Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Melodie - 01.12.2021 22:02:08
-
Nimi: Operaatio Joulumieli, jälleen
Ikäraja: sallittu
Fandom: Harry Potter
Paritus: Harry/Draco
No niin, täällä taas! Saa nähdä onnistuuko jokapäiväinen päivittäminen tänä vuonna… Tämän haluaisin joka tapauksessa omistaa Snowgirlille!
Aiemmat osat:
Operaatio Joulumieli (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=45969.0) (K-11)
Operaatio Joulumielen paluu (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=47541.0) (K-11)
Operaatio Joulumielen uudet tuulet (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=48730.0) (K-11)
Operaatio Joulumielen uusi sukupolvi (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50359.0) (K-11)
-
Luukku 1
Joulukuun ensimmäisenä Draco kuljeskeli talossa apeana. Ei juuri lainkaan jouluista henkeä! Pelkkää ympärivuotista ilonpitoa, ainoat joulukoristeet olivat ne jotka hän oli hankkinut marraskuussa ja asettanut jo valmiiksi esille. Harry oli ehdottomasti kieltänyt häntä menemästä ”tuossa tilassa” penkomaan esille kaikkia joulukoristelaatikoita, mutta oli kuitenkin itse liian kiireinen tulejottaakseen muutaman loodan. Tänään hän oli kuulemma menossa Arthurin kanssa korjaamaan autoa.
”Korjaamaan autoa”, Draco sanoi epäuskoisena ja yritti hillitä sisimmästään pursuavaa hysteriaa. ”Kai tiedät että on jo joulukuu? Ja meillä näyttää tältä!”
Harry räpytteli hetken silmiään ja aukoi sitten suutaan.
”Kyllä me ehditään koristella myöhemminkin, kulta”, hän sanoi lopulta ja Draco pyyhälsi tiehensä niin nopeasti kuin ison vatsansa kanssa nyt pääsi.
Myöhemminkin! Voi Merlin sentään.
-
Voin vain samaistua tuohon koristeettomuuden pöyristyttävyyteen joulukuun ensimmäisenä. Ja toinen lähtee rassaamaan autoa.
Saavatko kaksoset pikkusisaruksen? Näin käsitin.
-
Fairy tale: Kiitos! Luulisi, että Harry jo ymmärtäisi paremmin... ja oikein käsitetty! Perheelisäystä on tuloillaan.
-
Luukku 2
Joulukuun toisena Draco heräsi aikaisin ja Harry myöhään. Draco haudutti hiljalleen riisipuuron ja kutsui kaksoset aamiaiselle, ja sen jälkeen he rakentelivat leikkipöllöille pöllölää. Pullanmuru huhuili hyväksyvästi.
Draco oli mennyt nukkumaan jo ennen kuin Harry oli kotiutunut. Yöllä noustessaan käymään vessassa hän oli huomannut tämän kuorsaavan viereisellä sängynpuoliskolla, mutta riita kaihersi yhä ainakin hänen mieltään.
Kun Harry lopulta nousi, hiukset pörrössä ja silmät sikkaralla, Draco kysyi varovasti:
"Saitteko auton korjattua?"
"Vähän siinä on vielä hommaa", Harry myönsi. "Jatketaan joskus ensi vuonna. Olen pahoillani ajattelemattomuudestani, kyllä joulukuun ensimmäisenä olisi pitänyt keskittyä enemmän joulukoristeisiin."
He syleilivät toisiaan ja sen jälkeen Harry suuntasi komeroon, kolisteli siellä aikansa ja palasi lopulta leijuttaen ylpeänä edellään kolmea joulukoristelaatikkoa. Draco henkäili onnellisena ja Balthazar säntäsi tonkimaan joulukoristeita hihkuen "oi, muistatko, tämä oli viime vuonna takanpäällä" ja "tämän minä sain valita ihan itse joulumarkkinoilta kun olin ihan pieni". (Vaikka Harryn ja Dracon mielestä hän oli edelleen varsin pieni.) Gwyneth vilkuili venähtäneen otsatukkansa alta koristeita varoen.
Draco haki kaikille tonttulakit ja loppupäivän he käyttivät koristeluun. Ja mikä parasta, osa koristeista jäi vielä odottamaan seuraavaakin päivää!
-
Riisipuuroa ja joulukoristeita joulukuun toisena päivänä. Kyllä se joulutunnelma sieltä saadaan.
Hyvä että Harry tajusi että autoa voi jatkaa ensivuonna. Nyt on joulukuu joka on Dracolle äärettömän tärkeä.
-
Fairy tale: Kiitos! On tosiaan hyvä, että Harrykin havahtui ajankohtaan.
-
Luukku 3
Kolmantena joulukuuta Draco heräsi tohkeissaan. Joulutunnelma alkoi heräillä! Vaikka selkää särki ja yöllä oli tullut valvottua pienten jalkojen murjoessa kylkiluita, olo oli yllättävän pirteä. Joulu oli todellinen ihmelääke!
Draco ja Balthazar heittäytyivät riemumielin koristelun ihmemaailmaan, ja yhdessä Pullanmurun kanssa asettelivat koristenauhoja paikoilleen. Pöllö liihotteli nauha nokassa niin somana! Harry ja Gwyneth mutisivat jotain epämääräistä asioiden hoitamisesta ja poistuivat. Draco epäili, että he vain pakenivat jouluhössötystä, mutta ei antanut sen häiritä. Joulu oli vain kerran vuodessa ja vain muutaman lyhyen kuukauden mittainen! Thorkin lensi tiehensä, todennäköisesti Lunan luo. (Tämä oli muuttanut lähiseudulle selittäen, ettei raaskinut pitää pöllöjä kaukana toisistaan.)
Illalla, kun villit ja piparinleivonnasta ja -syömisestä innostuneet lapset oli viimein saatu nukkumaan, Draco käpertyi Harryn viereen sohvannurkkaan. Harry peitteli hänet jouluisella huovalla ja hieroi hänen jalkojaan, ja Draco tunsi suorastaan pörhistyvänsä onnesta.
"Hei, vauva potkii!"
Harry laski kätensä hänen vatsalleen. Vaikka kokemus ei ollut lainkaan harvinainen, se tuntui aina yhtä ihmeelliseltä.
"Hei pikkuinen, pian nähdään", Harry lepersi. Draco kihisi innosta. Pullanmuru huhusi lempeästi. Lapset tuhisivat. Ilta oli täydellinen.
-
Oi kiitos❤ Rakastan näitä
-
Jee, ihanaa että jatkoit tätä sarjaa! Hauska kuulla heidän perheestään taas! Minkä ikäisiä kaksoset nyt ovatkaan, 2-3? Ja pikkusisarus tulossa, mielenkiintoista miten se vaikuttaa joulun aikaan (paitsi esti hakemasta itse niitä koristeita esille)...
-
Snowgirl: Kiitos, ihanaa! <3
Elfmaiden: Kiitos! ^--^ Kaksoset taitavat olla jo liki viiden!
-
Luukku 4
Joulukuun neljännen Harry oli päättänyt käyttää elävöittämällä valaistusta ("elävöittämällä?! Eikö se ole aika vaarallista, kun on lapsiakin taloudessa?" Draco oli kauhistellut), siis lisäämällä heidän puutarhavalokoristuksiaan. Siellä oli tähän asti ollut vain muutama rauhallinen valopallo jotka Draco oli eräänä ankeana marraskuun päivänä loihtinut, mutta nyt Harry marssi pihalle tomerasti mukanaan taikasauva ja valoporonauha. Balthazar kipitti hänen perässään.
Draco asettui ikkunan ääreen glögikupposen kanssa katselemaan, kuinka Harry yritti tapella nauhaa auki solmuilta. Balthazar nyki häntä takinliepeestä kunnes sai lopulta asiansa esitettyä, ja sen jälkeen Harry kaivoi taikasauvansa esille ja töykki myttyä sillä kunnes se oikeni. Hän oli aika punakka, johtui varmaan pakkasesta.
Gwyneth tuli istumaan Dracon vierelle ja pyysi saada myös glögiä, minkä Draco hänelle innosta säteillen tarjosi. Jokainen kerta kun Gwyneth hakeutui johonkin jouluiseen puuhaan sai kulkuset kilisemään hänen sisällään. He katselivat yhdessä kun Harry taikoi ja kiroili.
Pimeän laskeuduttua myös puutarhavalaistus oli valmis, ja Dracon oli myönnettävä että se oli varsin komea. Valonauha oli kiedottu räystäisiin ja pihamaalla oli erivärisiä palloja, joista osa heiluskeli edestakaisin ja toiset himmenivät ja kirkastuivat hitaasti. Yksi erityisen ihana pallo liimautui Dracon kannoille ja soitti hänelle joululauluja! Draco ilahtui siitä niin että tarrasi Harrya korvista ja suuteli tätä.
-
Onpa taas ihana olla Operaatio Joulumielen parissa! :-*
sai kulkuset kilisemään hänen sisällään
miten ihana vertaus
Yksi erityisen ihana pallo liimautui Dracon kannoille ja soitti hänelle joululauluja! Draco ilahtui siitä niin että tarrasi Harrya korvista ja suuteli tätä.
Ha haa, Harry selvästi loihti tämän Dracoa ajatellen :D
Lisäjännitystä tämän vuoden Operaatioon tuokin Dracon raskaus. Syntyyköhän vauva jouluaattona?
-Kel
-
Kelsier: Voi kiitos! Jouluaattohan olisi kyllä Dracon vauvalle sovelias aika syntyä... :P
-
Luukku 5
Viidentenä joulukuuta Draco sai mielestään vallan mahtavan ajatuksen!
"Ei, miksi", Harry parahti. "Eikö tämä joulunaika ole riittävän rasittavaa jo muutenkin?"
"Rasittavaa?" Draco toisti ymmällään. "Tämähän on ihanaa aikaa, ja ihanammaksi vain menee!"
"Mutta sinun, sinun ei pitäisi rasittaa itseäsi liiaksi", Harry huolehti. Draco vilkaisi vatsaansa.
"Parantajat ovat sanoneet, että ihan normaalia elämää voi elää", hän napautti.
"He eivät tainneet tietää mikä on normaalia sinulle tähän aikaan vuodesta", Harry mutisi, mutta tiesi hävinneensä. "No, mitä sitten pitää tehdä?"
Draco halusi järjestää Harjoitusillallisen joulunviettoa varten, ja kokata sitä varten tietysti kaikenlaisia jouluisia ruokalajeja. Hän hääri pyörremyrskynlailla keittiössä, eikä Harrylle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin auttaa kaikessa missä suinkin ehti.
"Tuleeko sinne sitten jotain vieraitakin?" hän erehtyi kysymään. Draco pysähtyi miettimään. "Ei ei ei ei tarvitse", Harry yritti sanoa, mutta turhaan: Draco oli jo kaivanut kaikki askartelutarvikkeensa esille lähettääkseen Pullanmurun viemään viestiä "ihan vain muutamalle läheisimmälle ystävälle". Pullanmuru pihisi tuohtuneena nähdessään korttipinon.
Illalla, kun kaikki ruoat oli saatu valmistettua, ja kaikkiin kutsuihin jonkinlainen vastaus, Harry lysähti sohvannurkkaan ja kiskoi ylikierroksilla pyörivän Dracon kainaloonsa.
"Tuntuu, että tänä vuonna tämä joulutouhotus menee tavallistakin enemmän yli", Harry huokaisi.
"Ehkä se johtuu hormoneista", Draco sanoi nenäkkäästi ja nukahti.
-
Ihania luukkuja. Jouluvaloja, porovalosarja ja ties mitä muuta kivaa. Juuri kun pohdin järjestetäänkö perinteinen joulunalusjuhla, niin Draco touhuaakin keittiöllä jo joulua varten harjoitellen.
"Parantajat ovat sanoneet, että ihan normaalia elämää voi elää", hän napautti.
"He eivät tainneet tietää mikä on normaalia sinulle tähän aikaan vuodesta", Harry mutisi, mutta tiesi hävinneensä.
:)
Mahtavaa. Loistavaa. Draco ja hänen joulutohotuksensa ei ole ihan niitä tavallisimpia ja rentouttavimpia asioita. Mutta Draco tykkää järjestellä.
-
Fairy tale: Kiitos! ^-^ Miksi tyytyä puolivillaiseen joulunviettoon!
-
Luukku 6
Kuudentena joulukuuta ensimmäiset vieraat tulivat jo aamupäivällä.
"Terve vaan", Blaise sanoi, viskasi molemmat kaksoset vuorollaan ilmaan ja istuutui pöydänääreen. "Aika myöhään tuli tämä teidän juhlakutsunne."
"Voi, sain tämän idean vasta eilen", Draco heläytti ja juoksutti luuttua pitkin taloa. Blaise katseli hetken, kaatoi sitten kupillisen glögiä ja ohjasi Dracon istumaan.
"Anna minä jatkan tästä."
Draco tasaili hengitystään ja siemaili juomaansa.
"Keitä muita on tulossa?" Blaise kyseli usuttaessaan uppiniskaista moppia pölyiseen nurkkaan.
"No se tavallinen porukka", Draco sanoi epämääräisesti. Sitten hän meni hieman touhottamaan Pullanmurun kanssa koristeiden pariin.
Lapset odottivat ystäviään malttamattomina, ja Balthazar kurkisteli jatkuvasti toiveikkaana takkaan.
"Pää pois sieltä nyt", Draco komensi. "Muuten sinuun pölähtää tuhkapilvi kun he tulevat!"
Gwyneth puolestaan notkui ikkunassa vahtaamassa pihatietä. Onneksi pian puolenpäivän jälkeen muut vieraat tulivat. Thorkin suvaitsi palata kotiin Lunan ja Adalminan mukana. Gwyneth ja Balthazar johdattivat heti leikkimään kaikki lapset puolivuotiasta Einaria lukuunottamatta. Blaise hyppyytti pienokaista kokeneesti sylissään tämän äitien keskittyessä ateriointiin vapain käsin.
Draco oli tyytyväinen ruokaan, suorastaan siinä määrin että hän mietti, oliko joulua varten todella tarpeen tehdä monipäiväisiä ruokavalmisteluita. Mutta toisaalta se oli niin ihana osa tunnelmaa! Lapset juoksentelivat ympyrää ja kaatoivat kuusenkin (he kun olivat ajatelleet että kaksoset olivat jo niin isoja ettei suojaloitsua tarvittaisi), mutta Draco onnistui hengittelemään itsensä rauhalliseksi sillä välin kun Harry ja Blaise nostivat puun pystyyn ja oikoivat muutamaa koristetta. Puu itse pörhisteli neulasiaan tyytymättömänä.
Kuten arvata saattaa, lapsille ei mitenkään sopinut lopettaa juhlimista illalla, ja niinpä he jälleen päätyivät levittelemään patjoja vähän joka huoneeseen. Lapset nukkuivat yhtenä leveänä rintamana lastenhuoneen lattialla. Einar sai lainata uutta vauvaa odottelevaa pinnasänkyä. Draco meinasi nukahtaa sohvalle, mutta muut patistelivat hänet vuoteeseen ennen kuin jatkoivat maljojen kilistelyä. Dracoa hieman harmitti kun ei voinut olla mukana, mutta toisaalta oli ihanaa käydä nukkumaan jouluisen ilonpidon ääniä kuunnellen!
-
Luukku 7
Joulukuun seitsemännen aamuna Draco heräsi lasten ilakointiin ja aikuisten kuorsaukseen. Hän kietoi aamutakin muhkean vatsansa peitoksi ja laahusti keittiöön, jossa Blaise istui lämmittämässä käsiään kahvikupin ympärillä.
"Nukutko sinä koskaan?" Draco uteli ja otti vastaan Blaisen hänelle tarjoaman kahvikupin.
"Toisinaan", Blaise myönsi. "Mutta teillä harvemmin saa nukkua rauhassa."
Draco virnisti puolittain paheksuvasti, puolittain huvittuneesti.
"Mutta älä sinä minun yöunieni perään jää murehtimaan. Miten itse olet nukkunut?"
"Vähän levottomasti", Draco myönsi. "Pikkuinen pitää aikamoista elämöintiä öisin, ja vessassakin pitää ravata jatkuvasti."
Blaise äännähti myötätuntoisesti. "No, kunhan se on syntynyt niin pöllötät vain minulle jos kaipaat vauvavahtia."
"Kiitos", Draco niiskahti, ja Blaise taputteli häntä selkään lievästi kiusaantuneena. "Anteeksi, tuntuu vain niin mukavalta kun sinä välität."
Blaise yskähti. "Eipä anteeksipyydeltävää. Ystäviähän tässä ollaan."
Draco ja Blaise puuhailivat lasten kanssa pitkälle iltapäivään ennen kuin kaikki muut aikuiset olivat saaneet itsensä kerättyä vuoteenpohjalta. He rakensivat pihalla lintulautoja, jotta linnuillekin voitaisiin tarjoilla joulutunnelmaa. Ja haiskuille, tietysti, mutta ne kyllä osasivat ottaa omansa. Lapset olivat tohkeissaan nähdessään oman kädenjälkensä kirjavissa lintulaudoissa.
Illalliseksi he tilasivat pitsaa, ja aterian jälkeen lapsiperheet ja Luna poistuivat yksi kerrallaan koteihinsa.
"Jäätkö vielä toiseksi yöksi?" Draco kysyi Blaiselta. "Voitaisiin mennä huomenna joulumarkkinoille."
"No mikäs siinä", Blaise myöntyi. Hän luki kaksosille kymmenen iltasatua ja sitten nämä nukahtivat niille sijoilleen. Harry leijutti lapset vuoteisiinsa ja tarjosi vieraalle lasillisen tuliviskiä.
"Meinaatteko pitää vielä toiset joulujuhlat?" Blaise kysyi siemaillessaan juomaansa.
"Tietysti", Draco sanoi empimättä, ja Harry vilkaisi häneen lievästi epätoivoisena.
"Mietin vaan, että eikö olisi ihan hyvä vuosi ottaa vähän rauhallisemmin."
"En minä halua ottaa rauhallisesti! Nyt on sentään joulu!" Draco kiihtyi.
"Niin niin, ja joulu on vain kerran vuodessa", Blaise myönteli.
"Juuri niin. Aletaanko jo suunnitella vieraslistaa!"
"Ei", Harry ja Blaise vastasivat kuin yhdestä suusta.
-
Taas kaksi oikein iloista ja juhlaa pursuavaa kivaa luukkua. Kiitos. :)
Ja minä kun jo luulin että Draco alitajuisesti tuli pitäneeksi juhlat jo nyt, jos vaikka vauva päättää tulla maailmaan vielä myöhemmin joulukuussa. Mutta Draco ja hänen joulunviettonsa. Sen hetkeksi unohtaa ja sitten se on taas ihan itsestään selvää. Totta kai Draco haluaa joulunvietosta kaikki irti, joten myös toiset juhlat. Ehkä vauva syntyy sopivasti joulun jälkeen.
-
Voi tuota Dracoa.... Onneksi häntä passitettiin ajoissa nukkumaan ja Blaiae tarjosi myös apua. Kivojahan nuo juhlat varmaan ovat, mutta lepääminenkin olisi hyvä...
-
Fairy tale: Kiitos! Vauvojen aikatauluista ei kyllä koskaan tiedä.
Elfmaiden: Kiitos! Ehkä Draco joku joulu oppii lepäämään...
-
Luukku 8
Kahdeksantena joulukuuta Draco oli valtavan innoissaan vuoden ensimmäisestä markkinaretkestä, ja niinpä he lähtivätkin heti aamiaisen jälkeen. Harry veti Gwynethiä pulkassa ja Blaise Balthazaria toisessa, ja Draco hengästyi yrittäessään pysyä heidän perässään.
"Odottakaa nyt", hän huuteli vähän väliä, kun toiset olivat huomaamattaan kiihdyttäneet vauhtia. Nämä pysähtyivät aina odottamaan ja hetken kuluttua huitelivat taas edellä. Onneksi matka ei ollut pitkä.
"Pitääkö sinut laittaa kotimatkalla pulkkaan", Harry naureskeli.
Ensimmäisenä vastaan tulivat, kuten aina, lampaat, ja kaikki paijasivat niitä kunnes paikalle ilmaantui joku noita ruokaa mukanaan ja lampaat siirtyivät hänen luokseen.
"Mekin halutaan ruokkia lampaita"; Gwyneth ilmoitti, ja Draco lupasi että he voisivat tehdä sen kierreltyään tarpeekseen. Sitten hän meni ostamaan muutaman uuden, erikoisenmallisen kynttilän ja mistelikuvioisen pöytäliinan.
"Eikö meillä ole jo liinoja jokaiselle joulukuun päivälle", Harry ihmetteli ja Draco kohautti harteitaan.
"Kaipa meidän pitää hankkia lisää pöytiä."
Eräästä kojusta löytyi ihana, kimaltava violetti tonttulakki. Balthazar halusi samanlaisen ja he tepastelivat koreina lakeissaan. Blaise, Harry ja Gwyneth pysyttelivät enimmäkseen taka-alalla, paitsi silloin kun Blaise halusi ehdottomasti mennä ajamaan thestral-kärryillä. Lasten mielestä oli jännittävää, että vetojuhdat olivat näkymättömiä, ja aikuiset hymyilivät lempeän surumielisesti. Kiertoajelu kuuraisessa metsikössä oli kuitenkin tunnelmallinen ja ihana.
Päivä alkoi jo muuttua hämäräksi, kun he ostivat kulholliset kalakeittoa ja asettuivat katokseen syömään. Sen jälkeen oli aika ottaa glögikupposet mukaan, lunastaa lampaidenruoka ja suunnata päivän parhaan puuhan pariin. Lampaat hamuilivat suloisilla pehmeillä turvillaan herkkuja heidän käsistään ja lapset kikattivat onnellisina.
Kotimatkalla Draco jaksoi tuskin jalkojaan liikuttaa, ja niinpä hänet todella laitettiin istumaan toiseen pulkista. Harry veti hänet kotiin ja lapset puolestaan olivat Blaisen kiskottavina. Mikä mainio retki! Draco oli nukahtaa jo matkalla, ja niinpä hän ei jaksanut kotona edes glögiä juoda.
-
Ihan suoer söpöö❤❤Hei. Onko dracolla mitään outoja ruokatottumuksia? Niitä kuulema on raskaana! Ja toi retkijuttu oli surullisen hyvä.
-
Tokihan taas piti hankkia uusia tonttulakkeja ym... : D Nuo lampaat olivat kyllä suloisia. Hyvä että pulkkia oli kaksi, niin Draco sai kyydin kotiin!
-
No niin, täällä olen taas minäkin seuraamassa uutta Joulumieli-kalenteria :D Ihanaa kun kirjoitat!
Kävin juuri kommentoimassa tuon viime vuotisen ja siitä olikin kivaa hypätä suoraan tämän pariin :D Tunnelma on kyllä edelleen ennallaan ja Dracolla joulumieli vaikka iso maha onkin silloin tällöin hieman tiellä. Ihana muuten tämä raskaana oleva Draco, jota väsyttää ja joka nukahtelee milloin minnekin. Jännittää, että milloin uusi pienokainen päättää putkahtaa maailmaan! Ehtiikö Draco järjestellä kaikki jouluasiat mielensä mukaan :)
Vai että vielä pitäisi toisetkin juhlat järjestää, huh sentään :)) Blaise on kyllä ihana lapsenvahti koko katraalle! Gwynethin joulumieli on edelleen hieman hakusessa, vaikka tämä on jo lupaavampaa kuin edellisellä kerralla :)
Ihanaa joulukuuta sinulle Melodie, ihanaa tosiaan kun kirjoitat tätä :D
Vendela
-
Snowgirl: Kiitos! Enpä tiedä ehtiikö Draco pitää mitään ruokakummallisuuksia kaikkien jouluherkkujen keskellä. ;D
Elfmaiden: Kiitos! Ikinä ei voi olla liikaa tonttulakkeja. :p
Vendela: Kiitos! Ihanaa että sinäkin olet palannut Joulumielen pariin, ja samoin hyvää joulunaikaa! Minustakin Blaise on ihana. ;D
-
Luukku 9
Yhdeksäntenä joulukuuta Draco tunsi olonsa oudon uupuneeksi. Hän makoili aamulla pitkään vuoteessa, ja nousi sitten huokaisten tekemään suursiivousta. Gwyneth pyysi häntä leikkimään hevoskotkilla, joten hän letitteli harjoja mopin pitäessä mielenosoituksellisia taukoja.
Vatsaa alkoi supistella ikävän paljon, joten Draco päätti siirtyä rauhallisempiin puuhiin. Hän istuutui kirjoittelemaan kutsuja joulujuhlia varten. Se vain oli hankalaa, kun supistukset saivat kädenkin nytkähtämään niin että kirjaimet heilahtivat.
"Kulta, mikä hätänä?" Harry ihmetteli kun Draco tuijotteli korttejaan.
"Ei mikään. Jostain syystä vain supistelee tavallista enemmän."
"Ehkä sinun pitäisi levätä vähän enemmän", Harry sanoi hienovaraisesti. Kun Draco ei tehnyt elettäkään levätäkseen, Harry keräsi askartelutarvikkeet ja lukitsi ne yhdessä mopin kanssa siivouskomeroon. Sitten hän tilasi pitsaa ja siirsi Dracon ja glögikupin sohvalle huovan alle.
"Lapset, tulkaa katsomaan elokuvaa!" Harry huusi, ja Draco käpertyi sohvannurkkaan odottamaan mielenkiinnolla, minkälaisiin vaikeuksiin joulupukki joutuisi tällä kertaa. Pitsa toimitettiin ja Harry leikkasi sen paloihin. Koko perhe istui sohvalla tapittamassa elokuvaa ja mutustamassa pitsaa. Ei ehkä jouluisin asia jonka Draco keksisi, mutta aika mukavaa kuitenkin.
-
Ihania nuo hevoskotkaleikit! Vähän kauhistuin, että Draco uupuneena aloittaa suursiivousta (!) mutta onneksi taikuus on apuna, ainakin silloin kun moppi suostuu yhteistyöhön... Onneksi Harry puuttui asiaan, kun Draco ei luovuttanut korttien suhteen, vaikka hankalaksi meni. Sohvalöhöily pitsan kanssa houkuttelisi itseänikin, täytyy toteuttaa viikonloppuna! :D
-
Ihanat markkinat jälleen. Siellä tosiaan vierähti koko valoisa aika, joten ei mikään ihme, että Draco on väsyksissä. Söpöä, että saa pulkkakyydin. Mutta voi, kun ei kotona jaksa enää gögiäkään juoda.
Ja tuo väsymys näkyy vielä seuraavanakin päivänä. Siivota ehtii vielä ennen joulua ja kortitkin ehtii myöhemmin. Vaikka pizza ei tunnu kovin jouluiselta, niin ainakin on jouluinen elokuva perheen kanssa. ;)
-
Elfmaiden: Kiitos! Hevoskotkista on moneksi. Draco ei taida tietää että suursiivous ei ole ihan nykyaikaista!
Fairy tale: Kiitos! Ehkä Draco voisi kehittää pitsasta jonkin erityisen jouluisen version...
-
Luukku 10
Joulukuun kymmenentenä oli vauvatarkastuspäivä. Vaikka olikin aina mukava kuulla pienokaisen kuulumisia, käynti Mungossa ei tuntunut Dracosta oikein jouluiselta… Tehdäkseen kaikkensa tunnelman eteen hän puki välkkyvän villapuseron ja kilisevimmän tonttulakkinsa, ja vaati melko kärsivännäköistä Harryakin laittamaan tonttulakin. Mutta sentään villapaidan suhteen Draco teki myönnytyksen, ja Harryn paidassa oli vain aivan asiallinen poro.
He lähtivät jo aamupäivällä Weasleyiden luo, jonne Gwyneth ja Balthazar olivat jäämässä hoitoon käynnin ajaksi. Ginnykin oli siellä lastensa kanssa, ja Gwyneth ja Balthazar saivatkin näiden kanssa aikaiseksi hauskat leikit. Sillä välin aikuiset istuivat pöydän ympärillä ja rouva Weasley hössötti Dracon ympärillä. Kun raskauskuulumiset oli kerrottu, puheenaihe vaihdettiin huispaukseen. Kaikki odottivat jo innolla joulun ystävyysotteluja.
"Ehkä mekin voisimme pitää omat ystävyysottelut", Ginny virnuili.
"Jospa siirrettäisiin ne ensi vuoteen niin minäkin voisin osallistua!" Draco vastusteli.
"Ainahan täällä on joku pieniin päin, olisimme eläkkeellä jos odottelisimme että kaikki pääsevät mukaan", Ginny lohkaisi. Jouluhuispauksen suhteen ei kuitenkaan tehty vielä mitään päätöksiä.
Harry ja Draco matkasivat hormipulverilla Mungoon ja heti kun he saivat kömmittyä takasta Draco huokaisi ihastuneena. Keskellä vastaanottoaulaa oli jättiläismäinen, kimalteleva joulukuusi!
"En osannut arvata että täällä olisi näin panostettu", Draco huokaili kuusenjuurella, ja lopulta Harry sai kiskoa hänet kyynärpäästä parantajan luo. Tämä naksutteli kieltään tutkiessaan Dracon.
"Vauvalla on kaikki erinomaisesti", parantaja sanoi ja pyöritteli taikasauvaansa Dracon vatsan ympärillä, saaden heidän viereensä leijumaan sumean kuvan vauvan piirteistä. "Mutta sinun, Draco, pitää levätä enemmän. Teillä miehillä tämä raskaus ottaa erityisen koville, ja haluammehan että vauva saa kasvaa kohdussaan mahdollisimman pitkään."
Draco riiputti päätään. "Mutta nyt on joulu!"
Parantaja katsoi häntä ymmällään. "Jouluhan on levon aikaa."
"Ei, vaan iloitsemisen aikaa", Draco valisti, ja Harry selitti muutamalla lauseella, mitä jouluilo Dracolle tarkoitti. Parantaja katsoi tätä lempeästi.
"Ehkä sinun olisi vähän aika hellittää. Kyllä se joulu tulee vähemmälläkin suorittamisella."
Draco jäi aukomaan ja sulkemaan suutaan. "Mikähän tässä muka on suorittamista", hän puhisi vielä takkajonossakin. Harrylle tuli mieleen muutamakin asia.
-
Hihii. Onneksi vauvalla on kaikki hyvin ja mukavaa että Mungossa oli joulukuusi. Käyntikin tuntui paljon odotettua joulusemmalta. Hoksaakohan Draco, että hän voi nakittaa Harryn siivoamaan ja tekemään kaikki ostokset, jolloin hän voi tosiaan levätä vaikka glögikupposen äärellä, leikkiä lasten kanssa hevoskotikilla tai askarrella jotain pientä. Pullanmuru on vielä saanut olla melko rauhassa, oli tuo yksi suurempi kutsujen postitus, mutta urakkaa taitaa olla tulossa. Vähän nyt jään jännittämään osaako Draco levätä vai ei. :D
-
Fairy tale: Kiitos! Draco on kova suorittamaan itse… mutta jospa se helpottaisi!
-
Luukku 11
Joulukuun yhdentenätoista Draco yritti todella ottaa rauhallisesti. Rouva Weasleykin oli pitänyt hänelle aiheesta ankaran puhuttelun kuultuaan, mitä parantaja oli sanonut. Niinpä Draco siis haudutti aamulla pitkällisesti riisipuuroa ja istui ikkunan ääressä katselemassa ulkona vipeltäviä lintuja, oravia ja haiskuja.
Pian hän kuitenkin huomasi ajautuneensa ihan vain pikkuisen hoitamaan milloin mitäkin asiaa. Niinpä hän päätti leipoa pipareita: se olisi samaan aikaan rauhallista ja puuhakasta! Hän keräsi tarvikkeet pöydälle ja perheensä sen ääreen ja alkoi jaella ohjeita.
”Taikinaa on yllättävän vähän”, hän huomasi. Muut kiemurtelivat vaivautuneina penkeillään, ja lopulta kävi ilmi että he kaikki olivat käyneet napsimassa taikinaa useita kertoja. Draco huokaili. Harry lohdutti häntä ja kaivoi esiin pakastepiparitaikinaa. Sitten he kaikki kaulitsivat ja valitsivat suosikkimuottejaan. Tietysti piti heittäytyä myös yhteen suuruudenhulluun projektiin ja he alkoivat kasata pipareista (ja taiasta) Tylypahkan pöllölää. Harry sai tehtäväkseen tehdä pikeerin.
Lopulta heillä oli pöllölän lisäksi edessään suorastaan vuori erilaisia, koristustenpeitossa olevia pipareita. Taikinaa oli syöty niin paljon ettei pipareille meinannut olla tilaa. Draco myös lähetti heti silmät sädehtien Pullanmurun ja Thorin kuljettamaan pipareita ystäville.
-
Oi voi, kunpa Draco nyt vain malttaisi levätä ja rauhoittua! Vaikka toki pieni joulupuuhastelu on kyllä myös varsin rentouttavaa :D
Tuosta parantajan luona käynnistä ja Kotikolo-visiitistä oli kiva lukea :) Onneksi Dracolla on ihmisiä ympärillään, jotka pitävät hänestä huolta.
Naureskelin hieman tuolle Harryn paidalle missä oli vain "asiallinen poro" ;D Ihana Draco joka on henkeen ja vereen niin joulumielinen kun olla ja voi!!
Jännittää miten tämän Dracon raskauden kanssa tuleekaan käymään kun se yhdistetään tällä tavoin jouluun :)
Vendela
-
Vendela: Kiitos! Onneksi huolenpitäjiä tosiaan löytyy. Kaikilla pitäisi olla oma asiallinen poro. :D
-
Luukku 12
Kahdentenatoista joulukuuta Draco tajusi hätkähtäen että kuu oli jo puolessa ja kakki vielä aivan levällään! Lahjat hankkimatta, kutsut järjestämättä, kortit postittamatta.
"Olisiko kahdeskymmenes hyvä päivä juhlille?" hän kysyi Harrylta levottomana.
"Jaa, kai se on päivä siinä missä muutkin."
"Hyvä, se on sitten se. Pullanmuru, tule! Tehdään juhlakutsuja."
Pullanmurun lisäksi lapsetkin harhailivat paikalle ja kutsut syntyivätkin yhteistyöllä sukkelasti. Viimeinen ei kuitenkaan ehtinyt edes valmiiksi kun Draco alkoi jo panikoida seuraavaa asiaa:
"Lahjat! Lahjat pitää hankkia."
"Ei", Harry sanoi tiukasti. "Sinä et voi mennä mihinkään tavaratalojen kassajonoihin norkoilemaan tuossa kunnossa."
"Mene sinä sitten", Draco älähti, ja Harry valahti kalpeaksi. "Minä jään tekemään joulukortteja!"
"Nyt tehdään niin, että joulutervehdykset laitetaan ihan näihin samoihin kortteihin", Harry totesi. "Ajattele nyt vähän Pullanmuruakin. Sen pitää saada nauttia joulutunnelmasta rauhassa."
Pullanmuru huhahti myöntävästi. Draco huoahti. "No, jos se on Pullanmurulle parasta."
Harry lähti huokaillen jouluostoksille ja lahjoi Gwynethin mukaansa lupaamalla tälle uuden hevoskotkan. Balthazar jäi jatkamaan korttien viimeistelyä ja hiomista, ja Pullanmuru tepsutti uutterasti kultamaalissa ja korteilla.
"Eivätköhän ne ole nyt jo hyvät", Draco joutui lopulta toteamaan, ja niinpä Pullanmuru ja Thor (joka näytti katuvan kotiinpaluutaan Lunan ja Adalmiinan luota) lähetettiin heti kuljettamaan ensimmäisiä. Draco nojasi uuvahtaneena pöytään.
"Huh, olipa siinä melkoinen homma", hän totesi.
"Isi", Balthazar sanoi vakaasti. "Sinä menet nyt sohvalle huovan alle ja minä tuon sinulle glögiä."
"Sinä olet kyllä liian pieni lämmittämään glögiä", Draco vastusteli.
"No sitten tuon kylmää glögiä ja lämmität sen itse. Hop hop lepäämään nyt!"
Draco katseli hellästi ja huvittuneena komentelevaa lastaan ja suuntasi tonttukuvioisen huopansa alle. Kun Harry ja Gwyneth palasivat kotiin kädet täynnä ostoskasseja, Draco ja Balthazar istuivat tyytyväisinä sohvalla kuuntelemassa joululauluja. Gwyneth esitteli tohkeissaan uutta hevoskotkaa, jolla oli kimaltava harja ja telekineettisiä kykyjä, ja Balthazar pompahti heti ihailemaan sitä.
"Vau, en tiennyt että tuollaista on edes olemassa!" tämä hihkui. Harry ja Draco vaihtoiva rakastavan katseen lasten päiden yli.
-
Vau, ja mä en ees välitä joulusta niin tää sun tarina saa mutkin haluamaab juhlia joulua...
-
Snowgirl: Kiitos! Ihanaa, Operaatio Joulumieli toimii etänäkin. ;D
-
Luukku 13
Joulukuun kolmantenatoista Draco kaipasi jouluunsa jotain uutta.
”Tänään on Lucian päivä”, hän ilmoitti aamiaisella.
”Mikä se on?” Harry kysyi suu täynnä leipää.
”En tiedä”, Draco myönsi. ”Mutta olen käsittänyt että pääosassa on söpö blondi.”
Harry virnisti niin että silmät välähtivät.
Tuntia myöhemmin he vaelsivat portistaan Godrickin notkon kaduille. Draco oli pukeutunut valkoiseen kaapuun jossa näytti - paitsi säteilevän kauniilta ja onnelliselta - myös erityisen suloiselta hylkeeltä. Kynttilät loimusivat niin hänen kädessään kuin seppeleessäänkin. Naapurit katselivat heitä ensin hämmentyneinä, mutta puhkesivat sitten hymyihin ja monet liittyivätkin kulkueeseen. Vaeltava kynttilämeri oli vaikuttava näky ja uusi kokemus pakahdutti Dracon sydäntä.
-
OMG, naurattaa vedet silmissä kun kuvittelen Dracoa erityisen suloisena hylkeenä ♡ vaeltamassa kynttilöineen! Ja muu perhe kannoilla! Hauskaa ettänaapuritkin liittyivät kulkueeseen!
-
Elfmaiden: Kiitos! Ihanaa että Draco ilahdutti sinua niin. <3
-
Luukku 14
Joulukuun neljäntenätoista Draco heräsi tuskaisena. Edellisen päivän ihana kävelyretki oli kenties ollut liian rasittava, koska liitoskivut olivat pahentuneet. Hän jaksoi raahustaa vuoteesta sohvalle ja käpertyi sitten odottelemaan, että Harry tarjoilisi hänelle aamiaista. Pian hän saikin riisipuuroa ekstrakanelilla. Joulukuusta katsellessa kipu alkoi vähitellen unohtua. Lapsetkin tanssivat kuusen ympärillä, joskaan eivät mitään perinteistä tonttutanssia vaan jotakin nykypompahtelua.
Pian pöllöjä alkoi virrata sisään vastailemaan juhlakutsuihin ja tuomaan erilaisia joulumuistamisia. Draco asetti saamansa joulukaktuksen hellästi ikkunalaudalle ja vastaanotti jälleen uuden kirjeen. Se oli rouva Weasleyltä, joka kertoi valmistavansa tarjoilut joulujuhliin.
”Mitä ihmettä, ei”, Draco älähti ja kirjoitti hyvin kunnioittavasti muotoillun kirjeen, jossa kieltäytyi tästä avusta. Tyytyväisenä hän lähetti Pullanmurun sitä kuljettamaan.
Hieman myöhemmin, kun Draco oli katselemassa ikkunasta jouluvaloja, hän havaitsi pihalla häkellyttävän näyn: Weasleyn perhepöllö lensi jälleen kohti häntä, tällä kertaa mukanaan räyhääjä. Draco nappasi sen mukaansa ja ehti juuri vetää makuuhuoneen oven perässään kiinni ennen kun se alkoi pauhata.
”Nuori mies, minä en hyväksy sitä että tuossa tilassa sinä rasitat itseäsi juhlavalmisteluilla! Minä hoidan tarjoomukset ja tästä asiasta on turha enää vängätä vastaan. Sinä saat tehdä joulutortut”, ääni lisäsi lopuksi sovittelevampaan sävyyn. Draco huokaisi.
”Kannattaa myöntyä vain”, sanoi Harry joka oli livahtanut norkoilemaan ovenpieleen.
”Niin kai se täytyy”, Draco mutisi ja syötti pöllölle vähän pöllönameja palkkioksi urheasta kuljetustehtävästä. Sitten hän rustasi lyhyen viestin jossa kuittasi suunnitelman ja kiitti avusta, sitoi sen pöllön jalkaan ja lähetti tämän kotiinsa.
Joulutunnelmaa ylläpitääkseen Draco sonnustautui porokuvioituun yöasuun ja kuunteli vuoteessaan jouluista kuunnelmaa. Jonkin ajan jälkeen Harry hipsutti sulkemaan kuunnelman sen huudellessa äkeänä, kun Draco oli nuakhtanut kesken.
-
Nauroin tänään samoin uudestaan, kun muistin taas Dracon niin sympaattisena Luciana! Hylkeetkin ovat niin sympaattisia.
Tässä luvussa olikin sitten väsyneempää ja kivuliaampaa oloa, mutta onneksi perhe tukee ja auttaa, on Mollykin on ottanut Dracon hyvinvoinnin huolehtiakseen. Joulutortut olivat kyllä hyvä myönnytys, ja sen jälkeen Draco sai rauhassa keskittyä lepäämään ja nukahtaakin.
-
Mitä liitoskivut on?
-
Oih, ihana Draco lusianpäivänä ja vastaanhangoittelevana kinastelee kirjeitse rouva Weasleyn kanssa. ;D
”Mitä ihmettä, ei”
Rouva Weasleylle ei sanota ei. Vaikka saahan Draco tehdä joulutorttuja sydämensä kyllyydestä.
Pullanmurulla on kova työ. Onneksi Thor tuli kotiin. Kahdellakin pöllöllä riittää hommia ihan riittämiin.
-
Oi Dracoa ;D Ei kyllä ole helppoa olla raskaana ja yrittää samalla hoitaa jouluasioita! Onneksi Harry kävi lahjat ja Molly oli varsin päättäväinen ruokien suhteen, juuri näin. Kiva, että Draco saa kuitenkin osallistua edes sen verran että saa tehdä tortut. Ehkä Molly sittenkin tuntee Dracon aika hyvin :)
Tuo Lucia oli aivan superihana! Vaikka samaan aikaan se naurattikin ihan tosi paljon :D
Tätä on jännittävää seurata, kun joulu hiipii päivä päivältä lähemmäs. Mutta onneksi Draco osaa ottaa nyt rennosti :)
Vendela
-
Elfmaiden. Kiitos! <3 Ihanaa! Ja onneksi Dracostakin on joskus lepäämään.
Snowgirl: Tuskatiloja (erityisesti liikkuessa) jotka johtuvat siitä että keho löystyy valmistautuessaan poistamaan sisältään pienen ihmisen!
Fairy tale: Kiitos! Draco vielä kuvitteli että voi tehdä niin kuin itse tahtoo...
Vendela: Kiitos! Hyvin onneksi menee, vaikka Dracolla ottaakin koville kun ei saa häärätä mielinmäärin.
-
Luukku 15
Joulukuun viidentenätoista Harry ja kaksoset lähtivät puuhailemaan jotakin salaperäistä. He jättivät Dracon kotiin ja Harry painotti, että tämän pitäisi tehdä jotain rentouttavaa. Draco ei oikein tiennyt, miten päin olisi ollut. Hän suoristeli jonkin aikaa joulukoristeita ja kuunteli joululauluja, sitten otti vähän glögiä juodakseen ja lopulta päätyi sohvalle neulomaan torkkupeittoa (joulukuvioista, tietenkin). Näytti siltä, että se tarvitsisi enemmän kuin vähän taikuutta jos sen haluaisi saada valmiiksi jouluksi.
Parin tunnin kuluttua Harry palasi – yksin. Hän leijutti edellään herkullisentuoksuista laatikkoa. Draco oli tainnut nukahtaa, sillä silmät tuntuivat sumuisilta ja pää pöpperöiseltä.
”Missä lapset ovat?” hän ihmetteli. Harry harppoi hänen luokseen ja suuteli häntä intohimoisesti.
”He ovat Weasleyilla yökylässä. Meillä on treffi-ilta”, Harry ilmoitti. Hän kattoi pöytään astiat ja ruoat ja vaihtoi sitten jouluisimman kaapunsa. Draco tunsi sydämensä sulavan ihastuksesta. Hänkin pukeutui tunnelman mukaan ja he asettuivat syömään ja keskustelmaan. Kaksin ja mistä tahansa aiheesta!
Ruoan jälkeen he vetäytyivät takan ääreen syömään pipareita ja juustoja, ja Draco painautui tyytyväisenä Harrya vasten. Tämä hieroi hänen selkäänsä ja tunnusteli vauvan potkuja. He pohdiskelivat, millaista olisi sitten kun vauva olisi syntynyt.
”Paras joulupaketti”, Draco supatti hellästi. Tunnelmalliset jouluvalot leijuivat ja lepattivat heidän ympärillään pimeässä, ihanassa illassa.
-
Luukku 16
Joulukuun kuudentenatoista Draco tunsi olonsa jotenkin kummalliseksi. Ihan kuin jotain olisi pitänyt tehdä, mutta hän ei tiennyt mitä. Lopulta hän keksi: näihin aikoihin hän olisi aloittanut joulujuhliin valmistautumisen! Paitsi että nyt suurin osa valmisteluista oli ilmeisesti kielletty. Moppikin oli ilmoittanut, ettei ollut käytettävissä, kun Draco oli ajatellut tehdä pienen siivouksen. Keittiövälineet pakenivat hänen edellään.
"Kaikki täällä on huonokäytöksistä", Draco ilmoitti äkeissään Harrylle. Tämä katseli ympärilleen ottaen kasvoilleen hämmentyneenhölmistyneen ilmeensä, mutta Draco kyllä näki että tällä kertaa se oli teeskentelyä. "Sinä olet käskenyt kaikkien vältellä minua."
"Ehkä olenkin", Harry myönsi. "Minä hoidan siivoamisen, älä huoli."
Mutta kyllä Draco huoli. Hän ei ollut koskaan ollut näin toimettomana! Ilmeisesti hänen joulumielensä oli vahvasti sidoksissa erilaiseen touhotukseen, sillä nyt se uhkasi lässähtää. Harry havaitsi uhkaavan tilanteen ja ehdotti, että he voisivat mennä jälleen käymään joulumarkkinoilla. Se ajatus oli Dracolle mieleen, ja vielä enemmän hän ilostui kun Harry paljasti yllätyksensä: oikea hevosvaunu tuli hakemaan heitä!
"Tällä me kuljemme kuin kuninkaalliset", Draco hykerteli ja Harry likisti hänet itseään vasten.
Markkinoilla oli ihanaa! Yksi lammas kulki koko ajan Dracon perässä ja hän tarjoili sille mieluusti herkkuja. Itselleenkin hän löysi monenlaista maisteltavaa, ja ehkä joku pieni lahjakin tarttui mukaan.
"Isi, isi!" jostain kuului. Draco käännähti äänen suuntaan ja näki Gwynethin ja Balthazarin juoksevan heitä kohti kädet levällään. Draco halasi nauraen lapsiaan, jotka papattivat yhteen ääneen kaikista niistä asioista, joita olivat ehtineet tehdä edeltävän vuorokauden aikana. Draco tunsi päänsä menevän aivan pyörälle.
He joivat vielä glögit ja rouva Weasley esitteli tekemiään juhlaruokasuunnitelmia. Draco nyökkäili niille hyväksyvästi ja yllätti itsensä ajattelemasta, että ehkä olikin ihan mukavaa kun joku muu hoiti toteutuksen. Kotiinkin he palasivat vankkurikyydillä ja lapset olivat siitä asiaankuuluvan ihastuneita. Illalla uni maittoi kaikille jo varhain. Pöllötkin saivat levätä kotiorsillaan niin paljon kuin halusivat.
-
Ai vitsi. Söpöö. Mitähän Lucius ja Narcissa tuumaa uudesta tulokkaasta. Ai niin pakko kysyy. Onko Lucius ja Narcissa hyväksyneet Harryn perheeseensä? Mitä luin muita tarinoita niin välit tuntuu olevan vähän jäässä.
-
Kylläpä Harry on esimerkillisen huomaavainen, järjestää takkatulen ääreen rauhallisen treffi-illan, huolehtii ettei Draco voisi touhottaa siivousta ja hankkii ylväät hevoskärrykuljetukset markkinoille! Olikohan sovittu Mollyn kanssa, että lapset palautetaan siellä, ja samalla Draco sai neutraalissa paikassa kuulla juhlien menun? Kiva lukea tätä kun kaikilla on niin mukavaa :)
-
Snowgirl: Kiitos! Uskon, että Lucius ja Narcissa ovat tohkeissaan. Ja käsittääkseni he ovat Harrynkin suhteen hyväksyviä mutta välit ovat etäiset. Sattumalta he esiintyvätkin tässä luukussa!
Elfmaiden: Kiitos! Harry on kyllä petrannut, ja eiköhän hän juoninut lastenpalautuksenkin.
-
Luukku 17
Seitsemäntenätoista joulukuuta aamutuimaan takkaan ilmestyi Narcissan pää.
"Heippa vain, kultaset!" hän sanoi, ja hetken hämmennyksen jälkeen Draco tajusi hänen puhuvan lapsille. Nämä hihkuivat innoissaan vastaukseksi. "Me tulemme tänään vierailulle", Narcissa ilmoitti tasaisemmalla äänellä, ja Dracolla meni jälleen hetki ymmärtää että tällä kertaa tämä puhui hänelle.
"Tänäänkö", hän ehti sanoa, mielestään kohteliaan torjuvasti, ennen kun Narcissa oli jo häipynyt.
"Onko meillä mitään lahjaa minun vanhemmilleni?" Draco meni kyselemään paniikissa.
"Totta kai", Harry vakuutteli ja kiskaisi esiin yhden rähjääntyneen lihansyöjäkasvin. "Valitsin heille tämän!"
Draco tuijotti kasvia hetken tyrmistyneenä ja teki siihen sitten kaikki osaamansa kasvinparanteluloitsut. Ei siitä nyt säkenöivää tullut, mutta oli siinä omanlaistaan surkeaa vetovoimaa. Ja ainakin se söisi ylimääräiset rotat kellareista.
Narcissa ja Lucius saapuivat puolen päivän aikaan hirveällä tohinalla. He toivat lapsille "jotain pientä tuliaista" pakettikaupalla, vaikka joulu oli jo aivan kulman takana. Draco keskittyi hengittelemään ja katselemaan lasten riemua näiden kieppuessa isovanhempiensa ympärillä. Narcissa ja Lucius ihastelivat asiaankuuluvalla innolla kaikkia uusia hevoskotkia ja tonttulakkeja ja sitten meno vähän rauhoittui. Lucius käyskenteli Harryn ja Bathazarin kanssa puutarhassa ja katseli jouluvaloja.
"Jaahas, vai tällaisia tänä vuonna", hän yskähteli.
Narcissa silmäili huonostipiilotetun epätoivon vallassa ympärilleen sisätiloissa. "Teillähän on täällä oikein… värikästä", hän sanoi lopulta, levittäen kasvoilleen hymyn.
"Kaikki on joulun peitossa", Gwyneth sanoi.
"Niin todellakin on", Narcissa totesi sydämensä pohjasta. Draco lämmitti kaikille glögiä. Narcissa istui selin joulukuuseen ja -kuvaelmaan.
"Saanko mennä mummin ja ukin luo yöksi?" Gwyneth aneli.
"Et", Draco vastasi jyrkästi. "Meillä on huomenna menoa." Sitä paitsi vierailu kartanossa vaikuttaisi varmasti Gwynethin herkkään joulumieleen negatiivisesti, mutta sitä Draco ei aikonut sanoa ääneen.
Narcissa höselsi vielä hetken Dracon ympärillä ja kyseli tämän voinnista, oireista ja Merlin tietää mistä. Kun vanhemmat lopulta poistuivat, Draco oli uuvahtaneempi kuin päiväkausiin. Kaksoset puolestaan pyörivät ylikierroksilla ympäri taloa.
"Olisi sittenkin pitänyt antaa heidät yökylään", Draco huokaisi.
-
Luukku 18
Kahdeksantenatoista joulukuuta oli aika mennä katsomaan joulun ystävyysotteluita. Koko perhe oli innoissaan ja he pakkasivat tohinalla mukaan eväitä ja viirejä. Gwyneth pukeutui kauttaaltaan oranssiin ja Balthazar lauloi kannustuslauluja jo puoli seitsemältä aamulla.
He matkasivat porttiavaimella kentänlaidalle, jossa olikin menossa varsinainen hullunmylly kun ihmiset tungeksivat, etsivät tuttaviaan ja yleisesti iloitsivat. Heille oli varattuna oma aitio, johon kaikki heidän ystävänsäkin tietysti tulisivat, joten he suuntasivat suoraan sinne. Lapset kurkistelivat reunan yli ja kiljuivat ja Draco tunsi olevansa sydän syrjällään.
"Istumaan nyt, lapset", Harry komensi nähtyään Dracon säpsähtävän melkoisesti kun Gwyneth oli kurottanut erityisen pitkälle reunan yli. Lapset asettuivat valittaen istumaan ja potkivat aition etuseinää. He kuitenkin unohtivat harminsa pian, kun muita lapsiperheitä alkoi saapua. Ron oli myös pukeutunut Kadlein kanuunoiden faniasusteisiin, ja he Gwynethin kanssa läpsäyttivät kätensä voitonvarmoina yhteen.
Ensimmäinen ottelu oli Kadlein kanuunat vastaan Impoon ampiaiset. Kaikki tempautuivat mukaan pelin tiimellykseen ja hihkuivat, ulvoivat ja huitoivat villisti. Lapset pomppivat ja aikuiset heiluttelivat viirejä. Pelaajilla oli päässään tonttulakit ja luudat koristeltu kimalleköynnöksillä, ja he heittelivät kaatoja ympäriinsä virnuillen ja lauleskellen. Lopulta Kadlein kanuunoiden etsijä löysi siepin ja heidän aitiossaan juhlittiin villisti.
Toisessa ottelussa olivat vastatusten Harjaruusun harakat ja Kenmaren kanahaukat, ja tunnelma heidän aitiossaan oli jo huomattavasti hyytynyt. Lämmitysloitsuista huolimatta alkoi tulla vilu ja lapset olivat levottomia kun tilaa juoksentelulle oli riittämättömästi. He kuitenkin levittivät eväänsä esille ja söivät ottelunseuraamisen lomassa, ja niin kaikki pysyivät hyväntuulisina.
Kun toinenkin ottelu oli päättynyt, lapset ja osa aikuisistakin nuokkui jo. Draco ihmetteli, miten saattoi olla niin uupunut, vaikka oli suurimman osan päivästä vain istuskellut. Onneksi heillä oli porttiavain kotimatkaankin varten, ja perillä koko porukka kömpi heti nukkumaan.
-
Tätä on kyllä ihana lukea kun tämä saa joka kerta hymyn huulille :D Todellinen hyvänmielen teksti!
Harry on kyllä ihana kun järjesti tuollaisen treffi-illan :) Tekee varmasti hyvää kaiken joulutohinan ja raskauden keskisellä. Huhki, hauskaa muuten että Harry oli käskenyt siivousvälineitä ja muita välttelemään Dracoa! Onneksi on kuitenkin joulumarkkinat.
Voihan Narcissaa jolla ei oikein ole joulumieltä samaan tapaan kuin Dracolla! Mutta urheasti hän kuitenkin tuli vierailemaan poikansa luona. Tuo on niin supersöpöä miten Malfoyt ovat tuollaisia isovanhempia jotka hääräävät lasten ympärillä :D
Huh, parin ottelun seuraaminen uuvuttaa varmasti! Joten hyvä että porukka pääsi nopeasti kotiin ja omaan sänkyyn! Eipä ole enää kovin montaa yötä jouluun!
Vendela
-
Vendela: Kiitos! Ihanaa, että tästä tulee hyvälle mielelle, se on mitä suurimmin tarkoituksenakin <3
-
Luukku 19
Joulukuun yhdeksäntenätoista Draco heräsi täynnä kihelmöivää odotusta. Huomenna! Juhlan aika koittaisi. Hän alkoi heti hääriä ympäri taloa kuin pyörremyrsky.
Puoli kahdeltatoista ovileijonaa kolkutettiin. Draco avasi oven ja Blaise lampsi suoraan sisään.
"Terve", hän sanoi, laski tuomansa glögipullon pöydälle ja nappasi lapsen kumpaankin kainaloonsa ja pyöritteli näitä ympäri. Lapset kikattivat ja Dracon päässä raksutti.
"Mitä sinä täällä jo nyt teet? Oletko erehtynyt päivästä? Juhlathan ovat vasta huomenna. Vai… olenko minä erehtynyt päivästä?!" Paniikki valtasi Dracon.
"Ei ei, ei mitään sellaista", Blaise sanoi ja laski lapset maahan. "Tulin tänne vahtimaan, ettet riehu päättömästi."
Draco yritti supattaa pölyhuiskulle loitsun jotta se ryömisi piiloon, mutta sen sijaan se pölläytti kaikki pölynsä ympäriinsä. Blaise huokaisi, nappasi huiskun ja vei sen paikalleen komeroon.
"Nähdään sitten joulun jälkeen", hän toivotti ja sulki oven. "Ja nyt, Draco, sinä istut alas ja nostat jalat ylös. Tämä on uutta erikoisglögiä jota löysin Birminghamin joulumarkkinoilta, ja haluat varmasti maistaa sitä."
Draco totteli huokaisten. Tuntui, ettei omaan elämäänsä ollut enää mitään sananvaltaa! Mutta glögi oli kyllä hyvää.
Päiväkin sujui mukavasti. Ensiksi he pelailivat koko porukalla lautapelejä, ja Blaise loisti Aliaksessa. Sen jälkeen oli aika tehdä joulutorttuja, ja he päätyivät hulluttelemaan ja tekemään mitä erilaisimpia muotoja. Draco ei muistanut, koska oli viimeksi nauranut niin paljon. Vauva potki villisti, ja hänestä tuntui kuin sekin olisi osallistunut ilonpitoon. Miten hupsua, että se oli hänelle niin läsnä ja muille vielä aivan vieras!
-
Aww, tämä on kyllä todella jouluinen tarina! Kiva kun isovanhemmat kävivät, olin jo kaivannutkin heitä taas tarinaan. Hauska kuvitella Lucius seuraamassa lasten leikkejä, mutta ehkä hän ei ole enää niin tärkeilevä ja etäinen kuin ennen. Huispausaitiossa oli myös kiinnostavaa, vaikka lapsia välillä kyllästyttikin, ainakin kun ensin piti istua. Mukavaa että Blaise tuli Dracon seuraksi - ja lepovahdiksi Harryn ollessa kai töissä. Onneksi Dracolla oli hauskaa, niin ei ärsytä liikaa olla hyssyteltävänä. Mielenkiinnolla odotan milloin laskettu aika on, ja tavataanko vauva vielä tämän tarinan aikana!
-
Voi kuinka kivoja jouluntunnelmaisia luukkuja jälleen. Joulumarkkinoita ja muuta leppoisaa.
Voi Draco... :D
Draco yritti supattaa pölyhuiskulle loitsun jotta se ryömisi piiloon, mutta sen sijaan se pölläytti kaikki pölynsä ympäriinsä. Blaise huokaisi, nappasi huiskun ja vei sen paikalleen komeroon.
Pisteet Blaiselle. Siinä on hieno mies.
Enkä voinut olla huomaamatta, että leijonanpääkolkutin on mainittu. Kun se mainittiin, muistista nousi heti edellisten vuosien maininnat siitä.
-
Elfmaiden: Kiitos! Ihana kuulla. ^-^
Fairy tale: Kiitos! Leijonanpäänkin piti tietysti päästä mukaan!
-
Luukku 20
Joulukuun kahdentenakymmenentenä oli viimein juhlan aika! Draco kulki koko päivän suorastaan pompahdellen, ja Blaise ja Harry yrittivät parhaansa mukaan pitää hänet maankamaralla. Rouva Weasley tuli ajoissa mukanaan kaikki ihanat tarjoomukset, ja he asettelivat niitä hartaudella esille. Sitten muita vieraita alkoi virrata ja nopeasti talo täyttyikin. Draco yritti jutella kaikkien kanssa, mutta se oli haastavaa kun ihmisiä oli niin paljon ja nämä vilistivät puolelta toiselle. Weasleyn sisarusparvi istui seinänvierellä puolisoineen ja lapsineen ja piti iloista mekastusta. Heidän vanhempansa pitivät hovia pöydänpäädyssä ja katselivat välillä jälkikasvuaan hellästi. Dracon vanhemmat olivat jättäneet tulematta, mutta se ei ollut yllätys. Hermione ja Pansy istuivat sohvalla Lunan ja Blaisen kanssa, ja lapset tuntuivat olevan yhtaikaa kaikkialla.
Tanssiessaan joululaulujen tahdissa, hakiessaan yhä uusia herkkuja, lainatessaan vieraille tonttulakkeja ja halaillessaan kaikkia Draco tunsi supistuksia, jotka vaikuttivat kiusallisella tavalla yltyvän ja tihenevän. Lopulta hän malttoi rauhoittua kuusen vierelle ja hetken päästä jo puhisi vaikeasti.
”Kulta, mikä hätänä?” Harry häälyi hänen ympärillään. Draco pinnisti hymyn.
”Ei tässä mitään ihmeempiä.”
”Supisteleeko sinua?” rouva Weasley uteli ärsyttävän tarkkasilmäisesti.
”No vähän”, Draco myönsi ja irvisti.
”Sinun pitäisi mennä Mungoon.”
”Mutta joulujuhla on kesken!” Draco parkaisi.
”Lapsi ei siitä piittaa”, rouva Weasley huomautti. ”Etkä sinä oikein voi täälläkään synnyttää...”
Draco kalpeni, mutta kieltäytyi myöntämästä että synnytys oli käynnissä. Seuraavan supistuksen tullen hän kuienkin taittui kivusta miltei kaksinkerroin. Harry nappasi häntä käsipuolesta mutisten mungoonlähdöstä ja vilkuili ympärilleen villisti. Kuin taikaiskusta Blaise ja rouva Weasley ilmestyivät heidän rinnalleen.
”Minä vien teidät sairaalaan”, Blaise lupasi.
”Minä jään huolehtimaan lapsista”, rouva Weasley ilmoitti. Blaise haki makuuhuoneennurkasta Dracon valmiiksipakkaaman laukun, kaiveli sieltä synnytysporttiavaimen ja keräsi Harryn ja Dracon ympärilleen. Lapset vilkuttivat hämmästyneinä kun he lähtivät.
Mungossa Draco ilmoittautui parantajille ja jäi sitten odottelemaan. Jostain syystä odotushuoneen penkeille olivat ilmaantuneet myös Hermione, Pansy, Luna ja puolet Weasleyn klaanista. Jopa Arthur oli paikalla.
”Mitä te täällä teette?” Draco kysyi ymmällään.
”Tulimme tukemaan sinua”, Luna selitti ja hieroi hänen selkäänsä. Harry istui nurkassa näyttäen häkeltyneeltä.
Pian heidät kutsuttiin synnytyssaliin. Draco kiitteli kaikkia ja toivotti vielä hyvää joulunodotusta, ja Harry sai kiskoa hänet sisään. Muutaman kivunlievitysloitsun jälkeen Draco olisi ollut valmis lähtemään jatkamaan juhlia. Parantaja kuitenkin vaati häntä jäämään, sillä taikakeinoin rakennettu synnytyskanava saattoi olla ennalta-arvaamaton. Ja kyllähän tihentyvät supistuksetkin viittasivat syntymän lähestyvän. Parin tunnin kuluttua Draco toivoikin, että olisi valinnut jonkin muun synnytystavan kuin tämän ”vauvalle mahdollisimman lempeän”, joka oli synnyttäjälle ilmeisen tuskallinen.
-
Oho, noista juhlistahan tuli ikimuistoiset tuossa perhepiirissä! Onneksi tukijoita riittää, samoin lastenhoitajia. Dracolle synnys kuulostaa rankalta kokemukselta (vaikka luulisi että taikakeinoin monenlaisia helpotuksiakin olisi?), toivottavasti kaikki menee hyvin!
-
Elfmaiden: Kiitos! Vauvakin halusi päästä juhlimaan :D Synnytykseen lienee tosiaan kaikenlaista helpotusta, mutta Draco pyrki tällaiseen perinteisenkaltaiseen versioon (joskin runsaalla kivunlievityksellä)!
-
Luukku 21
Joulukuun kahdentenakymmenentenäensimmäisenä Draco ei saattanut irrottaa katsettaan tuoreesta tyttärestään. Kello neljä aamuyöllä tämä syntyi, ja itki samaan aikaan niin pontevasti ja säälittävästi. Draco painoi lapsen rintakehäänsä vasten ja siihen se rauhoittui.
Tunteet jylläsivät hänen päässään: vaikka hän etäisesti tiesi, että pitäisi nukkua kun vauvakin nukkui, kaikki hänessä kihisevä energia esti nukkumisen täysin. Hän vain ihasteli lapsen pikkuruisia sormia ja nenää.
"Adelaide", Harry sanoi ja Draco maisteli nimeä.
"Se sopii."
Lapsi joi terhakkaasti maitoa ja oli parantajien herkeämättömän ihailun kohteena. Draco puolestaan voi erinomaisesti, sillä maagisen raskauden jälkeen hänet oli jälleen palautettu entiselleen. No, lukuun ottamatta maitorauhasia, ne olivat tietysti tarpeen.
Ulkona sateli hiljalleen lunta ja Draco kääriytyi pienokaisineen huovan sisään ja nuuskutteli lapsen hiuksia. Harry katsoi häntä hellän huvittuneesti.
"Huomenna te voitte sitten lähteä kotiin, pääsette joulunviettoon perheen kanssa", lupasi parantaja, kun oli jälleen tarkastanut heidät ja kaikki oli erinomaisesti. Draco räpytteli silmiään hämmentyneenä.
"Joulun?"
-
Juhlat vaikuttivat alkavan riehakkaasti ja äänekkäästi ja väkeä oli koolla paljon. Vaan eipä Draco kauan ehtinyt juhlia, kun tulikin kiire. Vauvalla on kiire maailmaan. :D Tuo porttiavain suoraan synnärille (tai sinne ovelle) on kätevä ja kiva että laukkukin oli valmiiksi pakattu. Kaikkea oli ajateltu valmiiksi.
"Huomenna te voitte sitten lähteä kotiin, pääsette joulunviettoon perheen kanssa", lupasi parantaja, kun oli jälleen tarkastanut heidät ja kaikki oli erinomaisesti. Draco räpytteli silmiään hämmentyneenä.
"Joulun?"
ÄÄÄÄ, ihana Draco. Yhtäkkiä joulu jäi taka-alalle (hetkeksi) kun hän sain oman suloisen tyttären syliinsä. Voi että. Kiva että vauva ehtii mukaan joulutohinoihin. Toivottavasti Draco unohtaa keskeneräisyydet ja pölyt jne. Uskoisin että apulaisia löytyy juhlia siivoamaan. Vaan millä mielellä onkaan Harry? Ja pikkuisen sisarukset. :)
-
Fairy tale: Kiitos! Vauva on ainakin selvästi valmis joulunjuhlintaan.
-
Luukku 22
Joulukuun kahdentakymmenentenätoisena Draco, Harry ja vauva poistuivat Mungosta. Dracosta tuntui kuin olisi kahden päivän sijasta mennyt vaikkapa kaksi vuotta, niin etäällä tuntuivat joulujuhlatohinat olevan. Kotona kaikki näytti kuitenkin samalta, mitä nyt joka puolella oli kukkapuskia ja söpöjä kortteja, joissa toivotettiin onnea uudesta perheenjäsenestä. Draco pyöri talossa rauhattomana, kun vauva nukkui. Joku oli selvästi siivonnut enimmät juhlasotkut, arvatenkin rouva Weasley.
"Missä lapset ovat?" Draco ihmetteli kierreltyään aikansa tyhjissä huoneissa.
"Kotikolossa tietysti", Harry sanoi. Draco hypisteli kuusenoksia.
"Mitä me nyt teemme?! Tämä on Adelaiden ensimmäinen joulu! Siitä pitää tulla ikimuistoinen."
Harry tuijotti ensin Dracoa ja sitten kehdossaan uinuvaa lapsukaista. "Hän ei ainakaan tästä mitään muista. Ja Draco, ei hän kaipaakaan mitään sirkustemppuja, vain sinut lähelleen."
"Mutta…" Draco mutisi, ja Harry kaivoi esiin pienen lahjapaketin. Draco avasi kääreet ja paljasti pienen koristepallon, jonka sisällä satoi lunta ja pieni nallekarhu heilutti. Kyljessä luki vauvan ensimmäinen joulu. Kyyneleet tulvivat Dracon poskille.
"Voi, se on ihana", hän sanoi ääni väristen ja ripusti pallon joulukuuseen."Ihanaa että tulit ajatelleeksi tätä!"
"Ja eikös sinulla ole se pieni tonttulakki valmiina?" Harry kysyi, ja Draco säntäsi kaivamaan lakin esille. Kyllä vauva nyt olisi valmis jouluun!
Pian rouva Weasley touhotti sisään Gwyneth ja Balthazar vanavedessään. Isojahan lapset olivat jo aiemmin olleet, mutta nyt he näyttivät venyneen kahdessa päivässä noin metrin. Kaikki halailivat ja ihastelivat vauvaa ja Harry antoi kaksosille parantajahevoskotkan ja odottavan hevoskotkan ja selitti niiden olevan lahjat uudelta vauvalta. Gwyneth ja Balthazar katsoivat uutta sisarustaan hyväksyvästi.
"Millainen hevoskotka sillä on?" Gwyneth uteli.
"Tuota, vauva ei ihan vielä osaa leikkiä hevoskotkilla."
Kaksoset näyttivät pettyneiltä. "Mitä sen kanssa sitten voi tehdä?"
"No, voihan häntä vaikka silitellä. Tai lukea hänelle."
"Emme me osaa lukea", Balthazar huomautti.
"Kunhan vauva kasvaa, teille tulee kyllä enemmän yhteistä tekemistä", Harry lohdutti. "Pian hän seuraa teitä joka paikkaan!"
"Meidän on varmaan opetettava sille ihmistapoja", Gwyneth päätteli.
Draco oli poistunut ruokkimaan vauvaa ja kuunteli pohdintoja epävarmana. Mitähän tästä uudesta perhe-elämästä oikein tulisi! Mutta sitten hän katseli vauvaa ja jouluvaloja ja päätti, että nyt ei ollut aika miettiä arkea vaan iloita juhlasta.
-
Heheh kuinka kotiinpaluu sai Dracon taas aivan joulun syövereihin. Ja Harrylla oliki vauvalle varattuna oma jouluinen yllätys, tuo pallo - vauvan ensimmäinen joulu. :)
Isommat lapset ovat sen ikäisiä, että kyllä he kohta osaavat lukea ja voivat sitten lukea pienelle siskolleen tarinoita. Hauskaa pohdintaa mitä vauvan kanssa ylipäänsä voi tehdä. Eihän se tuossa vaiheessa ole paljoa.
-
Onpa kyllä näppärää, kun Draco toipui noin äkkiä! :D
Suloista, miten joulu meinasi hetkittäin jo unohtua. Harryllä oli söpö lahja, joka sai Dracon liikuttumaan ja kaksoste mietteet olivat tosi sympaattisia.
Huomasin muuten nimisekaannuksen tässä: "Harry tuijotti ensin Harrya ja sitten kehdossaan uinuvaa lapsukaista. "Hän ei ainakaan tästä mitään muista. Ja Draco, ei hän kaipaakaan mitään sirkustemppuja, vain sinut lähelleen."
-
Fairy tale: Kiitos! Kaipa siitä vauvastakin pian on johonkin...
Elfmaiden: Kiitos! Jotain iloa taikasynnytyksistäkin. Hupsis, ei Harry tosiaan tainnut vain itseään tuijotella!
-
Luukku 23
Joulukuun kahdentenakymmenentenäkolmantena he yrittivät asettaa uutta tulokasta osaksi viime hetken jouluvalmisteluitaan. Onneksi kaikki lahjat oli jo hankittu ja muistamiset lähetetty, sillä nyt kukaan ei enää olisi muistanut tai jaksanut. Vauva oli jatkuvasti nälkäinen ja kaksoset pyörivät ympäriinsä niin koheltavina, että joulukuusikin täytyi jälkeen suojata. Vauva puolestaan ei suostunut pitämään tonttulakkiaan, mikä oli Dracolle pienoinen kriisi. Hän pääsi siitä kuitenkin nopeasti yli sillä vauva oli muuten niin suloinen.
He olivat tilanneet vauvalle hevoskotkapehmolelun, sillä Balthazar oli niin järkyttynyt siitä ettei tällä ollut lainkaan omaa hevoskotkaa. Adelaide ei luonnollisesti ollut eläimestä lainkaan kiinnostunut, mikä ei estänyt kaksosia tyrkyttämässä sitä jatkuvasti.
”Kyllä vauva vielä oppii”, Harry ja Draco saivat yhtenään olla lohduttelemassa. Vauvan olisi pitänyt oppia heti!
”Osaakohan se avata edes joululahjojaan”, Balthazar surkutteli.
”Eipä taida”, Harry myönsi.
”Minä voin auttaa”, Balthazar lupasi innokkaana. Mitä enemmän lahjojenaukomista sen parempi!
Gwyneth vetäytyi illasta omaan rauhaansa vaatekomeroon, ja jonkin sijan päästä Harry meni kurkistamaan oliko jokin hätänä.
”Ei mitään hätää isi. Ajattelin vaan kaikkea sitä joulutohinaa mitä huomenna on ja alkoi vähän väsyttää.”
Harry silitti tyttärensä hiuksia. ”Ymmärrän hyvin. Yritetään saada levättyä riittävästi ja muistetaan, että joulu on vain kerran vuodessa!”
Gwyneth rutisti isäänsä. ”Onneksi!”
-
Gwyneth, hänen luonteensa ja ajatuksensa joulusta ovat sitten samaistuttavia. Ei jatkuvaa tohinaa jaksa. Välillä on ihan kiva vetäytyä. Onneksi kaikki on silti hyvin ja Harry ehtii antaa huomiota tyttärelleen.
No saatiin sitten se pehmohevoskotka vauvalle. Tietysti. Kyllä vauvalla on huolehtiva isoveli. :)
-
Fairy tale: Kiitos! Onneksi Dracokin on jo hyväksynyt että kukin viettää joulua omalla tyylillään.
Hyvää joulua kaikille! <3 Kiitos kun olette kommentoineet ja seuranneet tätä!
-
Luukku 24
Jouluaattona Pullanmuru ja Thor pääsivät tutustumaan vauvaan. Ne istuivat kehdonlaidoilla ja kallistelivat päitään. Pullanmuru huhahteli pienen kehtolaulun ja hipaisi vauvaa siivellään. Vauva tuijotti lintuja tyytyväisenä.
”Hän on varmaan tottunut niiden ääniin jo kohdussa”, Draco kujersi. Sitten hän puki vauvalle jouluiset vaatteet, syötti tämän, vahtoi vaipan ja vaatteet ja syötti uudelleen. Sillä aikaa Harry oli saanut kaksoset komennettua juhlapukeisiin ja kolmikko istui sohvalla ja odotti.
Lopulta kaikki olivat valmiina, lahjat ja vauvanhoitotarvikkeet pakattu ja oli aika kiireenvilkkaa ilmiintyä Kotikololle. Siellä oli tuttu tohina päällä. Kymmenkunta lasta juoksi heitä vastaan pihalle, kieppui jaloissa, ihasteli vauvaa ja kiskoi Gwynethin ja Balthazarin mukanaan katsomaan jotain ”tosi siistiä” joka oli vajassa. Draco vilkaisi Harrya huolestuneesti ja tämä suuntasi lasten perään. Draco itse asteli sisään, jossa puolestaan joukko aikuisia kerääntyi vauvan ympärille ihastelemaan ja lässyttämään. Draco sijoitettiin pehmeimpään nojatuoliin ja heidän ympärilleen kasattiin tyynyjä, harsoja ja suklaata. Käteensä Draco sai kupillisen kuumaa glögiä.
”Älä huoli, se osaa olla kaatumatta kenenkään päälle”, Hermione sanoi. ”Mielestäni tarpeellinen loitsu!”
Draco pyysi, että Hermione jakaisi tietonsa hänenkin kanssaan, ja he sopivat opiskelutuokion paremmalle ajalle. ”Harry voi katsoa lasten perään”, Draco lupasi hövelisti.
Päivä sujui kuten kaikki joulut Kotikolossa – ihanasti. Lapset juoksentelivat ympäriinsä ja keksivät mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä. Ruoka oli herkullista ja sitä oli paljon. Huonekalut olivat pehmeitä ja houkuttelevia. Ihmiset olivat ystävällisiä ja lämpimiä ja naurua riitti. Pöllöt olivat ylpeitä joulukuisista saavutuksistaan ja lentelivät katonrajassa kuin nuolet. He avasivat muutamia paketteja, jotka näemmä oli toimitettu etuajassa, ja lasten ilonkiljahtelu täytti huoneen. Näitä oli luonnollisesti miltei mahdotonta saada unille, mutta eipä kukaan järin pontevasti yrittänytkään, ja ilonpito jatkui pitkälle nukkumaanmenoajan ohi. Lopulta lapset kuitenkin saatiin asettumaan siskonpetiin joka ylsi koko olohuoneen läpi. Höpötys laantui hiljalleen ja huoneen täytti moniääninen tuhina. Aikuiset vetäytyivät makuuhuoneisiin, ja vauva pääsi nukkumaan lainakehtoon. Harry ja Draco käpertyivät kiinni toisiinsa.
”Tämä on ollut ihmeellinen joulu”, Draco kuiskasi. Jälleen kerran, hankaluuksista huolimatta, joulumieli oli kohdillaan!
-
Aww miten ihania nämä viimeisetkin luvut! Tykkäsin todella paljon miten esiin tuotiin lasten juttuja, kuten Gwynethin vetäytymistä komeroon ennen jouluaaton tohinaa ja Harryn lohdutus siellä, ja toisaalta Balthazarin hössötys hevoskotkista ja vauvan ympärillä. Joulu kuulostaa todella vauhdikkaalta ja onnelliselta, Kotikolo on todella jouluinen.
Kiitos paljon tästä hyvän mielen joulukalenterista ja rentoa joulua, kuten kaikille muillekin!
-
Voi kuinka lämminhenkinen ja iloinen viimeinen luukku. Vähän jäi kiinnostamaan mitä ne lapset siellä vajassa tekivät? Olikohan siellä jokin lumipallokone tai jättikokoinen kelkka mäenlaskuun. Kotikolon olohuone vaikuttaa olevan lattiasta kattoon aivan täynnä, kun pöllöt lentelevät tuolla katonrajassa. Ja yöllä siellä on lattiantäydeltä väkeä nukkumassa.
Mukavaa joulua sinulle. :)
-
Elfmaiden: Kiitos! <3 Ihana kuulla!
Fairy tale: Kiitos! <3 Ehkä vajassa oli jokin eksoottinen autonromu. ;D
-
Joulupäivän Pullanmuru
Joulupäivänä Pullanmuru asettui rakkaiden, perinteisten puuhiensa pariin. Se lensi omaan, tyhjään kotiinsa ja nautiskeli rauhasta ja hiljaisuudesta. Ei ihmisten häsellystä ja höpötystä missään! Pullanmuru lenteli rauhassa halki koko asunnon, korjaili joidenkin koristeiden asentoa ja sytytti muutamat valot. Sitten se asettui orrelleen ja aterioitsi jouluisen pöllöherkkulajitelmansa. Muutaman joululaulun huhahdeltuaan pieni pöllönen kävi nukkumaan kulkusten kilinä korvissaan. Liki vuosi pitäisi taas seuraavaa joulua odottaa, mutta toisaalta ainakin puolet siitä kuluisi lepäämiseen tämän jäljiltä!
-
Kiitos söpöstä Pullanmuru-ekstrasta. Siinäpä energinen pikku pöwwö, joka on leponsa ansainnut. ;)
-
Olipa kiva saada vielä pieni joulupäivän ekstra! Pullanmuru on kyllä sympaattinen pöllö, onneksi sekin sai nyt lepohetken!
-
Kiitos ihanasta joulukalenterista🥰🥰🥰 Oli aivan ihanan pörröinen ja söpö.
-
Oih! Ihanaa, että vauva syntyi muutaman päivän ennen joulua että hänkin pääsi nauttimaan joulusta :D Vaikka eihän vauva varmasti kovin paljon joulusta ymmärtänyt, mutta olihan se toki Dracolle tärkeää että koko perhe sai olla yhdessä jouluna ja vieläpä Kotikolossa. Onneksi tuo Dracon synnytys sujui hyvin ja toipuminenkin oli varsin maagista! Taikuus on kyllä mahtava asia ;D
Oli ihanaa tulla lukemaan nämä viimeiset osat tähän joulukalenteriin ja nautislella vielä vähän joulumielestä näin muutama päivä joulun jälkeen :) Oma jouluni on sen verran hektinen etten ole ehtinyt kunnolla tänne Finiin ennen kuin nyt.
Kiitos tosi paljon kun kirjoittelit taas kerran Operaatio Joulumielestä! Nämä hahmot ovat kyllä loistavia ja Pullanmuru on kyllä lennähtänyt monen sydämeen :D Dracon joulunodotus on aivan omassa sarjassaan ja ihanaa, että Harry on hänen rinnallaan tukena ja hieman rauhoittelemassa. Tuo Gwynethin vetäytyminen omiin oloihin aaton aattona oli varsin ymmärrettävää, hän kun ei joulun suurin fani ole. Onneksi joulu on tosiaan vain kerran vuodessa! Pehmohevoskotka kuulosti varsin ihanalta, minäkin haluan sellaisen!
Oikein ihanaa uutta vuotta Melodie :) Toivottavasti kuulemme vielä näistä hahmoista vaikka toki ymmärrän että tällainen rutistus vaatii myös paljon.
Vendela