Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Syviä salaisuuksia (S • Sirius/Remus, hidasta tunnelmointia ja hiljaisia tunteita • shotti)

<< < (2/2)

Hazyel:
Hei taas! Vielä yksi vaihdokasrästikommentti, ja se on tämä! Ilahduin kovasti huomatessani että itseasiassa tämäkin on Sirius/Remusta, se edellinen oli niin kiva!


--- Lainaus ---Remuksella tuntui olevan ainutlaatuinen kyky uppoutua päälakeaan myöten siihen, mitä hän ikinä olikaan tekemässä, ja hän saattoi lukea tuntikausia irrottamatta katsettaan kirjasta.
--- Lainaus päättyy ---
Tykkään tästä! Tämä on jotenkin niin Remusmaista, voin juurikin kuvitella Remuksen lukemaan jotain kirjaa tuntikausia niin että vieressä saisi räjähtää vaikka kasa sontapommeja eikä Remus reagoisi :D (no ehkä reagoisi ja sanoisi että älkää viitsikö!)


--- Lainaus ---Siriukselta sellainen keskittymiskyky puuttui tyystin; hän ei osannut olla henkisesti aloillaan. Ei hän liioin osannut asettua fyysisestikään, vaan hänen oli pakko vähintäänkin naputella jalallaan äänetöntä rytmiä tai kieputella taikasauvaansa sormissaan.
--- Lainaus päättyy ---
Ahahahahaah ja tämä taas on niiiiiiiiiiiiiiin Sirius! Voi apua, en kestä miten hyvin oot näin pieniin tekstinpätkiin saanut aseteltua näiden kahden hyvin keskeiset luonteenpiirteet ja samalla toki myös luonteen erot, tai siis osan niistä!

Remukselle sopii kansantarujen lukeminen niin hyvin! Ihana keksintö, ja pidän myös siitä miten Sirius ensin piikittelee Remusta tuosta lukemisinnosta :D Olet saanut tosi hyvin tähän kummankin luonteen vangittua, Siriuksen levottomuuden ja tuo pienen, no ikäänkuin lievän turhautuneisuuden Remukseen, ja Remuksen rauhallisuuden ja seesteyden.

Höh, surustuin vähän lopusta! Sirius niiiiiiin ansaitsisi Remuksen, voi miksei hän voi saada Remusta :( Tai ehkä voikin, ehkä se tuuppaus ei ollutkaan kuvitelmaa tai horjahtaneen Remuksen tuuppaus, ehkä Remus ei vain vielä ole valmis kertomaan Siriukselle :33 Voihan nyyh, tämmöiset hieman suruisat tarinat aina vievät sydämeni ja nyt tekee mieli lukea satamiljoonaa Sirius/Remusta lisää ja ehkä kirjoittaa itsekin! Kiitos, tämä teksti oli ihana ja hieman suruisasta lopustaan huolimatta tykkäsin hirmuisasti <3

Waulish:
Lau, oho, toinenkin Vaihdokas-komma! No, ei siinä, tosi kivaa että innostuit vielä kommentoimaan! ♥

Olen hyvilläni siitä, että Sirius ja Remus vaikuttivat sinusta kirjojen hahmoille uskollisilta. Jotenkin aina vähän haparoin hahmokuvausten kanssa Potteria kirjoittaessani, kun kirjojen lukemisesta on sen verran aikaa eikä Potter-fikkejäkään tule enää niin paljon luettua. Kiva kuulla siis, että meni nappiin!

Ihanaa että pidit tekstistä, vaikka loppu vähän haikeutta herättikin. Kiitos paljon kommentista! :-*

Kineza7:
Tämä oli ihana.

Tykkäsin paljon tästä tunnelmasta tässä ja tää oli kyllä kuten tuossa otsikossa luvattiinkin:
--- Lainaus ---hidasta tunnelmointia ja hiljaisia tunteita
--- Lainaus päättyy ---

--- Lainaus ---Siriukselta sellainen keskittymiskyky puuttui tyystin; hän ei osannut olla henkisesti aloillaan. Ei hän liioin osannut asettua fyysisestikään, vaan hänen oli pakko vähintäänkin naputella jalallaan äänetöntä rytmiä tai kieputella taikasauvaansa sormissaan.
--- Lainaus päättyy ---
Tästä tykkäsin niin paljon, koska osasin tämän takia kuvitella Siriuksen Anturajalkana tämän takia niin helposti.

--- Lainaus ---Hän katseli sänkyynsä näkyvästä ikkunankaistaleesta yhtä erityisen kirkasta tähteä ja ajatteli, että hänen salaisuutensa veisi hänet vielä syvälle, ellei hän kätkisi sitä entistä syvemmälle.
--- Lainaus päättyy ---


Tämä ainakin osui ja upposi mun sydämeen. Ahh, voihan kätketyt tunteet, mutta kyllä tästä vähän sai sellaisen kuvan, että Remuksen käsi osui Siriuksen selkään ihan tarkoituksella.

Kiitos tästä! Mä luin muutamia muitakin, mutta tähän vielä halusin kommentoida, joten sain mun ihailijakaartin kommentit päätökseen.

Lupaan kommentoida myöhemminkin!

Pahatar:
Paljon onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! :D Valitsin tämän ficin, kun mieli teki lukea HP:tä ja erityisesti Sirius/Remusta. Epäilit tätä alussa raskassoutuiseksi, mutta minusta tämä ei ollut ollenkaan sitä, vaan päinvastoin aivan ihana kurkistus nuoren Siriuksen ajatuksiin ja tunteisiin. Tykkäsin tästä tosi paljon ja olisin lukenut tätä mielelläni paljon pidempäänkin. :)

Sirius ja Remus kuvattiin tässä hyvin sellaisiksi, miten itsekin heidät ajattelen. :) Remus on tasainen, hillitty ja rakastaa lukemista, vaikka sitten yöuniensa kustannuksella. Sirius taas on enemmän toiminnan ihminen, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän ajattelisi asioita paljonkin ja tuntisi syvällisesti, niin kuin tässä tuli hyvin esiin. Minusta oli aivan ihanaa, miten selvästi Sirius näki, kuinka erilaisia he Remuksen kanssa olivat, ja kuitenkin juuri Remus oli se, joka täytti Siriuksen ajatukset ja jonka vuoksi hänkin valvoi. :) Ajattelin tämän niin, että Sirius oli selvästi ihastunut Remukseen, oli ollut jo pitkän aikaa, mutta samalla se ahdisti häntä kovasti, ja se sai lukijankin surulliseksi. :( Minulle tuli tätä lukiessa jälleen kerran tunne siitä, että Siriuksen rakkaus Remusta kohtaan voisi olla juuri se, joka saisi levottoman Siriuksen rauhoittumaan ja tyyntymään, jos he vain päätyisivät yhteen. Siinä on ehkä juuri se tämän parituksen syvyys ja kauneus, ja tämä ficcisi muistutti niin hienolla tavalla siitä, miksi on helppo pitää näistä kahdesta niin paljon. :)

Sirius oli näissä ajatuksissaan niin rehellinen itseään ja omia puutteitaan kohtaan, että se hymyilytti lukiessa. :) Ajattelin myös, että ilmeisesti Siriuksen oli jollain lailla paljon hankalampaa tulla itsensä kanssa toimeen kuin Remuksen, vaikka ihmissutena eläminen olikin Remukselle ihan valtava taakka. Mutta tuollainen rauhattomuus, joka oli Siriukselle niin ominaista, on varmasti myös hyvin raskasta. Sitä ihanampaa oli lukea siitä, kuinka Remuksen katseleminen oli Siriukselle niin kiehtovaa, että siihen hänkin pystyi keskittymään. :D Tämä kohta kertoi epäsuorasti paljon Siriuksen tunteista Remusta kohtaan, ja tykkäsin niin kovasti siitä, miten Sirius näki Remuksessa sellaista, mitä moni muu ei nähnyt:


--- Lainaus ---Sirius ei ollut mikään esteetikko, eikä hän ymmärtänyt mitään taiteesta saati jaksanut kuluttaa aikaansa turhanpäiväisiä elottomia veistoksia tuijotellen, mutta Remuksessa oli jotain yksinkertaisen lumoavaa – siinä nuoressa miehenalussa, jolla oli aina nuhjuiset, moneen otteeseen parsitut vaatteet ja joka monien mielestä näytti aika mitäänsanomattomalta maantienruskeine hiuksineen ja hentoine kasvonpiirteineen. Sirius kuitenkin oli aina nähnyt ystävänsä silmissä häkellyttävän paljon: kivuliaita koettelemuksia, mutkikkaita matkoja ja poukkoilevia polkuja, syviä salaisuuksia – ja kaikesta huolimatta ystävällistä ymmärrystä kaikkia ja kaikkea kohtaan.
--- Lainaus päättyy ---

Entä tämä sitten, kun Sirius joutui myöntämään itselleen, miten paljon Remus hänelle merkitsi. :) Ja kuinka rakkaudettomista kotioloista tullut Sirius arvosti sitäkin enemmän Remuksen lämmintä luonnetta ja sitä hiljaista voimaa, mitä Remuksella oli, aivan ihanaa:


--- Lainaus ---Remus oli niin erilainen. Sirius oli perhepiirissään tottunut kovuuteen ja kylmyyteen, mutta Remuksessa kyti lempeä lämpö, kyti samalla tavalla kuin tulenlieskat tanssahtelivat tämän silmien peilissä siinä takkatulen ääressä. Se lämpö veti Siriusta puoleensa samalla tavoin kuin takkatuli koleina syysiltoina, myönsipä hän sitä tai ei.

Eikä se johtunut pelkästään Remuksen silmistä, ei tietenkään. Ehkä enemmän se johtui Remuksen levollisesta olemuksesta, seesteisyydestä ja tyyneydestä joka oli niin kaukana Siriuksen sisimmän väkivaltaisista kuohuista.
--- Lainaus päättyy ---

Jostain syystä tuo, että Siriusta nolotti oma suurpiirteinen suhtautumisensa kirjoihin, kun se oli ihan toisenlainen kuin Remuksella, viehätti minua kovasti. :) Tuli sellainen tunne, että Remuksella jos kenellä olisi mahdollisuus tuoda Siriuksen parhaat puolet esiin. Ajattelin myös, että ei Sirius ollut loppujen lopuksi kova ja kylmä muuten kuin vain pinnaltaan, ei hän muuten olisi ajatellut tuolla tavalla Remuksesta, eikä Remus olisi vetänyt Siriusta noin vahvasti puoleensa. :) Sirius oli tässä hirveän ankara itselleen, ja tuntui siltä, ettei hän pitänyt itseään oikein Remuksen arvoisenakaan, ja siinä oli jotain hyvin koskettavaa:


--- Lainaus ---Remuksen silmät loimusivat, loimusivat, ja puristava tunne Siriuksen rinnassa muistutti siitä, ettei Remus kai ollut ainoa, joka kätki salaisuuksia sisälleen. Siinä missä Remus ei kokenut tarpeelliseksi puhua itsestään tai tunteistaan muille, Sirius ei pystynyt. Hänestä oli kasvanut kova ja kylmä niin kuin äidistäänkin; ei hän ollut osannut mitään muuta. Hän saattoi vain haaveilla Remuksen hiljaisesta lempeydestä; vain hiipiä sitä kohti kuin koira varjoissa, korvat luimussa ja häntä koipien välissä.
--- Lainaus päättyy ---

Tässä tuli hyvin esiin se ikuisuusongelma, kun on tunteita hyvää ystäväänsä kohtaan, mutta ei uskalla kertoa niistä, kun ei tiedä, mitä se ystävä siitä ajattelee. :( Ymmärsin niin hyvin Siriusta tässä, vaikka samalla olisi tehnyt mieli kannustaa häntä tekemään jonkinlainen aloite Remuksen suhteen. Mutta on helpompi pitää ne tunteet sisällään, kun toinen vaihtoehto tuntuu niin mahdottomalta. Silti niille tunteille ei vain voi mitään, ja rakastin tätä, miten syvät ja kauniit ne Siriuksella olivat. :) Tämä ristiriita Siriuksen ajatusten ja sanojen välillä oli jotenkin niin suloista:


--- Lainaus ---”Onko jokin hullusti?” Remus kysyi. Hänen äänensä oli aavistuksen käheä, juuri ja juuri äänenmurroksesta selvinnyt.

On, teki Siriuksen mieli vastata. Hänen teki mieli tarttua Remuksen käteen, toiseen niistä kirjan päällä lepäävistä kauniista käsistä, mutta sen sijaan hän naurahti ja ravisti tukkansa sekaisin.

”Ei tietenkään. Tulin vain vahtimaan, ettet saa päähäsi lähteä hiipparoimaan käytäville Voron valvovaa silmää uhmaamaan.”
--- Lainaus päättyy ---

Loppu oli aivan ihana, ja rakastin sitä, miten uskomattoman suuri vaikutus Remuksen kevyelläkin kosketuksella oli Siriukseen! :D Mutta tämä salaisuuden raskas taakka Siriuksen mielessä särki kovasti minun sydäntäni. Se, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jäi nyt hyvinkin auki, mutta halusin ajatella, ettei näiden kahden suhde ollut suinkaan tässä, ja että jonain päivänä Sirius pystyy kertomaan Remukselle, mitä tuntee häntä kohtaan. Ja saa kuulla jotain sellaista Remukselta, mikä ylittää Siriuksen kaikki unelmat. :)

Suuri kiitos tästä sunnuntain lukuilosta! Toivottavasti innostut vielä kirjoittamaan lisää Sirius/Remusta, tai ihan mitä tahansa. :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu