Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Käytävät kuuluvat paremmille | S | Myrtti/Draco | raapalesarja, osa 7/7

<< < (4/4)

Nyyhti:
Voi kiitos aivan ihanasta kommentista, Winga!! Piristi huomattavasti päivääni. Hirmu kiva kuulla, että tämä oli mielestäsi osuva kuvaus :)

Simma:
Voi kuinka tää oli nätti ja herkkä kuvaus Myrtistä ja Dracosta! En ole tainnut aiemmin edes lukea Myrtistä mitään, siitä kirjoitetaan aika harvoin fikkejä, vaikka tavallaan hän on hyvinkin mielenkiintoinen hahmo!

Kuten jo aikaisemmat kommentoijat ovat sanoneet samaa, myös miua kävi kovasti sääliksi Myrtin kohtalo (niin tässä fikissä kuin kirjoissakin). On tosi kurjaa, ettei kukaan käynyt koskaan tapaamassa Myrttiä, vaikka moni varmasti tiesi sen olemassa olosta. Eivät ilmeisesti edes opettajat olleet tarpeeksi kiinnostuneita että olisivat käyneet juttelemassa, tai sitten edes toiset haamut. :( Ja tosiaan, kirjoissakin mm. Harryn jengi käyttäytyi yleensä myös tosi ilkeäsävyisesti Myrttiä kohtaan, en ole oikeastaan koskaan edes miettinyt sitä, miten hyväksyttävää Myrtin syrjintä kirjassa oli!

Miusta oot hienosti saanut tosi paljon tunnetta mukaan jokaiseen raapaleeseen, ja vaikka fikki koostuukin useasta pienestä tekstistä, on tarina silti hyvin yhtenäinen ja kokonaisuus toimii tosi hyvin. Loppu on tietenkin tosi surullinen (no siis olihan se tietty odotettavissa, bongasin tän fikin kuitenkin tuolta onnettomina elämänsä loppuun asti -haasteesta) mutta ei pelkästään siksi että Myrtti joutui seuraamaan Harryn ja Dracon taistelua jonka tuloksena verinen Draco kannettiin pois ja jonka jälkeen Draco tuskin koskaan enää vieraili Myrtin luona. Oletan että Myrtti kuvitteli Dracon kuolleen eikä kukaan varmaankaan koskaan käynyt kertomassa Myrtille siitä, että Draco jäi henkiin ja on edelleen elossa. Siellä se parka suree toisinaan sitä "kuollutta poikaa" istuessaan putkenmutkassa, vaikka samaan aikaan tämä kuollut poika on hyvinkin elävänä jossain ihan muualla. :(

Kaikkiaan tykkäsin tästä ihan hurjasti, kiitos paljon!

Nyyhti:
Simma, paljon kiitoksia kommentista! Myrtistä tosiaan sietäisi kirjoittaa enemmänkin. Olen itsekin vasta hiljattain tajunnut, kuinka pahasti syrjitty hän kirjoissa on, ja kuinka ihan kaikki osallistuvat siihen :( Ei ihmekään, että hän ulisee siellä vessassa yksikseen. Kirjassahan Myrtti alkaa vielä huutaa jotain sellaista, että murha vessassa, joten taatusti hän ajatteli Harryn tappaneen Dracon. Mistä sitä tietää, ehkä hän jopa luuli, että Harry oli se, jota Draco koko ajan pelkäsi. Kommenttisi oli älyttömän ihana, kiitos vielä!

hiddenben:
Tämä raapalesarja oli ihan huippu! Muistaakseni ensimmäinen lukemani Myrtti-ficci – ja eihän Myrtti ole yhtään niin tylsä hahmo kuin mitä ehkä olen aina ajatellut. Minusta erityisen hienoa tässä tarinassa on se, että Myrtti saa hahmona jonkinlaista syvyyttä ja kontekstia, minkä avulla aaveesta tulee... elävä ;D Mutta samalla (ja tämä tässä on se hieno juttu) Myrtin elämä on kovin yksinkertaista, mitäänsanomatonta ja vailla seurauksia, että hän onkin hahmona erittäin tyypillinen Myrtti. Toisin sanoen teet hahmosta elävän, mutta kovin aavemaisella ja myrttimäisellä tavalla.

Erityisen paljon nautin Myrtin elämästä kertovista yksityiskohdista. Putkenmutkasta, järvivierailuista, kuinka tyttöjen vessa todella on Myrtin koti ja tämä tietää siitä kaiken. Kuinka tässä tarinassa ollaan selkeästi Myrtin kotona, niin hassulta kuin se tuntuukin, ja Draco on siellä vierailulla uudelleen ja uudelleen (tietämättä olevansa vieras) – olen todella iloinen, että löysin tämän tarinan!

Ja jos vielä vähän Myrtistä: pidän siitä, miten aaveen ihastus Dracoon on niin teinimäistä, niin sokeaa, ja tuntuu perustuvan vain siihen, että joku kuka tahansa viettää aikaa tytön vessassa. Kunhan Draco vain jatkaa vessassa vierailua, Myrtin ihastus miehenalkuun on ikuista, aivan sama, mitä Draco tekee, sanoo tai tuntee.

En tiedä, antaako tämä kommentti kauheasti mitään :D Tiivistäen voisin kai sanoa, että olet onnistunut todella hyvin Myrtin hahmon kuvailemisessa ja tilanteen luomisessa. Valitsemasi yksityiskohdat, jotka kertovat Myrtin elämästä, ovat todella onnistuneita ja tätä ficciä oli juuri siksi mukava lukea. Kiitos oikein paljon tästä :)

Nyyhti:
hiddenben, suurkiitos kommentistasi, se oli aivan ihana ja ehdottomasti antoi minulle paljon! :) Huvitti tuo, että Myrtistä tuli tavallaan elävä ;D Mutta ihan mahtavaa, että olit sitä mieltä, ja että samalla hän on kuitenkin myös teinimäinen ja tyypillinen Myrtti. Tosi ihanaa, että päädyit lukemaan tämän, ja kiitos vielä kommentistasi!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu