Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Täydenkuunpelko, Remus/Neville, tuplaraapale (S)

(1/4) > >>

Thelina:
Ficin nimi: Täydenkuunpelko
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: hurt/comfort, slice of life, pieni angst
Ikäraja: S
Paritus: Remus/Neville
Yhteenveto: Aurinko on liian kirkas ja kuu liian lähellä.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Hyvää syntymäpäivää Waulish! Kaivoin kätköistäni tällaisen pienen Remus/Neville -pätkän, joka sopi todella hyvin toiveisiisi :) Ajattelen tämän samaan verseen kuin kaikki muutkin listauksestani löytyvät Remus/Neville -tekstit ja tuossa sarjassa tämä sijoittuu kesään 1999, jonka Remus ja Neville viettivät Remuksen kotona Professorin talossa, Neville osittain myös lähellä asuvan mumminsa luona :) Ihanaa päivää ja halauksia, toivottaa Thelina ♥
 

Täydenkuunpelko


Remus laskee tyhjän sudenmyrkkyjuomapikarin tiskipöydälle ja ottaa käteensä mehulasin. Kolmannen suullisen jälkeen juoma maistuu jo mansikalta.

"Tuletko kanssani puutarhaan?" Neville kysyy kirjapino käsissään, eikä Remus henno kieltäytyä, vaikka hän tuntee olonsa hieman huonovointiseksi, niin kuin aina täysikuun lähestyessä.

Päivän Profeetan sääennuste lupaa hellettä koko viikoksi. Metsän reunassa seisovat puut heittävät pihalle varjoja, joiden katveeseen he siirtävän tuolinsa suojaan iltapäivän paahteelta. Remuksen on silti vaikea keskittyä lukemiseen: aurinko on liian kirkas ja kuu liian lähellä. On pakko palata sisään, paeta hämärään olohuoneeseen.

Lääke saa Remuksen yhtä aikaa levottomaksi ja pahoinvoivaksi. Hermostuneisuus tarttuu Nevilleenkin, mikä on tietenkin kaikkein pahinta.

"Kyllä sinä voit jo mennä", Remus sanoo maatessaan kuluneella sohvallaan keskiyötä odottamassa. Neville viivyttelee lähtöä aina aivan liian myöhään, eikä Remuksen ole helppoa päästää irti kädestä, joka pitelee tiukasti hänen kylmännihkeitä sormiaan. Lopulta hänen on melkein työnnettävä Neville ovesta ulos.

Portailla Neville takertuu häneen vielä moneksi minuutiksi ja painaa lämpimät sormensa hänen niskaansa. Remus tuntee Nevillen silittävän täydenkuunpelkoa pienemmäksi, ehkä enemmän itseltään kuin Remukselta. Hänenhän pitäisi olla jo tottunut tähän.

Nevillen mentyä Remus lukitsee oven ja katsoo makuuhuoneensa ikkunasta, kun tämä kääntyy risteyksestä vasempaan kohti Augustan valoja. Remus vetää verhot eteen ja käpertyy vuoteeseen sutensa kanssa, kunnes kuu jälleen vähenee ja kipu katoaa.

Okakettu:
Remuksen ihmissuteuden käsittely muodossa tai toisessa on aina mielenkiintoinen aihe, ja minusta olikin kiehtovaa päästä lukemaan, millaisena se tässä Remus/Neville-versessäsi näyttäytyy. :) Tämä oli jotenkin hiljaisella tavalla sydäntäsärkevä, ja samalla pehmeä näille kahdelle ominaisella tavalla (mainitsen tämän varmaan joka ikisessä kommentissa, mutta kun se viehättää minua niin kovin). Huolestunut Neville, mehu joka maistuu myrkyn juomisen jälkeen vasta kolmannella suullisella mansikalta, se miten Remus ei tohdi kieltäytyä Nevillen pyynnöstä mennä puutarhaan, nimenomaan juuri irti päästämisen vaikeus. Voi että. :'( Tämä oli myös erityisen ihana kohta kaikessa surumielisyydessäänkin: Portailla Neville takertuu häneen vielä moneksi minuutiksi ja painaa lämpimät sormensa hänen niskaansa. Remus tuntee Nevillen silittävän täydenkuunpelkoa pienemmäksi, ehkä enemmän itseltään kuin Remukselta. Onneksi muut tämän versen ficit lukeneena tietää, ettei tämä tilanne suinkaan kestä ikuisesti.

Tämä oli todella hieno, vähän surullinen tuokiopala, jossa oli kuitenkin myös hienosti lohtua mukana, kiitos! ♥

Vendela:
Tämä sopii todella kivasti täydentämään tuota Remus/Neville-verseäsi :D Kivaa, kun kirjoitat heistä, näitä pieniä ja isompiakin paloja lukee oikein mielellään!

Kuten Okakettu tuossa jo totesi, Remuksen susiasian käsittely on aina mielenkiintoista. Sudenmyrkkyjuoma, Remuksen väsymys sekä monet muut pikkuseikat punoutuivat hienoksi kokonaisuudeksi. Nevillen läheisyys, mutta kuitenkin tietynlainen ymmärtämättömyys oli kuvattu hienosti. Ehkä se, etteivät he tunne toisiaan vielä niin hyvin toi tähän jännän vivahteen. Tuntuu, että tässä tarinassa tutustuminenkin on vielä suht alussa ja se näkyy, mikä on hienoa, sillä sen kirjoittaminen rivienväliin ei ole helppoa.

Kiitos tästä, pidin ja nautin :)

Vendela

Thelina:
Okakettu: Ihanaa, että jaksat aina kommentoida näitä Remus/Nevillejä :-* Olen ajatellut, että kirjoittaisin tästä ihmissusiteemasta vähän pidemmänkin ficin tällä parituksella, mutta jotenkin se on jäänyt jumiin, eikä ole edistynyt. Ehkä joku päivä vielä :) Minäkin rakastan sitä pehmeyttä: ihanaa, jos se välittyi, vaikka tämä onkin tällainen surumielisempi pätkä! Onneksi täysikuu on pian ohi taas ja Remus saa toipua siitä Nevillen kanssa ♥ Kiitos kommentista ♥

Vendela: Ajattelen, että Nevillen on ehkä vaikea kestää toisen kärsimystä ja sitä, että joutuu jättämään Remuksen yksin. Mutta Remus ei voisi koskaan ottaa sitä riskiä, että pitäisi Nevillen luonaan täydenkuun yli, vaikka sudenmyrkkyjuoma kuinka tekisi hänestä vaarattoman. Neville ei ole ennen Remukseen tutustumista nähnyt ihmissuteutta näin läheltä, joten siinä suhteessa asia on niin kuin sanoit: mukana on vielä tietynlaista ymmärtämättömyyttä. Ihanaa, että tykkäsit ja kiitos kommentista  ♥

kaaos:
Tämä oli aivan yhtä ihana kuin loputkin tästä versestäsi. Kirjoitat nämä hahmot niin niin kauniisti. Pieneen fikkiin mahtui paljon. Taidokas, lempeä käsialasi on aina kivaa luettavaa.

Kiitos!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu