Harry Potter -ficit > Godrickin notko
Elo pelkkää sepitettä | K-11 | Hermione/Severus | raapalesarja 69/x 5.5.2021
Alice Katarina:
FractaAnima: Hip hei ja yllätys! Tässä vähän aamulukemista. Severus joulunvietossa on kieltämättä yllättävää, mutta ehkä senkin syy tässä vielä selviää. Ja kiva, että tykkäsit erosta. En halunnut siihen nyt mitään suurta draamaa ja yhteisessä sovussa eroaminen tuntui sopivan hahmoille hyvin.
A/N: Nyt ollaan saatu jo molemmat päähenkilöt mukaan, joten ehkä tässä aletaan lähestyä kiertoteitse pääjuonta.
***
11
”Hyvä, että tekin vaivauduitte paikalle, neiti Granger.”
Hermione hätkähtää nähdessään mustan hahmon, jonka pistävät silmät tuijottavat häntä täynnä ärtymystä.
”Pahoittelen, mutta en tiennyt, että minun lähtöni vaikuttaa sinuun”, Hermione näpäyttää takaisin.
”Myös Severus on palaamassa Tylypahkaan, ja ajattelin, että teidän olisi kätevää matkustaa yhdessä”, Harry kiirehtii korjailemaan viilennyttä tilannetta, ”Hankin teille porttiavaimen.”
”Olisin yhtä hyvin voinut ilmiintyä, mutta kiitos Harry”, Hermione kurtistaa hieman kulmiaan.
”Jos olet hyvästisi jättänyt, niin voimme varmaan lähteä”, Kalkaros sanoo hyytävästi ja astuu lähemmäs edessä olevaa haljennutta kukkaruukkua, joka ilmeisesti on porttiavain, ”Toisella meistä on töitä tehtävänään.”
Hermione suoristaa ryhtiään ja siirtää kätensä vastaamatta kukkaruukun pinnalle.
12
Kalkaros ei edes vilkaise Hermionea kävellessään aurinkoisen pihan poikki kohti Tylypahkaa. Hermionea ärsyttää se, että mies saa hänet ärsyyntymään. Ei professori Kalkaros ollut koskaan ollut miellyttävä mies, joten miksi se olisi yhtäkkiä muuttunut.
Kalkaros oli toki auttanut heitä lopulta kukistamaan Voldemortin, mutta Hermione ei silti täysin luota häneen. Miehessä on jotain määrittelemättömän vääränlaista, mikä hankaa kunnollisen määritelmää vastaan.
Jostain syystä hän haluaisi silti tietää, miksi Kalkaros oli joulun Kotikolossa. Oliko se pelkkää Harryn kohteliaisuutta vai jotain muuta? Selvää on ainakin se, että Kalkaros on nyt palannut opettamaan oltuaan koko syksyn poissa.
”Olisi saanut pysyäkin poissa”, nainen tuhahtaa suunnatessaan kohti linnaa.
13
Ensimmäisellä liemi-tunnilla uuden vuoden jälkeen Hermione istuu tutulle paikalle eturiviin. Muut oppilaat istuvat kuka missäkin, huutelevat pöydistä toisiin ja heittelevät taiteltuja paperilennokkeja. Tunnelma tyrmässä kylmenee kuitenkin hetkessä, kun Kalkaros lipuu sisään mustassa kaavussaan inhoa kasvoillaan.
”Minun S.U.P.E.R.-kurssini ei ole tarkoitettu öliseville haiskuille”, mies ärähtää, ”Joudumme kirimään viime syksyn kiinni, sillä sijaiseni oli selvästi täysin epäpätevä. En siis epäröi hetkeäkään heittää täältä pois jokaista, joka ei anna kaikkeaan.”
Hermione pyöräyttää silmiään, mutta kiinnittää sitten huomiota professorin aavistuksen tärisevään käteen, joka kirjoittaa vanhalle liitutaululle valmistettavan liemen ohjeita tavallista hitaammin. Pian hän kuitenkin on jälleen työntouhussa, ja Kalkaroksen tarkkailuun ei enää ole aikaa.
14
Kalkaros ei tosiaan vitsaile, koska seuraavan viikon loppuun mennessä kahdeksantoista oppilaan ryhmä on kutistunut kolmeentoista. Hermionea miehen sivaltavat kommentit, älyttömät arviointikriteerit ja pitkät läksyesseet eivät saa katoamaan. Enemmänkin ne tuntuvat henkilökohtaiselta haasteelta, joka saa Hermionen panostamaan entistä kovemmin.
Viereisessä pöydässä Ginny kiroaa ja katouttaa koko liemensä. Hermionen näkymättömyysliemi taas on valmiina täydellisen kimaltavaa ja rakenteeltaan joustavan valuvaa. Kun Kalkaros kävelee pöydän ohi hän murahtaa hyväksyvästi.
”Tämä näyttää jo joltain, Granger”, Kalkaros sanoo kääntyessään kohti seuraavaa pöytää.
Pieni voitonriemu saa Hermionen suupielet nousemaan aavistuksen ylöspäin. Jotenkin tuntuu, että koko hänen elämänsä on paremmin hallinnassa niin kauan, kun hän selviytyy näistä tunneista.
15
Helmikuu lähenee jo loppuaan, kun Hermione istuu aamiaispöydässä ja yllättyy saadessaan jopa kaksi kirjettä. Hän avaa hitaasti saamansa kirjeet pyöritellen samalla lusikkaa teemukissaan.
”Hei Hermione! Ginny sanoo, että olet yhä paljon omissa oloissasi. Onhan kaikki hyvin? Sinun vinkeistäsi pääsykoetta varten on ollut paljon hyötyä. Kiitos! –H”
”Hermione, minun pitää kertoa jotain, enkä halua pahoittaa mieltäsi. Nähdäänkö Tylyahossa? Percy sanoo, että jotain suurta on tulossa, ja kaikkien pitäisi varautua siihen. – Ron P.S. Äiti lähetti nämä villasukat, koska linnan lattiat ovat kylmiä.”
Hermione rypistää kulmiaan Ronin kirjeelle. On vaikea kuvitella, mitä niin tärkeää asiaa tällä on, että tapaaminen kasvokkain on ainoa vaihtoehto.
FractaAnima:
Ihanaa! <3 Luin nämä jo heti aamulla, mutta en ehtinyt silloin kommentoida. Nyt palasin paremmalla ajalla. :)
Ihana haastava Severus ja ihana haasteita rakastava Hermione. Severus heittämässä porukkaa pois kurssiltaan ja Hermione tekemässä enemmän kuin parhaansa lannistumatta siitä, ettei saa vuolaita kehuja on viihdyttävää luettavaa. Hermione tietää, että jo kurssilla pysyminen merkitsee onnistumista ja kommentti joka ei ole solvaus on Severuksen suusta enemmän kuin uskaltaa odottaa.
Ronin kirje nostaa kysymyksiä ja jättää kovasti koukkuun. En malta taas odottaa!
- Frac
Alice Katarina:
FractaAnima: Ihana sinä, kun jaksat kommentoida! Et arvaakaan miten paljon se kannustaa kirjoittamaan. Pitäähän Hermionen pysyä kurssilla, että saadaan jotain toimintaakin tähän tarinaan.
A/N: Mikään ei vie niin paljon energiaa kuin nimien keksiminen. Tästä lähin en enää kirjoita omia hahmojani mukaan tarinaan. ;D
***
16
Tylyaho on lumen peittämä, ja Ronin päässä on hassun näköinen kirkkaanvihreä pipo. Kun he pääsevät kahvilan lämpöön Ron tilaa heille kermakaljat, jotka tarjoilija leijuttaa pöytään.
”Kuulostit kirjeessä siltä, että sinulla on jotain tärkeää asiaa?” Hermione kysyy kiinnostuneena siemaistessaan juomaansa.
”Minä tavallaan seurustelen”, Ron pamauttaa uutisensa ja karahtaa sitten punaiseksi kasvoiltaan.
”Oh”, Hermione menee hetkeksi sanattomaksi, ”Sepä oli nopeaa. Onneksi olkoon sitten.”
”Minä tapasin hänet itse asiassa jo viime syksynä, mutta…”, Ron takeltelee, ”Sinä et siis ole kiukkuinen?”
”Miksi minä olisin?” Hermione naurahtaa vaikka kieltämättä tuntuu hiukan ikävältä, että Ron on siirtynyt eteenpäin niin nopeasti, ”Kerropa nyt siitä onnentytöstä. Vai onnenpojasta?”
17
Taivas ikkunoiden takana on jo pimentynyt, kun Ron yhtäkkiä vakavoituu.
”Percy käski varoittaa”, hän aloittaa hitaasti, ”Ministeriö suunnittelee jonkinlaista lakiuudistusta, jossa jokaiselta vaadittaisiin toimenpiteitä brittiläisen velhoyhteiskunnan elvyttämiseksi.”
”Eihän sellainen voisi koskaan mennä läpi”, Hermione hymähtää paljon puhuvasti, ”Älä huoli, Ron, keskity vain pitämään se Archiesi tyytyväisenä. Ethän halua, että teille käy niin kuin meille.”
”Äh, meillä menee ihan hyvin”, Ronin kasvot helottavat jälleen punaisina, ”Mutta ’Mione, ole ihan oikeasti varovainen ja mieti varasuunnitelma. Ehkä voisit laittaa viestiä Nevillelle?”
Hermione kuittaa miehen hermoilun naurulla ja vaihtaa aihetta. Hän ei halua edes leikillään ajatella seurustelua tai tulevaisuutta. Hän haluaa vain selvitä nykyhetkestä.
18
Seuraavan yön Hermione näkee painajaisia, eivätkä edes unilääkkeet eivät vie niitä pois. Aamulla nainen on tokkurainen ja tekee elämänsä virheen. Ensimmäistä kertaa ikinä Hermione on myöhässä liemitunnilta.
”Kas, neiti Grangerkin päätti liittyä seuraamme”, Kalkaroksen ääni on ivallinen.
Hermione pahoittelee vaikka tietää sen turhaksi ja istuu paikalleen tuntien kaikkien katseet selässään. Hän ei ehdi kopioida tämän tunnin aiheena olevan liemen valmistusohjeita, kun Kalkaros pyyhkii taulun korostetun hitain liikkein.
Ginnyn huolimattomasti kopioitujen ohjeiden avulla hän saa jonkinlaisen liemen tehtyä, mutta se ei täytä professorin kriteereitä. Eikä se täytä Hermionen kriteereitä.
”Ole hyvä ja jää luokkaan, Granger”, Kalkaroksen ääni saa Hermionen hyytymään sisältä.
19
Kun viimeinkin oppilas on poistunut, Kalkaros kääntyy Hermionea kohti.
”Mikä on vialla?” hän yllättäen kysyy.
Hermione tuijottaa eteenpäin vastaamatta, ja Kalkaroksen ilme synkkenee entisestään.
”Kai typeryskin näkee, että kaikki ei ole kunnossa. Ensin raadat niska limassa onnistuaksesi, ja sitten yhtäkkiä et edes tule ajoissa paikalle”, Kalkaros murahtaa, ”Joten mikä on vialla?”
”Sota”, Hermione vastaa nenäkkäänä, ”Sota on vialla. En nuku ja jos nukunkin näen yleensä painajaisia. Viime yö sattui vain olemaan normaalia huonompi.”
Kalkaros ei katso häntä vaan kääntyy tonkimaan takanaan olevaa täyttä hyllyä.
”Tässä”, mies kolauttaa pöydälle pullon siniharmaata nestettä, ”Kaksi tippaa iltaisin. Ja kirjoitat kolme pergamenttia unikoisosta huomiseksi.”
Thelina:
Hei, lukaisin tähän asti ilmestyneet luvut myöhäiseksi iltapalaksi ja kyllä maistui! Kiinnostaa kovasti, miten Severus päätyi Kotikoloon jouluna, mitä hän teki syyslukukauden, kun ei kerran opettanut ja todistaako hän pian vääräksi, ettei Hermione muka halua edes leikillään ajatella seurustelua tai tulevaisuutta... Olen myös samaa mieltä kuin Fracta siitä, että on viihdyttävää lukea noista oppitunneista, kun Severukselta mikä tahansa ei-moite on yhtä kuin kehu ja Hermione sinnittelee kurssilla joidenkin epäonnisten tippuessa. Yllätyin kun Severus heti tarjosi apua, kun Hermionella meni tunnilla huonosti, se lienee hyvä merkki! Jään odottamaan jatkoa!
FractaAnima:
Katosin lapsenvahtihommiin, mutta nyt olen back! o/
HOLY - ! Miksi olin pois juuri nyt, täällähän tapahtuu! Voi Severus, on heti huolissaan, omalla tavallaan. Tietänee, että samat arvet näkyvät muissakin kuin hänessä itsessään ja tunnistaa ne helposti. Voivoivoivoivoivoi. Ihana kohtaus. Ja tykkään siitä, että tekstissä nämä sodan arvet näkyvät. Ne ovat mielenkiintoisia, vaikka ovatkin kovin surullista luettavaa. Tekisi mieli taas jossain vaiheessa itsekin paneutua niihin enemmän jonkin tekstin muodossa. Inspiroit minua valitsemillasi teemoilla. <3
Toivottavasti saamme taas pian lisää! :-*
- Frac
Ps. Oletko kokeillut nimigeneraattoreita? Tässä esimerkki: klik.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta