“Joulupukki”, kuuluu ärsyyntynyt vastaus. “Voitko nyt avata oven? Tunnen itseni ääliöksi, eikä se sovi minulle.”Go, Tony xDDD ihana.
“Manhattan ei ole Brooklyn”, Bucky väittää vastaan. “Sitäpaitsi, nykyään… Kaikki on liian suurta. Meluista. Liikaa ihmisiä. Täällä on… kodikasta. Rauhallista. Mutta tarpeeksi ihmisiä, jotta voin sulautua joukkoon.”Bucky is me and I am Bucky tuota viimeistä virkettä lukuunottamatta. <3
Mutta Tony koskettaa nopeasti hänen rannettaan, saaden Buckyn hiljenemään. Hänen silmänsä ovat lempeät, mutta hymy ilkikurinen.Kyllä te nyt voitte jakaa, silleen kivasti, että nukahdatte selät vastakkain, mutta heräätte kuitenkin lusikassa (en tiedä sitten kumpi on pikkulusikka tässä tapauksessa, se tarvii varmaan ihan oman ficcinsä, että siitä ottaa selvän ::))
“Mutta minä nukun yön sängyssä.”
Hän laskee paperikassit sohvapöydän viereen lattialle ja istahtaa sitten sohvalle, josta nousee pieni pölypilvi. Bucky tietää olevansa naurettava, mutta silti häntä nolottaa. Olisi pitänyt siivota.Niin ihanan samaistuttava ajatus, että olisi pitänyt siivota! Niinhän sitä aina miettii, jos tulee yllätysvieraita, ja ei siitä varmaan mihinkään pääse, vaikka piilottelisikin toisessa maassa vailla minkäänlaista odotusta minkään sortin jouluvieraista. :D