Originaalit > Sanan säilä

Minä rakastan sinua | pappani muistolle, s

(1/3) > >>

jordan:
Author: Jordan
Rating: S
Genre: angst
Beta: Socker Smulan
Summary: Pieni pätkä pappani muistolle
A/N: Jälleen yhden valvotun yön tulos. Laulu on Kate Alexsn Another now. Palaute olis huippua! :D

Mä olen tehnyt elämässäni paljon kaikenlaista, hyvää ja huonoa. Huonoksi lasken sen, kuinka kohtelin sua, kun olit lähelläni. Tunsin sut koko elämäni ajan, ja aina sä olit itsestäänselvyys mulle. Sä pidit mua enkelinä siinäkin vaiheessa, kun muut olivat nähneet toisen puoleni. Aina sä olit iloinen, harvoin näin sun itkevän. Joskus katson valokuvaasi, joka lepää pöydälläni kaiken roinan seassa. Hymyilet siinäkin, vaikka aihetta olisi surullisuuteen. Kasvoiltasi ei näy sairautesi merkit, mutta eletty elämä kyllä.
Me syötiin yhdessä joka tiistai. Sitten sä ajelit autolla mä kyydissäs ja kuskasit minne ikinä mun pitikin päästä. Aina se autoradio pauhas täysillä, me kuunneltiin sävelradiota, ja mua nolotti. Elämä oli täynnä rutiineja. Ne oli aika tylsiä oikeastaan. En mä olisi aina jaksanut sua. En jaksanut tulla teille käymään, vaikka asuitte naapurissa. Valehtelin, että olin muka kipeä. Sitten ne muuttu. Rutiinit siis. Ei ollut enää sua kuskaamassa, eikä ruokaseurana, ei kuuntelemassa, eikä nauramassa. En osannut kuvitellakaan, miten vaikeaa elämä on ilman sua. Nyt tiedän.

Was only just the other day,
When all this felt so real,
Like nothing could go wrong,
Was like a never ending dream,
Nothing ever changed,
For so long

Sä lähdit pois. Et tulisi enää takaisin. Näin sut viimeisen kerran, se taisi olla tiistai sekin. Mulla oli vielä mahdollisuus pelastaa kaikki. Mulla oli mahdollisuus sanoa ne maagiset kolme taikasanaa. Mä en tehnyt sitä. Elää ilman sua. Onko se enää edes elämää? Kyyneleet valuvat suolaisina silmäkulmistani, ne eivät tunnu loppuvan koskaan.

But now you've gone away,
And I've tried turning the page,
And it's just not the same

Äitini pyyhkäisee sormellaan poskilleni vierähtäneet kyyneleet. Ovatko ne tulikuumia, vai onko se sittenkin äidin kosketus, joka polttelee? Äidinkin silmissä on kyyneleet, en tiedä, johtuuko se sun lähdöstä, vai siitä, että se ei kestä nähdä mua surullisena. Elämä on kiertynyt sekavaksi narukeräksi, jonka päätä en löydä, aika on pysähtynyt tähän hetkeen, vaikka haluaisin sen jo loppuvan.

But I'm breathing in,
And I'm breathing out,
I'm wide awake,
But I can't hear a sound,
Though I'm breathing in,
I can't think about,
Another you, Another me, Another now

Mä muistan, että sä opetit mulle asioita. Se oli hauskaa. Sä opetit, miten venettä ajetaan ja kuinka saunan kiukaaseen kuului heittää vettä niin, ettei sitä roisku ohi. Olit aina niin kärsivällinen. En edes tiedä, miltä näytät vihaisena, mutta naurunryppysi muistan aina. En ymmärrä, miksi sä jätit mut yksin. Sä opetit mulle paljon asioita, muttet sitä, miten mä pystyn elämään ilman sua.

Where do I go from here,
I've never felt so strange,
I've never felt so torn,
Cause ever since you came my way,
I learned to live by you,
And now I'm on my own

Aika kuluu, mutta silti tuntuu, että se oli vasta eilen, kun sä lähdit. Oliko se? Tunnen viimeisen kosketuksemme ihollani ja viimeiset sanasi pyörii mielessäni katkeamatta. Kaikki muistuttaa enemmän tai vähemmän susta. Kukaan ei ymmärrä tätä kipua, joka vihloo ilkeästi sydäntäni.

I know I need some time,
To leave all this behind,
Cause I'm still hanging on

Nostan kuvasi pöydältä uudestaan käteeni. Sulla on silmäpussit, suunnilleen samanlaiset kuin mullakin. Sillon mä kirosin niitä, nyt toivoisin, että olisin muullakin tapaa samanlainen kuin sä olit. Kunpa voisin yhä jakaa elämäni kanssasi. Kunpa näkisin sun hymyilevän vielä kerran. Haluaisin korjata ainoan asian, mitä olen koskaan elämäni aikana katunut. Haluaisin sanoa ne sanat, mitä en kehdannut sanoa sillon, kun se oli mahdollista: minä rakastan sinua.

Sitting here, all alone,
Don't wanna move, nowhere to go,
Nothing's real, just wanna hide,
Cause your not here

I'm breathing in,
And I'm breathing out,
I'm wide awake,
But I can't hear a sound,
Though I'm breathing in,
I can't think about,
Another you, Another me, Another now



Pappani muistolle, jäin kaipaamaan sinua. Varmasti koko loppuelämäni ajan jään toivomaan, että olisin pystynyt sanomaan sinulle sairaalassa, miten paljon rakastan ja ihailen sinua. Toivon, että tapaamme vielä joku päivä taivaassa, ja voisin vihdoin olla se enkeli, jona olet aina minua pitänyt. RIP.

Penber:
Apua meinasin alkaa itkee, enkä mä suunnillee koskaa itke jos luen jotain. Tosi harvoin. Tää aihe oli vaan niin koskettava.
Itselläni on kaikki isovanhemmat elossa, joten en osaa oikeen asettaa itseäni kertojan (eli sinun) asemaasi.
Otan kuitenkin osaa. Kaverilla meni tässä ihan vähä aika sit äitinsä puolelta molemmat isovanhemmat tosi peräkkäin, ja
ku meikä oli töissä tuolla hautausmaalla jonku aikaa niin kävin sitä hautaa välil hoitamassa ja tämä ei taskaan liity mitenkään
mihinkään, kunhan höpötän.

Teksti oli jälleen mukavan lyhyt, ja sellanen aika kertova.. Tai siis olisko suorallista kerrontaa, vai mitä pashaa siellä äikässä
taas opetetaan. Näin kesällä kaikki unohtuu. Toi puhekielikää ei oikein haitannu. Tää just vaikutti sellaselta jäähyväis-
puheelta, mikä vois lausua esim hautajaisissa. Kaunista.

jordan:
Penber: oii, sä oot ihan mun päivän pelastaja, kun jaksat kommentoida näitä mun stooreja! Hyvä, että sulla on kaikki isovanhemmat elossa, toivottavasti sulla on enemmän rohkeutta sanoa niille noi kolme sanaa, kun mulla :) Kun kerran melkein sain sut itkemään, voin kai sanoa, että tää kirjotus onnistu suht hyvin ;) Kiitos.

jordan:
Kelmikiti: Oi, otan osaa mummis puolesta. :( Hyvä, että tykkäsit mun tarinasta ja kiva, että jaksoit kommentoida, ne piristää aina päivääni.  :)

Look at Me:
Tää oli hieno. Ja mä itken. Kuuntelen kentiä, ulkona on valoisaa, mutta aurinko ei kuitenkaan paista ja itken.
Kahden tunnin päästä mun pitäis olla kaupungilla..Ehkä saan kuivattua nää kyyneleet siihen mennessä :)

Mä haluisin kommentoida jotain tosi hienoa, mutta on vaikea pukea sanoiksi, miten onnistunut shotti tuo oli. Koskettava, ja aidontuntuinen.
Realistinen ja se siitä tekikin niin hienon.
Miten jättää asioita tekemättä ja katuu.
Eri mittakaavassa näin on varmaan käynyt jokaiselle.

Mitäsmitäs..No nuo lyriikat sopi tähän tosi hyvin :)

Eli siis kerrassaan onnistunut tapaus, osaat todella kirjoittaa hyvin! ^^

Ja otan osaa suruusi. Koeta jaksaa eteenpäin, vaikka se raskaalta tuntuisikin
<3


~Look 

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta