Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Vastaamattomuus ei ole vaihtoehto (Répondez s’il vous plaît) (S, Ron, oneshot)

<< < (2/6) > >>

Alice Katarina:
Kommenttikampanjasta tervehdys! Valkkasin tämän tekstin, kun huomasin sen käsittelevän nuorta Ronia. Luen yleensä pääosin parituksellisia ficcejä, joten tämä oli piristävä poikkeus, ja ilahdutti minua kovasti. Pikku-Ron on suorastaan suloinen ollessaan huolissaan ystävästään. On varsin luontevaa, että taustalla vilahtaa myös ajatus siitä, että mitä jos syy onkin Ronissa itsessään, mutta sitten Ron onnistuu kuitenkin kääntämään ajatukset (oikeaan) toiseen vaihtoehtoon eli inhottaviin jästeihin, jotka estävät Harrya vastaamasta.

Kuvailusi Ronin öisestä kävelystä on todella kiva! On hauska lukea hänen pohdiskelustaan ja lopulta Mollyn ruokapöytään päätymisestään. Äiti ei välttämättä ihan ymmärrä poikansa huolta tai ehkä ei vain halua toisaalta huolestuttaa häntä enempää ja siksikin puhuu aiheesta kovin vähättelevään sävyyn. Molly varmaan itsekin on huolissaan Harrysta ja haluaa uskotella, että kyllä hänellä kaikki on hyvin ja kiire vain vaivaa. Onneksi Ron sitten lopuksi tajuaa kääntyä kekseliäiden veljiensä puoleen!


--- Lainaus ---Voisipa hän taikoa itsensä Harryn luo ihan vaikka vain varmistaakseen, että tämä oli kunnossa ja halusi yhä olla hänen ystävänsä. Valitettavasti hän ei yhden Tylypahka-vuoden jälkeen sellaiseen kyennyt, ja mikäli olisi rohjennut yrittääkään, olisi saanut kimppuunsa jos ei taikaministeriötä niin ainakin äitinsä (mikä olisi huomattavasti karmaisevampi kohtalo).
--- Lainaus päättyy ---
Ihan mahtavaa, että Ronia kauhistuttaa ministeriötäkin enemmän ajatus äidistä vihaisena. Varsin oikeutettu kauhu kyllä!  ;D


--- Lainaus ---Hän oli jo lammen äärellä makoillessaan päättänyt, että jotain hän tekisi. Pelkkä odottelu vain syövytti hänet sisältäpäin, eikä hän kestänyt sitä enää. Vanhemmat kehottivat odottamaan, mutta tässä tilanteessa se oli huono neuvo. Mitä muutakaan hän muka oli tehnyt koko heinäkuun? Odottelulla ei saavuttanut mitään.
--- Lainaus päättyy ---
Pidin myös tästä kohdasta, koska siinä oikein tiivistyy se Ronin kirkastuva päätös. Harryyn on saatava yhteys keinolla kuin keinolla, koska odottelemalla ei ainakaan mitään tapahdu.

Hauskaa, että olit harkinnut jonkinlaista ihastusaspektia, koska joissain kohdissa lukiessani mietin, että tekstiä olisi hyvin helppo lähteä viemään siihen suuntaan. Toki tässä ei käynyt ilmi, miten pahasti Ron olisi ollut sydän syrjällään jos Hermione ei olisi vastannut, mutta onhan hänen omistautumisensa Harryn ystäväksi varsin suurta.

Kiitos tästä herttaisesta tekstistä ja toivottavasti päädyt kirjoittamaan lisääkin Ronista! Hänen sielunmaisemansa on selvästi sinulla hyvin tiedossa.  :)

AK

Larjus:

--- Lainaus ---toivottavasti päädyt kirjoittamaan lisääkin Ronista! Hänen sielunmaisemansa on selvästi sinulla hyvin tiedossa.
--- Lainaus päättyy ---
Iiih, kiitos, Alice Katarina! Ron on yksi lempihahmojani Pottereissa ja samaistun häneen suuresti, mikä lienee ehkä syynä sille, että tuolta vaikuttaa. Ties vaikka päätyisinkin kirjoittamaan Ronista joskus lisää, en tiedä, ei ole oikein ideoita Potter-ficeihin (yksi on kyllä mietinnän alla, mutta siinä on muita Weasleyja). Tämän kirjoittaminen oli kyllä kivaa. Pikku-Ron on ihana ♥ Ja tiettyhän sitä huoli herää ystävän takia :3

Ajattelin tätä kirjoittaessa niin, että Molly ensisijaisesti yrittää rauhoitella Ronia ja saada hänet miettimään jotain muuta. Kakkoskirjassa nimittäin oli joku sellainen kohta, missä Molly sanoo, että oli sopinut Arthurin kanssa heidän ottavan itse selvää Harryn voinnista, mikäli tämä ei vastaa Ronille sen viikon kuluessa (mutta sitten tulikin jo se, missä Harry sai ministeriöltä kirjeen siitä "luvattomasta taiastaan"). Ja voihan se toki olla, että hän ei täysin ymmärrä, miltä Ronista tuntuu. Ainakin Ron ajattelee niin :D

Ja joo, eihän ministeriön velhot ole mitään siihen verrattuna, että oma äiti suuttuu ;D

Ehkä sitä joskus päätyisikin kirjoittamaan ihan oikeasti Rarrya :D Tämä teksti kun nyt ei siihen alkuperäiseen ajatukseeni taipunut, mutta eipä se mitään. Heidän ystävyytensä on sellaisenaankin kaunis asia.

Kiitokset kommentista ^^

niiina:
Olipa mielenkiintoista lukea tekstiä, joka ei liity mihinkään paritukseen vaan yhden hahmon ajatusmaailmaan. Tämmöisiä tulee kuitenkin luettua suhteellisen vähän.

Minua tässä kiehtoi ajatus, että Ron on hyvin nuori ja ajatuksetkin on juuri sellaisia, mitä hänellä voisi hyvin kuvitella olevankin. Kuitenkin Harry on Ronille todella tärkeä ystävä, josta toki kantaa huolta. Ajatuksena se varmasti on pelottava, jos Harry jättäisikin tahallaan vastaamatta, joten en ihmettele yhtään miksi Ron pyrki välttelemään tuotakin puolta asiasta. Olit hyvin saanut luotua tuota ajatusta siitä, kuinka ahdistava tilanne on Ronille.

Kirjoitat hyvin ja mielestäni teksti oli hyvin looginen ajatusmalliltaan. Keskustelu lopussa Mollyn ja Ronin välillä oli tietyllä tapaa tosi hellyyttävä, kun Ron ilmaisee huolensa asiaa kohtaan ja Molly äitinä toki rauhoittelee. Myöskin mukavaa, että lopussa päädytään tuohon, että Ron aikoo tehdä asialle jotain. Tykkäsin myös kovasti tuosta kohtauksesta, missä Ron kävelee ulkona kun ei saa unta. Oli kivaa kuvailua myös ympäristöstä!

Kiitos sinulle tästä ajatuksia herättävästä ja tietyllä tapaa somastakin tekstistä ja selkeästi nuo kommenttiarpajaiset on tehnyt ainakin allekirjoittaneelle hyvää, kun on lähtenyt tarttumaan teksteihin, mihin ei välttämättä muuten osaisi edes napata kiinni. :) Tulee vastaan monia hyviä tekeleitä!

Larjus:
niiina: Toi on kyl ihan totta, että harvemmin tulee luettua/kirjoitettua itsekään tekstiä, jossa pointtina on yhden hahmon ajatusmaailma eikä mikään paritus. Kaipa niitä on muutenkin vähemmän (kyllähän se vain niin on, että fanifiktiossa paritukset on aina ollut iso juttu). Kommenttiarpajaiset on kyllä ollut kiva keino päätyä semmoistenkin tekstien pariin, mitkä olisi ehkä muuten jäänyt kokonaan huomaamatta (oon huomannut saman).

Harryn ja Ronin ystävyys on yks mun lempijuttuja Potter-kirjoissa, ja joskus päädyin pohtimaan, että miten kurja tuo kesä on taatusti ollut Ronillekin. Harryn tuntemuksethan me hyvin tiedetään, miltä tuntuu kun vaikuttaa siltä, että kaverit ei kirjoita (eikä kutsu kylään) vaikka lupasivat, niin pakkohan se on ollut olla kamalaa myös Ronille, kun hänen silmissään Harry ei vastaa hänen lukuisiin kirjeisiinsä, vaikka heidän pitäisi olla hyviä ystäviä. On se fanifiktio kyllä kivaa, kun voi tarkastella canon-tilanteita eri hahmojen näkökulmista!

Lapsihahmoistakin on mun mielestä tosi kiva kirjoittaa. Ehkä se heijastelee vähän sitä, että oon töissä päiväkodissa joten lasten kanssa tulee vietettyä lähes päivittäin paljon aikaa. Toki tässä ficissä Ron on jo huomattavasti vanhempi kuin päiväkoti-ikäiset lapset, mutta kai mun ammatilliset kiinnostuksen kohteet ja näkökulmat saa silti jalansijaa :D Tälleen nuoremmista hahmoista kirjoittaessa saa myös eri tavalla tuotua esiin vanhempi-lapsi-dynamiikkaa kuin jos hahmot olisivat aikuisia/selvästi itsenäisempiä teinejä. Ehkä senkin takia Molly ja Arthur kirjoittivat itse itsensä tähän ficiin mukaan :D Mollyn äidillisyys ja huolehtivaisuus on ihana asia, kiva kuulla että hänen ja Ronin välinen keskustelu oli mielestäsi hellyttävä :3


--- Lainaus ---Tykkäsin myös kovasti tuosta kohtauksesta, missä Ron kävelee ulkona kun ei saa unta.
--- Lainaus päättyy ---
Ihana kuulla tästä kehua, koska mulla on joku pinttynyt tapa ajaa hahmot ulos öisin kun eivät saa unta XD En kyl osaa sanoa niistä ficeistä, mitä mulla täällä finissä on julkaistuna, että monessako sitä on, mutta kyllä sitä on tässä reilun kymmenen vuoden aikana tullut kirjoitettua usein :'D (yhdessä keskeneräisessä tekstissäni on vähän sama... :''DD)

Kiitos oikein kivasta kommentistasi ^^ Jätti ihanan lämpöisen tunteen vatsanpohjaan :3

Sokerisiipi:
Olipas söpö ficci huolestuneesta ja harmistuneesta Ronista, jolla on hirveä ikävä parasta ystäväänsä <3 (luin tätä vähän rarry-lasit silmillä) Olenkin toisinaan miettinyt, mitä Ron ja Hermione ovat ajatelleet siitä, kun Harry ei ole vastannut heidän kirjeisiinsä, jotka Dobby pihisti. Harry ei tainnut koskaan niitä edes saada? On hyvin tyypillistä Ronille epäillä, että mitä jos Harry ei oikeasti haluakaan enää olla hänen ystävänsä, vaikka kiivaasti se ajatus työnnetäänkin pois.

Tunteiden ja ajatusten kuvailu tuntui paikoin turhan aikuismaiselta 12-vuotiaalle. Kerronta oli muuten kepeää, lämmintä ja lapsenomaista, mutta nuo ikävät tunteet olivat merkilisen tarkkoja. Ron ei kirjoissa nyt muutenkaan ole kauhean sensitiivinen tai taitava tunne-elämän navigoija – siitähän Hermione häntä useaan kertaan läksyttää – joten ehkä siksikin huomioni kiinnittyi tunnekuvailuun.


--- Lainaus ---hänen oma mielensä oli samea ja tunkkainen.
--- Lainaus päättyy ---


--- Lainaus ---hän ehtisi murentua ikävästä ja epätietoisuudesta ennen sitä
--- Lainaus päättyy ---


--- Lainaus ---Pohjimmiltaan merkityksettömät asiat eivät vie yöunia.
--- Lainaus päättyy ---

Kaikki nämä kohdat on hyvin kirjoitettu – erityisesti pidän sameasta ja tunkkaisesta mielestä, hyvin kuvaavasti ilmaistu – ja jos tässä olisi ollut esimerkiksi kaikkitietävä kertoja, en olisi kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta kun äänessä on selvästi 12-vuotias Ron, joka pelkää äitinsä raivoa enemmän kuin Taikaministeriön rangaistuksia, nämä ilmaukset eivät tunnu hänelle luonteenomaisilta.

Tässä oli monia ihania yksityiskohtia kirjoista ja Weasleyn perheestä. Vanhuudenhöperö Errol, joka katoaa postireissuillaan eikä välttämättä pysy edes tolpillaan taittaessaan matkaansa, oli varsin hellyttävä <3 Myös Ronin perhekeskeisyydestä pidin kovasti ja tuo aamuinen hetki kahdestaan Mollyn kanssa oli todella ihana. Arthurin pöllämystyneisyys oli myös niin hänelle ominaista. Kivasti viitattiin myös tuleviin tapahtumiin kaksosten muodossa.

Kiitos suloisesta Ron-ficistä, pidin!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu