Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Jennea - 21.06.2008 21:28:23
-
Nimi: Kummisetä ja sen kummipoika
Kirjoittaja: Minäpä minä.
Ikäraja: S
Pairing: James/Lily, muita ei mainita
Genre: Tällaista iloista söpöilyä. One-shot.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. En saa tästä korvausta.
Summary: Kirjeessä oli vain yksi lause: Arvasin, että se olisi poika!
A/N: Kertoo päivästä, jolloin Harry syntyi. Osallistuu FF100 sanalla Alku, sekä FF10 sanalla Syntymä. (:
Kummisetä ja sen kummipoika
“Ei voi olla totta!” Sirius huudahti niin kovaa ja yllättäen, että Remus ja Peter hätkähtivät. Peter jopa niin paljon, että kaatoi kermakaljapullonsa Kolmen Luudanvarren pöydälle.
“Perhana Sirius. Puhu hieman hiljempaa”, Remus pyysi ja taikoi Peterin juomat takasin pulloon.
“Kuule Kuutamo”, Sirius sanoi ja nousi seisomaan lukien edelleen pientä pergamenttipalaa, jonka juuri äsken oli saanut harmaalta pöllöltä. “Nimittäin tänään, kuumana kesäpäivänä, kun kaikki naiset riisuvat kaapunsa ja aukaisevat hiuksensa, jotta ne hulmuavat tuulessa ja valuttavat päällensä vettä, jotta heillä ei olisi niin kuuma -”
“Sirius, asiaan.” Remus sanoi hymyillen ja pyöräytti silmiään virnistävälle Peterille.
“Niin siis, tänään meidän Jamesista on tullut isäukko!” Sirius sanoi viimeiset sanat kovaan ääneen, että varmasti kaikki pubissa kuulivat.
“Olisit heti sanonut!” Remus huudahti melkein yhtä kovaan ääneen ja repäisi pergamentin palan Siriuksen kädestä. Remus tunnisti heti Jamesin käsialan, vaikkakin Remus arvasi, että Jamesin käsi oli tärissyt kun hän oli kirjoittanut sitä. Kirjeessä oli vain yksi lause:
Arvasin, että se olisi poika!
Remus kohotti kirjeestä katseensa ja virnisti leveästi hymyileville Siriukselle ja Peterille.
“No? Eikö me mennä katsomaan sitä?” Peter sanoi innoissaan.
“Totisesti. Pakko nähdä onko se poikaparka perinyt Jamesin naamavärkin”, Sirius sanoi ja he yhdessä marssivat ulko-ovelle uteliaiden silmien katsellessa heidän menoaan.
“Katsopas. Sehän näyttää ihmiseltä”, Sirius sanoi virnistäen kun he tulivat lähemmäksi sänkyä, jossa Lily istui pidellen pientä nyyttiä käsivarsillaan hymyillen vienosti.
Peter istui Lilyn viereen sängylle ja onnitteli Lilyä hymyillen.
“Voi kiitos”, Lily sanoi ja hymyili takaisin. “Että tällainen siitä tuli.”
“Sillä on aivan sinun silmäsi, Lily.” Remus sanoi ja tosiaan, pienellä pojalla oli täysin samanväriset silmät kuin Lilyllä, kirkkaan vihreät.
“Äh, silmistä viis, mutta katsokaa tuota tukkaa ja nenää. Kuin ilmetty minä!” James sanoi ylpeästi ja istui Lilyn toiselle puolelle ottaen samalla pienen pojan syliinsä.
“Kyllä pojalla tulee olemaan rankka elämä”, Sirius sanoi virnisti Jamesille.
“Älä nyt”, Lily sanoi ja naurahti. “Poikahan on komea.”
James antoi pojan takaisin Lilylle noustessaan seisomaan, jotta Remus pystyisi istumaan Lilyn viereen ja ottamaan pojan syliinsä.
James käveli Siriuksen luo, joka seisoi hieman kauempana hymyillen.
“Viides kelmi joukkoon. Ei muuta kuin keksimään nimiä”, Sirius sanoi, kun James tuli hänen viereensä.
“Ehdotin Lilylle jo nimeä Tiger. Jostain syystä hän ei hyväksynyt sitä”, James sanoi ja Sirius naurahti.
“Paremminkin Lion. Poikahan ilmiselvästi Rohkelikko.”
“No ehdottomasti”, James huudahti. “Huispaaja suorastaan.”
James ja Sirius hiljenivät ja katselivat nyt kun Lily otti pojan takaisin syliinsä ja antoi tämän tummiin hiuksiinsa suukon.
“Kysyin tätä asiaa jo Lilyltä”, James sanoi ja katsahti Siriukseen. “Eli nyt minun täytyy kysyä enää vain sinulta. Eli siis. Me toivottaisiin, että poika saisi kummikseen jonkun, joka näyttäisi hyvää esimerkkiä ja olisi muutenkin kuuliainen ja varsinkin lakeja ja hyviä käytöstapoja noudattava”, James sanoi ja kohautti olkiaan jatkaen:
“Harmi vain, etten satu tuntemaan ketään joka täyttäisi nämä kriteerit.”
Sirius tuijotti Jamesia ilme vakavana ja sydän pamppailen hulluna.
“Miten olisi vaikka Remus?” Sirius sanoi hymyillen yrittäen kuulostaa huolettomalta.
“Hah, tuo lempeä ihmissusihan hemmottelisi pojan pilalle”, James sanoi ja nauroi. “Itse asiassa mietin erästä karvaista, haukahtelevaa ystävääni.”
Sirius tuijotti Jamesia hetken ja odotti hieman, että James olisi huudahtanut, että aprillia. Mutta sitä huudahdusta ei kuulunut ja jopa Jamesin ilme oli vakava.
“No hemmetti. Ilman muuta”, Sirius sanoi hymyillen leveästi ja halasi Jamesia.
James ja Sirius irrottautuivat halauksesta ja katsahtivat toisiaan purskahtaen molemmat nauruun.
“Minusta tulee aivan kammottava kummisetä!” Sirius sanoi naurunsa lomasta.
“En voisi odottaa mitään muuta”, James sanoi ja läimäytti Siriusta selkään.
“Hei te kaksi. Tulkaa nyt tänne meillekin juttelemaan”, Lily sanoi Siriukselle ja Jamesille, jotka naurahtelivat edelleen nurkassa.
“Haluaako kummisetä ottaa kummipoikansa syliin?” Lily kysyi hymyillen Siriukselta.
“Öh, totta kai”, Sirius sanoi hermostuneesti ja otti Jamesin avustuksella pienen pojan syliin.
Sirius hämmästyi miten kevyt poika oli. Tuntui kuin olisi pitänyt sylissä tyynyä.
Lily alkoi nousta seisomaan vuoteeltaan, mutta James syöksyi hänen luokseen.
“Ei kulta. Lääkäri sanoi, että sinun täytyy levätä. Minä tuon sinulle mitä tarvitset.”
“Onko sinulla jano?” Remus kysyi Jamesin vierestä. “Sillä voin kyllä käydä hakemassa sinulle juomista.”
Lily naurahti. “Kiitos vain pojat, mutta minun täytyy mennä vessaan. En tarvitse siihen apua.”
James ja Remus väistivät kun Lily nousi ylös ja suunnisti vessaan.
Kävellessään Siriuksen ohi, joka piteli sylissään edelleen kummipoikaansa, Lily puristi Siriuksen käsivartta ja sanoi hiljaa, jottei kukaan muu kuin Sirius kuulisi, vaikka huoneessa olikin melua Jamesin, Remuksen ja Peterin puhuessa kovaan ääneen: “Ihan totta, Sirius, en voisi kuvitella parempaa kummisetää pojalle. Ja James nyt ei edes halunnut ajatella ketään muuta.”
Sirius hymyili Lilylle, joka lähti kävelemään vessaan päin, ja katsahti taas poikaa.
“Perhana…” Sirius kuiskasi, kun poika haukotteli avaten silmänsä ja katsoessaan ensimmäistä kertaa pieniin ja kirkkaisiin silmiin.
Sirius tunsi vatsanpohjassaan pienen lämpimän tunteen, kun silitti pojan pehmeää poskea sormellaan.
Tätä veitikkaa voisi ihan oikeasti rakastaakin.
-
Pitää kai sitä nyt hieman kommentoida, kun ensimmäiseksi ehdin.
En tiiä kuinka paljon Harryn syntymästä kirjoitetaan ficcejä, mutta mulle tämä oli uusi lukukokemus. Hauska idea, juuri oikeista kohdin "leikattu".
Tuo Jamesin lähettämä kirje Arvasin, että se olisi poika! oli vaan niin Jamesia, etten itse olisi keksinyt parempaa ja Jamesmaisenpaa. Ja tuo tapa, jolla James kysyi Siriusta kummisedäksi, oli myös todella hellyttävä ja Jamesmainen. Jotta en keksisi lisää uusia sanoja, niin sanon enää vain, että parasta tässä oli se, kun hahmot olivat juuri sellaisia, millaisia olin aina kuvitellutkin heidän olevan, ja vielä erittäin IC.
plus vielä Lilyn sanomana: "Kiitos vain pojat..." oli myös hauska, tuosta yhdestä yksinkertaisesta lauseesta voi päätellä niin paljon, esim. sen, että Lily on pikkuhiljaa kyllästymässä huolenpitoon, mutta ottaa sen silti positiivisesti, että hän on hieman väsynyt, mutta silti jaksaa olla kohtelias, että hän rakastaa molempia näistä "pojista" etc. niin, ja voihan siitä päätellä senkin että hän haluaa vessaan ;D Kiitos, tämä oli mahtava, kirjoita lisää tämän tapaista ja yhtä tasokasta, niin varmasti luen!
-
Tämä oli syntisen ihana! *hyppii pitkin seiniä*
Siis niin tajuttoman suloinen! Aivan aikuisten oikeesti. "Minusta tulee aivan kammottava kummisetä!" Siis niin Siriusta! I-HA-NA! Muuta en kykene sanomaan. :D
-
“Perhana…” Sirius kuiskasi, kun poika haukotteli ja avasi silmänsä ja katsoessaan ensimmäistä kertaa pieniin ja kirkkaisiin silmiin. Sirius tunsi vatsanpohjassaan pienen lämpimän tunteen, kun silitti pojan pehmeää poskea sormellaan.
Tätä veitikkaa voisi ihan oikeasti rakastaakin.
Ihana! Toi loppu oli niin sulonen ja lutunen ja muutenkin koko juttu!^^
En löytänyt virheitä, mutta niilläkin höystettynä tää olisi ollut ihan mahtava! Kaikki hahmot olivat juuri sellaisia, millaisia kuuluikin ja rakastuin!<3
Kiitos.
-Chenoa-
-
No vooi :) Tämä on ficci täynnä suloisuutta, minä ihan rakastuin tähän. Olisipa ihanaa jos Lily ja James eivät olisi kuolleet, Harry olisi saanut ihanat vanhemmat. Tyylisi kirjoittaa on loistava, muutenkin olet taitava :)
Hienoa, että juuri sinä kirjoitat FanFic satasta tästä aiheesta. Kiitoksia siitä ja kiitoksia tästä :)
-
Jassminadara: Voi apua, jopas olit vikkelä lukemaan ja kommentoimaan. Ja voi apua, miten nätisti sanoit. Tässähän oikein punastuu. :) Yritin kovasti saada jokaisesta hahmosta jotenkin todella heidän oman näköisensä, joten hyvä jos siinä onnistuin. Ei tässä voi muuta kuin kiitellä sinua tuhannesti lukemisesta ja kommentoimisesta! Ja kirjoittelua kyllä jatkan. (:
Rei-kun: En minäkään kykene sanomaan oikein mitään, kun tuolla lailla kehuit. Kiitoskiitos! Aivan aikuisten oikeesti. ;D
Chenoa: Itse pelkäsin että lopusta tulee liian lällyä kamaa. :D Mutta äh, pitäähän sitä kaikkea lällyä ollakin elämässä! Kiitos sinulle tosi paljon kommentista ja lukemisesta!
Eleanor: Itse asiassa FF10 minulla on aiheena kelmit, mutta FF100 taas Rohkelikon pojat (joihin kyllä kuuluu myös kelmit.. Öhöm :D Että siis joo, molempiin tulee tavallaan kelmejä mielin määrin, heh). Mutta kiitos älyttömästi kommentoimisesta ja lukemisesta! Hei ja muuten, minä olen ihan samaa mieltä; Harry olisi ansainnut elossa olevat vanhemmat. :D
Miten kommentit voivat piristää näin paljon päivää.. (:
Edit. Korjasin tuosta tekstistä muutamia pieniä virheitä.
-
Voi kun sulonen ^^ Loppu lause oli kaunein, kuten sitä on jo kehuttu ;)
Sirrestä tuli hyvä kummisetä :)
Tykkäsin tästä paljon! <3
themarauders
-
Tää oli kyllä niin täydellinen = ) Tosi mukavasti kirjotettu ja silleen jänsästi (:
Arvasin, että se olisi poika!
Niin Jamesia, niin Jamesia että! ; D
“Hah, tuo lempeä ihmissusihan hemmottelisi pojan pilalle”, James sanoi ja nauroi. “Itse asiassa mietin erästä karvaista, haukahtelevaa ystävääni.”
Lisää Jamesia = D Alku aivan ihana ja loppuun päin täydellinen <3
“Perhana…” Sirius kuiskasi, kun poika haukotteli avaten silmänsä ja katsoessaan ensimmäistä kertaa pieniin ja kirkkaisiin silmiin.
Nonnii, heti opettamassa kirosanoja x )
Mutta niin ihana oli<3
Sirre_
-
Hiiiih! Tää oli siis todella söpö!! :D Sirre on niin paras ja James.. no, oli James. Lisää vain tän tyylisiä ficcejä! ;D ;D :D
-
Paineside: En olekaan lukenut tuota Sharran ficciä, pitääpä käydä lukaisemassa ihan mielenkiinnosta.
Heh, uskon, että minulta löytyy niitä kieliopillisesti vierheitä. Ja vaikka tietäisin, että jokin tietty lause kuulostaisi kummalta, niin en kuitenkaan osaa muokata sitä mitenkään. :D Vaikeaa jotenkin aina laittaa ajatukset näytölle kunnon tarinaksi. :D
Mutta kiitos kommentista ja tosi mukavaa kun luit! :)
themarauders: Voi kiitos! Ja niinpä, mutta harmi vain, että Sirius ei kerinnyt olemaan kovinkaan pitkään kummisetä.
Sirre_: Voi kiitos paljon, ihanaa kun pidit! :)
JärkeväLiisa: Apua, ihanaa kun tykkäsit! Luultavasti kirjoitan vielä tämän tyylisiä ficcejä FF10, ainakin jos ne onnistuu. :)
-
Oih! Pakko yhtyä muihin ja sanoa että IHANA! <3
Tunnelma oli kevyt, perheellinen ja lämmin. Koko tilanne oli niin luonnollinen! Henkilöt olit saanut tosi realistisiksi myös! Tarina oli juuri sopivan lyhyt ja keskittyi olennaiseen olematta silti töksähtävä!
Mahtava one-shot!
Kiitos! <3 Piristi aamuani ihanasti. Päätinpä juuri että tahdon lukea lisää tekstejä sulta! (:
-
Michanya: Heh, kiitos älyttömästi! Tosi mukavaa kun tykkäsit. Ei multa ole tullut vielä kauheasti ficcejä, mutta kirjottelen koko ajan lissää. :) Mutta kiitos sinulle!
-
Wouu :o Just tällänen sopiva välipalafluffy minkä jälkeen voin siirtyy tuhoamaan aivojani tollasen rankemman kaman puoleen. Enpä oo moneen viikkoon lukenut minkäänlaista fluffya ja nyt sitte jostain syystä päädyin lukemaan. Joo mutta asiaan.
Tykkäsin todella paljon tästä. Hahmot oli just sellasia minkälaisiks ne on kuvitellu kirjoissaki. Varsinki James oli niin James tässä. Hihittelin vaa tätä lukiessa ja lopussa tuli sellanen aaaw - fiilis. Eniten pidin tosta lopusta, aivan ihana.
Ei tästä kommentoimisesta tule tälläsen jälkeen kyllä mitään ;D
-
agentti: Hyvä, että hahmot olivat onnistuneet. Loppu on minunkin suosikkini. Kiitos todella paljon kommentistasi! Ihanaa kun fluffya saavuit lukemaan. :)
-
Minustakin tämä oli aivan ihana <33 James oli niin James ja Sirius oli niin Sirius. Loppu, ennen kaikkea, oli niin söpö<3
-
Jazmín ja Kelmikiti: Kiitos! Ihanaa, kun tykkäsitte.
-
Joo, oikeasti aivan älyttömän söpö! Juuri oikeasta kohdasta otettu pätkä, ja Sirius oli tuossa jotenkin ihanan.. no kuitenkin ihana! Ihanaa kun James pyysi Siriusta kummisedäksi, se tapa oli jotenkin ihana. Ja tuo lausahdus tuossa lopussa sai aikaan täällä ruudun tällä puolella leveän hymyn, joka ulottui korvasta korvaan.
awws. <3 :)
-Weill
-
Söpö ja hyvä. Rupes vaan itkettämään, kun Harrylla oli aikaa tuntea Sirius vaan kolme vuotta. Tossa vaiheessa ne ajatteli, että kaikki on mahtavasti, mutta muutaman vuoden päästä Sirius Azkabanissa, James ja Lily kuolleita ja Harry paskassa (anteeksi kiroilu :D) perheessä.
-
Weillmarien: Kommenttisi taas sai naamalleni hymyn, joka ylettyy korvasta korvaan. Kiitos kun luit ja kommentoit!
damdi: Niinpä, näin se elämä muuttuu. Mikä on kyllä ihan väärin. Kiitos kommentistasi!
-
Awwss.. Tämä ficci oli niin ihanan suloinen, mutta samalla nousi jotenkin haikea olo pintaan, kun ajattelee miten lopulta sitten kelmeille ja Lilylle kävi. :/
Mutta siis.. "Arvasin, että se olisi poika." -lausahdus sai kyllä heti hymyn huulille, niin jamesmainen. Oli siellä muitakin ihania ja hauskoja kommentteja, mutten ihan tilan säästämiseksi niitä tähän viitsi laittaa. Myös nuo muut hahmot olivat aika lailla sellaisia kuin 'pitikin'. Ja Sirius oli myöskin (tapansa mukaan) oikein hellyyttävä ja tuo lopetus sai olon entistäkin haikeammaksi, mutta kuitenkin tyytyväiseksi. Ahh.. Ei Harry olisi voinut parempaa kummisetää itselleen saada. ,)
-
Hieno. Hauska suorastaan mutta se siitä taidän tästä itse lähteä omen ficini suunnitteluun joten MO!
-
Sädekehä ja Chamba: Mukavaa kun piditte ja kommentoitte! Ja Sädekehä, olen samaa mieltä, Harryn onneksi hänen kummisetänsä oli juuri Sirius. :)
-
Oho, enpäs muista koska olisin viimeksi lukenut minkäänlaista Kelmificciä : o Varmasti kuukausia sitten! Mutta nyt itse asiaan:
Tämä oli aivan ihana, suloinen ja vaikka mitä! Tuo Jamesin kirje, kuten pari muutakin on jo sanonut, oli niin Jamesia :) Tuo Jamesin ja Siriuksen keskustelu ja se mitä Lily sanoi Siriukselle olivat parasta. Loppu oli ihanan koskettava. En muista olenko koskaan ennen lukenut Harryn syntymästä kertovaa ficciä, mutta kerta se on ensimmäinenkin :)
Tätä lukiessani rupesi vain hirveästi itkettämään, kun ajattelee miten epäreilu elämä Harrylla oli, kun hänen vanhempansa, ja sitten vielä Sirius kuolivat. : (
Ja nyt tiivistettynä: Virheitä en löytänyt, hyvin kirjoitettu, pidin todella paljon ja nyt kiitän. Kiitoksia. :)
-
Aaw söpis Harry pieni pallero. <3 Piristävän suloinen lukemiskokemus :)
-
Tämä oli ihana.
En oo ennen lukenu Harryn syntymästä, joten nyt on sekin tehty. Tää oli hyvä ja no Ihana.
En oikeen tiedä, että mitä mun pitäs sanoo. Alussa oli hyvä kun Sirius vaan huusi ja Remus pyysi sitä oleen hiljaa, mutta kun Remus ymmärsi mitä oli käyny, se reagoi itse ihan samalla lailla. ;D Ihania. Niin söpöi!!
Sirius oli ihana ku se otti ekan kerran harryn syliinsä, ku se oli sellanen epävarma ja sit ku Lily kuiskas sille niin et muut ei kuullu... ( olin sillain et vooooiiiihhhh :-*) Ne kaikki on vaan niin söpöi.
(söpö söpö söpö söpö söpö söpö söpö söpö söpö söpö söpö söpö söpö söpö)
<3
-
hei täähän on loistava.eipä mullakaan ole mitään mitä ei ois sanottu
-
Voi, aivan ihana! En olekaan ennen Harryn syntymästä kertovaa ficciä lukenut, joten mielenkiinnolla tämän lukaisin. :)
Kirjoitit erittäin selkeästi ja helppolukuisesti. Etenemisvauhti oli mielestäni juuri sopiva.
Ennen kaikkea; hahmot olivat juuri sellaisia, millaisiksi olin heidät kuvitellut. Etenkin Sirius ja James. :D
Pystyin hyvinkin helposti kuvittelemaan kaiken kertomasi, joten onniteluni siitä. ;)
Ihana tämä, oikeasti <3 Kiitos! :-*
-Musta-Anturajalka
-
Dignity: Se on totta, että Harry olisi saanut pitää vanhempansa edes hieman pidempään. Sekä myös Siriuksen. Mutta mutta, kiitos kun kommentoit ja pidit! Mukava kuulla.
Emu_: Voi kiitos! Sekä kommentistasi että lukemisesta.
NeitiMusta: Harryn syntymästä ei ole taidetukaan kirjoittaa kovinkaan montaa ficciä, tai itsekään en ole lukenut. Remus tosiaan myös vähän innostui tuossa alussa, mutta ilmankos. :D Kiitos sinulle söpöstä kommentistasi!
ifirit: Kiitoksia kiitoksia!
Musta-Anturajalka: Hienoa kuulla, että oli selkeää tekstiä, siihen pyrinkin, yksinkertaiseen. Kiitos kommentistasi, joka oli ihana!
-
Tää oli ihana mutta yhden virheen löysin se hämmensi vähän kunnes tajusin mitä se tarkoitti
me yhdessä marssivat ulko-ovelle
luulisin että tarkoitit HE
muuten tämä oli siis uskomattoman upea.. voin kuvitella tämän päässäni
osaat todellakin kirjoittaa
LuIhU
-
Luihuinen_89: Juu, tuo virhe pitääkin korjata, hyvä kun huomasit. Ihanaa kun luit ja kommentoit (:
-
Ihana, ihana, ihana!. Kiitos tästä, oli aivan mahtava ficci, tosi sulonen :)
-
Oi. Ompa ihana <3
Kuvailu oli ihanaa ja jotenkin hirmu selkeä ficci.
Tykkäilin tosi paljon.
-
Leya: Voi, kiitos itsellesi lukemisesta!
Pörrö: Hyvä, että tykkäilit :) Kiitos!
-
Tosi ihana! Siis, Sirius ja James olivat niin omia itsejään kuin mahdollista, juuri sellaisia hauskoja ja ihania. Tämä oli kirjoitettu toooosi hyvin ja ihanasti^^
:)
-
Fantasy: Hyvä, että hahmot olivat omia itsejään. Kiitos kun luit ja jätit kommenttia :-)
-
Oii, ihana! Tätä on toitotettu jo moneen otteeseen, mutta tuo kirje oli kyllä aivan jamesmainen, ja oli juuri kelmien tapaista ruveta heti suunnittelemaan pojasta huispaajaa ja viidettä kelmiä. :D Ja sitten Sirren reaktio, kun James sanoi haluavansa hänestä pojan (ei lol, meinasin kirjoittaa isoisän, joku on oikeasti väsynyt ;D) kummisedän. Karvainen, haukahteleva ystävä. Kaikkea sitä.
Loppu oli jotain niin parasta. Pidän kauheasti sanasta "veitikka", ja Siriuksen sanomana se vielä kuulosti suloiselta ja hmm... niin. Meinasin ruveta nauramaan tossa "lainkuuliainen" -kohdassa. Todella hienosti menestynyt kummisetä, kun yli kymmenen vuotta viettää Azkabanissa. Syyttömänä tottakai. Krhm.
-
Ihana! :D