Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Vaarallinen Komentoija - 26.02.2010 20:24:53
-
One-shot
Tekijä:Minä.
Ikäraja: Oisko Sallittu?
Paritus:Joitain viittauksia. Ehkä Remus/Sirius/Harry.
Beta:Ei ole, mutta Wordila kirjoitettu.
Summary:Oliko kohtalo minua vastaan, niin kuin vanhempanikin olivat olleet?
A/N: Joo jotain sekavaa tämä on. Halusin kirjoittaa jotain Siriuksesta, mutta en tiedä onnistuinko.
Uskotko sinä siihen?
”Uskotko sinä siihen?” Muistan, kuinka kysyin tuolla tavalla Remukselta kauan sitten.
”Mihin?” Remus oli ihmetellyt.
”Kuoleman jälkeiseen elämään,” Sanoin ja painoin silmäni kiinni. Olin istunut paikoillani vähän aikaa silmät kiinni, kunnes sanoin:
”Minä nimittäin uskon.”
Se ei ollut totta. Oikeastaan en ollut koskaan ennen uskonut siihen. En ennen kuin kuolin itse. Nyt nimittäin seison keskellä ei mitään ja ajattelen kaikkea. Kuinka minun olisi pitänyt saada Remus. Meidät oli tarkoitettu yhteen. Samoin minut ja Harry. Meidän olisi pitänyt saada asua yhdessä. Kaikki kolme.
Jos unelmat oli tarkoitettu rikottaviksi niin kaikki oli nyt käynyt hyvin. Ja oikein. Minkä helvetin takia James sai Lilyn? Lily sai Jamesin? Remus sai Nymphadoran? Malfoy sai Narcissan? Miksi minä en saanut niitä kahta joita rakastin eniten? Oliko kohtalo minua vastaan, niin kuin vanhempanikin olivat olleet?
Silti tiesin kaiken olevan nyt hyvin. Saatoin yhä unissani nähdä Remuksen nauravan ja Harryn hymyilevän vierestä. Yhä saatoin nähdä heidät molemmat. Vaikka maailma olisikin ollut minua vastaan silti olin onnellinen. Olin onnellinen, koska saatoin yhä nähdä heidät.
Remuksen ja Harryn.
------------------
Joo lyhyt, mut kommentteja?
-
Oi tämä oli suloinen, ajatteluficci. kirjoita enemmän tälläisiä.
//ekana kommaamassa, miten tähän tilanteeseen on tultu? eikö kukaan pidä tästä, sillä minä ainakin pidän.
-
HarryPotterFan4Ever, kiitos taas kerran kommentistasi. Ihanaa kun pidit.
-
Nui. Yritän nyt kommentoida mahdollisimman monia ficejä, ja koska tämä oli ensimmäinen, aloitan siis tästä. :D
Sirius on mielenkiintoinen hahmo, ja vaikka Siriuksesta ja kuolemasta onkin kirjoitettu paljon, tämä oli silti erilainen. Ehkä tosiaan hieman pohtiva, enemmänkin keskittynyt siihen, mitä Siriukselta jäi jälkeen, ja mitä hän ei saanut. Asetelma oli siis kiintoisa, hieman erilainen kuin yleensä. Parituksena vihaan Remusta ja Siriusta, mutta pidin kuitenkin siitä katkerasta ajatusmaailmasta ja tunnelmasta, joka tässä aika hyvin pysyi mukana loppuun asti. Toisaalta silti lopun onnellinen säväys oli suloinen, ja vaikka tunnelma tosiaan keikahti aika nopeasti, toimi tuo lopetus minusta ihan hyvin.
Kokonaisuudessaan lyhyt, kivasa makupala ja lukemisesta jäi hyvä mieli (vaikka angstia olikin). Ehkä enemmän sellaista soljuvaa kuvailua ja kerrontaa olisi saanut olla, plus kirjoitusvirheitä hyppi aika paljonkin silmiin. Pilkkuja puuttui, ja noi repliikit oli myös ainakin yhdessä kohtaa kirjoitettu väärin. Siis:
”Kuoleman jälkeiseen elämään,” Sanoin ja painoin silmäni kiinni.
”elämään”, sanoin.. kuuluisi olla.
Mutta juu, kiitoksia lukukokemuksesta!
-
Minä tykkäsin tästä :) vaikkakin kirjoitusvirheitä oli jonkin verran, mutta ei se nyt haittanutkaan. Ja oli tämä surullinenkin, harmi ettei Sirius saanut niitä kahta, joita hän eniten rakasti.
-
Sädekehä, hyvä vain että yrität kommentoida mahdollisimman moneen, minäkin yritän :D . Korjaan nuo pilkut oikeille pakoilleen ;) . Kiitos kun kommentoit.
Kukkamaaria, Tätä oli kiva kirjoittaa. Pidän tästä itsekin ja yritän katsella noita kirjoitusvirheitä :) Kiitos sinullekin kommentistasi (taas kerran) :)
-
Tämähän oli kiva. ;) Tosi kiva.
En oikein keksi mitään sanottavaa. En parituksesta tai mistään. Hemmetti soikoon. Ei mitään tule mieleen.
Antelope
-
Antelope, eihän siinä aina tarvitse mitään sanoakaan :) Pääasia, että kommentoi. Kiitos siitä. :-*