pakko. Ei auta muu.''

Samalla kuulin Edwardin lähtevän huoneestaan. ''Minäkin autan.'' Hän sanoi kun oli ilmestynyt rappusten alapäälle. ''Kiitos Edward, tulet olemaan suuri apu.'' Vastasin hymyillen. ''Niin tahdomme mekin.'' Kuului ulko-ovelta. Käänsin pääni ja näin Rosalien ja Emmettin seisovan ovella hymyillen käsi kädessä. Täydellisiä toisilleen. ''Hienoa, että haluatte auttaa.''

Hetkeä myöhemmin lähdin takapihalle, missä sijaitsi puutarhani. Pidin todellakin sen hoidosta, se vei ajatukseni pois huonoista asioista. Mieleni virkistyy ja pystyn ajattelemaan selkeämmin. Puutarhani oli todellakin kaunis, vaikka itse sanonkin. Emmett ja Edward olivat joskus ottaneet pihalla painimatsin ja pilanneet puutarhani. Olin ollut huonolla päällä seuraavan viikon, mutta näin jälkeenpäin voin kiittää heitä, sillä sain uudistaa puutarhani perin pohjaisesti ja tehdä siitä entistä kauniimman. Nyt se oli täydellinen.

Istahdin puutarhapenkille ja katselin kuinka mehiläinen lensi kukasta kukkaan. Annoin ajatusteni valua kokonaan pois, halusin hetken hiljallisuutta. Onneksi perheeni oli jäänyt sisälle ja antanut minun olla hetken yksikseni.

Kuuntelin lintujen laulua läheisestä metsästä ja kuinka tuuli riepotteli oksia, jostain kauempaa kuulin myös heinäsirkan soittoa. Kaunista, pakko myöntää. Oli ihanaa istua vain yksin penkillä ja kuunnella luonnon ääniä.

Hetken istumisen jälkeen kuulin takaani askeleita, ne tulivat kohti. ''Esme, rakkaani, onko kaikki hyvin?'' Nyökkäsin. ''Saanko tulla istumaan kanssasi?'' Jälleen kerran nyökkäsin vain. Carlisle tuli rauhallisesti penkin oikealta puolelta ja istuutui viereeni kietoen kätensä ympärilleni.

''Oletko varma, että kestät kaiken? Entä jos tyttäresi on kuollut?'' En tiedä. Se selviäsi vasta sitten kun saisin totuuden selville. Voisi olla, että selviäisin siitä aikaa myöten tai sydämeni olisi haljennut ikuisuuden loppuun asti. ''Carlisle, en tiedä. Toivon todella kestäväni sen kaiken.'' Hän vain nyökkäsi.

CarlislePoV
''Carlisle, en tiedä. Toivon todella kestäväni sen kaiken.'' Nyökkäsin. Muistoni seikkailivat synnytyssalissa.

'Tohtori Cullen, potilaasi Esme on saapunut synnyttämään. Sinua tarvitaan heti paikalle.'' ''Selvä, menen heti. Hoida sinä tämä murtuma loppuun.''

Lähdin kiitämään salia kohti, ovella kuulin Esmen haukkovan henkeä.
Astuin saliin ja menin auttamaan. ''Esme, ei mitään hätää. Kaikki sujuu hyvin. Selviydyt loistavasti, jatka samaan malliin.'' Toistelin Esmelle kerta toisensa jälkeen. Loppujen lopuksi näytti siltä kuin hän olisi uskonutkin.

~5 tuntia myöhemmin~
Olimme saaneet Esmen tyttövauvan turvallisesti ulos, mutta hänen tilansa näytti heikkenevän hetki hetkeltä. Verenvuotoa ei saatu loppumaan. Olisi enää kaksi vaihtoehtoa; joko antaa hänen kuolla tai muuttaa hänet. Häneltä itseltään pitäisi kysyä sitä.

Mutta tytär oli ihan äitinsä näköinen. Suklaan ruskeat silmät ja lyhyen punaruskeat hiukset. Hän oli yhtä kaunis kuin äitinsä. Tiedän ainakin mistä tuo kauneus on peritty, mutta tällä näkymin lapsi jouduttaisiin antaa adoptioon. Se suretti minua kovasti.

Adoptiovanhemmat oli valittu jo kaksi kuukautta ennen syntymää, se oli varmuuden vuoksi, sillä joka kymmenes kuoli synnytykseen kun ei ollut kaikkia tarvittavia tavaroita. Tytön adoptiovanhemmiksi tulisi Alice Brandon ja Jasper Whitlock. Olin tavannut he kerran, vaikuttivat lupaavilta, mutta silti minua harmitti ettei Esme pääsisi itse hoitamaan lastaan.

''Carlisle? Mitä mietit?'' Esmen ääni havahdutti minut muistoistani. Käännyin katsomaan vaimoani ja hymyilin. ''Sinua.'' Esme nosti kulmakarvaansa kysyvästi. ''Mietin sinua ja synnytystä.''

Esme näytti hetken haikealta, mutta ilme kirkastui selvästi jostakin ajatukselta. ''Carlisle, voisitko kertoa miltä lapseni näyttää, kuvailisit hiukkasen?'' Naurahdin nopeaan ja aloitin. ''Hän näyttää hyvin paljon sinulta, hänellä on samansävyiset silmät kuin sinulla ihmisaikoihin ja hiukset ovat punaruskeat. Hän oli erittäin kaunis, perinyt kaiken kauneuden sinulta.'' Hymyilin ja kumarruin painamaan suudelman hänen huulilleen, kevyesti.

''Kiitos.'' Esme sanoi hetken kuluttua, hymy huulillaan.

---

Sori, luvusta taisi tulla aika lyhyt.  :-\
Saa muuten ehdottaa noita henkilöiden kuvakulmia. :)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: mariamo - 11.01.2010 21:54:29

Tykkään edelleenkin tästä  :)
Carlislen kuvakulma onnistu todella hyvin :)
Ajattelinpa vain mainita tännekki :D
Ja jos jotain virheitä löytyy, minua saa syyttää  ;D
Odotan jatkoa. ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Ewelyn - 11.01.2010 22:03:51

Ei tämä minusta ollut liian lyhyt, oikeastaan juuri sopiva. Tämä oli ihana luku, sait Esmen näkökulman tehtyä niin kuin kuvittelinkin.

Ja nyt minulla alkaa tuo lapsiehdokas kirkastumaan entistä selvemmäksi, mutta enpäs kerr0kaan arvailujani...

Joo... Virheitä ei tosiaankaan ollut ja teksti oli älyttömän sujuvaa.

(Ja rakentavaa ei nyt ilmesty tähän aikaan.  ;D)

AIVAN. Unohtui sanoa, että voisitkos kirjoittaa seuraavan luvun Rosalien näkökulmasta?  :-*

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 11.01.2010 22:14:09

mariamo: Kiitos, että jaksat tulla tännekkin kommentoimaan. Yritän laittaa sulle parin päivän sisällä jatkoa tuleen. ;)
Chewy: Kiitos! :) Viimeistään tässä luvussa alkaa kaikkille muodostuun noita lapsiehdokkaita. ;) Ja voisin kirjoittaa Rosalien kuvakulmasta, mutta en vielä seuraavaan, se on varattu eräälle toiselle henkilölle ;D Kolmanteen lukuun sitten. ;) Toivottavasti se seuraava kuvakulma miellyttää silti sinua. ;)
Jazmii: Uusi lukija! Rakentavaa ei todellakaan tavitse tulla. ;) Kiva kuitenkin huomata, että ficcini on kommentoimisen arvoinen. :) Ja ainahan niitä lapsiehdokkaita saa olla. :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Rassermus - 11.01.2010 22:17:21

Alise ja Jasper  :D Okeiii. :D
Joo: Tykkäsin<3 Tykkäsin tosi paljon<3 Joo.
Ihana<3 Lovetan tätä<3
Joo. JATKOOOO<3 Piannnn<3

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: offcorse - 11.01.2010 22:20:08

L-I-S-Ä-Ä-Ä-! Heti paikalla!

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 12.01.2010 16:37:30

Rassermus: Juuh, Alice ja Jasper ;) Oli pakko änkee tähän tarinaan. :D Yritän saada pian jatkoa. ;) Kiitos kommentista! <3
offcorse: Toinen luku no jo hyvällä mallilla. ;) Ehkä huomenna menossa betalleni, se nähdään sitten :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Arosalie - 12.01.2010 17:36:36

Ihana luku. Onko Alice ja Jasper tässä ficissä ihmisiä? Olisi aikaisen makeeta jos he olisivat vampyyrejä. Niin ja se lapsikin olisi vampyyri.... mutta odottelen jatkoa innolla!

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: jaina - 12.01.2010 18:44:26

Heipsan hei!

1. luku oli onnistunut hyvin. Olin hyvin iloinen huomattuani sen ja luku oli hyvä, kun sen tuossa äsken luin. :) Carlislen(kin) näkökulma oli onnistunut hyvin, hän vain on jotenkin niin sympaattinen hahmo, ettei hänestä voi olla pitämättä, eikä Esmestä. Kiva kun Edwardiakin vilahti tässä ficissä eikä hän ollut koko ficin idea.. ;) Sellaisia on ihan liikaa.
   Joo, Rosalien näkökulmastakin olisi ihan jees lukea, mutta toiveitani on tietysti lisää Carlislen näkökulmasta kirjoitettuja lukuja, sekä tietysti Esmen.

Kiitos luvusta!

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Hiroya - 12.01.2010 20:33:48

Hoooohoooo! :D luin tän vast nyt, mut mua alko oikeesti kiinnostamaan tää ficci ja poksahti yht'äkkiä päähän ajatus siitä kuka se vaaavi on ;D No mut, se oli jännä. Jatkoa vaan ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: SabSab - 12.01.2010 22:21:02

Jee se tuli :D
Aah, Alice ja Jasper, tietenkin ;)<3
Ja ihana osa, hämmennyin vaa ton lapsen kuolemasta...
... mut mulla on teoria tohon kaikkeen, en vaan sano täällä kun kaikki ei
varmastikkaan halua lukea sitä :')
Mutta, jatkoa pyydän :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: kakku. - 13.01.2010 15:33:54

Hei miksei mulla oo mitään selvää visiota siitä, että kuka on Esmen lapsi? Tai siis niinku tieks prologin jälkeen! Olin ihan ulapalla! Nyt kyllä alkaa jotakin tulee, mutta joo.. :D
Ihanaa, että Alicesta tuli äiti :) Hirmu suloista!
Epäilisin, että tuon lapsen kuolemasta tulee erilaisia käänteitä ja uudenlaista juonta!
Kiitos, ja jatkoa kehiin ^^

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 13.01.2010 17:39:51

Arosalie: Kiitos! :D Ens luvussa selviää vähän tarkemmin.
jaina: Kiitos! Sen verran voin lupailla että tulee olemaan lisää Carlislen kuvakulmaa jossakin vaiheessa. ;) Ja kiva kuulla, että onnistuin tuossa Carlislen kuvakulmassa. Se mietitytti minua hiukkasen.
Hiroya: Kiitos, vaavi selviää sit jossain välis. ;)
SabSab: Varmastikkin useampaakin ihmetytti tuo lapsen kuolema, mutta se selviää sitten joskus.. :D Ja Alice ja Jasper oli pakko änkee mukaan ;) Kiitos kommentistasi!
katriqqq: Ja halusin laittaa Alicen tähän kans kultansa kans. ;) Ja oikein arvasitkin; tulee uusia juonen käänteitä. :) Jatkoa yritän pian laittaa betalleni. Kiitos!

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Anaid - 13.01.2010 19:39:11

Tää on tosi hyvä!
Niinku SabSab:illa, mullaki on teoria toho lapsen kuolemaan liittyen. :)
 
                       ~Anaid

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Milgia - 13.01.2010 20:09:30

Oih ja voih, aikas koukuttava on kyllä... Esmen lapsi, jännittävää ^^ pidän niin kovasti Esmestä ja Carlislesta että tämä on oikein nannaa minulle <3

Mulla on kyllä sangen suuret epäilykset siitä Esmen lapsesta :''D mutta joo, en malta odottaa... hihii...

M

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 16.01.2010 23:17:32

Anaid: Kiitos! :)
Milgia: Kiva kuulla, että on koukuttavaa :p Sitä toivonkin paljon. ;D Ja kiva että pääparitus on mieleesi. ;) Kiitos kommentistasi.

A/N: Pääsin vihdoin laittamaan jatkoa tähän. :p Toivottavasti vielä pidätte tästä. Tää luku selvittää hiukkasen Alicea ja Jasperia. :)


2.luku
~Seitsemäntoista vuotta aikaisemmin~

AlicePoV
''Jasper, saimme kirjeen sairaalalta!'' Hypin ilosta, tätä kirjettä olin odottanut kauan. Se voisi muuttaa ikuisuuttamme.
''Kultaseni, aukaise. Haluan kuulla vastauksen.'' Suurin piirtein repäisin kirjeen auki ja kaivoin paperin esiin. Rikkinäisen kuoren heitin olkani yli. Paperin saatua auki, aloin lukeman sitä ääneen. ''Hyvät Alice Brandon ja Jasper Whitlock, teidät on hyväksytty adoptiovanhemmiksi, joten jos synnyttäjä Esme Evenson kuolee jostain syystä synnytyksessä, annamme lapsen kasvatuksen vastuullenne. Osaattehan varautua asiaan. Terveisin Seattlen lääkäriasema.''

Ei voinut olla totta, meistä tulisi ehkä jonkun lapsen adoptiovanhemmat. Onhan se aika huono juttu, toinen ihminen joutuisi kuolemaan sen takia, mutta silti osasin iloita asiasta. Olinhan sentään aina tahtonut ikioman lapsen jota helliä ja hemmotella.
 ''Jasper, meistä tulee ehkä vanhempia!'' Kiljuin kun juoksin hänen syliinsä.
''Tiedän Alice, se on uskomatonta. Meillä kävi hyvä tuuri.'' Niin, onnekkaita, toisin kuin synnyttäjä todennäköisesti.

''Mutta Alice, oletko aivan varma tästä? Ethän ole unohtanut ongelmiamme? Volturit tarkkailevat jokaista liikettämme. Emme saa tehdä yhtäkään virhettä.''
''Tiedän, tiedän Jasper. Aina vain volturit, volturit ja volturit. Kuinka voisin unohtaa? Kaiken sen kokemamme jälkeen?'' Jasper vain tyytyi nyökkäämään.
''Jasper, usko minua. Meidän pitää alkaa elämään menneisyydestä huolimatta ja uskon vahvasti sen onnistuvan lapsen kanssa.'' Olimmehan jo suunnitelleet lapsen adoptointia jo ennen tapahtumia. Nyt olisi loistava aika.

Jasper vain nyökkäsi täysin ilmeettömänä.
''Meillä ei ole mitään hätää, me selviämme kaikesta, usko minua. Olemme tarpeeksi vahvoja tähän ja yhdessä vielä vahvempia.'' Yritin saada Jasperin uskomaan ja alkamaan elää elämää samalla tavalla kuin ennen tapahtumia. Muistan kaiken vielä kirkkaasti kuin eilispäivän, kuinka voisin edes unohtaa?

”Alice, olen odottanut sinua. Tule lähemmäksi, hyvä. Juuri niin. Mene nyt polvillesi.'' Aro komensi edessäni. Tottelin, sillä rakkaani monen sadan vuoden takaa oli Felixin vahvojen käsien vankina, valmiina taittamaan häneltä pään pois.
''Alat oppimaan Alice. Minua vastaan ei kannata tapella. En tee pahaa jos et sinäkään minulle.'' Mitä valetta! Ei tekisi pahaa? Mitä hän sitten sillä hetkellä teki? Piti rakastani vankina.

''Jane, nyt olisi Alicen vuoro. Pääset loistamaan.'' Kohtasin hänen katseensa ja sain todella hirveät tuskat. Paiskauduin lattiaan ja aloin sätkimään. Kuulin kaukaisesti Jasperin äänet.
''Alice, sinnittele! Yritä kestää! Pystyt siihen!'' Ja niin minä pystyin. Olin hiljaa koko kidutuksen ajan rakkaani sanojen ansiota. Jos olisin päästänyt ääntäkään, siitä olisi vain  tullut lisää rangaistuksia. Sen tiesin jo ennestään.

''Alice, Alice. Olet vihdoin tajunnut tämän pelin säännöt. Sanoo sanankin, päätyy takaisin helvettiin ja jos on hiljaa, saa palkinnon, joka on tässä tapauksessa rakkaasi Jasper.'' Nyökkäsin vain.

Kuulin kuinka Felix päästi Jasperin irti ja hänen lähtevän kävelemään luokseni. Makasin edelleen maassa. En saanut ruumiinosiani liikkumaan. Tunsin vain Jasperin vahvojen käsien nostavan minut ilmaan.
''Olemme oppineet läksymme, voimmeko lähteä nyt?'' Jasper kysyi ilme tuskaisena Arolta.

''Hetken kuluttua. Uskon vahvasti myös siihen, että olette oppineet läksynne, mitä tapahtuu, jos vastustaa volturien määräyksiä, saa rankan tuomion. Ja muistakaa, tämä oli helppo tuomio. Jos tämä olisi ollut ankara tuomio, palaisitte roviossa jo. Muistakaa se. Tulemme tarkkailemaan teitä.''

Kylmät väreet kulkivat selkärankaani pitkin. Olimme muutama sata vuotta sitten vastustaneet volturien tahtoa ja saaneet siitä rangaistuksen. He tarkkailivat meitä nykyään siltä varalta jos olisimme perustamassa armeijaa heitä vastaan. Pelkkä ajatus oli kammottava ja ne muistot... Toivon todella pääseväni niistä eroon vielä joku päivä. Onneksi emme voineet nukkua, muuten näkisin painajaisia joka ikinen yö.

Painauduin Jasperin rintaan ja painoin huuleni hänen kaulalleen. Tunsin hänen kietaisevan kätensä ympärilleni. Siellä olisin turvassa, rakkaani käsivarsilla, ikuisuuden.
''Muista Alice, meidän pitää olla lapsen kanssa hyvin varovaisia ettemme paljasta itseämme hänelle.'' Hän muistutti pehmeällä äänellä.
''Tietenkin, erittäin varovaisia. Mikäli saamme edes lasta.'' Jasper suuteli kaulaltani tien korvani juurelle ja kuiskasi.
''Minulla on tunne, että saamme. Meidän pitää alkaa valmistautumaan ottamaan lapsi vastaan. Miten olisi lastenhuoneen sisustaminen Alice?''

Hän tiesi heikot kohtani. Rakastin sisustamista.
''Odota hetki Jasper. Tarkistan onko vauva tyttö vai poika, siten osaan päättää tuleeko huoneesta vaaleanpunainen vai sininen.'' Suljin hetkeksi silmät ja katsahdin hiukkasen tulevaisuuteen.
 ''Tyttö tulee.'' Olisin samalla voinut kurkistaa saammeko vauvan, mutta olimme sopineet Jasperin kanssa, että halusimme sen yllätykseksi. Ja halusin pitää sanani rakkaalleni.

~Kaksi kuukautta myöhemmin~

Olimme saapuneet Seattlen lääkäriasemalle, Esme Evensonin synnytys oli käynnistynyt. Kieltämättä olin hermostunut ja jännitin. En ollut tottunut olemaan epävarma tulevaisuudesta, yleensä tiesin mitä tuli tapahtumaan, mutta nyt en ollut kurkannut tulevaisuuteen.

''Jasper, minua jännittää. En malta odottaa enää.'' Hyvä etten tärissyt.
''Tiedän Alice, tunnen kaiken. Ei ole mitään aihetta jännittää, ihan rauhallisesti.'' Sen sanottua tunsin aallon menevän lävitseni ja jättävän hiukan rauhallisemman olon.
''Jasper! Lopeta tunteitteni manipulointi, pärjää kyllä itse tunteitteni kanssa.'' Jasper vain naurahti. ''Tunteesi sanovat muuta. Antaisit minun auttaa niiden kanssa, ne tarttuvat muuten minuunkin.''

Ennen kuin kerkisin vastaamaan hänelle, lääkäri ilmestyi nurkan takaa. Hän oli myös vampyyri, pystyin haistamaan sen. Huomasin silmäkulmastani Jasperinkin hiukan jännittyneen. Hän taisi huomata meidät myös.
 ''Taidatte olla Alice Brandon ja Jasper Whitlock?'' Kysyi lääkäri vaaleiden hiusten ja kultaisten silmien omistaja, selvä vampyyri.

Nyökkäsin vastaukseksi.
''Selvä, tulin vain ilmoittamaan, että teistä tulee adoptiovanhemmat, joten onneksi olkoon. Valitettavasti synnyttäjä Esme kuolee hetkenä minä hyvänsä.'' Sen sanottuna hän näytti hyvin surulliselta, eikä kyllä mikään ihmekkään. Olin minäkin, vaikka olinkin kuullut juuri pääseväni vanhemmaksi.
''Kiitos tiedosta.'' Jasper vastasi kun huomasi etten saanut sanaa suustani.
''Lapsi tuodaan puolen tunnin sisällä teille ja annetaan yksinkertaiset neuvot ja opetukset.'' Ja sitten hän hiljensi ääntään ja kuiskasi. ''Älkää satuttako lasta sitten.'' Hän katsoi molempia meistä hetken aikaa silmiin ja kääntyi lähtemään takaisin saliin.

''Alice, oletko kunnossa? Olet hiljainen.'' Nyökkäsin hänelle vastaukseksi. Olin vieläkin hiukan shokissa. Jasper astui eteeni ja nosti leukaani hiukkasen, jotta katseemme kohtasi.
''Alice, meistä tulee vanhempia. Sinun pitäisi olla iloinen ja tunteesi kertovat  ihan muuta.'' Tiesin sen kyllä.
''Jasper, olen vain hiukan shokissa, tietenkin olen iloinen, että saamme lapsen, mutta mieti, se synnyttäjä kuolee. Se vain harmittaa minua, ei muu.''

Olimme hetken aikaa vain hiljaa ja tuijotimme toisiamme silmiin. Äänetön viestintä kulki välillämme koko ajan. Tunsimme toisemme niin hyvin ettei tarvinnut mitään sanoja. Mutta äänettömän sananvaihdon katkaisi jalanaskeleet jotka tulivat läheisen nurkan takaa. Käänsimme molemmat katseemme siihen suuntaan ja näimme maailman kauneimman ja suloisimman tyttövauvan.

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Kotitonttu - 17.01.2010 00:28:25

vähä jännää.. nyt mulla on uus veikkaus tosta lapsesta :p
Virheitä en oo havainnu, tää on tosi mielenkiintonen! Jatkoa!!
(soriii mulla ei ollu mitää järkevää nyt: < )

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Rassermus - 17.01.2010 00:49:32

Ihiiii<3 IHana<3
Tykkäään. Tykkääään TOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSIIII PALJOOOOOOOOOOOOOOOOOOONNNNNNN<3<3<3<3<3
Joo :D
Eli siis. Taas oli hyvin kirjotettu ja tekis mieli vaa sanoo, ett tommoset turhanpäiväset väli luvut sais jättää ja men eteen päi, mut silti on niiiiiiiiiiiiiin kivaa, ett on tämmösii lukui ^^
Sit muutenkin tykkään. <3<3<3
Joo. Sit muutenki. Toivottavasti jatkoa tuleee piannnnnn<3<3<3<3

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: offcorse - 17.01.2010 01:14:26

Oi, mä alan tosissani pitää tästä : ) En olis osannu odottaa, et Alice ja Jasper liittyi tarinaan tällalailla, mut sehän oli hyvin keksitty.
Jatkoa kiitos!

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Tattinen` - 17.01.2010 01:44:56

Sorii en oo ehtiny lukee tätä mut nyt luin nää kaks lukuaa<3
ekaks sanon että ihan mielettömän ihanaaa!!!!<3
ihanasti oot keksiny ton et jasper ja alice ottaa sen tyttövauvan :3  Ne on ku luotu siihe (no nii ne onki)

Lainaus

''Lapsi tuodaan puolen tunnin sisällä teille ja annetaan yksinkertaiset neuvot ja opetukset.'' Ja sitten hän hiljensi ääntään ja kuiskasi. ''Älkää satuttako lasta sitten.'' Hän katsoi molempia meistä hetken aikaa silmiin ja kääntyi lähtemään takaisin saliin.

Ei saa satuttaa<3
Ihanaa ku neki on vampyyreja.
Miksköhä Charlisle ei oo kertonu Esmelle et Alice ja Jasper on myös vampyyreja ? (jännittävää ku esme saa tietää)
Mul on pari veikkausta mitä täs tulee tapahtuu mutten haluu sanoo koska jos oon oikees ni muilt menee nautinto <3
Ääää....en kestä oottaa jatkoaa
Tuleeks täst yhtää Rose/Emmet/Ed/Bella  POVia? ;)
Hihihii ei nyt mitään rakentavaa :D
Ootan ihan himona jatkoaa...

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 17.01.2010 01:52:45

Kotitonttu: Kiitos! Ei tarvitse olla mitenkään järkevää kommentii. :) Kunhan viitsii edes kommentoida. ;)
Rassermus: Kiitos!! Ihan kulla, että tarina vaikuttaa noin kivalta. :D Yritän saada välilukuja mahdollisimman harvoin jotta toimintaa riittää. ;)
offcorse: Kiitos, että ideani on hyviä! :)
Tattinen`: Kiitos! :) Ei ens vaan sitten seuraavassa saat vastauksen tohon sun kysymykseen. ;) Aina saa olla itsellään juonikäänteitä mielessä. :) Itse en ole vieläkään sataprosenttisesti varma lopusta, että miten lopulta käy. ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Ewelyn - 17.01.2010 10:00:45

Ja jälleen ihana luku, miten sä pystytkään kirjoittaa niin hyvin?  :-*

Minullakin vahvistui entisestään se lapsiehdokas. Awws. Ensi luvussa varmaan selviää?

Lainaus

''Minulla on tunne, että saamme. Meidän pitää alkaa valmistautumaan ottamaan lapsi vastaan. Miten olisi lastenhuoneen sisustaminen Alice?''

Hihii. Kyllä tuo Jasper tietää Alicen.<3

Ja pidin tästä, kun oli Alicen näkökulmasta, kiitos!!  ;D

Jatkoa pian. (Ja anteeksi, kun ei ole rakentavaa...  :-[)

Chew

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Sinikeiju - 17.01.2010 10:48:38

Rakentavaa en osaa sanoa. Avasin mielenkiinnosta tän kun näin nimen. Sitten kun jäin lukemaan niin heti tuli selväksi, että tätä tulen seuraamaan. Mukava lukea välillä muitakin kuin Pottereita ja Bella/Edwardia. Jään ehdottomasti odottamaan uutta lukua.

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Anaid - 17.01.2010 12:03:28

Arvasin oikein! jee! mut yks juttu ei selvinny viel siit lapsest ja ootan sitä tietoo( uu salamyhkäistä)
Mut arvasin ton AliceJasper jutun! :)
Jatkoo!
ja mun tuskin tarvitsee mainita,et aivan mahtava luku taas!

                             ~Anaid

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 17.01.2010 13:21:35

Chewy: En itsekkään tiedä miten olen onnistunut kirjoittamaan tälläin. :D
Varmaankin suurin osa kiitoksista kuuluu betaajalleni. :)
Ja valitettavasti pitää kertoa, että lapsi ehdokas selviää vasta joskus. En ole vielä miettinyt koska paljastaisin lapsen. ;D
Pidän lukijoitani jännityksessä. Ja toivoit jossain välissä tuota Rosalien kuvakulmaa, joten sen verran paljastan että ens luku tulee hänen kuvakulmastaan. ;) Kiitos kommentistasi! <3
Sinikeiju: Kiitos! Kiva kuulla, että ilmottautuu uusia lukijoita. :D  <3
Anaid: Katsotaan sitten koska saat selville lapsesta tiedon mikä jäi vielä vajaaksi. ;) Kiitos kommentista! <3

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: omputin - 17.01.2010 13:59:52

mun piti laitta tää jo yöllä mut isäpuoli sammutti netin just kun olin lähettämässä tätä ja nyt pääsin vasta laittamaan tän.
Luin nää kaikki putkeen ja nyt puhisen innosta.
Tämä on upea ja idea samaten. Kaikki luvut olivat ihania ja hyvin kirjoitettuja. Koska en keksi mitään sanottavaa enään menen pähkäilemään sitä kuka ja minkä laina se lapsi on.
Jatkoa odotan.
-omputin

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: kakku. - 17.01.2010 17:42:29

Oi vitsi, vähä hei jännää, että Alice ja Jasper kohtas Carlislen ja tunnisti vampyyriks (tietty), ja silleen :)
Oon ihan innoissani, että miten käy! :) Hahmot on IC ja oot hyvin onnistunu kirjottaa (: Virheitäkään en huomannu :D
Jatkoa, kunhan kerkiät! :)

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Arosalie - 17.01.2010 19:26:30

Jeeeijj! Tää jatku just niin ku ajattelinki et tää vois jatkuu. Nyt vaan odottelemaan miten Esme asiasta saa tietää ja miten reagoi. JATKOA

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Deph - 17.01.2010 21:09:29

Jeij, jatkoa (: Tykkään tästä paljon ja mulla on muutama veikkaus jo vauvasta : D
Mielenkiintoista, että Alice ja Jasper ovat myös vampyyreja ja adoptoivat (;
Ootan ihan intona jatkoa <3!

Otsikko: Vs: Esmen kadonut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 17.01.2010 21:42:42

omputin: Kiitos, kiva huomata että ilmestyy uusia lukijoita. :D
katriqqq: Kiva, että olen onnistunut kirjoittamaan hahmot hyvin samantapaisiksi. :) Ja halusin välttämättä änkeä Alicen ja Jasperin tarinaan. ;D Piakoin jatkoa ;)
Arosalie: Esmen reaktio selviää kahden luvun päästä. ;) Kiitos kommentistasi!
ewii_: Veikkauksia onkin monilla, ja se on kiva tietää. Sitten joskus selviää oliko kukaan oikeassa... ;D Halusin laittaa Alicen ja Jasperin tähän ja vielä vampyyreiksi. :D Jatkoa yritän piakoin laittaa betalleni. ;) Kiitos!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 17.01.2010 22:02:20

Amanecer: Kiitos että huomautit. Mitenköhän en ole huomannut tai kukaan muukaan ole huomannut? :o Korjasin sen nyt kondikseen. :D Ja Jasper ja Alice sopi mielestäni jotenkin vanhemmiksi vaikka olikin vampyyreja. :) Kiitos kommentistasi!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: kjatri - 17.01.2010 22:14:49

Tämä oli kiva luku! :D Alice ja Jasper vanhempina, kuullostaa todella lupaavalta! :D

Lapsi on luultavasti juuri se, joksi sitä luulen. Tai sitten ei? ;D Ei voi tietää, milloin saamme tietää lapsen nimen? :)

Anteeksi tässä kommentissa on tuskin mitään järkeä, mutta pyytäisin hyvin ystävällisesti jatkoa! :D

Love,
~kjatri

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 18.01.2010 08:07:26

kjatri: Kiitos! :D Lapsen ajattelin paljastaa ehkä kolmen tai neljän luvun jälkeen.. En ole itse vielä täysin varma. :D Jatkoa yritän betalleni laittaa huomenna viimeistään. ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Embuu - 22.01.2010 13:16:10

Jee hei tää on aika super-mahtava ficci joten pyytelisin siihen myöskin jatkoa! hihii  :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: maijjuu - 22.01.2010 15:18:37

 Siis oikeesti tää on ihan sika jännä!  ;D joten jatkoa kehiin kiits  ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 22.01.2010 18:42:47

Embuu: Kiitos! Jatkoa on tulossa nyt! :D
maijjuu:Kiitos! :)

Olen pahoillani, että jatkossa kesti näin kauan.. Mut mulla olis kysymys jollekkin jota kiinnostaa betan hommat, et haluisko ryhtyy tän betaajaksi ens luvusta alkaen kun nykyisellä betallani on hiukkasen kiire ja eikä pääse koneelle niin usein? :) Yksityisviestillä tuleen vain kiinnostuneita. ;) Jatkoa onkin tässä nyt! Pahoittelut vielä viivästymisestä.

3.luku
CarlislePoV
Olin unohtanut kertoa Esmelle, että adoptiovanhemmat olivat myös vampyyrejä. Olin saanut tietää sen vasta kun heille oli myönnetty adoptiolupa, enkä enää siinä tilanteessa voinut tehdä mitään estääkseni sitä. Toivon, että he ovat haikailleet vain omaa lasta eivätkä mitään muuta. Ja ylipäätään sen verran hyvät itsehillinnät ettei ole tapahtunut ”vahinkoa”.

''Esme, olen unohtanut kertoa sinulle erään hyvin tärkeän asian. Se ilmestyi tänään vasta mieleeni.'' Hän näytti selvästikin hyvin kärsimättömältä. ''Kerro nyt, ei se voi niin paha olla kuin ehkä kuolema.'' Ehkei, jos kuolema ei ole johtunut heistä. ''Lapsesi adoptoivat vampyyrit.'' Esmen suu loksahti auki. ''Mitä?! Vampyyrit?!'' ''Esme, rauhoitu. Ei ole hätää, heillä oli kultaiset silmät niin kuin meillä, joten he metsästävät eläimiä ravinnoksi.''

Näin kuinka Esme rauhoittui hiukan, mutta oli selvästi huolissaan. Ymmärsin häntä siinä. Kuka nyt haluaisi kuulla, että oman lapsen olisivat adoptoineet vampyyrit, ja vielä sellaiset joita ei tuntenut. ''Carlisle, muistatko heidän nimiään?'' Nyökkäsin. ''Alice Brandon ja Jasper Whitlock, mutta en usko, että heitä löytää enää niillä nimillä jos he ovat lavastaneet kuolemat.'' Esme vain nyökkäsi hajamielisesti.

''Saamme vain yhdellä tavalla selville onko tyttäreni kuolema lavastettu, meidän pitää mennä kaivamaan hänen hautansa ylös.'' En voinut itselleni mitään, mutta suuni loksahti auki, tämä ei ollut Esmen tapaista. ''Minä ja Edward voimme tehdä sen ensi yönä.'' Käänsin katseeni ja näin Emmettin nojailevan rennon näköisenä keittiön oven karmiin leikkisä hymy huulillaan. Koko elämä oli hänelle varsinaista leikkiä, ainakin välillä tuntui siltä.

''Mitä me voimme tehdä?'' Edward kysyi kohottaen kulmiaan. ''Sanoin vain, että kaivamme Esmen lapsen valehaudan esiin tänä yönä.'' Emmett vastasi vaikka tiesi, että Edward oli lukenut sen kaiken ja varmasti enemmänkin hänen mielestään. ''Selvä, sopii minulle.'' Edward vastasi saman tien. ''Kiitos pojat, olette hyvin avuliaita.'' He vain nyökkäsivät ja lähtivät molemmat omiin suuntiinsa.

''Carlisle, sopiihan sinulle, että kaivamme haudan ylös?'' Hän aina piti huolen, että kaikille sopi hänen ehdotuksensa. Kävelin hänen luokseen ja painoin kevyesti suudelman hänen poskelleen. ''Tietenkin käy rakkaani, jos se antaa edes hetken mielirauhan.''

''Kiitos Carlisle, olet tärkein tukeni.'' Tunsin hymyn nousevan kasvoilleni hänen sanojen ansiota. ''Niin sinäkin minun.'' Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja hän minun ympärilleni. Niin meidän molempien oli hyvä olla.

''No niin kyyhkyläiset, aika irrottautua toisistaan. Nyt on toiminnan aika. Edward, tule tänne alas, aika lähtee haudankaivajaisiin!'' Emmett sitten osasi pilata kauniit hetkemme. ''Emmett, kello on kuusi illalla. Siellä paistaa aurinko vieläkin, emme voi lähteä minnekään. Ja ihmiset varmasti ihmettelisivät suuresti jos kimaltelevat miehet tulisivat kaivamaan keskellä päivää arkkua esiin.'' Huoh, Emmett oli aina kovin malttamaton.

''Pojat, pojat, pojat. Malttakaa vielä kuusi tuntia ja lähtekää sitten. Silloin ei pitäisi olla ihmisiä liikenteessä, varsinkaan hautuumaalla.'' Esme rauhoitteli poikia, hän tuli aina heidän kanssaan juttuun. Ulkopuolisen silmin tämä varmasti näyttäisi normaalilta perheeltä, jos emme puhuisi arkun kaivamisesta ja juoksisi asuntoa ympäriinsä epätavallisen nopeasti.

''Ja nyt, jos viitsitte pojat, niin jättäisittekö minut ja Esmen kaksistaan hetkeksi?'' Edward vain nyökkäsi ja häipyi pihalle, ehkäpä metsästämään. Hän olikin lukenut suunnitelmani päästäni, eikä selvästi tahtonut jäädä katselemaan. Mutta Emmett olikin kahden vaiheilla. ''Mitä aiotte puuhata?'' Hänellä oli selvästi ajatuksensa, hän yritti saada meidät nolostumaan. ''Äläpäs kysele liikoja, jos vain jättäisit meidät kaksistaan vai tahdotko jäädä katselemaan?'' Kysyin hymyillen. ''No.. Jos tästä lähtisin vaikka Edin perään.. Saatte omaa rauhaa.'' Olihan se arvattavissa. Kuka nyt haluisi katsella vierestä vanhempiensa puuhia?

EdwardPoV

Kello alkoi tulla pikku hiljaa kaksitoista. Emmett pomppi jo kärsimättömänä penkillään. ''Edi, lähdetään jo! Haluan tekemistä!'' Hän oli koko päivän ollut kuin pieni lapsi, ehkä hän oli sisäisesti. Kuka tietää?

Muutama minuutti myöhemmin päätin päästää hänet tuskistaan. ''Emmett, voimme lähteä nyt, mutta muista ottaa prinsessalapiosi mukaan.'' Vitsailin hänelle, mutta hymyni laantui kun huomasin sivusilmällä hänen kasvonsa valahtavan valkoisemmiksi kuin normaalisti ne olivat. ''Kuinka sinä tiesit siitä? Yritin salata ajatukseni sinulta, sen piti olla yllätys!'' Ei voinut olla totta! Emmettillä oli oikeasti prinsessalapio. ''Emmett, kiusasin sinua vain! Et voi olla oikeasti tosissasi!'' Hän vain ravisti päätään itsekseen. Hän kurkotti sohvan taakse ja nosti esille vaaleanpunaisen lapion mistä erotin Prinsessa Ruususen kuvan varresta. ''Esme teki tämän minulle kerran. Eikö olekin hieno?'' Tunsin suuni olevan auki järkytyksestä. ''Emmett... O-oletko varma ettet ole homo?''

Kysymykseni näytti loukkaavan häntä. ''Edward, en ole, enkä tule koskaan olemaankaan. Joten, valitettavasti et tule koskaan saamaan minua, kuulun ikuisuuden Rosalielle.'' Huoh, miten kaikki kääntyi aina minuun päin? ''Kuitenkin, meidän taitaa olla aika lähteä.'' En saanut vieläkään sanaa suustani, joten tyydyin vain nyökkäämään. Lähdin hänen perässään autotalliin. Matkalla hän huusi. ''Esme! Lähdemme kaivamaan arkkua esiin!'' ''Selvä, ilmoitelkaa sitten.'' ''Mennäänkö Jeepillä vai Volvollasi?'' Kohautin olkiani. ''Jeepillä siis.''

Matka sujui hiljaisuudessa. En tiedä kuvittelinko, mutta vaikutti siltä, että Emmett oli edelleen loukkaantunut sanoistani. Olin aukaisemassa suutasi sanoakseni jotakin, mutta Emmett kerkisi ensiksi. ''Edi, eikö lapioni todellakaan ole hieno?'' Ei, ei ollut, se oli hyvin homomainen. Hän sopisi hyvin homoparaatiin, mutta päätin olla sanomatta sitä ääneen. ''Emmett, lapiosi on hieno jos lakkaat kutsumasta minua Ediksi. Tiedät, että vihaan sitä lempinimeä.'' Hänen ilmeensä kirkastui sekunnin sadasosassa. ''Sovittu, Ed.. Edward.''

Häntä oli niin helppo huijata. Mutta samalla huomasin, että olimme saapuneet hautuumaan parkkipaikalle. Autoja ei näkynyt missään, enkä kuullut askelia mistään. Täydellistä. ''Emmett, etsitään hauta, kaivetaan se esiin, kurkataan sisälle, haudataan se takaisin, soitetaan Esmelle ratkaisu ja häivytään, onko selvä?'' Emmett vain nyökkäili vaikka olinkin noin yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttisesti varma, että hän ei ollut kuunnellut puoliakaan. Niin normaalia Emmettille.

Hetken etsimisen jälkeen löysimme oikean hautapaikan. ''Emmett, saat kunnian kaivaa ensiksi prinsessalapiollasi.'' Hän vain virnisti ja aloitti kaivamisen. ''Muista olla varovainen, meidän pitää saada maa vielä suurin piirtein samannäköiseksi.'' Hän vain nyökkäsi ja jatkoi hommiaan.

Menin jossakin välissä hiukkasen auttamaan, mutta silloinkin hän hääti minut pois. Hän halusi tehdä kaiken itse. Hetken kuluttua Emmett lopetti kaivamisen ja kuiskasi. ''Edward, taisin löytää jotain. Joo, täällä on arkku, auta minua nostamaan se.'' Menin auttamaan häntä jotta saisimme sen kuopasta pois. ''Aukaistaan se kolmosella, okei? Yksi, kaksi, kolme!''

---

Kommenttii? :)

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: kakku. - 22.01.2010 19:05:04

Eiks kukaan oo opettanu sulle, että lukuja ei saa lopettaa tolleen! :DD Kauheeta ku jää jännäämään :D
Pari kohtaa meni silleen aika nopeesti, mutta eipä se nyt niin haitannut :)
Jatkoa sitten odottelen!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Arosalie - 22.01.2010 19:34:09

Lainaus käyttäjältä: NiNNNi - 22.01.2010 18:42:47

Kello alkoi tulla pikku hiljaa kaksitoista. Emmett pomppi jo kärsimättömänä penkillään. ''Edi, lähdetään jo! Haluan tekemistä!'' Hän oli koko päivän ollut kuin pieni lapsi, ehkä hän oli sisäisesti. Kuka tietää?

Muutama minuutti myöhemmin päätin päästää hänet tuskistaan. ''Emmett, voimme lähteä nyt, mutta muista ottaa prinsessalapiosi mukaan.'' Vitsailin hänelle, mutta hymyni laantui kun huomasin sivusilmällä hänen kasvonsa valahtavan valkoisemmiksi kuin normaalisti ne olivat. ''Kuinka sinä tiesit siitä? Yritin salata ajatukseni sinulta, sen piti olla yllätys!'' Ei voinut olla totta! Emmettillä oli oikeasti prinsessalapio. ''Emmett, kiusasin sinua vain! Et voi olla oikeasti tosissasi!'' Hän vain ravisti päätään itsekseen. Hän kurkotti sohvan taakse ja nosti esille vaaleanpunaisen lapion mistä erotin Prinsessa Ruususen kuvan varresta. ''Esme teki tämän minulle kerran. Eikö olekin hieno?'' Tunsin suuni olevan auki järkytyksestä. ''Emmett... O-oletko varma ettet ole homo?''

Ei en meinannut kuolla nauruun tuossa kohtaa en sitten ollenkaan! Emmett oli vain niin suloinen ja Emmettmäinen ettei ole mitään rajaa! Kiitos tästä mukavasta nauru tuokiosta tähän synkkään iltaan. Tämä luku oli kyllä odottamisen arvoinen.

Jatkoa pian?

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: -jjassuu - 22.01.2010 19:35:12

Haha ai että ihan prinsessalapio ! :D
mut joo niinpä eikö oo opetettu et tollassiin kohtiin ei saa jättää !  ;D
laitas jatkoa nopeesti :D ei pysty oottamaa  ;)

♥ -jjassuu

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Anaid - 22.01.2010 20:49:42

Tyhmä! >:(
Jätit tämmöseen kohtaan!
Sä oot niin, NIIN, kuollut! ;)
Emmettin prinsessa lapio! :D *reps*


                                                    <3:Anaid
                       

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Kotitonttu - 22.01.2010 20:58:00

Jee uus luku! hahah Prinsessalapio :'DD  Emmett♥

Anteeks mun on pakko sanoo tää, mut arkuissahan on aina lukko. Eli Emmettin ja Edwardin olis aluks pitäny avata/hajottaa se lukko. Mut älä välitä, oli vaan pakko sanoo tuo.
Ja sit kaksi virhettä löysin:

Lainaus

''Emmett, kello on kuusi illalla. Siellä paistaa aurinko vieläkin, emme voi lähtee minnekään.

lähteä, tosin en tiedä jos kirjotat Emmettin sanomat asia puhekielessä niin sitten on eri juttu, mutta on kivempi lukea kirjakielessä olevaa tekstiä

Lainaus

''Mitäs  aiotte puuhata?''

S-kirjain pois, tai mun mielestä se olis parempi ilman S-kirjainta.

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 22.01.2010 21:14:05

katriqqq: Kiitos! :D Ihan teitä varten jätin sen tuollaiseen kohtaan. ;D Ja pitääkin katsoa jatkossa ettei etene liian nopeaan. :)
Arosolie: Kiitos! Pelkäsin, että menin hiukkasen yli tuossa lapiokohtauksessa, mutta hyvä että nauratti. Yleensä olen huono kirjoittamaan huumoria. :D Jatkoa yritän saada kasaan mahdollisimman nopeaan. ;)
-jjassuu: Niin, ihan ikioma prinsessalapio ;D Ja valitettavasti jätin tuollaiseen kohtaan, jännitystä.. :D
Anaid: Älä tapa mua! :D Muuten et saa tietää mitä tapahtuu ;) Ja prinsessalapio on niin ihana <3 Kiitos. :D
Kotitonttu: Emmett ja prinsessalapio ♥ Ja olin unohtanut kokonan tuon lukon ;D Sori. :D Ja kiitos kun huomautit parista pienestä virheestä, yritän jatkossa katsoa pois nuo ja yritän muistaa kirjoittaa kaikki puhevuorotkin kirjakielellä, kuulostaa minunkin mielestäni paremmalta. :) Kiitos kommentista!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Draconis Lupin - 22.01.2010 21:29:02

Eihän hauta-arkuissa ole lukkoa? Eiks niissä oo vaan naulat/ruuvit joilla kansi laitetaan paikoilleen..?

Mutta, tarinasta, aika hyvä, miulla on jo vahva epäilys siitä, kuka se lapsi tulee olemaan, enkä oikeastaan pidä siitä yhtään mutta..
Ja niin, Emmett ja prinsessalapio =D loistavaa

Jatkoa pyytäisin, mahdollisimman pian :)

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Tattinen` - 22.01.2010 22:26:57

HAHAHAHAAAAAA!<3<3

Ei juma mikä luku ;'D

prinsessa lapio... hihiiii

tää oli ihan sika hyvä  <3

ooh jatkoa piaan enn kestä 8(

~Tattinen`

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Ewelyn - 23.01.2010 09:47:41

Mun piti jo eilen kommentoida, mutta sitten se jäi.  :-[

Btw. Jälleen ihana luku, ja kerronta. Tämä listautui lempilukuihini, oli niin hauska.  ;D ;D Emmett ihan perusitsensä.

Ja jännään kohtaan jätit.  :o Oikeesti, ihan sairaan ilkeetä tollanen.  ;)

Kaksi virhettä huomasin.

Lainaus

haudankaivavaisiin

haudankaivajaisiin

Lainaus

etsimän

Oisko mieluummin etsimisen

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 23.01.2010 14:29:06

Draconis Lupin: Kiitos! Tuosta hautajutuista en tiedä kovin paljoa joten olen pahoillani jos se kuulostaa jotenkin epänormaalilta tai tollain.. Prinsessalapio oli pakko tulla mukaan ;D Ja lapsiehdokas selviää varmaankin muutaman luvun jälkeen. ;)
Tattinen`: Naurut näköjään irtosi. Se on mukava kuulla. ;D Jatkoa yritän piakoin laittaa. ;)
Chewy: Kiitos noista virheistä, korjasin ne pois. Ihana kuulla, että Emmett oli onnistunut. ;D Ja loppu oli ihan teitä kommentoijia varten. ;) Kiitos kommentistasi!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Rassermus - 23.01.2010 19:38:41

Hihiiiii<3<3<3<3
Joo. Tykkäsin.
Prinsessalapio<3<3 :DD
Joo. Hauska ja kiva ja tällee^^
Jatkoa piannn^^
Tää on ihana<3

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: mariamo - 27.01.2010 09:22:12

Joo olen todella pahoillani, että en kerkiä betailee enää :'(
Ja myös pahoittelen noita virheitä mitä tuolta oli löytynyt.. :-[
Harmikseni en edes ehdi lukemaan sun lukuja enää.. :'(

loveya, maria

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Jamieena - 27.01.2010 20:37:00

Ihana tuo Emmettin lapio. Koko ficci on todella hyvin toteutettu.

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Embuu - 28.01.2010 17:06:35

Ihanaa!! Emmettill on PRINSESSALAPIO!! uu jee!!!   ♥♥♥♥
Lisssäää please!  :-*

♥:  prinsessalapioinen sarvikuono

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 28.01.2010 17:27:23

Rassermus: Prinsessalapiota taidetaan fanittaa jonkin verran. :D Pian tulossa jatkoa! Kiitos kommentistasi!
mariamo: Harmi minunkin mielestäni etten kerkiä betailemaan enään, kun olit niin hyvä ;) Mutta aina ei voi mitään. Ja mitä väliä jos pari virhettä löytyy? :D Ja toivottavasti kerkiät sitten joskus edes lukemaan. ;)
Jamieena: Emmettin ikioma lapio ♥ Kiitos!
Embuu: Prinsessalapio ♥♥♥ Jatko on jo betalla. ;) Kiitos!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: mariamo - 28.01.2010 17:39:58

Noni nyt meitsil on taas kone  8)
Ja awwii ihana luku oli :) Toivottavasti jatkoa tulee piaan :P


- loveya, maria

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Lööperiikka - 28.01.2010 20:29:40

Että ku mää repesin tos prinsessalapio kohas!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!  ;D
 Joo jännittävään kohtaan jäi.
Toivottavasti jatkoa tulee pian!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 28.01.2010 20:47:14

mariamo: Hienoa! Jatkoa tulee nyt. :)
Lööperiikka: Prinsessalapio on ihku. Pakko myöntää ♥ Ja jatkoa tulee nyt.

A/N: Pahoillani kestosta. Ajatukset eivät meinaa kulkea koulun takia.  :( Ja sitten oli betan vaihto ja tuollain.. Selityksiä, selityksiä.. Kuitenkin, olen pahoillani että tää luku on hiukkasen lyhyt, mutta en osaa kertakaikkiaan kirjoittaan pitkiä lukuja.  :-\ Mut päästän teijät nyt uuden luvun kimppuun. ;) Ja tämän luvun on sitten betannut Chewy, kiitokset hänelle!  :-* Hän siis betaa luvut tästä lähin ;)

4.luku

EsmePoV
Pojat olivat lähteneet jo tunti sitten. Miksei heistä kuulunut mitään? En voinut itselleni mitään, ravasin olohuonettamme ympäriinsä. Carlisle ja Rosalie istuivat sohvalla neuvottomina. He olivat yrittäneet saada minut rauhoittumaan ja istumaan sohvalle heidän kanssaan varmaankin kahteenkymmeneen kertaan, onnistumatta kertaakaan.

''Esme- rakas, tule istumaan tänne. He soittavat heti kun ovat saaneet arkun kaivettua ylös ja aukaistua.” Minusta oli hyvin turhauttavaa vain istua sohvalla ja odottaa yhtä puhelua joka voisi muuttaa elämääni. ''Esme, tule istumaan, ihan varmasti he kohta soittavat ja kertovat hyviä uutisia.'' Nyt Rosaliekin yritti taivutella minua. Ei onnistuisi.

Olin pakahtua, mutta puhelimen soitto pelasti minut. Ryntäsin pöydälle ja nappasin puhelimen Carlislen sormien alta. Tämän puhelun tahdoin itse ottaa vastaan. Vastasin puhelimeen ja jäin odottamaan vastausta. ''Esme, aukaisimme arkun.'' Niin, kyllä minä sen tiesin. ''Emmett, asiaan. Sano vastaus nyt vain suoraan.'' Sekunnit kuluivat toisensa jälkeen, aloin tulemaan epäluuloiseksi ja hiukkasen pakokauhun valtaan.

''Esme, hauta oli tyhjä.'' Minulta pääsi huokaus. Onneksi. Nyt enää pitäisi etsiä tyttäreni jostakin. ''Kiitos Emmett, ja kiitä Edwardiakin puolestani. Voitte lähteä tulemaan takaisin.'' Kuulin Emmettin myöntyvän ja katkaisevan puhelun. Tunsin kuinka kivi vierähti sydämeltäni pois. Tyttäreni olisi elossa tuolla jossain.

Käännyin Rosalien ja Carlislen puoleen hymyillen. Molemmat huomasivat ilmeeni muutoksen. ''Hauta taisi olla tyhjä?'' Nyökkäsin vain hymyillen ja ryntäsin Carlislen käsivarsille. Ennen kuin huomasinkaan, olin alkanut itkemään kyyneletöntä itkua.

''Shh… Esme, kaikki on hyvin. Tyttäresi on elossa, enää tarvitsee vain etsiä hänet.'' Tunsin Carlislen käden silittävän selkääni pyörivin liikkein. Se auttoi rauhoittumaan. ''Carlisle, miten aloitamme etsintämme?''

''Ajattelin, että selvittäisimme missä lapsesi on asunut adoptiovanhempien kanssa ennen ’kolaria’. Jos lähdettäisiin siitä alkuun ja mentäisiin tarkistamaan se talo.'' Nyökkäsin ja halasin Carlislea tiukemmin. Häneen pystyin luottamaan tilanteessa kuin tilanteessa, hän oli turvasatamani.

RosaliePoV
Arkku siis oli tyhjä. Tytär eläisi tuolla jossakin, erossa äidistään. Tunsin hiljenneen sydämeni kohdalla pienen pistoksen. Olin aina pitänyt ja rakastanut lapsia. Olin aina tahtonut pienen lapsosen pyörimään jalkojeni ympärilleni ja katsellakseni vierestä kuinka hän kasvaisi ja lähtisi omille teilleen. Miksen minä, Rosalie Hale, ollut saanut omaa lasta? Vaihtaisin mitä vain pieneen sylivauvaan, jota saisin kasvattaa ja helliä. Ja nyt Esme saisi tyttärensä todennäköisesti takaisin pienen etsinnän jälkeen.

''Rose, tuo kuulostaa aika itsekeskeiseltä. Jos et voi olla iloinen Esmen puolesta niin ole edes lapsen.'' Niin, pystyisin kyllä olemaan lapsen puolesta onnellinen. Hän saisi seitsemäntoista vuoden jälkeen äitinsä takaisin ja pääsisi kuulumaan onnelliseen perheeseen. Minusta tulisi hänelle täydellinen täti, kun en voinut muutakaan olla. Vaikka Edward välillä tuntui olevan itseään täynnä, niin kyllä hän välillä viisaita neuvojakin antoi. ''Kiitos, Rose.''

En voinut kuin hymyillä. Ajatustenluvulla oli joskus hyötyäkin. Ei tarvinnut aina sanoa kaikkea ääneen hänelle, mutta ainahan siinä huonojakin puolia oli. Piti varoa mitä ajatteli kun Edward oli lähettyvillä. Esimerkiksi yö tekemisiä ei saanut ajatella hänen lähettyvillään, hän hermostui siitä helposti. Kuulin kuinka hän tuhahti ajatuksilleni huoneessaan.

Aloin jälleen ajattelemaan lasta. Pukisin hänet täydelliseksi jokaisena päivänä ja hän kehuisi minua ja kertoisi kuinka olisin koko maailman täydellisin täti ja kuinka kaunis olisin. Niin, hän kehuisi ulkonäköäni, hän kertoisi jokaisen yksityiskohdan mistä piti minussa eniten.
Rakastin sitä kuinka kaikki kehuivat ulkonäköäni, se oli kaikki kaikessa minulle. Mutta silti, luopuisin siitä sekunnissa jos vain saisin itselleni lapsen. Sitä päätöstä ei tarvitsisi edes miettiä, se oli selvä päätös. Kaikki perheessämme tiesi sen.

CarlislePoV

Taisin lukea lehdestä, että kolari oli tapahtunut Seattlessa ja he asuisivat siinä lähettyvillä. Varmasti kannattaisi mennä tutkimaan heidän asuntonsa. Pitäisi vain etsiä enää tarkka osoite ja sitten olisikin matkana jo Seattle. Taidankin pyytää Edwardia etsimään osoitteen, jotta voisimme jo tänä iltana lähteä matkaan. ''Okei, menen selvittelemään.'' Nyökkäsin hänelle hajamielisesti.

Eniten minua oli nyt lähiaikoina mietityttänyt kuinka voisimme elää Esmen tyttären kanssa kun löytäisimme hänet. Hänhän oli ihminen. Veri ei vaikuttaisi minuun mitenkään, mutta entä Esme itse, Edward, Rosalie ja Emmett? Heille se voisi jopa olla haastavaa. Asunto tuoksuisi ihmiselle ympäri vuorokauden. He eivät pääsisi hajua karkuun, se olisi joka puolella. Enkä ainakaan itse usko, että tyttö tahtoo edes liittyä vampyyreihin ja Esmekään ei tulisi koskaan suostumaan siihen. Se kaikki tulisi olemaan haaste, mutta uskoin että selviäisimme siitä kaikesta.

''Carlisle, heidän asuntonsa sijaitsee syrjässä keskellä Seattlen metsää, ei ole osoitetta. Pitää vain mennä etsimään.'' Tietenkin, eihän tämän tietenkään pitänyt niin helppoa olla. Aina jotain esteitä ja vaikeuksia tulee eteen. ''Kiitos Edward, taidamme lähteä Esmen kanssa tänään jo etsimään.'' ''Tulen auttamaan teitä.''

---

Kommentit olisivat kivoja :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: E_Bella - 28.01.2010 20:57:46

hihii... edistä ja emmettistä tuli haudanryöstäjiä!... öh, no kaivajia!   ;D
ihana luku oli taas!  <3  Rosalien kuvakulmasta pidin eniten! =)  en profiilista ei niin kirjoteta, niin mukavaa vaihtelua!   ;)
jatkoa toivoisin!  ^^

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: kakku. - 28.01.2010 21:00:10

Täytyy sanoa, että tässä tykkäsin eniten tuosta Rosen näkökulmasta. Sai vähän makua, että mitä hän ajattelee! Jotenkin sitä kuvittelis Rosen sellaiseksi, joka vihaa lapsia, mutta toisin on.
Toivottavasti Esme sais tietää lapsestaan jotaki tässä lähiaikoina, joten JATKOAA! :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Rassermus - 28.01.2010 21:01:39

Ihana<3 Hyvä, että hauta oli tyhjä^^
Joo. En osaa sanoo mitää järkevää, joten.
JATKOA!!!!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: -jjassuu - 28.01.2010 21:12:41

oh my !
iihana luku taas :)
joo... mä en nyt osaa sanoa mitään järkevää :D
eli jatkoa pikasesti vaan (; ♥

♥ -jjassuu

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Am Cullen - 29.01.2010 07:06:16

voi vitsi (;
se on hyvä...Ootan jatkoa xD

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Lööperiikka - 29.01.2010 15:22:48

Luku oli jällen hyvä. Eipäs -vaan täydellinen! <3
Jatkoa taas kaipailen!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Ewelyn - 29.01.2010 15:43:54

Hoh, pakko minunkin tunkaista kommentini tänne.  ;D

Tätä betailessani huomasin, että tästähän tuli minun lempilukuni. Tosin vielä, entistäkin parempia on varmasti tulossa, mutta siis tähän mennessä.
 Eilen olin niin tuhottoman väsynyt koulupäivästä, niin en jaksanut laittaa tuon luvun perään kommenteja. Njaah, ehkä jatkossa sitten.  ;)
Joka tapauksessa minun on aivan vältämätön kommentoida edes johonkin, tässä tapauksessa vaikka tänne, tässä ja nyt.

Ei tässä nyt niin hirveästi virheitä ollut, mitä ennokkaluuloni ilmoitti. Heti tuli mieleen kun sanoit, että Wordisi tekin lakon ja (että sinulla on nyt uusi kirjoitusohjelma käynnissä) NIIN totta kai tuli heti mieleen, että oumaigaad, tässä on varmaan jokaisessa lauseessa virheitä. No ei tod ollut. Laitoin tuon vielä varmuuden vuoksi Wordiin ja sitä kautta luin, niin ei siinä näkynyt kuin mitä nyt muutama pilkku- ja kirjoitusvirhe. Seuloit itse suurimmat ja näkyvimmät pois, joten minulle jäi vain nuo pikkuiset.  :)

Ja ei minua ainakaan hirveästi haittaa lukujen pituus. (Köhköh, ainakin betaajan kannalta lyhyet luvut ovat vain ihania, pakko myöntää.)  ;D Ei sille voi mitään jos ei vain tule pitkää lukua. Ei minullakaan ikinä tule, kaikki hirveitä tynkiä...
Kuitenkin. Minusta nuo luvut on nyt ihan sopivan pituisia, tosin ei se kyllä haittakaan jos pidempiä tulee. Ainahan se vain on kiva, jos on enemmän luettavaa/betattavaa. Ja tietenkin sisäistyy hahmoihin paremmin.

Rosalien näkökulma oli minunkin suosikkini, mukava päästä "vilkaisemaan" hänenkin ajatuksiaan.

Kiitos vielä kerran kun saan betata ficciäsi, muru.  :-*

Jatkoa vain tulemaan.

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Tattinen` - 29.01.2010 16:08:53

Ooooihj.<3

ihana luku olii<3

Hiukan lyhyt, mut ei se mtn

No mutt rakentava siirtäyty käsistä joten odotellen jatkoaa<3

PEEÄS: kiitos betalle (Chewy)  joka virheetkin korjaa (;

~Tattinen`

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Arosalie - 29.01.2010 19:17:32

Rosalie Pov jes jes jeess! Onneks Esmen lapsi ei ollutkaan kuollut.... noniin jatkoa jo odottelen.

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: NiNNNi - 29.01.2010 21:01:53

Aww.. Ihanaa, kommentteja! :p

E_Bella: Kiitos! Kiva, että Rosalien kuvakulma onnistui. Jännitin sitä hiukkasen ;D
katriqqq: Niin, itsekkin olen aina ajatellut, että Rosalie on sellainen joka ei voi sietää lapsia, mutta Aamunkoi valaisi hiukkasen ;) Ja sen verran paljastan, että lapsen henkilöllisyys paljastuu ens luvus ;)
Rassermus: Oisi tullut lyhyt fic jos haudassa olisi ollut ruumis ;D Kiitos kommentistasi!
-jjassuu: Kiitos kommentistasi!!
Am Cullen: Kiitos! :D
Lööperiikka: Kiiitos!!! :)
Chewy: Hyvä kuulla ettei niitä virheitä löytyny ihan tuhottomasti. ;D Pelkäsin sun puolestas täällä, että jaksakko edes kattoo kaikkia virheitäni pois ;D Ja hyvä ettei sinua ainakaan haittaa lukuni pituudet. :) Mukavaa, että Rosalien kuvakulmakin onnistui ;) KIITOKSET SINULLE, ETTÄ SUOSTUIT BETAAMAAN TÄTÄ! ♥  :-* Jatkoa pian tulos ;)
Tattinen`: Kiitos! Kirjotustaitoni ovat huonot, sillä en osaa kirjoittaa kovin pitkiä lukuja. ;D Ja todelliset kiitokset uudelle betalleni Chewylle ;)
Arosalie: Kiva, että miellytti Rosalien kuvakulma ;)  Pian tulossa jatkoa ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13)
Kirjoitti: Kotitonttu - 29.01.2010 21:13:02

jee !! vähä kiva luku!! onneks Esmen lapsi  ei oo kuollu :')
Jatkoa!!
(sori nyt ei oo mitää järkevää sanottavaa:< )

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [4.luku 28.1!]
Kirjoitti: NiNNNi - 01.02.2010 20:57:35

Kotitonttu: Kiitos! ♥

Sainkin viidennen luvun näin nopsaa tänne ;) Jällen kerran suuret kiitokset betalleni Chewylle!  :-* Ps. Lapsen henkilöllisyys paljastuu tässä ;) Toivottavasti se miellyttää kaikkia. :D

5.luku

EsmePoV
Olimme lähteneet Carlislen ja Edwardin kanssa noin puoli tuntia sitten kotoamme ajamaan kohti Seattlen metsiä. Edward oli ratissa ja siksi olimmekin jo yli puolessa välissä matkaa. Kaikkihan meistä ajoi kovaa, mutta Edward peittosi siinä kaikki muut. Nopeusmittari näytti tälläkin hetkellä jo sataaseitsemääkymmentä kilometriä tunnissa, kamala vauhti.

Auton ajaessa kovaa vauhtia eteenpäin, katselin ikkunasta maisemia. Eihän siinä nyt kovinkaan paljoa ollut katselemista vauhdin takia, mutta silti sitä oli mukava katsella. Mietin miltä tyttäreni näyttäisi nykyään ja tahtoisiko hän edes tutustua minuun ja perheeseeni.

When you're gone
The pieces of my heart are missing you

Niin, perheeni. Mitä jos hän ei pidä siitä ja laittaa minut valitsemaan? Se olisi hankalaa. Vaikka hän olikin biologisesti lapseni, niin kyllä muutkin perheemme nuoret tuntuivat omilta lapsiltani. Koko perheestä oli tullut minulle hyvin rakas, varsinkin Carlislesta.

When you're gone
The face I came to know is missing too

Carlisle, ilman häntä en tulisi koskaan selviämään. Joten, jos tarvitsisi valita, niin uskoisin kuitenkin uuden perheeni voittavan. Mutta siihen lopputulokseen en tahtonut päätyä.


 When you're gone
The words I need to hear will always get me through the day

Ajatukseni kierteli lapsen ja perheeni ympärillä kun heräsin ajatuksistani Edwardin sanoihin. ''Täällä haisee vampyyreiltä. Varmaan kannattaa pysähtyä ja jatkaa matkaa jalkaisin.'' Auton pysähdyttyä hyppäsin autosta pois ja aloin tutkailemaan lähistön hajuja. Haistoin parin vampyyrin hajut vähän matkan päästä, joten päätin mennä seuraamaan niitä.

Huomasin Edwardin ja Carlislen tulevan perässäni. He olivat myös huomanneet sen. Lähdimme juoksemaan hajujälkeä pitkin ja mutkaisen tien kautta saavuimme aukealle. Keskellä aukiota oli suloinen pienehkö talo joka oli selvästi vanha, mutta viime aikoina kunnostettu. Hajujäljet olivat selvästi vanhat ja pikku hiljaa katoavat, mutta silti pystyi vielä erottamaan, että ne johtivat talolle.

Kun olin hetken katsellut taloa ja sitä ympäröivää luontoa, lähdin kävelemään päättäväisesti talolle. Matkalla huomasin ovien molemmin puolin olevilla ikkunalaudoilla olevan pienet kukkapenkit, missä oli kuukahtanut kaikki kukkaset. Talo oli kuin suoraan sadusta. Pieni, mutta niin lumoava. Piha oli avara ja pienellä kurkkauksella huomasin takapihalla pienoisen puutarhan niin kuin minullakin omassa pihassani.

Pysähdyin oven eteen ja jäin vain tuijottamaan sitä. Täällä tuoksui ihminen, ja vielä hyväntuoksuinen. Kurkkuuni oli syttynyt pieni liekki, vaikka jälki oli selvästi varmaankin kuukauden vanha. Kosketin ovea ja kuljetin sormiani siinä. Vetäisin keuhkoni täyteen ilmaa ja avasin oven.

Huoneessa oli hiukkasen hämärää, sillä kaikki ikkunat oli peitetty verhoilla. Pystyin myös erottamaan ilmasta pölyhiukkaset, täällä ei ollut kiertänyt ilma pitkään aikaan. Mutta suurin järkytys varmaankin oli, ettei asunnossa ollut huonekaluja ollenkaan. Kaikki oli viety mukana, vain tyhjä asunto.

Lähdin kiertelemään huoneita, kunnes tapeteista ja tuoksusta päätellen saavuin tyttäreni huoneeseen. Seinät olivat hennon vaaleanpunaiset ja yläreunassa meni pieni raita jossa oli prinsessoja. Toi mieleeni prinsessalapion, jonka olin kerran tehnyt Emmettille.

Se oli tyhjä. Ei mitään jäljellä, pelkästään hänen tuoksunsa. Huomasin hetken kuluttua oven karmissa pienet viivat ja kirjoitusta. Siihen oli merkitty hänen pituutensa.

Alex 3-vuotias 101 cm
Alex 4-vuotias 104 cm
Alex 5-vuotias 106 cm

Ne jatkuivat seitsemäntoista vuotiaaseen asti. Nykyään hän olikin jo 172 cm, pidempi kuin minä. Tytön nimi oli siis Alex, kaunis nimi. Varmasti sopii hänelle.

Menin huoneeseen sisälle ja asetuin huoneen yhteen nurkkaan lattialle pieneksi kippuraksi. Vedin tasaisin vedoin Alexin tuoksua keuhkoihini sen pikkuhiljaa vähentyessä ympäriltäni. Huomasin pian itkeväni kyyneletöntä itkua. Hengitykseni alkoi pätkiä ja aloin tärisemään hiukkasen. Halusin tyttäreni. Ikävöin häntä, vaikken ollutkaan koskaan tavannut häntä.

Yritin saada itkuni loppumaan, mutta se ei onnistunut. Keinuttelin itseäni puolelta toiselle ja yritin hillitä itseäni pikku hiljaa. Muutaman minuutin kuluttua kuulin oven käyvän, mutta en jaksanut kohottaa katsettani katsomaan tulijaa, joten jatkoin itseni keinuttamista. Mutta pian tunsinkin tutut kädet nostavan minua syliinsä ja alkavan silittämään pyörivin liikkein selkääni. Aloin keskittymään hengitykseni tasaantumiseen ja hetkessä olinkin onnistunut siinä.

''Esme. Tiedän, että tämä on rankkaa, mutta sinun pitää jaksaa. Löydämme kyllä vielä tyttäresi.'' Kohotin pääni ja kohtasin Carlislen lempeän ja kannustavan katseen. ''Tarkoitat Alexia. Tytön nimeksi on annettu Alex.'' Yritin hymyillä, mutta tunsin epäonnistuneeni siinä todella huonosti. ''Alex, kaunis nimi. Sopii varmasti hänelle.'' En jaksanut vastata, joten nyökkäsin vain ja nojauduin hänen rintaansa vasten.

''Minun piti alun perin tulla sanomaan sinulle, että Edward löysi lapun, jossa on osoite. Se sijaitsee Port Angelesissa. Joten, jatkammeko saman tien matkaa?'' Nyökkäsin ja nousin. ''Mene edeltä vain, jään vielä hetkeksi.'' Carlisle antoi nopean suudelman ja lähti. Jäin katselemaan huonetta. Halusin muistiini jokaisen pienen yksityiskohdan, prinsessakuviot, pituusmerkit ovenkarmissa ja jokaisen pienen naarmun tapetissa. Tänne palaisin vielä joskus. Vetäisin viimeisen kerran keuhkoni täyteen tuoksua ja käännähdin juoksuun kohti autoa.


CarlislePoV
Olimme saapuneet talolle. Siellä leijaili kieltämättä herkullinen tuoksu ja se kuului Esmen lapselle. Katselin pitkään taloa ja sen ympäristöä. Rauhallisen näköistä ja mukavan oloista asuinpaikkaa. Huomasin Esmen kävelevän ovelle ja pysähtyvän siihen hetkeksi katselemaan, mutta lopulta astuvan sisään. Päätimme Edwardin kanssa myös mennä tutkimaan paikkoja.

Aloitimme kiertämällä talon lähiympäristön ja sitten menimmekin sisälle taloon. Joka puolella leijaili se sama tuoksu joka oli pihallakin. Vaikka se olikin herkullinen, niin se ei haitannut minua sen pahemmin. Mutta huomasin Edwardin olevan hiukkasen kireämpi kuin normaalisti.

Olimme hetken aikaa vain paikoillamme ja annoimme katseidemme kiertää asuntoa. ''Carlisle, tuolla on joku pieni lappu.'' Olin lähdössä hakemaan lappua, mutta Edward ehti ensin. ’Port Angeles.’ ''Selvä, se on seuraava paikka. Mene jo autolle, minä menen hakemaan Esmen.'' Edward nyökkäsi ja lähti.

Kävin jokaisen huoneen läpi ja menin viimeisenä huoneeseen, missä Esme oli. Hän oli kyyryssä huoneen yhdessä nurkassa ja keinutteli itseään. Hän oli alkanut nyyhkyttämään rajusti ja oli lähellä hajoamispistettä. Päätin mennä hänen luokseen lohduttamaan. Tämä oli taatusti hänelle kova paikka.

Nostin hänet hellästi syliini ja painoin rintaani vasten. Aloitin silittämään häntä pyörivin liikkein selästä, sillä tiesin, että silloin hän alkaisi rauhoittumaan. Hetken yrittämisen jälkeen hengitys alkoi kulkea normaalisti ja tärinä lakkasi. ''Esme. Tiedän, että tämä on rankkaa, mutta sinun pitää jaksaa. Löydämme kyllä vielä tyttäresi.'' Esme oli hetken aikaa hiljaa, mutta vastasi sitten. ''Tarkoitat Alex. Tytön nimi on Alex.'' Sievä nimi hänelle oli annettu. Sopii hänelle. ''Alex, kaunis nimi. Sopii hänelle varmasti.''

Tunsin Esmen vain nyökkäävän ja painautuvan tiukemmin rintaani vasten. Sitten mieleeni tulikin alkuperäinen asiani. ''Minun piti alun perin tulla sanomaan sinulle, että Edward löysi lapun jossa on osoite. Se sijaitsee Port Angelesissa. Joten, jatkammeko saman tien matkaa?'' Välittömästi Esme nyökkäsi ja nousi ylös. Katsoin hetken aikaa häntä kunnes nousin myös. ''Mene edeltä vain, jään vielä hetkeksi.'' Päätin noudattaa hänen neuvoaan ja lähdin juoksemaan autolle odottelemaan Esmeä.

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [5.luku 1.2!]
Kirjoitti: Arosalie - 01.02.2010 21:04:12

Oih Alex ihana nimi! Pidin jatkosta (kuten aina) ahhp nyt sitten huristellaan sinne Port Angelsiin jos vaikka siellä tapaisimme tämän mystisen Alexin.

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [5.luku 1.2!]
Kirjoitti: Rassermus - 02.02.2010 11:21:37

Vai että Alex.
Joo. Hyvin kirjotettu ja näin^^
Eli jatkoa vaan :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [5.luku 1.2!]
Kirjoitti: kakku. - 02.02.2010 14:34:51

Alex. Ompa kiva :) Ja mun mielestä oli tosi hellyttävää se, että ovenkarmissa oli niitä pituusmerkintöjä, voih :)
Toivottavasti seuraavassa luvussa sitten selviää Alexista lisää kaikkea :)

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [5.luku 1.2!]
Kirjoitti: E_Bella - 02.02.2010 15:07:56

hih, Alex ihana nimi<3
pituusmerkit oli hellyyttäviä ja muutenkin.. =) 
ihana luku taas..  ;)
jatkoa toivon.. =)

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [5.luku 1.2!]
Kirjoitti: omputin - 02.02.2010 15:25:06

No niin päätin viime yönä ryhdistäytä ja komentoida kaikki mitä olen unottanut ja päätin aloittaa tästä. Kaikki luvut ovat olleet ihania ja pidin siitä Emmetin lapio jutusta ja melkein kaikista muistakin  kohdista. Pituusmerkit oli ehdoton suosikkini 5 luvusta ja tytön nimi kuulostaa niin hyvältä että haluan tietäää tytöstä lisää pian. Mitään järkevää muuta en osaa sanoa tähän.
Laitathan jatkoa pian?
-omputin

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [5.luku 1.2!]
Kirjoitti: NiNNNi - 02.02.2010 15:34:35

Arosalie: Kiitos! :D En itsekkään vielä tiedä kovin tarkkaan mitä tuolla Port Angelesissa tapahtuu ;)
Rassermus: Kiitos! :D ♥
katriqqq: Ensi luvussa perehdymme hiukkasen paremmin tuohon Alexiin ;) Itsekkin pidin noista pituusmerkinnöistä ;p Kiitos!
E-Bella: Kiitos! :D
Jazmii: Kiitos, kiitos! :D
omputin: Hienoa kulla, että nimestä pidettiin :) Jatkoa yritän pistää mahdollisimman pian ;) Kiitos kommentista!

Mahtavaa saada näin paljon kommenttia! ♥♥♥

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [5.luku 1.2!]
Kirjoitti: Milgia - 07.02.2010 16:33:37

Jee, sain taas lukea muutaman luvun putkeen. Jännä on ja mukavaa luettavaaa :D en malta odottaa tulevia osia :)

M

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [5.luku 1.2!]
Kirjoitti: NiNNNi - 09.02.2010 18:57:29

Milgia: Kiitos, jatkoa tulossa nyt ;)

A/N: Kestossa kesti aika kauan ja silti luku jäi näin lyhyeksi. ; ( Olen pahoillani siitä. Yritän parantaa tapani. :) Mutta alustavasti kyselisin lukijoiltani, jos jotain kiinnostaa betan hommat, niin tarvitsisin seuraavaan pitkään käännöstyöhöni betan. :) Kysellä voi jos tulee mieleen jotain ja vastailen niihin mielelläni. :) Vapaaehtoiset voivat ilmoitella, mutta uskoisin että kestää ainakin vielä kuukausi ennen kuin ensimmäinen luku tulisi. Mutta päästän nyt teidt lukemaan ;) ♥




6.luku

EsmePoV
 Jälleen autossa, menossa kohti seuraavaa taloa. Entä jos sekin on tyhjä ja sieltäkin löytyy lappu seuraavaan paikkaan? En ole varma kestäisinkö sitä enää. Olen muutenkin jo murtumassa. Oliko liikaa pyydetty löytää oma tytär?

En pystynyt pitämään ajatuksiani pois tyttärestäni. Olin saanut hänestä lisää tietoa, hänen nimensä oli Alex ja hänen pituutensa oli 172 senttimetriä. Pientä tietoa tuo kaikki, mutta niin merkitsevää minulle. Halusin tietää hänestä kaiken mahdollisen.

Jälleen kerran katselin ohi kiitäviä maisemia mistä ei meinannut saada mitään selvää. Samalla yritin pitää itkuni loitolla, en halunnut hermostuttaa Carlislea enkä Edwardia. Pian he luulisivat, etten kestäisi tätä kaikkea. En kyllä itsekään ollut siitä ihan varma, mutta laittaisin itseni kestämään, tyttäreni vuoksi. Hänen vuokseen kestäisin kaiken siitä asiasta jos en muusta, olin sataprosenttisesti varma.

Port Angelesiin oli hiukkasen pidempi matka kuin Seattleen, mutta taas tuntui kuin aika liitäisi. En pystynyt keskittymään mihinkään, mitä Edward ja Carlisle puhuivat. En ollut läsnä lainkaan koko matkan aikana, olin jonkinlaisessa koomassa. Ei välttämättä kovinkaan normaalia vampyyreille.

Hämärästi huomasin taustalla Carlislen puhuttelevan minulle. ''Kulta, onko kaikki hyvin?'' Miksi hän edes kysyi tuollaisia? Eikö sitä tarpeeksi hyvin nähnyt päällepäin? Mutta en jaksanut vastata hänelle mitään, olin sulkeutunut oman pääni sisälle. Vaikka Edward varmaankin kuunteli jokaisen ajatukseni, se ei loppuen lopuksi haitannut minua. Hän vain masentuisi minun mukanani loppuen lopuksi jos hän jatkaisi vielä pitkäänkin sitä. Molemmat näyttivät hiukkasen huolestuneilta, mutta eivät sanoneet mitään. Edward vilkuili vähän väliä taustapeilin kautta. Epäilyttävää, ja erittäin häiritsevää.

Pääni sisällä ei ollut mitään liikettä, ei mitään asiaa ja se tuntui häiritsevän myös Edwardia. Hän olisi varmasti halunnut kuulla kaikki murheeni, jotka painoivat mieltäni ja kertoa ne kaikki eteenpäin Carlislelle. Juuri sen takia yritinkin keskittyä pitämään ajatukseni tyhjinä, pelkkää valkoista. Ajatukseni lipsuivat silti säännöllisesti tyttäreeni ja murheisiini, jonka aiheutti kaikki nämä etsinnät. Samalla yritin kuitenkin pitää toivoa yllä ajattelemalla, että kaikki olisi vaivan arvoista kun tapaisin tyttäreni. Mutta, entä jos en koskaan löytäisi häntä tai tämä olisi loputtomasti tällaista? Löydetään lappu, siirrytään lapussa lukevaan paikkaan ja uudestaan, uudestaan jälleen uuteen paikkaan. Piiloleikkiä, tyttäreni adoptiovanhemmat olisivat aina askeleen edellä.

Ei, sitä en sallisi. Sellaista en jaksaisi koko ikuisuutta. Voihan olla ettei minun ollut koskaan tarkoituskaan tavata tytärtäni. Jos tämä kaikki olisikin turhaa? Pitäisikö lopettaa ja unohtaa tämä tyhmä ideani? Tyttäreni olisi muutenkin varmasti onnellinen ilman minua eikä tulisi koskaan edes ikävöimään minua. Pitäisikö vain viheltää peli poikki?

''Esme, emme lopeta tässä välissä tätä. Me löydämme kyllä tyttäresi! Sinun pitää vain jaksaa uskoa!'' Edward yritti rohkaista minua ja saada jälleen uskomaan. En tiedä pystyisinkö siihen. En vastannut hänelle mitään, en jaksanut. Katselin ikkunasta pihalle katse lasittuneena. Huomasin kuinka vauhti oli hiukkasen hiljentynyt, maisemat erottuivat jälleen kerran. Taisimme olla melkein perillä.

Olin lakannut hengittämästä. Huomasin sen vasta kun auto pysähtyi. Olin kahden vaiheilla jäädä autoon istumaan. Edward ja Carlisle saisivat mennä tarkistamaan paikat, minä en sitä enää kestäisi. ''Esme, kyllä sinä meidän kanssamme tulet, pystyt siihen. Olemme tukenasi.'' En edelläänkään vastannut hänelle mitään. Ajatukseni seikkailivat tyttäreni Alexin huoneessa, suloiset vaaleanpunaiset tapetit ja prinsessaraita. Alexin suloinen tuoksu ja mitat. Aivoni ei enää toiminut muiden kuin tyttäreeni liittyvien asioiden ympärillä.

Kaukaisesti huomasin kuinka Edward tuli aukaisemaan oveni ja auttoi minut ylös autosta. Pelkäsin jalkojeni pettävän, en uskonut niiden kannattelevan minua enää kovinkaan pitkään.

Carlisle tarttui minua kädestä ja lähdimme yhdessä kävelemään samantyylistä pientä omakotitaloa kohti kuin Seattlessa oli ollut. Jälleen haistoin Alexin tuoksun ilmassa. Se piristi hiukkasen, mutta samalla myös masensi lisää.

Loppu matkan Carlislen piti melkein raahata minut, koska aloin laittamaan pikku hiljaa vastaan. En halunnut joutua tuntemaan samaa tunnetta kuin Seattlessa Alexin suloisessa huoneessa. Minulle tulisi vain hylätty olo.

Edward oli mennyt edeltä jo sisälle ja jättänyt oven auki. Pystyin jo kaukaakin tunnistamaan, että sisällä oli huonekalut. Näin suoraan olohuoneeseen. Siellä oli sohva sekä nojatuoli samasta kankaasta. Kirjahylly näkyi myös ja siellä näytti olevan paljon kiinnostavia kirjoja. Mutta loppujen lopuksi eräs toinen asia vei erittäin nopeasti huomioni. Sillä Edwardilla oli valokuvakansio kädessään.

Hetken aikaa olin shokissa, jos se nyt on mahdollista vampyyreille. Mutta heti kun olin saanut aivoni jälleen toimimaan, melkeinpä riuhtaisin käteni Carlislen otteesta ja riensin sisälle Edwardin luokse.

''Edward, onko tuo se miksi luulen sitä?'' Hän vain nyökkäsi pienesti hymyillen ja ojensi sen minulle. Otin sen vastaan ja asetuin sohvan kulmaan pieneksi mytyksi ja aukaisin sen.

Kuulin hämärästi taustalla Edwardin ja Carlislen yksinkertaisen keskustelun. ''Annetaan Esmen olla rauhassa. Mennään me tutkimaan ympäristöä hiukkasen.'' Enempää en jaksanut enkä pystynyt keskittymään, sillä ensimmäisellä sivulla oli Alexin vauvatiedot.

Koko nimi: Alex Juliet Evenson
Syntymäpituus: 52 cm
Syntymäpaino: 3,750 kg

Hänelle oli jätetty kuitenkin minun sukunimeni, se lämmitti mukavasti mieltäni. Luettuani vauvatiedot, käänsin ensimmäiselle aukeamalle. Siellä oli yhteensä neljä kuvaa. Ensimmäinen oli selvästi otettu sairaalassa. Suloinen pieni vauva oli jonkun kalpeaihoisen keijukaisen näköisen naisen sylissä. Nainen suorastaan säteili onnesta. Pieni lapsi oli suloinen, punertavat pullaposket ja suloiset hieman kihartuvat punaruskeat hiukset.

Toisessa kuvassa selvästi sama lapsi oli seisomassa jotakin kaappia vasten ottaen siitä tukea. Alapuolella luki hienolla kirjoituksella, Alex nousee ensimmäistä kertaa pystyyn tukea vasten. Suloista, mutta surullista. En osannut enää päättää ollenkaan olisinko iloinen vai surullinen. Olin päättänyt ryhtyä lapseni etsintöihin, että löytäisin hänet ja pääsisin hänen elämäänsä mukaan, mutta enää en ollut niin varma, oliko tämä sittenkään niin hyvä idea. Tällä menolla en löytäisi häntä ennen kuin hän oikeasti kuolisi ja joutuisin menemään hänen hautajaisiin tai sitten vampyyrit olivat muuttaneet hänet jossakin muualla.

Katseeni siirtyi automaattisesti kolmanteen kuvaan jossa hiukkasen vanhemman näköinen tyttö oli astumassa kameran suuntaan yhtä askelta. Ja alapuolella luki jälleen samalla käsialalla. Ensi askeleet. Hiukset olivat olkapäille ja kihartuivat hiukkasen ulospäin, iho oli aavistuksen ruskeampi ja päällään hänellä oli suloinen hattaran vaaleanpunainen hellemekko. Jaloissa oli samansävyiset tukevat sandaalit. Tytön huulilla oli leveä hymy, vilahdus pienistä hampaiden aluista ja molemmilla poskilla pienoiset hymykuopat.

Havahduin hetken päästä kun huomasin silittäväni kuvaa. Haikeus ja suru ottivat vallan ja aloin itkemään jälleen kyyneletöntä itkua samalla kun hengitykseni alkoi jälleen pätkiä, tällaista en enää kestäisi.  

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [5.luku 1.2!]
Kirjoitti: kakku. - 11.02.2010 17:20:49

Voi, olipas surullinen ja onnellinen luku samaan aikaan. Esmen suru on niin... todellista. Sä kirjoitat ja kuvailet niin tarkkaan, että oikeesti kolahtaa itessäkin :)

Lainaus

Havahduin hetken päästä kun huomasin silittäväni kuvaa. Haikeus ja suru ottivat vallan ja aloin itkemään jälleen kyyneletöntä itkua samalla kun hengitykseni alkoi jälleen pätkiä, tällaista en enää kestäisi.   

Tuossa esimerkki. Niin ihana kuvailu ja kaikkee!
Jatkoa, kunhan kerkiät!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [6.luku 9.2!]
Kirjoitti: Arosalie - 11.02.2010 17:48:01

Olen liikuttunut. Kuten katriqqq jo sanoi kuvailet nii tarkkaan ja todella hyvin! Tämä liikutti minua suuresti. Esmen suru oli niin kaunista ja aitoa! Ihanaa. Odotan jo jatkoa!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [6.luku 9.2!]
Kirjoitti: Rassermus - 12.02.2010 14:55:30

Ihan sairaan hyvin kirjotettu^^
Tykkään tosi paljon. Voi kumpa sitä jatkoa tulis piannn.
JATKOA!!!<3

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [6.luku 9.2!]
Kirjoitti: Tattinen` - 13.02.2010 19:07:00

oikeesti, ihan sika ihana luku<3
toivottavasti ne löytää alexin<3
mä toivoisin myös jatkoa  (:

~Tatti

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [6.luku 9.2!]
Kirjoitti: Kotitonttu - 19.02.2010 00:06:20

voii.. tää on niin suloinen ficci, voi Esme on niiin parka : (.
Tää ficci on tosi hyvä, niinkuin sun kirjoitus tyylikin.
Jatkoa!!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [6.luku 9.2!]
Kirjoitti: NiNNNi - 19.02.2010 23:15:06

katriqqq: Kiitos! Ihana kuulla, että suru on uskottavan kuulosta. :) Yritän saada jatkoa pian. ;)
Arosalie: Kiitos! ♥
Rassermus: Kiitos, jatkoa yritän saada pian. ;)
Kotitonttu: Kiitos! Kommentit piristävät kummasti päivääni. :)

Kiitos kommenteista! Ette arvaakaan kuinka paljon ne piristää!! ♥

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [6.luku 9.2!]
Kirjoitti: Naxone - 20.02.2010 20:55:20

Tämä on ihanan erilainen!
Ei mitään tavallista... Toivottavasti ne löytää Alexin pian!!!
Esme parka, talosta toiseen joutuu raahautumaan etsien lastaan.
Kirjoitat hyvin..... Joten nopsasti jatkoa sitten :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [6.luku 9.2!]
Kirjoitti: NiNNNi - 21.02.2010 14:21:07

Naxone: Kiitos, niin Esmeä käy helposti säälikis ; (

Sain kirjoitettua tänne tälläisen pienen väliluvun tiedän iloksenne, toivottavasti pidätte. ;) Ja jos jotakin kiinnostaa, niin voi käydä lukemassa uusimman ficini trailerin. :D There is no me without you

7.luku
Haikeus ja suru ottivat vallan ja aloin itkemään jälleen kyyneletöntä itkua hengitykseni pätkiessä.
Tällaista en enää kestäisi kauan.

EsmePoV
Suljin valokuvakansion ja puristin sen rintaani vasten. Suljin silmäni ja keskityin turhaan hengitykseen. Tämä olisi nyt ohi. Lopullisesti ohi.

Kuulin Carlislen askeleet selkäni takana. Hän nosti minut syliinsä ja keinutti minua kuin vauvaa, pakosta huulilleni nousi pieni, mutta surullinen hymy. Näin minun olisi pitänyt saada tehdä seitsemäntoista vuotta sitten. Carlisle lähti kävelemään pihalle talosta kohti autoa.

Autolla hän laski minut takapenkille ja siirtyi itse etupenkille. Vetäydyin edelleen silmät kiinni auton nurkkaan ja puristin valokuvakansion tiukempaa rintaani vasten ja asetin käteni polvieni ympärille. Aukaistuani silmäni huomasin Edwardin vilkuilevan minua vähän väliä taustapeilin kautta ja Carlisle katsoi olkansa yli. He olivat selvästi huolissaan. Mitä suotta, olinhan vain murtumispisteessä, en edes vielä murtunut täysin. Odottaisivat edes sinne asti. Silloin minä sitä tukea tarvitsisin.

Koko automatkan ajan oli todella hiljaista, Carlisle ja Edward vain vilkuilivat toisiaan ja siinä samalla minuakin. Katseet olivat täynnä sääliä mikä lisäsi tuskaani vielä lisää. Huusin mielessäni. En tarvitse sääliä! Tiesin Edwardin kuuntelevan ajatuksiani tarkkaan, häneltä ei voisi jäädä tuo huomaamatta. Suljin jälleen silmäni katseilta ja kävin muistoja uudelleen läpi vaikka se vain lisäsikin kaipuun tuskaa.

Vaaleanpunaiset tapetit, prinsessaraita, Alexin mitat; yksi vuotias, kaksi vuotias, kolme vuotias. Alex nousee ensimmäistä kertaa tukea vasten, Ensi askeleet.

Ne kaikki ihanat muistot lipuivat vuoron perään mielessäni. Kuinka ihania ja surullisia ne olivat samaan aikaan. En ollut koskaan tuntenut näin pahaa henkistä tuskaa. Oliko tämä kaikki edes mahdollista? Entä jos tämä oli vain pahaa unta ja heräisin kohta sairaalassa vieressäni maailman kaunein tyttövauva? Aukaisin silmäni ja nipistin itseäni.

Suljin silmäni uudelleen ja aukaisin, mikään ei muuttunut. Olinhan minä sen tiennyt. Ei minulla niin hyvää mielikuvitusta ollut. Mielikuvitukseni ei koskaan riittäisi luomaan niin täydellistä aviomiestä kuin Carlisle, niin täydellistä poikaa kuin Edward, eikä Rosalieta ja Emmettiä jotka olivat tulleet lyhyessä ajassa tärkeiksi minulle.

I see your face in my mind as I drive away,
Cause none of us thought it was gonna end that way.
People are people,
And sometimes we change our minds.
But it's killing me to see you go after all this time.

Edward oli laittanut jonkin satunnaisen radiokanavan auki jotta matkassa olisi jotakin ääntä. Ja hän rakasti muutenkin musiikkia. En tiedä miksi, mutta sanat herättivät mielenkiintoni ja jäin kuuntelemaan tarkemmin.

Music starts playin' like the end of a sad movie,
It's the kinda ending you don't really wanna see.
Cause it's tragedy and it'll only bring you down,
Now I don't know what to be without you around.

Pidin laulusta ja sanojen sisällöstä.

And we know it's never simple,
Never easy.
Never a clean break, no one here to save me.
You're the only thing I know like the back of my hand,
And I can't,
Breathe,
Without you,
But I have to,
Breathe,
Without you,
But I have to.

Edward oli selvästi kuunnellut myös laulun sanoja ja tajunnut kuinka lähellä ne olivat elämääni tällä hetkellä. Hän vain napsautti radion toiselle kanavalle, ilman mitään syytä. Olin pitänyt laulusta vaikka sen sanat olivatkin liikuttaneet minua. En tiedä mikä minuun meni, johtui varmaankin kaikesta stressistä ja mielialojeni vaihtelusta. Tiuskaisin Edwardille ehkä liian kovaa ja ilkeästi. ''Laita se takaisin!'' Edward ja Carlisle molemmat säpsähtivät korotettua ääntäni. Edward reagoi nopeasti ja laittoi sen takaisin.

Kappale oli ehtinyt jo eteenpäin sanoissa, mutta tyydyin kuitenkin loppuun jonka sain kuunnella aivan rauhassa. Carlisle ja Edward olivat vieläkin täysin shokissa tiuskaisustani ja istuivat täysin hiljaa ja hengittämättä. He olivat siis ottaneet tosissani varoitukseni.

And we know it's never simple,
Never easy.
Never a clean break, noone here to save me.

I can't,
Breathe,
Without you,
But I have to,
Breathe,
Without you,
But I have to.

Kappaleen loputtua he olivat vieläkin täysin paikoillaan ja hengittämättä. Päätin pyytää heiltä anteeksi. ''Olen pahoillani, en olisi saanut ärähtää teille. Olette olleet niin suureksi avuksi tässä kaikessa.''
He vain nyökkäsivät vakavina ja jatkoivat eteenpäin tuijottamista. Huokaus karkasi huuliltani ja aloitin itsekin eteenpäin tuijottamisen. Osasin minäkin olla hankala.

Huomasin, että olimme saapumassa kohta kotipihallemme. Tuttu mutkainen sorapolku oli edessämme ja metsänvihreät puut vetivät meidät sisäänsä. Täällä oli jälleen turvallinen olo. Haikeus ei luovuttanut, mutta alkoi väistää taka-alalle. Vihdoinkin. En jaksaisi enää.

Kun talomme tuli esille, huomasin Rosen nojaavan Emmettin kylkeen ulko-oven edessä. Molemmilla oli kasvoillaan odottava ilme. He halusivat hyviä uutisia, mutta he saisivat kaikkea muuta. Sellaisia jotka eivät ilahduttaisi heitä.

Olin päättänyt lopettaa etsinnät.

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [6.luku 9.2!]
Kirjoitti: Arosalie - 22.02.2010 15:50:45

Oh ihanasti taas kerran kuvailit Esmeä. Hieman lyhyt, mutta laadukas. Oih rakastan tätä niiiiiiiin.

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [6.luku 9.2!]
Kirjoitti: Am Cullen - 23.02.2010 18:30:04

oi tä siis sulonen
ootan taas jatkoa, järkevämpää ei tuu xD

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [6.luku 9.2!]
Kirjoitti: kakku. - 23.02.2010 21:05:05

Voi, kauhen surullinen tää luku ): Toi biisi oli kyllä tosi silleen osuva! Voi Esme parka ):
Ja sit toi loppu! Niin surullinen ):

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [7.luku 21.2!]
Kirjoitti: Tattinen` - 25.02.2010 20:18:24

miksi miksi miksi
?!!?
miks Esme lopetti etsinnät :o
surullinen loppu mutta silti pidin<3
onks tähän tulossa prologi`?
joo mutta khiitän erityisen paljon tästä että olet aloittanut ja päättänyt tämän ficin<3333 :-*

~Tattinen`

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [7.luku 21.2!]
Kirjoitti: NiNNNi - 25.02.2010 20:23:36

Kiitos kommenteistanne, mutta tämä ei ole läheskään loppu!! ;D
Anteeksi jos olen antanut semmoisen käsityksen. :D Joten, tämä ei ole lopussa vaikka etsinnät ovat loppuneet. ;)
Mutta kiitos kamalasti kommenteistanne! ♥

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [7.luku 21.2!]
Kirjoitti: Lööperiikka - 26.02.2010 17:37:30

Huh... Onneksi ei ole loppu vielä tulossa! (En kestäisi jos tämä loppuisi näin äkkiä!  ;))
 Mutta jatkoa taas janoaisin...

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [7.luku 21.2!]
Kirjoitti: Draconis Lupin - 07.03.2010 13:14:48

Heiheihei , missäs jatko viipyy? :D
 Kamalan surullinen tuo edellinen luku, toivottavasti Esme vielä löytää Alexin (en kestä ajatella Esmeä surullisena..)
Kirjotat hienosti, ja tekstin ymmärtää hyvin, en osaa sanoa muuta 'rakentavaa', joten täytyyy varmaan lopettaa tääkin viesti samalla tavalla kuin lähes kaikki muutkin:

Toivoisin jatkoa, pian, kiitos

Dra

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [7.luku 21.2!]
Kirjoitti: Rassermus - 08.03.2010 13:16:24

Oho. en ollu huomannu, ett tähä on tullu jatkoo. mut joo.
Tykkäsin ja tää on kirjotettu hyvin^^
Eli jatkoaaaa.<3
Millon tulee jatkoaaa? :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [7.luku 21.2!]
Kirjoitti: NiNNNi - 13.03.2010 22:49:51

Noniin, suuret kiitokset kaikille ihanille kommentoijille!! ♥♥♥
Juuri äskön lähetin seuraavan luvun betalleni ja olen todella pahoillani, että on kestänyt. Inspistä ei oikein ole tullut, mutta tänääniskikin kova into kirjoittaa. ;)

Joten jatko ilmestyy varmaankin muutaman päivän päästä, katsoo sitä sitten. ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [7.luku 21.2!]
Kirjoitti: NiNNNi - 29.03.2010 18:00:08

No niin, pitkästä aikaa jatkoa! Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoille ja toivttavasti joku jaksaa vielä lukea tätä. ;)

8.Luku

EsmePov

Olin päättänyt lopettaa etsinnät.

Astuimme autosta ulos kaikki samaan aikaan. Rosen ilme valahti takaisin surulliseksi kun hän tapasi katseeni. Hän riensi halaamaan minua ja lohduttamaan. En pystynyt keskittymään sanoihin, sillä ne olivat taustakohinaa korvissani.

Halauksen jälkeen tunsin Emmettin suuren käden olkapäälläni lohduttavana. Hän oli selvästi myös pahoillani epäonnistumisesta. Niin olin minäkin.

Rose ja Emmett lähtivät Carlislen ja Edwardin luokse kyselemään tarkemmin, sillä olivat huomanneet minun olevan omien aivojeni sisällä kykenemättä vastaamaan huolestuneisiin katseisiin ja kysymyksiin. Olin kyllästynyt kaikkeen. Koko elämääni, kaikkeen mikä siihen sisältyi. Kaikki se tuntui yhden tekevältä tyttäreni menetyksen vierellä.

Seisoin edelleen auton vieressä tuijottamassa kotiani, mutta äskeisen reissun jälkeen se ei tuntunut enää kodilta. Ei, kotini oli Alexin luona. Mutta en tulisi koskaan pääsemään sinne. Alex oli kadonnut.

Tunsin jälleen käden olkapäälläni, se ravisutti minua hellästi. ''Esme, et kai ole tosissasi?'' Edward, hän oli kuunnellut jälleen ajatukseni. Hän halusi tietää olinko ollut tosissani. Olin, olin hyvinkin tosissani. Hän vain pudisti päätän surullisesti sanaakaan sanomatta, ja lähti muiden perässä sisälle. Carlisle ei ollut vieläkään tullut puhumaan kanssani. Oliko hän loukkaantunut käytöksestäni?

Tuijotin tarkemmin olohuoneen lasista sisään ja huomasin etäällä Carlislen seisomassa huolestuneen näköisenä. Kulmat olivat hiukan rypyssä keskellä, melkein yhdessä ja otsa oli monella rypyllä. Tunnistin tuon ilmeen, hän mietti ankarasti jotakin.

En pystynyt katselemaan sitä enempää, tuo kaikki suretti minua hirveästi. Olin aiheuttanut suurta tuskaa koko perheelleni. Kukaan perheenjäseneni ei olisi maassa minun etsintöjeni takia. Kaikki olivat ryhtyneet mielellään etsintöihin kanssani, mutta kun olin viheltänyt pelin poikki, kaikki olivat masentuneet suuresti. Ja kaikki tuo, jonka näin sisällä; Rosen nojaamassa Emmettiin, Emmettin puristavan surullisen näköistä Rosea rintaansa vasten, Edwardin soittavan huoneen nurkassa omalla flyygelillään surullista sointua ja Carlislen miettivän huoneen toisessa nurkassa päänsä puhki. Kaikki tuo minun takiani, olin aiheuttanut vain suurta tuskaa kaikille.

Käännyin ympäri, käänsin selkäni kodilleni, entiselle kodilleni. Lähdin talsimaan ihmisvauhdilla kohti metsää. En edes kurkistanut olkani yli katsoakseni taloa viimeisen kerran. Mieleni jätti rauhassa hyvästejä kaikille. Hyvästi.

CarlislePoV
Saavuimme pihaan, olin vieläkin hämmentynyt Esmen kiukun puuskasta. En ollut koskaan ennen nähnyt hänen korottavan ääntään, en koskaan. Hän oli ollut aina niin rauhallinen persoona, ymmärtänyt kaikkia ja heidän tarpeitaan. Osannut auttaa ja neuvoa oikealla hetkellä. Olla tukena kun sitä tarvittiin. Hän oli jokaisen pelastaja.

Esme oli selvästi rikki, halusin antaa hänelle tilaa. Lähdin kävelemään sisälle päin, kun Edward nappasi olkapäästäni kiinni. ''Esme on päättänyt lopettaa etsinnät'', hän kuiskasi korvaani. Tätä olin pelännyt koko ajan. Hän oli murtunut kun ei ollut löytänyt Alexia. Olimmehan saaneet tietää hänen elävän, mutta silti jossain kaukana mistä emme tietäisi mitään.

Menin huoneen erääseen nurkkaan ja yritin keksiä jotakin mikä helpottaisi Esmen mieltä. Valokuvakansio ei välttämättä ollut kaikista parhain löytö, se toi hänen tunteensa vain enemmän pintaan.

Silmäkulmastani huomasin Esmen marssivan metsään vilkaisematta edes olkapäänsä yli. Mihinköhän hän oli menossa ilman ilmoittamista? Edward, mihin Esme on menossa? ''Hän lähti metsään eikä aio enää palata'', Edward vastasi alakuloisesti ja Rosalie kauhistui ja henkäisi säikähtäneenä. ''Ei aio palata enää?'' Hän kiljaisi.

''Rosalie, hän on tehnyt päätöksensä, sinä et voi siihen puuttua'', Edward vastasi selvästi hänen ajatuksilleen ankarasti. ''Niinhän sinä luulet.''

RosaliePoV
Mitä Edward oli komentelemaan minua? Minä sain tehdä sen mitä tahdoin. Jos tahdoin mennä pitämään pitkän saarnan Esmelle perheen hylkäämisestä, niin sain minä mennä. Yksi pieni Edward ei minua estäisi.

''Rose, luovuta jo. Et voi vain mennä pakottamaan Esmeä muuttamaan mieltään. Tämä oli hänen päätöksensä'', Edward, Carlislen ja Esmen ikuinen palvelija vastasi. Eikö hän kyllästynyt olemaan aina samaa mieltä heidän kanssaan ja kunnioittamaan ainoastaan heidän mielipiteitään. Miksei kukaan koskaan arvostanut minun mielipiteitä ja päätöksiä? Niitä aina halveksuttiin.

Edward huokaisi, selvästi kyllästyneenä ajatuksiini. Hänen mielestään ajattelin ainoastaan itseäni, itseäni ja itseäni. Myönnän, usein se oli niin, mutta ei aina. Nyt minulle oli tärkeää Esmen hyvinvointi ja minähän aioin tehdä sille asialle jotakin.

''Minä menen nyt, ja se joka aikoo estää, toteaa sen pian suureksi virheeksi'', sanoin uhmakkaalla äänensävyllä ja katsoin jokaista silmiin hetken aikaa ja sitten aukaisin oven. ''Palaan kohta.'' Ja sen jälkeen paiskasin oven kiinni ja lähdin metsään.

Juoksin ja hetken matkan kuluttua kuulin puron äärestä pientä nyyhkytystä. Menin lähemmäksi ja näin Esmen katselemassa valokuvakansiota ja itkevän jälleen. Hän oli itkenyt paljon näinä viime päivinä.

''Rosalie, anna minun olla.'' Yllätyin, sillä olin luullut, ettei hän olisi kuullut minua. ''Minun piti vain tulla puhumaan kanssasi. Jätän sinut sitten yksin.'' Astelin puun takaa hänen viereensä ja istuuduin kostealle kivelle. ''Esme, mikset tule kotiin?''
 
Hän vain pudisti päätään hajamielisesti ja katseli puron pohjaan. Kansion hän oli jälleen sulkenut ja puristi nyt rintaansa vasten. ''Saanko katsoa?'' Hän ei siirtänyt katsettaan ollenkaan, ilme värähti hiukan. En tiennyt kumpaan suuntaan, huonoon vain hyvään päin. Hän ojensi kansion hiukan epävarmasti ja nappasin sen.

Kuvat olivat kieltämättä suloisia, Alex oli suloinen. Ruusunpunaiset pullaposket ja samansävyiset hiukset kuin Esmellä, silmät olivat suklaanruskeat, suuret ja kirkkaat. Alex oli selvästi Esmen tytär, piirteet oli peritty häneltä.
 
''Esme, tulisit kotiin. Tahdomme kaikki sinut takaisin. Calisle huolestui mihin lähdit sanomatta mitään ja Emmett ja Edward ovat myös harmissaan. Sinun ei pitäisi lopettaa etsimisiä, kyllä hänet vielä löydetään. Usko pois.'' Jälleen alkoi itkeminen. Vetäisin Esmen kainalooni ja silitin hänen käsivarttaan. ''Shh… Kaikki on hyvin. Mennään kotiin ja puhutaan asioista kaikkien kanssa.''
 
Nostin hänet pystyyn ja pidin kylkeäni vasten. Hän vastusteli aluksi hiukan, mutta käsitti pian etten päästäisi hänestä irti. Lähdimme kävelemään rauhallista tahtia kohti taloamme, Esmen puristaessa valokuvakansiota rintaansa vasten. Se oli selvästi hänelle tärkeä, eikä mikään ihme. Ainoa todiste Alexin olemassaolosta ja todisteita hänen olevan Esmen lapsi.
 
Pian talo alkoikin tulla esiin ja etu-ovi aukaistiin. Siellä seisoi kaikki kolme meitä odottamassa. Carlisle selvästi onnellinen Esmen paluusta, Emmett yllättynyt mutta hyvillään ja Edward näytti yllättyneeltä. Hän ei ollut osannut odottaa minun palaavan Esmen kanssa. No, hän oli väärässä, pieni opetus hänelle. Hän ei ollut perheen täydellisyys.
 
Esme ei kohdannut katsettaan kehenkään. Käveli vain sanaa sanomatta jokaisen ohi taloon sisälle. Kaikki kääntyivät järkyttyneenä katsomaan hänen peräänsä. Hän ei ollut koskaan ennen tuollainen, ei koskaan.
 
EsmePoV
 
Miten olin antanut Rosalien tuoda minut takaisin taloon? Miksi olin suostunut tulemaan hänen mukanansa? Olisin voinut laittaa vastaan. Miksen laittanut?
 
Nyt olin vetäytynyt minun ja Carlislen yhteiseen makuuhuoneeseen ja makailin sängyllä. Jokainen Alexin kuva pyöri vuoron perään mielessäni, rytmi oli sama, kuvat tulivat tietyssä järjestyksessä ja jokainen kuva toi mukanaan oman tunteen. Onnellinen, allapäin, haikeus, iloisuus…

Kaikki nuo tunteet upposivat vuoronperään minuun ja välillä itkin ja välillä nauroin. Tunteeni olivat sekamelskaa. Niistä ei saisi koskaan selvää, vaihtelivat niin tiiviiseen tahtiin. Oliko mahdollista vampyyrin seota? Minulla oli sellainen tunne, että se voisi sittenkin olla mahdollista.

Oveen koputettiin hellästi ja hetkeä myöhemmin sisään astui Emmett. ''Äiti, saanko tulla?'' Hymyilin hellästi hänelle ja nyökkäsin samalla kun nousin istumaan. Emmett muistutti kaikista eniten kolmesta 'lapsestani' oikealta lapselta. Hän kutsui minua monesti äidikseen, mikä todellakin lämmitti sydäntäni. Hän turvautui minuun kun tarvitsi tukea ja apua asioiden ratkaisemiseen.

Emmett käveli sängylle ja istahti vierelleni. Hypähdin kevyesti painosta joka lisääntyi sängylle ja hymähdin pienesti.

Hän kaappasi minut kainaloonsa ja silitti hellästi minua. Näin oli mukava olla, nojata poikansa käsivarteen ja olla vain.

''Esme, tiedän miltä sinusta tuntuu. Olen joutunut kokemaan saman itsekin. Vain ihmisaikanani. Haluaisitko kuulla tarinani?''

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [8.luku 29.3!]
Kirjoitti: E_Bella - 29.03.2010 18:21:07

Ooihjoijoij...!!!  <3<33
Ihana luku!! <3 Aaaarrgh, miulta ei tuu koskaan mitään järkevää! >:(
Mutta, tykkäsin ihan sairaan paljon!
lovetanlovetalovetan.. :D
Ihanaa<3 Jatkoa!  Haluan tietää mikä se Emmettin tarina on!  ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [8.luku 29.3!]
Kirjoitti: Arosalie - 29.03.2010 19:21:42

Ihanaa jatkoa tuli! Surullinen Esme on kyllä niin hyvin kirjoitettu. Olin yllättynyt ja iloinen Rosalien osaan. Olen sitä mieltä että hänet kirjoitetaan aina liian kylmäksi ja sydämmettömäksi. Tässä Rosalie oli kyllä onnistunut. Niin ja toi loppu meni mulla ohi. Ai siis Emmettillä on kadonnut lapsi vai että Emmett on ollut itse kadonnut lapsi? En tajuu...  ;D

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [8.luku 29.3!]
Kirjoitti: Lööperiikka - 29.03.2010 19:36:28

Ihana luku jälleen! Tuo Esmen suru oli ihanasti kirjoitettu ihan sääliksi kävi Esmeä!
Pystyin hyvin kuvittelemaan Alexin ulkonäön... Muuten AlexPov olisi kiva lukea.
 

Lainaus

Niin ja toi loppu meni mulla ohi. Ai siis Emmettillä on kadonnut lapsi vai että Emmett on ollut itse kadonnut lapsi? En tajuu...   ;D

Ei hätää en minäkään...  ;)
Onko Emmettillä lapsi?  :o Vai onko Emmentt joku tyyliin Alicen kadonnut lapsi? Ja Alice halusi lapsen koska oli vieläkin oikean lapsensa kadotuksen vuoksi. _{Joo tiiän kunnon draamaa mutta...} Okei iät ei ehkä ihan täsmää mutta ainahan saa kuvitella. Eikö?

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [8.luku 29.3!]
Kirjoitti: NiNNNi - 29.03.2010 19:42:27

E_Bella; Kiitos ihanasta kommentistasi! Sai hymyn kasvoilleni. :) Yritn saada seuraavan luvun vähän nopeampaa. ;)
Arosalie; Kiitos! Hyvä, että Rosalien kuvakulma onnistui tälläkin kertaa. =) JUa tuo Emmett selviää ensi luvussa. ;) Yritä jaksaa odottaa siihen asti.
Lööperiikka; Olen myös miettinyt kirjoittaisinko jossain välissä Alexin kuvakulmasta.. Voi olla, että parin luvun jälkeen tuleekin. ;) Katsoo sitä sitten. Ja tuo Emmett taisi jäädä vähän epäselväksi ja se olikin tarkoitus. ;) Se selviää sitten ensi luvussa aika tarkastikin. ;) Ja saahan aina omat ajatukset sanoo täälläkin, voin jopa saada ideoita jatkon suhteen, eihän sitä koskaan tiedä. :D Mutta kiitos kommentistasi!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [8.luku 29.3!]
Kirjoitti: Anaid - 30.03.2010 16:51:59

Joo, hyvä luku oli taas plää plää
MÄ HALUUN TIETÄÄ EMMIE-NALLEN TARINAN!
Jatkoo!
Anaid

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [8.luku 29.3!]
Kirjoitti: Embuu - 30.03.2010 19:10:02

Hipehei!! Jatkoa on taasen tullut 
Kivan pikku pätkän kirjoititkin  ;)
JA MÄ AINAKIN HALUUN KUULLA TUON EMMYN STOORIN!! :o

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [8.luku 29.3!]
Kirjoitti: Kotitonttu - 01.04.2010 01:31:08

oii.. nää kaks viimesintä lukua on ollu tosi hyviä, mut surullisia. :'/ 
Voi kumpa Esme löytäis lapsensa!
Ja Emmettin tarina.. en malta odottaa!!

Jatkoa♥

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [8.luku 29.3!]
Kirjoitti: jaina - 01.04.2010 20:55:26

Nonni ! ;--)

En ole kommentoinut vähään aikaan, mutta parempi se kai nytkin kuin ei ikinä. ;) Luvut ovat olleet tosi mielenkiintoisia ja kivoja, eikä koko juttu vain junnaa paikallaan. On kiva, kun tämä ei ole sellainen perinteinen Bella<3333edward -ficci, vaan tässä on enemmän Esmeä, Carlislea, Rosalieta & Emmettiä - niitä, jotka minua kiinnostavat ehkäpä eniten koko Twilight-saagassa. Esme toki oli hieman epäesmemäinen, kun hän tiuskaisi radiosta ja "angstasi", mutta totta kai sen ymmärtää - ainahan sitä voi miettiä, miltä itsestä tuntuisi, jos oma rakas lapsi olisi hukassa eikä tätä olisi oikeastaan ikinä nähnyt.

Kuvailit muutes myös hyvin tuon surun, joka Esmellä ja muilla Culleneilla oli on. Suurta +:aa siitä, että myös niiden muiden Culleneiden suru on käynyt näissä osissa ilmi - yleensä keskitytään vain siihen, miltä "päähahmosta" tuntuu.

Kiitoksia näistä luvuista ja lisää kehiin vaan! :)

+ innolla odottelen, mitä Emmettillä on sanottavana

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [8.luku 29.3!]
Kirjoitti: NiNNNi - 10.04.2010 09:30:06

Anaid, Embuu ja Jazmii; Kiitos! Emmettin tarina selviää ensi luvussa hiukan paremmin. ;) Varmaankin saadaan seuraava luku piankin auringonvaloon. =)
Kotitonttu;  Toivoinkin, että ihmiset kiinnostuis tosta Emmettin tarinasta ja niin onneksi kävi. :) Kiitos kommentistasi! =)
jaina; Kiva nähdä sinutkin pitkästä aikaa kommentoimassa ficciäni! :) Ja juu, Edward/Bella ficcejä on täällä todella paljon joten on mukavaa kirjoittaa jotain muuta ja vielä huomata, että siitä pidetään. ;) Ja tuo Esme on välillä hiukan päEsmemäinen, mutta ei se nyt aina voikaan olla ihan kirjan tyyppinen. :D Kiitos ihanasta kommentistasi ja jatkoa yritän pian laittaa kehiin! ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [8.luku 29.3!]
Kirjoitti: Ginerva - 24.04.2010 19:40:50

Uuu! Ihanaa! Luin ton ficin ja se on ihana. Tosin vähän outo toi Esmen asenne, mut se ei haittaa. Ja sit se Emmettin tarina. Odotan innolla jatkoa että voin lukea Emmetitin tarinan.  ;)

                               Jatkoa odottelen Ginerva :D :D :D

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [8.luku 29.3!]
Kirjoitti: Aleshee - 01.06.2010 15:17:12

Tulisko vielä jatkoa? Ois kiva kuulla Emmettin tarina :D
Mutta ihana tämä sinun ficcisi. Tosin itse olin aivan varma että tuo Esmen lapsi olisi Bella ja sitten Ed rakastuisi ja Alice&Jasper liittyis perheeseen, mutta toisaalta tää on kyllä vielä jännempi näin kun ei yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan.
ja mukavaa että uusia aiheita, vaikka rakastankin lukea (oon idiootti, tiedän) jtn. enemmän Uusikuu aiheista vaikka aiheesta paljon onkin, mutta kun siitä löytää uusia tulevaisuuksia.. angstia on surullista mutta ihanaa lukea<3.

Ois kiva tietää onko tuo ''laulu'' oikeasti olemassa vai oletko nuon hyvä englanniksi runojen teossa? Ja jos laulu oikeasti olemassa, niin mikä se on?

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [9.luku 1.8!]
Kirjoitti: NiNNNi - 01.08.2010 14:00:52

Heipä hei! Toivottavasti en ole menettänyt kaikkia lukijoitani tämän pitkän väliajan takia. ;s Mutta siis, tässä olisi nyt se Emmettin tarina, toivottavasti jotakuta vielä kiinnostaa (; Ja tää tän hiuka pidempi normaalisti, ja yritän saada seuraavatkin luvut olemaan tämän pituisia, jos en enempää. 12 lukuun asti on jo kirjoitettu ja 13 on jo työn alla. Ja beta vaihtui nyt kolmannen kerran tästä lähin Ruttu on betani (::
Eli siis, Emmettin kuvakulma on aikas paljon täynnä muistelmia, ja hän ei ole kovin emmettmäinen, varoituksena :D

Lainaus

Ois kiva tietää onko tuo ''laulu'' oikeasti olemassa vai oletko nuon hyvä englanniksi runojen teossa? Ja jos laulu oikeasti olemassa, niin mikä se on?

Joo, jos ymmärsin oikein mitä tarkoitat, ne laulunsanat ovat Avril Lavignen When you're gone (:

Mutta kommentteja pyytäisin, ja seuraava luku, tulee varmaan kolmen neljän päivän päästä. (;

9. Enkelini

EsmePoV

Mistä Emmett oikein puhui? Ei hän olisi voinut kokea samaa, hän oli vielä niin nuorikin. ''Emmett, puhutko totta?''
 
''Tietenkin Esme, minä en tällaisesta vitsailisi vaikka yleensä teenkin niin. Minulla on valokuva todisteena'', hän kaivoi farkkujensa takataskusta pienen valokuvan jonka reunat olivat kuluneet hiukan rikki ja kuva oli mustavalkoinen. Kuvassa esiintyi Emmett, hiukan nuoremman näköisenä, sievä naisenalku ja heidän välissään, Emmettin vahvoilla käsivarsilla makaili tyytyväisen näköinen poikavauva.
 
Vauva oli selvästi sukua Emmettille vähintään jotakin kautta. Nenä oli samanmallinen, silmät loistivat samalailla kuin Emmettillä, kun hän keksi jotakin mahtavaa. Hiukset hän oli myös perinyt Emmettiltä, tummat ja kiharat.
 
Käänsin kuvan nurjan puolen ja siellä oli pienellä käsialalla kirjoitettu oikeaan nurkkaan. Tennesseen sairaala, 1933.
 
Emmett on ollut silloin 18-vuotias nuori mies. ''Uskotko nyt?'' hän kysyi hymyillen vieressäni ja nappasi kuvan kädestäni. Hän itse katseli sitä ja silitti lapsen kasvoja ja nuoren naisen hiuksia. Ja sitten hän huokaisi surullisen kuuloisesti. ''Esme, kukaan ei tiedä tästä mitään, ei edes Rosalie'', nyökkäsin ymmärtämisen merkiksi. Tietenkin tuollaista olisi vaikea kertoa toiselle, vielä sielunkumppanilleen. ''Mutta sinun pitää vielä joskus kertoa.''
 
''Tiedän senkin. Ajatella, poikani on nyt 11-vuotias. Ja olen nähnyt hänet viimeksi 9 vuotta sitten. Siitä on kauan.''
 
Kuvan hän työnsi takaisin housujensa taskuun ja katsahti minuun. ''Esme, luulet olevasi asiassa yksin, mutta sinulla on koko perhe ympärilläsi tukena ja minulla on sama kokemus takanapäin. Voit puhua minulle jos et tahdo kenellekään muulle. Minä ainakin ymmärrän, muista se aina'', sen sanottua hän nousi ylös ja käveli ovelle. Kun hän oli astumassa ovesta pihalle, hän kääntyi suuntaani ja sanoi. ''Muista se äiti'', pieni silmänisku vielä ja hän oli lähtenyt.
 
Emmettillä oli poika, 11-vuotias poika. Joka oli myös jossain tuolla. Minulla oli sittenkin henkilö jolle puhua rauhassa, ja jolla oli sama kokemus. Rakas poikani, Emmett.
 

EmmettPoV

Se asia tuli sitten paljastettua Esmelle, en ollut koskaan ennen puhunut asiasta kenellekään. Edes Edward ei tainnut tietää asiasta. Siitä en voinut olla sata prosenttisesti varma. Nyt valokuva poltti takataskuuni reikää. Kuva oli todella vanha ja siksi kulunut jo reunoista.
 
Aina kun menin metsälle yksin, mietin poikaani ja hänen äitiään, Annabellaa. Annabella oli ensimmäinen ihastukseni jonka sainkin jo kolmosluokalla. Muistan ensimmäisen koulupäiväni uuden luokan kanssa, ja sen miltä hän näytti, kun olin nähnyt hänet ensimmäisen kerran. Ja kuinka katseeni oli jäänyt seuraamaan tajuamattani hänen jokaista liikettään.
 
 Ylä-asteella olinkin saanut kerättyä rohkeuteni ja pyysin häntä ulos kanssani. Ja siitä se oli alkanutkin. Seurustelu ei sujunut meillä, tapailimme muita ja loukkasimme vuoronperään toisiamme, vaikkei se lähes koskaan ollut tarkoituksemme.  Ja noin vuoden seurustelun jälkeen olimme päättäneet ryhtyä pitämään suhdettamme kunnossa. Kunnioitimme toisiamme kuin aviopari ja pian huomasimme kuinka hyvin se meiltä sujui.
 
''Emmett, voitko tulla käymään täällä?'' kuulin Annabellan huudahtavan yläkerrasta. Itse olin radion ääressä kuuntelemassa pelitilastoja. ''Hyvä on, olen tulossa'', nousin penkiltäni nopeasti ja käänsin radion pois päältä. Hölkkäsin kevyesti rappusiin ja hypin joka toisen rappusen.
 
Ääni oli kuulunut vessastamme, joten suuntasin ensiksi sinne. Koputin kevyesti oveen ensiksi ja sitten aukaisin sen. Annabella istui ammeen reunalla muutama kyynel poskellaan. ''Annabella! Mikä hätänä?'' huudahdin ja ryntäsin hänen luokseen. Kumarruin hänen eteensä ja otin hänen kätensä omiini. ''Emmett, älä jätä minua tämän uutisen takia.''
 
Katsahdin hänen silmiinsä ja hän tuijotti takaisin. Hän oli selvästi peloissaan, mutta mistä? Reaktiostaniko?
 
''Voit kertoa kyllä minulle, olen tukena'', kuiskasin hiljaa ja silitin hänen kätensä ihoa.
 
''Emmett, olen raskaana’’, suuni aukeni järkytyksestä ja katsoin häntä ihmeissäni. ''Miten se on mahdollista?'' kysyin edelleenkin hiukan pihalla koko asiasta. ''Olen myöhässä kolme viikkoa. Se on aika selvää'', hän vastasi ja alkoi itkeä kunnolla. Kyyneleet valuivat toistensa perässä ja tippuivat leualta hänen housuilleen jättäen ainoastaan tummat läikät jälkeensä.
 
''Tiesin ettet ymmärtäisi ja kohta varmaankin jätät minut. En tiedä miten tässä pääsi käymään näin, olen niin pahoillani'', hän sopersi itkunsa keskeltä ja näytti romahtavansa hetkenä minä hyvänsä. ''Rakas, en minä ole jättämässä sinua! Kyllä me selviämme tästä!'' sanoin hänelle samalla, kun vedin hänet syliini ja tiukkaan halaukseen.
 
Hän tarrautui paitaani kiinni kuin hukkuva, ja painoi kasvonsa olkapäätäni vasten. Hän niiskutti vielä hetken kunnes hengitys alkoi kulkea normaalisti ja niiskutus lakkasi kokonaan. Hän henkäisi kerran ja kohotti kasvonsa. ''Emmett, olet uskomaton.''

Muistan kuinka järkyttyneen näköinen Annabella oli ollut, kun olin saapunut kylpyhuoneeseen. Kuin maailmanloppu olisi saapunut juuri. Ja hän oli todellakin yllättynyt ja helpottunut, kun en ollut jättänyt häntä raskauden takia. Eikö hän tuntenut minua ollenkaan? Minä sentään rakastin häntä koko sydämestäni. Hän oli vienyt sen jo ensimmäisenä kertana, kun olin nähnyt hänet. Hän oli taivaasta laskeutunut enkeli.
 
''Annabella, vielä kerran pitäisi jaksaa ponnistaa. Lasken kolmeen ja ponnistat, onko selvä?'' synnytyslääkärimme komensi samalla, kun Annabella puristi toisella kädellään sormeni kasaan ja toisella repi melkein lakanan rikki. Hiki valui kasvoilla ja hampaat olivat painautuneet alahuuleen. Kulmakarvat olivat lähes toisissaan kiinni, kun hän keskitti kaiken voimansa viimeiseen ponnistukseen.
 
''Yksi.. kaksi.. kolme'', ja silloin hän puri huultaan kovempaa, sormeni liimautuivat toisiinsa kiinni ja kynnet menivät sängyn lakanan läpi. Pian ilmoihin ilmestyi maailman suloisin itku. ''Onneksi olkoon! Saitte terveen pojan'', lääkäri ilmoitti hymyillen samalla, kun ojensi lapsen Annabellan syleilyyn. Hän oli hiestä märkä ja rättiväsynyt, mutta siitä kaikesta huolimatta hän otti lapsen vastaan ja painoi rintakehäänsä vasten, antaen pojallemme lämpöä.
 
Katselin vierestä suuri hymy kasvoillani. Kohotin käteni ja silitin hänen päälakeaan. Hänellä oli tummat, todella lyhyet, hiukset ja harmahtavat silmät. Hiukset taipuivat jo nyt pikkuisen ylöspäin ja hän näytti tyytyväiseltä oloonsa. Silmät olivat painuneet uudelleen kiinni ja pienillä kätösillään hän puristi Annabellan puseroa.
 
''Emmett..'' heikko, mutta tuttu kuiskaus tuli Annabellan huulilta. Kohotin katseeni, ja kohtasin hänen silmänsä. ''Minua väsyttää niin paljon, saanhan nukahtaa?'' hän kysyi hiljaa, ja nyt hiukan tärisevällä äänellä. Kasvot olivat rauhallisen näköiset, mutta silmät tuijottivat jonnekin kaukaisuuteen. Näin silmäkulmasta kuinka lääkäri kääntyi meidän suuntaamme ja hetken tarkkailun jälkeen hänen kasvonsa valahtivat vitivalkoisiksi.
 
Katsoin Annabellaa uudestaan, mutta nyt hän oli sulkenut silmänsä ja päästänyt irti pojastamme. Hengitys oli hidasta ja vaivalloista. ''Mikä häntä vaivaa?!'' huudahdin lääkärille. ''Hän menetti jonkin verran verta ja näköjään on nukkumassa pois.'' Hän sanoi hiljaisesti ja piti katseensa lapsessa. ''Luulin asian korjaantuvan ajan myötä, sillä hän menetti saman verran verta kuin muutkin synnyttäjät. Hän oli näköjään liian heikko'', hän jatkoi edelleen katse lapsessamme. ''Älä sano tuota! Minun Annabella ei ole koskaan ollut liian heikko! Ei koskaan! Sinun täytyy pystyä tekemään jotain, en saa menettää häntä nyt!'' huusin hänelle samalla, kun ensimmäiset kyyneleet olivat matkalla alas poskiani.
 
''Olen pahoillani, mutta enää ei ole mitään tehtävissä. Olen niin pahoillani'', hän kuiskasi ennen kuin kääntyi ja katosi ovesta pihalle. Siinä oli todella epäkohtelias lääkäri! Kiiruhdin Annabellan pedin viereen ja istuin sängyn laidalle hellästi. Hän aukaisi silmänsä hetken kuluttua ja yski muutaman kerran hyvin heikosti. ''Emmett.. Lupaa pitää pojastamme hyvää huolta. Ja muista mitä keskustelimme nimistä'', sen sanottua hän yski jälleen ja kohotti tärisevän kätensä minua kohti ja silitti poskeani, pyyhkien samalla uudet suolaiset kyyneleeni. ''Muista, tämä viimeisin puolitoista vuotta on ollut elämäni parhainta aikaa enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Ja muista, vahdin sinua taivaasta käsin'', sen sanottua hänen kätensä tippui poskeltani ja hänen silmänsä sulkeutuivat. Hengitys ei enää kulkenut ja hän oli alkanut muuttumaan harmaanvalkoiseksi. Puna hänen huuliltaan oli karannut ja hymy hänen huuliltaan. Hän oli matkalla taivaaseen. Oma maanpäällinen enkelini oli päässyt vihdoin oikeaan kotiinsa.
 
Nostin nukkuvan poikani syliini ja painoin tiukasti, mutta hellästi hänet rintaani vasten, aivan kuten Annabellakin oli tehnyt hetki sitten. Sitten kumarruin hänen puoleensa ja suikkasin suukon hänen otsaansa. ''Näyttää siltä, että tästä lähin olemme ainoastaan me kaksi'', pojan toinen pieni käsi kohosi paidalleni ja puristi sitä pienesti.
 
Sitten kumarruin Annabellani, kuolleen vaimoni ja lapseni äidin puoleen ja suutelin hänen molempia poskiaan ja otsaansa. Hän oli niin kylmä, viimeiset hikipisarat olivat vielä jäljellä hänen otsallaan joten pyyhin ne pois sormillani. Vasemmasta nimettömästä otin kihlasormuksen pois ja päätin antavani sen pojallemme muistokseen äidistään.
 
Vain pienessä hetkessä hän oli poissa, muutamassa mitättömässä sekunnissa. Jumala oli vienyt sen hetkisen rakkauteni minulta. Kuinka hän oli kehdannut? Kuinka, jos saan kysyä. Olimme jääneet pojan kanssa kaksistaan, ilman häntä. Olimme joutuneet olemaan Danielin kanssa kaksistaan, hän ei ollut saanut edes tutustua äitiinsä, vain hänen valokuviinsa. Ja sitten oli tapahtunut se kamala päivä. Daniel oli viety minulta.
 
Jätin Danielin pinnasänkyynsä siksi aikaa, kun lämmitin hänelle maitoa. Olin saanut maidon juuri hellalle, kun kuulin Danielin huoneesta pienen tömähdyksen ja kuisketta. Juoksin nopeasti huoneeseen, ja ainoa asia jonka kerkisin näkemään sieppaajasta, oli tuhkanharmaan viitanlahje. Se katosi nopeasti pienen pensaan taakse ja lähdin nopeasti perään. Syöksyin pihalle ja siitä sitten siihen suuntaan mihin hän oli kadonnut hetki sitten.
 
Pidin vauhtini koko ajan samana, kun menin syvemmälle metsään. Valo alkoi vähentyä sillä oksia alkoi olla enemmän eikä valoa päässyt enää niin monesta raosta. Yritin kuulostella samalla, mutta en kuullut mitään. Hän oli päässyt karkuun. Hänellä oli minun ja Annabellan Daniel. Mutta siitä huolimatta en tahtonut luovuttaa ja jatkoin matkaa koko ajan syvemmälle.
 
Pian minua alkoi todellakin väsyttää ja ainoa asia jonka kuulin oli sydämeni raskas tykytys. Hengitys oli vaikeaa ja näkökenttääni alkoi muodostua mustia pisteitä jotka valtasit pian näkökykyni kokonaan. Tunsin myös tasapainoni heittävän ja loppujen lopuksi kaatuvani.
Seuraava asia joka upposi tajuntaani, oli todella läheltä kuuluva karhun ääni. Vaarallisen läheltä. Hetken taistelun jälkeen sain silmäni auki ja näin noin viiden metrin päässä minusta suuren karhun. Suurimman minkä olin koskaan nähnyt. Se karjahti uudestaan ja tallusteli luokseni. Olin noussut istumaan huterasti ja liian myöhään tajusin sen hyökkäävän kimppuuni. Pienestä horteestani heräsin vasta, kun tunsin hirvittävän tuskan oikeassa käsivarressani ja rintakehässäni. Se oli raapaissut. Tunsin kättäni pitkin valuvan jotakin märkää ja hiukan teräksen hajuista.
 
Pian tunsin jälleen uuden iskun ja se sattui aivan yhtä paljon kuin ensimmäinen. Sen voimasta kaaduin selälleni ja jälleen tunsin itseni täydellisen voimattomaksi. Silmäni eivät enää pysyneet auki vaan sulkeutuivat kiinni juuri ennen kuin karhun kynnet upposivat vasempaan olkapäähäni ja sen jälkeen saman puoleiseen poskeeni. Tästä en tulisi selviämään.
 
Mutta hetken kuluttua kuulin pientä pensaitten värisemistä jostain lähettyviltä ja sen jälkeen omituista murinaa. Karhu laittoi selvästi vastaan ja sitten alkoi kuulua taistelun ääniä. Mikähän peto seuraavaksi kävisi kimppuuni? Puuma vai jotain muuta? Olin jo niin lähellä kuolemaan ettei sillä ollut enää mitään väliä.
 
Mutta sitten kuulinkin suloisen naisen äänen, kuin tuulikellojen helinää. ''Pelastan sinut, lupaan sen'', ja sitten tunsin nousevani irti maasta ja olevani jonkun käsivarsilla. Pitikö se sama nainen minua käsivarsillaan? Olinko jo päätynyt taivaaseen? Ja sitten kaikkialla hiljeni.
 
Muistan seuraavan kerran, kun olin herännyt. Rose oli ollut oikealla puolellani ja pitänyt kädestäni kiinni. Carlisle, Esme ja Edward olivat seisoneet samalla puolella, mutta paljon kauempana minusta, lähellä ovea. Rose oli hymyillyt minulle rohkaisevasti ja opastanut minulle kaiken. Olimme todella nopeasti lähentyneet ja loppuen lopuksi menneet naimisiin.
 
Olin unohtanut poikani muutamaksi vuodeksi kunnes olimme sattumalta saapuneet lähelle vanhaa kotiamme. Olin löytänyt sieltä sen saman kuvan jonka näytin Esmelle tänään. Katselin sitä jopa tunteja ja mietin kysymyksiä jotka olivat raastaneet mieltäni monta vuotta. Minkälainen hän oli nykyään, kuka hänet oli siepannut ja mitä hänelle oli tehty?

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [9.luku 1.8!]
Kirjoitti: Lööperiikka - 01.08.2010 14:21:04

Siis mulla on menny nyt sekasin... Voiks olla mahdollista että tos Emmettin lapsesta on kans tullu vampyyri?
Siis mä oon ihan häkeltyny.
Jatkoa kinuan tapani mukaan! ihana luku oli!

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [9.luku 1.8!]
Kirjoitti: Ginerva - 01.08.2010 17:22:37

Herran jumala! Liian jännä luku. Aivan liian. Saan varmaan jonkun sairas kohtauksen pian. Hemmetti se on hyvä luku. ;D
Haluun tietää tästä Emmetin ihanasta pojasta lisää
JATKOA
Ginerva :-*

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [9.luku 1.8!]
Kirjoitti: Anaid - 02.08.2010 15:30:58

Wow, toi Emmettin tarina oli ihana!
Jatkoa!
Anaid

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [9.luku 1.8!]
Kirjoitti: Sarkku - 10.08.2010 20:33:40

IHANA LUKU <3
Olin jo kerennyt unohtaa tämän ficin anteeksi...
Voi pikku Danielia ja voi pikku Emmettiä
Jatkoa pian?

Sarkku

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [9.luku 1.8!]
Kirjoitti: Arosalie - 12.08.2010 18:13:00

Ihana luku! Sitä oltiinkin hyvän aikaa jo odoteltu. Jatkoa vaan kehiin

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [9.luku 1.8!]
Kirjoitti: Kotitonttu - 14.08.2010 13:45:23

Vooii.. ihana luku!!
Voi Emmett parkaa :< 
Emmettistä tuli tässä joteki herkempi ku yleensä se on semmone joka vitsailee ja kaikkee semmosta, mut nyt se oli paljon herkempi :')

Tää vaa paraneee luku luvulta.

Jatkoa.

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [9.luku 1.8!]
Kirjoitti: Catwoman - 19.12.2010 22:36:31

En oo tainnut muistaa kommentoida tätä, vaikka oon tätä lukenutkin.. Anteeksi siis :)

Todella mielenkiintoinen aihe ja kirjotat hyvin. Viime luvussa jäi hieman häiritsemään yks seikka: Emmettin kuvassa on siis Emmett, Annabella ja Daniel? Vaikkakin Annabella kuoli heti synnytyksen jälkeen? Tietysti jos ne on ollu kameran kanssa oikein nopeita siinä välissä.. Mutta no, ei siitä sen enempää. Onkohan jatkoa tulossa pian? ;)

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [9.luku 1.8!]
Kirjoitti: Arosalie - 07.05.2011 23:48:17

Heei muistatkos tätä ficciä vielä? :) olisi mukavaa saada jatkoa tähän. :) En halua ruinata tai mitään , mutta kun niin monet hyvät ficit jää aina kesken ja toivon, että et totaalisen lopullisesti ole tätä hylännyt.

Otsikko: Vs: Esmen kadonnut lapsi (K-13) [9.luku 1.8!]
Kirjoitti: Anskubits - 08.05.2011 01:53:00

Oikeesti, mä luin viimeks 4. sivulla olevan luvun, ja en uskalla lukea seuraavaa koska oon yksin kotona, ja pimeässä huoneessa ++ kuu on vaan tosi ohut oltermanni -juuston värinen suikale(= PELOTTAVA!)
Joku sanoo mulle että uskallanko lukee sen, vai meenkö nukkumaan valot päällä ja en nukahda, koska odotan liikaa tän lukemista PÄIVÄLLÄ, VALOSSA, KAIKKI IHMISET KOTONA ?  :(
Joo.. no ihan sama mä luen ja näen painajaisii  :'(
Ja muuten, asiaa ei auta YHTÄÄN että mulla on tosi vilkas mielikuvitus, ja jos luen nii mun aivot heti ajattelee siihen tapahtuma paikan++ ''värittää'' vähäsen sitä ajatusta  :-\ :(

<3.Anskubits