Harry Potter -ficit > Godrickin notko
Vastaamattomuus ei ole vaihtoehto (Répondez s’il vous plaît) (S, Ron, oneshot)
Larjus:
Tikkis: Voi ääää mikä ihana kommentti ♥ Kiitos tosi paljon!
Ehkä ihanin asia, mitä voi kirjoittajana kuulla, on että joku on lukenut ficin useaan kertaan. Siinä todella tuntee onnistuneensa ♥ Ja tervetuloa lukemaan tämä uudestaan koska vain! Ihanaa, että olet tästä pitänyt :3 Ja lue ihmeessä myös parituksettomia tekstejä, niitä täällä Finissä riittää, ja kaikki lukemani ovat olleet mahtavia! (ja uskallan luottaa siihen, että niin on ne muutkin.)
Tosi kivaa pohdintaa oot kirjoitellut auki Ronista :3 Mä tätä kirjoitellessa aattelin noita samoja juttuja. Jokaisella on varmasti elämässään vaiheita, jolloin yrittää olla rohkean huoleton ja vähän uhmakaskin vaikka samaan aikaan huolettais jokin suurestikin. Niin lapsena kuin aikuisenakin. Eihän sitä silloin usein pystykään myöntämään muille, että jokin olisi vialla, ja kyllä mäkin muistan omista lapsuusvuosistani, miten sitä vanhempien edessä oli, ettei huolia ole vaikka oliskin. Helposti jättää paljon kertomatta, vaikka puhumalla vois ainakin osa asioista ratketa ja vähintään henkinen taakka kevetä.
--- Lainaus ---Jotenkin niin Ronmaista myös se, että ruoka antaa uutta potkua pohdintoihin. Samaistun!
--- Lainaus päättyy ---
Niin minäkin :D Kyllä ruoka aina auttaa ♥ Ja onhan se nälkäisenä vaikea ajatella mitään suuria, ja muutenkin haasteet on helpompi ottaa vastaan kun on perustarpeet tyydytetty.
--- Lainaus ---Tää on tosi onnistunut fic.
--- Lainaus päättyy ---
😭😭 Kiitos ♥ Kommentti täynnä kauniita sanoja, ai että tän lukemisesta on tullut mulle niin hyvä mieli. Tuhannet kiitokset ♥
Pahatar:
Lämpimät onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! :D Mietin, mitä tällä kertaa kommentoisin, ja päädyin tähän kolmanteen ja viimeiseen HP-ficciisi. Olin lukenut tämän jo aikaisemmin ja pidin kovasti, vaikka en saanutkaan silloin kommentoitua. Seuraavaksi täytyy mennä sinun teksteissäsi näiden minulle tuntemattomien fandomien puolelle, tai originaaleihin, ellet sitten innostu kirjoittamaan lisää Pottereista. :)
Tämä oli ihan mielettömän hieno ja lisäksi hyvin inhimillinen ja samaistuttava tarina. :) Tuollainen tilanne, kun on itse ollut monta kertaa yhteydessä, eikä mitään kuulu toisesta, saa kyllä ajattelemaan kaikenlaisia asioita, ja tässä ne tulivat todella hyvin esiin. Täydellinen hiljaisuus on varmaan ihan pahinta ja jopa vaikeampaa kuin riita juuri epävarmuuden takia, kun ei yhtään tiedä, missä mennään. :( Siinä ehtii miettiä kaikenlaista, niin kuin Ron tässä teki. Ja vaikka sitä ei ihan suoraan sanottukaan, ymmärsin tämän niin, että Ron pelkäsi Harryn lopettaneen heidän ystävyytensä, ehkä ikiajoiksi. Tässä tuli kaikessa esiin, että Harry oli Ronille ihan mielettömän tärkeä. Paras ystävä, ja ehkä enemmänkin, ainakin jossain tulevaisuudessa. ;) Mietin tätä lukiessa sitäkin, että tuollainen sisäoppilaitos on aika jännä, kun sitten kesälomaksi kaikki hajaantuvat ympäri maata, eikä välttämättä näe yhtään ystävää kahteen kuukauteen, vaikka koko kouluvuoden ollaan tiiviisti yhdessä. Ei mikään ihme, että Ronista tuntui todella tyhjältä, eivätkä Hermionen kirjeet olleet ollenkaan sama asia kuin Harryn. :(
Vaikka Ronia ei yleensä pidetä kauhean syvällisenä hahmona, ainakaan kirjoissa, pidin todella paljon siitä, miten olit kuvannut hänet tässä. :) Ronin maailma oli ihan pois paikoiltaan, kun ruokakaan ei maistunut samalla tavalla, eikä pystynyt edes nukkumaan kunnolla. Mikään ei vain ollut kivaa, kun Harrysta ei kuulunut mitään. :( Jäin miettimään sitä, että kun Ron ja Hermione kuitenkin pitivät yhteyttä, ainakin jonkin verran, niin varmaan Ron oli saanut Hermionelta kuulla, ettei Harry ollut kirjoittanut Hermionellekaan. Sen olisi pitänyt minusta kertoa Ronille, ettei vika ollut hänessä, vaan jossain ihan muussa. Mutta toisaalta Hermione ei ollut kummallekaan samalla tavalla läheinen kuin mitä Harry ja Ron olivat keskenään, ja ehkä Ron ajatteli, ettei Harry halunnut pitää Hermioneenkaan yhteyttä. :(
Tässä oli aivan ihanaa se, miten Ron kävi läpi mielessään eri vaihtoehtoja sen pelottavimman lisäksi. Kuten vaikka Errollin vanhuutta, tai sitä, että Harryn jästisukulaiset estävät kirjeenvaihdon. Sehän olisi ollut varmaan se todennäköisin vaihtoehto, eikä kukaan tietysti tullut edes ajatelleeksi kotitonttua, miten olisikaan voinut. ;) Silti Ronin mielessä oli ymmärrettävästi se kaikkein suurin ja pahin pelko, mikä tuli tässä kohdassa todella hienosti esiin:
--- Lainaus ---Ron toivoi syvästi, etteivät jästit olleet anastaneet hänen Harrylle tarkoittamia kirjeitä tai estäneet Harrya kirjoittamasta hänelle takaisin. Hän alkoi mielessään syyttää ja inhota Harryn sukulaisia aina vain entistä enemmän, osin senkin takia, ettei halunnut antaa mielelleen tilaa ajatella sitä mahdollisuutta, että ehkä Harry sanoistaan huolimatta ei halunnutkaan kirjoittaa hänelle takaisin.
--- Lainaus päättyy ---
Ronin yksinäisyys ja suru Harryn takia tulivat tässä varhaisen aamun hiljaisina hetkinä hyvin käsinkosketeltavasti esiin. Ei mikään ihme, että Ron alkoi vähitellen olla huolissaan paitsi Harryn hiljaisuudesta niin myös siitä, että oliko tälle sattunut jotain. :( Vähän suretti se, että Mollykaan ei ymmärtänyt, miten vaikea tuo tilanne oli Ronille, vaikka vähän yrittikin lohduttaa. Minusta oli aivan loistavaa, että Ron teki päätöksen, että nyt on tehtävä jotain ja tämä ei voi enää jatkua, eikä etenkään syyskuuhun saakka. Tämä loppu ja viittaus Weasleyn kaksosiin oli aivan loistava, samoin kuin tuo otsikon tuonti tekstiin, pidin tästä todella paljon:
--- Lainaus ---Hän ei ehkä tiennyt, miten saisi yhteyden Harryyn, kun kirjeetkin tuntuivat haihtuvan savun lailla ilmaan, mutta hänellä oli veljinään kaksi ideanikkaria, jotka taatusti keksisivät jotain. Ideoiden luvallisuus olisi suurella todennäköisyydellä varsin kyseenalaista, mutta Ron ei välittänyt. Mitä vain, kunhan hän saisi kontaktin Harryyn vielä ennen koulun alkua.
Vaikka hän ei ollutkaan sitä ääneen sanonut tai kirjeisiinsä kirjoittanut, vastaamattomuus ei ollut vaihtoehto.
--- Lainaus päättyy ---
Nauratti kovasti, kun tämän myötä jäin muistelemaan sitä, miten Ron, Fred ja George lensivät autolla hakemaan Harryn Kotikoloon. :D Ehkäpä jo heti seuraavana yönä tämän päivän jälkeen? Suuri kiitos tästä, tätä oli aivan mahtavaa lukea ja tulin tästä tosi hyvälle mielelle. :)
Larjus:
Pahatar: Kiva juttu kun tulit lukemaan tämän uudestaan ja myös kommentoimaan! 😊 Saapi nähdä jos jossain vaiheessa tulee kirjoitettua lisää Potter-ficejä. Intoa noin periaatteessa olisi kyllä, mutta ei sitten oikein ideoita, joita haluaisi lähteä kirjoittamaan. Ehkä kun lukee niin paljon muiden kirjoituksia niin ei riitä enää ideoita itselleen samasta fandomista XD Tai alitajuisesti tunne, ettei "tarvitse".
--- Lainaus ---Tämä oli ihan mielettömän hieno ja lisäksi hyvin inhimillinen ja samaistuttava tarina. :)
--- Lainaus päättyy ---
Voiii, ihana kuulla, kiitos tosi paljon ♥ Se on kyllä ikävä tunne, jos ei saa vastausta omiin kirjeisiinsä/viesteihinsä/soittoihinsa. Vaikka syitä sille onkin paljon, aina se ikävin on se, ettei toinen haluakaan vastata :< Varsinkin tällaisessa tilanteessa, kun ollaan ystäviä!
--- Lainaus ---Mietin tätä lukiessa sitäkin, että tuollainen sisäoppilaitos on aika jännä, kun sitten kesälomaksi kaikki hajaantuvat ympäri maata, eikä välttämättä näe yhtään ystävää kahteen kuukauteen, vaikka koko kouluvuoden ollaan tiiviisti yhdessä.
--- Lainaus päättyy ---
Se on kyllä totta 🤔 Ja sitten omaa perhettään näkee lähinnä loma-aikoina. Muutenkin sisäoppilaitokset tuntuvat aika jänniltä, kun eihän niitä täällä Suomessa taida olla kuin ihan muutama. Vaikea kuvitella itseään opiskelemaan sellaiseen, kun tavalliset päiväkoulut ovat täällä niin itsestäänselvyys.
--- Lainaus ---Vaikka Ronia ei yleensä pidetä kauhean syvällisenä hahmona, ainakaan kirjoissa, pidin todella paljon siitä, miten olit kuvannut hänet tässä. :)
--- Lainaus päättyy ---
Kiitos ♥ Ron ei tosiaan päällisin puolin ole kauhean syvällisen oloinen hahmo, mutta kyllä mä ajattelen, että hänenkin tunneskaalansa on oikeasti laajempi kuin teelusikalla ;D Hän ei vain ehkä osaa (ja haluakaan) ilmaista kunnolla sitä kaikkea, mitä ajattelee ja tuntee.
--- Lainaus ---Jäin miettimään sitä, että kun Ron ja Hermione kuitenkin pitivät yhteyttä, ainakin jonkin verran, niin varmaan Ron oli saanut Hermionelta kuulla, ettei Harry ollut kirjoittanut Hermionellekaan. Sen olisi pitänyt minusta kertoa Ronille, ettei vika ollut hänessä, vaan jossain ihan muussa. Mutta toisaalta Hermione ei ollut kummallekaan samalla tavalla läheinen kuin mitä Harry ja Ron olivat keskenään, ja ehkä Ron ajatteli, ettei Harry halunnut pitää Hermioneenkaan yhteyttä. :(
--- Lainaus päättyy ---
Tämän kirjoittamisesta on jo niin pitkä aika, etten muista juurikaan senhetkisiä ajatuksiani, mutta jotain tuonnepäin ainakin. Vaikka he kaikki kolme ovatkin ystäviä keskenään, niin onhan Ronin ja Harryn ystävyys vielä syvempää, niin tuskinpa Ronista ajatus siitä, ettei Harry kirjoita Hermionelle, ole niin huolestuttava kuin se, ettei tämä kirjoita hänelle.
--- Lainaus ---Nauratti kovasti, kun tämän myötä jäin muistelemaan sitä, miten Ron, Fred ja George lensivät autolla hakemaan Harryn Kotikoloon. :D Ehkäpä jo heti seuraavana yönä tämän päivän jälkeen?
--- Lainaus päättyy ---
Ehkäpä, tai ainakin lähipäivinä (tai oikeammin -öinä :P)! Kiva kuulla, että Harryn pelastamistehtävä muistui tätä lukiessa mieleesi, niin se oli vähän niin kuin tarkoituskin ;D Sitten saa Ronkin viimein vastauksensa, jota oli odotellut pitkään.
Kiitokset vielä kommentistasi, se oli ihanan pitkä ja runsas ja ilahdutti mua suuresti 😍😍
Meldis:
Oih, tällaiset saumattomasti canoniin sujahtavat ja siihen sopivat pätkät ovat niin kivoja! ^^ Enkä ollut ennen ajatellutkaan kauhean tarkasti, miten ikävää Ronillekin on ollut tuo kesä, kun ei ole kuullut Harrysta mitään. Harrylla on tietenkin ollut aika kamalaa aikaa, lukittuna huoneeseensa ja sellaista kivaa ;D mutta itsekin voisin Ronin saappaissa alkaa herkästi pohtia sitä pahinta vaihtoehtoa, että Harry ei vastaa, koska ei halua vastata Ronille. Onneksi Ron ei antanut itsensä jumittua tuohon ajatukseen kunnolla ja oli sen verran fiksu, että muisti Dursleyt. Ihanaa, miten uskolliselta hänen ajatuksensa tuntuivat, että hän oli suuttunut Dursleylle Harryn puolesta. Ja minusta on realistista ajatella, että Ron voisi ruveta ajattelemaan Harrysta pahaa, koska tuo hiljaisuus on varmasti korvia huumaavaa. Ehkä juuri siksi tykkäsin tosi paljon, että vaikka ajatus tuli aina välillä Ronin mieleen, hän ei suostunut uskomaan lopulta, että se oli syy. :) Ron on aivan ihana hahmo, hänestä tulee luettua liian vähän ficcejä ja varsinkin näin päähahmona. Tässä ficissä etenkin tuli tunne, että voi kun olisi itselläkin tuollainen ystävä kuin Ron. <3
--- Lainaus ---Voisipa hän taikoa itsensä Harryn luo ihan vaikka vain varmistaakseen, että tämä oli kunnossa ja halusi yhä olla hänen ystävänsä. Valitettavasti hän ei yhden Tylypahka-vuoden jälkeen sellaiseen kyennyt, ja mikäli olisi rohjennut yrittääkään, olisi saanut kimppuunsa jos ei taikaministeriötä niin ainakin äitinsä (mikä olisi huomattavasti karmaisevampi kohtalo).
--- Lainaus päättyy ---
;D Joo voin kuvitella, ja minkä saarnan hän saikaan auton lainaamisesta, kummallakin kerralla.
Rakastan Mollya ja Arthuria, mutta heissä oli kyllä tässä näin Ronin näkökulmasta kuvattuna sellaista tuskastuttavaa vanhempi-energiaa, että älä sinä lapsiparka vaivaa pikku päätäsi sillä. Kaikki järjestyy. Eikä tuossa iässä voi todellakaan odotella. :D Ymmärrän Mollyn kommentit, jotenkin pakko rauhoitella Ronia, joka on selvästi todella harmissaan tilanteesta. Mutta minuakin turhauttaisi tuollainen asenne vain vielä enemmän. :D Olipas kiva vinkkaus tuo lopun huomio kaksosiin, että miten Ron lopulta ratkaiseekaan pulmansa. Tämä oli niin kiva kurkistus tokan vuoden kesäloman aikaan Ronin näkökulmasta, eikä riko mitään canonissa. Tykkäsin tästä ihan hirmuisesti, kiitos tosi paljon! ^^
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta