Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Voitottomat tanssivat katumuksessa (James/Sirius, K-11)

<< < (3/3)

Ricolette:
Oih ja voih. Kommenttiarpajaiset houkuttivat minut lukemaan tämän uudestaan, ja edelleen tämä oli synkkä ja ihana ja kitkerä. Ihan mahtavaa, että tämä oli Remuksen näkökulmasta kirjoitettu, Remus on sopivan lähellä että tietää kaiken, mutta on samalla sopiva linkki Lilyn suuntaan. Ja vaikka mä kuinka pidän J/S:stä niin Remuksen rooli mua siinä aina vähän surettaa, miten se jää vähän ulkopuolelle. Tämä tietysti pätee kaikkeen kelmislashiin. Tykkäsin myös miten kirjoitit Peterin. Ja sun Sirius on ihan mahtava idiootti. Ja James, no James on klassisessa nurkassaan, jossa ei voi valita kahdesta vaihtoehdosta molempia.

Niin surullista, että asioiden laita valkenee Lilylle heidän häissään. Musta on aina niin vaikea kirjoittaa Lilya J/S:n rinnalle, siis niin että keskittyy häneen ja hänen reaktioihinsa, koska onhan se nyt vähän karseeta. Mutta se kai tämän parituksen salaisuus onkin, miten kaiken hajottavaa ja kohti omaa mahdottomuuttaan vyöryvää se on. Ja silti jotenkin kirkasta ja ihanaa, siksi mä näistä niin tykkäänkin ja vähän ehkä unohdan Lilyn.

Kieli vaihteli ihanasti dramaattisen ja lakonisen välillä, sellainen toimii aina niin hyvin ja saa hienon jännitteen aikaiseksi. Upea oli, kiitos!

Crys:
Angstaava Sirius joka pohtii tunteitaan varattua Jamesia kohtaan iskee aina :D Mutta tässä oli selvästi molemmanpuoleisian tunteita, joka sekoittaa pakkaa. Aika uskaliasta, että menevät noin tanssimaan häissä, voi pojat, pojat. Tämä kohta kiteyttää hyvin:

--- Lainaus ---"He kuvittelevat liikoja, mutta eivät ajattele lainkaan", vastaan. "Juuri se on heidän ongelmansa."
--- Lainaus päättyy ---
Kovin on sirius ja jamesmaista.

Komppailen Ricolettea siinä, että Remus sopii hyvin tämmösen pätkän näkökulmahenkilöksi, kun hän voi nähdä tilanteen kaikkien kannalta. Oi voi Lily parkaa, tuo kommentti siitä että Sirius ja James näyttävät lähes rakastuneilta saikin sitten Lilyn alun humoristisen sävyn sijasta järkyttyneemmän fiiliksen.  Unohtumattomat häät tosiaan, voi voi. Mutta ihana Remus on Lilyn tukena.

Mukava lukukokemus lopun angstisuudesta huolimatta, tässä oli nättejä/angstisia lausahduksia, joista nautin kovasti, esim lopussa oli tosi nätisti ilmaistu Lilyn katkeruutta, että miten varmasti kallis häämekko saa nyt tahrautua ruohoon. Ja myös otsikko itsessän on nätti, kiitos siis tästä!

-Crys

Sisilja:
Ricolette: Oi, aivan ihana kuulla, että tulit lukemaan tämän vielä uudemman kerran! Tosi hyvä huomio muuten, että kelmislashissa aina joku näistä jää ulkopuolelle (öh ja myös Peter, mutta jostain syystä se ei vaivaa niinkään). Varmaan siksi kirjoitankin J/S- ja S/R-ficcejä iloisesti vuoronperään, koska ei aina samaa tyyppiä voi jättää yksin ja koska kaikki ne on ihania. En tosin ole vielä kirjoittanut yhtään J/R-ficciä, vitsit, pitäisi kyllä, jos vaikka sydämeni sallisi jättää suursuosikkini Siriuksen edes kerran yksin! Menipäs parituspohdiskeluksi. Kiva että pidit Peteristä! Siistiä! <3 Lily on joo vaikea. Lily on ihana hahmo eikä häntä siksi tahdo vain ohittaa (ja Harryn on saatava alkunsa aina jotenkin. Pystyn unohtamaan kolmannen sukupolven, mutta en Harrya), mutta se tekee kuviosta myös hyvin tuskaisan. Ihanan täydellisen tuskaisan. Kiitos hurjan paljon kun kommentoit!

Crys: Angstaava Sirius on lempparini heti vitsiä heittävän Siriuksen jälkeen. Tai ehkä jopa ennen. Riippuu mielentilasta. Molemminpuoliset tunteet on mielestäni aina herkullisempia kuin silkka yksinään kaipaaminen, tosin nyt kun mietin, niin enpä muista lukeneeni ficciä, jossa James haikailisi Siriuksen perään, mutta Sirius ei olisi yhtään kiinnostunut Jamesista. Kyllä niitäkin varmaan on. Canon huomioon ottaen on vain helpompi kuvitella Siriuksen jäävän yksin tunteidensa kanssa. Kiitos tosi tosi paljon kommentistasi ja ihanaa että pidit ficistä!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu