Millainen idiootti rakastuu sellaiseen henkilöön, joka ensitöikseen loukkaa, ja toisekseen iskee ilmat pihalle?Oih ja voih. Tämä oli kyllä varsin hyvin kirjoitettu ja katkeransuloinen kohta. Pidin tästä kovasti, piti ihan lainata osoittaakseni että tykkäsin myös tästä vähän totisemmasta raapaleesta! Oli kivaa vaihtelua, kun näissä oli keskenään vähän erilaistakin tunnelmaa, ja tämäkin oli ihan yhtä onnistunut kuin hassuttelevammatkin rapsut.
Valvatti, Valvatti oli juuri sellainen idiootti. Geralt oli komea, ja tämän syvä, muriseva ääni oli vetänyt Valvatilta polvet veteliksi joka kerta, kun toinen oli suunsa avannut.
Kuka olisi arvannut, ettei siinä ollutkaan kyse vain fyysisestä himosta, vaan lempo soikoon rakkaudesta?
Ei Valvatti.
Hän oli onnistunut kaatamaan rohtoa haavakohdan päälle, mutta nyt, kun haava alkoi parantua, iho sen ympärillä kutisi kuin syyhypunkeilla olisi orgiat sulkeutuvan haavabuffetin ympärillä.Mä hihitin tälle ihan ääneenkin, niin oli pakko lainata :D Tämä oli ihan loistava kuvaus, tosi kekseliäs ja omaperäinen! Pisteitä myös kapisesta karhusta, hahaa. Voi Geraltia. Tuossa rapsussa olisi kyllä erinomaiset lähtökohdat jatko-osaan siitä, kuinka Valvatti levittää aloe veraa Geraltin selkään... tai vaikka vähän muuallekin ;)
-- ja tällä kertaa Geralt otti marjan lisäksi suuhunsa myös Valvatin sormenpäät.Ai että, Geralt, sinä senkin ketku!
Sillä tavoin toisen sai olemaan hiljaa yllättävän kauan.
"Tavernanpitäjän tytär oli upea ilmestys", Valvatti yritti pelastaa. "Niin runsaaseen poveen hautaisi mieluusti naamansa, ja vaikka muutakin."Ja tämä kohta! Apua, en meinaa kestää ;D ;D
Geralt tarttui Valvatin kasvoihin ja painoi ne rintaansa vasten.
Mitä sitä turhaan puhumaan, jos saattoi painaa nenänsä Geraltin massiivisten rintalihasten väliin ja olla ihan hiljaa siellä.Täydellistä kirjallista ilmaisua, ei muuta sanottavaa. Kaksikon suhteelle on varmaan ihan hyvä, että Geralt saa välillä Valvatin vaimennettua esimerkiksi juuri tuolla tyylillä. Toisaalta on kiva, että Valvatti saa Geraltin avautumaan halutessaan, että tasapaino säilyy. Mun on vähän hankala ajatella näitä raapaleita erillisinä toisistaan ja olin jo analysoimassa jotain hahmo- ja suhdekehitystä alusta loppuun päin mentäessä.
Valvatti oli jäänyt kotiin, koska pienin hänen kaktuksistaan oli pukkaamassa kukkaa.
“Ei noiturilla tavara kulje, jos ei armas bardi suutansa sulje!”
Valvatilla oli blokki. Hän ei ollut saanut kynästään irti runon runoa moneen viikkoon.
Geralt oli vaikuttanut turvalliselta.
Geralt sytytti nuotion aamullakin, jos Valvatti oli yön aikana hakeutunut noiturin kylkeen. Bardin hampaat kalisivat noiturin lämmön noustessa häntä lämmittämästä.
“Sinä olet niin ihanan kiinteä ja vakaa, tuntuu, että koko maailma pyörii”, Valvatti mumisi silmät kiinni, eikä tämän äänessä ollut edes sitä tavanomaista hiukentelua, mies kuulosti ainoastaan väsyneeltä.
"Tietysti minä jään. Pelottaa ajatellakin, mitä keksit, jos jätän sinut tänne keskenäsi. Todennäköisesti löytäisin sinut aamulla kuristuneena, kun olet yrittänyt syleillä jotain köynnöskasveistasi, tai pahempaa."
Valvatin viimeisin poikaystävä oli muutenkin ollut täysi mulkku, ja salaa Geralt oli vain iloinen, kun mokomasta äijästä oli päästy.