Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: culliina - 09.12.2009 21:49:28
-
Author: Culliina
Genre: Draama, Angst, jossain vähä fluffy/romance
General: K11
Beta: 8. Luvusta lähtien Arrow
Warnings: Vähän taistelua, ei juurikaan yksityiskohtaisesti kuvattu. Sarja on kirjastossa luokiteltu kauhuksi. Lisään tähän, jos ilmenee vielä jotain.
Summary: Crepsley päättää palata yhteen Arran kanssa. Perustuu (aluksi) aikaan, jolloin Darren on epäonnistunut kuolemankoetuksissa (Spoilaa myöhemmin mm. Kuoleman koetuksia). Hänet on armahdettu ja elämä jatkuu. Vaan millaisena?
A/N: En oo nähny täällä yhtään Darren Shan ficciä, mut toivottavasti edes joku tietää, mistä on kysymys.
1.Luku
Istuin urheilusalin katsomossa. Vanez oli luvannut opettaa minua taistelemaan. Hänen pitäisi tulla pian.
Pitkä vampyyri viittaa minulle, yrittää saada minut taistelemaan. "Minun täytyy pian mennä" ,sanoin. "Myöhemmin sitten, minä en unohda" , vampyyri sanoi hymyillen ja lähti etsimään uuta vastustajaa.
"Mikäs nyt on?" matala ääni kysyi takaani. "Mikset halua taistella?" se oli Vanez. "Ajattelin, että olisi helpompi oppia, kun on tajuissaan", vastasin nenäkkäästi ja virnistin. "Fiksu poika", Vanez nauroi, "Mutta voisi olla hyvä, että taistelet ainakin joskus. Voisit oppia siitä jotain" ,hän totesi. "Hyvä on", vastasin innoissani. Olisi mahtavaa pystyä joskus voittamaan vampyyri.
"No niin, mennäänpäs nyt. Ei tässä ole koko äivää aikaa", hän sanoi hyväntuulisena ja lähti johdattamaan minua ulos salista.
"Minne me mennään?" kysyin. "Yhteen harjoitussaleista", hän vastasi. "Harjoitussaleista?" kysyin kummissani, en ollut ikinä kuullutkaan sellaisista. "Niin. Vuoressa on monta pienempää salia harjoituskäyttöön. Niissä on erilaisia varusteita, painoja ja muuta. Siellä vampyyrit voivat harjoitella muuten, kuin taistelemalla, ja aloittelijoita opetetaan siellä -ja kenraalitkin osittain ." Saavuimme ovelle ja Vanez avasi sen. Astuin sisään.
En ollut koskaan käynyt siellä. Salin kahta reunaa reunustivat suuret hyllyt täynnä tavaraa. Lattialla oli muutama painimatto ja katosta roikkui nyrkkeilysäkkejä. Sali ei ollut yhtä suuri, kuin varsinaiset urheilusalit, mutta se oli silti huomattavan kokoinen.
Siellä täällä oli vampyyreja painimassa ja hakkaamassa säkkejä. Aivan takana oli myös parruja, samanlaisia, joilla oli aiemmin taistellut Arran kanssa, vaikkakin pienempiä. Yhden harjoittelijoista tunnistin: Mika ver Leth. Hän oli nostamassa painoja -jotka painoivat arviolta ison moottoripyörän verran.
Hän huomasi minut ja laittoi painonsa sivuun. "Vai on pikkukaveri päättänyt tulla hauista kasvattamaan", hän virnuili minulle. "Ajattelin esitellä hänelle harjoitussalit", Vanez sanoi kumartaen, "hänelle pitäisi opettaa vähän taistelutaitoja."
Mika nyökkäsi ja katsoi minuun pitkään arvioivasti. Minulle tuli heti vaivaantunut olo ja katsoin jalkoihini. "Olisi mukavaa tutustuua paremmin", hän sanoi yllättävän lämpimästi, "Nyt minun pitää kuitenkin mennä." hän lähti hyvästeltyään vielä Vanezin.
Olin ihmeissäni. Mikahan ei pitänyt minusta. Juuri hänhän minut koetuksiinkin määräsi. Vähintään yhtä yllättyneeltä näytti Vanez. "Tiedätkö,ehkä olet väärässä. Hän taitaa sittenkin pitää sinusta." nyökkäsin ja annoin katseeni jälleen kiertää salissa. Vanez huomasi sen ja johdatti minut eräälle ohuelle matolle.
"No niin, katsotaampa, mitä osaat", hän sanoi. Seuraavat pari tuntia vietin Vanezin kanssa harjoittelemassa itsepuolustusta. Hän oli hyvä opettaja ja vaikken erityisen innokkaasti taistellutkaan, niin viihdyin hänen seurassaan.
A/N: Tässä on nyt tää eka luku. Kestää hetken, ennen kuin juttu todella lähtee käyntiin. Tahtoisin kommenttia saada, varsinkin, jos on lukenu aiemminkin Darren Shaneja ja tietää, mistä on kysymys ;D Jatkoo tulee varmaan aika pian... Siis ehkä jo tässä kuussa ::) (Tiedän, tämä luku on lapsellisen lyhyt, mutta se on enemmän kokeilu, että tietääkö kukaan sarjaa. Jos tietää, niin seuraavat luvut on pidempiä)
-
Oho, yllätyin, että joku kirjoittaa ja julkaisee Darren- ficin :D Positiivinen yllätys siis, kun tiedän tosiaan Darrenit ja olen suuuuuri fani ;D Itsekin olen yrittänyt aloittaa kirjottaa jotain näistä kirjoista, mutta jotenkin vaan ei ole onnistunut. Vaikka Crepsleystä on lähes pakko joskus kirjoittaa jotakin.
Noniin, sitten itse tähän tekstiin. Lukemista helpottaisi paljon, jos rivittäisit tekstiä enemmän. Eli ainakin repliikit alkavat omilta riveiltään, näin:
"Mikäs nyt on?" matala ääni kysyi takaani. "Mikset halua taistella?" se oli Vanez.
"Ajattelin, että olisi helpompi oppia, kun on tajuissaan", vastasin nenäkkäästi ja virnistin.
"Fiksu poika", Vanez nauroi, "Mutta voisi olla hyvä, että taistelet ainakin joskus. Voisit oppia siitä jotain", hän totesi.
"Hyvä on", vastasin innoissani. Olisi mahtavaa pystyä joskus voittamaan vampyyri.
Tekstissä oli myös joitakin kielioppivirheitä, joten suosittelisin betan hankkimista :)
Mukava alku tämä kuitenkin oli, odottelen tässä mielenkiinnolla milloin Crepsley astuu mukaan ;)
-
Ittekkin olen suuri fani ;D, mutta tosta Crepsleystä sen verran, et vaikka se on iiiso ja oleellinen osa ficciä niin se ei varmaan tuu kovinkaan alkuun. Se on aika vaikee kuvailla ilman juonipaljastuksia, mut kannattaa varmaan olla kärsivällinen :)
-
Minäkin yllätyin aika lailla, kun huomasin täällä Darren Shan ficin. En ole moneenkaan sellaiseen törmännyt. Tosi kiva, että olet päättänyt kirjoittaa juuri Crepsleystä ja Arrasta. He kuuluvat lempihenkilöihini, tai oikeastaan Crepsley kuuluu, mutta kyseisestä parituksesta olen aina tykännyt älyttömästi :D
Sitten itsi fickiin. Luku oli tosiaan vähän lyhyt, olisin mielellään lukenut vähän enemmänkin, kun alku vaikutti niin lupaavalta. Olet hyvä kirjoittamaan. Tämä pätkä olisi voinut olla kuin suoraan kirjasta, tosi hyvää tekstiä. Kirjoitusvirheitä oli kyllä vähän ja niin kuin Sha tuossa aiemmin sanoi niin vuorosanat olisi voinut laittaa eri riveille. Minulla ainakin meni välillä sekaisin kuka sanoi mitäkin.
Mutta jatka pian. Odotan jo innolla, että saan lukea lisää :D
~apparition
-
A/N: Tässä on sitten seuraava luku :)
2.Luku
Olin harjoitusten jälkeen aivan poikki -jälleen kerran. Vanezin mukaan en ollut pahimmasta päästä, mutta kestäisi vielä kauan (jopa vampyyrien mittapuulla) ennen kuin minulla olisi mahdollisuuksia voittaa oikeassa ottelussa.
istuin muiden kanssa syömässä Khledon Lurtin salissa. Crepsley puhui jostain Gavnerin ja Seban kanssa, mutta en jaksanut kuunnella. Mutustin vain leipääni ja katselin salin keskellä loimuavaa nuotiota.
Havahduin mietteistäni, kun kuulin jonkun kutsuvan minua nimeltä. Käännyin katsomaan ja näin vihreä pukuisen vartijan kävelevän minua kohti.
"Darren Shan", hän sanoi, "Prinssit tahtovat tavata sinut."
Katsoin Crepsleyhyn hämmentyneenä, neuvoja pyytäen. Hän vain kohautti olkiaan yhtä hämmentyneen näköisenä. Lähdin vartijan mukaan.
Hän johdatti minut prinssien saliin. Minun piti odottaa hetki ulkopuolella, kun hän kävi ilmeisesti kertomassa prinsseille, että olin saapunut. Sitten minut pyydettiin sisään.
Seisoin epävarmana prinssien edessä tietämättä, mitä tehdä. Ensin katselin jalkojani, mutta sitten uskaltauduin kohottamaan katseeni heihin.
"Mitäs pahaa sinä nyt olet tehnyt, vai miksi tuollainen ilme?" Nuoli naureskeli, "Ei sinua tuomitsemassa olla."
Punastuin ja laskin nolostuneena katseeni. Se hymyilytti heitä kaikkia.
"No Darren, mitäs pidät vuoresta?" Paris kysyi.
Jos jotain olin odottanut, niin en ainakaan tälläistä. Nosti katseeni hämmentyneeä. Miksi prinssejä yhden puolivampyyrin kuulumiset kiinnostivat?
"I-Ihan kiva", änkytin.
" Ymmärrämme kyllä, että tämä saattaa tuntua sinusta hämmentävältä. Tuskin olet saanut meistä kovin mukavaa kuvaa", Paris sanoi hymyillen.
"Olisi kuitenkin mukavaa", Mika sanoi, "Tutustua sinuun paremmin, niin kuin aiemmin sanoin." minulta kesti hetken, ennen kuin tajusin hänen tarkoittavan tapaamistamme harjoitussalissa.
" Toivoisin, että voisit hetkeksi jäädä puhumaan kanssani, kuulisin sinusta mielelläni lisää." Nyökkäsin, mitä muutakaan olisin voinut tehdä? Enköhän minä siitä selviäsisi... ainakin jotenkin.
*************************************************************************************************
Jos aiemmin olin ollut hämmentynyt, niin se ei ollut mitään tähän verrattuna. Juttelutuokio Mikan kanssa oli... Erikoinen. En ollut osannut varautua siihen mitenkään.
Aluksi olin melko arka, enkä osannut sanoa juuri mitään, mutta pikkuhiljaa itsevarmuuteni palasi ja sain puhuttua avoimemmin. Mika kyseli kaikenlaista elämästäni ja kertoili paljon myös itsestään.
Hän oli ollut 18, kun hänet veretettiin, 20 vuotiaana hän kouluttautui kenraaliksi. Siihen aikaan vampyyrin metsästäjät jahtasivat vampyyreja aktiivisesti, prinssiksi hän nousi ansioidensa heitä vastaan johdosta: Oli kuulemma hänen ansiotaan, että vuoren sijainti on edelleen salassa, eikä yksikään ihminen tiedä sitä. Hän oli myös osallistunut moneen onnistuneeseen hyökkäykseen heitä vastaan.
Tämän kuulemisen jälkeen tuntui entistäkin hämmentävämmältä, että häntä todella kiinnosti häneen verrattuna tylsä elämäni.
Jossain vaiheessa muut prinssit olivat lähteneet jonnekkin, varmaankin hoitamaan joitakin tärkeitä asioita. Olimme siirtyneet Mikan kanssa istumaan penkeille.
************************************************************************************************* Jouduin tukahduttamaan haukotuksen, Mika kuitenkin huomasi sen. "Sinua väsyttää. Voit lähteä. Kun Larten kysyy, mitä sinusta haluttiin, niin voit sanoa, että Mika käski sanoa, ettet ole tehnyt mitään pahaa." hän hymyili.
Yö oli ollut raskas ja olimme puhuneet varmaan jo useamman tunnin. Lähdin väsyneenä raahautumaan makuukamariin.
************************************************************************************************* Olimme jonkin aikaa sitten muuttaneet Crepsleyn kanssa samaan kammariin -hän sanoi, että minua olisi niin helpompi vahtia.
Kun pääsin perille, huomasin Arran olevan siellä juttelemassa Crepsleyn kanssa. Epäroin hetken ovella. Voisinko häiritä heitä? Crepsley kuitenkin huomasi minut.
"Tule vain sisään, et häiritse", hän sanoi. Astuin sisään ja menin istumaan riippumattooni.
"Mitä prinssit halusivat?", hän kysyi epäluuloisesti heti, kun olin istunut.
"En oikein ole varma... Kai vain jutella", nähtyäni Crepsleyn epäuskoisen ilmeen lisäsin kuitenkin vielä: "Ja Mika käski sanoa sinulle, että en ole tehnyt mitään pahaa."
Hän nyökkäsi.
"Minun pitää nyt mennä. Hyvää yötä, Larten", Arra melkein kujersi ja lähti.
Virnistin Creplseylle. "Vai ei hän ole enää tyttöystäväsi. Hyvää yötä, Larten", kiusoittelin matkien Arran ääntä. Crepsley muuttui naamaltaan saman sävyiseksi kuin räiskyvän punainen viittansa ja heitti minua tyynyllä.
Painauduin nauraen nukkumaan ja heräsin vasta myöhään seuraavana iltana.
A/N: Tääkään ei oo kovin pitkä luku, mut Wordissa se näytti paljo pitemmältä. Tyhmää, kun ne aina kutistuu tänne.
-Tontut varmaan luuli tätä lahjalistaks ja vei puolet mukanaan... ;D
-
Jee, uusi luku! Olenkin näköhään ensimmäinen, joka tänne kommentoi. Tykkäsin tästä luvusta yhtä paljon kuin edellisestä, vaikka lyhyys vähän häiritsikin, mutta tiedän kokemuksesta, että pitkiä lukuja on toisinaan hankala saada kirjoitetuksi. Ja fini tosiaan tuntuu hiukan levittävän tekstiä niin, että luvut näyttävät vielä puolet lyhvemmiltä kuin Wordissä :)
Mutta jälleen kerran hyvää tekstiä. Tykkäsin tosi paljon. Kirjoitusvirheitäkään en juurikaan huomannut, mutta kuvailua olisin kaivannut vähän lisää. Se tekee niistä luvuistakin pitempiä, jos ne tuntuvat liian lyhyiltä. Olisit voinut myös kuvailla vähän enemmän Darrenin juttutuokiota Mikan kanssa, minä ainakin olisin ollut kiinnostunut kuulemaan, mitä tuo synkkä prinssi oikeen todellisuudessa ajattelee. Hyvä ajatus kuitenkin tuo, että prinssit haluavat tutustua paremmin Darreniin.
Oli myös kiva huomata, että olit ottanut tähän jo mukaan Crepsleytä ja Arraa ;) Darrenin kiusoittelukin tuntui jotenkin luontevalta. Ihan hänen tapaistaan :D Odotan jo innolla, että saan lukea taas lisää.
~apparition
-
A/N: Tässä luvussa tapahtuu aika paljo, mutta yrittäkää pysyä mukana :) taitaa spoilata Kuoleman koetuksia, pari lähes sananmukaista lainausta siitä ainakin, jatkossa vähän kaikkia muitakin kirjoja. :)
3.Luku
Heräsin säpsähtäen riippumatossani. Crepsley ravisteli minua hereille.
"Darren, nyt ylös!" hän huusi melkein paniikinomaisesti.
"Mi-mitä nyt?" sopersin puoli unessa.
"Vuoreen hyökätään", Crepsley karjaisi ja viskasi minulle vaatteeni.
"Mitä!" huusin, "Ei- ei voi olla... eihän kukaan... ei..." sopersin samalla, kun Crepsley kiskoi minua perässään pitkin käytäviä, jotka olivat täynnä panikoivia vampyyyreja, ilmeisesti kohti prinssien salia.
"Eräs vartija näki heitä -siis vampaneeseja", hän lisäsi nähtyään etten ymmärtänyt. "Hän näki viisi tai kuusi, mutta todennäköisesti heitä on enemmän." Kurkkuani kuristi. Viime kokemukseni vampaneeseista oli Murlough, ja häntäkin oli vain yksi...
Saavuimme Prinssien salin edustalle, jossa tungeksi vampyyreja. En saanut selvää heidän puheistaan, mutta jokaisen sävy oli sama -kauhistunut, paniikinomainen. Meidät päästettiin läpi ja menimme pariovista sisään.
Salin ulkopuolella vallitsi kaaos ja korviahuumaava meteli, mutta sisällä oli kuolemanhiljaista. Sitten näin syyn.
Keskellä salia prinssien valtaistuinten edessä seisoi pieni, lihava mies -herra Talo.
"Kas, Larten", hän sanoi ilmeisen hyväntuulisena. Minua kylmäsi. "Ja nuoriherra Shankin, tervetuloa, tervetuloa. Istukaa toki." Istuuduimme eturiviin Seban ja Vanezin viereen. Crepsleystä ja muistakin näki, että heistä Talon paikalla olo merkitsi ongelmia -tai pahempaa.
"Satoja vuosia sitten", Talo aloitti, "kävin luonanne ja kerroin vampaneesimestarista. Tuolloin myös kävin läpi lakinne", hän piti tauon ja katsoi jokaista salissa olevaa vampyyria. Enää hänen kasvonsa eivät näyttäneet hyväntuulisilta -ne olivat vääntyneet raivosta.
"Te ette ole noudattaneet niitä", hän sanoi hiljaa, mutta silti jokainen salissa kuuli sen ja se jäädytti jokaisen sydämen, "ette ole noudattaneet omia lakejanne. Olette muuttaneet tulevaa. Niin ei saa tapahtua."
Kaikki olivat hiirenhiljaa ja odottivat kauhuissaan tulevaa. Minuun iski kaamea epäilys: Olinko minä tuo rike? Hylkäsin ajatuksen kuitenkin ennen kuin se ehti edes kunnolla muodostua. Ei yksi puolivampyyri voi tulevaa muuttaa. Kyse on jostain muusta, josta minä en tiedä. Se ei liity mitenkään minuun.
"Niinpä kaiken pitää tapahtua uudestaan" Talo jatkoi, silloin koko sali hämärtyi ja muuttui pikku hiljaa kaukaiseksi, epätarkaksi ja hiljaisuuskin tuntui muuttuvan hämäräksi taustaääneksi.
"Kaikki saa tapahtua uudestaan, mutta vain yksi teistä saa tietää, että niin on käynyt, ja jos hän aikanaan osaa yhdistää langanpäät kokonaisuudeksi, se saattaa pelastaa koko vampyyrien heimon."
Kaikki pimeni ja ajauduin tyhjyyteen.
*************************************************************************************************
Tuomion odottaminen oli hirveää. Olisi ollut helpompaa, että minut olisi viety teloitettavaksi suoraan, kun olin epäonnistunut koetuksessa.
Istuin Harkatin kanssa kammiossamme, kun kuulin lähestyvien askelten ääntä. Tunnelin päästä ilmestyi vaalea vampyyri, joka pujahti kammioon -kurda.
"Mitä tapahtuu?" minä kysyin.
"Tulin katsomaan, miten pärjäät", hän sanoi ja katseli hermostuneena ympäriinsä.
"Siellä vaaditaan kuolemaasi, Darren", hän sanoi jähmeästi. Olisin kaatunut, ellei Harkat olisi tukenut minua. Painoin surullisena pääni ja kyyneleet uhkasivat purkautua silmistäni.
"Yritin saada heidät toiselle kannalle", hän sanoi, "niin myös Gavner ja Vanez -he asettivat uransa vaakalaudalle puhuessaan puolestasi. Mutta ennakkotapauksia ei ole ja laki puhuu sinua vastaan -kaikki anelumme menivät kuuroille korville", hän piti tauon ja selvästi harkitsi tarkkaan seuraavat sanansa.
"Sinun ei kuitenkaan tarvitse kuolla."
Katsoin häntä kummissani. "Mitä!?"
"Ei sinun tarvitse jäädä tänne kuolemaan, et saa tuhlata elämääsi. Voin auttaa sinut pakoon -tiedän reitin, jolla voimme kiertää vartijat ja aurinko nousee kohta -pääset kauas, ennen kuin kukaan pääsee perääsi, vaikka tuskin kukaan lähtee." häm piti tauon ja katsoi syvälle silmiini.
"Älä tuhlaa elämääsi", hän jatkoi hiljaa, "Olet nuori. Elä. Selviät kyllä ilman Lartenia."
"En-en minä voi", sanoin surkeana, "en vain voi. Crepsley joutuisi häpeämään minua -ja sinä joutuisit vaikeuksiin."
"Ei", jatkoin, "en voi lähteä."
"Älä ole typerä!" Kurda sähähti ja katsoi minua oudosti.
Silloin maailma muuttui hämäräksi, epäselväksi. Ainoa ääni, jonka kuulin, oli päässäni. "Mene!" se käski. Sen ääntä oli mahdoton vastustaa.
Nousin ylös. Maailma hämärtyi entisestään. Lähdin kävelemään ja joka askeleella maailma muuttui hämärämmäksi, kunnes se pimeni kokonaan.
Sitten maailma alkoi taas selvetä. Ilmestyi värejä, sitten muotoja, kunnes lopulta pystyin hahmottamaan asioita.
Joku kirosi vieressäni.
"Oletko hyptonisoinut pojan!?"kuului vihainen ääni -se taisi kuulua Gavnerille, en kuitenkaan nähnyt häntä.
"Sinäkään et tahdo, että hän kuolee", Kurda sanoi ilmestyen näkökenttääni. Hän katsoi minuun taas oudosti ja kaikki hämärtyi jälleen. En saanut selvää hänen seuraavista sanoistaan.
Jälleen pimeys.
Sitten kaikki muuttui jälleen kirkkaaksi ja selväksi -ei pikkuhiljaa, kuten viime kerralla, vaan sokaisevan nopeasti. Yhtenä hetkenä kaikki oli pimeää ja sitten valoisaa ja äänekästä.
Säikähdin. Näin edessäni Kurdan ja Gavnerin. Ensin en tajunnut, mitä he sohivat, mutta sitten näin violetti ihoisia vampaneeseja -ha taistelivat.
Menin paniikkiin, enkä osannut reagoida mitenkään. Seisoin vain naulittuna paikoillani ja katselin kauhuissani, kuinka tapahtumat vyöryivät eteenpäin.
Yhtäkkiä Kurda kääntyi ja kohotti tikarinsa -suoraan kohti Gavneria!
En ehtinyt tajuta sitä, ennen kuin jo näin Gavnerin makaavan maassa verisenä, syvä haava rinnassaan.
Silloin heräsin horteestani.
"Ei!" parkaisin ja syöksähdin Kurdan ohi kuolevan ystäväni viereen.
"Ei, Gavner, ei. Et saa kuolla, ei, ei..." nyyhkytin hysteerisenä.
Joku yritti vetää minut pois, mutta riuhtaisin hänen kätensä pois. Oli aivan hiljaista. Jopa vampaneesit olivat hiljentyneet. En kuitenkaan huomannut sitä.
"Gavner, Gavner..." vaikeroin itkien.
"A-anteeksi... Anteeksi, jos kuorsaukseni piti sinua hereillä", hän sai sanottua, ennen kuin muuttui veltoksi ja sulki silmänsä viimeisen kerran.
A/N: Tiiän, et tää on aika erikoinen luku, niin että kommentit on enemmän kuin tervettulleita :)
-
A/N: Tässä siis seuraava luku. Kommenteista tykkäisin -varsinkin, kun tapahtumat kulkee näin nopeesti. Seuraavan luvun ilmestymiseen voi sitte mennäkin vähän kauemman. :)
4. Luku
Gavner oli kuollut. En osannut tehdä mitään. Istuin vain polvillani hänen elottoman ruumiinsa vierellä ja nyyhkytin surkeana. Käsi laskeutui olalleni. Tälläkertaa annoin sen olla.
"Darren", joku sanoi hiljaa, "tule mukaani." Käännyin katsomaan ja näin edessäni Kurda Smahltin -hänet, jota ennen luulin ystäväkseni. Hänen ympärillään seisoi vampaneeseja osa katsellen minua kylmillä silmillään, osa selvästi vaivautuneena.
"Miten sinä saatoit", kysyin heikosti, "miten saatoit..." Hän kohotti kätensä ja laski sen olkapäälleni, mutta kavahdin kauemmas.
"Darren...", hän aloitti, mutta keskeytin: "Älä koske minuun!"
"Darren", hän aloitti uudelleen, "Tämä ei ole sitä, miltä näyttää. Me..."
"Tapoit Gavnerin!" huusin ja kyyneleet alkoivat taas virrata silmistäni, "se todellakin on sitä, miltä näyttää!" hän laski kätensä uudelleen olalleni. Yritin kavahtaa kauemmas, mutta törmäsin seinään.
"Olen pahoillani", hän sanoi hiljaa ja näin, että hän todella tarkoitti sitä, "niin pahoillani, mutta se oli välttämätöntä." hän piti tauon.
"Tule mukaani. Selitän kaiken. Nyt meidän pitää lähteä täältä. Katoamisemme huomataan pian ja Gavnerin tajutaan...", hänen äänensä uhkasi murtua, "Tule mukaani."
Katsoin häntä pitkään. Mikä hän oikein oli? Luulin häntä ystäväksi, kunnialliseksi vampyyriksi, josta tulisi pian prinssi. Mutta hän tappoi Gavnerin.
"Kurda, kohta on jo kiire", joku vampaneesi sanoi astuen hänen viereensä.
"Niin, mutta Klalda, tämä on tärkeää. Hänen täytyy ymmärtää", Kurda sanoi ja katsoi minua jälleen silmiin.
"Tule mukaani. Sinua ei satuteta ja...", en antanut hänen puhua loppuun: "Ei! Tapoit Gavnerin -ja mitä he ", nyökkäsin vampaneeseihin, "täällä tekevät. Luulin sinua ystäväksi, mutta sinä..."
Kurda huokaisi surullisena ja painoi päänsä. "Larten on opettanut sinut hyvin, puhut kuin aito vampyyri." jostain syystä hänen äänessään kuului outoa katkeruutta, joka sai minut hämilleni.
"Darren, en tahtoisi tehdä tätä, mutta meillä on jo kiire..."
Ehdin nähdä hänen syöksähtävän minua kohti, mutta se tapahtui liian nopeasti, että olisin ehtinyt raegoimaan mitenkään. Sitten tuli pimeys.
*********************************************************************************************************************************
Avasin tokkuraisena silmäni. Makasin kovalla maalla. Ympäriltäni kuului paljon ääniä. Kohottauduin kyynerpäiden varaan ja irvistin. Koetuksista saamiani haavoja kirvelsi. Sitten katseeseeni osui Kurda. Katsoin häneen varuillani.
Hän vastasi katseeseeni tyynenä.
"Mitä täällä tapahtuu?" kysyin epäluuloisena.
"Meidän täytyy siirtyä uuteen luolaan -Gavneria aletaan kohta etsiä. Minun täytyy kohta myös käydä näyttäytymässä saleissa, ettei kukaan ala epäilemään mitään", hän piti tauon ja näin, että hän valitsi sanansa tarkkaan, "minun täytyy selittää sinulle... asioita. Tiedän, että ymmärrät, kunhan annat minun puhua loppuun."
Ei, ajattelin. En ikinä, IKINÄ, ymmärtäisi, miksi hän tappoi Gavnerin -ja miksi hän yrittää piilotella vuoressa vampaneeseja. Hänen puheistaan päätellen he eivät saisi olla täällä.
"Ymmärrän, jos tämä sinusta vaikuttaa oudolta", Kurda aloitti, "mutta usko pois, tämä on heimon parhaaksi. " hän veti syvään henkeä. "Olet kuullut huhuja vampaneesimestarista. Vampaneesejen keskuudessa ollessani sain tietää, että hänet on nyt löydetty. On vain ajankysymys, koska sota alkaa", kurkkuani kuristi. Sota."Olen tehnyt paljon töitä vampyyrejen ja vampaneesejen yhdistämiseksi. Pyrkinyt luomaan heimon, jolla olisi vaikutteita molemmilta, tasapuolisesti. Nyt se on kuitenkin jo myöhäistä. Vampaneesimestarin löydyttyä vampaneesit eivät enää edes harkitse liittymistä vampyyreihin, he tietävät voittavansa sodan. Ainoa keino sen välttämiseksi on, että vampyyrit liittyvät vampneeseihin."
Minulta kesti hetken tajuta Kurdan sanat.Vampyyritko liittyisivät vampaneeseihin? Nyt hän on lopullisesti seonnut.
Kurda ilmeisesti näki ajatukseni kasvoiltani, sillä hän sanoi: "Niin, tiedän, että he eivät tule tekemään sitä mielellään eivätkä vapaaehtoisesti. Tiedän myös, että se tarkoittaisi vampyyri-heimon loppua, mutta toinen vaihtoehto on, että kuolemme kaikki sodassa", hänen ilmeensä synkkeni, "Siksi toin heidät tänne. Kun minusta on tehty prinssi, pääsen verikiven luo. Pystyn ottamaan sen hallintaani. Pystyn kiristämään muita ja pakottamaan heidät liittymään vampaneeseihin",hän huokaisi, "usko pois, ei tämä minullekkaan kovin helppoa ole. Minua syytettäisiin petturiksi ja vihattaisiin -ainakin aluksi. Ehkä he myöhemmin tajuavat, mitä olen heidän vuokseen tehnyt."
Sulattelin hetken kuulemaani. Kurda siis tahtoi liittää vampyyrit vampaneeseihin. Siksi hän pettäisi heimonsa.
Mitä enemmän asiaa mietin, sitä hullummalta se minusta tuntui. En voinut kuvitella Sebaa tai Crepsleytä violetti-ihoisina ja punasilmäisinä -tappajina.
"He eivät ikinä suostu siihen", sanoin hiljaa, "eivät koskaan. Ennemmin he kuolevat."
Kurda nyökkäsi surkeana. "Tiedän", hän sanoi hiljaa, "tiedän. Mutta Darren, tämä on ainoa keino. muuten tulee sota -sota, jonka häviämme."
-
Ensimmäinen Darren Shan ficci jonka olen löytäny... ;D
Ei saa jättää kesken :D
Jatkoa
-
Jee, löyty lukija!!!
Tottakai kirjotan jatkoo! Saattaa tulla ennen ens viikkoo, mut jos ei tuu, niin sitte menee tonne viikolle 24 asti, kun pitäis vähä leiriä pitää ja oon sielä viikon... Mut tosi kiva, kun tykkäsit -piristi päivän :D
-
A/N: Jee jee, viides luku tuli. Toivottavasti tykkäätte. Ja huomatkaa: CREPSLEY PoV ;D
5.Luku
Istuin hiljaa paikoillani. Nilkkani oli sidottu yhteen, jotta en pääsisi karkuun. Kurda oli jossakin ylhäällä saleissa sepittämässä valheitaan.Vampaneesit eivät kiinnittäneet minuun juurikaan huomiota; aina välillä joku vain vilkaisi minuun ja tarkisti siteeni.
Odotusteni vastaisesti minua kohdeltiin hyvin; vampaneesit sitoivat ja puhdistivat haavani ja sain nukkua yön rauhassa -tosin jalat sidottuna.
Olimme nyt suurehkossa luolassa, josta oli tunneli sekä ulos että sisään vuoreen. Oli kylmä, sillä talvi oli tulossa eivätkä vampaneesit uskaltaneet sytyttää nuotiota. Hytisin hiljaa.
Glalda astui eteeni. Hän epäröi hetken, mutta alkoi sitten puhua. He olivat koittaneet puhua kanssani muutaman kerran, mutten ollut halunnut enkä pystynyt puhumaan -en vain voinut unohtaa Gavnerin kuolemaa. Tämän kasvoja. Viimeisiä sanoja...
“Darrenhan sinä olit?” Glalda kysyi polvistuen. Nyökkäsin varovasti. Hän veti syvään henkeä.
”No, Darren, minä... tiedän, että tämä on sinulle vaikeaa -hänhän oli ystäväsi- ja tiedän myös, että pelkäät meitä. Sinun täytyy kuitenkin kuunnella. Vampaneesimestari on löytynyt.”
Katsoin häntä pitkään. Valehteliko hän? Vai oliko Vampaneesimestari oikeasti löytynyt? Toisaalta vampaneesit eivät koskaan valehdelleet, mutta Vampaneesimestari...
“Syttyy sota. Talon mukaan meidän (hän tarkoitti vampaneeseja) pitäisi voittaa, mutta se tarkoittaisi parhaassakin tapauksessa valtavia tappioita. “ Hän huokasi.
“Rauhansopimus oli niin lähellä... muutama vuosi -alle kymmenen- ja sopimus oltaisiin saatu aikaan, mutta vampaneesimestarin löydyttyä se ei enää ole mahdollista.
“Voimme kuitenkin vielä yrittää. Rauhansopimuksesta ei ole enää toivoakaan, mutta voimme pakottaa vampyyrit liittymään meihin -tällöin ei ole ketään, jota vastaan taistellaan, ja tuleva verilöyly vältetään.”
“Olet hullu!” Huusin päin Glaldan naamaa. “He eivät ikinä tule suostumaan tuollaiseen -yhtä hyvin voitaisiin aloittaa sota! Tai ei, ei sittenkään -sodassa vampyyreilla olisi etulyöntiasema, voisitte vaikka hävitä ihmeellisen mestarinne kanssa!”
“Typerä kakara!” Glaldan hermot pettivät. “Älä sinä rupea puhumaan, kuin tietäisit asiasta mitään. Minä...”
“Glalda, rauhoitu”, tuttu ääni käski ovensuusta. Kurda oli palannut. “Hän ei ymmärrä. Hänet on kasvatettu vampyyriksi, mutta hän on nuori. Hänen ajatuksensa ovat vielä avoinna uusille asioille.”
Glaldan naama punoitti hieman ja hän selvästi olisi halunnut jatkaa paasaustaan. Kurda kuitenkin ehti ensin.
“Darrenia on jo alettu etsiä. Samoin Gavneria. Pian he tajuavat tämän kuolleen.” Kurda kuullosti aidosti surulliselta, ja minun kävi häntä kaikesta huolimata sääliksi. “Teidän täytyy pysyä täällä. Olkaa hiljaa, älkääkä poistuko luolasta. Laittakaa vartijat molemmille sisäänkäynneille.”
“Kauanko vielä?” Minulle vieras vampaneesi kysyi.
“Muutama viikko”, Kurda vastasi, “aikataulu viivästyi hieman vampaneesi-kohun takia. Jatkossa täytyy olla varovaisempi. Investituuraa saatetaan siirtää, jos vuoresta löytyy teistä jälkiä ja järjestetään etsinnät.”
Kurkkuani kuristi. Minua etsittiin, samoin Gavneria, mutta olisin mennyttä, jos minut löydettäisiin. Ainoa keino olisi siis paeta sekä Kurdaa että vampyyreja. Mutta jos pakenisin, Kurda saisi toteuttaa suunnitelmansa rauhassa -eli tuhota vampyyrit! En voisi jättää heitä pulaan. Minun täytyisi varoittaa heitä, mutta vaikka onnistuisin pakenemaan vampaneeseilta, vampyyrit saattaisivat tappaa minut, ennen kuin ehdin kertoa heille Kurdasta.
Minun oli vaikea ajatella Kurdaa roistona. Hän oli hyvä ystäväni ja pelastanut henkeni useaan kertaan. Jos paljastaisin hänet, hänet tapettaisiin. Se olisi ystäväni loppu.
Crepsley PoV
Kuljin allapäin. Masentuneena. En voisi tehdä enää mitään. Darrenin epäonnistumisen jäljiltä kenraalit olivat suunniltaan -jo alusta alkaen oli ollut selvää, ettei hän selviäisi tästä ainakaan ilman rangaistusta.
Nyt hänet oli päätetty tappaa.
Itsehillintäni uhkasi sortua. Minun olisi pakko kertoa hänelle. Se tapahtuisi huomenna. Juuri ennen auringonlaskua.
“Olen pahoillani.”
Hiljainen ääni säikäytti minut. Se kuului takaani. Käännyin ympäri ja näin Arran seisovan edessäni. En osannut sanoa mitään. Nyökkäsin vain.
“Tahdotko, että tulen mukaasi kertomaan hänelle?”
“Ei, kiitos.”Nielaisin.” Tämä on viimeisiä yhteisiä hetkiämme. Tahtoisin viettää sen hänen kanssaan kahden.” Ääneni murtui.
Arra nyökkäsi ja sipaisi lohduttavasti poskeani ennen kuin kääntyi ja käveli pois. Huokasin ja jatkoin matkaani, kyyneleet hiljaa silmistäni valuen.
Ajattelin kaikkea sitä, mitä olimme yhdessä kokeneet. Hän oli ollut kuin oma poikani.
Muistin hänet sinä iltana, kun veretin hänet. Kun lohdutin häntä Sam Grestin, hänen ystävänsä, kuoltua. Kuinka pelastin hänet susimieheltä. Etsimme yhdessä Evraa kaupungin viemäriverkostosta. Kannoin häntä matkalla vampyyrivuoreen. Yhteiset muistomme vilisivät silmieni edessä.
Painoin häntä rintaani vasten, kun hän oli sairas. Suostuttelin juomaan ihmisverta. Hänen tulisalissa palaneet kasvonsa. Hänen surkea ilmeensä, kun hän kertoi surkeasta hockey matsistaan alkuvuosinamme. Hänen kyyneleistä kostuneet silmänsä susimiehen hyökkäyksen jäljiltä.
Rakastin häntä ja nyt hänet lähetettäisiin sinne, minne minä en enää häntä voisi seurata.
A/N: Ja kommentit olis taas tosi kivoja! ;D Ne piristäis muuten niin (valitettavasti) sateisia kesä-helteitä
-
Glalda astui eteeni.
“Darrenhan sinä olit?” Klalda kysyi polvistuen.
Tossa on kai ainut virhe minkä löysin... eli kummin se kirjotetaan?
Muuten hyvä luku ;D
Voi Darren raukkaa ja Crepsley raukkaa :D
Jatko ois hyvä
-
Kuu_tamo: Oikeesti Glalda, korjasin sen tohon tekstiin. Ja jatkoo tulee, kunhan se vaan on kirjotettu :D Kiitos kommentista!
-
6.Luku
Crepsley PoV
Pysähdyin hengittämään syvään. Olin Darrenin oven takana, se oli raollaan. Astuin sisään, mutta pysähdyin samantien. Kammio oli tyhjä!
Seisoin hetken järkyttyneenä paikallani. Hän oli luvannut odottaa minua siellä, jotta voisin kertoa uutiset -hyvät tai huonot.
Yritin rauhoittua. Hän oli varmaan käymässä vessassa ja palaisi pian.
Istuin hänen riippumattoonsa odottamaan.
Puolisen tuntia odotettuani käytävästä kuului askelia. Huokasin helpotuksesta -olin sittenkin vain ylireagoinut; Tietenkään Darren ei olisi voinut karata.
Ovesta ei kuitenkaan ilmestynyt Darren, vaan Seba Nile.
Äsken kadonnut pelkoni palasi vahvana.
”Oletko nähnyt Darrenia?” kysyin heikosti. Seba katsoi hetken kummastuneena ympärilleen -hän etsi katseellaan ilmeisesti Darrenia- kunnes istuutui vierelleni riippumattoon.
”Aioin juuri kysyä samaa. Mitä on tapahtunut?”
Pudistin vain päätäni. Pelko kasvoi sisälläni. Muuttui raivoksi.
Hän oli pettänyt minut.
Darren PoV
Seuraavat päivät kuluivat tuskastuttavan hitaasti. Olin miettinyt pääni puhki mahdollisia pakosuunnitelmia, mutta tilanne oli toivoton. Nilkkani oli sidottu, joten en pystyisi juoksemaan tai edes kävelemään, enkä saanut niitä pois (olin yrittänyt yhtenä päivänä, kun vampaneesit nukkuivat, mutta vartija sai minut kiinni. Ehdin kuitenkin todeta kahleiden olevan yhtä vahvat miltä näyttivätkin enkä millään saisi niitä auki kenenkään huomaamatta.).
Kurda oli käynyt luolassa kahdesti, molempina tuomassa uutisia. Hänen lisäksen eräs vampyyri, Kyyros nimeltään, oli käynyt esittäytymässä. Tuntui uskomattoman pahalta huomata, että Kurdalla oli myös vampyyriliittolaisia. Se sai vampyyrin vereni kiehumaan.
Glalda oli yrittänyt puhua minulle muutamaan otteeseen, mutta olin vain mulkoillut häntä. Hän ei kuitenkaan tuntunut luovuttavan.
Hän oli taas tulossa ”puhumaan” minulle -toisin sanoen yrittämään aivopestä minut- ja istui tälläkertaa viereeni. Olin jo muutaman kerran huomannut, että hänellä roikkui vyöstä pitkä veitsi. Nyt, kun hän istui viereeni, ajattelin ensin napata veitsen hänen huomaamattaan, mutta sitten tajusin sen olevan turhaa -aikaisemmat yritykseni olivat todistaneet kahleiden murtamisen huonoksi ideaksi, eikä veitsi juurikaan auttaisi.
Toisaalta sillon minulla olisi jokin ase. Päätin napata veitsen.
Glalda aloitti taas saman jaarittelunsa; kuinka he aikovat pelastaa molemmat heimot ja yhdistää ne, bla bla bla. En juurikaan jaksanut kuunnella häntä, mutta tajusin kuitenkin, ettei Kurda tätä petturuuttaan tehnyt. He kaikki olivat ainakin jossain määrin hyviä ja uskoivat todella tekvänsä oikein. Muut vampyyrit eivät vain hyväksyisi sitä.
Glaldan pälättäessä hivutin kättäni vaivihkaa hänen veistään kohden. Onnistuin saamaan siittä kiinni ja hivutin sitä jo pois huotrasta, kun hän äkkiä katsoi minuun ja sanoi:
”Kasvoistasi näkee, että ymmärrät, miten tärkeä hankkeemme on.” Hän oli tulkinnut jännittyneen ilmeeni väärin. Yhtäkkiä päässäni kuitenkin välähti, ja sain loisto idean. Nyökkäsin hänelle vastaukseksi. Jos lähtisin mukaan leikkiin, esittäisin olevani heidän liittolaisensa, kahleeni varmasti avattaisiin.
Jatkoin veitsen hivuttamista ja viimeinkin sain sen kokonaan ulos. Sujaitin senn varovasti piiloon selkäni taakse.
Crepsley PoV
Kuljin vihaisena pitkin tunneleita kohti prinssien salia. Kaikki suru ja haikeus olivat kaikonneet. Darren oli pettänyt minut.
Hän oli paennut pelkurimaisesti tuomiotaan. Nyt hän mielestäni todella ansaitsi sen.
Saavuin prinssien salin ovelle. Sali oli edelleen täynnä kenraaleja ja keskustelu jatkui edelleen kiivaana. Astelin suoraan prinssien eteen, jotka katsoivat minuun kysyvinä.
”Larten, päätöksemme on järkkymätön. Darren tapetaan.” Paris aloitti. Hän ilmeisesti luuli minun tulleen väittämään vastaan.
”Hän on paennut.” Sanoin. Saliin laskeutui syvä hiljaisuus.
”Mitä!” Nuoli mylväisi, ”Paennut?! Kuinka hän kehtaa!” Vampyyrit ympärilläni alkoivat mylviä raivostuneesti.
”Järjestetään etsinnät, hänet löydetään varmasti!” Mika karjui metelin yli. Seisoin hiljaa paikoillanil. Täristen raivosta. En olisi ikinä uskonut hänestä. En ikinä. Se ei ollut yhtään hänen tapaistaan... Entä jos hänet pakotettiin? Ei, vuoressa oli pelkkiä vampyyreja. Yksikään vampyyri ei alistuisi niin halpamaiseen tekoon.
”Larten?” Arran ääni kysyi vierestäni, ”Aiotko lähteä etsimään häntä?” Pudistin päätäni edelleen vihaisena. Vaikka tällä hetkellä vihasinkin häntä tiesin, etten silti pystyisi tappamaan häntä -tai viemään tapettavaksi, mikä on melkein pahempi. Joutuisin näkemään hänen kärsivät kasvonsa.
-
Awwwwwwwww.. Tää on just hyvä..
Jatkoo vaa nopeesti haluun tietää mitä tapahtuu..
Miten Darrenin mahtaa käydä????
-
vigastuda: Ihana, kun tykkäsit! ;D Jatkoo tulee, kunhan nyt sais ensin kirjotettua :)
//Noniin, viimeinkin alkaa jatko häämöttää. Sain mahtavan inspiksen ja nyt alko taas juttu luistaa. Seittemäs luku ilmestynee siis lähipäivinä :)
//Sarelon yhdisti tuplapostauksen
-
7.Luku
Darren PoV.
Juoksin, minkä jaloistani pääsin. Ainoa toivoni oli, että onnistuisin eksyttämään heidät -toivoa ei ollut siis juuri ollenkaan.
Olin saanut siteeni auki hetki sitten-pahaksi onnekseni vampaneesitkin olivat huomanneet sen. Juoksin alas vuoren rinnettä. Kohti metsää. Oli varhainen aamu ja aurinko nousisi kohta. Saatoin vain toivoa, että he väsyisivät seuraamaan minua ja palaisivat luolaansa.
Vampyyrien jumalat eivät kuitenkaan olleet hylänneet minua: tiesin, missä olin. Olimme tulleet samaa tietä vuoreen Crepsleyn ja Gavnerin kanssa. Gavnerin nimi sai edelleen vatsani vääntymään, mutta kovetin itseni enkä ajatellut häntä. Nyt oli suurempiakin murheita.
Juoksin, minkä jaloistani pääsin, mutta silti vampaneesit lähestyivät minua. Pian olisin mennyttä miestä. Tälläkertaa Kurda ei ollut mukana kieltämässä heitä tappamasta minua, joten he tuskin näkisivät tarpeelliseksi säästää henki kultani.
Yhtäkkiä sain idean.
Jos juoksisin vuoren rinnettä itään, minun pitäisi päätyä sille vesiputoukselle, jonka takana oli vuoren sisäänkäynti. Minun olisi turha edes yrittää päästä sisään vuoreen, mutta, jos hyppäisin virtaan, saattaisin päästä pakoon.
Hetken mielijohteesta vaihdoin suuntaa ja pingoin kohti putousta.
Vampaneesit ällistyivät (aivan kuten olin odottanutkin), mutta jatkoivat silti perässäni. He olivat olettaneet minun pyrkivän metsään. Tavallaanhan minä pyrinkin -vesiteitse. Virta veisi minut syvälle metsään, eivätkä edes vampaneesit pystyneet juoksemaan yhtä nopeasti kuin vesi. Eivätkä he varmaankaan aikoneet hypätä seuraksenikaan.
Pian kuulin jo korvissani vesiputouksen pauhun. Pinnistin kaikki voimani ja ryntäsin pää kolmantena jalkana suoraan pauhuvaan virtaan.
Silloin mahtava suunnitelmani ei enää tuntunutkaan niin mahtavalta.
Vesi oli jäätävää ja pyöritti minua ympäriinsä niin että menetin suuntavaistoni. Saatoin vain antaa virran viedä.
Iskeydyin vasten kiviä ja ne raapivat ihoni ja vaatteeni riekaleiksi. Happi alkoi loppua.
Virta ei tuntunut loppuvan ollenkaan. Vain loputtomasti pyörteitä ja villinä kuohuvaa vettä. Päässäni alkoi sumentua hapen puutteesta, mutta yritin kestää -olisi noloa kuolla hukkumalla veteen, johon oli itse hypännyt. Sielunikin jäisi veteen vangiksi.
Kun happi oli juuri loppumaisillaan sain pääni pinnalle. Nopea katsaus ympärille kertoi minun olevan metsän lähellä, mutta näin vielä vampaneesitkin yläjuoksulla. Virta veti minut takaisin vedenalle.
Päätin antaa virran riuhtoa ja raadella minua vielä hetken, jotta pääsisin tarpeeksi kauas ja yrittäisin sitten nousta rannalle. Olisi turha yrittää ylös, jos ylhäällä odottaisivat vain vampaneesti miekkoineen ja keihäineen.
Virrasta nouseminen olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka virta olikin jo lopettanut kuohuntansa ja vei minua eteenpäin inhimillisemmällä vauhdilla, olin aivan riekaleina ja jäätävä vesi oli kohmettanut raajani. Aloin kuitenkin uida kohti rantaa ja noin vartin ponnisteltuani pääsin viimeinkin tukevalle maalle.
Lysähdin maahan ja makasin pitkään paikoillani. Olin aivan poikki ja lisäksi ulkona oli kova pakkanen. Jäätyisin kuoliaaksi, jos jäisin siihen -paitsi jos vampaneesit löytäisivät minut ensin.
Ajatus vampaneeseista sai minut nousemaan ylös ja katsomaan tarkemmin ympärilleen. Olin keskellä metsää, kaakossa oli pystysuora jyrkänne. Tuuheat kuuset ympäröivät jokea muutaman metrin päässä.
Lähdin kulkemaan länteen tarkoituksenani vain siirtyä pois joen luota, jotta he eivät löytäisi minua, vaikka seuraisivatkin jokea.
Pystyin tuskin kävelemään ja pikemminkin raahauduin muutaman kymmentä metriä eteenpäin tiheään kuusistoon.
En jaksanut liikkua pitkään ja valahdin makuulle erään erityisen tuuhean kuusen juurelle. Kuovin enimpiä lumia pois ja käperryin kippuralle pysyäkseni mahdollisimman lämpimänä. Saatoin vain toivoa, että kukaan ei löytäisi minua. Alkoi sataa lunta.
Makasin kippuralla lumen sataessa ympärilläni. Juuri nyt en voinut tehdä mitään itseni hyväksi. Viisainta olisi sytyttää nuotio, mutta silloin vampaneesit saattaisivat löytää minut savun takia. Lisäksi olin aivan liian väsynyt ja kylmissäni metsästääkseni itselleni ruokaa. Siispä makasin vain siinä ja odotin päivän tulevan.
En tiedä, kuinka kauan siinä makasin, mutta lopulta minun oli aivan pakko nousta ylös, muuten jäätyisin elävältä.
Liikkuminen oli vaikeaa ja hidasta, mutta aloin siitä huolimatta kyhätä tulta -viis siitä, vaikka vampaneesit löytäisivät minut, enää ei ollut muita vaihtoehtoja. Lopulta sain aikaan jonkinlaisen valkean ja lämmittelin sen pienessä loimussa.
Pikkuhiljaa raastava kylmyys alkoi helpottaa ja veri virrata suonissani. Nousin ylös. Lumisade oli loppunut, mutta paksut pilvet peittivät edelleen taivaan, joten aurinko ei näkynyt.
Vampyyrivuorta ei enää näkynyt, mutta joki teki jonkin matkan päässä jyrkän mutkan ja olin metsässä, joten se ei silti tarkoittanut, että olisin hirveän kaukana. Minulta menisi yö tai pari päästä takaisin vuorelle, paitsi jos vampaneeseista tulisi ongelmaa.
Lämmitellessäni olin nimittäin oivaltanut erään asian: kävi minun miten kävi, en voisi hylätä vampyyreita. Se lause oli haudattu syvälle kaikkien vampyyrien sydämiin. Päätin siis aloittaa matkan takaisin vuoreen -vaikka se todennäköisesti vaatisikin oman henkeni.
A/N: Eipä tässä tälläkertaa mitään sen ihmeellisempää. Kuulisin mielelläni mielipiteitänne ja aika harvoin käy niin, että hyppään täältä ruudusta kommentoijien kimppuun, joten ei tarvi pelätä :)
-
Tää on hyvä jatkoooooooooo nopeesti.. ;D
tää on ainut ficci minkä oon löynäny Darren Shanista. :'(
Mitä mielt oot siit uusimmast kirjasta : Taistelu Aamunkoitteessa??? ::)
-
Vigastuda: Taas kerran sun kommenttis piristi päivän, kiitos :D Ja mää oon kirjottanu tänne toisenki Darren Shan ficin, nimi on Pentuprinssi, löytyy tuolta http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17773.0 (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17773.0), S Beyond lisäsi ikärajan linkkiin (tai ainaki pitäs, nää mun maahtavat taidot...)
Musta Taistelu Aamunkoitteessa on jälleen kerran ihan järkyttävän hyvä, mutta miten Shaughnessy KEHTAA TAPPAA CREPLSEYN!!!! Kannattaa muuten käydä kattoon enkun kielisestä wikipediasta, sieltä löytyy kivoja juonipaljastuksia :), kun nehän on jo kaikki kirjotettu englanniks.
Ja seuraavan kirjan, Sielujen järvi, olis ainaki pitäny ilmestyy jo n. kuukaus sitte :) Sitä en oo vielä käsiini saanu, mut kirjastossa ainaki on (piiiitkän varausjonon jälkeen)
-
Jes uus luku :D
tuli mieleen tosta putous kohdasta se kohta missä se joutuu sinne putoukseen ja ne sudet ja jtn ;D en muista...
mutta hyvä jatko ;) pituutta sais olla vähän enemmän :)
kiitos ja jatkoa
-
Kuu_tamo: Kiitos kommentista, ja toi vesi-juttu tosiaan oli melkein suoraan kirjasta :( mut yritin kirjottaa siitä erilaisen ja muuta yhteistä ei sitte pitäs ollakkaan :D
-
Aah, Darren Shania -elämäni tarkoitus!
Kuulostaa tosi jännältä ja pitääpä käydä lukees Pentuprinssiki :) Darrenissa on vaan sitä jotain, vaikka Kurda ja Gavner onki parhaita ;D Ja todella: MITEN CREPSLEY VOITIIN TAPPAA!!!!! Niin odotin Sielujen järvee, ja se oli kyllä niiiiin hyvä :) Kerranki joku kertoo KUNNOLLA suremisesta ja toi sopi jotenki tosi hyvin teemaan (olis ollu aika outoo, jos se olis vaan parkunu ja kirkunu ja Vanchuli olis vaan halaillu sitä...) Mut joo, takas ficciin: TYKKÄÄN EDELLEEN, niin kun sulle kerroin, kun en ollu vielä rekistöröitynyt tänne :) Jatkoo vaan, kun saat kirjotettuu
-
Kiitos pikku arrow kulta! (Vanchuli... ;D ) ja kaikki me järkytyimme tästä traagisesta menetyksestä, mutta koita kestää :)
-
Ah, Darrenia ^^
Mielestäni kirjoitat ihan hyvin, mutta välillä kerronta tuntui hieman sekavalta ja tämä jäi ehkä kaipaamaan jotain... Mutta en tiedä mitä... Crepsley saa kyllä antaa pikku-Darrenille anteeks ku se vaan kaapattiin :'(
Eikä tähän oikein muuta nyt tähän hätään keksi ;D
-
A/N: Fairytale: Kiitos, koitan jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Arrow saa ruveta betaamaan tarkemmin :P No ei nyt, hyvää työtähän se on tehny :) Mutta tässä se kauan odotettu kahdeksas luku -toivottavasti seuraavan kanssa ei näin kauaa mene
8.Luku
Darren PoV
Matka takaisin vuoreen ei tulisikaan olemaan helppo. Olin kulkenut sinne vain kerran, silloinkin Crepsleyn kanssa, enkä tuntenut aluetta yhtään. Ei siis auttanut muu kuin seurata jokea ja ylhäällä etsiä lähin sisäänkäynti toivoen, että se olisi merkattu. Muuten en mitenkään löytäisi ylös saleihin.
Loistavassa suunnitelmassani vain oli pari aukkoa.
Ensinnä Kurdan vampaneesit vartioivat edelleen seutua. He tiesivät, etten tuntenut aluetta, joten he keskittyivät joenvarteen. Hitto.
Toisena minulla ei ollut hajuakaan, missä sisäänmenoaukkoja oli. Tietysti voisin aina mennä ja koputtaa Kurdan luolan suuhun -tai en ehkä kuitenkaan.
Kolmantena vampyyrit. Heidän sydäntä riipivä rakkautensa minua kohtaan palattuani saattaisi muodostua jonkinasteiseksi ongelmaksi.
Synkää sarkasmia. Ei kuitenkaan auttanut kuin yrittää.
Lumisateen loputtua pakkanen oli kiristynyt. Taivas oli pilvetön. Etenin lähinnä päivisin, kun vampaneesit eivät voineet pitää vahtia. Silloinkin etenin hitaasti, varoen jättämästä jälkiä.
Kova pakkanen oli etuni; se jäädytti lumen pinnan minua kannattavaksi. Vampaneesit taas jättivät syviä jälkiä monen kymmenen sentin lumikerrokseen. Takaa-ajossa minulla olisi selvä etulyöntiasema.
Toisen yön jälkeen olin jo vuoren juurella.
Jokea vartioimassa olin nähnyt kolme vampaneesia, täällä niitä ei näkynyt yhtään. Se teki minusta epäluuloisen, mitä peliä he oikein pelasivat? Olettivatko he minut niin varmasti kuolleen, vaikka olivat lähettäneet ainakin kolme vampaneesia etsimään minua joelta? Eipä minua suuressa arvossa pidetty.
Pidin kuitenkin edelleen matalaa profiilia ja hipsin hiljaa lähemmäs. Kivikkoisessa ja muuten paljaassa maastossa se oli paljon vaikeampaa kuin metsässä; kivet olivat jäässä ja liukkaita ja niiden päällä oli petollista lunta. Jos nyt jättäisin jälkiä ja minut huomattaisiin, en voisi kuin palata metsään ja hypätä jälleen jokeen. Sitä kokemusta en tahtoisi uusia.
Tutkin maastoa muutaman tunnin löytämättä jälkeäkään sisäänkäynnistä. Aurinko alkoi jo laskea ja minun olisi pian palattava takaisin metsän turviin tai löydettävä sisänkäynti. Vampaneesit voisivat yöllä kulkea alueella eikä kivikossa ollut juurikaan piiloja. Päätin etsiä vielä hetken ja palata sitten metsään lepäämään. Seuraavana päivänä palaisin jälleen ja olisi muutenkin viisaampaa levätä ennen vuoreen menemistä; siellä en saisi välttämättä nukkua vähään aikaan, sillä minun olisi varottava sekä vampaneeseja että vampyyreja ja samalla päästävä jonkun vampyyrin puheille.
Kun en löytänyt mitään, kiirehdin metsään ja kiipesin erääseen tiheään kuuseen, jonka oksilla nukuin levottomasti koko yön.
Seuraavana aamuna taivas oli jälleen pilvessä ja lunta satoi hiljalleen. Pakkasessa kovettunut lumi oli saanut ohuen hahtuvaisen kerroksen pehmeämpää, johon jäisi jalastani jälki. Jättebra!
Ei auttanut muu kuin hypätä alas ja hyväksyä jäljet -ja toivoa uuden lumen peittävän ne nopeasti! Olisin pulassa, mikäli ne jäisivät näkyviin, vaikka löytäisinkin sisäänmenoaukon!
Jatkoin siitä mihin eilen jäin ja jatkoin maaston huolellista läpikäyntiä. Muutaman tunnin etsin turhaan, mutta lopulta puolenpäivän aikaan minua onnisti: jyrkän seinämän alapuolelta ison kiven takaa löytyi tunneli!
Tunneli ei ollut kovin suuri; aikuinen mahtuisi nipinnapin kulkemaan sielä suorassa, mutta olin varma sen vievän vuoreen. Lähdin kulkemaan tunnelia pitkin ja huomasin sen viettävän hieman ylöspäin ja laajenevan, mitä pidemmälle kuljin. Pujottelin tunnelisokkelossa, mutta en pienten nuolien ansiosta eksynyt. Aina välillä jäin kuulostelemaan ääniä vampyyreista tai vampaneeseista, mutta ainoat seuralaiseni olivat hämähäkit, joita oli syvemmällä vuoressa paljon.
Arvioni mukaan oli loppuiltapäivä, kun saavuin vartioidulle ovelle. Epäröin hetken sen takana, mutta päätin olla näyttäytymättä, ainakaan vielä. Nyt ei pitäisi tehdä mitään hätiköityä.
Tunneli haaraantui parin metrin päässä ja lähdin seuraamaan toista haaraa. Se päättyi viidenkymmenen metrin päässä umpikujaan ja päätin perustaa sinne tukikohtani. Yöllä en aikakaan voisi tehdä mitään, joten paneuduin nukkumaan. Illalla tekisin seuraavan siirtoni, mikä se sitten olisikin.
-
Ihan hyvin kirjoitettu luku, mutta kappalejakoihin voisi kiinnittää enemmän huomiota. Ja yhden k.virheen huomasin
Heidän sydäntä riipivä rakautensa minua kohtaan -
Yksi k puuttuu.
Mutta muuten siellä ei tainnut olla mitään erikoista huomautettavaa.
-
Fairytale: Kiitos jälleen kerran (onkohan se yhdyssana?) ihanaa kun jaksat kommentoida ja varsinkin rakentavasta on paljon apua. Korjattiin juuri tuo pikku virhe. Tietysti aina olisi mukava kuulla vähän tarkemminkin, mikä meni pieleen/hyvin, meistä siitä tuli hyvä, mutta seuraavassa luvussa sitten näköjään saadaan vielä ainakin kappaleiden kanssa petrata :)
-
Jep, komppaan ihanaa betaani. Palaute todellakin on ihanaa ja minunkin puolesta kiitos Fairytale :) Rakentavan pohjalta saadaan tehtyä tästä (entistäkin ::) ) parempi ficci ja "kasvetaan itsekin kirjoittjina", noin hienosti ilmaistuna. Suomeksi siis se auttaa kirjoittamisessa.
Ja Arrow: ei, ei se taida yhdyssana, voin tarkistaa tonkin
-
Tämä on kiva ;D Kirjoitat ihanasti, tuleehan jatkoa?
-
Kuukeiju: Eih, joku lukee tätä! Mietin juuri Tampereen juhlamiitissä, että onneksi kukaan ei ole lukenut Ainoaa... Pitää nyt katsella. Ajattelin jo about puoli vuotta sitten lopettaa tämän, koska kröhöm. (En vain viitsinyt ilmoittaa siitä, ettei tämä pomppaisi ylös) Katsellaan nyt kumminkin. Luen vielä pariin kertaan itse läpi ja päätän, miten pohjanoteeraus tämä on. Lukujen pituus ainakin on päätähuimaavaa.
~Culliina