Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

The Elder Scrolls: Nimettömän NPC:n raskas ja mitätön elämä (S, "Whiterun Guard", oneshot)

(1/2) > >>

Larjus:
Title: Nimettömän NPC:n raskas ja mitätön elämä
Author: Larjus
Beta: Siskoni
Chapters: Lyhyt oneshot
Fandom: The Elder Scrolls V: Skyrim
Characters: Joku nimetön Whiterun-vartija
Genre: Humoristinen drama
Rating: S
Disclaimer: TES kaikessa komeudessaan (miljöö, hahmot, viittaukset yms.) kuuluu Bethesdalle, teksti minulle.
Summary: Nimettömän NPC:n elämä ei ole niin helppoa kuin voisi luulla.

A/N: Osallistuu haasteeseen Sana/kuva/lause10 #2, lauseena ”Elämän tarkoituksia ja olemassaolon merkityksiä on niin monta kuin meitäkin”.  Pelailin Skyrimia ja pohdin samalla fici-ideoita. Mieleeni tuli haasteeseen saamani lauseet, ja tuohon yhteen totesin itsekseni ”Niin, paitsi jos on nimetön NPC”. Ja siitä tämä sitten lähti :D Koko teksti on lähinnä viittauksia peliin (ja etenkin niihin juttuihin, mitä kaupunkien vartijat hokevat), mutta ehkä tästä saa jotain irti niitä tietämättäkin. En tiedä ¯\_(ツ)_/¯ Voi olla, että vitsit aukeaa huonommin. En tosin tiedä, miten humoristinen tää muiden mielestä on, mutta ainakin mulla oli tätä ideoidessa hauskaa (ja siskoni nauroi tätä lukiessa, mikä on aina hyvä merkki).

Tää oli kans alun perin vain yksittäisiä virkkeitä/kappaleenpuolikkaita, joista sitten vasta jälkikäteen yritin saada jonkinmoisen yhteen pötköön luettavan kokonaisuuden. Lähes poikkeuksetta kirjoitan ficini alusta loppuun enkä pahemmin hypi kohtauksesta toiseen ja takaisin, joten mulla oli tässä itselleni haastava lähestymistapa. Sen takia pyysinkin siskoani (joka on myös pahempi TES-nörtti kuin minä) lukemaan tämän läpi ja kertomaan mielipiteensä.

(Ja jos joku ei tiedä, NPC tarkoittaa non-playable character, eli se viittaa kaikkiin niihin pelin hahmoihin, joilla ei voi pelata. Sen käyttö tässä on ihan tarkoituksellinen valinta, koska tässä yhtenä vitsinä on se, että kyseessä nimenomaan on peli.)



Nimettömän NPC:n raskas ja mitätön elämä


Keisarikunnan pohjoinen provinssi Skyrim, tuo kylmä ja karu pala Tamrielia Aaveiden meren äärellä, oli täynnä paitsi vaaroja, myös henkeäsalpaavia maisemia, mielenkiintoisia paikkoja ja ainutlaatuisia henkilöitä. Jokaisella Skyrimin asukkaalla oli oma tarinansa, menneisyytensä, elämänsä. Tai no, ainakin heillä, joille sellainen oli suotu. Kaikilla ei mennyt ihan niin hyvin. Osa ei ollut saanut edes nimeä.

Whiterunissa, kuten kaikissa muissakin Skyrimin kaupungeissa ja kylänpahasissa, yleisestä järjestyksestä pitivät huolta nimettömiksi jääneet vartijat. Vaikka heidän olemassaolonsa olikin itsestään selvää kaikille, moni ei kiinnittänyt heihin juurikaan huomiota. Heidän läsnäolonsa kiinnosti lähinnä vain, jos halusi tehdä jotain rikollista ja pitää huolen, ettei jäänyt kiinni. Lähes kaikki vartijat olivat hyväksyneet roolinsa ilman vastalauseita tai pahoja ajatuksia, mutta ei sentään jokainen, ei… no, Whiterunin vartijaksi häntäkin kutsuttiin. Ei hänkään sentään ollut nimeä saanut.

Nimettömän vartijan elämä oli pohjimmiltaan hyvin yksinäistä. Muut NPC:t sentään juttelivat välillä keskenään, mutta  vartijalla ei ollut oikeastaan ketään, joka kuuntelisi hänen juttujaan. Toisaalta ehkä se oli hänen oma syynsä, sillä eipä sitä tullut puhuttuakaan muille kuin sille eräälle ihmehiipparille, joka juoksi kaupungista toiseen taskut pullollaan lohikäärmeen luita, kirottuja miekkoja ja daedran sydämiä, ja jota he kaikki (myös vartija itse, myönnettäköön) ylistivät Dovahkiiniksi, lohikäärmesyntyiseksi, Skyrimin pelastajaksi, vaikka enemmän hän aiheuttikin kaaosta ympärilleen. Ei Dovahkiinista kyllä ollut juttukumppaniksi, sillä vaikka miten yrittäisikään aloittaa tämän kanssa keskustelua esimerkiksi asemieltymyksistä (vartija itse oli miekkamiehiä, vaikka kantoikin kaksikätistä sotavasaraa selässään) tai lohikäärmeiden hyökkäyksistä, tai vaikka vain kertoa kaupungilla liikkuvista juoruista (ilmeisesti Dawnguard oli ollut aloittamassa toimintansa uudelleen jo viimeiset puoli vuotta...), vastaukseksi ei yleensä saanut mitään, korkeintaan iskun miekasta tai lohikäärmehuutoja päin naamaa. Toisinaan saattoi myös huomata, että haarniska oli yhtäkkiä kadonnut yltä, ja seisoi keskellä katua alusvaatteisillaan.

Helppoa sellainen ei ollut. Kuten vartijalla itsellään oli tapana todeta, hänen olonsa olisi paljon mukavampi ja lämpöisempi, jos hän olisi saanut juoda vatsantäydeltä simaa. Mutta koska hän oli vain pelkkä mitätön NPC, jonka tehtävä oli käyskennellä pitkin Whiterunin katuja soihtu kädessään, hän oli ikuisesti kykenemätön astumaan jalallaankaan sisään majataloon. Nukkumaankaan ei koskaan päässyt, vaikka hän öisin puhelikin itsekseen, että muutama tunti enää ennen kuin pääsisi kömpimään vällyjen väliin. Voi mitä hän antaisikaan edes yhdestä tuopillisesta majatalon lämpimän takkatulen ääressä… Sille ainoalle juttukaverilleen, Dovahkiinille, hän kyllä välillä yritti ehdottaa, että tämä voisi panna hänelle hieman olutta, sillä tekihän tämä ilmeisesti taikajuomiakin, mutta yhtä lailla hän olisi voinut puhua kivimuurille. Niitä Whiterunissa nimittäin riitti. Vaikka vartijan elämä olikin etenkin henkisesti hyvin rankkaa, meni hänellä hieman paremmin kuin Riverwoodissa, jossa asutusta ei ympäröinyt yksikään muuri. Mutta tuskinpa Dovahkiin kuunteli Riverwoodin vartijoita yhtään sen enempää.

Jotkut sentään olivat kiinnostuneet nimettömien vartijoiden itseään toistavista jutuista edes sen verran, että olivat myöhemmin puineet lausahdusta nuolen saamisesta polveen ja esittäneet teorian, jonka mukaan se viittasi avioon astumiseen. Eikä sekään toisaalta edes totta ollut, Skyrimin kaupunkien vartijoilla vain sattui kaikilla olemaan onnettomuusalttiit, nuolia houkuttelevat polvet. Whiterunin vartijat eivät olleet poikkeuksia.

Mutta ainakaan hän ei ollut yksin kohtalonsa kanssa. Ei sillä, että se oli yhtään sen parempi tilanne, päinvastoin. Sehän tarkoitti sitä, että oli kymmenittäin muita, jotka haarniska yllä näyttivät identtisiltä, puhuivat samoja juttuja, tekivät tismalleen samoja asioita. Ja jos hän kuolisi, kukaan ei huomaisi (paitsi ehkä Dovahkiin, joka sai siinä hyvän tekosyyn varastaa laillisesti itselleen vartijan haarniskan outoihin kokoelmiinsa), ja tilalle ilmestyisi kuin tyhjästä uusi vartija, hänen kaksoisolentonsa, joka myös käyttäytyi tismalleen samalla tavalla, ehkä jopa myös puhui hänen äänellään. Ehkä hänkin oli alun perin putkahtanut paikalle jonkun toisen nimettömän vartijan seuraajaksi. Kukaan ei tiennyt, eikä kukaan välittänyt.

Huonommin meni oikeastaan vain nimettömillä bandiiteilla, sillä heillä oli toistettavanaan vielä vähemmän vuorosanoja, joita he kaiken lisäksi ehtivät sanomaan vain ani harvoin, sillä heillä oli liian iso kiire tapattaa itsensä. Nimettömäksi jäänyt vartija ei ymmärtänyt, miksi kukaan oli niin hullu, että lähti oma-aloitteisesti hyökkäämään päin ketään, jonka haarniska oli joko tehty lohikäärmeen luista tai stalhrimista, joka kantoi aseenaan daedraprinssiltä saatua artefaktia, ja joka kaiken lisäksi pystyi alistamaan lohikäärmeitä tahtoonsa. Sellaiselle ei pärjännyt kukaan tavallisella rautamiekalla, vaikka intoa miten riittäisikin. Mutta toisaalta, olihan vartija itsekin valmis hyökkäämään saman ilmestyksen kimppuun, jos huomasi tämän vahingossa potkaisevankin kanaa, vaikka kaupunkiin olisi hyökännyt lohikäärme. Oli tärkeämpää saada moinen lainrikkoja kiinni tai vähintään kuolleeksi, vaikka sen yrittämisessä tapattaisi vain itsensä, ja samaan aikaan lohikäärme sai rauhassa hönkiä hengiltä kaupungin kunniallisia asukkaita. Eipä sillä, että vartijan surkeilla varusteilla tappaisi lohikäärmeitä muutenkaan, tulisi vai itse tapetuksi. Mutta silloinkin ilmestyisi joku uusi hänen tilalleen, eikä kukaan huomaisi eroa.

Hän oli pelkkää täytettä Skyrimin laajassa provinssissa.


**


”Odotas, sinä näytät tutulta…”

Eikä Dovahkiin vain näyttänyt tutulta (vaikka kukapa muukaan olisi spurttaillut pitkin kaupungin katuja daedrareliikkejä ja lohikäärmepapin naamio yllään), vartija tiesi, että tämä oli tehnyt rikoksen (varastanut pullan). Tämä ei kuitenkaan tuttuun tapaan noteerannut hänen sanojaan lainkaan, eikä vartijalle siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vastaavasti jättää koko Dovahkiinin ilmestys huomioimatta.

Niinhän hänellekin aina tehtiin.

DulzGraham:
Oon tässä hakkaillut Skyrimiä ihan urakalla, pitkästä aikaa, ja tää osu sillä ihan hemmetin hyvään saumaan. Niin rikollisen hyvä että tän ficin pitäis lojua Whiterunin sellissä.

Tää on siitä kummallinen otus, että vaikka tämä selkeästi on huumorimiehiä (tai naisia) niin samaan aikaan tämä kuitenkin on rehellisen kurja ja surullinen kertomus. Jotain kryptistä tässä myös on, vähän kuin Welcome to The Night Vale. Tunnen sympatiaa tätä nimetöntä vartijaa kohtaan. Muilla sentään tuntuu olevan tietämättömyyden autuus turvanaan. Tämä yksi vain vaeltaa ikuista vartiotaan tietoisena kohtalostaan. Ja tuo Dovahkiinin perkele myös! Ketku petkuttanut kaikille olevansa hyvä kaveri. Tbh jos pelaa Skyrimia tarkoituksena hakata koko peli 100% (tai sinnepäin, let's be honest) läpi, tarinasta tulee loistavan sekava vyyhti, jossa tällä yhdellä Dovahkiin-jannulla on aikasmoinen monopoli ja diktatuuri. Mitäpä se ei lopulta johtais? Pahin Mary Sue ever. Jonkun pitäis kirjoittaa tästä ficci, missä olisi mielellään kunnon bullshit selitys Dovahkiinin diktatuurille. Onko Dovahkiin daedra valepuvussa, kylvämässä kaaosta ja sekasortoa? Godfather maanpaossa? Skyrimin oma Hannu Hanhi? (Saa linkata, jos sattuu tietämään vinkeitä Skyrim ficcejä.)

Tässä vilisemällä vilisee viittauksia ynnä muuta kivaa. Naureskelin virne korvissa ja erityisesti tykkäsin tästä itselleni uudesta nuoli polveen -teoriasta  ;D ihan hyvin se voisi olla Skyrimin oma paikallinen idiomi. Yhdyn kuitenkin siihen uskoon, että kyse on kirjaimellisesta nuolesta, ja että Skyrimin seikkailijoiden pitäisi tehdä yhteisaloite aseseppien kiltaan siitä, että kunnon polvisuojat tuotaisiin vihdoin osaksi sekä kevyttä että raskasta standardihaarniskaa.

Kaikesta vinkeilystä huolimatta tän pääsävy on ihanan angstinen ja dramaattinen. Niin kuin tässä lauseessa, joka on niin hyvä että siihen olisi vaikka voinut lopettaa:

--- Lainaus ---Hän oli pelkkää täytettä Skyrimin laajassa provinssissa.
--- Lainaus päättyy ---
:<

Tykkään tästä kryptidistä. Pysy upeena. Kiitos ♥

Larjus:
Ehkä tää fici pääsee joskus Whiterunin selliin jos tää reppana vartija joskus saa vahtivuoron sieltä ;D

Joo tää on erittäin jännä ja kummallinen fici, oon itekin samaa mieltä. Vaikka oonkin tän koko sotkun kirjoittanut, niin itsekin oon ihan et mitä :D Jotain kurjaa tässä tosiaan on, mutta koska tää ainakin mun mielestä on niin absurdia (kun alkaa miettimään pelimekaniikkaa käytännössä), en itse osaa pitää tätä kovinkaan surullisena itseni näkökulmasta (vartijan ressukka on varmasti eri mieltä ;D). Ehkä surkuhupaisa vois olla sana kuvaamaan tätä menoa?

Dovahkiinista tulee kyl aikamoinen Skyrimin valtias kun tarpeeks pitkään pelaa :D Ja aika sekava tarina, jos kronologisesti tarkastelee, ainakin aina kun mä pelaan! (Teen joka questlinen sikin sokin ja questin vastaanottamisen ja suorittamisen välillä saattaa olla peliaikaa yli vuosikin :D) Siitäkin menosta vois saada aikas jännän ficin aikaiseksi. Todennäköisesti en kyl sitä koskaan kirjoita, koska vaikka tätä pelisarjaa rakastankin ja voisin höpistä loresta tunteja putkeen (ja pelata vielä enemmän), ficimielessä en oo koskaan pahemmin innostunut. En oo TES-ficejä tainnu lukeakaan about lainkaan sitten vuoden 2013 (ehkä jotain ihan yksittäistä?). Kirjoittanutkaan en oikeestaan oo ennen tätä. Jotain tarinanpoikasta mulla on muutamalle OC:lleni, ei sen enempää.

Tota nuoli polveen -teoriaa oli netissä joskus paljon (ja että se olis joku vanha skandinaavisanonta), ja itse asiassa noi "jotkut" tossa nimenomaan viittaa pelaajiin ;D Mutta myöhemmin luin vastateorioita siitä, että ei se totta ole vaan viittais just niihin huonoihin polvisuojiin. En ole vieläkään selvittänyt, mikä onkaan se ihan oikea totuus. Molemmat on kyl vinkeitä ajatuksia.

En oo enää sörkkimässä tätä kryptidiä niin se ainakin pysyy upeena ♥ Kiitos erittäin mainiosta ja piristävästä kommentista ^^

carrowfan:
Koska olen pelannut Skyrimia, tämä on oikeasti aika hauska. Kuvaa hyvin pelimekaniikkaa ja sitä kuinka jokin mitätön asia (pullan varastus) saa vartijoiden huomion, vaikka kaupungissa riehuu lohikäärme. Kiitos tästä, tämä oli oikeasti aika kivaa ja hauska.
Erityisesti tuo "Olin joskus nuorena seikkailija, mutta sain nuolen polveeni" kuvaa hyvin Skyrimia. Kyseessä on lähes meemi, jolle hymähtää uudelleen ja uudelleen. Ai niin muuten, kykenen kuulemaan whiterunin vartijoiden äänet päässäni, joten kiitos korvamadosta.

Larjus:
carrowfan: Joo tää aukenee varmaan parhaiten silloin, jos on Skyrimia pelannut. Tai vaikee sanoo, miten paljon tästä saisi irti ilman pelitietämystä. Skyrimin vartijat on kyllä logiikaltaan ja prioriteeteiltaan suorastaan koomisia, koska mitäpä sitä kaupunkia tuhoavista lohikäärmeistä välittämään, kun joku on varastanut naapurin pullan :D Mut musta tuntuu, että jokaisen TES-pelin vartijat on enemmän tai vähemmän outoja (esim. Daggerfallissa niitä ilmestyy laumoittain tyhjästä, vaikka kukaan ei olisi ollut rikosta näkemässä, ja Morrowindissa ne ei nosta tikkuakaan ristiin minkään muun paitsi pelaajan rikkeiden takia. Skyrimissa ne sentään taistelee jos kaupunkeihin tulee rosvoja tai villieläimiä meuhakaamaan. Morrowindissa voi myös saada ikuisen "tappoleiman" ylleen :D ja siitä ei pääse ilman huijauksia eroon. Olen kokenut sen, ei ollut kivaa).

Nuoli polvessa tosiaan on jo meemin mittaluokissa, joten sitä ei voinut olla ottamatta mukaan :D Jos jotain noiden vartijoiden jorinoista jää mieleen niin se. Ja ole hyvä korvamadosta, nyt se on sit vaihteeks taas mullakin ;D

Ja kiitokset vielä kommentistakin ^^

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu