Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Feliicia - 22.06.2010 14:15:35

Otsikko: I hate you, I love you [K-11] Lily/James, KESKEYTETTY
Kirjoitti: Feliicia - 22.06.2010 14:15:35

Name: I hate you, I love you
Author: Feliicia
Beta: Merrrí luvuissa 1-4 MISSYOU
Genre: romance, fluffy, angst, drama
Pairing: Lily/James
Rating: K-11
Words: 14 381
Summary: Miksi juuri James oli se joka vangittiin? Miksi en yrittänyt pelastaa häntä? Miksi? Olenko niin huono noita etten osaa edes ystävää pelastaa? James kuitenkin tietää, että rakastan häntä. Se on tärkeintä jos hän...

Vastuunvapaus: En omista henkilöitä enkä paikkoja. Kaikki henkilöt kuuluvat Rowlingille, paitsi tietysti itsekeksimäni, enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
Varoitukset: Ensimmäisten lukujen laatu ei ole mitään mahtavaa  ;D
A/N: Ficci sijoittuu Lilyn ja Jamesin viimeiseen vuoteen Tylypahkassa. Kaikenlainen palute on tervetullutta

Ilmestyneet luvut:
 1. luku: Luovuttamista (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17424.msg346001#msg346001)
2. luku: Epävarmuutta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17424.msg347891#msg347891)
3. luku: Lentämistä ja putoamista (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17424.msg350959#msg350959)
4. luku: Yllätyksiä tai ei ehkä sittenkään (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17424.msg388393#msg388393)
5. luku: Viimeinen toive (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17424.msg432358#msg432358)
6.luku: Epämääräistä hengailua (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17424.msg490598#msg490598)
7. luku: Asiat muuttuvat (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17424.msg595341#msg595341)

Henkilöt: Ja se, että Philistä ja Elainen sisaruksista on kuvia, ei tarkoita, että ne on jotenkin tärkeitä. Mä vaan vähän innostuin...
James Potter (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/james-potter.jpg)
Sirius Musta (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/sirius-musta.jpg)
Peter Piskuilan (http://25.media.tumblr.com/tumblr_lnu8c6O9kY1qa6sfjo1_500.png)
Remus Lupin (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/remus.jpg)
Lily Evans (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/lily-evans.jpg)
Lucy Stones (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/lucy-stones.jpg)
Jasmin Hopkins (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/jasmin-hopkins.jpg)
Elaine Bara (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/elaine-bara.jpg)
Severus Kalkaros (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/severus.jpg)
Phil (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/phil.jpg)
Elyas Bara 17v (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/elyas-bara-17v.jpg)
Eleanor Bara 15v (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/eleanor-bara-15v.jpg)
Eloine Bara 14v (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/eloine-bara-14v.jpg)
Elena Bara 14v (http://harrypotterfan4ever.nettisivu.org/files/2011/09/elena-bara.jpg)


Traileri

Mitä tapahtuu kun toinen vihaa...
”Minä vihaan häntä! Vihaan vihaan vihaan!”

Ja toinen rakastaa?
”No, miten on, prinsessa? Lähdetkö huomenna Tylyahoon kanssani?”

Entä kun vihdoin rakastavaiset saavat toisensa…
”Minä tosissani pidän sinusta”
”Minä tiedän sen”

Kaikki särkyy…
”Miten voit tehdä noin?”
”Miksi huudat minulle?”

Näkevätlö he enää toisensa...
”Minä en tiedä rakastanko sinua enää”
”Minäkään en tiedä, mutta kai meillä on vielä mahdollisuus?”


Vai onko liian myöhäistä?
”Ei, James! Ei!”
”Lilyy!”

Saanen esitellä...
                           ...I hate you, I love you

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Kukkamaaria - 22.06.2010 15:05:54

Traileri oli aika mielenkiintoinen :) asetelma on aika sama kuin kaikissa Lily/James ficeissä, ensin he vihaavat toisiaan ja sitten rakastavat. Ainakin trailerin perusteella... mutta jatka ihmeessä, haluan lukea lisää :)

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Feliicia - 23.06.2010 09:53:47

Kiitos kommentisstasi Kukkamaaria. :) On totta, että Lily/James tarinat ovat ylensä sellaisia, että ensiksi he vihaavat toisiaan ja sitten rakastavat. Tuntuu kuitenkin hyvältä saada edes jonkinlaista kommenttia, kun tämä on ensimmäinen pitkä ficcini. Jatkoa tulee kunhan saan kirjoitettua sen ja betan pitää vielä bedata se, sillä kirjoitan aikas paljon virheitä. Kiitos kuitenkin. :)

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: NeitiMusta - 27.06.2010 22:27:50

Tähän alkuun sanon, et tykkään Lily/Jameseist..
Mut samal mä myös toivon, ettei tää oo sellanen perinteinen ja tavallinen Lily/James. Se alkaa tympii, jos kaikki on samanlaisii.
Jään innol oottaan, mitä täs tulee tapahtuun ja tuleeks tästä vaa yks tavallinen fikki, vai vaa mieleenpainuva Lily/James.

NeitiMusta.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Feliicia - 28.06.2010 14:38:32

A/N: Eli nyt vihdoinkin sain tämän ekan luvun kirjoitettua koneelle. Kommentit ovat edelleen tervetulleita. Omasta mielestäni tässä on ehkä hiukan liian kuvailua, mutta valmis tämä kuitenkin on.

1. osa: Luovuttamista
Keskiviikko 8.syyskuuta. 1977

“Minä vihaan häntä! Minä vihaan, vihaan, vihaan!” punapäinen tyttö mutisi. ”Vihaan, vihaan, vihaan!”

Punatukkainen tyttö istui sairaalasiivessä. Hänen ympärillään oli kaksi muuta tyttöä. He kaikki istuivat vuoteen äärellä.

 Vuoteessa makasi ruskeahiuksinen, noin 17- vuotias tyttö. Tytön kasvot olivat kalpeat ja ilmeettömät. Hiukset  olivat suorat ja ne olivat kuin verhot kasvojen molemmilla puolilla. Tytön silmät olivat kiinni. Ympärillä istuvat tytöt keskustelivat hiljaa.

 ”Ketä sinä oikein vihaat, Lily?” kysyi vaaleatukkainen tyttö.

 ”Voi, Elaine. Eikö se ole selvää?” kysyi kolmas tyttö.

 ”James Potter” Lilyksi kutsuttu punapää sanoi.

 ”Mitä?” molemmat sanoivat kuin yhdestä suusta.

 ”Häntä minä vihaan” Lily sanoi. ”Hän sai Jasminin tuohon kuntoon” tyttö jatkoi ja viittasi sängyssä makaavan ystäväänsä päin.

 ”Pian Jasmin on kunnossa” Elaine sanoi.

”Niin, Lily. Turha sinun on syyttää Potteria. Jas on aivan kohta kunnossa” Lucy sanoi. Hänen äänensä värisi. Hän ei itsekään uskonut sanojaan.

 Siinä samassa ovi sairaalasiiven päädyssä avautui ja noin 20-vuotias hoitaja tuli sisään.

 ”Olen pahoillani, mutta vierailuaika on päättynyt” nainen sanoi.

 ”Selvä, matami Pomfrey. Me lähdemme” Lucy sanoi ja kiskoi Lilyn ylös, sillä hän ei halunnut jättää ystäväänsä. ”Minun pitääkin tehdä se Pimeyden Voimilta Suojautumisen aine. Ja Lily, saat auttaa minua”

 Tytöt vilkaisivat vielä liikkumatonta ystäväänsä ja lähtivät sairaalasiivestä.

***

Rohkelikon oleskeluhuoneessa neljä poikaa istui takkatulen ääressä.

 ”Hopkinsin onnettomuus ei ollut sinun vikasi, James” Sirius sanoi. ”Oli hänen oma vikansa, että tuli loitsun tielle”

 ”Kiitti Anturajalka, mutta se oli minun syyni” James sanoi.

 ”Sarvihaara, koulua on käyty viikko ja sinä alat jo nyt aikuistua” Sirius sanoi. ”Vai mitä, Kuutamo?”

Toinen pojista, joka ei ollut osallistunut keskusteluun nosti katseensa ja sanoi:

 ”Minusta James tekee aivan oikein kun on pahoillaan siitä onnettomuudesta. Ja on kyllä sinunkin pikku hiljaa aikuistuttava. Et voi loputtomiin räjäytellä vessoja.”

 ”Sehän oli onnettomuus, vai mitä Matohäntä?” Sirius puolustautui. Matohäntä mumisi jotain epäselvää ja sitten Sirius valitti:
 ”Eikö kukaan ole minun puolellani?” Muut pudistivat päätään. ”Selvä. Kukaan ei näytä puolustavan minua joten minä taidan lähteä etsimään parempaa seuraa. Nähdään joskus” hän nousi tuolista ja lähti harppomaan kiukkuisena kohti muotokuva-aukkoa. Kävellessään kuudesluokkalaisten tyttöjen ohi he huokailivat ja katsoivat uneksuvasti Siriusta. Sirius väläytti tytöille hymyn ja meni käytävään. Kolme tyttöä tuli häntä vastaan, mutta he eivät huokailleet, vaan jatkoivat keskusteluaan huomaamatta häntä. Heitä en taida voida hurmata, Sirius ajatteli. Vaikka komea olenkin.

***

Kun James näki ketkä tulivat muotokuva-aukosta, hänen teki mieli juosta suoraan poikien makuusaliin, mutta silloin Lily olisi luullut häntä pelkuriksi. Niinpä James istui paikallaan, vaikka järki sanoi, että hänen pitäisi nopeasti paeta.

 James oli ollut kauan ihastunut Lily Evansiin. Hän oli jopa pyytänyt tyttöä pari kertaa ulos, mutta hän oli aina kieltäytynyt. James ei edes muistanut kuinka monta kertaa Lily oli huutanut hänelle.

 Tytöt istuivat erääseen nurkkaan keskustelemaan hiljaa tai he oikeastaan jatkoivat keskusteluaan, joka oli alkanut jo sairaalasiivessä. James lähestyi tyttöjä varovaisesti, vaikka Remus ja Peter pudistelivat tiuhaan tahtiin päitään.

 ”No miten on prinsessa? Lähtisitkö viimein kanssani ulos?” James kysyi ja pakotti kelmimäisen virneen kasvoilleen. Lily kääntyi tuolissa, nousi seisomaan ja sitten:

 ”Miten sinä kehtaat näyttää naamasi minulle, Potter?! Kaiken sen jälkeen mitä olet tehnyt! Ensin satutat Jasia niin pahasti, että hän joutuu sairaalaan ja sitten vielä kysyt, että tulenko kanssasi ulos! No, en todellakaan tule!” Lily karjui niin, että koko oleskeluhuone katsoi heitä. Lily käänsi Jamesille selkänsä ja istuutui takaisin paikalleen.

Elaine ja Lucy katsoivat Jamesia myötätuntoisesti; Lily ei ollut koskaan ennen huutanut Jamesille noin pahasti. Lucy ja Elaine tiesivät, että James oikeasti piti Lilystä, mutta Lily näytti vihaavan häntä koko sydämestään. James kääntyi pettyneenä ja meni takaisin muiden kelmien luo.

 ”Saisit olla Jamesille vähän kiltimpi” Elaine sanoi.

”Miksi ihmeessä? Minua oikeasti ärsyttää se, että Potter vainoaa minua. Eikö hän ymmärrä, että minua ei kiinnosta?” Lily sanoi kärttyisästi.

 ”Mutta etkö voisi sanoa sen hänelle kiltisti?”

”Katso nyt poikaa!” Lucy sanoi.

 Lily ei katsonut James Potteriin, ei edes vilkaissut hänen suuntaansa, sen sijaan Lily nousi ylös ja sanoi ystävilleen:

”Menen nukkumaan. Hyvää yötä!” Lily katosi tyttöjen portaikkoon. Elaine nousi mennäkseen perään, mutta Lucy tarttui hänen käteensä ja veti hänet takaisin alas. Vaaleat hiukset heilahtivat kun Elaine istui takaisin paikalleen.

***

Lily sulki makuusalin oven takanaan. Ehkä hiukan liian väkivaltaisesti, sillä ovi paukahti pahaenteisesti. Lily istui sängylleen. Miksi kaikkien piti pitää James Potterista? Kaikki paitsi minä ihailevat häntä. Lily tarvitsi nyt kylmän suihkun, jossa voisi ajatella rauhassa. Tyttöjen kylpyhuone sijaitsi poikien kylpyhuoneen vieressä, joten jos joku poika on suihkussa tytöt saavat tietää, että hän on siellä. Joskus - pari vuotta sitten – pojat olivat räjäyttäneet suihkujen välisen seinän, kun molemmissa suihkuissa oli ihminen – Tässä tapauksessa Sirius ja Jasmin – kaiken lisäksi he olivat olleet seurusteleva pari. Sirius oli lopettanut suhteen eikä Jasmin ollut moksiskaan. He olivat kuulemma sopineet sen aikoja sitten. Lily muisti sen helposti. Ylhäältä oli kuulunut pamaus ja viitosluokkalaiset tytöt olivat kirkuneet. Kun Lily oli rynnännyt ylös, hän näki miten Jasmin säntäili ympäri makuusalia ja kirkui: ”Minä tapan sinut Sirius Musta!” Sirius oli yrittänyt tulla tyttöjen makuusaliin pelkkä pyyhe päällään, mutta olikin tippunut alas oleskeluhuoneeseen sillä pojat eivät päässeet tyttöjen tiloihin.

 Lily nukkui edelleen siinä samaisessa makuusalissa Lucyn, Elainen ja Jasminin kanssa. Tietysti siellä asui vielä kaksi muuta tyttöä: Helen Brown ja Sandra O’Smith. Ne kaksi tyttöä olivat kuin nenä ja suu. He kulkivat koko ajan yhdessä supatellen. Muut tytöt ja he eivät olleet kovin läheisiä, vaikka he nukkuivat samassa makuusalissa. Tarvittaessa heistä sai kyllä juttukaverin.

Lily sulki suihkun ja meni takaisin makuusalin puolelle. Hän harjasi punaiset hiuksensa, koska yön aikana ne menisivät helposti takkuun, eikä hän halunnut nolata itseään jos aamulla tulisi kiire. Lily meni sänkyynsä ja laittoi pylvässängyn verhot kiinni. Tämä päivä oli ollut pitkä. Ensin oli se Jasminin onnettomuus, Potter oli ampunut häneen jonkinlaisen kirouksen. Jasmin oli kuitenkin joutunut sairaalakuntoon eikä – ihme kyllä – Potter ollut saanut minkäänlaista rangaistusta. Huomenna viimeistään.

 Makuusalin ovi aukeni.

 ”Lily, nukutko sinä?” Elaine kysyi hiljaa ovelta.

 ”Nukun”

 Elaine hymähti ja sulki sitten varovaisesti makuusalin oven.

***

Elaine asteli alas muiden luo. Itse asiassa Lucyn, Jamesin, Remuksen ja Peterin. Sirius ei ollut vieläkään palannut oleskeluhuoneeseen. Remus luki Loitsujen käsikirja 7:ää, Peter kirjoitti Taikajuomien ainetta, Lucy katsoi odottavasti Elainea ja James tuijotti tyhjää.

 ”Hän nukkuu. Tai ainakin sanoi niin” Elaine sanoi. Oikeasti Lily pohtisi maailmaa, eikä Elainen tarvinnut sanoa sitä ääneen.

 Ihme kyllä muut kolme tyttöä tulivat paremmin toimeen niin sanottujen Kelmien kanssa kuin Lily. Se saattoi johtua siitä, että James kuului Kelmeihin ja hän ärsytti Lilyä kysymällä tätä treffeille noin päivän välein.

 ”Ehkä minä luovutan” James sanoi synkkänä ja kaikki neljä kääntyivät häneen.

 ”Et kyllä luovuta!” kaikki huusivat yhteen ääneen.

 ”Kuka ei luovuta?” kuului ääni muotokuva-aukosta.

 ”James” Remus sanoi. ”Hän aikoo luovuttaa Evansin suhteen”

 ”Ja ei muuten hitossa käy!” Sirius huusi ja unohti siltä seisomalta heidän riitansa. Hän huusi niin kovaa, että koko oleskeluhuone kaikui. Onneksi olohuone oli tyhjä. Nuorimmat olisivat varmaan pelästyneet. ”Jos minä en saa seuraa se ei tarkoita, että sinun pitäisi luovuttaa, Sarvihaara!”

 ”Se ei johdu siitä, että sinä et saanut seuraa vaan siitä, että sinä Lily huusi Jamesille tänään kun et ollut paikalla” Lucy avasi ensi kertaa suunsa. Sirius katsoi anteeksipyytävästi Jamesiä, mikä oli hyvin harvinaista, sillä Sirius ei yleensä pyytänyt keneltään anteeksi.

 ”Mennäänkö nukkumaan?” Elaine kysyi muilta. Muut nyökyttelivät unisesti paitsi James.

”Jään vielä hetkeksi tänne” hän sanoi. Muut katsoivat toisiaan ja kipusivat sitten ylös portaat, jotka johtivat makuusaleihin.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Feliicia - 28.06.2010 14:41:28

Jos joku olisi niin ihana ihminen tai velho tai noita ja jaksaisi laskea tuon sanat.
Kiitos kommentista NeitiMusta se, että tästä tulisi mieleenpainuva, saa nähdä vasta kun koko fic on valmis. Toinen ja Kolmas luku on kirjoitettu jo käsin eli ne ilmestyvät tänne jossain vaiheessa.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 28.06.2010 21:14:51

Kun sinä kerran kommentoit melkein KAIKKIA minun tekstejäni niin otan minäkin nyt itseäni niskasta kiinni ja yritän väsätä jonkinlaisen kommentin.
 Pidin. James on hyvin jamesmainen tässä ja Lilykin oli ihana<33 Voisi vielä vilkaista Jamesia ja huomata että se on oikeesti pahoillaan *vink, vink* ;) Mutta seurailen ficciäsi ja edistymistäsi. Tralerissa oli muuten muutama virhe...

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: NeitiMusta - 28.06.2010 21:30:34

Vaikuttaa hyvältä. Haluun ehottomasti tietää mitä tapahtuu.

Hahmot oli tosi omanlaisiaan, eli James tekee jotain kelmimäistä, Lily huutaa sille ja James on oikeesti pahoillan, mitä Lily ei vihaan-James-Potteria-ikuisesti- ajatuksissaan huomaa. Kuvailuu ois ehkä voinu olla vähän enemmän, mut sitä kyl varmaan ehtii tulla myöhemmissäki luvuissa, eli jään ootteleen jatkoo.

Ja sit haluisin myös muutaman lainauksen laittaa: (Sirresta, koska se on vaa ihana ♥)

Lainaus

”Jos minä en saa seuraa se ei tarkoita, että sinun pitäisi luovuttaa, Sarvihaara!”   

Tää oli jotenki tosi hellyyttävä lause, vaikka Sirre taitaa kyl vähän valehdella, koska kylhän se sais kenet vaa sen ihanal ulkonäöl ja charmil.. ;)

ja

Lainaus

Sirius katsoi anteeksipyytävästi Jamesiä, mikä oli hyvin harvinaista, sillä Sirius ei yleensä pyytänyt keneltään anteeksi. 

Tääki oli tosi sulonen.. :D

Jään kyl innoissaan tänne ootteleen, miten tää tarina etenee ja mitä tapahtuu. (Ja toivon taas, ettei tästä tuu perus James/Lily) Ja ootaan tulevist luvuist vähän enemmän kuvailuu, mut tykkäsin ehottomasti. Vaikuttaa mielenkiintoselt.

NeitiMusta. :D

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Kukkamaaria - 28.06.2010 21:31:12

Jatkoa, jota en ole ollenkaan huomannut! :o miten saatoin olla niin huolimaton? :o mutta tästä lähtien olen paljon tarkempi ja tarkistan tämän joka toinen päivä onko tullut jatkoa :D Tykkäsin todella paljon :) kirjoitusvirheitä en bongannut ja tekstisi on sujuvaa :)
Jatkoa piankin tulossa? ;)

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Feliicia - 29.06.2010 13:16:13

Kiitos kommenteista.
Vaarallinen kommentoija, en ole oikein katsastanut tuota traileria. Kyllä siinä varmaan muutama virhe on. Kiitos kuitenkin.
NeitiMusta, kuvailua oli kieltämättä hiukan vähän, mutta yritän lisätä sitä. En ole oikein hyvä kuvailemisessa joten katsotaan miten käy. Sirius taisi hiukan kyllä valehdellä tuossa ensimmäisessä lainauksessa, mutta onhan james hänen paras kaverinsa.
Kukkamaaria, jatkoa on tulossa kunhan ehdin kirjoittaa sitä. Heinäkuu-Elokuu vaihteessa jatkoa ei ole tulossa, sillä olen pitkällä leirillä, mutta siihen on vielä aikaa. Toinen luku on jo kirjoitteilla koneelle.
Jatkoa siis tulossa viimeistään 27.heinäkuuta, jos olen ahkera. Kiitos vielä kaikille kommenteista, on helpottavaa tajuta, että edes joku pitää tekstistäni.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Anaid - 01.07.2010 16:21:59

Tää vaikuttaa kyllä hyvältä, että varmasti jään seurailee jatkoa...
Anaid

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 2. osa ilmestynyt!
Kirjoitti: Feliicia - 02.07.2010 17:17:11

Kiitos kommentistasi Anaid :)
A/N: Nyt sain tämän toisen luvun valmiiksi ja ihmekyllä reilusti etuajassa. Tässä on sitten aika paljon takaumia. Yrittäkää saada selvää. Sitten vielä mainitsen, että omistan tämän luvun Vaaralliselle komentoijalle , sillä kun aloin itse lukemaan ficcejä luin juuri hänen ficcejään.(Toivottavasti olet tyytyväinen) ja ne innostivat minua kirjoittamaan omiaa ficcejä. Kiitokset hänelle.
 Tämä luku on aika lyhyt, mutta mielestäni se on hyvä näin. Kuvailua on takaumissa aikas paljon ja toivon ettei se sekoita teitä. Seuraavassa luvussa, lupaan, että on enemmän tapahtumia. Ja nyt Bon Apetit!(tai jotain) nauttikaa!
 Kommentit ovat edelleen tervetulleita!


2. osa: Epävarmuutta 
Keskiviikko 8. syyskuuta. 1977

Kuului kahden makuusalin oven sulkeminen. Vasta kun James oli varmasti yksin, hän uskalsi näyttää tunteensa itselleen. Hän painoi päänsä käsiinsä.
 
Miksi maailman piti olla näin julma? Miksi Lily ei ymmärtänyt…ymmärtänyt, että hän rakasti Lilyä? Hän oli yrittänyt osoittaa kiintymystään, mutta Lilyy ei vain ymmärtänyt.
 James oli rakastanut noita kirkkaanvihreitä, mantelinmuotoisia silmiä, siitä hetkestä lähtien kun oli nähnyt ne ensimmäisen kerran.

Oli aurinkoinen ilta. 1. syyskuuta 1971. Keskellä mitä ihaninta maalaismaisemaa kohosi linna. Linna oli vanha, keskiaikainen. Siinä oli useita torneja. Ja kaikista pikku ikkunoista kajasti kutsuva, lämmin valo. Linnaan pääsi kahta reittiä: veneellä, järven yli, joka oli musta ja varmasti syvä tai kiertämällä järven hevosvaunuilla.
 
Järvi kiilteli hienoisessa auringonvalossa, kun pieni venejoukko kulki sen yli. Ensimmäisessä veneessä istui riistavartija Ogra. Ogra oli hieman tavallista miestä leveämpi ja pidempi. Hänellä oli pörröinen musta parta ja pörröiset mustat hiukset. Vaikutelman rikkoi kuitenkin se, että hänellä oli ruskeat, äidilliset silmät. Ogra vaikutti pelottavalta, mutta oikeasti hän oli sisimmäältään hyvinkin kiltti. Ogran vieressä istui apulainen nimeltä Rubeus Hagrid.
 Rubeus oli selvästi nuorempi, muttei hänkään ollut enää mikään poikanen. Hänellä oli hieman Ograa pienempi parta ja pitkät, pörröiset hiukset. Molemmat olivat mustia. Heitä olisi voinut luulla veljiksi, koska molemmat olivat isokokoisia ja molemmilla oli parta. Hagridilla oli mustat tuikkivat silmät, joissa oli sama äidillinen pilke kuin Ogran silmissä. Rubeus oli melkein yhtä leveä ja pitkä kuin Ogra, vaikka Ogra oli häntä selvästi vanhempi parisen kymmentä vuotta. Heidän veneensä oli kolme kertaa isompi kuin muiden veneet.
 Muissa veneissä istui pelokkaan näköisiä ensiluokkalaisia. Kaikki tuijottivat ihmeissään linnaa, joka tuliisi olemaan heidän kotinsa seuraavat seitsemän vuotta. Näihin lapsiin kuului myös James Potter.
 James istui veneessä kahden muun pojan kanssa. He olivat Sirius Musta ja Remus Lupin. Pojat keskustelivat hiljaa näkemästään, mutta vaikenivat kun veneet osuivat rantaan. Oppilaat kävelivät Ogran ja Hagridin johdolla kohti linnan portteja.

 He astuivat porteista sisään ja heidät otti vastaan tiukan näköinen nainen, jonka ruskeat hiukset oli sidotti nutturalle pään päälle. Nainen esitteli itsensä professori McGarmiwaksi ja hän oli juuri aloittanut työt Tylypahkassa, kun muodonmuutosten opettajan paikka oli vapaana. Professori McGarmiwa johdatti heidät tilusten läpi linnan sisälle. Sieltä he menivät Eteishallin kautta pieneen huoneeseen. Professori selitti heille mitä heidän piti tehdä, ja poistui hetkeksi salin puolelle jättäen tulokkaan hetkeksi keskenään. Kun professori  tuli takaisin, hän järjesti oppilaat parijonoksi ja johdatti heidät Salin puolelle.
 
Oppilaat ihmettelivät Salia. Se katto oli taivas. Tai ainakin näytti siltä. Joku selitti, että se oli lumottu. Salissa istui satoja muita oppilaita, kaikilla päällä mustat kaavut ja kravatti. Ensiluokkalaiset asettuivat seisomaan korokkeelle kasvot muita oppilaita kohti.
 Professori alkoi lukea nimiä kääröstään ja oppilaat astuivat vuorotellen eteen ja sovittivat vanhaa Lajitteluhattua. Hattu jakoi joka vuosi uudet oppilaat tupiin, jotka olivat: Rohkelikko, Puuskupuh, Korpinkynsi ja Luihuinen. Nyt oli vuorossa Lily Evans. Tytöllä oli leiskuvanpunaiset hiukset ja vihreät silmät. Hänet lajiteltiin Rohkelikkoon. Sitten tulivat Remus Lupin ja Sirius Musta, jotka lajiteltiin myös Rohkelikkoon. Pieni rotalta näyttävä poika, Peter Piskuilan meni myös Rohkelikkoon, vaikka ei näyttänyt kovinkaan rohkealta. Sitten oli Jamesin vuoro. Hattu ehti tuskin koskettaa Jamesin päätä ennen kuin se jo huusi:
”ROHKELIKKO!”
James otti hatun päästään, ojensi sen professorille ja silloin hän näki hänet.
 Lily Evans istui Rohkelikkojen pöydässä ja taputti kohteliaasti, kun Rohkelikolle saatiin uusi jäsen. James katsoi tyttöä, tuijotti suoraan tämän kirkkaanvihreisiin silmiin.

 Jamesista tuntui kuin tämä voisi hukkua noihin silmiin. Juuri silloin Lily Evans kääntyi häneen päin ja tuijotti takaisin. James tiesi, että noita silmiä hänen tulisi rakastaa. James tiesi, että heillä olisi yhteinen tulevaisuus edessä. Tyttö ei vain itse tainnut tajuta sitä sillä hän katsoi Jamesia kummastuneena. James tajusi, että seisoi keskellä Salia ja kaikki tuijottivat häntä. James istui nolona Siriuksen ja Remuksen viereen. Hyvä alku koulu-uralle, hän ajatteli.

Silloin vasta hän oli tajunnut, että hän todella piti – ei rakasti – tuota tyttöä. Ja nyt seitsemän vuotta myöhemmin tyttö ei vieläkään osoita minkäänlaisia tunteita häntää kohtaan. Paitsi tietysti kaikki se viha, jota Lily levittää ilmaan, kun huutaa Jamesille.
 James ei ymmärrä. Tekeekö hän jotain väärin? Pitäisikö hänen muuttua? Jättää kelmi-jutut sikseen ja keskittyä ainoastaan Lilyyn? Siihen hän ei pystyisi. Pitäisi olla toinenkin vaihtoehto. Mutta kun ei ollut.
***
Lily ei millään saanut unta. Elaine ja Lucy nukkuivat jo, mutta Lily ei vain saanut unta. Lily ajatteli Potteria. Potter oli viimeaikoina mennyt ärsyttäväksi, mutta se ei antanut Lilylle syytä huutaa Potterille entistä pahemmin. Lily muisti selvästi miten he olivat nähneet ensi kerran.


Hän seisoi keskellä Suurta salia. Kaikki muut oppilaat tuijottivat häntä. Vatsanpohjassa oli perhosia, selvästi. Muutamia oppilaita oli jo lajiteltu ja Lilyn vuoro koittaisi pian. Niinhän se koitti. Hänen nimensä sanottiin. Lily astui eteenpäin ja istahti puiselle jakkaralle.
 Professori McGarmiwa asetti hatun Lilyn päähän ja tyttö tärisi niin, että ei huomannut, että muutkin huomasivat sen. Hattu mietti hetken. Sitten se kysyi äänellä, josta Lily oli varma, että vain hän kuuli.
 ”Rohkelikko vai Korpinkynsi?” Lily ei tiennyt mitä vastata. Niinpä hän sanoi:
”Korpinkynsi” se tuntui houkuttelevammalta. Hattu oli hiljaa ja huusi sitten koko Salille:
”ROHKELIKKO!”
Lily ei ymmärtänyt. Hänhän oli valinnut Korpinkynnen. Lily ojensi hatun professorille ja liittyi rohkelikkojen joukkoon eli siihen vasemmanpuoleiseen hurraavaan pöytään.
 Lily seurasi muita oppilaita, kun heidät lajiteltiin. Hän pani merkille mustatukkaisen pojan. Pojalla oli pörröiset, hivenen takaa sojottava hiukset. Hänellä oli myös pyöreät silmälasit. Hän näytti aika… suloiselta.
 Poika lajiteltiin Rohkelikkoon. Juuri kun hän oli antamassa hatun professori McGarmiwalle, hänen kätensä tyrkkäsi hatun professorin käteen ja hän siirtyi tuijottamaan Lilyä. Pojan nimi oli James Potter, se hän tiesi. Poika tuijotti häntä hetken jaa vasta silloin Lily tuijotti takaisin.
 
Pojalla oli hämmästyttävän ruskeat silmät. Itse asiassa silmät olivat pähkinänruskeat. Lily ei tiennyt mitä ajatella tuosta ”suklaasilmästä”. Toisinaan hän halusi tietää pojasta enemmän. Toisinaan hän halusi pitää etäisyyttä. Poika huomaisi tuijotuksen – Lily ei ollut ainoa joka tuijotti häntä – ja istuutui nolona Sirius Mustan ja Remus Lupinin viereen.

 Se oli kyllä huvittavaa. Ensin James – ei siis Potter – vaikutti söpöltä ja hiljaiselta suklaasilmältä, mutta osoittautuikin oikeaksi Kelmiksi. Se tarkoitti, että kiusasi luihuisia ja vaihtoi tyttöjä kahdessa päivässä. Sirius kylläkin vaihtoi tyttöjä tiuhaan tahtiin. Muut eivät.
 Lopulta Lily nukahti muiden tyttöjen tuhinaan.
***
Torstai 9.syyskuuta. 1977
Aamu ei sujunut hyvin. James heräsi liian myöhään.
 ”Anturajalka, mikset herättänyt minua?”
”En viitsinyt herättää sinua, kun näit niin ihania unia” Sirius vastasi suihkusta, hitunen ivaa äänessään.
 ”Miten niin?” James kysyi samalla kun kiskoi pyjamaa päältään.
 James ei muistanut, että olisi nähnyt unia, Paitsi tietysti se yksi uni. James hymyili kun napitti paitaansa niin, että nappi meni väärin napinreikään. Sirius tuli suihkusta ja sanoi:
”Mumisit jotain ja kieriskelit sängyssäsi. Muuten minulla on hyppytunti ja sinun tuntisi alkaa viiden minuutin kuluttua”
 ”Mikset heti sanonut?” James huusi hädissään ja joutui niin sanotun paniikin valtaan. Hän kiskaisi housut hätäisesti jalkaansa. ”Hienoa myöhästyn varmasti!” hän mutisi itselleen. Hän heitti laukun olalleen ja lähti hiukan ärtyneenä makuusalista.
 James meni puolijuoksua portaat alas ja suoraan käytävälle. Nyt olisi Taikajuomia ja se olisi tyrmissä eli oli juostava kakki portaat alas. Hänen hiuksensa lensivät puolelta toiselle, mikä oli pojalta – tai nuorelta mieheltä – varsin huvittava näky.

James huohotti kun hän vihdoin saapui tyrmiin. Hän koputti varovaisesti luokkahuoneen oveen ja astui sisään.
 ”Anteeksi, että olen myöhässä” hän huohotti.
 ”Ahaa, herra Potter. Ihmettelimmekin missä viivyit” professori Kuhnusarvio sanoi.
 ”Nukuin pommiin” James huohotti.
 ”Selvä, poikaseni. Noniin, tänään teemme parityötä. Paras pari saa kutsun ensi viikon illalliseni. Noniin, sitten vain töihin. Ohjeet ovat taululla. Tyttö – Poika parit, mielellään” Kuhnusarvio sanoi.
 James vilkaisi Remusta. Kuutamo istui pulpetissa Lucy Stonesin kanssa. Kaikki muut olivat jo jakautuneet pareihin paitsi James ja… ja Lily.
 Lily istui pulpetissa aivan yksin. Hän näytti huolestuneelta. Jamesin olisi tehnyt mieli suudella hänen huolensa pois, mutta silloin Lily olisi vihannut häntä vielä enemmän kuin nyt. Niinpä James tyytyi menemään tytön viereen.
 ” Saanko istua?” hän kysyi varovasti, sillä pelkäsi, että Lily alkaisi taas huutamaan.
  ”Saat” Lily mutisi.

James istuutui varovaisesti. He alkoivat tehdä äänettömästi lientä, joka oli määrätty tehtäväksi. Lily luki ohjeita ja antoi ainekset Jamesille, joka pudotti ne kattilaan. Välillä Lily joutui korjaamaan Jamesin keitoksia, jos hän oli vaikka lisännyt yhden hämähäkin liian vähän tai sekoittanut liian monta kertaa myötäpäivään.
 ”Jaahas, herra Potter ja neiti Evans. Huippuoppilaani. Mitä olette saaneet aikaan?”
 ”Liemi on vielä puolivälissä, mutta” Lily aloitti.
 ”Se on aivan ohjeiden mukainen! Te olette täydellinen työpari!”
James väläytti Lilylle epävarman hymyn ja tyttö vastasi hymyyn yhtä epävarmana.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 2. osa ilmestynyt!
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 02.07.2010 17:46:06

Aah! Uusi luku! Tykkäsin. Oli paljon parempi kuin ensimmäinen :) Ja kiitos TODELLA paljon omistuksesta. Olen ylpeä siitä, että sain edes jonkun kirjoittamaan ficcejä :) Samalla tavalla minä itsekin aloitin.
 Aluksi tämä tuntui samanlaiselta kuin muut kelmificit, mutta toisessa luvussa yllätyin ja positiivisesti! Jännää, että Lily olikin aluksi tykännyt Jamesista! Lily taitaa jo hieman lämmetä hänelle, vai?? Kiitos vielä kerran omistuksesta.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 2. osa ilmestynyt!
Kirjoitti: Feliicia - 04.07.2010 11:17:56

kiitos oikein kovasti Vaarallinen komentoija, kommenttisi piristi ihanasti tylsää päivää ja hymy pyrki väkisinkin huulille. :)
  Lily on tosiaan nuorempana ollut ihastunut Jamesiin, mutta unelma taisi kaatua kun James alkoi kiusata Severusta. Lily tosiaan lämpeää  pikkuhiljaa Jamesille, mutta ei ole vielä oikein varma. Kolmanne osan pitäisi olla kohta valmis, tai no en ole oikestaan kauheasti kirjoittanut sitä vielä, mutta se on kumminkin tulossa. Nyt kun on kesä niin se ei välttämättä tule ihan pian. mutta kiitos kommentistasi!

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 2. osa ilmestynyt!
Kirjoitti: Lauranood - 04.07.2010 11:35:09

Uusi lukija kukkuloi täällä.
Ihan kivalta kuulostaa.
Jään seurailemaan mitä tapahtuu
Odottelen innolla jatkoa, joka tulee toiovttavasti pian  ::)

~Lauranood

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 2. osa ilmestynyt!
Kirjoitti: Feliicia - 04.07.2010 11:37:37

KiitosLauranood, jatkoa tulee pian, kunhan saan kirjoitettua sen ja lähetettyä betalle :)

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 2. osa ilmestynyt!
Kirjoitti: Feliicia - 05.07.2010 16:09:51

Olisi muuten kiva jos lukisitte myös toiset tarinani koska kukaan ei ole kommentoinut niitä Katsokaa profiilistani ne. anteeksi , kun mangun, mutta haluaisin niillekin lukijoita kun tällä saattaa kestää vielä hiukan

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Feliicia - 10.07.2010 09:39:05

A/N: No niin, vihdoinkin tämä tuli valmiiksi. Tässä luvussa tapahtuu aika paljon.

3. osa: Lentämistä ja putoamista
Keskiviikko 6. lokakuuta. 1977

”Kuten hyvin tiedätte, tämän vuoden jälkeen suurin osa meistä lähtee Tylypahkasta. Tämä on siis meille viimeinen mahdollisuus voittaa pokaali ja saada joukkueen nimi siihen” James selosti joukkueelleen.
 Joukkue istui pukuhuoneessa. Joukkueeseen kuului luonnollisesti James. Hän pelasi etsijää. Lily, Jasmin ja Angelica olivat jahtaajia, ja koska Jasmin oli edelleen sairaalasiivessä Sandra O’Smith pelasi hänen tilallaan.
 Angelica oli pienikokoinen kolmasluokkalainen tyttö. Hänellä oli olkapäihin ulottuvat mustat hiukset ja ruskeat silmät. Angelica oli James löytö, ja hän onkin hyvä pelaaja. Hän on nopea liikkeistään ja on yleensä ensimmäisenä syöttämässä.
 
Sirius ja Elone Bara olivat lyöjiä. Elone on neljäsluokkalainen. Hän on Elainen pikkuveli. Elone on lihaksikas – vaikka onkin vasta 14 – ja hän voi lyödä Ryhmyn toiseen kenttäpäätyyn. Sirius taas on nopea ja yleensä puolustaa omia joukkuetovereitaan. Hän ei pysty aivan samaan kuin Elone, mutta on selvästi nopeampi.
 Cameron on pitäjä. Hän on viidesluokkalainen rohkelikko. Cameron ei ole lihaksikas kuten Elone, mutta hän on nopea ja hyvä torjumaan.
 
 James määräsi harjoitukset kolmena iltana viikossa. Joukkue alkoi treenata ahkerasti, sillä ensimmäinen peli olisi jo marraskuussa. He pelaisivat korpinkynttä vastaan, jolla oli uusi kapteeni.
 ”No kai me heidät päihitämme” Sirius sanoi eräänä lokakuun iltana Jamesille harjoituksien jälkeen.
 ”En ole niinkään varma. Heillä on uusi kapteeni” James sanoi.
 ”Se on helppo nakki” Sirius sanoi virnistäen. ”Se ”kapteeni” on Penelope Bones. Hän on meidän vuosi kurssilla. Ei ole mikään urheilullinen. Hänet taidettiin valita vain siksi, että hän on hitonmoisen hyvä koulussa” Sirius selosti. ”Ja hän on jahtaaja” Sirius vastasi Jamesin kysyvään ilmeeseen.
 ”Eikö hän ole se jonka kanssa seurustelit viidennellä?” James sanoi ja naurahti. ”Annoit pakit, koska tajusit, että hän on liian hyvä koulussa sinulle. Ja sitten aloit olla Jasminin kanssa” nyt hän jo hytkyi tikahdutetusta naurusta.
 ”Taisi muuten olla. Hyvä huomio. Jasmin taas… no hän jätti minut kun te räjäytitte suihkujen välisen seinän” James nauroi nyt niin lujaa, että muut oleskeluhuoneessa olevat tuijottivat heitä kummastuneina.
 ”Ja sitten… sitten hän tuli poikien makuusaliin pelkkä pyyhe päällään ja sanoi, että tappaa sinut” James sanoi ja rauhoittui jo hiukan. ”En vain tajua mitä hauskaa siinä oli”

***
Sunnuntai 31. lokakuuta. 1977

Lily lensi. Hän todellakin lensi. Pienenä se olisi tuntunut mahdottomalta, mutta ei nyt. Kaikki oli niin selvää: hän lensi ja oli noita. Olo oli kuin pikkutytöllä, joka vihdoinkin on tarpeeksi pitkä päästäkseen isoihin huvispuistolaitteisiin. Hänellä ei ollut luutaa, eikä siipiä, mutta silti hän oli ilmassa. Sitten taivaanrannasta nousi aurinko. Aurinko häikäisi Lilyä, ja hän joutui nostamaan kätensä kasvojensa peitoksi ettei sokaistuisi.
 Aurinko huokui lämpöä ja voimaa. Se kutsui Lily luokseen. Sanattomasti. Lily ei voinut tehdä muuta kuin lähestyä aurinkoa. Hän olisi halunnut pitää etäisyyttä, sillä hän pelkäsi ettei näkisi auringon jälkeen enää mitään. Silti hän lähestyi aurinkoa, vaikka hänen aistinsa kielsivät sen.
 
Matka auringon luo kesti ikuisuuden, tai ainakin siltä se tuntui. Aurinko kietoi kätensä Lilyn ympärille. Lilystä tuntui, että tässä olisi maailman turvallisin paikka. Sen säteet lämmittivät ihanasti, kun Lily kietoi omat kätensä sen ympärille. Lily katsoi suoraan aurinkoon, pelkäämättä, että se sokaisisi hänet. Kun hän katsoi tarkemmin hän huomasi jotakin. Sillä oli kasvot ja kasvot kuuluivat James Potterille.

Lily heräsi hätkähtäen. Hän oli nähnyt kummallista unta. Siinä oli ollut hän ja James Potter. Potter oli oikeastaan ollut aurinko ja hän oli halannut sitä aurinkoa! Ei Lily, keskity. Älä ajattele Potteria. Tänään on kurpitsajuhla ja ensi viikolla on tärkeä peli, älä ajattele Potteria, hän hoki mielessään.
 Lily nousi sängystä ja meni kylpyhuoneeseen. Miksi minä ajattelen Potteria? Hän kysyi peilikuvaltaan. En kai pidä hänestä? Ei, ei, minä vihaan häntä. Tai en ihan vihaa, mutta en pidä hänestä. En sillä tavalla.
 Hän meni takaisin makuusalin puolelle ja katsoi muita tyttöjä. He nukkuivat vielä. Lily menee vaatekaapille. Hänellä ja Jasminillä on yhteinen kaappi. Muut kaksi kaappia kuului Lucylle ja Elainelle sekä Helenille ja Sandralle. Hän puki itsensä ja poistui vähin äänin makuusalista.

Kello oli vasta kuusi aamulla eikä siis olohuoneessa ollut vielä ketään. Lily istahti tuoliin takan äärellä. Se oli hänen lempituolinsa. Vaikka monet muutkin pitivät siitä. Se oli melkein aina varattu.
 Lily yritti nukahtaa, vaikka tiesi sen olevan mahdotonta. Hän halusi nähdä uudelleen sen unen, mutta ajatus nähdä Potter uudestaan ei houkuttanut.

***

Elaine ravisteli Lilyä, joka oli nukahtanut nojatuoliin.
”Lily, herää!” hän toisteli. ”Kello on viisi vaille kahdeksan!”
Lily heitti peiton päältään. Hetkinen, nukuinko minä? Miksi päälläni on peitto, vaikka en nukahtanut peitto päälläni? Lily kysyi itseltään. Joku on varmasti laittanut se päälleni sillä aikaa kun nukuin.
 ”Lily, kello on viisi vaille kahdeksan! Sinulla on viisi minuuttia aikaa syödä ja mennä PVS-tunnille!” Elaine sanoi äidilliseen sävyyn.
”Joo, joo El! Älä nyt huuda” Lily sanoi ja nousi seisomaan. ”Minä menen!”
 Matkalla Saliin muut oppilaat nauroivat Lilylle sillä hänen paitansa repsotti omituisesti ja mekko oli rypyssä. Eivätkä hänen hiuksensakaan olleet missään edustus kunnossa.
 
Hän ehti juuri ja juuri napata pöydältä pari leipää ennekuin ruoka katosi. Hän juoksi niin nopeasti kun pystyi Rohkelikko torniin ja nappasi sieltä laukkunsa. Miksi minä en ottanut sitä aiemmin mukaan? Hän ajatteli. Sitten hän rynnisti suoraan neljänteen kerrokseen missä pidettiin Pimeyden Voimilta Suojautumisen tunti.
 Ovi oli juuri sulkeutumassa kun Lily ehti laittaa jalkansa väliin. Hän istui Elainen viereen, sillä Lucy oli omaksunut istua Remus Lupinin vieressä.
 ”Mitä Lu tekee Remuksen vieressä?” Lily kysyi Elaineltä.
”En tiedä. Hän ei ole sanonut mitään. Yhtenä iltanakin hän katosi tornista ja tuli tuntien päästä takaisin” Elaine kuiskutti samaan aikaan kun professori Damone paasasi pimeyden kirouksista.
”Luulen, että Lucy on vihdoin löytänyt vertaisensa. Katso nyt heitä!” Lily sanoi. Lucy hymyili koko ajan, vaikka professori puhui tappokirouksesta.
”Nyt kyllä hän joutuu kuulusteluun!” Elaine sanoi muka vaarallisella äänellä.
”ja voisikohan neiti Bara kertoa ajatuksistaan myös meille?” professori Damone kysyi tyttöjen takaa. Hän oli hiipinyt arvaamatta viimeisien pulpettien taakse. ”Kertoisitteko minkä takia velho, josta puhuimme tunnin alussa, tappoi itsensä eikä vastustajaansa?”
”No, hänellä oli taikasauva housujen takataskussa” Elaine sanoi vakavana. ”Hän siis oli vetämässä taikasauvaa takataskustaan, mutta lensikin istumaan ja räjäytti itsensä” Elaine sanoi.
”Ehkä velhoille ei enää kannata myydä housuja, jossa on takataskut” James sanoi tyttöjen edestä. Koko luokka räjähti nauruun ja professori yritti turhaan estellä heitä.
”Tunti on päättynyt!” professori huusi ja meni huoneeseensa hermoheikkona. Oppilaat poistuivat iloisena siitä, että ruokatunti tuli puolituntia etuajassa.

”Minä vihaan PVS- tuplatunteja!” Lily valitti toisille seitsemäsluokkalaisille rohkelikoille. ”Kaksi tuntia teoriaa ja vielä tunti käytäntöä! Opettaja on niin ärsyttävä, että voisin laittaa hänet leivänpaahtimeen!”
”Mikä on leivänpaahdin?” James kysyi. Lily oli suostunut istumaan Jamesia vastapäätä, mikä miellytti Jamesia kovasti.
”No se on sellainen laite johon jästit laittavat leipää ja sitten raudat lämmittävät leipää ja siitä tulee rapeaa” Lily selosti. ”Aivan normaalia”
”Voisit välillä tutustua velho-kulttuuriin”, James sanoi virne kasvoillaan. ”Esimerkiksi minun kanssani” hän lopetti lauseensa.
”Tyhmä!” Lily nauroi leikkisästi. ”Yrität taas iskeä minut!”
”En, prinsessani. Tarjoan vain auttavaa kättä” James sanoi ja ojensi kätensä Lilyä kohti. Lily kuitenkin kopautti Jamesia päähän kädessään olevalla kirjalla. James veti kätensä ja nousi ylös:
”Au” hän sanoi ja lähti juoksemaan kohti Eteishallia. Voi ei, nyt hän loukkaantui, Lily ajatteli. Menen perään.
”Tähtitorniin tai järven rannalle” Sirius sanoi” Luultavasti järven rannalle” hän sanoi kuin lukien Lilyn ajatukset.
”Kiitos, Sirius” Lily mutisi ja lähti juoksemaan kohti ovea. ”Nähdään Loitsuissa!” hän huikkasi ja katosi Eteishallin väkijoukkoon.

***

James istui järvenrannassa. Hän oli yksin ajatuksiensa kanssa. Miksi Lily ei pidä minusta? Miksi Lily löi minua päähän? Sattuu hirveästi. Saan varmaan kuhmun tai jotain. Minäkö tein jotain väärää? Minä rakastan häntä. En tiedä tunteeko hän samoin, mutta silti. Rakastan hänen hiuksiaan ja silmiään. Rakastan hänen vartaloaan ja kasvojaan. Rakastan hänen hymyään ja nauruaan. Rakastan kaikkea hänessä. Jopa sitä, että hän tulistuu helposti. Rakastan hänen ääntään. Olen rakastunut. Ensimmäisestä luokasta lähtien olen pitänyt – ei, ollut ihastunut häneen – mutta vasta viime vuoden alussa aloin rakastamaan häntä.
 Punatukkainen tyttö istui Jamesin viereen rannalle. Ennen kuin James ehti avata suutaan Lily sanoi:
”Anteeksi. Ei ollut tarkoitus satuttaa”
”Et sinä satuttanut. Minä ole pahoillani kun ärsytin sinua”
”Satutinpas”
”Et satuttanut”
”Satutinpas. Sinusta vuotaa verta. Siitä mihin löin. Kirjan kulma taisi osua siihen. Odota, minulla pitäisi olla paperia taskussa” Lily sanoi ja alkoi kaivella taskujaan.
”Oletko sinä noita vai et?” James kysyi katsellessaan Lilyä.
”Olen, olen, mutta en ole hyvä parannusloitsuissa. Voisin vain pahentaa asiaa. Tässä. Imutus!” Lily sanoi ”Nyt se imee verta paremmin”
Lily painoi nenäliinan Jamesin päälaelle, joka oli värjäytynyt verestä punaiseksi. Molemmat olivat hetken hiljaa, mutta James rikkoi hiljaisuuden:
”Miksi sinä kumautit minua kirjalla?” hän kysyi. Lily katsoi polviaan.
”En minä tiedä. Ehkä suutuin kun kutsuit minua prinsessaksi. Olen kuitenkin pahoillani”
Kyynel vierähti Jamesin poskea pitkin. Se oli ensimmäinen kyynel, jonka Lily oli nähnyt Jamesin vuodattavan.
”Voi James!” Lily sanoi ja pyyhkäisi kyyneleen Jamesin poskelta. ”Haluan olla ystäväsi. Ehkä myöhemmin voimme seurustella. Minun on totuttava etten enää vihaa sinua” James nyökkäsi. He nousivat ja kävelivät loitsujen tunnille. Lily piti edelleen nenäliinaa Jamesin otsalla.
Kurpitsajuhla oli aivan tavallinen. Lily ja James istuivat vierekkäin ja juttelivat toisilleen. Muut ihmettelivät minkä oli saanut heidät tekemään aselevon. He nauroivat ja juhlivat kunnolla.

***
Maanantai 15. marraskuuta. 1977
Sää oli aurinkoinen ja lumi heijasti valoa ihanasti. Tylypahka oli hiljainen ja yksinäinen. Kaikki oppilaat istuivat katsomossa, huispauskatsomossa. Kentällä lensi seitsemän punaista ja seitsemän sinistä täplää. Sekä neljä palloa. Molemmissa päädyissä oli kolme maalisalkoa. Rohkelikko johti 50-0. Lily oli tehnyt maaleista kaksi.
 James tähysi kultasiepppiä, mutta ei löytänyt sitä. Välillä hän silmäili Korpinkynnen etsijää jos tämä olisi löytänyt sen, mutta hänkään ei ollut löytänyt sitä.
 Peli kesti vielä kymmenen minuuttia. Puoli tuntia. Rohkelikko johti nyt 170- 10. Pelaajat olivat jo aika väsyneitä, mutta James sai lisää puhtia kun näki kultaisin vilauksen Korpinkynnen kenttäpäädyssä. Hän nojautui eteenpäin ja sai tuntea sen ihanan tunteen, joka syntyi vain kun kiihdytti luudan sen huippunopeuteen. Sivusilmällä hän näki miten Korpinkynnen etsijä kiihdytti kohti häntä.
 Koko kenttä pysähtyi kun kaikki pelaajat seisahtuivat katsomaan etsijöiden kamppailua. James kurkotti. Hänen sormensa hipaisivat sieppiä, mutta sitten Korpinkynnen etsijä tönäisi hänet sivuun. James tönäisi häntä ja nyt hän melkein sai siepin kiinni, mutta kirkaisu toisesta päästä hämäytti hänet. Lily.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Lauranood - 10.07.2010 12:02:12

I H A N A <3
Pidin, todella hyvin kirjoitettua. Oli kyllä vähän outoa, että ensin se löi ja sitten ne olikin ylimpiä ystäviä. mutta älä minun sopotuksestani välitä, koska kunhan nipotan, sillä pidin paljon.

Jatkoa toivoisin, nopeasti kiltti :D

~Lauranood

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 10.07.2010 13:07:03

Hei, jälleen hyvä lukiu :) . Pidin hyvin paljon, se et Lily lähti Jamesin perään oli ihanaa... Ehkä se alkaa sittenkin kohta jo lämmetä.... Mutta, kiitokset luvusta. :) Jatkoa mahdollisimman pian, kiitos!

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Ginerva - 10.07.2010 13:59:12

Vitsi. Ihana. Saat uuden lukijan. Siis olen vaikka kuinka kauvan ettiny ficiä Lilystä ja Jamesistä. Tää on aivan ihana. Rakastan tätä jo nyt. Toivon jatkoa pian ;)
Ginerva :-*

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Kukkamaaria - 12.07.2010 07:54:44

En ollut huomannutkaan noita kahta edellistä lukua! :o mutta nyt korjaan (jälleen) virheeni ja kommentoin tätä aivan mahtavaa ficciä! :) minä tykkään kovastikin tästä ficistä, vaikka yleensä James/Lily ficit eivät säväytä sen suuremmin :) no, onneksi kaikkea oppii lukemaan ja oppii tykkäämään uusista asioista :)

Jatkoa toivoisin mahdollisimman pian! :)

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: NeitiMusta - 12.07.2010 09:56:01

IHANA!!!  Söpöä..
Okei, ehkä Lilyn ja Jamesin juttelu järven rannalla oli vähän yllättävää.. ehkä vähän liian outoa ja siirappista, mut jotenkin tosi söpöö. ;)  Ja Sirius oli söpö ku kerto Lilylle mihin Jamppa lähti.
Mut kaiken kaikkiaan tykkäsin ja ootan ehottomasti jatkoo mahd. pian!!

NeitiMusta.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Feliicia - 12.07.2010 18:20:53

Kiitos kommenteista!
Lauranood, se on kylläkin outoan, mutta minkäs sille mahtaa. Lily sen teki, en minä :). Kiitos taas kerran

Vaarallinen komentoija Lily taitaa pikkuhiljaa lämmentä. Mistä sitä tietää... :)

Ginerva Hyvä, että pidit. On aina mukava saada uusia lukijoita :)

Kukkamaaria kiitos taas kerran :)

NeitiMusta se oli kylläkin yllättävää, mutta en vain tiedä mistä idea pulkahti päähäni. Sirius ON söpö! Näkisit kuvan jonka piirisin siitä. Kaverini on nyt lätkässä siihen, tai mistä sitä tietää :)

Kommentteja on tullut Paljon! Yleisesti vielä, että jatkoa tulee niin nopeasti kuin ehdin. Suomen kesä on kylläkin lyhyt joten en tiedä koska ehdin kirjoittaa tätä kun on niin ihana sää!(Nyt kylläkin on paahtavan kuuma) Nyt kirjoitan myös toista pitkää ficciä jonka ekaa lukua en ole edes saanut valmiiksi. Senkin taidan julkaista...

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 13.07.2010 00:26:31

Itse sinä vaihdoit kuvan niin että MINÄ hämäännyin! Mutta, nyt en ainakaan yhteen päivään vaihda avatartani :D

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: L.E - 31.07.2010 17:41:19

Olenkin etsinyt uutta Lily/James ficciä ja tää pisti heti silmään.

Tykkäsin tosi paljon, bongasin vaan yhden kirjoitusvirheen. Se tais olla siinä kohtaa, jossa Lucy istui jollain tunnilla Lupinin vieressä. Remus oli pienellä kirjaimella ja lause ei ihan toiminut. En nyt muista tarkemmin, mutta tunsin tarvetta vähän viilata pilkkua  ;)

Jatkoa pian, jätit liian jännään kohtaan <3

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Feliicia - 20.08.2010 15:51:39

Kiitti kommentiista L.E.! Kirjoitusinto tyssäsi tuossa heinäkuussa, mutta nyt sain taas inspiraation. Voisitko laittaa lainauksen siitä kohdasta? Helpompi löytää. Jatkoa tulee vähintään kuukauden sisällä

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: terkku - 21.08.2010 22:22:43

uusi lukija ilmoittautuu!!
tuosi hyvä ficci! pidin kovasti!! luin kaikki kolme lukuu yhteen menoon  ;) ;D
 ääh... en nyt oikeen saa laitettuu mitään kovin rakentavaa palautetta  :-[  yhen kirjotus virheen löysin josa Remus oli kirjoitettu pienellä mut en enää muista misä kohin se oikee oli  :)  mutta mahdollisimman pian

Jatkoa!!! ;) Kiiltttiiii!!! ;D

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Feliicia - 23.08.2010 14:58:44

Tiedoksi vain kaikille, että korjasin sen ainoan kirjoitusvirheen!!!!

terkku, kiitti kun jaksoit tulla kommentoimaan. Jatkoa on tulossa viimeistään syyskuun keskikohdassa eli viikolla 37- 38, kunhan koului ei paina päälle, läksyjä tulee joka korvasta. Eli jatkoa voin luvata. Seuraa jatkossakin, kiitos. Kato muutkin ficcini jos kiinnostaa

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Anaid - 28.08.2010 15:20:41

Oon taas unohtanu kommata... voi ei.
Yhden virheen tuolta 2. luvusta löysin:

Lainaus

***
Lily ei millään saanut. Elaine ja Lucy nukkuivat jo,

muuten teksti on tosi sujuvaa ja kaikkee, ja noi Lilyn ja Jamesin muistot on tosi söpöi...
Odotan jatkoa!

Anaid

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Feliicia - 20.09.2010 19:45:09

Kiitos kommentista Anaid!

Olen pahoillani, että vastasin vain näin myöhään. Ja jatkoa on kuitenkin kehittelillä, vaikka se kestääkin, ennen joulua viimeistään 4. luku ja tämän lupauksen yritän pitää:)

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Kika - 04.10.2010 16:33:09

tämä on ihana, odotan innolla jatkoa.  :D
Luin tämän neljännen kerran, enkä ymmärrä miksi vasta nyt kommentoin.
Virheitä löytyi jostain kohdin, mutta ne eivät lukemista haitanneet, joten en jaksanut
niitä tänne laittaa.

Kiittäen
Kika

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
Kirjoitti: Feliicia - 04.10.2010 18:37:00

Kika, kiitos ihanasta kommentistasi. Piristää aina päivää kun lukee jonkun kehuja :) Virheitä on, pitääpäs huomautttaa betalle. Seuraavasta luvusta voin kertoa, että siinä tapahtumat etenee aika nopeasti, mutta olen itse ihan tyytyväinen tämän hetkiseen versioon. Jotain paljastuu joka on ilmennyt edellisessä luvussa...
 Kiitos ihanasta kommentistasi :) :-*

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010
Kirjoitti: Feliicia - 12.10.2010 17:31:23

A/N: Noniin, vihdoinkin sain neljännen luvun kirjoitettua. :) Kiitos teidän, sain inspiraationi takaisin kun luin muiden finiläisten ficcejä. Tässä luvussa tapahtumat etenevät mielestäni hiukan liian nopeasti, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Tämä on ollut bedattuna jo jonkin aikaa, mutta beta ei saanut lähetettyä sitä, joten piti odottaa pari päivää.  ;D Noniin, tiedän kukaan ei jaksa pitkiä jaarituksiani joten menen suoraan asiaan. Uusi luku on saapunut! :D

4. osa: Yllätyksiä tai ei ehkä sittenkään
Maanantai 15. marraskuuta. 1977

James laskeutui hädissään maahan, heitti luudan jonnekin. Hän juoksi ja juoksi. Ihmiset haukkoivat henkeään, mutta eivät hänen takiaan. Kaikki muutkin pelaajat olivat laskeutuneet luudiltaan ja kokoontuneet punakaapuisen tytön viereen.

"Auh", Lily voihki. "Auh."

Jamesia helpotti kuulla Lilyn ääni, mutta se oli tuskainen. Ei se ääni josta hän piti.

"Ei hätää. Tulet pian kuntoon", James sanoi Lilylle ja polvistui tämän viereen. Lily tarkensi katsettaan kuin ei olisi nähnyt Jamesia. Sitten hän taisi huomata hänet sillä hän katsoi Jamesia silmiin.

"James? Mitä tapahtuu?" Lily kuiskasi. Hän valahti liikkumattomaksi ja James tönittiin pois hänen luotaan. James seisoi kauempana katselemassa kun professori McGarmiwa leijutti paarit, joille Lily oli nostettu, linnaan. Lily oli estänyt Jamesia nappaamasta sieppiä, mutta Jamesia se ei ainakaan haitannut. He olivat voittaneet silti.

"Ja tämän ikävän onnettomuuden jälkeen tiedoksi, että Rohkelikko voittaa 170-160!" selostaja kuulutti niille jotka eivät olleet vielä tajunneet sitä. Katsomo räjähti, mutta Rohkelikon joukkueen hurraahuudot olivat aika vaisut. Lilystä ei ollut minkäänlaista tietoa koska hän tulisi kuntoon ja Jasmin oli ollut jonkinlaisessa horroksessa jo kaksi kuukautta.

James ei oikein ollut juhlatuulella, vaikka hänen joukkueensakin oli voittanut. Huoli Lilystä kalvoi hänen mieltään, vaikka hän tiesi, että Lily tulisi kuntoon. Silti häntä huoletti. Hän pelkäsi, että Lily vihasi häntä niin paljon, ettei antanut hänen enää edes puhua hänelle, sen jälkeen kun hän oli jättänyt nappaamatta siepin Lilyn takia.

Hän ei tiennyt miksi yhtäkkiä Lily oli tuntenut ei-niin-vihaisia tunteita häntä kohtaan järvenrannassa. Se oli oikeastaan jopa salaperäistä. Mielessään James oli kyllä jo päättänyt, että jättäisi Lilyn rauhaan, mutta sitä hän ei kuitenkaan täysin voinut tehdä. Hän piti Lilystä liikaa. Ihan sama jos Lily vihaisikin häntä, hänen olisi pakko joskus kertoa hänelle.

Jamesin oli pakko nähdä Lily. "Minä menen sairaalasiipeen", hän sanoi Cameronille, joka tuskin huomasi häntä kun jutteli niin kiivaasti Shannonin kanssa. "Kerro muille."

***

Jamesilla oli vaikeuksia päästä sisään. Matami Pomfrey ei oikein uskonut häntä kun hän tuhat kertaa vannoi ettei vahingoittaisi tyttöjä. Matami ei oikein uskonut eikä hänellä ollut syytä uskoa kun huhuttiin, että juuri James sai Jasminin siihen kuntoon... niin kuin olikin. Oikeastaan se oli ollut vahinko.

James anoi polvillaan, että pääsisi katsomaan joukkuetovereitaan, sillä matami Pomfrey oli unohtanut kokonaan Rohkelikon tupajoukkueen. Tietysti kapteeni saisi mennä katsomaan joukkuetovereitaan. Matami älysi sen, huokaisi syvään ja avasi oven Jamesille.

Sairaalassa oli vain kaksi potilasta; Lily ja Jasmin. Matami meni työhuoneeseensa sairaalan perälle ja jätti Jamesin yksin Lilyn ja Jasminin kanssa.

Lily makasi Jasminin viereisessä vuoteessa. Jasmin oli selvästi paramiseen päin, sillä viimeksi kun James oli nähnyt hänet hänellä oli ollut sinisiä, vihreitä ja punaisia näppylöitä ympäri kasvoja. Jasmin oli ollut hetken tajuissaan sen jälkeen kun loitsu oli osunut häneen, ehkä päivän, mutta sitten aivan yhtäkkiä hän oli mennyt tajuttomaksi.

Lily istui Jasminin vieressä ja jutteli hänen kanssaan. Jasminin ilme oli surullinen, olihan se ymmärrettävää, että oli surullinen kun on kasvot täynnä erivärisiä pilkkuja. Jasmin istui sängyssä, vaikka matami Pomfrey oli kehottanut häntä makaamaan. Tietenkään hän ei ollut totellut matamia, itsepäinen kun oli. Itse asiassa Jasmin oli hirveän itsepäinen ja piti aina päänsä. Hän ei ottanut ohjeita vastaan muilta.

James seisoi tyttöjen vieressä, siis Lilyn, Jasminin, Lucyn ja Elainen. Tytöt eivät nähneet häntä, eivät tietenkään, hänhän oli näkymättömyysviittansa alla. Viitan hän oli saanut isältään, kun oli täyttänyt kolmetoista. Hänen isänsä Matthew oli saanut sen isältään Charlesilta, joka taas oli saanut sen omalta isältään. Viitta oli kulkenut suvussa niin kauan kuin koko suku muisti. Ja Jamesin suku oli aika iso. Jamesilla oli isosisko, pikkuveli, äiti, isä, isovanhemmat molempien puolelta, tätejä kaksi, setiä yksi, enoja viisi, serkkuja iso liuta, pikkuserkkuja yksi ja siihen se sitten tyssäsi. Enenpää sukulaisia hänellä ei ollut, paitsi jotkut tosi kaukaiset joita hän ei ollut koskaan edes tavannut. Viimeksi hän tapasi koko sukunsa kun hänen oli hänen isosiskonsa kaksosten ristiäiset, jotka olivat olleet heinäkuussa. James oli siis eno, josta harva tiesi.

Tytöt keskustelivat hiljaa Jasminin kanssa, lohduttivat häntä, sillä tyttö oli selvästi itkun partaalla.

"Kyllä sinä paranet, Jasmin", Lucy sanoi itsevarmasti. James ei ollut koskaan kuullut tytön ääntä noin varmana ellei sitten oppitunneilla. "Matami Pomfrey on ehkä nuori, meitä pari vuotta vanhempi, mutta viimeistään kun matami Greengrass palaa, sinä paranet. Eikä siihen mene kauan."

"Mutta entä jos he eivät tiedä mikä se loitsu oli?" Jasmin kysyi.

"Tietävät he, heidän pitää keksiä vain mikä se on", Lily sanoi. Normaalisti Lily ja Elaine olivat ne herkimmät, jotka suuttuivat tai muuttuivat surullisiksi helpoiten, jotka tarvitsivat kokoajan ystäviä, nyt se oli Jasmin. Yleensä Jasmin oli hymyilevä ja vitsaili tunneilla, hän mielellään oli kelmien kanssa, koska muistutti heitä. Hän oli jopa keppostellut heidän kanssaan.

Samalla matami Pomfrey, nuori noin 19-vuotias harjoittelija tuli heidän luokseen. "Tiedän lääkkeen, mutta se on aika riskialtis. Saatat menettää tajuntasi", hän kohdisti sanat Jasminille. "Suostutko olemaan jopa kaksi kuukautta tajuttomana niin, että parannut pikkuhiljaa? Se on se riski."

Jasmin vapisi ja Elaine tarttui häntä kädestä. Jasmin kysyi: "Minä olisin kak- kaksi kuukautta pois koulusta, tajuttomana?"

"Niin, niin se kylläkin on ja tämä on ainoa löytämäni parannuskeino noihin näppylöihin, jotka ovat kasvoissasi. Matami Greengrass saattaisi kylläkin tietää enemmän, mutta hän tulee vasta ylihuomenna. Haluatko miettiä?" Poppy kysyi ystävällisesti.

"Haluan, yksin. Voisitteko te mennä vaikka torniin?" Jasmin sanoi ystävilleen pahoittelevasti.

"Mennään me, jos se käy sinulle", Lucy sanoi. Tytöt lähtivät sairaalasiivestä vilkuillen taakseen kuin näkisivät Jasminin viimeistä kertaa. Jameskin aikoi lähteä vielä kun ovi oli auki, mutta halusi vielä seurata tilannetta, olihan hän kelmi.

Jasmin istui tuntikausia sängyssä ja mietti. James istui koko sen ajan ikkunalaudalla. Vihdoinkin, kun kello oli jo yhdeksän illalla, Jasmin nousi istumaan, lopulta seisomaan ja käveli matami Pomfreyn luo.

"Haluan yrittää sitä", hän sanoi Poppylle. "Haluan parantua tästä."

"Oletko aivan varma? Mene sitten sänkyysi", Poppy sanoi. "Ja mene makuuasentoon, tulen kohta."

Kun matami Pomfrey oli valuttanut juoman Jasminin kurkusta alas ja sanonut loitsun ihan kuin joku vanha shamaani, Jamesin oli aivan pakko lähteä. Hän näki jo miten Jasminin luomet painuivat alas ja ruumis veltostui. Kello oli yksi yöllä kun Jasmin lopulta vaipui horrokseen. Hänen ruumiinsa vain yhtäkkiä veltostui ja hän näytti kuin nukkuisi. James lähti vaimeasti kävellen sairaalasiivestä.

James istuutui tuolille, joka oli tyttöjen välissä. Lilyn sängyn päässä luki koukeroisin kirjaimin: Lily Evans, lievä aivotärähdys, kylkiluita ja käden luut murtuneet. James ei helpottunut tiedosta, mutta se paransi hiukan hänen oloaan. Oli selvää, että Lily heräisi pian ja James halusi olla silloin samassa huoneessa, vaikka Lily niin paljon sitä vihasikin, että James flirttaili ja lähenteli häntä. James ollut edes yrittänyt flirttailla, mutta Lilystä se taisi vaikuttaa siltä. Matami Pomfrey katsoi lasikopistaan sairaalasiiven päässä, tiukasti matami Greengrassin valvonnassa. Hän teki etikettiä uuteen lääkkeeseen.

Vähän ajan päästä James tajusi, että oli hirveän väsynyt. Kello oli vasta kolme iltapäivällä. Jamesilla oli vielä huispauskaapu päällä ja oli muutenkin hikinen. Hän päätti käydä suihkussa ja tulla sitten takaisin.

Kun James nousi seisomaan tuoliltaan, hänen takamustaan kivisti, mutta se oli sivuseikka, sillä kun hän oli jo ottanut muutaman askeleen hän kuuli äänen, jota ei ollut odottanut kuulevansa.

"James? Oletko se sinä?" Jasmin kysyi, hän oli herännyt. Jasmin oli jo pelkästään kalpea istumisesta, mutta istui silti. Pilkut olivat jo poissa. Hänen katseensa harhaili ympäri sairaalasiipeä.

"Olen. Minä se olen, Jas", James sanoi ja pysähtyi ja istuutui Lilyn sängyn päähän. "Muistatko mitään?"

"Minä, join jotain litkua ja matami sanoi jotakin, sitten minua alkoi väsyttämään ja taisin nukahtaa. Hei, minähän olen parantunut! Mutta… etkö sinä tehnyt tämän minulle?" Kysymys ei ollut syyttävä, pikemminkin yllättynyt.

"No joo, minä yritin kirota Ruikulia, mutta sinä tultkin tielle…" James sanoi ja nousi uudestaan.

"Minne menet?" Jas kysyi.

"Juhliin, voitetimme Korpinkynnen 170-160. Sinä et taida tulla eikä Lilykään", James sanoi.

"Lily? Miten hänelle kävi?" Jas kysyi kun huomasi viereisessä pedissä makaavan ystävänsä.

"Lievä aivotärähdys, kylkiluita murtunut ja joitakin käden luita. Hän varmaan tulee jo huomenna. Heippa!" James sanoi ja lähti sairaalasiivestä kertomaan ilouutisia muille, saisipahan muuta ajateltavaa.

***

Juhlissa meno oli aika villiä, juuri Jamesin makuun. Juuri tätä hän nyt kaipasikin, juhlia, ilonpitoa, että hän saisi Lilyn ja sen syyllisyyden tunteen pois mielestään. Sirius oli pihistänyt keittiöstä roppakaupalla herkkuja. Oli kermakaljaa, suklaasammakkoja, torakkaterttuja, munuaispiirasta, hedelmäetanoita, Bertie Bottin jokamaun rakeita ja tuliviskiä täysi-ikäisille(jota ei kylläkään saanut Tylypahkan keittiöstä). Joku oli jotenkin ihmeellisesti laittanut soimaan jonkun jästi renkutuksen.

"Mikä tämä laulu on, Lucy?" Elaine kysyi Lucylta, joka oli jästisyntyinen.

"Queenin uusi hittikappale "We are the Champions". Kävin Queenin keikalla kun se oli Lontoossa. Äiti on ihan pimahtanut tähän", Lucy sanoi hajamielisesti.

Rohkelikon koko joukkue juhli villisti keskellä oleskeluhuonetta. He tanssivat, juttelivat, joivat tuliviskiä ja tanssivat taas. Siriuksen hoippumisesta päätellen hän oli humalassa.

Peter istui reunassa ympärillään Remus, Lucy ja Elaine. Peter hikkasi kovaan ääneen, niin että se peitti aika-ajoin musiikin. James asteli ystäviensä luo.

"Saanko liittyä seuraan?" hän kysyi, istahti vapaalle tuolille Elainen viereen ja nappasi pöydältä kourallisen joka maun rakeita.

"Siitä vaan", Remus sanoi. "Onko Lilyllä ja Jasminilla kaikki okei?" hän kysyi hiukan arasti Jamesilta.

"Joo, ihan hyvin. Lily herää ihan pian, ei mitään vakavaa. Jas on jo hereillä eikä hänellä ole muuta kuin kuumetta", James sanoi hymyillen.

"Onko Jas herännyt? Meidän pitää mennä katsomaan häntä!" Lucy hihkaisi, mutta Remus tarttui hellästi hänen käsivarteensa.

"En usko, että se on hyvä idea. Jos Jas vasta heräsi niin hän on varmaan väsynyt - " Remus sanoi.

"Ai kolmen kuukauden nukkumisen jälkeen?" Elaine kysyi ja oli hänkin noussut ylös.

"Ja haluaa hetken olla rauhassa. Kuumeisena varsinkin hänen pitää antaa olla hetken yksin." Remus jatkoi kuin Elainen kommenttia ei olisi ollutkaan. "Menkää huomenna",

James nyökkäsi tytöille, Lucy katsoi vielä Remusta ja istuutui sitten takaisin hänen viereensä.

"Me menemme sitten huomenna", Lucy sanoi. Peter hikkasi.

***

Kun Lily heräsi, hänen päätään särki ja kyljet tuntuivat olevan muusina. Kädestä oli lähtenyt tunto. Lily ei jaksanut avata silmiään, luomet painoivat liikaa, hän oli liian heikko. Hän selvästi makasi jossain pehmeällä, ehkä sängyllä. Hänen päätään oli nostettu. Tuntui kuin koko ruumis olisi paisunut niin, ettei olisi pystynyt liikkumaan. Hän makasi hiljaa silmät kiinni ja keskittyi muistamaan mitä oli tapahtunut ennen kuin hän oli herännyt.

Hän muisti, että oli ollut huispausottelu. He olivat pelanneet Korpinkynttä vastaan. Hänellä oli ollut kaato ja hän oli kuljettamassa sitä kohti Korpinkynnen maalisalkoja. Angelica oli ollut loistavassa paikassa ja juuri kun hän oli syöttämässä hänelle kuului huuto.

"Varo, Lily!" Angelica oli huutanut, mutta Lily ei ollut tarpeeksi nopea ja ryhmy oli iskenyt häntä suoraan kylkeen. Hän oli kirkaissut hätääntyneenä ja yritti parhaansa mukaan pitää kiinni luudasta, mutta ei pystynyt siihen vaan ote irrotti luudasta ja hän oli pudonnut.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku jatkuu
Kirjoitti: Feliicia - 12.10.2010 17:34:27

A/N: Kaiken olen jo selittänyt, mutta tämä luku on nyt kahdessa osassa. Tämä on toinen puolisko. Nauttikaa!

Putoaminen oli kuin suoraan painajaisesta. Hän putosi lujaa vauhtia, mutta kuitenkin niin hitaasti. Oli mennyt ikuisuus - tai sitten 10 sekuntia - kunnes hän oli osunut maahan. Hän oli tuntenut, miltei kuullut, miten käden ja kylkien luut murtuivat. Hän oli kuullut pillin puhaltavan pelin päättymisen merkiksi. Hänen ympärillään oli ollut paljon ihmisiä. Sitten hän oli kuullut äänen viereltään, joka oli täynnä tuskaa, vaikka yrittikin olla vakaa.

"Ei hätää. Tulet pian kuntoon", se oli sanonut. Käsi oli puristanut hänen kättään, mutta päästi sitten irti.

Ääni oli ollut niin tuttu, en hahmottanut kuka istui ruohossa vierelläni. Sitten silmäni havaitsivat sotkuisen mustan tukan ja pähkinänruskeat silmät. Suklaasilmä.

"James?" olin kuiskannut hiljaa. Näkökenttäni sumeni enkä muistanut enempää.

Lily raotti hiukan silmiään. Hän näki valkoisen katon ja koristeellisen kattokruunun. Hän käänsi päätään ja huomasi, että oli sairaalasiivessä. Sen huomasi valkoisista sängyistä, jotka olivat rivissä ja puhtaasta lattiasta ja pöydistä. Yksi asia oli myös, että hänen ystävänsä Jas istui viereisessä sängyssä ja luki Tylypahkan historiikkia. Lily tiesi, että kirja oli se kirjan kannen väristä ja muodosta sekä kultaisista koukeroista joista hän ei saanut selvää.

"Jas?" Lily kuiskasi vaikka tiesi, että paikka oli autio.

"Lily! Olet herännyt. Mikä on olo?" Jas sanoi rauhallisesti, mutta tukahdutti ilonsa nähdä taas ystävänsä tajuissaan.

"Särkee hirveästi. Muuten olen okei. Sinäkin olet parantunut", Lily sanoi väsyneesti ja yritti nousta istumaan.

"Älä, Lils. Sinun pitää maata, kädestäsi on murtunut luita", Jas sanoi ja laski kirjan yöpöydälle.

"Minä huomaan sen. Koska pääsen pois täältä ja koska sinä pääset pois?" Lily kysyi ja asettui taas makuuasentoon.

"Luultavasti huomenna. Joudut juomaan kuulemma Luuran-Kokoa, että luusi taas kasvavat. Ja lepoa. Pääsen pois jo viikonloppuna ellei tilani pahene. Minulla on vain hiukan lämpöä. Ei sen pahempaa", Jas sanoi.

"Äh, mikä päivä tänään on, miten pelissä kävi?" Lily kysyi uteliaana ystävältään.

"Nyt on torstai-ilta. Kello on yksitoista illalla. Peli oli aamulla. Olet ollut vajaa kaksitoista tuntia täällä. Me voitettiin se peli kuulemma 170-160. Elaine ja Lucy kertoivat. Heräsin vasta kun peli oli ohi ja James oli täällä katsomassa sinua."

"Eikö hän tajua, että minä en välitä?" Lily sanoi onnettomasti kun ei jaksanut huutaa. "Minua ei kiinnosta tippaakaan, seurustelumielessä. Voimme kyllä olla ystäviä, jos hän ei enää ahdistelisi minua" Lily sanoi.

"Lils, James on ihastunut sinuun. Kai sinä sen tiedät? Etkö osaa kuvitella millaista on olla ihastunut johonkuhun? Kun minä olin ihastunut Siriukseen, en muuta voinut ajatellakaan ja sitten kun aloimme seurustella se oli kuin olisin ollut taivaassa. Enää se ei ole samanlaista." Jas huokaisi.

"Minä tiedän sen. Miksi te muuten erositte?" Lily kysyi uteliaana. Jasmin ei koskaan ollut tarkasti kertonut muille, miten hän ja Sirius oikein erosivat. Kaikki tiesivät, että ero oli ollut molemmille raskas, mutta sillä oli hyvä syy. Ja nykyäänhän he tulivat mainiosti toimeen keskenään.

"No kun se alkoi jo mennä vähän yli, niin ajateltiin ettei me haluta kuitenkaan pilata meidän ystävyyttä. Se olisi saattanut muuttua vakavaksi. Erosimme yhteisestä päätöksestä, Lily. Ei se ollut mikään kauhea tragedia, vain kaksi tavallista ihmistä."

"No, onko joku käynyt katsomassa minua?" Lily kysyi ja arvasi vastauksen olevan ei.

"On, odotas, koko Rohkelikon joukkue kävi, James, Elaine, Lucy, Remus, Sirius ja Peter", Jas sanoi. "James vaikutti aika surulliselta kun istui vieressäsi ikuisuuksia. Heräsi juuri silloin" Jas selosti.

Lilyn mielestä oli outoa kuvitella jonkun kelmin olevan surullinen, he olivat koko koulun hilpeimmät oppilaat. He nauroivat ja vitsailivat koko ajan. Varmaan siksi kaikki olivat lätkässä heihin, paitsi tietysti Lily.

***
Keskiviikko 17. marraskuuta. 1977
Viikko kului ja kului ja vihdoinkin Lily ja Jasmin pääsivät pois sairaalasiivestä. Lilylle oli noussut lämpöä kun hän oli ottanut Luuran-Kokoa, joten molemmat palasivat koulun tohinaan lauantaina. Kun he astuivat oleskeluhuoneeseen (jonka he luulivat olevan tyhjä), he suorastaan hämmästyivät. Oleskeluhuone oli täyteen ahdettu, ja kaikki hurrasivat heille. Elaine, Lucy, Remus, Sirius, Peter ja James tulivat ensimmäisinä heidän luokseen. Lily pani merkille, että Remus piti Lucya kädestä.

Elaine halasi ensin Lilya ja sitten Jasminia, sitten Lucy halasi heitä, Peter toivotti tervetuloa, Sirius rutisti heitä molempia niin lujaa, että he meinasivat tukehtua, Remus kätteli asiallisesti ja James, Rohkelikon joukkueen johtajana rutisti heitä molempia erikseen, hivenen hellemmin kuin Sirius. Kun Lily vilkaisi Jamesia, hänen kasvonsa olivat taas normaalilla kelmi-ilme-vaihteella. Lilyä ei ollut nolottanut halata Jamesia, sitähän James halusi. Ei Lily, lopeta, lopeta tuo typerä ajattelu, Lily hoki mielessään.

He menivät istumaan takan ääreen. Lucy asettui Remuksen kanssa sohvalle. He istuivat siinä niin kauan kunnes muut rohkelikot olivat menneet makuusaleihin. Lily ja Elaine vilkaisivat toisiaan ja sitten Jasminia. He nyökkäsivät yhtä aikaa ja nousivat ylös. Lily tarttui Siriuksen käsivarresta ja katsoi häntä. Sitten hän nyökkäsi Lucya ja Remusta kohden. Sirius nyökkäsi ja sanoi:

"Me menemme nukkumaan." Lily, Elaine, Jasmin, Sirius, Peter ja James kävelivät pois oleskeluhuoneesta. He sulkivat makuusaleihin menevän portaikon oven ja jäivät oven taakse.

Tytöt kurkistelivat oven raosta, jonka Lily oli tarkoituksella jättänyt hiukan auki. Lopulta pojatkaan eivät voineet vastustaa kiusausta (siis ei ruokaa) ja tulivat myös kurkistelemaan.

Lucy istui edelleen Remuksen kainalossa sohvalla. He molemmat olivat hiljaa jäätyään kahden. Lucy ei näyttänyt ollenkaan kiusaantuneelta, vaikka olikin Remuksen kyljessä.

"Onko hyvä, että Jasmin ja Lily ovat taas kunnossa?" Remus kysyi Lucylta rikkoen hiljaisuuden.

"Tietysti. Tiedätkö sinä, että…että", Lucy änkytti, joka ei oikein kuulunut hänen tapoihinsa. Remus kuitenkin sanoi väliin:

"Pidän sinusta." Lucy katsoi äimistyneenä Remusta.

"Niin minäkin."

"Tiedän sen."

Muut kääntyivät hetkeksi poispäin ovesta ja katsoivat hiljaa toisiaan.

"Remus ja Lucy…he…he", Lily sanoi mykistyneenä.

"Ovat lätkässä toisiinsa", James täydensi Lilyä hiljaisella äänellä.

"Juuri niin. Nyt hän joutuu kylläkin kuulusteluun", Lily sanoi.

"Shh!" Jasmin kuiskasi ehkä liiankin lujaa. Hän kurkotti kohti ovea. Sirius oli hänen tiellään ja väisti kohteliaasti. "Oih!" Jasmin sanoi ja muutkin kurkistelivat oven välistä, ja hämmästyivät.

Lucy ja Remus istuivat edelleen sohvalla. Ja he suutelivat toisiaan. Paljon oli ehtinyt tapahtua siinä ajassa kun muut olivat jutelleet.

Remuksen toinen käsi oli Lucyn hiuksissa ja toinen piti tyttöä vyötäröltä. Lucyn kädet taas olivat molemmat Remuksen niskan takana. Suudelma oli aika intohimoinen ja pitkä. Tai siltä kannalta muut sen näkivät. Kun he vihdoin irrottautuivat toisistaan molemmat katsoivat toisiaan nolostuneina.

"Oho", Lucy sanoi huvittuneesti.

"Hupsis. Juttu taisi karata käsistä", Remus sanoi ja molemmat naurahtivat. Kello oli jo yli keskiyön eikä ollut ihme kun he nousivat seisomaan.

"Ylös, ylös! Pois, menkää!" Lily hoki yhtäkkiä toisille kuiskaten ja alkoi nousemaan portaita. Hän veti toisia ylöspäin kohti makuusaleja. Alhaalta kuului askelia. Lily avasi ensiksi poikien makuusalin oven ja passitti pojat sisään.

"Mitä sinä…", Peter yritti, mutta Lily vaimensi hänet.

"He tulevat, takaisin ylös", Lily kuiskasi. Nyt askeleet olivat jo aivan lähellä. Pojat tajusivat, ryntäsivät sisään ja sulkivat oven hitaasti. Tytöt menivät omaan makuusaliinsa, jonka ovi oli vastapäätä poikien ovea. He heittäytyivät sängyilleen ja nappasivat jonkin kirjan käteensä.

Juuri silloin Lu avasi oven leveä hymy huulillaan ja hän hyräili jotain. Lucy istui omalle sängylleen muiden tyttöjen tuijottaessa häntä. Helen ja Sandra nukkuivat jo, ja tytöt puhuivat siis hiljaa.

"Miksi hyräilet?" Elaine kysyi. Lu katsoi hetken Elainea kummastuneena ja kysyi sitten:

"Miten niin?"

"Olet hyvällä päällä. Tapahtuiko alhaalla jotakin?" Jasmin kysyi uteliaana. Lily mulkaisi Jasia Lucyn huomaamatta. Jas eteni asioissa liian nopeasti, Lily ajatteli. Lucy voisi vaikka arvata, että he olivat salakuunnelleet heitä.

"No tuota…ei oikeastaan", Lucy sanoi ja hänen äänensä paljasti hänet, sen verran hyvin Lily tunsi ystävänsä.

"Mitä te teitte?" Elaine kysyi.

"No me vaan juteltiin ja… ja…", Lucy sanoi arastellen.

"Ja mitä?" Jas kysyi yli-innokkaana.

"Remus pyysi minua treffeille! Me mennään viikonloppuna Tylyahoon!" Lucy sanoi selvästi innoissaan.

"Hieno juttu, Lu!" Jas sanoi. "Minäkin menen viikonloppuna sinne. En tunge mukaanne, älä sitä pelkää, mutta voisitteko tekin tulla?" hän kysyi Elaineltä ja Lilyltä.

"Voisitteko olla hiljaa kun me yritämme nukkua?" kuului ääni Sandran sängystä. Tytöt eivät olleet huomanneet, että olivat kohottaneet ääniään.

"Anteeksi, Sandra. Me olemme hiljaa", Elaine sanoi. Tytöt vaihtoivat yöpaidat päälleen ja menivät nukkumaan. Jokaisen mielessä pyörivät eri asiat.

Lucy mietti sitä mitä alhaalla oli äsken tapahtunut. Remus oli pyytänyt häntä treffeille, kun he olivat toivottaneet toisillensa hyvää yötä. He olivat päättäneet tavata lauantaiaamuna kello 11.00 oleskeluhuoneessa. Lucy ei yhtään tiennyt mitä laittaisi päällensä. Jotakin josta Remus pitäisi. Mutta kaikki hänen vaatteensa olivat samanlaisia. Mekkoja ja neuleita. No, hän voisi laittaa punaisen neuleen ja mustan mekon. Sekä jonkun paidan.

Lucy ei ollut oikeasti koskaan ollut kenenkään kanssa treffeillä, vaikka hän tiesikin, että pojat puhuivat hänestä. Lucy ei koskaan ollut erityisesti pitänyt kenestäkään, kuitenkin kesän aikana hän oli huomannut pitävänsä Remuksesta yhä enemmän ja enemmän. Tähän oli sitten päädytty.

Jasmin mietti Tylyaho- viikonloppua. Lu menisi Remuksen kanssa sinne. Hän menisi Lilyn kanssa ellei hän muuttaisi mieltään ja jäisi koululle tekemään läksyjä Elainen kanssa. Jasminin pitäisi ostaa mustetta ja pergamenttia. Hän ei ollut kauhean innostunut opiskelusta, mutta olisi hänen hiukan opiskeltava, että pääsisi edes pois koulusta. Hän halusi pelata huispausta, ei koulu paljoakaan kiinnostanut. Huispaukseenkin tarvittiin jonkinlainen S.U.P.E.R.-tutkinto. Hän olisi mieluummin vain pitänyt hauskaa.

Elaine mietti muita tyttöjä. He kaikki olivat olleet parhaita ystäviä siitä asti kun olivat tutustuneet toisiinsa. Muut olivat olleet toistensa kanssa parhaita ystäviä ensimmäisestä luokasta lähtien… hän oli viettänyt ensimmäisen vuoden Peterin kanssa, joka oli ollut myös yksin. Sitten toisena vuonna Peter oli löytänyt kelmit ja hän oli jäänyt yksin. Puoli vuotta hänen oli pitänyt olla yksikseen. Jouluna he olivat olleet ulkona, ja hän näki muiden pelaavan lumisotaa. Hän itse oli istunut lukemassa kirjaa. Sitten joku oli heittänyt häntä päin, suoraan naamaan lumipallon. Se oli ollut Lucy Stones. Elaine oli laittanut kirjan kassiinsa ja kumartunut tekemään lumipalloa. Hän oli heittänyt sen Jasminiä niskaan. Siitä oli alkanut todellinen lumisota, jossa ei nähty armoa. Myöhemmin mut tois- ja ensiluokkalaiset olivat liittyneet mukaan lumisotaan. Mukana oli ollut rohkelikkoja, puuskupuheja, korpinkynsiä ja yksi ainoa luihuinen, Severus Kalkaros. Siitä asti hän oli kulkenut Lilyn, Jasin ja Lun kanssa. Tietysti hän oli vielä Peterinkin ystävä, mutta ei ollut jutellut hänen kanssaan hirveästi. Lauantaina hän olisi taas yksin Tylypahkassa tekemässä läksyjä.

Lilyn ajatukset olivat sekavat. Potter tunkeutui joka kerta hänen mieleensä kuin joku pakkomielle. Lily ei halunnut ajatella häntä. Vaikka hänen oli pakko myöntää itselleen, ettei James aina ollut mäntti, useimmiten kyllä. Lily halusi oppia tuntemaan pojan kunnolla, sen takia hän suostui olemaan tämän ystävä. Vain ystävä, ei yhtään enempää ja Lily oli varma ettei James luovuttaisi. Potter seuraisi häntä koko hänen loppuelämänsä. Niin se vain oli.

Tylyahoon Lily suostui menemään. Hän tietysti vakoilisi Lucya, vaikka se oli väärin. Lily halusi tietää mitä tapahtuisi. Saisi siinä samalla käydä Hunajaherttuassa ja Kolmessa Luudanvarressa.

Lily nukahti ainoana ajatuksenaan edessä oleva viikonloppu, josta hän tiesi tulevan erikoinen.

A/N: Siinäp. Kommentoikaahan. Ja pian pitäisi tulla extroja omista henkilöistäni. Lisätietoa tulossa mutta nyt saatte nauttia uudesta luvusta. Oikein väriskästä syksyä kaikille! :)

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010!
Kirjoitti: Kika - 12.10.2010 22:46:50

Ihana!
Pidän siitä, kun hahmot muistelevat asioita, tai niin, pidän kaikesta tässä ficissä!
Aivan mahtava, ja toivonkin pikaisesti jatkoa, mahtaako Lilyn ja Jamesin
suhde kehittyä parempaan...?  ;)

Kiittäen, Kika

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010!
Kirjoitti: Ginerva - 13.10.2010 13:38:41

Ihana,Ihana,Ihana,Ihana,Ihana,Ihana,Ihana ja Ihana ;D
Siis niin paras. Paitsi että Lily vois vähän lämmetä Jamessille ;)

Lainaus

Putoaminen oli kuin suoraan painajaisesta. Hän putosi lujaa vauhtia, mutta kuitenkin niin hitaasti. Oli mennyt ikuisuus - tai sitten 10 sekuntia - kunnes hän oli osunut maahan. Hän oli tuntenut, miltei kuullut, miten käden ja kylkien luut murtuivat. Hän oli kuullut pillin puhaltavan pelin päättymisen merkiksi. Hänen ympärillään oli ollut paljon ihmisiä. Sitten hän oli kuullut äänen viereltään, joka oli täynnä tuskaa, vaikka yrittikin olla vakaa.

"Ei hätää. Tulet pian kuntoon", se oli sanonut. Käsi oli puristanut hänen kättään, mutta päästi sitten irti.

Ääni oli ollut niin tuttu, en hahmottanut kuka istui ruohossa vierelläni. Sitten silmäni havaitsivat sotkuisen mustan tukan ja pähkinänruskeat silmät. Suklaasilmä.

"James?" olin kuiskannut hiljaa. Näkökenttäni sumeni enkä muistanut enempää.

Jestas mä olin menny jonkinlaiseen shokki tilaan tossa vaiheessa.
Mut sii kunten jo selväksi tuli tää on aivan sairaan hyvä :D
Jatkoa pian
Ginerva :-*

Otsikko: Vs: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010!
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 13.10.2010 14:54:31

Ihanan ihanan ihana fi´c! Säkin sait sitten uuden luvun uunista ulos :D Anteeksi päätön kommentti, mulla on hirveä kiire, oon kirjastossa :D ja pitäis olla jo tasalta kotona tai kymmenen yli. :( Vähän venöähtää joten sinä saat sitten syytteet äidiltäni :D

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010!
Kirjoitti: Feliicia - 15.10.2010 17:54:10

Wuhuu! Kommentteja :o

Kika, kiitos piristävästä kommentistasi. Kyllä se suhde kehittyy odota vain kärsivällisesti.Vähintään kolme lukua odotat, niin tulee edistystä

Ginerva, kiitos sinullekin. Kyllä ne välit lämpeneee, odota vaan. Kohta pitää muuttaa suunnitelmaa ja heittää ne heti sänkyyn:)

Vaarallinen komentoija, kyllä uunista ulos tuli, ja hyvän tuoksun kanssa. En nyt oo ihan varma, kyl sun kommentilla näyttää pää olevan, ellei se oo sitten Melekin Päätön Nick ;D Kiitos sinullekin, jaksat aina kommentoida.

Nytpäs taidan laittaa pienen extran tähän piristämään päiväänne.

Elaine Bara

- Elaine on syntynyt 27. toukokuuta 1960 Padstowissa, Englannissa.
- Elaine on ruumiinrakenteeltaan aika lyhyt ja hoikka.
- Elainella on vaaleat, lyhyet hiukset ja ruskeat silmät.
- Hänen koko nimensä on Elaine Alexandra Bara
- Elaine kuuluu rohkelikkoon
- Elaine on luonteeltaan äidillinen kuten Lily. Hän pitää huolta kaikista. Elaine on hyvä koulussa ja hän haluaa menestyä taikamaailmassa. Hän aikoo hakea Taikaministeriöön töihin kun on lopettanut koulun. Elaine on aktiivinen kaikissa tempauksissa. Hänestä ei turhaan viidentenä vuonna valittu Valvojaoppilasta. Hän ei kuitenkaan päässyt Johtajatytöksi (Lily otti sen paikan).
- Elaine on varsin omaperäinen, hän usein ompelee itselleen vaatteita tai etsii kirppareilta vanhoja vaatteita ja korjailee niitä. Hiukset ovat yleensä auki, Elainella on etutukka ja ne ylettyvät noin olkapäiden kohdalle.

Elainen perhe

Elainen perheeseen kuuluvat vanhemmat Lora (puhdasverinen), isä William(puoliverinen) sekä kaksi veljeä ja kaksi siskoa.

Eloine Bara
Eloine on 14- vuotias, Elenan kaksoisveli. Eloine lajiteltiin rohkelikkoon ja hän pelaa tupansa joukkueessa lyöjänä. Eloine on lihaksikas nuorimies, vaikka onkin niin nuori. Eloinella on punertavan ruskeat hiukset ja ruskeat silmät kuten koko muulla perheellä. Eloine on kuin kaksoissiskonsa, rauhallinen ja hän pitää myös luonnosta. Pojan löytää usein istumasta lähimetsässä lempivaahteransa alla ja kirjoittamassa tarinoita.

Eleanor Bara
Eleanor on Elainea kaksi vuotta nuorempi, hän käy myös Tylypahkaa. Hänellä on vaaleat hiukset ja ruskeat silmät kuten siskollaan. Eleanor on rohkelikossa. Luonteeltaan hän on hyvin villi, hän pitää kaikenlaisista jutuista jossa voi juosta ja riehua. Häntä ei nolostuta mikään, vaan antaa vaan mennä. Vaikka onkin 15- vuotias. Eleanor on kuin poika, eivät tytöt ole yleensä niin villejä.

Elena Bara
Elena on Elainea taas kolme vuotta nuorempi, hän on siis 14- vuotias. Elena on rauhallinen, hän rakastaa luontoa ja hänet löytää useimmiten istumassa metsästä, jonkun puun alla. Tyttö on myös Tylypahkassa Puuskupuhissa. Hänellä on punertavan ruskeat hiukset ja ruskeat silmät.

Elyas Bara
Elyas on Elainen kaksoisveli, he näyttävät kuitenkin erilaisilta. Elyaksella on mustat hiukset (hänen vanhemmillaan ei ole mustia hiuksia) silti heidän silmänsä ja kasvonpiirteensä ovat samat. Elyas on korpinkynnessä, samalla vuosikurssilla kuin Elaine. Elyas (lempinimi Las tai El) on luonteeltaan ystävällinen, oikea ihannepoika. Hän osallistuu mielellään erilaisiin tempauksiin kuten siskonsa.

Kymmenen asiaa, jota et tiennyt Elaine Barasta.
- Elaine kävi 1. – 4. luokan tavallisessa peruskoulussa siskojensa ja veljiensä kanssa.
- Elaine rakastaa kuvaamataitoa ja käsityötä.
- Elaine järjesti pieniä esityksiä ja muita tapahtumia muiden kylän lapsien kanssa.
- Elainella on tietämättään isosisko, joka asuu Lontoossa ja on töissä Viistokujalla.(katso myöhemmin)
- Elainen vanhemmat olivat vain 17- vuotiaita kun Elaine ja Elyas syntyivät
- Elaine pitää omasta rauhasta ja siksi hänellä on heidän talossaan varattuna kaksi huonetta(toinen nukkumiseen ja toinen hänen töilleen)
- Tylypahkassa Elainelle on naurettu hänen jästimieltymystensä takia ja omituisen pukeutumisen
- Elainen paras kaveri oli lapsuudessa Kathrina, joka oli tavallinen jästi. Tyttö muutti kuitenkin kauemmas kun Elaine oli 9- vuotias.
- Elaine viettää yhä aikaansa kylän nuorten kanssa, vaikka hänellä on myös koulussa hyviä ystäviä.
- Elaine on tyttöjen joukosta se joka aina päättää, mitä nyt tehdään, jos ei ole tekemistä.

ÄLÄ LUE TÄTÄ, JOS ET HALUA TIETÄÄ LIIKAA, EI OLISI PITÄNYT LAITTAA TÄTÄ:( NO KUITENKIN LUKEMINEN OMALLA VASTUULLA!



Elainen isosisko
Elainella on isosisko, joka syntyi kun Elainen vanhemmat olivat 15- vuotiaita. He olivat vielä lapsia ja he asuivat Tylypahkassa, joten pieni vauva lähetettiin asumaan velhoperheeseen. Lora ja William eivät kertoneet myöhemmille lapsilleen heidän isosiskostaan. (Vai kertovatko? Sen näemme jossain vaiheessa) Siskon nimi ei ole tiedossa eikä tarkalleen asumis- ja työpaikka.

Otsikko: Vs: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010!
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 15.10.2010 20:39:08

Piristi päivääni tämä ekstra :) Kiitos kovasti.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010!
Kirjoitti: Kika - 15.10.2010 20:41:33

Oi jee <3 Nyt tulin aivan kärsimättömäksi!
Tahtoo tietää lisää siitä siskosta!  :D

malttamattomana
Kika

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010!
Kirjoitti: Feliicia - 31.10.2010 09:48:05

Kiitos kommenteista Vaarallinen komentoija ja Kika. Kyllä siitä siskosta pian tulee, vähintään 7. luvussa. Nyt ei oikein ole inspiraatiota, kun on kaikkea muutakin, mutta viidennessä luvussa tapahtuukin jo jotain. Tai en sano varmasti, mutta kuitenkin.
 Jasministä ja Lucycstäkin on tulossa sitten ekstra, jos jaksan kirjoittaa...

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010!
Kirjoitti: ElkQ - 15.11.2010 13:40:48

Heeei!
Tää on kiva. tykkäsin:)
mutta joo jatkoa pyydän.

ElkQ

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010!
Kirjoitti: ssenja- - 15.11.2010 22:31:33

Rupesin vasta lukemaan tätä mutta tää vaikuttaa tosi hyvältä! :D
En itse oikein paljon lue James/ Lily ym. kelmi parituksii mutta tää on kiva.
Lisää jatkoa pian..

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010!
Kirjoitti: Camiela - 18.11.2010 16:34:06

Tämä oli tosi hyvä!
Mitään rakentavaa en jaksa alkaa kirjoittamaan, mutta oikein selvää tekstiä on!
Odotan jatkoa innolla ja jos pystyt niin mahd. nopeasti!! :D


Camiela

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010!
Kirjoitti: Feliicia - 18.11.2010 19:17:25

Kommentteja, vau! :D

ElkQ, hienoa, jos tykkäät. Jatkoa yritän väsätä.
ssenja-, Kiva, jos miellyttäää. Sanon toisen kerran, yritän tehdä jatkoa.
Camiela, kiitos. Yritän, mutta on kokeita ja yksi viikonloppu menee kokonaan pois koneen ääreltä. Yritän saada 5. luvun ennen uuttavuotta:)

Kiitoos kun piristitte päivääni kommenteilla!

// Seko yhdisti tuplapostauksen

Joo, tota, mulla olis nyt betan puutetta kun mun beta ei taida olla enää asiasta kiinnostunu. Laitoin tän nyt tähän enkä betan etsintä topiciin kun joku saattais huomata aikaisemmin.  :-\
Elikkäs vaatimuksia:
-yli 13v(kaikki finissä taitaa olla)
-pitäis hiukan ymmärtää Potterin maailmaa
- Ja kielioppia tarvitaan jonkin verran

Ajattelin, että beta vois auttaa mua tän kanssa ja sitten muissa mun jatkoficeissä. Olisiko kiinnostuneita? Yksärillä tai tänne voi ilmoittaa kiinnostuksen.  :-*

Ja betanhan minä löysin :D

Otsikko: I hate you, I love you [K-13] extra!
Kirjoitti: Feliicia - 31.12.2010 23:12:22

A/N: Laitoin nyt extran Jasminista. Aika samanlainen kuin Elainen esittely.


Jasmin Hopkins

- Jasmin on syntynyt 2. tammikuuta. 1960 Exeterissä, Englannissa
- Jasminin hiukset ovat pitkät, kiharat ja ruskeat ja hänellä on siniset silmät
- Hän on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja normaalipainoinen.
- Hän on vasenkätinen
- Hänellä on vasemman silmän alla luomi (oli tarpeellinen tietoXD)

Jasminin perhe
Jasminin perheeseen kuuluvat äiti Matilda (puoliverinen), isä Percy (puoliverinen), isäpuoli Samuel (jästi) sekä kaksi pikkuveljeä.

Pikkuveljet
James Hopkins
James on nyt 14- vuotias rohkelikko. Jamesilla on yönmustat hiukset ja kirkkaansiniset silmät. Hiukset ovat yleensä sekaisin, mikä tekee Jamesista nuoremman Siriuksen, eli selkokielellä naistenmiehen. James on luonteeltaan kuitenkin ystävällinen ja auttaa mielellään toisia rohkelikkoja läksyissä. Mikään hikke James ei kuitenkaan ole, hän vain oppii nopeasti. Päinvastoin kuin Jasmin, James pitää opiskelemisesta ja pitää koulutusta erittäin tärkeänä.

Matt Hopkins
Matt on nyt 12- vuotias rohkelikko.  Mattilla on veljensä tapaan mustat hiukset ja kirkkaansiniset silmät. Hiukset eivät ole aina sekaisin, kuten Jamesilla, mutta kuitenkin aika kurittomat. Matt on ahkera koulussa, niinhän he ovat aina kun ovat pienempiä. Matt kuuluu muun perheensä tapaan rohkelikkoon. Matt on luonteeltaan kepposteleva ja kuitenkin hän on hyvä kuuntelija. Ja hän keppostelee vain kun siihen on aihetta ja tilanne sopiva. Matt viihtyy isossa ihmiskakassa eikä kaipaa kauheasti omaa seuraa.

Tätä et tiennyt Jasmin Hopkinsista
- Jasminillä on isäpuoli Samuel, hänen oikea isänsä on velho ja tämä asuu Lontoossa. Hän ja Jasminin äiti erosivat kun Matt oli syntynyt, sillä Percy oli kyllästynyt Matildan tapoihin ja haki eroa.
- Jasminillä ei ole puoliveljiä tai siskoja.
- Jasmin seurusteli Siriuksen kanssa, mutta he kuitenkin erosivat ystävinä.
- Jasmin ei ole käynyt peruskoulua, hänen vanhempansa opettivat hänet lukemaan ja kirjoittamaan.
- Jasmin tappelee usein veljiensä kanssa, varsinkin Jamesin, joka saarnaa aina koulutuksesta
- Jasmin pitää elokuvien katsomisesta, se on ainoa jästiasia josta hän tykkään oikeasti.
- Jasmin pitää erityisesti velhobändeistä ja vapaa - ajalla hänellä on yleensä joku fanipaita päällä.
- Kun James vahingossa kirosi Jasminin, Jasmin luuli, että oli vain nukahtanut. Häneltä jäi välistä monta kuukautta, mutta parani yllättäen. Iltaisin hän käy tukiopetuksessa, opettelemassa ne asiat jotka jäivät väliin.
- Jasmin on erityisen läheinen Lilyn kanssa, vaikka he ovat kuin toistensa vastakohtia, Lily pitää opiskelemisesta ja Jasmin ei kauheasti välitä koulusta.
- Jasmin tapasi tytöt kun näki kaksi samanikäistä vaunuosastossa ja meni sinne (muualla oli kylläkin tilaa, mutta Jasmin valitsi juuri sen vaunuosaston missä Lily ja Lucy olivat.)

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Kika - 02.01.2011 10:38:05

Ihana kun tänne on extraa tullut, aamua piristi mukavasti^^
Tottakai jatkoakin topivon nopeasti, mutta nämäkin ovat mukavia lisäyksiä, joita lukee aina mielellään!  :)

Kiittäen, Kika

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: DRACOHANNA - 22.01.2011 23:59:21

Voi ihanaaa :) makeaa tekstiä, kiva lukea!
toivottavasti lilyn ja jamesin välillä pian tapahtuisi jotain ;)
lily♥james

xoxo DRACOHANNA

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 23.01.2011 13:20:58

Apua, enkö tosiaan ole vielä kommentoinut tätä? Voi minua huolimatonta ihmistä :-[ Olen kuitenkin lukenut ekstran jo aikoja sitten. :- [ voi olen huolimaton, tai sitten panen syyksi omat ficcini ja koulukiireet. Jatkoa odottelen (tällrkin ficillesi) mahdollisimman pian ja toivon samaa kuin DRACOHANNA eli että Lilyn ja Jamesin välillä tapahtuis jotain... Siis muutakin, kuin ikuisia haukkumisia :D

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Feliicia - 23.01.2011 14:20:46

Vau, kommentteja! :D

Kika, extrathan julkaisen takia, että löytäisin ispiksen :D Kiva, että piristi.
DRACOHANNA, kiva, että sinäkin eksyit tänne. Kyllä seuraavassa luvussa (varmaankin) jotain tapahtuu ;D Pitää kehitellä jotain jännää...
Vaarallinen komentoija, saat anteeksi. Ikuinen haukkuminen ei taida koskaan täysin loppua, mutta se kyllä vähenee pikkuhiljaa ;D Kiitos piristävästä kommentistasi :-*

Kiiots vielä kaikille. Kävi vähän tyhmästi, kirjoitin ainakin sivun, mutta tietysti se sitten hävisi, joten jouduin aloittamaan viidennen luvun uudestaan. Seuraavassa luvussa ollaakin sittenn Tylyahossa ja se on aika arvaamaton paikka se ;D...

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Merrrí - 28.01.2011 22:26:36

Jotenkin minusta tuntuu etten osaa kommentoida tätä mitenkään, vaikka pitäisi kait tätä betata joskus? :D

Eli eli.. Olen aika harvoin lukenut tällaisia, missä Lily ja James ovat yhdessä ja nyt kun luin sellaisen... En oikein osaa sanoa mitään. En ole suuri hetin ystävä, mutta osaan sen ainakin sanoa, että tässä tapahtumat menivät varsin nopeasti. Tarkoitan sitä, että kahden ensimmäisen luvun aikana Lily vihasi sydämensä pohjasta Jamesia, mutta jossakin vaiheessa se muuttui, ja multa taisi mennä kokonaan ohi se, miten näin kävi. Mutta ei siitä enempää :)

Kaikki tutut ihmiset ovat tässä varsin omanlaisiansa (sanoo ihminen joka on lukenut liikaa ficcejä), joten siinä olet onnistunut hyvin. Ja myös näiden OC- hahmojen kanssa olit onnistunut. Joten toivoisin heitä pyörivän tässä enemmän kuin vain tämä perus kolmikko. En kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tämä olisi hyvä, päinvastoin :) Myös nuo hahmokuvaukset olivat hyvin kirjoitettuja, syventävät hieman lisää näitä hahmoja.

Muutamia virheitä nappasi silmään, nyt kun luin tämän toisen kerran läpi, mutta arvaa kuka muisti ottaa matkaan ne virheet? Niin. Ehkä joskus kun olen taas muistavaisemmalla tuulella, niin voisin kertoa sulle niitä.

Eipä mulla kait muuta, tulin vain ilmoittamaan, että olen lukenut ja tulen jatkossakin lukemaan. :)
Merrrí kiittää ja kuittaa. Ja toivoo, että saat kirjoitettua taas pian sitä jatkoa ^^

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Feliicia - 29.01.2011 10:28:45

Kiitti Merrrí
No joo, aika sekavan olen tästä kasannut  ;D Eka ja toka luku on sellaisia ihme lukuja ai ai, nolottaa kun katsoo miten sekavia ne on
Mut noista sivuhahmoista tulee enemmän ja mä päätän välillä keskittyä johonkin muuhun kuin Lilyyn ja Jamesiin (selityksen makua) ainakin seuraava luku on enemmänkin Elainesta kertova. Jotain extrassa saattaa paljastua itse tarinassa myös ;)

Kaikille: Yritän tässä sitten kasailla sen viidennen luvun, koska siinä on tosiaan mennyt toosi kauan. Yksi sy taitaapi olla, että kirjoitin vihkoon alun ja sitä sitten koneelle, mutta en ollut oikein tyytyibäinen joten poistin sitten koko viidenne luvun (sitä oli jo sivu). Aloitin siis ihan uudelta pohjalta. Elainen isosiskosta saattaa tulla jotain...

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Feliicia - 05.02.2011 21:11:19

Uuden luvun pitäisi tulla lähipäivinä, lähetin sen just Merrrílle. Olin kipeä pari päivää niin sain sen kirjoitettua :D

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13]
Kirjoitti: Feliicia - 07.02.2011 06:19:13

A/N: Noniin, tämän(kin) luvun kasaamisessa on mennyt jonkin aikaa. Laitoin nyt lukujen alkuun päivämäärät (lähinnä itseäni varten) koska minulla on joskus vaikea itse hahmottaa missä kuukaudessa mennään. Tässä on hiukan (tai enemmän) lisää Elainesta. Ja aika angstinen luku tämäkin on, nimestä voi päätellä. Ja kiitos betalleni Merrrílle, joka on nopea betaaja ja hyvä vieläpä. Toivottavasti ette pety... :-\
 
5. osa: Viimeinen toive
Lauantai 20. marraskuuta 1977

Taivaalta tuprutti lunta. Se värjäsi taivaan valkoiseksi eikä taivaan sinistä väriä näkynyt melkein ollenkaan. Ensilumi oli vakuuttava näky, se muutti tutunkin maiseman aivan erilaiseksi. Kaikki tuttu muuttui tuntemattomaksi, kun valkoinen lumipeite laskeutui sen päälle. Valkoisen maiseman rikkoi siellä täällä olevan kaksiväriset huivit.
 Oli rohkelikon punaista ja kultaista, korpinkynnen sinistä ja pronssista, puuskupuhin keltaista ja mustaa ja luihuisen vihreää ja hopeista. Ne olivat pääasiassa kasoissa, joihin kuului yleensä samanvärisiä huiveja. Siellä täällä oli yksinäisiä huiveja, mutta hekin löysivät pian seuraa. Kulman takana oli joukko rohkelikon väreissä olevia nuoria tuijottamassa nuorta tyttöä, joka seisoi yksin postitoimiston edessä.
”Miksi Lucy seisoo tuossa yksin?” Sirius kysyi ja katsoi kysyvästi Lilyä ja Jasminia.
”Ei me tiedetä, Remus on kai lähettämässä kirjettä”, Lily sanoi. ”Mutta miksi hän ei ottanut Lucya mukaan?” Sirius ja James vilkaisivat merkitsevästi toisiinsa. Lily ja Jasmin eivät onneksi huomanneet.
”Minne Peter muuten katosi?” James kysyi ja katsoi ympärilleen. ”Hän oli tässä ihan äsken.”
”En tiedä, hän huikkasi, että näki jonkun kaverinsa ja meni hänen kanssaan kermakaljalle”, Sirius sanoi.
”Voisitteko te kaksi olla hiljaa”, Jasmin sanoi, ”nyt tapahtuu jotain.”
Sirius ja James unohtivat keskustelunsa ja katsoivat nyt Remusta, joka tuli ulos postitoimistosta. Lucyn kasvoille tuli hymy, jota tytötkään eivät olleet nähneet sitten hänen äitinsä kuoleman. Remus kietoi kätensä Lucyn ympärille.
”Hitsit, miksi oikeasti Remus ei ole kertonut meille yhtään mitään? Ystäväthän kertovat toisilleen kaiken!” Sirius sanoi närkästyneesti. ”Ainakin siinä jästikirjassa, jonka minä luin lomalla!”
”Sirius, se kirja, jonka annoin sinulle, kertoi, että tytöt kertovat ystävilleen kaikki salaisuutensa!” James sanoi ja alkoi hekottaa. ”Ymmärsit aika väärin, Anturajalka.”
”Olkaa hiljaa!” Lily sanoi.
”Hmp, miksi et kertonut, että se kertoi tytöistä, James?” Sirius sanoi hiukan matalammalla äänellä.
”Luulisi sinun huomaavan. Kirjan nimi oli Mitä tyttöjen päässä liikkuu? Opas pojille. Oletko oikeasti noin huono lukemaan?”
 Sirius mulkoili Jamesia. ”Mistä minä olisin sen voinut huomata.”
 
***

Lucylla oli lämmin Remuksen kainalossa. Hänelle tuli siitä jotenkin hyvä olo. Hänestä todella välitettiin, Lucysta ei ollut tuntunut niin sitten äidin kuoleman. Kyyneleet meinasivat tulla Lucyn silmiin hänen ajatellessa äitiä, mutta hän työnsi ajatuksen sivummalle. Äidin ajattelemiseen olisi toinen aika. Remus johdatti heidät Kolmeen Luudanvarteen ja tarjosi Lucylle kermakaljat. Kuitenkin, vaikka Lucyn olo oli mukava Remuksen seurassa, hänestä tuntui, että joku tarkkaili häntä salaa. Lucy käännähti ympäri tiskillä, mutta ei nähnyt ketään joka olisi tuijottanut häntä. Hän kääntyi takaisin ja huomasi, että Remus oli saanut juomat.
”Mennään vaikka tuonne istumaan”, Lucy ehdotti ja viittoi pöytää, joka oli kaukana mekkaloivista miehistä. Remus nyökkäsi hyväksyvästi ja he menivät istumaan pöytään. Remus ojensi Lucylle kermakaljan. He molemmat olivat hiljaa.
”Miksi näytit niin surulliselta ennen kuin tulimme tänne?” Remus kysyi Lucylta ja nojautui hiukan hänen suuntaansa.
”Mietin äitiä”, Lucy vastasi. ”Hän oli minulle tosi rakas, enkä näe häntä enää koskaan.” Lucyn äänestä kuului tuska.
Remus oli kuullut muilta tytöiltä Lucyn äidin murheellisesta kuolemasta. Tyttö oli ollut aivan alamaissa kun saapui kouluun. Äiti oli kuulemma kuollut pari päivää ennen Tylypahkaan tuloa. Lucy oli kyllä niellyt todella hyvin surunsa, sillä Remus ei ollut melkein ollenkaan huomannut tytössä mitään erikoista. Remus ei tiennyt mitä sanoa. Hän kuitenkin tarttui Lucyn vapaaseen käteen ja puristi sitä lujaa.
”Kiitos, Remus”, Lucy kuiskasi hiljaa ja pyyhki silmiään toisella kädellä.
 
***
Elaine istui kirjastossa ja tuijotti edessään olevaa kirjaa. Miksi läksyt eivät tahtoneet edistyä? Yleensä hän sai tehtyä kaikki läksyt tuosta vaan, mutta nyt hän ei vain pystynyt. Ehkä se johtui yksinäisyydestä. Elaine oli melkein aina tehnyt läksyt Lucyn tai Lilyn kanssa, joskus Jasminin kanssa. Mutta nyt kun hänen pitäisi tehdä läksyt yksin siitä ei tullut mitään. Elaine työnsi kirjat sivuun.
”Mitä sinä täällä teet?” tutun kuuloinen ääni kysyi Elainelta. Elaine kääntyi ja näki seitsemäsluokkalaisen korpinkynnen edessään. Pojalla oli vaaleanruskeat hiukset ja ne olivat hiukan pörröiset. Päällään hänellä oli aivan tavalliset vaatteet. Pitkähihainen paita ja farkut. Elaine ei tuntenut poikaa, vaikka oli törmännyt tähän pari kertaa käytävällä.
”Läksyjä. Tai ainakin yritän tehdä niitä”, Elaine vastasi pojalle. ”Mikä sinun nimesi olikaan?”
”Philip, sano vain Phil”, Phil sanoi ja istuutui Elainen viereen. ”Miksi et mennyt Tylyahoon?”
”Piti tehdä läksyjä. Enkä minä jaksanut mennä sinne, kun Lu on Remuksen kanssa, Lily varmaan Jamesin, Jasminin ja Siriuksen kanssa. Peteristä en tiedä”, Elainen selitti. ”Miksi et ole itse mennyt Tylyahoon?”
”Äh, siihen kyllästyy aika nopeasti. Aina vain ne samat kaupat ja samat tyypit. Eikä yksin oikein huvita mennä. Lee on vain Felician kanssa”, Phil sanoi. ”Samaten kaikki muut korpinkynnet ovat jossain haahuilemassa, eikä minua taida oikein kiinnostaa mitä he tekevät kahdestaan.”
Elaine pärskähti. Korpinkynnet eivät olleet kylläkään sellaisia tyyppejä, jotka tekisivät sellaisia tempauksia kuin rohkelikot ja luihuiset. Puuskupuhit eivät uskaltaneet uhmata opettajia.
 
 Oikeastaan puuskupuheilla uskallusta riitti ja he olivat innokkaita oppilaita, ainakin Elainen mielestä. Mutta he olivat jotenkin sisäänpäin sulkeutuneita. Elainen sisko, Elena ei ikinä kertonut isosiskolleen mitään salaisuuksia. Elainella ei ollut minkäänlaista ajatusta mitä 14- vuotiaan tytön päässä liikkui. Elyas taas oli aivan omaa luokkaansa.
 Olisi luullut, että kaksoset lajiteltaisiin samaan tupaan, mutta ei. Ulkonäöltään poika ei muistuttanut ollenkaan Elainea. Mustat hiukset, Elainella oli vaaleat. Molemmat omistivat kuitenkin ruskeat silmät, se oli heidän sukunsa tunnusmerkki. Kaikilla oli aivan samansävyiset silmät. Elyas oli pienenä muistuttanut Elainea paljonkin. Molemmat sellaisia itsenäisiä ja viihtyivät omassa rauhassa. Kun Tylypahkaan meno koitti, heidän välinsä hiukan huononivat. Elaine ei tiennyt mistä se johtui. Tuvat saattoivat olla yksi syy siihen.
”Elaine, oletko siellä?” Phil kysyi ja ravisti Elainea hellästi olkapäästä.
”Äh, joo olen. Olin vaan ajatuksissani”, Elaine sanoi säpsähtäen pojan kosketusta. ”Minä varmaankin menen Rohkelikkotorniin jos sopii.”
”Se käy ihan hyvin. Nähdään taas joskus!” Phil sanoi, nousi ylös ja lähti kohti länsitornia, missä Korpinkynnen tupa sijaitsi. Elaine nappasi olkalaukkunsa ja lähti päinvastaiseen suuntaan.
 Laukun hihna hiersi Elainen olkapäätä ja tulleessaan Rohkelikkotorniin hänen toinen olkapäänsä oli kipeä. Hän heitti laukun oleskeluhuoneen nurkkaan ja rojahti mukavan pehmeään nojatuoliin. Yläkerrasta kuului hihitystä ja hänen teki mieli mennä sanomaan, että jotkut tahtoisivat olla hiljaisuudessa, mutta päätti sitten jättää asian siihen.
 Yksin oli niin… yksinäistä. Elaine oli aina tottunut olemaan ihmisten keskellä eikä hän viihtynyt yksin. Tietysti hänen pitäisi opetella olemaan yksin, aikuisena ei käyty enää kouluja. Neljä sisarusta oli opettanut Elainella, että hekin olivat hänelle tärkeitä vaikka Elyas oli joskus todella ärsyttävä.
 Elaine oli niin uppoutunut ajatuksiinsa, ettei huomannut miten pieni ruskea pöllö koputti ikkunaan. Hän havahtui, kun joku pieni ensiluokkalainen tuli oleskeluhuoneeseen.
”Pitäisikö tuo pöllö päästää sisään? Sillä on kirje”, tyttö sanoi ja Elaine melkein hyppäsi tuolista ylös ja kiiruhti avaamaan ikkunan. Sisälle tulvahti kylmää ilmaa.
”Adelé!” Elaine huudahti ja otti pienen pöllön syleilyynsä. Adelé on heidän perhepöllönsä, se oli sisukas ja vei kirjeet aina perille asti. Elaine sulki ikkunan ja meni istumaan nojatuoliin.
Hän irrotti pöllön pikkuruisesta jalasta kirjeen, jonka päälle oli kirjoitettu hänen isänsä käsialalla: Elaine Bara
Elainen isä ei usein lähettänyt kirjeitä. Miksi nyt hän olisi muuttanut tapojaan? Hiukan epälevänä Elaine avasi kirjekuoren.
 
Hei Elaine,
Tiedän etten usein kirjoita sinulle, mutta minun oli aivan pakko. Muistahan, miten ennen koulun alkua Lora oli kipeä. No, nyt siitä on tullut pahempi ja hänellä on joku vakava sairaus jota ei voi mitenkään parantaa. Voisitko kertoa hellävaraisesti Eloinelle, Elyakselle, Eleanorille ja Elenalle? Opettajallekin olisi hyvä ilmoittaa, sillä Lora haluaisi nähdä teidät kaikki. Hän on hyvin heikko. Minä en tiedä kuinka paljon hänellä on tarkalleen aikaa, mutta ei ainakaan viikkoa enempää. Tulisit kotiin.
Isäsi,
William
 
Kirje putosi lattialle. Lora oli ollut sairas, mutta hän ei ollut tiennyt, että se oli näin vakavaa. Elainen sisällä syttyi paniikki. Ei edes viikkoa enempää, äiti kuolisi. Hän oli vasta 34- vuotias. Ei äiti saanut kuolla! Elaine yritti rauhoittua, pitäisi kertoa sisaruksille ja McGarmiwalle. Kunpa he saisivat luvan lomaan.
 Elaine nousi tuolista, nappasi kirjeen lattialta ja lähti ylös makuusaleja kohti juuri kun muotokuva-aukosta tuli sisälle ihmisiä. Kaikki tulivat Tylyahosta takaisin. Kaikki olisivat linnassa.
 Elaine oli oven takana josta kuului tyttöjen kikatusta. Hän koputti varovasti.
”Eleanor?” hän sanoi ja avasi oven. Tytön istuivat lattialla ja kaikilla oli iloinen ilme. Elaine katsoi siskoaan, joka oli melkein täydellinen kopio hänestä itsestään.
”Mitä nyt, Elaine?” Eleanor kysyi hilpeällä äänellä, hymy kasvoillaan. Hymy kuitenkin haihtui kun hän katsoi Elainea. ”Ei kai mitään ole sattunut?”
”Äiti on sairas, kuolemasairas. Meidän pitää lähteä kotiin. Pakkaa hiukan tavaroita mukaan ja kirjoita McGarmiwalle, että tulisi tänne. Minun täytyy etsiä muut”, Elaine sanoi yrittäen olla tyyni.
”Äiti? Selvä. Amanda, antaisitko sulkakynän ja pergamenttia? Nähdään vartin päästä täällä, Elaine”, Eleanor sanoi päättäväisesti, vaikka hätäännys kuului hänen äänensä läpi.
 Elaine sulki oven ja kapusi alemmas poikien ovelle. Kukaan ei ollut makuusalissa. Hän juoksi portaat alas.
”Elaine, me ihmettelimme missä sinä olit? Onko jotain tapahtunut?” Elaine oli melkein törmännyt Lilyyn. Lily oli märkä ja hän oli vielä ulkovaatteissa. James seisoi hänen takanaan, Sirius ja Jasmin hiukan kauempana.
”Äiti on sairas, hän kuolee pian. Minun pitää mennä kotiin. Oletko nähnyt Eloinea?” Elaine sanoi ja meni Lilyn ohi.
”Joo, istuu takan ääressä. Pidä kiirettä, Elaine”, Lily sanoi ja päästi ystävänsä ohi.
”Eloine! Mene ylös pakkaamaan ja tule vartin päästä tänne!” Elaine huusi veljelleen, joka kääntyi häntä kohti.
”Mitä ihmettä sinä puhut?” Eloine kysyi. Hänen ystävänsä näyttivät yhtä hämmästyneiltä kuin hän itse.
”Äiti on kuolemassa ja me menemme kotiin. Eleanor kertoo McGarmiwalle. Pakkaa mukaan vain vaatteita”, Elaine selitti taas kerran. ”Haen Elyaksen ja Elenan.”
”Ok. Päästäkää ylös!” Eloine huusi ja kipusi nopeasti ylös. Elaine ryntäsi muotokuva-aukosta ulos ja juoksi kohti keittiötä. Hän saapui pieneen, lämpimään käytävään. Yksi ovi oli auki ja siellä hääräsivät kotitontut. Hän juoksi käytävää eteenpäin ja tuli ison mäyrän kohdalle.
”Minun on aivan pakko päästä sisään. Elenalle pitää kertoa”, Elaine huohotti.
”Ei tunnussanaa, ei sisäänpääsyä”, mäyrä sanoi.
”Mutta kun äiti on sairas, hän kuolee pian, ja Elenan on pakko saada tietää”, Elaine sanoi. Mäyrä katsoi häntä ja nyökkäsi pienesti.
”Tästä ei sitten kerrota kenellekään”, se sanoi.
”Kiitos.”
 
Puuskupuhien oleskeluhuone oli kodikas. Seinät olivat ruskeaa tiiliä ja huoneessa oli iso takka. Oleskeluhuoneesta lähti kaksi käytävää makuusaleihin. Nojatuoleissa ja sohvilla istuvat puuskupuhit ihmettelivät Elainea. Rohkelikko puuskupuhien tuvassa oli varsin outo ilmestys. Elenaa ei nähnyt oleskeluhuoneessa joten Elaine meni toiseen käytävään. Neljännen oven kohdalla hän koputti ja astui sisään odottamatta vastausta.
 Huoneessa oli viisi tai kuusi tyttöä. He kaikki makasivat sängyillään ja lukivat jotain kirjaa. Elena katsoi ihmeissään siskoaan.
”Mitä sinä teet täällä?” tyttö kysyi.
”Pakkaa tavarat, vain vaatteita. Me menemme kotiin. Älä kysele. Tule kymmenen minuutin kuluttua Rohkelikon oleskeluhuoneen eteen tavaroinesi. Selvä?” Elaine sanoi. Elena nyökkäsi, hyppäsi sängyltään ja alkoi keräillä vaatteita pieneen reppuun. ”Nähdään pian.”
Elaine huokaisi, kun sulki oven ja viiletti ulos puuskupuhien keskeltä. Miksi ihmeessä tupien piti olla niin kaukana toisistaan?
 Hän juoksi, käytävillä olevat tuijottivat häntä. Hän ei välittänyt. Hän oikaisi parin salakäytävän kautta ja olikin pian länsitornin juurella. Hänen edessään oli suuri ovi jossa oli pronssinen kotka kolkutin.
”Hengissä hengittämättä, kylmempi kalma kättä; ei koskaan janoinen, juo vain aina, eikä haarniska paljon paina.* Mikä se on?? Ääni ei tullut kotkasta, mutta Elaine oli varma, että juuri kotka sen sanoi.
”Hitto, näitä korpinkynsien arvoituksia”, Elaine kirosi hiljaa ja yritti miettiä. Pian turhaantuneisuus valtasi hänet ja hän polki lattiaa jalallaan. ”En minä tiedä!”
”Elaine! Mitä sinä täällä teet?” kuului Elainen takaa tuttu ääni. Elaine käännähti ympäri ja tuijotti Philiä.
”En pääse sisään ja minulla on asiaa Elyakselle”, Elaine sanoi. ”Voisitko vastata tuohon kysymykseen?”
”Tietysti. Hmm.. luulenpa, että se on kala”, Phil sanoi.
”Erinomaista päättelykykyä”, kotka sanoi ja ovi aukesi. Phil ja Elaine ryntäsivät sisään.
 
Korpinkynnen oleskeluhuone oli myös mukava ja kodikas. Tuolit olivat tummansinisiä ja seinällä roikkui iso kotkan kuva. Oleskeluhuone oli täynnä. Suurin osa istui lattialla. Elaine vilkuili ympärilleen ja pian huomasikin kaksoisveljensä.
 Elaine lähti tottuneesti kohti pientä pöytää, jossa Elyas pelasi velhoshakkia. Elyaksen ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän huomasi siskonsa omassa tuvassaan.
”Laine, mitä sinä täällä teet?” Elyas kysyi ymmällään ja keskeytti pelin. Elaine joutui selittämään neljättä kertaa.
”Äiti on tosi sairas, me mennään kotiin. Pakkaa nopeasti, vain vaatteita. Ja tule sitten Rohkelikon oleskeluhuoneen eteen. Aikaa viisi minuuttia”, Elaine sanoi ja huomasi veljen kasvoilta järkytyksen.
”Selvä, minä tule pian”, Elyas sanoi.
 
Elaine seisoi muotokuva-aukon edessä. Eleanor, Elena, Elyas ja Eloine hänen vierellään. Kaikilla oli pieni reppu mukana ja he odottivat McGarmiwaa. Portaista kuului askelia ja pian tuvanjohtaja tulikin näkyviin. Hänellä oli säälivä ilme kasvoillaan.
”Te pääsette kotiin, korkeintaan viikoksi. Tässä on läksynne. Tulkaa, menemme professori Dumbledoren työhuoneen hormin kautta. Saatan teidät kunnes olette varmasti turvallisesti perillä. Tulkaahan”, McGarmiwa sanoi ja muut huokaisivat vapautuneesti. Tunnelma oli kevyempi, kun he kävelivät ripein askelin kohti Dumbledoren työhuonetta.
 
Dumbledore odotti heitä siellä ja piteli käsissään pientä kuppia, jossa oli vihreää jauhoa.
”Menette hormiverkolla suoraan kotiinne. Sovin asian isänne kanssa. McGarmiwa saattaa teidät. Sinä, Elyas voisit olla ensimmäinen”, Dumbledore sanoi ystävällisesti. Elyas astui eteenpäin ja otti purkista hiukan hormipulveria, sillä sitä se oli. Hän astui takkaan, Hänen piti kumartua, ettei olisi lyönyt päätään.
”Pihlajakuja 18!” Elyas sanoi selvästi ja vihreät liekit tulivat hänen eteensä. Sitten Elyas oli kadonnut.
”Elaine, sinun vuorosi”, Dumbledore sanoi. Elaine nappasi hyppysellisen hormipulveria ja meni takkaan.
”Pihlajakuja 18!” hän sanoi selvästi ja huomasi pian miten kieppui ympäri ja ympäri. Hän näki veljensä kasvot ja vaivoin pysäytti kiepunnan. Hän hyppäsi ulos takasta ja pudisteli vaatteitaan. Elyas seisoi hiukan kauempana. Hänen isänsä oli sohvalla odottamassa heitä.
 
Siitä oli pitkä aika, kun Elaine oli viimeksi nähnyt William Baran. Miehen parta oli kasvanut. Leukaa ei peittänyt enää sänki, vaan parta oli ihan kunnon kokoinen. Silmänaluset olivat tummat. Ruskeat, kiharat hiukset eivät kiiltäneet ja ne näyttivät elottomilta. Ryhti oli huono. Silmälasit roikkuivat nenällä. Elainen isä oli ollut hänen lähtiessään hilpeä ja iloinen. Nyt hän näytti kärsivän tuskasta, jota ei voinut jakaa muiden kanssa.
 Elaine istui isänsä viereen ja halasi häntä. Elyas oli takan edessä vastaanottamassa Elenan, Eleanorin ja Eloinen. Viimeisenä takasta tuli McGarmiwa.
”Minerva, tulitko saattamaan lapset?” William kysyi ja ryhdistäytyi hieman. Hän hymyili pitkästä aikaa nähdessään vanhan ystävänsä.
”Tulin ja varmistamaan, että teillä on kaikki hyvin. Minun on kyllä pakko mennä, pian tulee ilta ja minulla on valvontavuoro. Sano lämpimät terveiset Loralle”, McGarmiwa sanoi. William nyökkäsi ja nousi sohvalta ylös.
”Tehdäänpä teille päivällistä”, hän sanoi. Elena ja Eleanor vilkaisivat toisiaan.
 
William teki perusruokaa. Hän ei koskaan ollut hyvä kokki. Elaine tiesi sen, joten hän auttoi isäänsä. Elena ja Eloine menivät huoneisiinsa, Eleanor meni olohuoneeseen katsomaan tv:tä ja Elyas auttoi Elainea, vaikka ei hänestä paljon apua ollut, sähläsi vain.
"Lora, nyt olisi ruoka!" William huusi makuuhuoneen suuntaan. Pian Elainen äiti asteli hitaasti, mutta hymyillen keittiöön.
 
 Lorasta näki, ettei hän ollut terve. Hän näytti pahemmalta kuin William. Hän oli laihtunut, vaatteet vain roikkuivat hänen päällään. Vaaleiden hiusten joukosta erottui harmaita hiuksia ja silmät olivat jotenkin kuolleet. Lora oli todellakin kuolemansairas. Silti, vaikka joka askel olikin tuskaa, leveä hymy ilmestyi Loran kärsineille kasvoille, kun hän näki kaksi lastaan ja miehensä keittiössä.
”Äiti!” Elaine huudahti ja ryntäsi halaamaan äitiään, pian Elyas liittyi seuraan ja kyyneleet valuivat molempien kasvoilta. Heidän äitinsä taputti heitä molempia päälaelle ja sanoi sitten:
”Ei hätää. Kokkasitteko te ihan itse?”
”Joo, minäkin autoin”, Elyas sanoi ylpeästi kuin pikkulapsi. Hän virnisti. ”Syödäänkö me vai ei?”
 
Elena, Eloine ja Eleanor eivät osoittaneet liikuttumisen merkkejä nähdessään kuolevan äitinsä, mutta Elaine tiesi, että se kosketti heitä. He olivat aina olleet hiukan sisäänpäin sulkeutuneita. Päivät kuluivat, Elaine ei jälkeenpäin muistanut noista päivistä melkeinpä mitään. Kaikki päivät olivat samanlaisia, äiti lepäsi, muut katsoivat tv:tä tai kävivät tuttujen luona. Elaine ei tiennyt mitä oli kuvitellut. Ehkä ikimuistoisia hetkiä äidin kanssa tai jotain. He olisivat käyneet ulkona ja nauraneet. Nyt taloa hallitsi suru, jonka jokainen aistisi jos astuisi sinne.
 
Torstai 25.marraskuuta 1977
Oli kulunut viisi päivää siitä, kun he olivat palanneet kotiin. Elaine tiesi, että se lähestyi, äidille kävi joka päivä vaikeammaksi kävellä keittiöön. Hänen kärsimyksensä näkyi. He istuivat pöydän ääressä illalla, juttelemassa. Kaikki olivat paikalla.
”Minun täytyy kertoa eräs asia teille”, Lora sanoi yllättäen. William nosti katseensa vaimoonsa ja Lora vastasi miehensä katseeseen. ”Minun on pitänyt kertoa se jo jonkin aikaa. Teillä on vielä yksi sisko.”
 Elaine katsoi isäänsä ja sitten veljeään. Oliko heillä muka sisko, josta he eivät olleet tienneet? Muut näyttivät yhtä hämmästyneiltä.
”Hän on nyt 19- vuotias, annoimme hänet pienenä pois. Olimme vasta 15- vuotiaita. Yrittäkää ymmärtää”, Lora sanoi.
 
Seuraavana yönä Elaine pyöri sängyssään. Oli viileä ilta ja hän hytisi kylmästä. Se isosisko- juttu häiritsi häntä. Vain kaksi vuotta häntä vanhempi. Se oli outo ajatus, hän oli aina ollut perheen vanhin lapsi. Miksi äiti ja isä eivät olleet aiemmin kertoneet? Tietysti isä tiesi asiasta. Hänen ilmeensä kertoi sen.
”Mutta miksi ette kertoneet aiemmin?” Elyas kysyi aivan kuin olisi lukenut Elainen ajatukset.
”Me emme halunneet kertoa teille siskosta jota ette voineet tavata. Emme tienneet missä hän on. Emmekä tiedä edelleenkään. Velhoperheessä kuitenkin”, William vastasi. ”Ja nyt kaikki nukkumaan. Hop hop.”
 
Perjantai 26. marraskuuta 1977
Yöllä koko perhe kuuli miten Lora mutisi jotain unissaan. Elainea se pelotti. Hän kuitenkin jäi nukkumaan, isä kyllä huolehtisi äidistä. Aamulla isä ei ollut alhaalla, kun Elaine saapui keittiöön. Elyas tuli hänen perässään.
”Isä? Äiti?” Elaine huhuili, sillä mistään ei kuulunut mitään ääniä.
”Tulkaa tänne”, isä sanoi makuuhuoneesta. Ääni pelästytti Elainen. Se oli epätoivoinen ja surullinen, samaan aikaan.
 
Makuuhuoneessa Lora oli sängyssä peiton alla ja William istui tuolilla hänen vieressään. Lora oli kalpea, kalpeampi kuin ennen ja hänen hengittämisensä näytti olevan vaikeaa. Elaine tajusi liiankin nopeasti, että äiti kuolisi. Tänään.
”Elaine ja Elyas, teidän täytyy luvata?”, Lora sanoi käheällä äänellä.
”Mitä meidän täytyy luvata?” Elyas kysyi.
”Että etsitte siskonne. Häntä ei ole vaikea löytää”, Lora sanoi. ”Hei pikkuiset.” Hän osoitti sanat ovensuuhun ilmaantuneille Elenorille, Elenalle ja Eloinelle. Kaikki kerääntyivät sängyn ympärille.
”Luvatkaa”, Lora sanoi.
”Me lupaamme”, Elyas sanoi ja Elaine huomasi kyynelten valuvan veljensä kasvoilla. Lora hymyili ja sulki silmänsä. Viimeisen kerran.
 
A/N2: Tää oli aikas angstinen, tästä vaan tuli tällainen. Ja Lilya ja Jamesia taitaa olla luvassa seuraavassa luvussa.
* en todellakaan ole keksinyt tuota itse, siis arvoitusta. Se on kopioitu J.R.R. Tolkienin kirjasta Hobitti eli sinne ja takaisin. Osa varmaan tunnistikin sen. Ja kommenteista tykkään. :D

Otsikko: Vs: Vs: I hate you, I love you [K-13] Uusi luku tullut 6.2!
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 16.02.2011 14:06:56

Hups, olin kyllä lukenut luvun aikoja sitten, mutta en varmaan ollutkaan kommentoinut. Muistini petti, kiitos kun muistutit!
 Luku oli ihana. Ääh, en mä saa mitään kunnon ajatustakaan, olen nyt hyyyvin vähäpuheinen. Ilmestyn jossain vaiheessa kunnollisen ajatuksen kanssa. :) Pidin ja jatkoa kehiin!! :D

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Uusi luku tullut 6.2!
Kirjoitti: Feliicia - 16.02.2011 16:07:42

Vaarallinen komentoija, sinä päätit sitten tulla kommentoimaan. Tule joskus kunnolisen ajatuksen kanssa. Jatkoa on hiukan kirjoitettu...

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Uusi luku tullut 6.2!
Kirjoitti: Camiela - 16.02.2011 21:46:33

Heipähei,
Luin tässä jatkoa ja pidin, vaikka kaikki tapahtuikin kovin nopeasti... Mutta ei se mitään!! ((;
Oikein mukavaa oli lukea ja pakko myöntää, että  tuo isosisko juttu oli jännä : ))

Minä haluaisin ainakin jatkoa,
Camiela

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Uusi luku tullut 6.2!
Kirjoitti: Feliicia - 17.02.2011 15:54:25

Camiela, kiva, että säkin kommentoit. Toi tapahtui aika nopeasti (mutta Wordissä näytti pidemmältä), mut emmä jaksanut oikein viipyä missään sen kauempaa. Kiitos! :-*

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Kuudes luku 4.6.!
Kirjoitti: Feliicia - 04.06.2011 11:26:04

A/N: Nyt sain tän 6. luvun betalta ja laitan sen jänne koulujen loppumisen kunniaksi. Tää on lyhyempi kuin muut ja muutenkin tälläinen väliluku. :)
Hyvää kesää!! :D


6. osa: Epämääräistä hengailua
Lauantai 20.marraskuuta 1977
 
Lily ei tajunnut miksi ihmeessä hän seurasi Siriusta ja Jamesia Jasminin kanssa ympäri Tylyahoa. Se oli vain jotain sekoa, koko päivä kului hirveän nopeasti. He vain tarkkailivat miten Remus ja Lucy kulkivat kaupasta kauppaan. Lily alkoi jo väsyä siihen, ei Lucya nyt aivan pakko ollut seurata. Eivät hekään olleet seuranneet kun Sirius ja Jasmin olivat menneet ensitreffeilleen. Siriuksella oli joku pakkomielle seurata Remusta. Lilya alkoi jo epäilyttää mitä Siriuksen ja Remuksen välillä oli. Toivottavasti ei mitään, mistä Lucy ei pidä. Lily tajusi mitä ajatteli ja hylkäsi sen heti. Ei tuollaista voinut ajatella.
”Lils, tuntuuko sinustakin, että tämä on turhaa?” Jasmin kysyi Lilylta kun pojat tirkistelivät Hunajaherttua ikkunasta Lucyn ja Remuksen tekemisiä.
”Joo, en tajua miksi me edes ollaan täällä noiden kanssa. Mennäänkö Kolmeen Luudanvarteen? Ei, nuo meitä tarvitse”, Lily sanoi ja virnisti. ”Hei, kävisikö teille, että me mentäisiin Jasin kanssa Kolmeen Luudanvarteen, ette te meitä täällä tarvitse.”
”Joo, menkää vaan”, Sirius vastasi edes katsomatta Lilyyn. ”Hei, James katso mitä ne nyt tekee!” Lilya ei oikeastaan kiinnostanut katsoa mitä Remus ja Lucy tekivät.
”Nähdään sitten illalla oleskeluhuoneessa”, Lily sanoi ja he lähtivät kohti Kolmea Luudanvartta, joka sijaitsi vähän matkan päässä. Lily ja Jasmin jättivät ihan hyvillä mielin Siriuksen ja Jamesin tirkistelemään Lucya ja Remusta.
”Tajuatko sinä edes miksi me roikuttiin noiden kanssa puolipäivää?” Jasmin kysyi.
”En, ja tuskin tarvitsee. Joskus tarvitsen kuitenkin tauon noista kahdesta”, Lily sanoi. ?Kaikki Kelmit ovat mahdottomia.”
”Joo, paitsi Remus, onneksi sillä on edes hiukan järkeä päässä. Sen takia siitä varmaan tulikin valvojaoppilas”, Jasmin järkeili.
 
Tultuaan Kolmeen Luudanvarteen tytöt tilasivat kermakaljat. He menivät istumaan pöytään, josta näki ulos. Kadulla näkyi pääasiassa tylypahkalaisia ja joitakin opettajia. Kermakalja lämmitti ihanasti.
”Mitä aiot tehdä joululomalla?” Jasmin kysyi Lilyltä heidän katsoessaan ulos.
”Varmaan menen kotiin. Tai sitten jään tänne”, Lily sanoi poissaolevasti. ”Entä sinä?”
”Me mennään perheen kanssa lomalle Australiaan, ollaan siellä koko loma”, Jas sanoi ja hänen äänestään kuuli miten tyttö oli innoissaan matkasta.
”Äh, joudun sietämään Seviä koko loman ja hänen anteeksipyyntöjään. Äiti luulee, että hän on poikaystäväni, vaikka ei ole koskaan ollutkaan. Petunia on vielä pahempi”, Lily sanoi jo aivan maassa. Severus oli tehnyt anteeksiantamattoman teon, eikä voisi koskaan korvata sitä.
 Kuraverinen.
Se soi vieläkin Lilyn päässä öisin. Hän oli loukkaantunut, että Severus oli noin vain mennyt sanomaan sen, vaikka oli monta vuotta sanonut, että oli Lilyn puolella. Mikään ei koskaan voinut korvata sitä.
”Lils! Herätys! Etkö kuullut kun kysyin miksi nykyään siedät Jamesia?” Jas sanoi ja heilutti kättään Lilyn edessä.
”Häh? En tiedä, päässäni naksahti, kai olen seonnut. Minulle on okei, että me ollaan kavereita”, Lily sanoi. Jas katsoi häntä merkitsevästi.
”Tiedät, ettei se riitä Jamesille. Et pääse hänestä ikinä eroon.”
 
***
Remus kohottautui kohti Lucya ja kuiskasi tämän korvaan hiljaisella äänellä:
”Älä katso, mutta Sirius ja James ovat tirkistelleet meitä jo jonkin aikaa.”
 Lucy ei katsonut ikkunaan mikä olisi tietenkin paljastanut heidät. Houkutus oli kuitenkin suuri. Missähän Lily ja Jas olivat? Heidänhän piti olla Jamesin ja Siriuksen kanssa.
 Remus ei tiennyt miksi Sirius ja James seurasivat häntä, hänen mielessään kuitenkin käväisi, että he vahtivat häntä. Mutta hän ei aikonutkaan tehdä Lucylle mitään. Hän ei koskaan vahingoittaisi Lucya tai muita tyttöjä.
”Mentäisiinkö jo me takaisin koululle? Tylyahoon kyllästyy helposti”, Lucy sanoi.
”Käy minulle”, Remus sanoi ja he nousivat ja lähtivät. Tullessaan ovesta ulos hän oli näkevinään kahden hahmon katoavan kulman taakse. Hänen piti hillitä itsensä ettei olisi heti syöksynyt Jamesin ja Siriuksen kurkkuun. Hänen luottamuksensa kahteen ystäväänsä romahti aika tavalla alaspäin. Hän ei saanut olla edes yhtä viikonloppua rauhassa. Remus oli ärsyyntynyt. Hän ei kuitenkaan halunnut näyttää sitä Lucylle. Hän saattaisi kaikki vaaraan. Täysikuuhun oli enää kolme päivää. Hän ei jaksanut elää tällä tavalla. Aina piti salata kaikilta minne meni. Sirius, James ja Peter olivat selvittäneet mikä hän oli, auttoivat jopa häntä. Remus ei koskaan unohtaisi sitä.
 Hän muisti äitinsä surulliset ja järkyttyneet kasvot, kun heille oli kerrottu ettei Remusta voitu parantaa. Isä oli katsonut häntä säälivästi. Remus oli ollut vasta yhdeksän, hän oli ollut vielä lapsi, eikö hän ollut tajunnut millaisia asioita joutuisi käymään läpi. Vanhemmat suhtautuivat häneen yliholhoavasti. Hän ei saanut edes poistua talosta yksin. Se oli hänelle liikaa. Hän karkasi öisin kotoa ja  meni metsään. Vaikka ei olisi saanut. Hän halusi osoittaa vanhemmilleen ettei ollut avuton.
 Ja kun heille kerrottiin, että Armando Dippet ei päästäisi häntä Tylypahkaan, hän lähetti rehtorille kirjeen. Mutta vastaus tulikin Albus Dumbledorelta. Remus oli itkenyt kirjeen luettuaan. Juuri Dumbledorea oli kiittäminen, että Remus pääsi Tylypahkaan, vaikka olikin ihmissusi.
 Mutta hän oli pettänyt Dumbledoren. Siltä hänestä tuntui. Sirius, James ja Peter olivat saaneet hänen suojamuurinsa heilumaan. He selvittivät hänen salaisuutensa, ja hänen yllätykseen, eivät hylänneet häntä. Päinvastoin. He käyttivät monta vuotta siihen, että voisivat viettää Remuksen elämän pahimmat yöt hänen kanssaan.  Mutta samalla hän saattoi kaikki vaaraan. He eivät menneet enää niin usein Rääkyvään Röttelöön, vaan he olivat Kielletyssä Metsässä. Jos joku koululainen tulisi sinne Remus ei antaisi sitä itselleen anteeksi.
 
***
Lily tuki kainalosta Jasminia, joka hoippuroi epävarmasti kohti edessä olevia, tuttuja hahmoja. Jasmin oli selvästikin ottanut liikaa tuliviskiä, Lily ajatteli. Hänhän oli ihan kekkulissa. Lily tunnisti helposti kauempana olevat pojat, James ja Sirius olivat varmaankin saaneet tarpeeksi Lucyn ja Remuksen katselusta, tai sitten he olivat tulleet huomatuiksi.
”James! Sirius! Auttakaa nyt helvetissä! Jas on painava!” Lily huusi, vaikka ei ajatellut, että olisi huutanut niin. Ei ollenkaan hänen tapaistaan. Sirius ja James kääntyivät, huomasivat Jasin ja ottivat molemmat Jasin kainalosta kiinni.
”Vai on neiti täydellinen alkanut käyttämään rumia sanoja?” Sirius sanoi ja virnisteli Lilylle. ”Minä jo vähän odotinkin sitä.”
”Äh, ole hiljaa Sirius. Voisitteko vain kantaa hänet Rohkelikkotorniin ja häipyä?” Lily kysyi ja tunki kädet taskuihinsa.
”Viedään hänet Rohkelikkotorniin, Anturajalka. Mennään sitten vaikka kiusaamaan luihuisia”, James sanoi.
”Hyvä idea, Sarvihaara. Jas, ei sinun olisi tarvinnut tehdä tuota”, Sirius sanoi kun Jas antoi Siriukselle märän pusun poskelle. Jas ei ilmeisesti tajunnut mitä teki, hymyili vain hölmösti.
”Mutta khun minä halusin”, Jas sopersi epäselvästi.
”Joo, on tosi kiva, että osoitat kiintymyksesi, mutta kannattaisiko tehdä se selvin päin?” James nauroi Siriuksen typertyneelle ilmeelle.
”Mitä muuten Lu ja Remus tekivät?” Lily kysyi välttäen puheenaiheen, joka saataisi muuttua huonompaan suuntaan.
”No, ei mitään erikoista. Lähtivät vähän aikaa sitten. Päätettiin lähteä takaisin koululle”, James sanoi. ”Ja sitten sinä laitoit meidät kantamaan Jasia. Etkö voisi auttaa edes vähän?”
 
Heillä ei mennyt kauaa päästä kouluun, mutta portaat olivat eri asia. Lilyn yllätykseksi James ja Sirius menivät kuin yhteisestä sopimuksesta salakäytäviä pitkin, ja pian he olivatkin Lihavan Leidin edessä. He lausuivat tunnussanan ja raahasivat Jasin sisään. Sirius otti Jasin kainalosta lujemmin kiinni kun James ja Lily menivät edeltä. Ja saman tien Lily törmäsi Elaineen. Elainen kasvot olivat hätääntyneet.
”Elaine, me ihmettelimme missä sinä olit? Onko jotain tapahtunut?” Lily kysyi ja otti Elainea kiinni käsivarsista.
”Äiti on sairas. Hän kuolee pian. Minun pitää mennä kotiin. Oletko nähnyt Eloinea?” Elaine kysyi ja Lily päästi ystävästään irti. Hän huomasi Eloinen istuvan takan luona.
”Joo, istuu takan ääressä. Pidä kiirettä, Elaine”, hän sanoi ja katsoi, miten Elaine juoksi veljensä luo. Hän selitti hänelle nopeasti ja ryntäsi sitten ulos muoto-kuva aukosta.
”Mistä tuossa oikein oli kyse?” Sirius kysyi heidän takaansa.
”Elainen äiti on sairas. Hänen pitää mennä kotiin. Sirius, vie Jas sohvalle, jooko?” Lily sanoi päättäväisesti Siriukselle. ”Voi Elaine- raukka.”
”Älä muuta sano. Katsos sieltä kyyhkyläiset tulevatkin”, James sanoi ja osoitti muotokuva-aukkoa. Lucy ja Remus kiipesivät käsikynkässä sisään. Lucy hymyili Lilylle, mutta huomasi kuitenkin Elainen puuttuvan. Remuskin tähyili ympärilleen.
”Missä Elaine on?” Lucy kysyi.
”Hän lähtee kotiin. Lora on sairas. Siis sairaampi kuin yleensä”, Lily sanoi.
”Elaine- parka. Minun pitäisi mennä mukaan”, Lucy sanoi ja irrotti otteensa Remuksesta. ”En voi antaa sen kestää sitä yksin.”
”Lu”, Remus sanoo hellästi ja ottaa Lucya kädestä. ”Kyllä hän kestää. Niin kuin sinäkin kestit. Autamme häntä sitten kun hän tulee takaisin. Istu Lucy.”
Lucy istui tottelevaisesti lähimpään nojatuoliin. Hänen katseensa kuitenkin kääntyi makuusaleihin vievin portaihin kun Elainen pikkusisko Eleanor juoksi portaita alas.
”El! Tule jo!”
Pian Eloinekin ryntäsi portaita alas selässään reppu. Molemmat näyttivät hiukan hätääntyneiltä. He ottivat toisiaan kädestä kiinni. Lucy katsoi kun sisarukset kapusivat heidän ohitseen muotokuva-aukosta ulos.
”Kyllä he sen kestävät, Lu. Keskity vaikka meidän taikajuomien aineeseen, joka pitää palauttaa ylihuomenna”, James sanoi ja virnisti. ”Lils on kai tehnyt omansa jo kaksi viikkoa sitten.”
”James, minä tein sen viikonloppuna kun te huitelitte jossain. Miksi jätätte kaiken aina viime tippaan?” Jas katsoi hölmönä eteenpäin. Lily tiesi hyvin, että hänen ystävänsä sammuisi pian ja aamulla tyttöjen kylpyhuone olisi varattu. ”Lucy, vietäisiinkö Jas sittenkin yläkertaan? Täällä ei ole kylppäriä.”
 

Sunnuntai 21.marraskuuta 1977
Sunnuntai aamu valkeni kylmänä ja lumisena. Lily näki makuusalin ikkunasta, miten jotkut ensiluokkalaiset olivat jo menneet tekemään lumipalloja.
 Häntä hymyilytti kun hän muisti lumisodan toisella luokalla. He olivat olleet niin nuoria. Eivät tajunneet mitä oli meneillään. Koko ajan hän oli jossakin ja tappoi ihmisiä. He olivat turvassa Tylypahkassa. Voldemort ei uskaltaisi sinne kun Dumbledore on rehtori.
 Lily katsoi, miten aurinko nousi Tylypahkan tilusten ylle. Hän ei ollut ennen tajunnut miten paljon maailmassa tapahtui. Joka päivä moni kuoli ja uusia syntyi. Hän ei tiennyt kuinka kauan seisoi siinä ikkunan edessä ja tuijotti aurinkoa ja lapsia pihalla. Miksi hän ei enää voisi leikkiä viattomana tästä kaikesta? Tieto tosiaan lisää tuskaa.
 
Onneksi oli sunnuntai, nimittäin Jas oli koko aamupäivän kylpyhuoneessa purkamassa pahoinvointiaan pois. Lily yritti sulkea yökkimisen äänen korvistaan, mutta ei voinut. Elainesta ei ollut kuulunut mitään. Hän ei ollut lähettänyt edes kirjettä. Lily istui oleskeluhuoneessa, joka oli melkein autio. Jotkut kolmasluokkalaiset pojat pelasivat nurkassa velhoshakkia, mutta muita ei ollut paikalla. Kello olikin vasta kahdeksan aamulla.
 Portaikosta kuului ryminää ja Sirius ja James ryntäsivät oleskeluhuoneeseen naamallaan pahaa tarkoittava ilme. Molemmilla oli jonkinlaisia makeisia kädessään.
”Ette kai te aio mennä taas kiusaamaan nuorempianne?”! Lily nousi nojatuolista ja laittoi kätensä lanteilleen. ”Jotenkin minusta tuntuu, että minun pitäisi estää se.”
”Jaa, että meidän johtajatyttö pääsee sitten vauhtiin?” Sirius sanoi. ”Älä kuvittele. Ei me niitä satuteta. Leikitään vain vähän.”
”Miksi en oikein luota sanaasi Sirius?” Lily kysyi. ”Ettekö voi millään keksiä muuta tekemistä?”
”Emme”, James ja Sirius sanoivat kuorossa. ”Nähdään Lils”, James lisäsi vielä kun he tunkeutuivat Lilyn ohitse ja menivät Suureen Portaikkoon. Lily huokaisi.
 
Jotenkin hänestä tuntui, että tästä ei tulisi koskaan loppua. Sirius ja James olisivat ikuisesti kelmejä. Remus olisi aina kiltti ja Elaine taas luova. He olivat sellaisia. Mutta miten kauan sitä jatkuisi? Kuinka kauan veisi ennen kuin hän saisi nukkua rauhassa ilman pelkoa, että aamulla hänelle kerrotaan, että joku on kuollut? Lily toivoi, että hänen lapsensa eivät joutuisi kokemaan sitä. Se oli kammottavaa.
 Kuitenkin helpotti tietää, etteivät ne harvat asiat muuttuneet. Mutta joidenkin oli muututtava.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Uusi luku tullut 6.2!
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 08.06.2011 18:27:42

Oi, uus luku. <3 Joo, köh, köh. Varoitan etukäteen, että nukuin viime yönä tyylin viis tuntia...
 Mutta joo, pääosin varsin sujuvaa tekstiä ja kun vertaa tota lukua aiemmin ilmeentyneihin lukuihin, huomaa selvästi, miten paljon olet edistynyt  :-*
Virhetäkään en huomannut, mistä kiitos varmaan kuuluukin betallesi. (betat ovat korvaamattomia, vai mitä? :) )
 Oli jotenkin niin perus Jamesilta ja Siriukselta lähtee seuraamaan Remusta ja Lucyä. Tosin ymmärrän Remustakin siinä, että tämä haluaisi olla Lucyn kanssa kahden. Yllätyin hieman, kun tajusin, että Lily ja Jaskin oli lähteny Siriuksen ja Jamesin mukaan. Varmaan Jasin idea?
 Ääh, mun täytyy jossain paremmalla ajalla ja mielenkiinnolla lukea tää ficci uudestaan, kun oon kerenny jo unohtamaan jonkin verran asioita.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Lily/James, 6/? + 2 extraa
Kirjoitti: Feliicia - 06.11.2011 18:03:43

Miusamo ai en ole myöhässä en vai? Joo, oon kyl lukenut kommenttisi mut en mä sit jaksanut laittaa mitään. Tietty se oli Jasin idea. Kiitti kommentista. :-*

Ja mä tiedän, että uutta lukua ei oo tullu... 5 kuukauteen, mutta oon kyllä kirjoittanut tähän 7. lukua. Se ei nyt vaan valmistu. Yritän vuoden loppuun mennessä saada sen valmiiksi. Ne kenellä inspaa, haluatteko jakaa mun kanssa??

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Lily/James, 6/? + 2 extraa
Kirjoitti: Micce - 11.11.2011 13:55:40

Tätä ficciä lukee mielellään, johtuisikohan kelmien mukana olosta;D (no ei, on hyvää settiä muutenkin) en pahemmin kirjoitusvirheitä huomannut (no en ole pätevä arvostelemaan oman puutteellisen kirjoitustaitoni vuoksi, mutta hyvältä täältä katsottuna näyttää) mutta mielenkiinnolla uutta lukua oottamassa;)

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Lily/James, 6/? + 2 extraa
Kirjoitti: Feliicia - 12.11.2011 14:07:25

Miccekiitos, kiva tietää, että joku jaksaa vielä lukea tätä. Kirjoitusvirheitä ei tosiaankaan ole kauheasti, kiitos betalle hyvästä työstä.

Ja uutta lukua odotellessa voi vaikka käydä täällä (http://teinitarinat.blogspot.com/) Mun orginaalini.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Lily/James, 6/? + 2 extraa
Kirjoitti: Fulnum - 14.11.2011 12:48:26

Minä ainakin kaipaan jatkoa!;)

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Lily/James, 6/? + 2 extraa
Kirjoitti: FanGirl - 18.11.2011 15:34:57

Tykkäsin! Jatkoa.

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Lily/James, 6/? + 2 extraa
Kirjoitti: Tonks - 26.11.2011 22:01:34

Jatkoaa!!

Täs oli aika paljon kirjotsuvirheitä, mut ihan sama ei se häiritse.

Sul on hyvä tapa kirjottaa: Selvä ja helppolukeista.

Enkä osaa kirjottaa rakentavaa.

~Tonks

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Lily/James, 6/? + 2 extraa
Kirjoitti: sateenkaarinalle - 18.03.2012 10:37:33

Onko jatkoa tulossa?  ???

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Lily/James, 6/? + 2 extraa
Kirjoitti: Feliicia - 18.03.2012 10:51:08

Jatkoa on tulossa, tosin se on vielä vähän vaiheessa. :) Mutta kyllä sitä joskus tulee, toivottavasti ennen kesälomaa ;D

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Lily/James, 7/? + 2 extraa
Kirjoitti: Feliicia - 03.04.2012 19:56:02

Jokaisen toive täyttyy, sain vihdoinkin kasattua sitä odotettua jatkoa. Oon nyt niin innoissani et sain tän luvun kirjoitettua, etä tää ei ole käynyt betalla, JOTEN älkää jooko valittako että paljon kirjoitusvirheitä, betalle lähetän tämän heti kun ehdin. Se on lyhyt, mutta seuraava luku on (toivottavasti) pidempi.  Ja nyt 7. luku näkee vihdoinkin päivänvalon.
//Bedattu versio tuli, kiitti Sinikeijulle minipikabetauksesta


7. osa: Asiat muuttuvat
Maanantai 22.marraskuuta.1977

Elainelta oli tullut hyvin lyhyt kirje. Lucy oli oikein huolissaan sen lyhyydestä.
Hei Lu,
Täällä on kaikki ihan okei. Äiti kylläkin on huonossa kunnossa, samaten isä. Tiedän, että sinun on hankala puhua siitä, mutta olen ajatellut, että jos äiti kuolee, me olemme vähän niin kuin samassa veneessä. Molemmilta puuttuu toinen vanhempi.
 Oliko Remuksen kanssa kivaa? Vastaa minulle, jooko? Ja sano muille terveisiä.
-   Elaine

Lucy näki kuitenkin rivien takaa, miten huolestunut Elaine oli. Hän tunsi ystävänsä. Hän ei tuntenut muita, jotka ymmärtäisivät toisiaan kuin hän ja Elaine. He olivat kuin siskokset. Elaine oli tunkenut häntä, kun hänen äitinsä oli tapettu. Lucy oli aluksi ollut sekä järkyttynyt että peloissaan, jos hänetkin tapettaisiin. Oli hänellä sentään isä ja isoveli. Ja Elainella oli isänsä, veljensä ja siskonsa. Elaine ei jäisi yksin, vaikka mikä olisi.
Remus tuli oleskeluhuoneeseen ja painoi suudelman Lucyn hiuksiin.
”Mitä mietit?” Remus kysyi ja istui Lucyn viereen sohvalle.
”Elainea. Ovatko Sirius ja James jälki-istunnossa?” Lucy kysyi. Hän tahtoi vaihtaa puheenaihetta nopeasti, vaikka tiesi, että oli huono siinä.
”Joo, Lily on valvontakierroksella, Jasmin jossain korpinkynsien kanssa pänttäämässä ja Peter istuu makuusalissa ja tuijottaa eteensä”, Remus sanoi. ”Sinun ei kannata murehtia Elainea. Kyllä hän selviää.”
”Tiedän. Onko Peter kipeä tai jotain?” Lucy kysyi. Peter oli kolmikosta se hiljaisin, hän istui harvoin jälki-istunnossa. Peter ei ollut komistus niin kuin James ja Sirius, eikä pänttääjä niin kuin Remus. Peter vain roikkui heidän mukanaan ja sanoi nasevia kommentteja. Oli hän joskus ottanut osaa isompaan kahakkaan, hänen säärensä olivat sen jälkeen tunnottomat ja hänellä oli pupun korvat ja norsun kärsä(pupun korvat ja norsun kärsä : DD). Mutta muuten Peter oli eristäytynyt. Varsinkin kuudennen vuoden lopulla hän ei ottanut niin hirveästi osaa kelmien juttuihin ja istui kirjastossa lukien jotain tyhjänpäiväistä kirjaa.
”En tiedä. Hän muuttuu yhä vain oudommaksi”, Remus sanoi.
”Kaikki muuttuvat. Ehkä hänellä on juuri nyt vaikeaa”, Lucy sanoi. Nurkan takana, piilossa toisilta, Peter kuunteli heidän keskusteluaan.

***

Maanantai oli kulunut suhteellisen hyvin. Lily oli selvinnyt vaikeasta taikajuomien pistokokeesta omasta mielestään hyvin. Kuhnusarvio oli jälkeenpäin sanonut häntä luokan parhaaksi oppilaaksi. Ihan kuin hän ei tietäisi sitä Kuhnusarvion kehujen perusteella. Liemien opettaja oli mukava ja osasi asiansa, mutta ”Kuhnukerho” alkoi jo mennä oli rajojen.
 Ja tietysti Kuhnusarvio oli halunnut hänet Kuhnukerhon joulujuhliin. Lily oli oikeasti ollut iloinen, että päätti mennä kotiin jouluksi. Häntä ei oikeastaan kiinnostanut olla siellä koko iltaa ja kuunnella Kuhnusarvion selostusta vanhoista oppilaistaan, jotka olivat nykyään kuuluisia. Lily oli kuusi vuotta sietänyt Kuhnusarvion kehuja, hyväksynyt ne ja saanut niistä jopa itseluottamusta. Ei ollut helppoa tulla kouluun uutena, tietämättä edes mitä huispaus tarkoitti. Olihan täällä muitakin jästisyntyisiä, mutta hän oli tuntenut olonsa jotenkin ulkopuoliseksi. Muut puhuivat huispausjoukkueiden viimeisimmistä peleistä, eikä hän tajunnut niistä pätkääkään. Onneksi Jasmin ja Lucy olivat selittäneet hänelle kaiken tarpeellisen, että hän pysyi jotenkuten kärryillä. 
 Lily oli oikeastaan itsekin ylpeä saavutuksistaan. Hän oli nousut jästisyntyisestä tytöstä johtajatytöksi. Tietysti siihen sisältyi vastuuta, mutta hän piti haasteista. Johtajapoika oli korpinkynnestä, Philip. Phil oli ihan mukava, ei kuitenkaan Lilyn tyyppiä.
 Muodonmuutoksissa Lily epäonnistui muodonmuutoksensa kanssa. Hänen piti muuttaa koira norsuksi, mutta norsulle jäikin kuono. McGarmiwa näytti hiukan pettyneeltä, kun Lily ei saanutkaan loitsua toimimaan ensimmäisellä kerralla. Toisella yrittämällä Lily onnistui ja katsoi sitten sivusta, kun muut kamppailivat vielä loitsunsa kanssa.
 
Lily käveli ympäri käytäviä, Tylypahka oli iltaisin ihmeellisen autio. Päivisin käytävät olivat täynnä eri-ikäisiä nuoria, menemässä tunneille tai syömään. Johtajatyttönä oli hyvät puolensa, ja huonot puolensa. Mutta Lily piti siitä, että sai illalla kävellä yksinään käytävillä ja ajatella rauhassa. Lily oli kuullut Jasminilta, että James oli ollut ehdolla johtajapojaksi, Lily ei kylläkään tajunnut miksi. Mutta Jasmin ei enää itsekään muistanut, mistä sai sen tietää, tytön muisti ei ollut kovinkaan hyvä koskien tapahtumia ennen onnettomuutta.
 James oli osunut Jasiin, loitsu oli joku itsekeksitty, ja Jas sai siihen lääkettä, harmi vain, että paranemiseen meni kaksi kuukautta. Onneksi Jas ei välittänyt koulunkäynnistä niin hirveästi. Lily oli suuttunut Jamesille, hänhän kaiken aiheutti, mutta ei oli jotenkin mennyt ohi. Lily tiesi, että James voisi vaikka seurata häntä maailman ääriin, mutta hän ei sitä todellakaan halunnut. Potter mukana joka puolella, ei kiitos. Lily piti Jamesia ystävänä, ja se riitti hänelle mainiosti.

Kello läheni keskiyötä, kun Lily viimein kiipesi portaat rohkelikkotorniin ja sai matkalla kiinni kaksi luihuispoikaa. Hän ei pitänyt pisteiden vähentämisestä Severuksen tuvalta, mutta oli pakko. Makuusalin portaat tuntuivat entistä pidemmiltä, kun oli valvonut ainakin 15 tuntia. Lopulta Lily avasi oven ja heittäytyi vaatteet päällä sänkyyn. Lily kuuli, miten Jas huokaisi unissaan ja käänsi kylkeä. Lucy oli aivan hiljaa, kuten aina. Elainen sänky oli tyhjä. Kauempaa kuului Sandran ja Helenin tuhina. Lily nukahti sänkyynsä vaatteet päällä.

 Tiistai 23. marraskuuta. 1977
Remus heräsi kun, joku avasi ikkunan ja sisään pääsi kylmää ilmaa. Hän nousi ylös ja avasi pylvässänkynsä verhot. Siriushan se siinä virnisteli. Remus huokaisi. Siriuksen virne tiesi, että oli taas kerran se päivä.
”Huomenta, Kuutamo”, Sirius sanoi ja sulki ikkunan. Remus nousi istumaan ja haukotteli mikä sai Siriuksen virnistämään vielä enemmän. Että Sirius osasikin olla joskus ärsyttävä. ”Kai muistat mikä päivä tänään on?”
”Älä muistuta. Missä James ja Peter ovat?” Remus kysyi ja alkoi kaivamaan epämääräistä kasaa sänkynsä vieressä. Lopulta hän löysi housunsa ja puki ne päälleen ennen kuin Sirius ehti edes vastata.
”Menivät jo syömään. Luulivat kai, että olisit huonolla tuulella”, Sirius vastasi.
”Kohta olen, jos et lopeta virnistelemistä. Mitä jos vain ottaisit laukkusi ja menisit alas, niin tulen perässä”, Remus sanoi samalla, kun kiskoi paitaa päällensä. Sirius häipyi.

Remus ei kestänyt toisten vihjailuja. Hän tiesi, että he tulivat hänen mukaansa vapaaehtoisesti, mutta hän ei kestäisi jos satuttaisi jotakuta. Peter, Sirius ja James tiesivät riskit, mutta eivät välittäneet niistä. Remus arvosti sellaisia ystäviä. He olivat hänelle tärkeitä, eikä hän kestäisi, jos joillekin heistä tapahtuisi jotain pahaa. Olihan hänellä aina perheensä, mutta vanhemmat pitivät häntä kummajaisena ja sisko oli Amerikassa. Miksi juuri nyt, kun Remuksella oli vaikeaa, Cassien piti lähteä Amerikkaan kouluttautumaan professoriksi. Vanhemmat eivät kehdanneet katsoa häntä silmiin, he luulivat edelleen, että hän voisi muuttua hirviöksi hetkenä minä tahansa. Kuin jokin hänessä voisi vinksahtaa ja hän liittyisi Kuolonsyöjiin. Ei, niin ei kävisi. Ei koskaan.

Lily istui yksin Suuressa Salissa. Muut tytöt nukkuivat vielä, eikä rohkelikkojen pöytä ollut täynnä ihmisiä niin kuin tavallisesti. Kauempana Lily näki Jamesin, joka nauroi jollekin Peterin vitsille. Hän ei todellakaan menisi istumaan heidän kanssaan. Niinpä hän istui yksin ja mutusti paahtoleipäänsä.

Lily istui yksin rohkelikkojen pöydässä, hän tuijotti Potteria, joka selitti jotakin kahdelle muulle pojalle. Potter heilutti käsiään ja jotkut vanhemmat rohkelikot nauroivat nuoren pojan selitykselle. Lily hätkähti kun tunsi käden olkapäällään. Hän kääntyi ympäri ja kohtasi Severuksen kasvot.
”Sev, pelästytit minut”, Lily sanoi ja viittasi Severusta istumaan viereensä.
”Turha sinun on Potteria tuijottaa, hän on vain hemmoteltu kakara”, Severus sanoi.
”Niin varmaan”, Lily sanoi ja keskittyi tuijottamaan lautastaan. Miksi Severus suhtautui kaikkiin aina noin… vihamielisesti? Oliko pojalla jotakin Potteria vastaan? Lily ei ymmärtänyt. Kaikki oli liian monimutkaista 12-vuotiaalle tytölle. Lily ei edes huomannut, miten oli työntänyt toisen kyynärpäänsä puurolautaseen.
”Lily, meidän pitää mennä tunti alkaa kohta”, Severus sanoi ja otti laukkunsa olkapäälleen. Lily nosti kirjansa pöydältä ja tarttui laukkuunsa. ”Voisinkohan lainata sinulta tuota kirjaa? Kirjastossa ei ole yhtäkään”, Severus kysyi Lilylta kun he olivat päässeet Eteishalliin.
”Tietysti. Ole hyvä. Minä olen jo melkein lukenut sen. Mitä meillä on?” Lily kysyi.
”Muodonmuutoksia.”

Lily ja Severus kävelivät rinta rinnan käytävällä ja Severus luki samalla Tylypahkan historiikkia. ”Eikö olisi kiehtovaa opettaa täällä?” Severus kysyi ja Lily nyökkäsi. Lily kuuli takaa meteliä ja ehti juuri vilkaista olkansa yli ennen kuin kaatui keskelle käytävää. Severuskin kompastui ja kirja lensi avonaisena lattialle.
”Potter, voisit edes joskus katsoa eteesi!” Lily huusi loittonevalle selälle.
”Heipä hei vaan, Evans!” Potter huusi takaisin ja katosi kulman taakse. Lily nousi ylös ja auttoi Severuksenkin ylös.
”Voi ei, Prilli suuttuu. Sivut ovat ihan taittuneita”, Lily katsoi kirjaa.
”Minä voin korjata sen”, Severus sanoi ja kaivoi taskustaan taikasauvan. ”Entistus!”
”Kiitos, Severus, sinuun voi aina luottaa.”

Nyt ei ollut enää Severusta, joka tulisi juttelemaan hänen kanssaan välitunnilla tai istuisi hänen vieressään Suuressa Salissa. Severus oli pettänyt hänet, vaikka hän oli luottanut poikaan. Mutta hän ei katunut, että oli katkaissut välinsä Severukseen. Se oli hänelle oikein.
”Evans? Miksi ihmeessä istut yksin?” James kysyi hänen olkansa takaa ja Lily hätkähti.
”James, älä pelästyttele tuohon tapaan!” Lily sanoi. ”Ja se miksi istun yksin, ei kuulu sinulle.”
”Mikä sinulle tuli? Meidänhän piti olla kavereita”, James sanoi anovalla äänellä ja kun Lily katsoi poikaa silmiin, hänet kohtasi kirkkaat, ruskeat silmät. Ei taas sitä suklaasilmää, älä ajattele sitä, Lily hoki itselleen.
”Äh, unohda”, Lily sanoi ja selasi Tylypahkan historiikkia, vaikka hän osasi sen jo ulkoa. Häntä ei vain kiinnostanut puhua Jamesin kanssa. Hänen vaistonsa sanoi, että tänään pitäisi pysyä kaukana Jamesista. Lily ei vain käsittänyt miksi.

***
Remus käveli alakuloisena Siriuksen, Jamesin ja Peterin takana Yrttitiedon tunnille. Muut kelmit juttelivat vilkkaasti tulevasta illasta, mutta Remus olisi mieluiten tahtonut sulkea korvansa muiden puheelta. Miksi kukaan ei ikinä kysynyt hänen mielipidettään tässä asiassa? Hän olisi tyytyväinen, jos he vain olisivat, eivätkä seikkailisi ympäri Kiellettyä Metsää. Ei sillä, että Remus ei halunnut seikkailla, mutta ehtisi sitä tehdä vaikka silloin, kun ei ollut täysikuuta. Remus vihasi muiden, viattomien vaarantamista.
 Joskus Remus ihmetteli, miksi juuri sellainen kohtalo oli osunut hänen kohdalleen. Yhtäkkiä 8-vuotias poika sai tietää olevansa hirviö. Hänen oma kehonsa oli kääntynyt häntä vastaan. Vanhemmat välttelivät häntä kun hetki lähestyi. Kukaan ei uskaltanut katsoa häntä silmiin. Hän pelkäsi kuollakseen. Hän pelkäsi, ettei palaisi enää ihmiseksi, vaikka se olikin mahdotonta. Hän tiesi, että se kaikki tapahtui vain sen ajan kun täysikuu oli ylhäällä.
 ”Remus, mikä kestää?” Sirius huusi hänelle.
”Ei mikään”, Remus vastasi vaitonaisena. Sirius katsoi hetken huolestuneesti ystäväänsä, mutta kääntyi kuitenkin juttelemaan Jamesin kanssa. Remukseen tulvahti tunne, joka oli hänelle vieras: raivo. Raivo ystäviään kohtaan, kun he vain tekivät pilaa hänen muodonmuutoksistaan. Heille se oli seikkailu, kuukauden kohokohta, jota odotti aina. Remukselle se oli välttämätön. Hän ei olisi halunnut sitä. Hänen kuuluisi olla iloinen, kun hänellä oli ystäviä rinnallaan.
 Mutta hän ei voinut, ei voinut, kun ystävät eivät tuntuneet välittävän hänen tunteistaan mitään. Heille oli ihan sama, pelkäsikö Remus tulevaa iltaa vai ei, heillä oli silti hauskaa. Tietysti Remus tajusi, miten paljon aikaa muut olivat käyttäneet oppiakseen animaageiksi. Mutta se ei riittänyt.

Remus saapui tunnille myöhässä, ajatuksiinsa uppoutuneena. Hän selitti jotain professorille ja meni istumaan taakse, mahdollisimman kauas opettajasta. Huomaamattaan hän joutui Lilyn, Lucyn ja Jasminin piirittämäksi.

***

Lucy tuijotti ihmeissään Remusta. Eihän hän ollut tullut koskaan myöhässä tunnille.
”Remus, oletko kunnossa?” Lucy kysyi varovasti.
”Tietysti. Miksen olisin?” Remus ärähti. Lucy hätkähti pojan tylyä äänensävyä. ”Anteeksi, Lucy. Minulla on vain huono päivä.”
Lucy katsoi hetken Remusta ennen kuin keskittyi taas professorin opetukseen. Remus ei käyttäytynyt normaalisti tuolla tavalla. Mikä ihme hänellä oikein oli? Lucy ei yleensä kiinnittänyt Remuksen käytökseen niin paljon huomiota. Koska poika käyttäytyi yleensä aivan normaalisti.

***
Aurinko laski, kuu nousi taivaalle. Lily istui makuusalin ikkunasyvennyksessä miettimässä. Severus oli ollut koko päivän hänen mielessään. Lily tiesi, että Severus oli paskiainen, mutta silti. Poika oli ollut hänelle ystävä aina viidenteen luokkaan asti. Sen V.I.P. – kokeen jälkeen kaikki oli ollut erilaista. Lily ei voinutkaan enää istua Severuksen vieressä tunneilla, ei hymyillä hänelle Suuren Salin toiselta puolelta. Se oli ollut järkytys ja hänellä oli vienyt aikaa sopeutua siihen. Severus oli alunerinkin tutustuttanut hänet velhomaailmaan, poika oli ollut se, jolta hän ei häpeillyt kysyä jotain seikkaa, jota ei tiennyt.
Ovi aukesi ja Jasminin ja Lucyn päät ilmestyivät oviaukkoon.
”Lily, tuletko meidän kanssa kävelylle?” Jasmin kysyi. ”Älä turhaan istu täällä yksin.”
”Voinhan minä tietysti tulla”, Lily vastasi ja nousi ylös. Hän nappasi viittansa ja kaulahuivinsa ja lähti tyttöjen kanssa ulos.

”Miksi ihmeessä me lähdettiin? Täällä on kammottavaa”, Lucy sanoi ja piteli Lilya käsivarresta, kun Jasmin johti heitä kohti Kiellettyä metsää.  ”Emme saisi olla täällä.”
”Tiedetään. Ei kukaan huomaa meitä, täällä on niin pimeääkin”, Jasmin sanoi reippaasti.
”Mutta eikä Metsässä ole ihmisusia ja vampyyreja ja sen sellaisia?” Lucy kysyi.
”Sitä kerrotaan vaan siksi, ettei kukaan menisi sinne juuri tuon takia”, Jasmin sanoi. Lily ei jaksanut sanoa mitään. Hänen mielestään ei kuitenkaan kannattanut rikkoa sääntöjä, vaikka hän ei sitä sanonutkaan.
 Tytöt lähestyivät metsän reunaa ja samassa jostakin metsän uumenista kuului ulvahdus. Lucy säpsähti.
"O-oliko tuo ihmissusi?” Lucy sanoi värisevällä äänellä.
”Ei, varmaankin ihan tavallinen susi vain”, Jasmin sanoi. Samassa pusikosta syöksähti jokin, joka pelästytti kaikki tytöt. Iso, musta koira. Lucy kirkui ja Jasmin tarrautui hänkin Lilyyn.
”Mikä tuo on?”
Samassa olento muuttui. Se sai ihmisen hahmon.
”Si-sirius?”

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Lily/James, 7. osa ilmestynyt 3.4.2012!
Kirjoitti: twisted-myy - 04.04.2012 19:20:40

Jäi niin jännään kohtaan, etten millään malttaisi odottaa jatkoa!

Otsikko: Vs: I hate you, I love you [K-13] Lily/James, 7. osa ilmestynyt 3.4.2012!
Kirjoitti: sateenkaarinalle - 04.04.2012 19:34:00

Oijoij, jäi tosi hyvään kohtaan ! :)