(https://i.imgur.com/RojqHvg.png)
(https://i.imgur.com/PasQ3qN.png)
S
Tämä teksti on kirjoitettu alun perin Kuuden lauseen lahjat (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=48882.0) -tempaukseen Thelinan toiveesta (keväistä originaalia). Editoin tämän 150-sanaiseksi raapaleeksi, jonka julkaisen nyt omillaan blokinpurkuna ja muistona Tarvehuoneen kätköihin siirtyneestä lahjatempauksesta. :) Alkuperäiselle idealle uskollisesti tekstissä on yhä kuusi virkettä. Koronasta ei valitettavasti vielä näin melkein vuotta myöhemminkään olla päästy, mutta toivottavasti tämä pieni pätkä tuo kuitenkin jonkinlaista lohtua ja toivoa tähän maailman tilanteeseen. ♥
Joka ikinen kevät vaivihkaa lisääntyvä luonnonvalo ja uuteen alkuun virkoava luonto saavat Villen heittäytymään romanttiseksi: hän alkaa lukea siirappisia rakkausromaaneja ja katsella käsikkäin käveleviä pariskuntia hölmösti hymyillen, kirpeänkaunista kaihoa rinnassaan. Hänellä itsellään ei kuitenkaan koskaan ole ollut konkreettista kaihoilun kohdetta omassa elämässään, ei ketään jonka näkemistä odottaa ja jännittää enemmän kuin tenttituloksia – ei ennen kevättä 2020.
Ville tapaa Jounin poikkitieteellisillä sitseillä joulukuussa 2019, silloin kun koronaviruskaaos karanteeneineen ei ole vielä edes kaukainen aavistus ja he molemmat viettävät tavallista opiskelija-arkea luentosaleissa, kirjastoissa ja kampusruokaloissa. Kevät koostuu valmiuslaeista, yhteiskunnan poikkeustilasta, kokoontumisrajoituksista ja etäopiskelusta, mutta kaikesta huolimatta se on Villen elämän romanttisin kevät. Hän viettää yönsä Jounin viidentoista neliön yksiössä ja jakaa aamukahvinsa ja iltapäiväluentonsa Jounin kanssa pienen, pyöreän keittiönpöydän ääressä. Iltaisin he katselevat Netflixistä romanttisia komedioita toisiinsa painautuneina, ja niinpä jälkeenpäin Ville muistaa keväästä 2020 jotain aivan muuta kuin loputtomat koronavirusuutiset: hän muistaa Jounin vartalon turvallisen lämmön ja heidän ihanan, ikioman karanteenikuplansa.