Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

(Juhla)tunnelmaa tyrmässä ja muita raapaleita (Severus/Gilderoy, max. K-11), 18. osa

<< < (2/9) > >>

marieophelia:
Kommenttikampanjasta hei!

Luinkin jo illalla Raapalejuoksusta Otusongelman, ja sitä lukiessani mietin, onkohan Lockhartilla ja Severuksella meneillään muutakin kuin satunnaista suukkojenvaihtoa. Yllätyinkin iloisesti, kun huomasin, että olet kirjoittanut kaksikosta enemmän. Erilaisempaa ja sitä myötä herkullisempaa paria saakin Pottereista hakea. :D

Vaikka sanotkin A/N:ssa, etteivät tarinat liity toisiinsa, mietin, että Severuksen ja Lockhartin suhde varmaan olisi sen tyyppinen, että se ikään kuin alkaa jokaisella tapaamisella uudestaan. Severus varmaan miettii jokaisen kerran jälkeen "ei enää ikinä, mitään ei koskaan tapahtunut" ja Lockhart taas nauttii siitä, että saa hurmata Severuksen yhä uudestaan. Mielestäni siis tällaiset irralliset tarinat kuvaavat osuvasti salasuhteen laatua, vaikkeivat sinänsä liittyisikään toisiinsa.

Molemmat hahmot on kuvattu todella alkuperäisille uskollisina. Varsinkin Lockhartin yletön itsevarmuus on hupaisaa luettavaa ja syntymäpäiväyllätys on juuri niin kiusallinen kuin Lockhartilta voi odottaakin. Severus on myös niin hauska, kun hän vähän muodon vuoksi hampaitaan kiristellen kuitenkin antaa Lockhartin tehdä täsmälleen, mitä tämä haluaa. :D

Mietin, kytkeytyvätkö raapaleet jollain tavalla Salaisuuksien kammion canoniin. Sinänsähän sillä ei mitään väliä ole. Jäin vain miettimään tuota Kurpitsajuhla-raapaletta, sillä sinä iltanahan Norriska olisi kangistettu ja minua huvitti asetelma vielä hieman lisää, kun mietin, että Lockhart ja Severus olisivat niin järkyttävän tapahtuman jälkeen lähteneet pelehtimään keskenään. :D

Nämä olivat niin veikeitä, että tuli jotenkin kujeellinen olo lukiessa. Luen mielelläni lisää, jos ja kun kaksikosta vielä lisää kirjoittelet. :) Kiitokset!

hiddenben:
Ah, vihdoin pääsen kommentoimaan näitä! Kun kerran raapalejuoksuun ei kommentteja kuulu kirjoittaa, on kiva, että osa sinne kirjoitetuista raapaleista julkaistaan myös itse tekstiosastoilla, ja nämä Severus/Gilderoyt (Gilderus? Severoy? :D) ovat ehdottomasti suosikkieni joukossa! Yhdyn sataprosenttisesti marieophelian kehuihin ja kommentteihin, nämä ovat nimittäin todella hulvattomia ja viihdyttäviä raapaleita ja tuntuu, että jaksaisin lukea näitä kuinka tai vähintään säästää näitä pahan päivän varalle :D

Tässä kaksikossa on nimittäin jotain aivan erityistä, he ovat niin toistensa vastakohtia! En kyllä ymmärrä, miten heidän suhteensa voisi oikeasti toimia, mutta ehkä tässä tapauksessa auttaa se, että he eivät jaa asuntoa tai sen hoitoa. Voin nimittäin kuvitella, että Severuksella menisi hermot joka toinen tunti, kun Gilderoy keksii yhtä jos toista puuhaa, jossa aina epäonnistuu eikä sitten vaivaudu edes siivoamaan jälkiään ;D Tylypahkassa sentään kotitontut hoitavat siivoamisen ja molemmilla on omat huoneet. Ehkä se auttaa löytämään onnea ja auvoa tässä erikoisessa suhteessa?

Mutta! En osaa oikein sanoa, mikä näistä on suosikkini! Oli hauskaa saada lukea tuollainen ennennäkemätön Severus/Gilderoy ja jos marieophelian teoria pitää paikkaansa, siitä tekee vielä hauskemman tuo, että Norriska on juuri kangistettu ja tämä kaksikko päättää keventää tunnelmaa vehtaamalla :D Ehkä kuitenkin tuo aivan ensimmäinen on eniten mieleeni, sillä mielikuvat ovat mitä hauskimpia. Tämä lause varsinkin nauratti:


--- Lainaus ---”Hys hys”, Lockhart sanoi ja asteli laventelinvärisessä kaavussaan aivan Severuksen eteen.
--- Lainaus päättyy ---

Hys hys ;D Mutta myös Yövieras on aivan huikea! Erityisesti tuo Severuksen Mitä halvattua! ja kuinka Gilderoy vain sujahtaa vällyjen alle tuosta vain sen kummemmin kyselemättä. Mahtavaa toimintaa :D Tykkään myös kovasti siitä, miten Severus aina raapaleen lopuksi heltyy ja tajuaa, että oikeasti Gilderoy onkin ehkä ihan mukava kumppani. Siinä on jotenkin juonikuvio, joka toimii joka raapaleessa :D Kiitos kovasti tästä, tämä sarja on aivan ihana ja ilahduttava! ♥

Thelina:
marieophelia: Kiva, että poimit tämän kommenttikampanjasta! Olen samaa mieltä, että tämä on yksi herkullisimmista Potter-parituksista, koska nämä kaksi vain ovat niin hauskoja ollessaan kuin yö ja päivä keskenään :D Todella hyvä ja osuva tuo ajatuksesi siitä, että Severuksen ja Lockhartin suhde ikään kuin alkaa jokaisella tapaamisella uudestaan, kun Severus muka haluaisi unohtaa koko jutun ja Lockhart saa jälleen ottaa kaikki hurmauskeinonsa käyttöön ;D En ole sen kummemmin miettinyt canonia näitä kirjoitellessa, enkä itse asiassa edes muistanut, että Norriskan kangistuminen tosiaan oli juuri Kurpitsajuhlan iltana ::) No, lukijan päätettäväksi jää, miten asia tuossa rapsussa oikein oli! Kiitos kommentista, kiva kuulla, että tykkäsit näistä!

hiddenben: Apua, nauroin noille paritusnimille, kun ne kuulostavat vielä pöhkömmiltä kuin kaikki muut :D Ihanaa kuulla, että nämä ovat olleet viihdyttäviä, näitä on myös hauska kirjoittaa itsensä viihdyttämiseksi ;D Tuo on kyllä ihan totta, että Severuksella menisi takuulla hermot, jos he asuisivat yhdessä! Isossa linnassa sentään on jotain yksityisyyttä vielä jäljellä (ehkä?). Tämä on kyllä sellainen paritus, ettei välttämättä kannata kauheasti uhrata ajatusta sille, miten se "toimisi oikeasti", kun se taitaa olla aika epätodennäköistä :D Vaikka tykkäänkin kovasti tuosta mainitsemastasi juonikuviosta, jossa Severus sitten kuitenkin aina lopussa heltyy ja antaa Gilderoyn saada haluamansa :)) Ihanaa, että tykkäsit näistä, kiitos kovasti kommentista ♥


Ikäraja: K-11
Sanat: 100
A/N: Täälläpä taas yksi raapale lisää!

*

Väriä elämään


”Jos vain antaisit minun hiukan sävyttää sitä”, Gilderoy ehdotti sivellen Severuksen kaapua taikasauvallaan. ”Kunnollinen värianalyysikään ei olisi pahitteeksi: en vieläkään ole varma, onko väripalettisi kesän vaiko sittenkin syksyn?”

”Ei kummankaan”, Severus sanoi. ”Musta on aivan hyvä väri.”

”Eihän se ole väri laisinkaan!”

”Se on sinun mielipiteesi! Minä en riemunkirjavista vaatteista piittaa!”

”Etkö sitten pidä tyylistäni? Ja minä kun oikein panostin sinua varten!” Gilderoy sanoi loukkaantuneena, silitellen aniliininpunaista kaapuaan.

”Pidän toki kaavustasi. Mutta enimmäkseen yhdellä tavalla”, Severus sanoi, avasi kultaiset rintasoljet ja pudotti kaavun kasaksi lattialle.

”Sopii minulle” Gilderoy henkäisi, kun Severus seuraavaksi sujautti sormensa violetteihin silkkiboksereihin ja riisui lopulta nekin.

Thelina:
Ikäraja: K-11
Sanat: 200
A/N: Yllättävä inspissana krapula tuotti raapalejuoksuun tällaisen :D olkaa hyvä!

*

Muistikatko

Severuksen olo ei ollut kaksinen. Suussa maistui kammottavalta, aurinko paistoi suoraan silmiin ja makuuhuoneessa tuntui olevan aivan liian lämmin. Severuksella ei ollut aavistustakaan, kumpi hänet oli herättänyt: kuumuus vai vuosisadan pahin päänsärky. Hän yritti työntää peittoa päältään ja hämmästyi, kun liike sai aikaan omituisen, valittavan äänen aivan hänen korvansa juuressa.

Severus aukaisi silmänsä ja huomasi ilkialastoman Lockhartin makaavan vieressään peittoa hapuillen.

”Hirveä olo”, Lockhart valitti. ”Et viitsisi siirrellä peittoa koko ajan, minulla on kylmä.”

”Lockhart”, Severus kähähti. ”Mitä helvettiä teet vuoteessani?”

Lockhart huokaisi tuskastuneena.

”Severus-kulta, etkö muista, että teimme viime yönä sinunkaupat? Se viimeinen tuliviskipaukku taisi sittenkin olla liikaa, mutta sinä vaatimalla vaadit kaataa vielä yhdet, ennen kuin suostuit siirtymään makuukamarin puolelle.”

Severus räpytteli silmiään.

”Mitä?”

”Niin, taisit hiukan innostua, kuin kaivoin kätköistäni pullon hyvää vuosikertaa. Sain sen eräältä ihailijalta, herttainen rouva…”

”Ei”, Severus sopersi kauhuissaan. ”Mekö muka teimme sinunkaupat? Ja sen jälkeen..?”

”Unohditko sinä senkin?” Lockhart kysyi pahoillaan, sivellen sormillaan Severuksen rintaa. Severus jähmettyi paikoilleen: hänen muistinsa tuntui palautuvan sitä mukaa, mitä alemmaksi Lockhartin sirojen sormien liike peiton alla ulottui. Lockhart nojautui lähemmäksi.

”Jos kipaiset kaapistasi hiukan päänsärkylientä”, Lockhart hymisi hänen korvaansa, ”niin ehkä voin hiukan virkistää muistiasi viime yön suhteen.”

”Merlin”, Severus henkäisi, eikä voinut muuta kuin suostua.

marieophelia:
Nämäpä olivat taas sangen mainioita raapaleita! Severus vaikuttaa hieman aktiivisemmalta osapuolelta näissä kuin aikaisemmissa (mikäli Lockhartin kertomus tuliviski-illan kulusta siis pitää paikkansa). :) Värianalyysikeskustelu on jotenkin niin Lockhartia! Hänellä ei mustia kaapuja taida ollakaan. Eihän se ole väri laisinkaan!, huvitti suuresti, sillä tästä saa kyllä väittelyn aikaiseksi! Mutta vaikuttaa siltä, että kirkkaiden ja tummien värien vastakohtaisuus kuitenkin viehättää Severusta.

En osaa päättää, kumpi olisi parempi yhteisnimi Severoy vai Gilderus, molemmissa on korkeat viihdearvot! :D Ihan niin kuin itse parituksessakin! Kiitokset! :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu